Vapaus, October 13, 1970

              S i v u 2 Tiistai, lokaik. 13 p. — Tuesday, Oct. 13, 1970
VAPAUS INDEPENDENT LABOR OROAN
OF FINNISH CANADIANS
< LIBERTY) Bstalbllahied Nov. 9.1917
EkUibar: W. EKLUm? Manager: E. SUKSI
TeOepibODie: Office and EdUmM. 874-4264
PuMUhed tiwloe veekly: ri^ieisdara^ei^ PubUahing
CJo. LlMtted, 100-102 B t o « . ^ ' ^ ^ Oanada.
v''::v.' ^lijlaMageddTeas: iB0(x09.'.
Advertlstag iia1»s lipitm appUcatt^
Seocmd cnass Maä registralilon Nvmd^ 1076
EdMiin Lin!komieis myilstdBeie -vanlkiaivuosiiaiaiii (1)
NÄIN VIETIIN
CANADIAN LANGUAGEPRESS ClUB
TILAUSHINNAT:
Oanadassa: 1 vk. $10.00, 6 kk; $5.25 USA:©:
3 kk. $3.00 Suomeen:
1 vk. $11.00, 6 kk. $5.75 1 vk; $ l im 6 kk. $6.;»
Pres; Nixonin puheesta
Eih-slmmäinen vaikutölma-^ näitä rivejä kirjoitetaan tors­taina
8. pnä — presidentti Ri<^ha!rd Nixonin kesiklliviikkoiltaii
sesta rauhanehdotuksesta on teaiksiosaineni: pitäen siLnoällä
marraskuun 5 pnä suoritettavia konigTessivaaleja jiai vuonina
1972 pidettäviä presidenttivaaleja sekä Yhdysvalloissa ja 'haut­ta
maailman kasvaivaai rauhan vvaatimiusta, presddentti Nix-oniBa
ei ollut dilfisastaan muuiba mahdollisuutta kuin esittää
vastaehdotus Etelä-Vietnamiin väliiaikaisen vallankumoushalii-tuksen
.ulkoministerin, mrs. Nguyen Thi Binhin Pariisissa
syyskuun 17 päivänä esittämään 8 kehtaa käsittävään: rauhani
ehdotu^Viseen. Toisaalta voidaan huomiioidai,' että vaikka pre­sidentti
poikkesi 'melkoisesti Wa'Shingtonin aikaisemmin esit­tämistä
sotaiisista. asenteista ja lähestyi esimerkiksi ampumi­sen
lopettamisehdötuksella kautta maailman tunnusitusta saai
neen Mme. Binhin ehdousta, mikä on tiehenkin ilolla hub-mioitaav
seikka, presidentin 5 kohtaa käsittävässä puheessaan
oli kuitentein vieläkin sellaisia kohtia jotlden tavoitteena ei ole
pyssyjen vaimentaminen.
Mahdollista ja ennenkaikkea toivottavaa on tietysti se,
että USAin pääneuvottelija David Bruce, Pariisissa, saa vali
tuuksia nyt esitettyjen eräitten määritelmien ylittämiselksi ja
sivuuttamis^.ksi. Mutta kun pidetään mielessä että presidentti
Nixon pidättyi tästä rauhanehdotuksesta aivam vaalipäivän
aattoaikaah asti, mistä on tullut ihmishenkien ja omaisuuk-<
sien menetystä sekä Indokiinan että Yhdysvaltain kansoille
ja suuria voittosummia 'amerikkalaisille asetehtailijoille, niin
kyseenalaista 'on, annetaanko mr. Brucelle edellämainittuja
lisävailtuuksiä neuvottelujen edistämiseksi.
. Jcmkinlaisena edistysaskeleena . on pidettävä sitä kun
presidentti Nixon ehdottaa nyt ampumisen lopettamista. Ter-veihdittävänä
on pidettäfvä myös esitystä kaikkien sotavankien
vapauttamiseksi ja tiedonantoa, että vastoin aikaisempia me-neelmi^
ä — jotka vetivät U S A n asevoimait Viettnamiin ja lo­pulta
Indokiinan kadikkiin m a i h i n— Yhdysvallat lupaa nyt
noudaittaa kansainvälisen konferenssin päätöksiä.
Viifmeksimainitun seikan yhteydessä kiintyy kuitenkin
huomio &-dhen, että pr^idemtti Nixon, vaikka pitääkin vuo-i
sien 1954 ja 1962 Qieneven sopimuksia sovittelujen perustaksi
kelpaavina asiak/irjoina, ei ikuitenkaan ehdota mainittujen CJe-neven
sopimusten kirjaimen ja hengen olotilaan pa'laamiS;ta.
