Vapaus, October 11, 1924

              VAPAUS
tjy Sndbnry«s8. Ont, joka tiistai, t ^ t o J^Jjg»**»-
vastaava. toiinitnsapulamen»
Lauantaina, tokak 11 ii> — Sat, Oct life 1021
VAPAUS (Liberty) ^ ^
The only argaa of Fiimiah Work€r8 in Canada. Pol^
lished in Sodbnry, Ont, every Tuesday, Thnrsday and
Satmnday.
Adv«rtising rates 40e per coL inch. Himmom ehargre
Tor single insertion 75c Disconnt on standing advertasc-
• mcnt The Vapat/s is the best advertising medium
ftnong the FinnJyh People in' Canada.
TILAUSHINNAT:
Canadaan yksi vk. |4.00. paoU vk. $2.25, kolme kk.
11.50 ja yksi kk. 75c
Yhdysvaltoihin ja Suomeen, yksi vk. $5.50, puoli vk.
$3.00 ja kohne kk. $1.75.
Tilauksia, joita ei seuraa raha, ei tulla lähettämään,
^ i t f i i asiamiesten joilla on takaukset.
Ilmoitushinta kerran julaistnista ilmoituksista 46c
palstatuumalta. Suurista ilmoituksista sekä ilmoituk­sista,
joiden tekstiä ei joka kerta muuteta, annetaan
tuntuva alennus. Kuolonihnoitukset $2.00 kerta ja 60c
lisää jokaiselta muistovärssyltä. Nimenmuuttoilmoituk-
»et 50c kerta, $1.00 kolme kertaa. Avioeroilmoitukset
S2.00 kerta, $3.00 kaksi kertaa. Syntymäilmoitukset
Sl.OO kerta. Halutaantieto- ja osoteilmoitukset 50c
kerta. Sl.OO kolme kertaa. Tilapäisilmoituksista pitää
raha seurata mukana. . •
Tiistain lehteen aijotut ilmoitukset pitää olla kont­torissa
lauantaina, torstain lehteen tiistaina ja lauantain
lehtee? torstaina kello 3. •
Registered at the Post Office Department, Ottawa,
as second class matter. - ,
Vapauden konttori ja toimitus: Liberty Bldg Lome
8 t Puhelin 1038. Postiosote: Box 69, Sudbury, Ont.
L. . =— • ... ~
Jos ette milloin tahansa saa vastausta ensimaiseen
kirjeeseenne, kirjoittakaa uudelleen liikkeenhoitajaa
persoonallisella nimellä.
. J. V. KANNASTO, Liikkeenhoitaja.
Toveri Mäkelinin
muistolle
. Va6tikaän on vuosi vierähtänyt siitä, kun suoma*
laista työtätekevää kansaa yllätti raskas surusanoma.
Eräs sen etevinunistä etutaistelijoista, sen rakkaimmaksi
käyneitä poikia oli Tuoni korjannut. Tämä isku tunr
tui kymmenkertaisesti raskaammalta; sen takia, että
-samaan aikaan leijaili synkän synkkä pilvi* SuomeU:
' taistelevan työväestön yllä. Työväen eturivin midiiä
ja naisia oli sadottain raahattu vankilan komeroihin,
työväen sanomalehdet lakkautetut ja kirjapainot sule­tut.
Kaikkialla vallitsi epätoivoinen tilanne j ^ kai­kessa
toiminnassa oli tapahtunut pysähdys. SaoMan
; aikaan oli taistelevan työväestön rintamaa vastaan hyö*
iätty myöskin ^vasemmalta, ja petturit alkoivat siellä
täällä pistaa esiin päätänsä.
''Ainoana lohdutuksena työväestön rinnoissa oli toi*
;\'o parempien aikojen tulosta. Toivottiin, että. oikeus ei
: olisi niin:tyystin väistynyt väkivallan tieltä, etteikö vie*
lä valonpilkkukin voisi kaiken sumun keskeltä pilkah­taa.
Suurimman toivonsa asetti yksikseen jäänyt työ*
. väestö siihen, että sen paraat pojat taasen pääsisivät
- • ja i kirvoittaisivat ne kahleet, joihinka työ*
' ;väeMö oli joutunut. Juuri tämän syvän epätoivon vai
c vJitessf^^tuli utisi 'isku. Paras mies, juuri hän, jonka
v';^voimaj kyky, teräksinen^ uhrautu*
vaisuus oli pystynyt luomaan lujan työväen rintaman,
antama^ sille oman itsensä» siten alituisesti vaikeim-ini$
8akin olosuhteissa kyeten vuodattamaan taistelevaan
työväkeen uutta innostusta, tämä taistelija oli kaatunut
^ K ohvat
hänet lyöneet. Yksinään ahtaassa vankikomerossa kut­suttu
Tuonelaan hetkellä, jolloin kaksinkertainen pi-iineys
lyijynraskaana painoi hänen; sieluaiisa, eikä ke­tään
ollut hänen luonansa, voidakseen auttaa' häntä
viimeisessä .kauheassa kamppailussaan.
