Vapaus, June 15, 1967

              Silvu2 Torstai, 'kesäk, 15 p. - - Thuarsday, Jtme 15, 1967'
VAPAUS INPEPENDENT LABOR ORGAN
OF FINNISH CANAOIANS : <
(LIBERTY) Establlshed Nov. 6, 1917
EpiTOR> W. EKLUND MANAQER: e. SUKSI
TELEPHONE: OFFICE AND EPITORIAL 674-4264 :
Publlshed thrlce weekly: Tuesdäys; Tliursdäys and Saturdays by Vapaus
Publishing Co. limlted, 100-102 Elm St. West, Sudbury, Ontario, Canada.
Mailing address: Box 69
Adltfrtlsing rtttes upon application, translation fre6 (Kf charg«.
Authorlzed fl$ second clis9 mail by the Post Office Dejtartment, 0ttawa,
aiiid for payment of postage isf cäsh; ji
CANAOIAN LANGUÄGEPRESS CLUB
TILAPSHINNAT:
Qanadassa: 1 vkr^lO.OO, 6kk.$5.25 USA:n:
3 kk. 3.00 Suomeen:
1 vk. $11.00.6 kk. $5.75
1 vk. 11.50, 6 kk. 6.25
Vetäytjrköön Israel takaisin
Toisiin kuin jotkut "hiljan herän!ne'et" Vapaus lukeutuu
niihiai piireihin^ jotka ovat ptuolustaineett ja puolustavat edel­leenkin
juutalaisten oikeuksia ^ niiin; Saksassa ja tääJilä Canai-dassa
kuiin Israelissakin.
: Mutta juutalaisten oikeuksien puolustaminen ei suinkaan
tarkoita sitä, että cn tuettava Israelin taairttumuspiirejä ja
niiden hallitusta. Päinvastoin, esimerkiksi todellinen saiksa-iaisystävyj's
toise<n maailmansodan! edellä ja aikana vaati
Hitlerin hallituksen ja hänem edesottamisiensa tuomitse­mista,
kuten on nykyään vastustettava Yhdysvaltain halli-tuköen
^yökkäysohjelmaa Vietnamissa jos mielitään puolus­taa
Yhdysvaltain katnöan ja yleensä yhdysvaltalaiisten mai­netta
maailman yleisen mielipitean edessä.
Tämä pätee myös Israelin kohdalta. Israelin taaintumusr
voimien ja miden nykyisen hallituksen arvostelulla ei ole
mitään yhtäläisyyttä eikä mitään yhtymäkohtaa juutalaisvas-taiauoiden
kanssa.
Kaiken tämän sanottuamme ja välttääksemme ikaikkea
mahdollista väärilutulkintaa. Vapaus on ehdottoma-siti sitä
mieltä, että noin 19 vuotta sitten muodostetulla Israelin val­tiolla
on oikeus elää tasa-arvoisena Ja itsenäisenä kansakun­tana
toisten kansojen, erikoisesti arabikansojemriinnalla.
Kaikki puheet "Israelin valtion hävittämisestä" ovat ehdot­tomasti
tuomittavia.
Mitalin toisella puolön on kuitenkin huomattava, että
yhtä hyvin kuin vajaa S-miljoonaisella israelilla, noin 500-
miljoonaa asukasta käsittävillä arabimailla on itäysi oikeus
itsenäiiseen elämään ilman mitään pelkoa ulkomaisesta i^yök-käyksestä.
Tässä tulemmekin tämän päiväiseen pääkysymykseen.
Valmisteiuduttuaan ilmeisesti huolella ja pitkän aikaa nyt
suoritettuun hyökkäysscitaainsa, mikä tudtti Israelin sota-,
kiihkoilijoille uuden "voiton". Tel Avivissa on muuttunut
ääni kellossa. Toisin kuin hyökkäyk^sen alkaessa, jolloin pu­huttiin
vain "omien rajojen turvaamisesta", Israelin poliitti­set
puhemiehet ovat nyt useita kertoja korostaneet, että
"Israelin sotilaiden verellä maksetuista voitoista ei luovuta".
Israelin johtavat poliitikot, aina pääministeri Levi Eshkoliin
asti ovat uJimamieliSesiti julistaneet, että tällä kertaa he pi-.
tävät valloittamistaan alueista mitä itse ha'1'uavat, ja muilla
mailla sen parenunin kuin YKillakaan eicle mitään sano­mista
siihen. .
Tämä sellaisenaan herättää kysymyksen, kuinka lyhyt­näköisiksi
voivatkaan koulutetut poliiltikot osoittautua silloin
feun järjen asemesta pauhataan ttoteiden ja kiihkomielisyy-den
pohjalla?