Päinvastoin ^ ja.toisin kuin esim. M m s . B i n h — m r , Nixon
puhuu edelleen sekä Etelä, että Pohjois-Vietnamin "itsenäi­syydestä",
vaikka Geneven sopimuksessa määdtellään, että
Vietnam on yksi maa ija valtio, jonka tilapäinen jakaantumi-^
nen kahteen osaan korjataan koko maata käsittävien vaalien
perusteella. Toisin sanoen, presidentti Nixon haluaa vieläkin
sanella U S A n ehtoa Vietnamin kansalle ja jakaa maan kah-de>
i3i "itsenäiseksi" maaksi.
Kuvaavaa myös on, että presidentti Nixon esiiintyi kuin
"ulkopuolisena" eli asiaan kuulumaittomana "välittäjänä", jo­ka
on jostakin käsittämättömistä lähteistä saanut valtuudet
ja oikeuden määritellä miten Indo-Kiina — Vifetnam, Kam­bodzha
ja Laos — kesikinäiset suhteensa järjestävät. Eräistä
aikaisemmista lupauksiistaan huolimatta mr. Nixon vaatii täs­sä
vieläkin kansainvälisen poliisin osaa Yhdysvalloille. Tosi­asia
tietenkin on, että Indokiinassa ei ole kysymys sikäläisten
maiden välisestä sodasta, vaan Yhdysvaltain sekaantumisesta
vastoin Geneven sopimukisen määritelmiä ja YK:n peruskir­jaa
loukaten Vietnamiin, Laosin ja Kambodzhan sisäisiin asioi- •
hin.
Yhdysvaltain on suostuttava ensisijaisesti neuvottelemaan
Etelä-Vietnamin väliaikaisen vallankumoushallituksen kams-sa,
jota. vastaan sen puolimiljoonainen armeilja on aseellisia
hyökkäyksiään suorittanut ja vieläkin suorittaa. Presidentti
Nixonin rauhanehdotuksen ehkä kaikkelin heikoin kohta on-f
kin siinä, että hän haluaa tehdä "rauhansopimuksen" pääasias­sa
Pehjois^Vietnamin kanssa, jota vastaan U S A ei ole sodassa,
ja sivuuttaa miltei pelkällä kädenhuitalisulla Btelä-Vietnamin
väliaikaisen vallankumoushallituksen, minkä asevoimia vas-i
taan USA sotii.
Merkillepantavaa on myös presidentti Nlixonin väitös, että
mm., väliaikainen vallanlkumoushalliitus "ei halua sivuuttaa
vain joitakin yksilöitä" Saigonin halituiksesta vaan "hajoittaa
kaikki muut järjestöt" niin että kommunistinen puolue saa
Etelä-Vietnamissa määräysvallan.
Asidita voidaan tietenkin väännellä ja vääritelläkin, mut­ta
sellainen menetelmä ei nosta mr, Nixonin arvovaltaa, To-äiasia
nimittäin on, että EteläATietnamin välifeiikaisen vallan-kumoushailituksen'
diveissä ja tu^kena on useitta puolueita ja
järjestöjä, joista komimunistinen puolue on yksi. Toinen tosi­asia
on, että syyskuun 17 pn ehdotuksessaan Mme Binh ei esit­tänyt
"kaikkien muiden, järjestöjen hävittämistä", vaan koros­ti
nhnenomaan, että hänen oihjelnia'ssaan esitettävään kokoö^
mushallitukseen voivat tulla kaikki isänmaalliset voimat, jot- lä.Vietnamin väestö päättää
ka haluavat rauhaa, itsenäisyyttä ja linjoittumatorita ohjel- asioistaan itsenäisesti ja ulko­maa.
Joltisena .asiantuntijana hän sanoi, että sellaisia rauhan puolista painostusta tuntemat-
Voimia ja itsenäisyyden kannattajia löytyy myös Saigonin
nykyilsestä hallitukisegta, vaikka ei sen kolme johtavaa ken­raalia,
jotka presidentti Nguyen Van Thieun ja varapresi­dentti
Nguyen Cao K yn lailla ovat moneen kertaan uhanneet,
että he eivät halua olla missään iteikemisissä väliaikaisen val-lanlkumoushalituksen
ja sen edustajain kanssa, ja että ainoas­taan
sodassa saatava "voitto" tyydyttää heitä.
Presidentin lupaus, elttä: Yhdysvallat on valmliina yleis­sopimuksen
puitteissa sitouitumaan aikataulusta, jonka, puit-! ole. Selvää on kuitenkiln/ että
teissä kaikki yhdysvaltalaisjoukot vedetään pois Vietnamista), rauhanpuolustajat. yleensä
ch, tiotenklin a.s^^ guuntaah, Mutta jos asetutaan In- canadäiläiset mukaEiiriluettuiniaj
dokiinan kiansojen osalle, niin silloin on ehkä todettava, että — 'ovat suuresti pettyneitä hä-)
tämä-lupaais ei mene riittävän pitkälle. Miiten voidaan vaka" non rauhainehdotuksensa ont-viösa
ryhtyä neuvottelemaiain rauhan yksityiskdhdlista ellei tu- toudesta ja puulteellisuuksllstia.