^adat, tuhannet ovat ennen häntä saaneet kuolFä sa
manlaisen kuoleman.' Sokrates nautti myikkypikarinöav
snestari kuolee ristinpuulla, Bruno r polttoroviolla, mut^:
. ta kaikilla heillä on se etu, etta lähinnä heitä on rak*
kaimpansa^lohduttamassa, vahvistamassa ja tukemassa
sankareita viimeisen taistelun tapahtuessa. Hän kuoli
•;ybin, vangittuna, hyljättynä, ilman apua, lohdutusta
ja tdkeä. Hänen ympärillään ovat vain vartijansa,
jotka eivät^ mitä tekevätkin, ainakaan lohduta eivätkä
tue. '
Ja hän sanoi: «Minua janottaa.» Sil*
: ^ loin sotamiehet ottivat sienen, kastoivat sen viinillä se*
• koitettuun etikkaan ja pilkaten ojensivat sen hänelle
Ulkona vallitsi syyskesän ^ harmaanvaloinen päivä
ja tihkusade kasteli kaikki, tehden maailman vielä ras­kaammaksi,
kuin mitä se muuten olisi ollut. Harmaas­sa
syyspäivässä seisoi Suomen työtätdcevä luokka, m»
sentuneena, lyötynä ja epätoivoisena, sillä yksi sen
parhaimmista oli kaatunut pimeydessä ja vankilassa.
Yrjö Mäkelin oli kuollut.
Yrjö Esaias Mäkelin oli kaatuessaan vielä parhaim­massa
miehuuden iässä. Syntyneenä kesäkuun ensi
maisena päivänä 1875 oli hän kuolleessaan 48 vuoden
.ikäinen. Isänsä, ollsn suutari, opetti ensiksi pojalleen
V.ammattiaan, mutta jo aikaiseen näkyi pojassa sellaisia
: luonnoulahjoja, jotka osoittivat, että suutarin työpöytä
: ei ollut häntä varten; Palava halu tiedonaarteitten et­simiseeni
paloi jo nuorena hänessä, ja siitä huolimat­ta,
että köyhän kodin mahdollisuudet eivät riittäneet
r pitemmälle : kuin' sen aikuisen kansakoulukurssm suo-
^••lirittamiseen« vhän kuitenkin herkeämättä hankki itselleen
- ominpäin; tiedonalkeita. 'Juuri nämä olosuhteet kään-rsivätkin;.
hänen nousevaan työväenliikkee-
::seem'i Seurauksena ol^^^^^^ Mäkelin saapuessaan
} Poriin liittyi sikäläiseen tyS^ jo vuonna
1891.^ Siitä' lähtien alkaa liän^yhä nousevalla innos­tuksella
suorittaa sita tföta työväenliikkeessä, joka
^«iltemmin tulr iOlemaan^^ m Suo­men
työtätekevälle luokalle, vjallfe^ palattuaan Tam­pereelle
kutsuttiin hänet v. 1900 Kansan Lehden pää­toimittajaksi
saloin hänelle avautui tilaisuus käyt­tää
ja kehittää rikkaita luonnonlahjojaan seka niitä
runsaita tietomääriä, mitkä hän itseopiskelun kautta
oli itselleen hankkinut. Tampereelta siirtyi hän myö­hemmin
v. 1917 Ouluun, jossa astui Kansan Tahdon
toimitukseen. Täällä toimikin hän siUemmin koko lop­puikänsä.
VtäUHn nousi nopeasti työväenluokan eturivin mie­heksi.
Siihen vaikuttivat ennenkaikkea ne rikkaat luon-nonlahjat,
mitkä hän oli asettanut työväenluokan pal­velukseen.
Sujuva kynä ja loistava, juhlallinen tyyli
tekivät hänestä sanomalehtimiehen, jonka veroista vain
harvoin tapaa. Toisenlaisissa olosuhteissa, jos hän oli­si
luovuUanut kynänsä porvarispuolueitten palveluk­seen,
olisi hän, varmaankin noussut Suomen kor­keimmille
huippupaikoille. Myöskin puhujana oli hän
ensiluokkainen. Selvä, loogillinen ajatuksenjuoksu yh­distettynä
purevaan ja iskevään sanontaan on puhujan
ensimäisiä ehtoja. Tämä olikin Mäkelinin puhetyylin
perusominaisuubia, ja ne puheet, jotka hän pitkäaikai­sen
eduskuntatyönsä aikana on eduskunnan pöytäkirjoi­hin
sanellut, tulevat aina olemaan helmiä kaunopuhei­suudessa
niin sisältöön kuin muotoonkin nähden.
