Vapaus, September 23, 1958

              Sivu 2 Tiistaina, syysk. 23 p. — Tuesday, Sept. 23, 1958
VAPAUS
(UBERTT) — Independent Labor
Organ of Finnish Canadians. Es-tabll^
ed Nov. 6, 1917. Authorized
as second class mail by the Post
Office Department, Ottawa. Pub-lished
thrlce weekly: Tuesdays,
Thursdays and Saturdays by Vapaus
Publishing Company Ltd., at 100-102
Elm St. W., Sudbury, Ont., Canada.
Telephones: Bus. Office OS. 4-4264;
Editorial Office OS. 4-4265. Manager
E. Suksi. Editor W. Eklund. Mailing
address: Box 69, Sudbury, Ontario.
Advertising rates upon application.
Translatlon free of charge.
TELAUSHINNAT:
Canadassa: 1 vk. 7.00 6 kk. 3.75
3 kk. 2.25
Yhdysvalloissa: 1 vk. 8.00 6 kk. 4.30
Suomessa: 1 vk. 8.50 6 kk. 4.75
Myllynkivi yhä kaulassa
Mr. M. J. Co]dwellia voidaan vieläkin pitää CCF:n aat­teellisena
johtajana. Joka tapauksessa on totta, että hän tul­kitsee
juuri samanlaisia käsitteitä kuin muutkin CCF:n huip­pujohtajat
esim. Formosan salmessa nyt vallitsevasta vaara­tilanteesta.
Mielihyvin on tietenkin todettava, että toisin kuin joskus
CCF:n "kannattajana" esiintyvä eräs suomenkielinen lehti
täällä" Canadassa, mr. Coldwell ja hänen läheisimmät seu­ralaisensa
eivät missään muodossa enää puolusta Chiang Kai-shekin
ja Yhdysvaltain hallituksen sotaseikkailuja Kiinan
rannikkosaarilla. Päinvastoin esimerkiksi mr. Coldwell kir­joitti
viime viikolla:
. . Yhdysvaltain politiikka Formosan ja rannikkosaar-ten
suhteen sen jälkeen kun Chiang ajettiin pois manner­maalta
on aiheuttanut Yhdysvaltain ystäville huolia ja vii­meaikoina
harmia. Päätös tukea Kiinan mädän hallituksen
poisheitettyä virkamiestä johti askel askeleelta maailman
kolmannen maailmansodan partaalle . . .
"Yhdysvaltain johtajat väittävät... että Quemoyn puo­lustaminen
on tarpeellista Formosan puolustamiselle ja vie­läpä
Yhdysvaltain turvallisuudelle. Tässä venytetään selvästi
mantereemme puolustusajatus kaiken järjellisyyden ulko­puolelle
. . ."
Kuten näkyy, mr. Coldwell tietää varsin hyvin, että Yh­dysvaltain
nykyinen seikkailu "sodan kuilun partaalla" For­mosan
saarella on ehdottomasti tuomittava teko, sillä se uh­kaa
ihmiskuntaa kolmannella maailmansodalla.
Mutta mr. Coldwell ei kaiketi olisi sosialidemokraattinen
johtomies, ellei hän löisi vasemmalla kädellä alas sitä mitä
hän oikealla kädellään nostaa ylös.
Tunnustaen että Quemoy ja Matsu saret kuuluvat ilman
muuta Kiinan Kansantasavallalle, mr. Coldwell rientää kui­tenkin
valtiosihteeri Dullesin avuksi ja yrittää selittää, että
"Formosan (Taiwanin) tilanne on toinen". Tarpoen täten
vanhan tottumuksen mukaisesta Canadan vanhojen puoluei­den
omaksumaa kurjaa linjaa, mr. Coldwell ilmaisee kan­natuksensa
ajatukselle, että historialHsista tosiasioista ja liit­tolaisten
(Britannian, Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton) Jal-tassa
tekemistä sopimuksista huolimatta Taiwanin saari pi­täisi
sittenkin riistää pois Kiinalta? Mr. Coldwell ei tieten­kään
rohkene esittää, että Taiwanin saari annettaisiin Yh­dysvaltain
sotasaaliiksi — mutta selvää tietenkin on, että
puheet "Formosan itsenäistymisestä" nykymaailmassa ovat
tarkoitetut vain Yhdysvaltain miehitystilan jatkumisen peit­teeksi.
Täten soutaen ja huovaten mr. Coldwell heikentää omaa
asennettaan ja asiallisesti antaa kannatuksensa John Foster
Dullesille.
Tämä sellaisenaan viittaa siihen, että CCF:n johto ei ole
vielä juonut tappioiden katkeraa maljaa pohjaan asti. Ku­ten
tiedetään, CCF:n korkeimmasta johdosta tuli takavuosina
niin ''hyvämaineinen" ja "-tapainen", että sen piti viime liit-tolaisvaaleissa
"periä" liberaalipuolueen paikka? Kuten tie­detään,
tämä "perintöasia" ei saanut vähääkään canadalais-ten
kannatusta. Päinvastoin se aiheutti hämäännystä, toivot­tomuutta
ja "mitä hyödyttää" ajatuskantaa työläisäänestä-jäin
keskuudessa siinä määrin, että CCF kärsi historiansa
suurimman vaalitappion.