Tosiasia on, että yksi perussyy Israelin ja arabimaiden
väliseen riitaisuuteen on Israelin aikaisemissa sodissa (1947-
48-1956) saavuttamat "voitot", joiden ansiosta Tel Aviv "pa­ransi
turvallisuuttaan" vissien rajasiirtojen avulla. Ilman
muuta on selvää, että jos tämän uuden sotilaallisen "voiton";
ansiosta Israel kahmii itselleen lisää ailueita arabimailta, ta­pahtukoon
se sitten millä nimellä tahansa, se tulee katkeroit­tamaan
arabeja entistä enemmän ja muodostumaan' ehkä
ylipääsmattömäksi esteeksi todellisille rauhannneuvotte-luille.
Tässä yhteydessä olisi Israelin hyvä mudstaa nyt saavut­tamansa
voittonsa humalassakin, että arabimaiden asukas­luku
on kynHnenien kiertaa suuirempi Israelin,, väkilukua — ja
että sotilaalliset voimasuhteet eivät tule ikuisesti pysymään
nykyisellään. Päinvastoin on merkikejä siitä, että kaikista
vastoinkäymisistä, vaikeuksista ja sotilaallisista häviöistäkin
huolimatta arabimaiden taloudellinen, poliittinen ja scitilaal-linen
voima tulee ennen pitkää yhttämään Israelin voimat
Yksistään itsesäilytysvaiston perusteella Israelin pitäi-si
luopua nyt kerta kaikkiaaini aluevaltausaikeistaan — ja jos se
ei käsitä omaa hyväämsä historiailiseltia kannalta katsoen,
eikä käytä etsikk>Daikaa hyväkseen, silloin on YK:n ja sen
jäsenmaiden näytettävä Tel Avivin hallitukselle mi^ä kaap­pi
seisoo.
Huolimatta lainkaan siitä, mitä osuutta oikeistolaiset
arabivoimat ovat vieneet ja pyrkivät edelleemkin viemään
lälhi-idän kriisitilanteen ylläpitämiseksi, tosiasia kuitenkin
on, että päävastuu siitä lankeaa Israelin hallituksen ja sen
taustavoimien, siis myös Yhdysvaltain kannettavaksi. Yh­dysvallat,
joka yrittää saada maailman sillä k(olkalla otetuksi
sen paikan, mikä imperialististen Voimien mjielestä jäi "avoi­meksi"
Britannian ja Ransfcam tultua syrjäytetyksi, 'kantaa
osavastuun Israelin hyökkäyssodasta ja myös siitä, jos lärael
aikoo,...kieltäytyä ase voimiensa takaisin vetämisestä arabi- ••
maiden alueilta^
:Asia ei muutu miksikään siitä, vaikka sitä yritettäisiin
kaunistella historiaa väärentämällä. Tosiasia nimittäim on,
että yhdessä Ranskan ja Britannian k«anssa Israel järjes;tr
V. 1956 samantapaisen yllätyshyökkäyksen arabimaita vas­taan,
mikä uiusittiin vähän toista viikkoa sitten.
Sen lisäksi/että Israelin hallitus on omdeni julistustensa
perusteella edustanut lähi-i;dässä"läntistä sivisitysitä" eli län­simaista
imperialismia. Tel Aviviin hallitus on taustavoi-miensa
tukemaina ajanut pois mailtaan ja kotikonnuiltaan
750,000 arabia, joille ei olef uutta elinpaikkaa harikittu, eikä
menetetyistä kodeistaan koryausta annfettu., Kaiken k-äik-kiaan
näiltä arabeilta ryöstettiin noin 15,000 neliömaiUa
maata. Sen lisäksi Israelin hallitus on tunnetustti harjoit-,
tanut syrjintää Israelissa asuvia 400,000 ^a^^^ vastaan.
Kaikki tämä on ylläpitänyt arabibnivkeskuiudeis^^
loa ja ynseyttä Israelia kohtaan. Jos nyt vielä tämän sodan
perustöella pahennetaan tilannetta Israelin uusien aluevaati­musten
tyydyttämisen muodossa hiin selvää on, ettta silloiin
kylvetään tuulta, josta nousee ennemmin tai myöhemmin
uusi myrsky,
Oikeus oikeutta vastaan
Keskustelu Israelin ja jPalestiiiiaii
arabiväestön "kotipaikkaoikeudesta"
Israelin ja arabimaiden välises­sä
kiistassa ovat vastaklialn täy­sin
erilaiset vaatimukset ja käsi­tyskannat.
Monilla on se käsitys,
että arabien vihantäyttämäit lau­sunnot
olisivat ilmaus juutalais-villasta
sellaisena kuin me sen
C^nneiiime Euroopasta. Tosiasia
kuitenkin 01^ että juutalaiset et­sivät
turv?.pa|kk?a natsien vainol­ta
juuri Palestiinasta, missä juur
talaiset ennen Israelin perusta­mista
olivat pienenä vähemmis­tönä
arabien keskuudessa.
Juutalaisten ja arabien erilai­sia
näkökohtia Palestiinakysy-qiyksessä
valaisee erinomaisesti
eräs keskustelu, joka käytiin
tammikuun lopulla 1961 Mont­realissa
Ganadassa ja jossa kes­kustelijoina
olivat Israelin Cana­dan
suurlähettiläs Ya'aqov Her­zog
ja tunnettu englantilainen
bistorianfilosofi Arnold Toynbee.