Känen poliittisen toimintansa käyräviiva näyttää
kyllä pintapuolisesta katsojasta hyvin kouruiselta, mut­ta
syventyen siihen, huomaa tutkija, että siinä sittenkin
aina on ollut pettämätön johdonmukaisuus. Häntä on
poliittisena toimihenkilönä arvosteltu puolelta jos toi-*
seitakin, ja vastustajansa ovat yrittäneet tehdä, hänes­tä
persoonan, jota enemmän johti tunteensa ja miel-teensä
kuin selvän harkinnan tulokset Näin ei ole
asian laita. Työväenluokan etutaistelijana näkee jo
lieti ensi silmäykseltä, kuinka jokaista Mäkelinin as­eelta
johtaa tahto työväenluokan voittoon, viemisestä.
Väemme sen sellaisissa tilaisuuksissa, jolloin vallan
cumouslaineet lyövät Suomessa korkealle. Jdca ker
ralla hän empimättä astuu rintaman eteen, viedäkseen
työläisten taistelevan armeijan niin pitkälle kuin suin
cin uusiin asemiin. Suomen vapautustaistelu Venäjän
tsaarivallan ikeestä saa hänestä loistavan ja tarmok­kaan
taistelijan. Siihen hän tempautuu mukaan innol
a mutta tällöinkin voi huomata, kuinka työväenluokan
etu ensimäisenä on määräämässä hänen toimiaan. En­siksi
Suomen vapautus Venäjän tsaarin pistinten pai
nostuksesta ja sen jälkeen. taistelu omaa porvaristoa
vastaan työväenluokan lopulliseksi vapauttamiseesi, se
on aina perusajatuksena ,joka alati määrää kaikki hä­nen
tekonsa. Hän tiesi varsin hyvin, että itsenäisyys­taistelu
oli vain etappi työväenluokan omassa vapaus­taistelussa,
mutta juuri sen tähden tekeekin hän kaik
(^sa voidakseen valloittaa tämän ensimäisen etapin
uoldcataistelun tiellä. Ja monta kertaa saivat venäläi
set santarmit, n|in kerran sai itse venäläisen tsaarival
an mahtava käskynhaltijakin tuta, kuinka heidän
edessään seisoi peloton suomalainen työväenjohtaja,
oka ei karttanut sanoa totuutta vaarallisempanakaan
letkenä. Juuri tanjiä hänen suuri rohkeutensa ja mie­hekkyytensä
erottaakin : hänet niin silmaänpistävästi
niistä, jotka vaaran hetkellä laskeutuivat pimentoihin
ja kellareihin, tai elleivät juuri sitä tehneet, niin ai-nakih
passiivisuudellaan koettivat viimei hetkellä por­varistolta
tinkiä itselleen sen armahdusta.
Kuvaavaa hänen suuremmoiselle ja rohkealle luoi^
n<fl|een oli, että hän vankilasta päästyään uudelleen
tavattoman;, vaikeitten olosuhteitten vallitessa jälleen
astuu taistelevana työväestön eturintamalle. Tällöinkin
hän tiesi varsin hyvin vaaransa suuruuden.' Suuri vai
naja ei ollenkaan peitellyt itseltään niitä vaikeuksia;
joita hän tulisi tiellään kohtaamaan, enempää kuin
niitä ajatuksiakaan, jotka hänen mieltään sillä kerralla
askarruttivat' '
• Ne, .jotka taistelijan kuoltua vielä pelkäävät hänen
henkjeäänkin, yrittävät heitiää lokaa Vainajan muistolle,
selittämällä, kuinka hän ei olisi muka kannattanut
sitä aatetta, minkä edestä hän uhrasi vielä henkensäkin.
Nämä mudassa matelevat eivät huomaa ottaa lukuun
edes sitä, että ihminen, joka vailla vakaumusta, ilman
lujempaa luottoa asiaansa ryhtyy taistelemaan jonkin
sian puolesta sellaisissa olosuhteissa, kuin vainajamme
sen teki, auia suuremman vaaran hetkellä kieltää mes­tarinsa.
Se nähtiin jo parituhatta vuotta sitten, jolloin
Pietari kahdennellatoista hetkellä julistaa, että häh ei
tunne Jeesusta, joka kapinoitsijana oli tuotu tuomitta­vaksi,
ja saman olemme saaneet kokea monen monta
kertaa. Mäkelin ei kuulunut näihin. Hänellä oli juuri
se vakaumus ja tieto, jonka puutteessa vihamiehensä
sanovat hänen olleen.
Keskustelussa hän selvin sanoin osoitti, kuinka ei
ainoastaan hänen mennyt toimintansa, vaan myös hy
kyinen johdonmukaisesti sopeutuvat omistamaansa maa­ilmankatsomukseen.
Ja totisesti voi vakuuttaa, että
marxilainen käsitys historiasta ja taloustieteestä olivat
syöpyneet taistelijaan niin syvälle, että monet niistä;
jotka nyt tahtovat jonkinlaisina marxilaisuuden puka
reina riistää häneltä tätä tietoisiiutta, olisivat saaneet
kääntyä hänen puoleensa saadakseen hiukan valistusta.