Kun kustantaja Itesällä järjesti tiedotUBlouhaah syksyllä ilmes­ty
vist^d Edwin Linliomiehen muistelmilta: (Edwin Lijokomies: Vdikea
ailca. Suomen pääministerinä vuosina i94S-Hl4; Otava, 191^;^ 4^^^^
sivua), anneltiin ymmärtää; että tulossa o U i i o U i t t i i t f i n ^ e i^
miliäli sellaisia Ayt enää Suomen historianliirjoituliisen alaHfi yleen­sä
voi syntyä. Otava on tehnyt todella kiitettävän teon — j a kukapa
kustantaja ei olisi sitä tehnyt — julkaistessaan tämän erittäin kriit­tisen
ajan pääministerin muistelmat. Ne ovat herättäneet melkoista
myrskyä viskilaseissa, ilmeisesti jopa ärtymystä ja kaunaakin, mut­ta
herra itsehän on ollut jo seitsemän vuotta; turvassa arkussaan.
Muistelmia on yritetty aliarvioida j a leimata poliittiseksi juorui­luksi
"vaikeilta vuosilta", joiden sädekehää Linkomies yllättävän
rohkeasti mu rtaa. Muistan lukeneeni jostain sos.dem. lehdestä, että
kirja olisi saanut olla julkaisemattakin -—omalaatuista hermoherk-kyyttä
nykyaikaan! Ehkä tämä johtuu siitä, että Linkomies — tah­tomattaan
— murtaa jopa Tannerinkin ympärille rakennettua säde­kehää.
Kuvaavaa Linkomiehen muistelmien saamalle vastaanotolle
on ollut muun muassa Suomen Kuvalehdessä käyty keskustelu, jossa
esimerkiksi kenraali A . F . Airo, Mannerheimin lähin mies pääma­jassa
Heinrichein rinnalla, nimittää muistelmia salaatiksi "soopaa
a Ia Linkomies" j a jatkaa:'"Minä nimitän tätä täysin arvottomaksi
juoruiluksi sitäkin suuremmalla syyllä kun vainajat efvät voi lausu-miaan
korjata.'- Vanhan kenraalin ja Mannerheim-ristin ritarin är­tymys
on turhaa, sillä Linkomies ei kerro muuta kuin että Airo
ryyppäsi joskus liikaa ja kerran silloinkin kun rintama Kannaksella
murtui.
Linkomiehen muistelmien eri­koisuushan
on siinä, että hän kir
joitti ne kolmen kuukauden ai­kana
vankilavuosinaan — käsin,
kuten kaikki kirjoituksensa -—.
paikkasi liuskansa sanomalehtipa­periin
vaatekomeroonsa, "unoh­t
i " ne ja antoi testamenttinaan,
ettei niitä saanut julkaista kir­joittajan
kuoltuakaan ennen
vuotta 1970 j a että ne on painet­tava
sellaisenaan. Muistelmat
ovat siis todella tuoretta tavaraa
ja kirjoitettu vailla asiakirjoja
hämmästyttävän muistin varas­sa.
Tällaisia j a tältä poliittiselta
tasolta lähteneitä kirjoituksia so­tavuosilta
meillä tuskin enää
löytyy mistään kirjoituspöydän
laatikosta tai kassakaapista. Jos­sain
määrin vertauskelpoisen ai­neiston
antaa 'G. O. Frietschin
Suomen kohtalon vuodet, jotka
kirjoitettiin välittömästi sodan
jälkeen jo vuonna 1945 — Lin­komies
kirjoitti juttunsa v : n 47
—48 vaihteessa. .Rauhanopposi-tiolaine
Frietsch oli kuitenkin
pelkkä kansanedustaja, joka syr­jästä
voi vain tarkkailla niitä
asioita joista tässä kertoo kyl­män
kyyninen Edwin Linkomies,
Rooman kirjallisuuden professo­ri,
kokoomuksen kansanedustaja
ja näkyvimpiin kuuluva johto­mies,
lapualaismielinen, mutta ei
natsiystävä, .Saksan tappion sen­tään
jo 1943 aavistanut, mutta
rauhantekoon Neuvostoliiton
kanssa pystymätön, sotasyylliaek
si tuomittu entinen pääministeri
vänkilavuosiensa rauhassa (tuo­mio
oli 3- V ) . Olemme tottuneet
"sensuroituihin" muistelmateok­siin.