Selosicmme oheisena ko. keskus­telua,
jonka sysäyksenä olivat ol­leet
prof. Toynbeen lausunnot
Palestiina-kiistassa.
Keskustelutilaisuuden ensimmäi-sen
puheenvuoron käytti Israelin
Jordan sortuu
pakolaistuivaan
Amman. — Jordanian hallitus
käsitteli koko lauantaipäivän. Israe­lin
ja Jordanian välisen sodan jäl­kivaikutuksia.
Erään virallisen tiedon mukaan
hallitus käsitteli Jordan-virran län­sipuolelta
paenneiden jordanialais­ten
muov'.ostamaan .ongelmaa sekä
kysymystä sotila.s- ja siviilisairaa-loissa
olevista haavoittuneista, Pää­kaupunkiin
saapuneiden tietojen
nukaan Ammaniin johtavilla teillä
on tuhansittain Jordanin länsipuo­lelta
tulleita pakolaisia. Ammanin
radio liihettää jatkuvasti vetoomuk­sia
pyytäen asukkaita pysymään
kotiseudullaan.
Palestiimm arabit ovat siten jou­tuneet
pakenemaan sodan jaloista
ja toi.sen kt-rran 20 vuoden aikana.
Toukokuussa 1947 ajettiin miljoo­na
arabia maantielle. He saivat
asettua enimmäkseen Jordaniaan ja
siihen osaan Palestiinaa, joka jäi
arabien haltuun.
Yhdistyneiden Kansakuntien yleis­kokous
perusti joulukuussa J94.9
Palestiinan pakolaisia varten YK:n
avustus- ja työelimen. (UNFiNVA),
joka aloitti toimintansa:toukokuus­sa
1950. Aina viime päiviin saakka
.sen työkenttään kuului 1.280,000
pakolaista, jotka on sijoitettu .54
leirille: Näistä 87.5,000 on. pysynyt
hengi.ssä pääasiassa UNRWA:n ja­kamien
elintarvikkeiden avulla.
SYNTYMÄ.
PÄIVIÄ
Toivo Johnson, Port Arthurin
lähettyviltä, täytti kesäkuun 9 pnä
GO vuotta.
W. Säilä, Toronto, Ont., täyttää
keskiviikkona, kesäkuun 21 pnä
81 vuotta.
Yhdymme sukulaisten ja tuItä­väin
onnentoivotuksiin.
Selvää myös on, että Israe­lin
täytyy joko ennemmin tai
myöhemmin luopua nyt val­loittamistaan
alueista. Arabi­maiden
miljoonat eivät tule
sitä koskaan hyväksymään ja
kuten sanottu, arabeja on lop­pujen
lopuksi kymmenen ker­taa
enemmän kuin israehlaisia.
Sen sijaan että Ottawa esiin­tyisi
tässä asiassa "puolueetto­mana"
Israelin taantumusvöi-mien
hyväksi, kuten Pearso­nin
hallitus menetteli sotaope-
^r-atioiden aikana, Canadan vel­vollisuus
YK:ssa ja sen ulko­puolella
on tukea niitä voimia,
jotka vaativat sen omien kan-sallisetujcn
vuDksi sitä, eitä
Israel vetää vjoukkon^-Ja viivyt­telemättä,
lähtöasemiinsa.
Vain siten menetellen on
toivoa päästä (rtsuvottelujen al­kamiseen
arabimaiden ja Is­raelin
välillä. Vain siten voi'-
taisiin Israelille sanoa, että
"hyökkäys ei kannata" — jiase
voisi osaltaan auttaa sitä, että
Israelin hallitus muuttaisi kan^-
taansa arabimaihin nähden
yleensä — neulanpisto- ja här-natsipolitijkan
asem'esta ystä­vyyden,
ja yhteistyöni ohjel­maksi,
mikä oliöi stekä Israelin
että arabimaiden yhteisöksi
eduksi.
suurlähettiläs Ya'aqov Herzog. Hän
viittasi prof. Toynbeen lausuntoon,
jonka mukaan juutalaisilla ei ole
.historiallisia oikeuksia Israeliin.
'Suurlähettiläs huomautti, että YK:n
jäsenmaat olivat 2/3 enemmistöllä
marraskuussa 1947 hyväksyneet
suosituksen Palestiinan jakamisesta
kahteen valtioon — juutalaiseen ja
arabivaltioon. Arabit ilmoittivat
silloin välittömästi, että he tule­vat
vastustamaan suosituksen to­teuttamista.
Kun Englannin man-daattiaika
15. 5;. 1948 päättyi (ja
juutalaiset julistivat Israelin val­tion
syntyneeksi), aloittivat, arabi­maat
hyökkäykseen. Arabiliiton sil­loinen
pääsihteeri-Azam Pasha tu­liasi
saman päivän iltana tuhosotaa
ia-verilöylyä, "josta tullaan puhu­maan
sam-dliV tavoin kuin Mongo­lian
ia ristiretkien verilöylyistä".