Vain harvassa ovat ne vanhat työväenrivien etumie-het
jotka jaksavat käsittää nykyaikaa. Se «n mahta-v^
lla aallonpyyhkäyksellä työntänyt työväenliikettä hiin
voimakkaasti eteenpäin, että vanhat vastustamattomasti
ovat jääneet ajastaan jälelle ja toivottamana hakevat
itselleen sitä pohjaa, minkä tuntevat luisuneen aitansa
pois.
Yrjö Esaias Mäkelin ei ollut sellainen. Harien roh­keutensa
oli liian suuri, sielunsa tarpeeksi voimakas
säilyäkseen tästä häpeästä. Hän eli ja kuoli sekä kaa­tui
täysmittaisena miehenä, jossa ei likapilkkua ollut^
Siitä sy2^tä voidaan sanoa, että hän oli niitä aniharvo­ja,
jotka osaavat elää omana aikanaan, niin että muis­tonsa
häipymättä elää kautta vuosisatojen. Vielä sil-loinkin
kun nykyajan suuret ja pienet ovat häipyneet
menneisyyteen, tulee Mäkelinm muisto elähyttämaän
jokaista, jolle ihmiskunnan menneisyys ja tulevaisuus
on kdllista.
Seuratkaamme häntä!
Betojee
Sanotaan: Tieto on valtaa. Tä­mä
väite on kuitenkin yksipuolinen.
Siinä sanotaan ainoastaan puoli to­tuutta.
Tieto sellaisena ei merkit­se
vielä mitään, ellei sitä kykene
käytännössä toteuttamaan. Eikä
kaikki tietokaan sinänsä, vaikka sen
kykenisi käytännölliseen elämään
sovelluttamaan, merkitse harjoitta­jalleen
hyötyä. Ja sitten vielä-
Kaikki sieltä täältä järjestelemättö-mästi
hankitut pikkutiedot eivät ole
samaa kuin tietäminen. Sattuu
usein - elämän tien varrella kohtaa­maan
henkilöitä, jotka ovat ahmi­neet
itsensä täyteen jos jonkinlaista
tietoa. Aikakauslehdistä, sanoma­lehtien
palstoilta, käsiin joutuneista
kirjoista tai sattumalta silmäillyis­tä
kansantajuisista vihkosista ovat
he poimineet itselleen ja hyvän
mubtin avulla säilyttäneet tajunnas­saan
kappaleita tähtitieteestä, his­toriasta,
.eläintieteestä ja Jumala
ties mistä kaikesta, iputta ehjää
kokonaisuutta he eivät ole koskaan
mistään' erikoisesta aineesta itsel­leen
luoneet. Useimmissa tapauk­sissa
juuri tällaiset tahtovat esiin­tyä
tavattoman tietoviisaina. Usein
kuulee heidän väittelevän jos niin-kalaisista
aineista, kuitenkin silE
seurauksella, että jos heitä alkaa
ahdistella, he eivät kykenekään
puolustamaan itseään. Heiltä puut­tuu
tarpeellinen kaikkia tietoja yh­distävä
pohja, jonka perustalle he
kykeneisivät valottamaan' j a järjes­telemään
hankkimainsa yksityiskoh­taisemmat
tietojen saavutukset.
Tietojen hankkiminen on hyodyl.
Iistä j a tarpeellista, mutta vain sil­lä
edellytyksellä, että niitten avulla
voi hyödyttää itseään ja'toisia. Työ-
Iäisen, joka lähtee tiedon lähteeltä
hankkimaan haluamaansa: juomaa
henkensä janon sammuttamiseksi,
tulee ensi kädessä ajatella minkä­laisen
tiedon tarpeessa hän on. Toi­seksi
on hänen myöskin, selvitettä­vä
itselleen, mitkä tiedot hänen
kauttaan taottavat . h y y t y ä .hänen
luokalleen. Työläinen voi vain anl-harvassa
tapauksessa hankkia Itsel­leen
3»ytännonisessä »IsmaiBig tain
suuren tietomäärän, efiä hän sen
avulla kykenisi kilpailemaan n.
kouluutettujen insinöörien tai xnuit-ten
käytännöllistä tiedettä varten
kouluutettujen kanssa. Ja ryhtyä
harjoittamaan saavutetun tietomaa,
rän nojalla jotakin ammattia. Hä­nen
.toimintansa tietojen j a sivis­tyksen
hankldmisessa täytyy siis
rajoittua sellaisten tieteitten tutki­miseen,
joitten avulla hän kykenee
nostamaan itseään j a toisiaan kor­keammalle
tasolle. Ja koska häne
lä kuitenkin ei koskaan ole riittä­vää
aikaa syventsräkseen kymmenii
eri kysymyksiin, joutuu hän pakos­takin
täydentämään tietovarastoaan
juuri yhteiskunnallisten tieteitten
alalta. Ne ovat tärkeimpiä, silla
työläisten ja hänen luokkansa leo­ko
tulevaisuus riippuu siitä, kuinka
selvillä hän on omasta yhteiskun­nallisesta
asemastaan.