Paasikivi kirjoitti muistel­mansa
kunniaan kohotettuna va­rovaisena
valtiomiehenä. Väite­tään,
että Mannerheimin muistel­mat
on kenraalitasolla kuohittu
virallisen kyseenalaisiksi, mutta
setisemän vuotta sitten. kuollut
vanha kokoomusherra kertoo "ko
ko totuuden kaunistelematta tai
— i l
S Y N T Y M Ä .
P Ä I V I Ä
Hedvig Härmä, Montreal, Que.
täyttää tiistaina, lokakuun 13
pnä 75 vuotta.
Nick Kiviharju, Vancouver, B.
C. täyttää torstaina, lokakuun 15
pnä 91 vuotta.
Oiva Weslerhack, R.R. 1. Cop-per
Cliff, Ont. täyttää perjantai­na,
lokakuun 16 pnä 73 vuotta.
Yhdymme sukulaisten ja tutta-väin
onnentoivotuksiin.
hansien- mailien päästä muu,-]
alta Etelä-Vietnamiin. Thai-.
maahin ja Laosiin lähetettyjä
hyökkäysvoimia luvata vetää
pois märäaikaan mennessä. Pre
gidentti Nikonin asettelussa ed
tässä yhteydessä valjasteta he-;
vosta kärryjen eteen, vaan päin
vastoin.
._Pelkkää hurskastelua on pu­he
"Etelä-Vietnamin" kansan
itsemääräähiisoikeuksien. puo^
lustamisesta niin kauan kuin
Yhdysvaltain m.ahtavait asevoi-|
mat ovat siellä. Miten vo/1 Ete-ta
hyökkääjämaan pistinten
alla?
Nähtäväksi jää säako presli-dentti
Nixon vaialikikka^au-hanehdotukselleen
yhdysvalta­laisten
kaninatusta puolueel­leen
marraskuun 5 pn vaj^leis-sa.
Mitään varmaa ei sekään
salaamatta" sellaisena kuin hän
sen muisti ja näki seliinsä pöy­dän
ääressä. Muistelmista ei pais
ta katkeruus, sen sijaan kyllä
Linkomiehelle ominainen valtava
ylemmyydentunne ja krouvius,
mutta myös halu osoittaa olleen­sa
jo 1943 selvillä sodan päät­tymisestä
natsi-Saksan tappioon.
Ehkä hän on halunnut todistella
olleensa kuin Johannes Kastaja
Kristukselle, ts, edelläkävijä
Paasikivelle, joka' oli Suomen u l ­kopolitiikan
virallinen johtaja s il
loin, kun Linkomies itse istui so-tasyyliissellissään.
Tässä Ejuhtees-sa
Linkomies ei kuitenkaan ole
järin vakuuttava. Linkomies sai
tosin revanshinsa nimityksessä
Helsingin yliopiston rehtoriski v.
1956 ja sen jälkeen kansleriksi.
. L I N K O M I E H E N TAPA L E I - .
MATA politiikan hahmoja yläil­moista.—
mutta ei ilmeisesti a i ­na
harhaan alkaa jo 30-luvun
lopun ja talvisotaan johtaneen
hallituskauden pääministeristä A .
K. Cajanderista, jonka hän sa­noo
olleen poliittinen pyrityn, m i
kä kuningasmielisestä oikoisto-laisesta
oli tuulen kääntyessä
siirtynyt "porvarillisen vasem­miston"
äärimmäiseen vasempaan
siipeen. Linkomiehen sanonta jo
talvisodan syistä on kyllä epä­loogista,
mutta tavanomaista.
Hän syyttää Cajanderia pakoi­lusta
heikosta ulkopoliittisesta
vaistosta, huonoista suhteista
Saksaan ja välinpitämättömyy­destä
puolustusvoimain tarpeisiin
ja antaa samalla ymmärtää, että
parempi aseistus olisi ollut pa­rempaa
politiikkaa ikään kuin se
olisi tehnyt talvisodan helpom­maksi
eikä päinvastoin yhä vain
rakkaammaksi vastata kehnon
politiikan .seurauksena syntynees­tä
onnettomasta sodasta.
V A I K K A P A A S I K I V E N V A ­LINTA
erityisneuvotteli jana Mos
kovaan 1939 osoittautuikin sit­ten
historian kuluessa erittäin
oikeaksi ratkaisuksi, herätti se
alussa Neuvostoliitossa louk­kaantumista
ulkoministeri Erkon
kieltäytyessä lähtemästä mat-_
kaan, sillä nätns neuvottelut oli
tarkoitus- pitää ulikoministerita-soUa.
Eduskunta oli . tietämätön
Neuvostoliiton esitysten yksityis­kohdista,
joita hallitus salasi.