Monet arabit poistuivat maasta pa-;
latakseen' voittajina. Viitaten prof.
Toynbeen asettamaan moraaliseen
kriteeriin suurlähettiläs sanoi Is­raelissa
olovan edelleenkin 200,000
arabia, jotka nauttivat täysiä kan­salaisoikeuksia.
Suurlähettiläs kat­soi,
että on olema.ssa ero noin mil­joonan
Palestiinan arabipakolaisen
"loismaisen olotilan" ja täydellisen
tuhoamisen välillä ja syytti arabi­maita
siitä, että ne ovat halutto­mia
ratkai.«emaaM pakolaisongel­maa.
KUKA ON MURHAAJA?
Professori Toynbee puolusti vas­tatessaan
aikaisemmin ilmaisemaan­sa
kantaa, jonka mukaan Hitlerin
juutalaisiin kohdistamien verilöyly­jen
ja juutalaisten Palestiinan ara­bien
siviiliväestön keskuudes.sa
1948 toimeenpanemien verilöylyjen
välillä ei ole moraalista eroa —
övurha on murha. Katkaisevaa ei
ole,.onko uhrien määrä ilmaistava
ten prof. Toynbeen juutalaisten
Irgunissa toimeenpanemia verilöy­lyjä
koskeviin tietoihin suurlähet­tiläs
selitti, että operaatiosta vas­taavat-
juutalaiset olivat kehotta­neet
arabeja poistumaan taloistaan.
Tragedia kehittyi joukkosurmaksi
lähitaisteluissa. Jewish Agency oli
tuominnut terroriteon ja Jordanian
kuninkaalle lähetettiin valittelut.
Arabit eivät ole koskaan pahoitel­leet
terroritöitään.
Prof. Toynbee myönsi, että ter­roritekoja
oli ollut puolin ja toi­sin,
ja puuttui sitten Palestiinan
arabeilta tapahtuneeseen omaisuu­den
riistoon, joka on jatkuva asiain­tila.
Hän kertoi käyneensä Gazan
alueella sijaitsevissa arabipal<olais-len
leireissä; ''Jos-^haluatte kokea
r.iillaista oli olla juutalainen 13-—;
14 vuotta sen jälkeen kun Nebu-kadnesar
pakotti juutalaiset maan­pakoon,
niin menkää Gazan alueel­le
voidaksenne tutkia siellä olevien
arabien henkeä ja mielentilaa; He
sanovat juMri samaa kuin juutalai-
.set tun.siva: silloin ja myöhemmin­kin:
Tämä on meidän maamme.
Me haluamme palata."
PALESTIINAN "MAAGINEN
VETOVOIMA"
Suurlähettiläs Herzog sanoi Is­raelin
luvanneen korvata kaiken
yksityisomaisuuden ja kaiken so­dan
avulla caadun yksityisomaisuu­den.
Hän korosti,'lettei juutalais­ten
Iä':näoI.-)falestiinassa ole kos­kaan
lakannut ja että paluu Pa­lestiinaan
on ollut juutalaisten us­konnossa
keskeinen. Myös kansain­välisesti
(Kan.sainliitto ja YK) on
lämä oikeu.T tunnustettu. Israelin
uusi herääminen on profetian to­teutumista.
. Prof. Toynbee . korosti juutalai-juuden
eriili.syyden säilymisen eri­koisuutta.
Juutalaiset eivät ole kos­kaan
unohtaneet kotimaataan Ja
tämä on l!istöria.ssa hyvin poik­keuksellista.
Palestiinalla on maa-
NAAMIOHUVIT
Joitakin aikoja sitten alkoi Was-hingtonista
kuulua propa|;andakeh-
.t-aystä — NATO:n päämäärien
muuttamisesta. Väitetään, ettei tä­mä
sotilasliitto ole enää sotilaalli­nen,
vaan ensisijassa poliittinen.
Puhutaan myös siitä, että NATO:a
ei ehkä tarvit/.aan puolustamaan
Länsi-Eurooppaa "neuvostovaaral-ta",
mutta että se on tuiki tar­peellinen
. . . yljteistoiminnan ke
hittämisek.si idän ja lännen ke>!
ken.
Mistä johtuvat nämä puheet, joi­den
sävys.sä jo alunperin kuuluu
epäonnistumiseen tuomittu uskotte-lu?
On faljonkin syitä siihen, mik­si
amerikkalaiset propagandistit on
ohjelmoitu tällä tarinalla; Kaava
on suunnilleen seuraava: NATO:n
osakkeet la.skevat jatkuvasti Länsi
Euroopassa, siellä aletaan yhä
enemmän epäillä tämän sotilaslii­ton
elinkykyä ja pyritään yhä sel­vemmin
yhteistoimintaan kaikkien
Euroopan valtioiden kesken ilman
Euroopalle vieraiden voimien mu­kanaoloa.