Näemme siis, kuinka työläisen
tietomäärän hankkiminen rajoittuu
hyvin supistettuun alaan. Tässäkin
on kylliksi Yhteiskunnalliset tie
teet ovat kaikkein raskaimma
hankkia. Talousoppi, historia, yh­teiskuntaoppi,
kaikki nämä eivät
vaadi ainoastaan järjestelmällistä
työtä, vaan myöskin verrattain
suurta tarmoa. \ Suurin vaikeus on
sen lisäksi siinä, että juuri näitten
oppiaineitten opettamisessa tulee
aineen sisältö täysin riippuvaiseksi
opettajasta.
Tällainen ote on otettava lukuun
mutta siitä huolimatta on kuitenkin'
näitä tietoja hankittava ja samalla
saatoava ne sellaisiksi, että> niitten
pohjalle rakentuu maailmankatso­mus,
- joka kykenee varmistamaan
jokaisen luokkataistelijan työtä j
saattamaan hänen valmiiksi uhraa­maan
kaikkensa työväestön vapaut­tamiseksi.
- Juuri yhteiskunnallisen
tiedon heikkous se luo meille ka
kenlaisia "kahden käden . miehiä"^
jotka eivät osaa sanoa^ missä lei­rissä
heidän, oikeastaan pitäisi -oUa;^
snn maailinan-kuvailee
Bernard Shaw satttivaan
tapaansti, seuraavasti:
"Häneltä ei koskaan puutu vank­kaa
moraalista pohjaa. Ollen va-pauden
ja kansojen itsenäisyyden
mahtava esitaistelija, hän valtaa
haltuunsa puolen maailmaa ja ni­mittää
tätä asuttamiseksi.
Tarvitessaan . uutta v.;markkina-alu-etta
arvottomille' Manchesterin tuot­teilleen,
hän IlUiettää sinne lähe-tyssaamaajan
-lopettamaan: sikäläi-'
sille alkuasukkaille: 'rauhan > evan­keliumia.!
i Alkuasukkaat tappavat
lähetyssaarnaajan: • silloin .tarttuu
hän aseisiin kristinuskon": puolesta;
tappelee sen eteen; voittaa sen» hy­väksi;
ja sen ottaa tuon markkina-alueen
taivaasta tulleena p^kkio-n
a . . . Hänen ainaisena tunnussana­naan
on 'velvollisuus'; eikä hän kos­kaan
unhota, että onneton se kan­sakunta,
joksi antaa velvollisuuden
asettua
le."
poikkipuolin etujensa tiiel-
Niin uskollisesti kuin MacDonal-din
. "työväenhaUitus" koettaakin
palvella brittiläistä imperialismia, e i
sen nykyinen varustelu-into kuiten­kaan
tyydyttää kiihkehnpiä milita­risteja.
Se ei — vielä — ole ryh­tynyt
rakentamaan Singaporen lai­vastoasemaa,
selittäen tuon toimen­piteen
olevan omiansa rkiihottamaah
toisia Tyynenmeren valtoja ylivoi­maiseen
varustelukilpailuun, josta
ei selviydytä muulla kuin: uudella,
entistä tuhansin verroin hurjem­malla
maailmansodalla. Tähän v i i t ­teeseen
vastaa Lontoossav ilmestyvä
patavanhoillinen i Morning Post"
mielestään kai hyvinkin murjovalla
tavalla:
"Rauhan vartijat Mikään. ulko­maa
ei pidä Kuninkaallista Laivas­toamme
rauhaa uhkaavana. Päin­vastoin:
kaikki kansat, päit»'^^ «brit­tiläinen
kansa, tai oikeammin osa
siitä, pitävät Brittiläistä Laivastoa'
maailman väkevimpänä rauha^ säi­lyttävänä
voimana. Maailnianrauhä
tulee olemaan uhattuna ainoastaan
niin kauan kuin se vaarallinen har­haluulo
on vallalla, että Laivasto
muka olisi ketään kiihottava ase.