Mutta eduskuntapiireissä vallitsi
jyrkkä mieliala, vaikkakin vain
vähemmistö vastusti kaikkia
aluevaihdoksia.. Linkomies sanoo
itse olleensa hallituksen kannal­la,
että "kieltäytyminen suostu­matta
minkäänlaisiin myönny­tyksiin
varmasti merkitsisi so-taa"
j a piti välttämättömänä, et^
tä "huomftttava alue Karjalan
kiutnaikBelta sekä Suomenlahden
pikkusaaret oli luovutettava" - 4
vastineena puolitoista kertaa »uu
remmasta alueesta Repolasta ja
Pora järveltä. Kirjoittaja toteaa
— Paasikiven mukaan — Tan­nerin
jo heti • ensi tapaamisella
Moskovassa suututtaneen. Stali­nin
sanomalla esittelyssä, että
hän oli "mensheviklki" — se oli
kai huumorintajuttoman Tanne­rin
"vitsi" >— minkä lisäksi hän
oli huomauttanut Molotoville, et-^'
tei bolshevikeilla ollut mitään
ohjelmaa. Tannerin heikko venä:
jän kielen taito johti siihen, että
hänien sanomansa kuulosti "tar­peettoman
jyrkältä j a epäkohte­liaalta".
Kuitenkin: "erityisesti
Stalinilla näytti olevan halua
päästä Suomen kanssa kompro­missiin",
sanoo Linkomieskin. _
M I E L E N K I I N T O I N E N ON
P A A S I K I V E N JA T A N N E R IN
muistiero Hangon tienoilla ole­van
alueen luovuttamisesta tuki­kohdaksi.
Paasikiven mukaan
Stalin olisi ollut tyytyväinen
Hangon edustalla olevien saarien
luovuttamiseen, mutta Tanner
väitti aina puhutun tukikohdasta
nimenomaan mantereella. Linko­mies
katsoo Paasikiven johtopää­töksen
oikeammaksi kuin Tanne­rin
"varsinkin kun Tannerin
muisti hänen kanssaan keskus-,
tellessani monasti on osoittanut
pettäväksi eikä hänellä myös­kään
ole nopeaa oivaltamiöky-kyä".
Myös Molotovin promero-ria
tukee käsitystä, ettei Neu­vostoliiton
vaatimus välttämättä
koskenut Hangon kaupunkia. Tä­tä
vahvistaa myös neuvostoliitto­lainen
tutkija V. V. Pohlebkin
teoksessaan "Suomi vihollisena
ja ystävänä" (WSOY. -69), jon­ka
mukaan puhuttiin Hankonie­mestä,
mutta "neuvostohallitus
olisi ollut tyytyväinen mihin ta­hansa
saareen tai pikkusaareen;
tällä alueella, kosika sille oli tär-:
keää vain se, että Suomen puo­leinen
tukikihta olisi sijainnut;
vastapäätä Viroon rakennettua
tukikohtaa ja että puolustusjär­jestelmä
olisi siten sulkenut t i i ­viisti
Suomenlahden suun vihol­lisen
laivastolta". Hysteria Han­gosta
1939 perustui siis joko hä­mäykseen
tai puhtaasti tietämät­tömyyteen
— tai Tannerin heik­koon
venäjän kielen taitoon. Ny­kyaikana
. tuntuu hieman käsittä­mättömältä,
ettei neuvottelijoilla
olisi ollut mahdollisuutta tuoda
tulkkia mukanaan. .
LINKOMIES TOSIN TOTEAA,
ettei sillä mistä alue olisi luo­vutettu,
ollut "sanottavaa mer-.
kitystä Suomen ja Neuvostoliiton
suhteiden kehittymisen kannal­t
a " ;"MieIiala maassa ei sallinut
keskusteltavankaan tukikohdan
luovuttamisesta Lounais-Suomes-ta,
olipa se sitten saarella tai
mantereella." HaMitus seurasi y-leisen
mielipiteen viitoittamaa
linjaa, ja pääministeri ilmeisesti
ajatteli äänestäjiä ja, omaa ase­maansa
poliitikkona. Ryti oli jo
keväällä 1939 kysynyt Cajan­derilta,
"miksi ei näihin eräässä
mielessä luonnollisiin vaatimuk­siin
ollut, suostuttu, pääministeri
oli torjuen virkannut: kuinka voi
si^ hallitus käydä luovuttamaan
valtakunnan aluetta juuri ennen
vaaleja". Hyvin vaatimattomasti
historianlkirjoituksessa sivulla
seisseen Cajanderin vastuu on
siis ilmiömäisen suuri. Linkomies
ei usko, ettei hallitus olisi kyen­nyt
taivuttamaan eduskuntaa ja
(Jatkuu sivulla 4)
ETIe Meniuis:
Va$eniinMoylite!siy$n peruspa säilyiel^vä
HelsihkL -u. ..Vasemmiston yh­teistyön
pohjan'Bäilyttämifltä Ja
toimimista niin, eittei rikota eitä,
mitä vasemfniston keskinäisissä
suhteissa on rakennettu, korosti
S K D L ; n puheenjohtaja Ele Ale­nius
puhuessaan lokak. i pnä
Juankoskdi^,
Työväenluokan kannalta ovat
viime vuosina aikaan saatu am-mattiyhdistysliiklkeen
eheytymi-r
nen ja valtava kasvu sekä' toi­saalta
kansandemokraattisen ja
sosialidemokraattisen liikkeen yh
teistyön oleellinen laajentuminen
ensiarvoisia saavutuksia, sanpi
Alenius, Hän totesi, että vaikka
on olemassa erijaisia näkemykr
siä, ja periaatteelUsia eroja, muo­dostavat
nämä saavutukset kui­tenkin
olennaisen jierustan yh­teiskunnassamme
tehtäville uu-
"drstuksille.