Luulisi kaiken tämän jälkeen, että mr. Coldwell sanou­tuisi
päättävästi irti vanhojen puolueiden ulkopolitiikan tak­tillisesta
tukemisesta, mikä painaa myllynkiven tavoin CCFin
kaulaa.
Atomivoimaa rauhan hyväksi
. YK:n alaisena järjestetty toinen atomivoiman rauhan­omaisen
käytön konferenssi päättyi viikko sitten lauantaina
Genevessä. Tähän neuvotteluun osallistui kahden viikon ai­kana
^li 5,000 tiedemiestä 69:stä maasta. Tämä osanottaja­määrä
sellaisenaan kuvaa tällä alalla tapahtunutta suurta
edistystä, sillä kolmisen vuotta sitten (1955) pidettyyn atomi­voiman
rauhanomaisen käytön ensimmäiseen maailmankon­ferenssiin
osallistui "vain" 1,400 edustajaa. Toisena suurena
edistysaskeleena voidaan mainita se tosiasia, että kun kol­misen
vuotta sitten oli käynnissä ainoastaan yksi (Neuvosto­liitossa)
atomikäyttöinen sähkövoimalaitos, nyt niitä on jo
useampia, joko valmiina tai rakennuksen alaisena. Esimer­kiksi
Chalk Kiverin lähettyville Canadassa rakennetaan lähi­vuosien
aikana atomikäyttöinen sähkövoimalaitos ja Neu­vostoliitto
tiedoitti juuri Geneven konferenssin aikana, että
siellä on jo osittain käynnissä 600,000 kw sähkövoimalaitos
joka varaa jo nyt käyttöä varten 100,000 kw sähköä.
Kuvaillessaan nyt pidetyn suuren kansainvälisen kon­ferenssin
merkitystä, canadalaisen tiedemiesvaltuuskunnan
eräs puhemies vastasi viikko sitten sunnuntai-iltaisessa Tv-haastattelussa,
että meillä (länsivalloilla —V) on paljon opit­tavaa
Neuvostoliitolta, ja että myös Neuvostoliitolla on opit­tavaa
länsivalloilta.
Nyt päättyneen konferenssin puheenjohtajana toiminut
ranskalainen tutkija Francis Perrin ehdotti esitelmässään,
että tiedemiesten kolmas maailmankonferenssi järjestettäi­siin
neljän vuoden kuluttua, eli vuonna 1962. Hän selitti nyt
päättyneen konferenssin työtä seuraavasti:
Neuvotteluillamme olemme pyrkineet uudistamaan, laa­jentamaan
ja lujittamaan henkilökohtaisia ja ystävällisiä
suhteita niiden monien tiedemiesten keskuudessa, jotka eri
puolilla maailmaan työskentelevät atomivoiman rauhan­omaisen
käytön hyväksi. Hän sanoi tunnelman konferenssis­sa
olleen luottavaisen ja nyt vaikuttaa, selitti puhuja, kuin
valvottua ydinfusiota koskeva tutkimustyö ei enää olisi erit­täin
salaista.
Kansainvälisen atomivoimaelimen apulaisjohtaja, tri Paul
Jollas korosti puolestaan lauantaina sitä, että atomivoima
synnyttää yhteistyön halua maiden välillä. Tämä johtuu oi­valluksesta,
ettei kansallinen eristäytyminen ole turvallista
eikä taloudellista.
YhdysvaJtain valtuuskuntaan kuuluva Nobelin palkin­non
saaje. Isidor Rabi viittasi lopettajaisistunnossa rikkaisiin,
SYNTYMÄ­PÄIVIÄ
Saima Kivi, Swastika, Ont. täyt­tää
keskiviikkona, syysk. 24 päivänä
60 vuotta.
Sanna Kannasto, North Branch,
Ont., täyttää perjantaina, syyskuun
26 päivänä 80 vuotta.
Katri Riksman, Sointula, B. C ,
täyttää lauantaina, syyskuun 27 päi^
vänä 79 vuotta.
Yhdymme sukulaisten ja tutta-vain
onnentoivotuksiin.
Mitä muut sanovat
MYYTTI ELI TARU
Kaiken takana, vieläpä sellaisen­kin
kuin Yhdysvaltain hourailevan
Kiinan politiikan takana täytyy olla
syy tai ainakin aiheuttaja.
Siliä (USA:n Kiinan) politiikalla
on pääjuurensa republikaanipuolueen
keksimässä poliittisessa myytissä (ta­russa)
. . . että demokraattipuolue
"menetti (lost) Kiinan punaisille" ja
että . . . •
"Mikäli on puhe syytöksessä, että
demokraattihallitus 'menetti Kiinan',
se (syyte) olisi epäilemättä kuollut
syntyessään, ellei sitä elätellyt Ame­rikassa
vallitseva harhakuva (illu-sio),
että Yhdysvallat on niin voima­kas,
jotta se voi kontrolloida kaik­kialla
maailmassa suurimmat tapah­tumat.