Tämä viisaus on erityisenä ma­kupalana
lainattu Canadan porvaril­lisiin
lehtiin, joten se on tullut mi­nunkin
nähtävilleni. En-M}le7mi.
kään sotilasasrain, vielä väheminän
laivastotilastojen erikoistuntija,
vaan brittiläisen sotalaivaston suh­detta
muun maailman merivoimiin
olen ylimalkaisesti seuraillut vn-meisten
50 vuoden ajan. -flyvin
muistan vielä, kuinka hrittiläineh
aivasto aikoinaan , oli niin mahta­vassa
maineessa, ett» yleisesti mySh
nettiin sen voivan helposti nujeri
taa kaikkien muiden muden yhdis- Ä u « s ä - lyyusia yir-aieau^
jtyneet laivastot; kaikilla muilla K- noughteja. Toiset seurasivat^^^
puilla Iculkevain laivojen täytyi me­rillä
ensin tervehtiä brittiläistä
alusta, jos tahtoi välttäp pahempia
seurauksia, ja jonkunlaisen äänet,
tömän kansainvälisen sopimuksen
nojalla pidettiin brittiläisen meri
väen etuoikeutena mielin määrin
mellastaa j a elämöidä kaiken maail­man
satamakaupungeissa. : Kulu
sitte muutama vuosikymmen,, pari
kiri, jolloin brittiläisen jaiyaston
ehdottomasta' ylivoimaisuudesta e
puhuttu aivan niin paljo kuin eri'
nen. T^sin virisi tuo vanha virsi
uudelleen; kun parikymmentä vuotr;
ta takaperin Venäjän^apanin so
dasta saatujen^ kokemusten perus­teella,
'rakennettiin ensimäinen britti
tilainen greadribught-hirviö. Mutta
ei aikaakaan, niin oli samoja, vielä
pä joissakin suhteissa, tehokkaam­pia,
taistelulaivoja toisillakin mW
ilmanmarkkinoista^ kilpaileviin meri
valloilla. \
Tuo^dreadnought-tyyppi, jonka p i ­ti
ikiajoiksi taata merien herruus
brittiläiselle laivastolle, osottautui-kin
pitemmän päälle sangen epä­edulliseksi
keksinnöksi, kaikkein
vaarallisimmaksi sille itselleen;
Brittiläisessä laivastossa oli alustai
jos minkälaista, joihin aikojen ku.-
luessa oli sijoitettu suunnattomat
rahasummat, mutta joilla' nyt,
dreadnoughtien ilmestyttyä maail­man
merille, ei ollut oikeastaan m i i
tään merkitystä. SääU niitä silt
oli ihan romuksikaan pännä, sillä
kaikkia sopukoitakierte]tevillä brit­tiläisillä
kauppateinä saattoi niitä
toki käyttää johonkin tarkoituk­seen,
esim. kauppalaivojen suojele­miseen
semmoisilta "vihollisilta'^
kuin kiinalaisilta merirosvoilta, tahi
brittiläistä kapitalismia vastaan nis^
kottelevain työläisten pelöttamis^en
siirtomaissa. Mutta töon tomuko
koelman ylläpito, miehitys j ä - t ä i s -
telukuntoisena (taikka odes sellai
sen näköisenä) - pitäminen nieli vuö*
sittain raskaita miljoonia. Jotka
kipeästi olisi tarvittu yhä uusien j a
uheampien dreadnoughtien rdcenta.
miseen. Merien valtiriden kannal­ta
ainoastaan dreadnoughtit tuli
vat kuuloon, j a niiden rakentami­seen
saattoivat: nouremmat kilpaili­jat
iihrata'kaikki varansa ja tar­monsa,
heillä kun ei oHut varihaa
enemn^än ; historiallisesta kuin Iray-tännöllisestä
* arvostät^^olevaa paino­lastia
perässään vedettävänä;
Niinpä täytyi brittiläisen laivasi
ton peräytyä ensmnä sille asteelle,
e t t ä se vastaisi k a ^ läMnnä voi­makkainta
sotalaivastoa.^^^^^^
mänkään aseman säuiyttämlseksi
täytyi sivuuttaa, vanha dreadnou^^
tyyppi Ja ruveta rakentamaanvlier-kules-
y. m. tyylisa" "yii"iiiic€ad-lisestS
kmteeeilfiL Koden tarvitd
vain hiiOora viljenli& sonrtykkien
reikSä j a ssmalla lisätä niiden kas-tsvontta,
niin Jopa oli taas brifcöläi-nm
merivaltias nhittnna. Ne ovat
koin akat 'anksoonissa. Jotka tuhan­nen
ddlarin huotoihiii lisäävät
"kymmenen senttiä"-—ja voittavat
Nyt on brittinaisten täytynyt
perääntjrä-tästakitt 'Takaavalta"
asemastaan, selittäen mielellään
tyytyvänsä siihen. Jos voivat pysyt-täjrtyä
tasaväkisinä Yhdjrannaltain
sotalaivaston kanssa. Wvhhigtonin
laivastokonferenssissa neiHe .se ase­ma
virallisesti vahvistettiin. ' Mutta
ainoastaan teoriassa. Käytännössä
on yhdysvaltalaisten Jo onnistunut,
laivatykkien kokoa. suurentamatta,
vain niiden asentoa muuttamalla,
lisätä sovittua kantavuusrajaa, niin
e t t ä ne voivat ampua brittiläisen
merihirviön upoksiin, tarvitsematta
joutua sen tykkien, ulottuville^oi-lenkaan,.
vaikka molempien tykit
virallisesti ovat yhtä voimakkaat.