Mistä ja milloinen vas­taus
oli siis hankittava näihin NA-TO:
n sisällä tapahtuviin keskipa-koistenden.
s.seihin?. On kokeiltu
kaikkea •— uhkailua ja kiristystä
ja Ranskan erottamista, mutta mi­kään
ci ole auttanut. Siispä valta­meren
takaiset viisaat miehet päät­tivät
kääntää asiat päälaelleen, ju­listaa
sotilasliitto kasvissyöjäin ker­hoksi
ja USA valtakunnaksi, jon­ka
sydämen asiana on huolehtia
yhteyksien kehittämise.stä itä- ja
m.ljoon.ssa ta. kolm- t". nel.nu-4 j ^ ^ . ^ ^.^y. historialli-mero.
silla luvu.lla. Pro . Toynbee tunteenomaisella kiintv-koros..,
ett., tarna mo.aa .nen a.v.o ^ y. «ikeutuksen.sa mikäli
e, koskenul Pal«l..na ulkopuolelta ^.j vaikeuksia ja ole epä-l.
yokkayks.n tehne.ta arauima.ta
vaan toimintaa, jonka juutalaiset
kohdistivat Palestiinan a.-abiväes-töön,
joka oli asunut paikalla vuo­sisatoja.
Veiilöylyjen toimeenpani­jat
itse son sijaan olivat tulleet
I*alesliinaan v;usta" .vuoden 1917
jälkeen.
P.-ofossori Toynbee vertasi sitten
juutalaisten aseellisten terroiijär-jestöjen
— Sternin joukko ja Ha-
Kanahtoimir.taa natsien otteisiin ja
isiaelilai.st":) aseellisten joukkojen
Deir Jasinissa Jerusalemin länsi­puolella
jäi"jestämään veiilöylyyn,
jonka kohteena oli tämän kylän
koko väeslo, naiset ja lapset mu­kaan
luettuina. Tuolloin kuulutti­vat
juutalaiset kovaäänisautoisla:
•Olemme lehrieet näin tämän paik-kakunifan
i.sukkaille. Ellette halua
niin käyvän teille, lähtekää pois!"
Palestiinan aiabiväeslön pakenemi­nen
oli nä!.s.sä oloissa täi'sin luon­nollista.
Pi-of. Toynbee katsoi sitten, että
silloisen Israelin maa-alasta suui-in
osa edelleenkin on laillisesti .sen
palestiinalaisen väestön omaisuut­ta,
jok.n oli. paennut maasta 1948.
Juutalaisien :suorittama Isi"aelin
valtion itsonäLsyyden julistaminen,
p.or. Toyr'ibcc aivelii koettiin aia-bitaholla
piovokaationa.
VASTAUS: MOLEMMAT
OSAPUOLET
Suurlähettiläs Herzog sanoi, että
yllämainitut juutalaisten toimenpi­teet
selittyvät sotatilalla Deir Ja-sinin
verilöylyä edelsi sa.-ja ai-a-bicn
toimeenpanemia tcnorilekoja
ja verilölyjä, .50. juutalaisen työn­tekijän
tuhoaminen Haifassa. joulu­kuussa
1947 j a juutalaisten siirto­laisten
alusten tuhoamiset. Vasta-oikeudenmukainen
maassa jo asu­valle
väestölle. Hän totesi sitten,
että jos lähtökohdaksi otetaan vuo­si
135, jolloin Hadrianus kai-kotti
Palestiinan juutalaiseti jouduttai­siin
samaa pei'iaatetta sovelluttaen
kautta maailman mitä ihmeellisim­piin
tilanteisiin — viisikymmentä
miljoonaa englantilaista olisi kai­kotettava
Walesiin( Suom. esi-i.sät
olivat näihin aikoihin jossakin
AVeikselin ja Suomenlahden väli­mailla
—• suom.)
RISTIRIITAINEN
BALFOURIN JULLSTUS
Piof: Toynbee puuttui sitten ns.
Balfouiin julistukseen vuodelta
I9J7, jp.ssa luvattiin juutalaisille
•kansallinen koti" Palestiinassa
cdellytläenj että maassa jo olevan
väestön oikeuk.sia ei loukata. 1917
Palestiinan väestöstä oli yli 90',f.
aiabeja. Juutalaiset vaativat oi­keutta
kansalliseen kotiii!; mutta
tämä oikeus ei olisi saanut toteu­tua
niiden 900,000 ai-abipakolalsen
oikeuk.sien hinnalla julistamalla yk­sipuolisesti
juutalainen valtio alu­eelle.
Ratkaisun olisi täytynyt ta­pahtua
ta;'-a-arvoisuuden pohjalla.
Kaikki Palestiinan hallitukset
vi.odcn 135 jälkeen ovat, p.of.
Tyonbee sanoi, myöntäneet juuta­laisille
oikeiiden asua Palestiinas­sa.