Sen vuoksi on poliittisen tais­telun
kuumimmillaankin ollessa
koko vasemmiston'flia^^
tävä toimimaan^liin, .että se, mi­tä
keskinäisissä suhteissa <)n ra­kennettu
,ei rikkoudu ; j a 'että
yhteistyön perusta joka tapauk-.
sessa säilyy.
NPaatoimaneja pois
USAn asevoimMa
Washmgton. — Kongressin is­tunnolle
tiedoltettiin keskiviikko­na,:
että USAn i merijalkaväestä
ja laivastosta vapautettanee tä­män
vuoden aikana 7,000 narko­maania.
Edustajahuoneen asepalveluko-mitealle
esitettiin USAn laivas-.
ton j a merijalkaväen korkea-ar­voisten
upseerien raportti, jonka
mukaan huumausainesäädösten
rikkomisesta vapautetaan ^noin
6,000 merimiestä ja 1,100 meri­jalkaväen
sotilasta.
SUOMEN UUTISIA
Helsinki — (Suomi-Seura) -—
Puolueet ja herätysliikkeet
kirldioa valtaamaan
Suomen evankelisUtterilaisen kir­kon
seurafcunnalisten luottamusr
miesten vaalien ehdokaslistojen
jSitöaika päättyi 30. syyskuuta.
Kukkovaltuuston ja kirkkoneuvos­ton
vaah suoritetaan 8.—13. mar­raskuuta
kaiiddaan 550 seurakun­nassa.
Vaalit toimitetaan nyt eo-simmäistä
kertaa uuden vaalilain
mukaan.
PoUittiset puolueet ovat lähten-neet
tarmokkaasti valloittamaan
kirko!IiäialUnnon luottamuselimiä.
Selvät puolueryhmät hallitsevat tu­levien
kukollisvaalien ehdokasaset--
telua koko maassa. Lisäksi antavat
vaaleille lisäväriä mm. nuorten,
rintamamiesten ja eräiden herätys­liikkeiden
omat listat. Vasenunisto
hakeutuu useimmiten omiin vaali-ryhmittymiinsä,.
kun taas ei-sosia-listisillä
puolueilla on usein paikoin
yhleiset rintamat. Smp pyrkii myös
taistelemaan omilla listoillaan
useimmissa seurakunnissa.
"Jumalan pelko ja kristillinen
harrastus" — kirkkoJaui ehdddcail-le
asettama kelpoisuusehto 25 ikä­vuoden
lisäksi— näytti olevan kor­keassa
kurssissa puolueväen piu-is-sä.
Kelvollisiksi katsottuja ehdok­kaita
riitti niin oikealta kuih va­semmalta
runsaasti, eräissä seura­kunnissa
jopa viisi kertaa aikaisem­paa
enemmän. (SS, HS)
•
Canadalaistehtaan tuloa
vastustetaan
Canadalaisen terästehtaan perus­tamishanke
Suomeen herättää vas'
tustusta. Rakennusterästä tuottavan
laitoksen perustaminen täällä jo
olevien lisäksi • pidetään järjettömi­nä.
Nykyistä rakennusteräksen tuor
tantoa pidetään täysin riittävänä
kotimaan tarpeeseen, vientiä varten
sitä ei kannata valmistaa. Uusi
tehdas pakottaisi asiantuntijoiden
mukaan vain nykyisten tehtaiden
tuotannon si^)istamiseen. Terästeh-dashardcetta
oli määrä käsitellä
hallituksessa äskettäin, mutta .asia
pantiin pöydälle. (HS)
•
Suomalainen isotooppi
käyttöön sairaaloissa
Ensimmäinen Suomessa valmis­tettu
radioaktiivmen isotooppi Jodi
131 otettiin 1 päivänä lokakuuta
käyttöön maamme sairaaloissa.
Jodi 13 l:tä käytetään kilpirauhas-häiriöiden
tutkimisessa ja hoidos­sa.
Tähän saakka on tarkoitukseen
käytetty ulkomailta tuotua isotoop­pia.