Eikä brittiläinen. mahda muuta kuin
panna vaisun vastalauseensa tätä
sopimuksen "hengen" loukkaamista
vastaan : j a miettiä, millä keii^oin
saisi omat tykkinsä neuvotelluksi
vielä pitemmälle kantavaan asen.
toon.
Yhdysvaltain laivasto alkaa, näet,
oUa jq siksi vpimdcas, että se us­kaltaa
haastaa brittiläisen laivaston
koettelemaan, kumpiko niistä pn vä-keväihpi
"maailmanrauhan säilyttä­j
ä . " Sillä puolen ei enää välitetä
edes peitelir hyökkäysaikeita, joi-den
tarkotuksena on maailmankau­pan
valtaaminen yhdysvaltalaisten
kapitalistien käsiin. Brittiläisen lai­vaston
edustaja käväsi äsken meitä
canadalaisia rohkasemassa, näyttä­mällä
kädestä pitäen> että onhan sil­lä
"emämaalla" sentään vielä hir­veän
näköisiä astioita, jotka iysy.
vät veden päällä; kun niitä ei ku­kaan
hätyytä. Samalla kehoitetaan
meitäkin ryhtymään perustamaan
omaa laivastoamme, hankkimalla
aluksi kaksi risteilijää sekä Atlan^
nin että Tyynenmeren -puolelle. Ke-hoitus
ei kuitenkaan ole t ä ^ l ä he­rättänyt
erittäin suurta vastakai­kua,
vsillä pöhlömpikin sen ymmär­tää,
että on melkein yhdentekevää^
olipa meillä kaksi tai kaksikym­mentä
; risteilijää n molemmilla ran­nikoillamme.
Muutama laukaus e-nemmän
taikka vähemmän yhdys,
valtalaisesta taistelulaivasta, niin
olemme'samassa missä nytkin: meil­lä
ei ole yhtään risteilijää kummal­takaan
valtamerellä. Brittiläinen ha­luaisi:
vain saada meille i myydyka
muutamia vanhoja romujaan,vettä
saisi niittenkin hinnalla hankituksi
tselleen ajanmukaisempia sotaväli­neitä.
Sillä nyt on" otettava lukuun
myös viime sodan antamat opetuk­set';
Sen aikana brittiläinen laivasi
to -teoriassa vielä oli "kaks'valta"-
asemassa, ja sitä avustivat, kukin
haarallaan, Yhdysvaltain, ^Ranskan
ja Japanin : laivastot Mutta / olipa
työ j a tuska, että se sittenkään piti
pdoliaan Saksan sotalaivastolle. Jos
Saksa ,vei, syrjävaikuttimien: takia
olisi keskön hellittänyt vedenalais-saartoaan^
olisi ^Brittien saarilla pi­an
tullut auttamaton nälkä, Ja olisi-pa
ollut epätietoista^ kenen voitolla
sota vihdoin olisi päättynyt. Se
myönnetään njrt sodan Jälkeen avoi­mesti.
Samaten myönnetään ilina-aivastq;
tulevissa sodissa monin ver-
•iroin tärkeimmäksi tekijäksi kuin
merilaivasto. -
Ranska näyttää näistä seikoista
olevan selvillä paremmin kuin toi­set
Sekä vedenalaiseen että ilma­sotaan
varustautuneisuuden alalla
se on Jättänyt brittiläisen kauas
jalolleen. , Niinpä iRanskakin, vaik­ea
se sotalaivastoon nähden on tus
kin toisen luokan .valta, uskaltaa
otäkuinkin avoimesti uhmata: B r i
aniaa joka "käänteessä. Jos Rans;
kan raha.asiat olisivat paremmassa
kunnossa, se epäilemättä olisi val-näs
huomispäivänä näyttämään brit;
tiläiseUe laivastolle, /kuka tässä on'
Voimakkaampi "maailmanrauhan
säilyttäjiä'
Brittiläisten j a muittenkin — jos
elää aikovat ja fedes jonkunlaista
Itsenäisyyttä- .näytellä . ^ ^ täytyy
viimeisilläkin voimillaan yrittää k i l -
I^aiUa Yhdysvaltain . j a Ranskan va­rustelujen
kanssa. Ja isitte knn nä­kevät
<i enää jaksavansa kilpaillai
ei ole muuta neuvoa kuin epätoivos­saan
turvautua sotaonnen ratkai­suun.
Se pakotti Saksan viime so­taan
:: ratJciusu mirikälamen hyvänsä
o l i ' saksalaisten mielestä parempi
kuinxnääntyä ylivoimaisen j a yhä
; ylivoimaisemmaksi paisuvan ^ varusr
! elukuorman alle. - J a -ratkaisu tuli.