Ainoa poikkeus oli kenties ris-tiietkien
aikana. Balfourin julistus
oli i-isti.iitainen ja sisälsi kaksi toi­silleen
vastakkaista lupausta. Vuo­den
1917 väestötilanne — yli 90%
arabeja — oli historian de facto
tulos.
KENEN KOTIMAA?
•Suurlähettiläs Hei-zog totesi, että
Palestiina ei koskaan ole ollut eril­linen
arabivaltio vaan suurten val­tioiden
osa-alue. Ai"abien, joilla on
ylivalta kahdeksassa maassa, ei pi­täisi
kadehtia juutalaisilta heidän
8,00a neliömailiaan. Prof. Toynbee
vastasi, että kysymys koskeekin
Palestiinan arabeja. Heillä ei ny­kyään
ole kotimaata Balfourin ju­listuksen
likoina ei juutalaisten
"kan.sallisella kodilla" tai-koitettu
erillistä juutalaisvaltiota. Tämän i l ­maisi
Enjilannin hallitus solvä.sti
julistuksen yhteydessä.
Suurlähettiläs Heivoi,' viitta.si
YK:n suo.situkseen 1947- Palestii­nan
jakami.sesta kahteen valtioon,
.•ohon pi-of. Toynbee lisäsi YK:n
myös päättäneen pakolaisten pa­lauttamisesta,
minkä suurlähettiläs
kiisti viitaten YK:n Pale.stiinan ko-mi.
ssion esityksiin palauttamisesta,
uudelleen asuttamisesta tai kor­vauksista.
Tämä päätös on ollut
kuollut jo monien vuosien ajan
aiabie.-i kieltäydyttyä yhteistyöstä.
Keskustelun loppuosassa suurlä­hettiläs
Harzog sanoi fsi-aelin sal­livan
pakolaisille vain rajoitetun
paluun perheiden yhdistämiseksi.
Se ei haluci alueelleen miljoonais­ta
vihamielistä arabiväestöä. Sen
mahdollisuudet eivät riitä täyskor-
\auksiin.' Hän syytti myös arabi­valtioita
haluttomuudesta asuttaa
pakolaisvä.^stöä. Israel on asutta­nut
suui-et joukot arabimaista
muuttaneita juutalaisia ja 70,000
aiabipakolai.sta.
P.of. Toynbee katsoi, että Isi-ae-lin
kannanotot ovat epäjohdonmu­kaisia,
kun se vaatii juutalaisille
oikeuksia, jotka kielletään ai-abeil-ta.
Hän arvosteli kansalliskiihkois­ta
suhtautumista yleensä ja totesi
juutalaisten valtaisan enemmistön
yhä elävän muualla kuin Isi-ae-lissa.
Keskustelu, jota tässä on voi­tu
selostaa vain päällisin puolin,
osoittanee, että Israelin ja arabi­maiden
kiistassa on kysymys
täysin vastakkaisista näkökan­noista.
Oikeus on oikeutta vas­tassa.
Tilanteesta saa Eurooppa
itse a.siassa syyttää itseään mak-sattaessaan
juutalaisten suunnat­tomat
kärsimykset natsi-Saksassa
arabimailla, jotka eivät koskaan
aikaisemmin ole juutalaisia vai­nonneet.
länsi-Euroopan maiden välillä.
Tähän ei tämä satu vielä* pääty.
Esii^erkiksi Washington Evening
Post uskottelee lukijoilleen, että
Eurooppa ei pelkää mitään niin
pahoin kuin sitä, että USA menet­tää
mielenkiintonsa siihen. Ame­rikkalainen
lehti väittää täysin va­kavissaan,
että USA:n varapresi­dentti
Humphrey lähti kiertomat­kalle
Eurooppaan juuri tämän pe­lon
karkoittamiseksi.
Näin ruokitaan AVashingtonissa
mielikuvitusta. Mutta todellisessa
maailmassa eikä päällään seisovas­sa,
asiat näyttävät toisenlaisilta.
Liänsieurooppalaiset eivät ole suin-riaan
huolissaan siitä, ettei USA
kiinnitä heihin tarpeeksi huomio­na,
~vaan siitä, miten päästä irti
'j meri kkalaiseata holhouksesta, josv
a on tullut . painolasti. Länsi-Eu-ooppaa
ei suinkaan huolestuta se,_i
?ttä amerii:kalaiset jättäisivät sen,
vaan se, etteivät he ota millään
lähteäkseen ja lisäksi keksivät jat-iuyasti
uusia keinoja voidakseen
lakoUaa muut NATO:n maat
JSA:n seui-aksi seikkailuissa muis­sa
maanosis.^a Ja mm. tukemaan ri­kollista
hyökkäyssotaa Vietnamissa.