Luonnollisestikaan Yhdysval­loilla
ei ole koskaan ollut Kiinaa me­netettävänä
. . . Jos minkä tahansa
ihmisryhmän voidaan sanoa menet­täneen
Kiinan, se oli Chiang Kai-shek
ja hänen konkkaronkkansa,
joista toiset panivat omiin taskuihin­sa
suuria summia amerikkalaista ra­haa,
millä oli tarkoitus ostaa jalki­neita,
ruokaa ja aseistusta kommu­nisteja
vastaan taistelleille kansallis­mielisille
sotilaille.
"Mutta siinäkin tapauksessa on to­tuudenmukaisempaa
sanoa, että
kommunistit saivat (gained) Kiinan,
kuin että joku sen menetti. Kiinan
vallankumouksen suorittivat kiina­laiset
ja todennäköistä on, että ku­kaan
ulkopuolinen ei olisi voinut sitä
estää . . ."
— Toronto Daily Star.
Dulles on itsekin tuominnut
/ / • • • • ^ ^ mm jarjettomyyspolitiikkansa
VANHALLA PORVARIEN
SOTALINJALLA
". . . . Sekin tarvitsee Quemoyn
ja Ma sun saaret Formosan puolus-tuk:
ekseen ja sotilastukikohdiksi.
Punnitesemalla siis vaikkapa vain
näitä saarijuttuja kesk-^nään, emme
mahda sille mitään, että kallistum­me
'Eisenhowenn opin' kannatta­jiksi
. . . — Kiviperän Pekka", Va­paa
Sana.
Toronto Starin ja CBC:n kir­jeenvaihtaja
William Stevenson
paljastaa kaikessa alastomuudes­saan
Yhdysvaltain nykyisen sota­politiikan
Kaukoidässä kirjoitta­malla
Formosan ja Quemoyn
saarten tilanteesta mm. seuraa­vaa:
Washingtonilaiset liittolaisemme
ovat harmeissaan totuudenmukai­sista
raporteista siksi kun me em­me
anna kannatustamme Dullesin
taistelulle periaatteesta — että voi­makeinoja
ei saa käyttää poliittisen
ratkaisun saavuttamiseksi. Väite­tään
että Punainen Kiina käyttää
nyt voimakeinoja Quemoyn ja Mat-sun
kysymyksen ratkaisemiseksi.
UNOHDETTU KIRJAILIJA
Eisenhower on pukenut tämän
periaatteen hyvin yksinkertaisiin
sanoihin: "Siunattuja olkoon rau­han
tekijät": Sillä tarkoitetaan
kaikkia niitä, jotka kannattavat so­dan
käyntiä punaista Kiinaa vas-ta9n
Quemoyn ja Matsun pelasta­miseksi
demokratialle. Muut ovat
rauhotlajia, jotka saavat etsiä tur­vaa
Chamberlainin risasen Mynehe-nin
sateenvarjon alta.
Herrat Eisenhower ja Dulles ovat
unohtaneet kirjan, joka kirjoitettiin
Mynchenin vuonna, ja sen nimi on
"Sota, rauha ja muutokset."
"Kansakunnalle on mieletömyys-politiikkaa
se jos se perustaa suh­teensa
muuhun maailmaan oletto-mukseen,
että voimakeinoin saavu­tetut
muutokset eivät ole olemas­sa",
sanoo kirjan kirjoittaja. "Sil­mien
ummistaminen sellaisille
muutoksille ja olettamus niiden
olemattomuudesta saattaa minkä
tahansa kanskunnan elämään maail­massa,
joka on yhtä kaukana todel­lisuudesta
kuin 'Alice satumaassa"
taru."
Kirjoittaja on John Foster Dul­les.
Hänen nykyinen väitöksensä,
mikäli sitä kukaan voi käsittää
on, että punainen Kiina ei ole ole­massa,
koska sen hallitsijat ovat
vallassa voimakeinoihin nojautuen.
Nämä olemattomat hallitsijat ovat
kaikesta huolimatta syyllistyneet
"epäsuoraan hyökkäykseen". Hei­dän
rikostensa joukossa on Que­moyn
piirittäminen tykistötulella.
Tämä mies asuu ihmeellisen sa­manlaisessa
satumaailmassa, jonka
hän tuomitsi 20 vuotta sitten.
HILJAISET AMERIKKALAISET
Kuluneet kahdeksan vuotta Que-
Suomalaisilta sormenjäljet
- Amerikkalaiset vapaasti
Helsinki. — XU — Muutama
päivä sitten tehty päätös, jonka
mukaan USA:n kansalaiset eivät
enää tarvitse viisumia Suomeen
matkustaessaan, ei koske US-A:
han matkustavia suomalaisia,
joiden on edelleenkin hankittava
USA:n viisumi, todetaan lehdel­lemme
ulkoministeriön ao. osas­tolta.