Jodi 131 on kehitetty teknilli­sen
korkeakoulun reaktorilabora-torbn
ja läälcetehdas Medican yh­teistyönä
ja se on ensimmäinen
isotooppi, jota Suomessa vahniste-taan
lääketieteelliseen tarkoituk­seen.
Kilpu-auhasen liikakasvua esiin­tyy
. erityisesti Savossa ja Karja­lassa,
missä väestö kärsii jodin
puutteesta. Vuosittain tehdään
maassamme noin 90,000 kilpirau-hastutkunusta
ja noin 5,000 kartoi­tusta.
(SS)
•
Kiteeläiset sinuja keskenään \
Yleisestä sinuttelusta Kiteen kun­nassa
päätti kunnanvaltuusto 28.
syyskuuta pitämässään kokoukses­sa.
Valtuuston suosituksen mukai­sesti
kaikki kiteeläiset ovat sinuja
keskenään. Niille, jotka vastjista-vat
tällaista menettelyä, ehdotet­tiin
malidollisuutta pitää vaidia
käyttö, mutta tästä kuntalaisen toi­votaan
ilmoittavan yleisellä ilmoi­tustaululla:
_ Kunnanvaltuuston puheenjohtaja
Toivo Lipsanen kertoi, ettei val­tuusto
suinkaan määrää sinutteluay
mutta esittää siitä toivomuksen. Si­nuttelun
määrääminen ei kuulu val­tuuston
toimialaan. Lipsasen mie­lestä
kuntalaisten kesken on val­linnut
nim erinomainen yhteishen­ki
viime vuosina, että tällaisen yh­teishengen
ilmauksena sinuttelu on
erinomainen asia. (US)
•
Messuilla 280*000 kävijää :
YU 280,000 messuvierasta tutus­tui
viidensiin Suomen Messujen jär­jestämiin
messuihin • — Helsingin
kansainvälisiin messuihin, jotka 27.
syyskuuta sulkivat ovensa. Viisi
päivää Keimolassa avoinna oUut
maansikto-, rakennus- ja metsä­koneiden
erikoisnäyttely Maxpo 70
keräsi noin 10,000 kävijää. (HS)
•
Kuusi levytehdasta
Suomesta N-liittoon
Kuusi täydellistä lastulevytehdas­ta
toimitetaan Suomesta Neuvosto­liittoon.
Rauma-Repolan saaman
suurtilauksen kokonaishinta on noin
75 miljoonaa markkaa. Koneistot,
jotka kaikki valmistetaan Suomes­sa,
toimitetaan vuosina 1972 ja
1973. Yksi tehtaista tulee Eestim,
yksi Keski-Venäjälle ja toput neljä
Neuvostoliiton pohjoisosim. Tehtai­den
konekohtainen tuotanto on suu-runpia
maailmassa, sillä kunkin
tehtaan tuotannoksi tulee 100,000
kuutiometriä lastulevyä vuodessa.
Näiden kuuden tehtaan yhtemen
vuosituotanto on puolitoistakertai­nen
Suomen laätulevytuotantoon
nähden. (SS)
PÄIVÄN PAKINA
JÄ HE VOITTIVAT
Samoin kuin' työläistenkin r i ­veissä,
farmarien keskuudessa
vallitsee nyt suurta tyytymättö­myyttä
vallitseviin otosuhteisiin ja
samalla lisääntyy taistekihalu ja
-valraeus.
Ja kun Ontarion farmarit järjes­tivät
kesällä "kuuman" tavaran
vahdinnan.-niin työläiset kieltäy-tyivät
menemästä v^tilinjojen
läpi, auttaen siten farmareita
osittaisvoiton saamiseksi. Tämä on
yhteistulos eräästä viimekesäises­tä
tapahtumasta.
"Kuumana tavarana" oli tässä
yhteydessä ulkomailta tuotettu
maitopulveri. Vahdintaan osallis­tuivat
National Parmer Unioon
kuuluvat farmarit Ontariossa.
Tämä farmarien voittoon päät­tynyt
yhteenotto osoitti samalla,
kuinka tärkeätä ja tulcrfcsellista on
farmarien ja työläisten yhteistoi­minta,
Ko, Ontarion farmarit pro­testoivat
sitä kun Borden Compa­nyn
IngersoJIin laitoksella fcöytet-tiin
Ulkomailta tuotettua maito-pulveria.
Se oli heille läheinen ta-,
louskysymys,
•Farmarit saivat tietää, että tä­mä
jättlläissuuri yhdysvaltalainen
yhtiö tuotti suuressa raittnkna-vassa
"ylijäömäksl" sanottuja tiiöt
teitä ulkonäöiltä.
- Sitä seurasi tuimanlainen tais­telukausi,
jonka yhteydessä jär­jestettiin
joukkomittaista vahdin-taa.