USA:n varapresidentillä oli hen­kilökohtaisesti
tilaisuus todeta, mi­ten
näihin yrityksiin asennoidutaan
Euroopassa. - ' "
NATO;.n.naamioimiseeii poliitti­seksi
liitoksi;' jonka päämääi'änä
on muka kehittää rauhallista yhv
tei.styötä, idän ja lännen välillä, on
käytetty kaikkea muuta kuin sopi­van
kokoista naamiaispukua. En­siksikin
NATO:n amerikkalaisen
keni-aalikuvernöörin Lemnitzerin ja
hänen esikuntansa sijoittuminen lä­hellä
Belgian pääkaupunkia oleviin
uusiin majapaikkoihin sujui taval-
! la, joka osoittaa kaikkea muuta
kuin halu.q laulaa kirkkokuorona
rauhanviisiä - T - niiden säestämi­seen
heillä on aivan lian tehok-
!:aita "soittimia". Toiseksi Pohjois-
Atlantin liitto, joka perustettiin
kaikkien Euioopan valtioiden vä­lisen
yhteistoiminta-aatteen' vasta­painoksi;
on jo luonteensa puoles-i
ta pelkästäun esteenä yhteistoimin­nalle.
Aivan oikeassa oli Lippmann
epäillecsään Humphreyn matkan
tuloksia ja kirjoittaessaan: "Eu-looppa
etenee valitsemaansa suun­taan,
ei ehdottomasti'USA:ta vas­taan,
mutta erossa siitävja ivastak-kaiseen
suuntaan". Ja edelleen:
' Nykyajan eurooppalaiselle nämä
kaksi päämäärää (NATO sekä idän
ja lännen välisen jännityksen- lau­keaminen)
ovat täysin vastakkaisil­la
suunnilla . . . "
NATO ja sen amerikkalaiset joh­tajat
tulevat edelleenkin -rakenta­maan
esteitä Euroopan tilanteeii
tervehdyttämiselle. Mutta he eivät
enää pystv kylvämään harhakuvi­telmia
politiikkansa todellista, eu-'
looppalaisille vihamielisistä pää­määristä.
VVashingtonin propagan­distiset
konstit ovat ajastaan jäi-jessä,
herrat ovat myöhästyneet.
N.. Pastuhov
Kolme lehtimiestä
sai surmansa
Tel Aviv. ^ Kolme ulkomaista
lehtimiestä on saanut surmansa ja
kaksi muuta haavoittunut lähi-idän
sodassa.
Ganadalainen televisiokameramies
ja tuottaja Ben Oyserman sai tiis­taina
sui-mansa ja kaksi muuta
lehtimiestä haavoittui heitä kuljet­tavan
auton ajaessa tiistai-iltana
miinaan Gazan alueella. Maanan­taina
Life-lehden valokuvaaja Paul
Schutzer menetti henkensä saa­tuaan
osuman kranaatinsirpaleesta
lähellä Israelin etelärajaa. Amerik­kalaisen
NBC-yhtiön televisiotuot­taja
Ted Yates haavoittui maanan­taina
Jerusalemissa harhaluodista
ja menehtyi myöhemmin sairaa­lassa.
P Ä I V Ä N P A K I NA
K U I N K A SE N I I N KÄVI?
Miten voidaan selittää, tai voi­daanko
lainkaan, -sc tosiasia, että
vajaa kolme miljoonaa asukasta kä­sittävä
Israel löi .sotilaallisesti maa­han
lähes 50 miljoonai.scn arabimaa­ilman
asevoimat, kysyi alkuviikolla
eräs lukijainnie.
Vastaus on ilmeinen: Tavallisena
maallikkona emine y r i t ä k ä än
"owiaa" selitystä antaa.
. Mutta eräitten länsimai.sten soti--
lasasiantuntijain .selostukset antavat
meille joitakin—vihjeitä siitä, että
"Israel pani kaikki yhden kortin va­raan"
pikaisen voiton toivossa Ja on­nistui;
että Israel oli tehnyt kauan
huolellisia valmisteluja voiton saa-_
vuttamiseksi; että Israel hyökkäisi
ensik.si ja sai hyvin suunnitellun,
v i e k k a a s ti laaditun manööverin
av,iiUa yllätetyksi arabien ilmavoi-:
mat; että Israelin voittoa auttoi so
kun he pääsivät .selville, eUei arabi-nriaiUa
ollut yhteistä sofilasjohtoa.
Emme halua kieltää Israelin ar­meijan
Johdon taitavuutta 'ja ove­luutta,
ctamekä liioin Israelin soti­laiden
kuntoa ja tarmokkuutta. Mut­ta
niiden lisäkisi on otettava' huo­mioon
muitakin seydtoja.
Lainatkaamme nyt paria Lontoos­ta
tullutta tilannearviota, joista edel­lämainitut
kofidat on poimittu. Wil<
liani H. Stoneman kirjoitti Toronto
Star lehdessä:
"Lännen sotilasexpertit sanovat
Israelin sensaatiomaisen menestyk­sen
viimeviiitkoises.sa taistelussa
johtuneen useasta, erittäin taitavas­ta
siirrosta . . .