Mainittu yksipuolinen pää­tös
perustuu Skandinavian mai­den
kanssa tehtyyn sopimukseen
passi- ja viisumivaatimusten yh­denmukaistamisesta.
Mainituissa
Skandinavian maissa sopimus on
yhtä yksipuolinen ja myöntää siis
USA:n kansalaisille vapaan maa­hantulo-
oikeuden, kun taas niiden
omien kansalaisten on hankittava
USA:n usein vaikeasti saatava vii­sumi
aikoessaan pistäytyä rapa­kon
tuolla puolen.
Maitten keskeiset viisumisopi-koko
maailman laajuisen yh­teistyön
mahdollisuuksiin ato­mivoiman
alalla. Ja yhteistyö
yhdellä alalla johtaa aina yh­teistyöhön
myös muilla aloil­la,
totesi hän.
Kaikki Genevestä tulleet
uutistiedot viittaavat siihen,
että Neuvostoliiton valtuus­kunta
antoi konferenssille hy­vin
arvokkaan panoksen niin
yhteistyön edistämisen hyväk­si
kuin tieteellisten tietojen
kartuttamiseksikin.
Geneven konferenssi meni
siis paljon kauemmaksi kuin
tieteellisten ja teknillisten tu­losten
tarkastukseen kuluneen
kolmen vuoden ajalta. Tämä
konferenssi totesi kerran uu­delleen
sen, että tiede ei tunne
loppujen lopuksikaan "valta­kunnanrajoja",
ja että ken täl­laisia
raja-aitoja yrittää raken­taa,
hän tulee siinä auttamat­tomasti
epäonnistumaan.
Geneven konferenssissa saa­vutettiin
entistä korkeampi ta­so
atomitieteen alalla toimi­vien
tiedemiesten yhteistoi­minnassa
ja tulee epäilemättä
osaltaan .auttamaan yhteistoi­mintaa
ydinaseiden kieltämi­sen
ja lopullisen romuuttami-sen
hyväksi.
mukset tehdään yleensä kaksipuov
lisesti koskemaan molempia maita
ja po. yksipuoliset sopimukset ovat
tietenkin melko harvinaisia. Ame­rikkalaiset
voivat siis nyt matkus­taa
esteettä Suomeen mutta suoma­laiset
eivät Amerikkaan. USA:n
viisumimuodollisuudet ovat sitä­paitsi
monesti hyvin vaiherikkaita
ja aikaa viepiä ja lisäkäsi on USA
silloin tällöin kieltänyt suomalaisil­ta
viisumin: M.m. kolmisen vuotta
sitten kaksi suomalaista Asla-stipen-daattia
joutui viisumikiellon \uok-si
"jäämään rannalle" ilmeisesti sii­tä
syystä, että he olisivat tutkineet
USA:n neekereiden oloja. Tässä
yhteydessä on syytä viitata myös
William Heikkilään, jota jatkuvasti
uhkaa karkoitus USA:sta, vaikka
hänellä, on taskussaan Suomen voi­massa
oleva passi.
moyta, Matsuta ja toisia rannikko-saaria
on käytetty amerikkalaisten
agenttien toimesta vakoilu-, sabo­taasi-
ja propagandakeskuksena
Kiinan mannermaata vastaan. Vuo­teen
1954 saakka nämä agentit tun­nettiin
"spooks" nimellä ja he oli­vat
yksityisten rahoittaman laitok­sen
"Western Enterprises'in" pal­veluksessa.
Nykyisin heidät tunnetaan "hil­jaisina
amerikkalaisina" ja he ovat
laivaston tiedoituslaitoksen palve­luksessa
ja heidän päämajansa on
Formosalla^ -
Sen jälkeen kun eräitä heistä
pidätettiin Kiinassa ja vangittiin
USAn protesteista huolimatta, nä­mä
amerikkalaiset ovat keskittäneet
huomattavat varansa tavarain va­raamiseen
ja kiinalaisten koulutta­miseksi
ja lähettämiseksi suoritta­maan
tarpeelliset tehtävät. Pekin­gissä
pidetään tätä toimintaa "epä­suorana
hyökkäyksenä" ja monet
muut ihmiset ovat samaa mieltä.
Quemoyta ja toisia rannikkosaa-ria
on myös käytetty Kiinan sata­missa
liikennöivien laivojen häirit­semiseksi.
Eräs viimeisimpiä lai­voja,
joka kulki näiden esteiden
läpi, oli pieni ruostunut laiva "An-geline".
Sen kapteeni oli Gunther
Tockus, joka eräänä päivänä palasi
matkaltaan suuttumuksen vallassa.
KIELTÄYTYVÄT
PURJEHTIMASTA
"Se oli minun viimeinen matkani
mihinkään mannermaan satamaan",
Tockus selosti minulle. "Minua on
ammuttu liian monta kertaa ja olen
nähnyt kun liian moni hyvä mies
on kuollut ja haavoittunut. Kiel­täydyn
kulkemasta amerikkalaisten
tykinpanosten amerikkalaisten suih­kukoneiden
ja tykkien verhon läpi,
vaikka niiden ampumisesta ovatkin
vastuussa Kiinan kansallismieli­set."