Kun yhtiö sai puolelleen oi­keuden
estetuomion niin sitä seu­rasi
koko maakuntaa käsittänyt
boikottikampanja,
Yihtiö suostui lopulta tekemään
sopimuksen, jonka perusteella sen
laitoksilla käytetään yksinomaan
canadalaista maitoa, mikäli mai­toa
on täältä riittävästi saatavana.
Tapahtuminen kehitys sai al­kunsa
Torontossa pidetystä Natio-
Farmers Union kokouksesta.
Ollessaan linja-autolla menossa
takaisin kotiinsa, noin 500 rivijär
sen-farmaria meni henkilökohtai­sesti
tutustumaan Bordenin lai­toksiin.
Seuraavana päivänä muo­dostettiin
"tiedoitus^ahtiUnja".
Myöhemmin laitoksen työläiset
kieltäytyivät menemästä vahti-linjojen
läpi,
Tä.ssä vaiheessa yhtiö sai oikeu­den
välityksellä estetuomion. N-FU:
n varapresidentti Walter Mii- .
ler sanoi, että "estetuomip" on l i ­kainen
sana tjf^öläiisille ja sitä se
oli myös näillekin farmareille.
Farmarit vastasivat siihen kui­tenkin
oikein "kaksipiippuisella"
ampuen. Vahdinta .siirtyi yhtiön
muille laitoksille ja niin alkoi ko­ko
maakuntaa käsittänyt boikotti-kampanja.
Se tuntui todella. Vajaan 3 päi­vän
kuluessa (Borden) korpora-tion
oli valmiina keskustelemaan
ja useita päiviä kestäneiden "ko­vien
keskustelujen" jälkeen alle-kirjoitettlm
edeJlämamittu sopi­mus,
• NFU:n johtajat ovat selittäneet,
että toisten (työläisten) unioiden
antama tuki vei tärkeätä osaa voi­ton
saavuttamisessa. Kieltäyty­mällä
menemästä vahtiUnjojen: lä-pi
yhtiön laitosten työläiset (jot­ka
kuuluvat Retail Wholesale
Daidy and General Workers Uni­oon)
"auttoivat painostuksen nos­tamista
yhtiötä vastaan", ,
^Xarmarit, saivat rohkaisunsa
kuorma-autojen ajureilta ja teks-tiiUtyöläisiltä,
jotka tulivat mu­kaan
vahtilinjoille, selittää NFUn
puhemiehet. Esimerkiksi postdn-kantajain
union jäsenet kieltäytyi­vät
viemästä kirjeitä vahdinnan
alaisina olleisiin Bordenin laitok­siin.
NFU.n presidentti Roy Atkin­son
onnitteli Ontarion farmareita
heidän "aloitteisuudestaan, päättä­väisyydestään
ja kurinalaisuudes­taan",
mikä heidän sanojensa mu­kaan
tulee rohkaisemaan toisia
samantajpaisia edesottamisia.
"Meillä on voiriiaa", hän sanoi.
"Valjastakaamme se, j a käyttä-,
kiiämmo sitä hyväksemme tarkoi-tulcscnmukaisissa
paikoissa neu­vottelupöydän
ääressä".
"Se oli osoitus siitä, että farma­rit,
jotka ovat järjestyneet, joilla
on aloitteisuutta ja<itsekuria, voi­vat
vaikuttaa suurkorporatiojenldn
ohjelmiin:",
"Tosiasia on, että tässä tapauk
sessa on kysymys rajoitetusta tu­loksesta.
Mutta se oli odotettavis­sa.
Siihen osallistui vain pienempi
määrä jäseiistämme ja kampanja
aloitettiin hyvin vähän suunnitte­lun
pohjalla."
"Kun pidetään mielessä, että
NFU on koko maata käsittävä jär­jestö,
ja että sen rivien ulkopuo­lella
on vielä monia tuhansia far­mareita,
tämän edesottamisen
merkitys on ilmeinen. Se oli-vasta
alkua, mutta minkälainen alku se
olikaan", sanoi mr Miller.
Selvää on, että tämän maan työ­tätekevät
tulevat saamaan huo­mattavia
taloudellisia ja sosiaali­sia
voittoja vasta sitten kun kehit­tyy
luottamuksellista yhteistoi­mintaa
työläisten ja pikkufarma-'
rien keaten.
Sellaista yhteistoimintaa syntyy
ja kehittyy, se on varma asia,
mutta se vaatii oman aikansa ja
ennenkaikkea määrätietoista työtä
ja toimintaa. Kuinka kaukana —
tietäen tai tietämättään, se on sa­mantekevää
— ovatkaan työtäte­kevien
asiasta ne, jotka yrittävät
tavalla tai toisella, minkä tahansa
tekosyyn varjossa vaikeuttaa täl­laisen
yhteistoiminnan kehittää
mistä.—Kiinsäkoura.