"Tutkie.ssaan .saatavilla olevia tie­toja
he havaitsevat Israelilla olleen
asiallise.sti puhuen vain yhden salai­sen
aseen. Se oli kevyt sirpalepom­mi,
jo.s.sa oli jonkinlainen-"kotiin
vievä laite", minkä avulla Jsraelilai-'
set .saivat täysio-siimia eri puolilla
lentokenttiä olleisiin lentokoneisiin...
"Egyptin-lentokoneiden puhdista-ominen
tuli mahdolliseksi myös sen
tosiasian vuoksi, että Israelin lonfo-koneet
lähentyivät niitä lännestä hy­vin
matalalla lentäen egyptiläisten
otak.suessa niiden tulevan Israelista
päin. Hyvin alhaalla lentämisen
avulla Israelin lentokoneet välttyivät
joutuimasta Egyptin ja Syyrian- tut­kalaitteiden
"kuvaan" . . ,
Toisin sanoen edellämainitussa
Lontoon kirjee.ssä salnotaan, että
suorittaman.sa viekkaasti, suunnitel­lun
yllätyshyökkäyksen avulla Israe­lin
lentokoneet tuhosivat arabipn i l ­mavoimat,
saivat sitort ilmojen her­ruuden
ja voivat sitten erämaassa
(mi.ssä ei ole maastasuajaa) tuhota
Egyptin tankir ja rhslavoihiat yleen­sä.
•.•
Mutta lainatkaamme vielä (m i t ä
kirjoitti Andrew Wilson Lontoosta
päivää myöhemmin^ eli viime tiis­taina:
"Mitä parhaiten suunnitellun voi­ton
sen jälkeen kun Hillerin panssa­rivoimat
pyyhkäisivät Ranskan yli,
v. 1940 viime viikolla saavuttaneet
Israelin puolustusvoimien johtajat
luottivat siihen, ettei aribimailla ol­lut
i>hdistc4tyä päällystöä. ?
. . . Israelin edessä oli tärkeä rat­kaisu:
Hyökätäkö Egyptiä vastaan
Siinain erämaas.sa, tai (hyökätäkö)
Syyria vastaan, jättäen eteläiset voi­mansa
Eg3'ptiä vastaan.
"Tämä pulma oli nähty kauan sit­ten
ja se oli ratkaistu 'taisteluharjoi­tuksissa'.
Hetken lyötyä, Israel
päätti hyökätä Siinain erämaassa.
'Syyria', sanoi eräs johtava upseeri,
'oli ollut kiusana, mutfa Egypti oli
sotilasvoima.'
"Yleisestä ylistyksestä huolimatta,
Israelin voiton arkkitehtinä ei ollut
puolustusministeri, kenraalimaJjuri
Moshc Dayah. Todellinen arkkitehti
oli armeijan yleisesikunnan päällik­kö,
kenraalimajuri Itzhak Rabin ... . ;
ja häucn nerokas apulaisensa ken­raalimajuri
Haim Barlev. '
" . . . Omalta kohdaltaan I s r a 'o I
pani kaikkensa ilttiavoimicin varaan.
Sen ilmavoimat on suunniteltu yksin­omaan
maajoukkojen tueksi; Israe­lilla
ei ollut pommittajakoneita sel­laisten
strategisten paikkojen kuin.
Kairon pommittamiseksi. Tämän
vuoksi oli tarpeellista tuhota Egyp­tin
ilmavoimat; maassa.
"Israel avasi sodan (Israel opened
the war); Varhain maanantaiaamu­na
sen Mirage taistelukoneet ja Mys-tere
pommittajat iskivät Egyptin
lentokenttiä. Lähes kaksi kolmannes­ta
Egyptin 400: sta taistelukoneesta
tuhottiin maassa. -Tämä saavutet­tiin
osittain hyvin osuneen pommi­tuksen
ansiosta todennäköisesti uu­denmallisilla
pommeilla joita käyt­täen
pommittajien lasti olLkevyt ja
ne voivat suorittaa- pitkiä lento­matkoja
. . .
"Syynä voi olla tmyös se, että Is­raelin
lentokoneet kulkivat Välime-rort
kautta yllättäen egyptiläiset ta­kaapäin
tehdyllä hyökkäyksellä."
Kun tähän lisätään vielä se ilmei­nen
tosiasia, että Israelin asevoi-riiat
on ilnrieisesti rakennettu ja har­joitettu
salamasodan käynnin tair-koituksessa
— eihän Israel voi lop­pujen
lopuksi kestää pitkäaikaista
taistelua arabeja vastaan — niin y l ­läolevan
perusteella saadaan ehkä
Jomkinlainen. tilannekuvaus.
Yksi asia on kuitenkin selvä, huo­limatta
siitä mitä vissit poliitikot' p\x-hua
höpöttävät, kenelläkään, eipä
edes näillä politiikan tcki^jÖillä, ei ole
mitään .epäilyä siitä kuka i ^ l l i s t yi
hyökkäykseen, — Känsäkoura,