Mr. Tockus oli viimeinen britti­läinen
kapteeni, joka kulki Amoyn
satamaan. Nykyisin Hong Kongin
kapteenien klubissa on joutilaana
suuri joukko vanhoja ja kokeneita
kapteeneja, jotka olisivat kyenneet
ohjaamaan siipilaivan Trafalgarin
meritaistelun läpi, mutta he kiel­täytyvät
kulkemasta punaista Kii­naa
ympäröivän verhon läpi, jota
kansallismieliset ylläpitävät Yhdys­valtain
varaamilla laivoilla ja lento­koneilla.
Tuntuu ihmeelliseltä, et­tä
Peking on odottanut niin kauan
ennenkuin se on ryhtynyt vastatoi­menpiteisiin
sitä vastaan, jonka
eräät ilkeämieliset selostavat Wash-ingtonin
voiman käytöksi yrittäes­sään
saavuttaa poliittisia tavoittei­ta
— toisin sanoen kommunistisen
hallituksen kukistamisen.
Minkälaisia muita rauhan eleitä
Dulles ja hänen kaverinsa ovat
tehneet heidän purjehtiessaan For­mosan
salmella?
PROPAGANDA KESKUS
Quemoyta käytetään jatkuvasti
propagandan lähettämiseksi man­nermaalle
ilmapalloilla, radiolla ja
kovaäänisillä. Formosalta pommi­koneet
pudottavat lentolehtisiä ja
propagandatavaroita Etelä-Kiinaan.
Voimakkailta radioasemilta lähete­tään
propagandalähetyksiä syvälle
Kiinaan, missä väitetään väestön
olevan valmiina kapinaan. On hy­vin
lievästi sanottu kun sanotaan.
että monien amerikkalaisten ener­giaa,
mielikuvitusta ja varoja on
käytetty kapinamielialan kehittämi­seksi
Kiinan kommunistisia isäntiä
vastaan ja pelastaakseen Chiang
Kai-shekin kärpäsmaine ja hänen
häpäistyt kansallismieliset seuraa­jansa.
'.' • -
Nämä ovat yleisessä tiedossa ole­via
tosiasioitaj joita ei voida kiis­tää.
Mutta amerikkalainen virka­kunta
on kauhistunut silloin kun
"epäuskollinen kirjeenvaihtaja mai­nitsee
niistä . . . , -
Jos tämä tuntuu epäkohteliaalta
hyökkäykseltä herra DuUesia ja
puolustuslaitosta^ vastaan, niin ei se
ole siksi tarkoitettu, -^elvä tosi­asia
on, että USA hyvin nopeassa
tahdissa menettää ystäviään Aasi­assa,
koska Washingtonin politiik­ka
näyttää ©Jevaii täynnä ristirii­toja
ja teköpyh5fyttä. Ei voi odot­taa,
että kiinalaisia laitoksia voi­daan
räjäyttää ja kehittää vihamie­lisyyttä
Pekingfa vastaan kohtaa­matta
vastarihtsia. . E r voida istua
rannikkosaarilla monta vuotta ja
ammuskella kommunistisia maaleja
kohti ilman, että toisinaan saa itse­kin
vastaiskun nenälle. Missään ta­pauksessa
ei saa itkeä, jos vastus­taja
antaa vastaiskun.
Kaikesta huolimatta monet aa­sialaiset
ovat ihmeissään siitä kun
Dulles kyynel silmissään huutaa
raivoisesti kun punainen Kiina on
uskaltanut ryhtyä vastahyökkäyk­seen.
Vilkasta toimintaa Port Arthurissa
Port Arthur. — Osastomme toi­minta
on taas menossa kohta täy­sin
purjein, sillä syystoiminnan ava­jaistilaisuus
on haalilla jo 28 pnä
On myös harjoiteltu näytelmää jon­ka
nimi on "Tulevaisuuden tiellä"
ja sen oletetaan olevan esityskun­nossa
lokakuun 25 päivänä jos ei
vaan mitään esteitä satu tulemaan.
Viimeisesjä huvi- ja näyttämöko-mitean
kokouksessa luoliin luonnos
näyttämötoimintaan ja ajatus on
saada esitettäväksi sellaiset ylei­söön
menevät näytelmät kuten
"Tukkijoella", joka on kaunis kan­san-
ja tukkilaisten elämää kuvaa­va
näytelmä mikä on aina saanut
suuren yleicön suosion osakseen.
"Torpan Kaarina" on myöskin
nyt tähtäimessä ja~ varmaan saa­daan
se nähdä kevätnäytelmänä.
Vaikka siinä onkin 30 roolihenkilöä,
niin sittenkin uskalsimme toivoa
sen saavamme laitetuksi suuren y-leisön
nähtäväksi. Siten vielä pa­ri
huvinäytelmää on tilattu, että jos
ne kaikki saamme valmiiksi, niin
olemme tehneet kutakuinkin suu­ren
työn tämän näyttämökauden
aikana.