Jos mikä on viimeisen^.vuosisadan
ajan ollut'^variiriaisenä kiihöttajana
^ e n , varustejukilpailuun, j o k a v ä lt
tämättömästi^ j % t i ^ äskeiseen maa-
Imansotaan; ^on Tse ollut^rittiläinen
tn Singaporen
«»yttiä
«lWa jHäUT
W ovat ransM^Jr^»
«Disimpina ^ S ? ^
? t merihirviöfflS?^
^aalaisillaaa j T ^ -
Ne vuorostaan veir54
Oivallisia «-V^Utt*
lyttäjiä", n i i n " ^
Toverissa
Pooheen ja $rjes|
asio^
K«ki- j& UuuiOntarioa
ToT. A. T. HiUjffllinn
Ia paikkakunnilla KedL •
Ontariossa
LokalcanOf '
Creighton Mlne n l ' vi
Sudbury 12 p.
Beaver Lake 13 p
S&nlt Ste Marie 14 p:
Nipigon. 16 p. ' J
Fort Wiliiam 18 p.
Port Arthur 19 p. :; •
Kanitistikwia 20 p.
Conmee 21 p,
Fort Frances 22 p.
Kuten tunnettua otttsT
juuri palannut Neuvostcvl^
jossa hän oli läsnä Kolmjij
sainvälisen. Punaisen Talsji
Kansainvälisen sekä Ko^
sen Nuoriso-Intemationalei
gresseissa. Näiden ko
ten .maailmankongresaen
pien päätöksien selostanuMj'
Neuvosto-Venäjällä tekembtäa'
vainnoista kertominen taimi'
maan tov. Hill'in puheiden ^
Toimeenpaneva l^omitea «i
järjestää tov. HiU'ille pa
ta Jokaiseen Keski- ja
rion osastoon, joten «n toir»
että niiden osastojen jäsene',
ei ole tilaisuutta kuulla
omalla paikkakunnalla&n,
mahdollisimman runsaslulääi
kuulemaan puheita jollaa fll
nituista paikoista.
Mainituilla paikkakunnilla
vien osastojen, tulee ilmottaa
suuksista hyvin, jotta puheita
lemaan saadaan mahdoU
paljon paikkakunnalla ja
ristöllä olevia järjestön jäseäi
työläisiä. Toimikaa «is ri-näiden
puhetilaisuuksien onni
seksi!
Toverillisesti,
Canadan K. S. Järjestön-T~
paneva komitea,
k:ttä S. G. NEIL, siirteai^
aivasto. -VÄÄka se ei olisi tehnyt-kääri
kaikkEa' niitä ylimielisiä r väki-vallantöitä
Ja anastuksia, Joita^sc
tällä ^^*alla on tehnyt, niin- Jo sen
p d k i a olema[ssaolooli^> toisia,: kaupr
iakansojfi kiihottava uhka. Se o l i
sit^ siihen asti kuiri brittiläisen'»ve-
Qnmtdssajan kiäckaro kesti: viime
sÄaari' asti. - Se oli8i.:ri^ Tyieläkin,
•os kukkaro k e s ^ ^ Mutta se ei
cestä t ä t ä nykyä. Siksi ei nskalleti
f k M • • • • • ,M» Pimjarjestfip
aaoita
Pojrtäkirja,
V tehty K. O. Piiritoin
kokouksessa syyskuun .15-
1924. Kokouksessa
' olivat K. Nurmi, K. Mali
ga Asiala, W. Lehti j«
ku-joittanut
1 pyk. Kokouksen avasi K.
mi. Edellisen kokouksen pö.
ja ei ollut saapuvilla,
lukea seuraavassa kokouksessa.'
2 pyk. Luettiin tupaa."
rin asiassa syntynyt kirjeenr^.
Hyväksyttiin pienen keskog
perästä T. Holmin esitys niatW
alkamisesta. Asian lähempi |
jestely jäi sihteerin ja HolmmJ
kinaiseksi huoleksi. SamalU
ti sihteeri että tov. D. H^J
myöskin saatu tupa-agi^tt^
tähän piiriin samoilla fsSski^
la kuin Holmikin. J
3 pyk. Soon osaston m
päätettiin kääntyä kirjcellaB^
mitenkä heidän on onnistunut
kia kämpille asiamiehiä vapu^
^'•4 pyk. Luettiin Vapand^l
me puolen vuoden tihpaato^ *
antaisit aihetta keskustein^
^ nvk Luettiin tp. 1^
ta^uKt kirje . l « > s k e ^ - ^
sien Järjestämiste t a ^ ^
Asiasta keskusteltua »«"»P»^
ti ja päätettiin kääntyä .
tean pnoleen esit>'kse^
dettäisiin yhden ^
kurssit Sudburyssa
set kurssit Soossa.
. ««ottÄiien kayaa j " ,
I
knrssien opettajien
sa osastosa.
6 pyk. K. «ur«"
Otsonissa
siasta kirjoittaa lane»--
mitealle. . t j r k^
7 pyk. Pöytäkirja^ ^ ^
si valittua J»^
Kokous ToPet^^eds:
pöytäkirjan ja SSp-:]
• V. LehtL