Kahvitunnitko
"tieteen" uhriksi
Bonn. — Nyt ovat työpaikoilla
vietettävät kahvi- ja oluttauot jou­tuneet
vaaravyöhykkeeseen. Kaksi
Max Planchin laitoksessa Dortmun­dissa
työskentelevää professoria,
E. A. Muller ja Thomas Hettinger
nimittäin väittävät, että jos ihmi­nen
keskeyttää työnsä hetkiseksi,
tarvitsevat hänen lihaksensa enem­män
energiaa päästäkseen jälleen
vauhtiin. He väittävät, että ensim­mäiset
10 sekuntia (!) pienen tau-, yleisön sellaiseen käsitykseen, että
on jälkeen ovat pahimmat. Silloin | nyt täytyy pitää palkat nykyisessä
lihakset tarvitsevat 5—30 prosent- tasossa. Tämä on pakoittanut yhä
tia enemmän kaloreja kuin tavaili- enemmän unioja julistamaan lakko-
Kaliden työpaikan
omaaminen on _
tuomittavaa
Port Elgin. — United Automobile
Workersin Canadan neuvosto viime
viikolla pitämässään kokouksessa
tuomitsi työskentelyn kahdessa työ­paikassa.
"Tämä on asia, jossa unio voi oi­keutetusti
toimia yhdessä työnanta­jan
kanssa", sanoi eräs UAW:n pu­hemies.
"Jokainen työläinen, jolla
on kaksi työmaata, pitäisi pakoittaa
valitsemaan minkä näistä hän ha­luaa
pitää."
UAW:n Canadan johtaja George
Burt sanoi, että järjestyneet Poh-jois-
Amerikan työnantajat ovat tul­leet
siihen tulokseen, että 1958 on
se vuosi, jolloin annetaan isku uni-oille.
He yrittävät käyttää hyväk­seen
lamakaut;a ja yrittävät saattaa
Huvi- ja näyltämötoimikunta
päätti myöskin laittaa oikein hienot
tanssit lokakuun 30 päivän illaksi
johon tilaisuuteen tuUaati myymään
lippuja etukät"en ja. toivotaan sil­loin,
että kaikki rientää polkkaa-maan
niin nuoret kuin vanhatkin,
sillä nämä ovatkin oikein ovipalkin-totanssit
vanhanmaan malliin "siel­lä
pistetään hanurilla ripeästi ja ja­lalla
keviästi".
Nämä tanssit on järjestetty eri­koisesti
sitä varten, että saamme
polttoainetta meidän haalillemmc,
sillä jos meillä ei ole lämmin.ä,
niin eipä silloin pysy toiminta pys­tyssä
ja jos ei ole tekevää, niin ei
voi saada "kolia".
"Kaiku"-kuoro on myöskin jo a-loittanut
toimintaansa ja nyt tulee
kuoroa, johtamaan nuorimies Veli
Kentala ja kuorolaiset toivovat
suuria osanottoa kuoroon, sillä mitä
suurempi joukko on, sen kauniim­min
laulut kajahtaa. .Kuoron har­joitukset
joka keskiviikkona, siispä
lauluäänen omaavat tulkaa mukaan,
vanhat ja nuoret.
CSJ:n sihteeri E. J . Laakso ja Eu­roopan
maissa vieraillut Kerttu
Laakso tulevat vierailemaan täällä
Länsi-Ontariossa lokakuun aikana
saapuen tänne jo syyskuun 30 päi­vänä.
Kerttu ja Eino Laak.so tulevat pu­humaan
täällä Port Arthurin osa.s-ton
haalilla sunnuntaina lokakuun
5 päivänä ja kehoitetaan suomalais­ta
väestöä saapumaan silloin haalil-le
kuulemaan mitä heillä on kerrot­tavaa.
Kertulla varmaan on paljon
kertomista näkemistään ja kuule­mistaan
Vienistä jossa hän osallis­tui
Naisten Kansainväliseen konfe­renssiin,
sekä yleensä näkemyksis­tään
sieltä kaikkialta.
Naisten kerho on päättänyt myös­kin
järjestää kahviaiset lokakuun
3 päivänä iltapäivällä kello 2 jolloin
Kerttu Laakso tulee olemaan vie­raana
ja varmaan hänellä on siellä­kin
meille jotakin kiinnostavaa ker­rottavana.
Tästä kaikesta vielä lähemmin
tuonnempana joten lähetän vain
parhaimmat syystervei£;et kaikille
Vapauden lukijoille. — TAS
sesti.
Painonnoston MM-kisat
alkoivat Tukholmassa
'1'ukholma. — Painonnoston MM-kilpailut
alkoivat täällä syyskuun 16
pnä. Ensimmäiseksi olivat tulessa
kääpiösarjan nostajat.
Neuvostoliittolainen Vladimir Sto-gov
oli jotakuinkin ylivoimainen ja
saavutti yhteistuloksen 342,5 kiloa.
Tempauksessa hän sivusi omaa vuosi
sitten saavuttamaansa m-ennätystä
107,5 kg.
Toiseksi sijoittautui amerikkalai­nen
Charles Vinci yhteistuloksella
327,5. Kolmas oli Iranin Somboli
312,5 tuloksella.
Seuraavana päivänä esiintyivät
höyhenet, joiden kamppailussa kol­me
uutta maailmanennätystä näki
päivänvalon ja neljättä sivuttiin.
Melbournen kisojen kultamies
USA:n Isaac Berger voitti entisen
maailmanmestarin . Neuvostoliiton
Minajevin. joka sijoittui hopealle.
Minajev johti 2.5 kg viimeiseen la­jiin,
työntöön saakka, jossa amerik­kalainen
oli ylivoimainen, työntäen
uuden ME:n 147,5 kg ja saaden sa­malla
yhteistuloksen maailmanennä­tyksen
372.5 kg. Minajev oli toinen
tuloksella 362.5 kg.
Kolmas maailmanennätys syntyi
Puolan Zielinskin nostaessa tem­pauksella
112,5 kg. Minajev sivusi
ME:tä punnertamalla 117,5.
Kolmantena kilpailupäivänä, syys­kuun
18 pnä kilpailivat kevyen sar­jan
miehet. Tästä sarjasta puuttui
USA:n mies ja voittajaksi selvisi
NL:n Bushujev, mutta lopulliset nu­merot
puuttuvat.
Kysymyksiä ja
vastauksia
Kysymys: Pyydän, jos antaisitte
Vapaus-lehdessä minun tietää, mi­ten
Petsamon nikkelikaivos siirtyi
Neuvostoliitolla; maksoiko N. L .
korvauksen niistä, vai artastiko ho
ne? — "Lukija".
Vastaus: Inco luovutti Neuvosto­liitolle
20 miljoonan dollarin hin­nasta
Pet.';amon nikkelialaitokset,
jotka N. L. vapautti Hitlerin miehi­tyksestä.
Suomalainen "Pieni tie­tosanakirja"
kertoo asiasta:
"Kanadalainen yhtiö, jolle Suomi
oli (Petsamon) kaivoksen käyt;ö-oikeuden
myynyt, luovutti oikeu­tensa
Neuvostoliitolle 20 milj. dol­larin
hinnasta. — Petsamon rannik­koalue-
joutui 1,800-luvulla Venä­jälle.
Tarton rauhassa 1920 Petsa­mo
ja Kalastajasaarennon länsio;a
joutuivat Suomelle. Moskovan rau­hassa
1940 Suomi luovutti Neuvos­toliitolle
Kalastajasaarennon länsi­osan
ja Moskovan välirauhasopi-muksessa
1944 Petsamon, josta ve­näläiset
joukot samana vuonna kar-koittivat
saksalaiset."
Uusia tukikohtia
USArlle Filippiineillä
Peking. — Manila Chronicle kir­joittaa,
että USAn ja Filippiinien
hallitukset käyvät tällä hetkellä
neuvotteluja E t e 1 ä- Filippiinien
muutamien alueiden luovuttami­sesta
USAn ilma- ja merisotavoi-mien
käyttöön tukikohdiksi.
Uusi amerikkalainen tukikohta
perustetaan Maktan saarelle. Tuki­kohdan
rakentamista on joudutettu
USAn upseeri- ja sotilaallisten
neuvonantaja ryhmän ja: Filippii­nien
asevoimien tarkastuksen jäl­keen,
sekä myöskin äskettäin odot­tamattoman
Filippiinien sotavoi­mien
varapäällikön Manuel Kabalin
USAn vierailun jälkeen.
PÄIVÄN PÄKINÄ
Kirjoituksia
"Jouluun"
"JOULUUN", joka ilmestyy tä­nä
vuonna kuten aikaisemminkin
joulun edellä, halutaan kirjoituk­sia
ja kuvia. Kirjoituksien aiheet
kirjoittajain omasta harkinnasta
riippuvia, kuvat saisivat olla Ca­nadan
suomalaisten elämää ja toi­minnolta
koskevia, mutta myös­kin
hyvät maisema- y.m. canäda-laisct
kuvat tervetulleita.
Mikäli halutaan olla varmoja
kirjoitusten ehtimisestä "J o u-l
u un", tulee niiden olla perillä
lokakuun 15 päivään mennessä.
Osoittakaa kirjoituksenne:
JOULUN TOIMITUS,
Box 69, Sudbury, Ont.
"Totuus on tarua kummempi"
Pitäen omien lukijainsa henkistä huomasivat ,että nämä kaksi länsi­tasoa
niin matalana, että heille voi­daan
puhua mitä tahansa noin kuu­kaudenkin
vanhoista asioista, To­ronton
Vapaa Sana oli viime tors­taina
muninut toimituskirjoituksek-seen
uuden ihmeellisen keksinnön,
jonka mukaan Neuvostoliitto on
paisunut jo niin suureksi mahtite­kijäksi,
että se on saanut vedetyksi
Yhdysvallat Taiwanin salmella sel­laiseen
pihtiin, missä sitä puristaa
koko maailma —omia liittolaisiaan
myöten.
On se aika voimatekijä se Neu­vostoliitto,
jonka^ mainitun lehden
mukaan pitäisi kuitenkin samalla
kertaa olla hyvin takapajuisen, hy­vin
heikon ja miltei luhistumistilas-sa!
Kun tässä järjettömyydessä on
ilmeisesti jotakin ristiriitaa, me
ryhdyimme asiaa tutkimaan ja
saimme lukea mainitusta viisauden-lähteen
toimituskirjoituksesta:
". . . Kiinan kommunistien ja
kansallisten (tarkoittaa . tietenkin
jenkkejä) keskinäinen kahina o-soittautui
(Kiinan rannikolla —K)
olevan savuverho, jolla huomio ve­dettiin
yhtäkkiä muka kaukaisessa
idässä kehittyneeseen sodan uh­kaan
ja samalla peitettiin sillä Ve­näjän
kärsimä diplomaattinen tap­pio
lähi-idässä. Sillä sitä se todelli­suudessa
oli. Venäjä ei uskaltanut
lähteä jatkamaan 'arabimaiden tur­vaamista',
kun englantilaiset ja yh­dysvaltalaiset
nousivat maihin L i ­banonissa
ja Jordanissa ja kun he
valtaa tällä kertaa tarkoittavat mi­tä
sanovat. Nimittäin että aseet
puhuvat, jos jompaan kumpaan
maahan kosketaan . . ."
Eikö olekin syvällistä "historian
selistys!" Se on vain verrattavissa
niihin Quemoysta nyt tuleviin ame-rikkalaistarinoihin,
joissa kerrotaan
"voitonriemuisesti", että joku tasa-pojainen
ruuhi on saanut viedyksi
ammuksia ja muuta tauhkaa Que-moyssa
olevalle 100,000 — miehi­selle
armeijalle ja kaiken lisäksi
päässeen vielä ."i{)akoon" lossat-tuaan
kahdessakymmenessä (!) mi­nuutissa
lastinsa.
Mutta palatkaamme alkuperäi­seen
mielettömyyteen.-
Vapaa Sana luulee lukijoitaan
henkisesti siksi alamittaisiksi, että
se voi puhua Neuvostoliiton muka
Keski-Idässä kärsimästä diplomaat­tisesta
tappiosta ja vielä siitä, että
"Venäjä ei uskaltanut" . . .
Sen lukijat kuitenkin tietävät
tästä "uskaltamisesta!' vallan toista.
Yhdysvaltalaisten ja brittiläisten
interventiojoukkoja lähetettiin L i ­banoniin
ja Jordaniin välittömästi
Irakissa tapahtuneen, vallankumo­uksen
johdosta. Silloin selitettiin
— ja koko maailma tietää sen —
etxä niiden tarkoitus oli "turvata"
asevoimiensa avulla Irakin öljy­lähteet
itselleen.
Keski-Idän silloisen sodanvaaran
polttopisteenä olikin se, että nämä
interventiojoukot ottavat kohtalok­kaan
ahkeleet ja yrittävät asevoi­min
kääntää Irakissa historian leh­tiä
taaksepäin. Kuten muistetaan,
sodan puhkeamista pidettiin pe­ruuttamattomana
silloin jos tämä
kohtalokas askel tehdään.
Eräistä syistä — eikä silloin so­vi
puhua mitään "Venäjän diplo-maatisesta
tappiosta" — interven­tiojoukot
eivät Jumalan kiitos tätä
kohtalokasta askelta ottaneet. Was-hingtonin
ja Lontoon kaikista uh­kailuista
huolimatta Irakissa ei yri­tetty
asevoimin kääntää historian
lähtiä taaksepäin.
Se siitä.
Mutta interventiojoukoth olivat
(ja ovat edelleenkin) Libanonissa
ja Jordanissa. Tämän tilanteen
korjaamiseksi hyväksyttiin YK:n
Yleiskokouksen ylimääräisessä is­tunnossa
arabimaiden "sovittelu"
eli kompromissipäätös, joka lieväs­tä
sanamuodostaan huolimatta tuo­mitsee
kuitenkin LibaiTöniin ja
Jordaniin tehdyn intervention, ja
mikä tärkeintä vaatii, että interven­tiojoukot
on tuotava pääsihteeri
Hammarskjöldin johdolla pois mah­dollisimman
pian niin Libanonista
kuin Jordanistakin.
Muistetaan myös mitä silloin ta­pahtui
YK:n Yleiskokouksen yli­määräisessä
istunnossa. President­ti
Eisen"hower esitti 6 kohtaa käsit­täneen
päätöslauselmaehdotuksen­sa,
jonka mukaan tälle interven­tiolle
olisi annettu takakäden siu­naus
siten, että amerikkalaisten ja
brittiläisten interventiojoukkojen
tilalle olisi Libanoniin ja Jordaniin
viety YK:n "poliisivoimia".
Tämä esitys ei saanut vähääkään
kannatusta.
Neuvosttoliiton taholta ehdotet­tiin
intervention jyrkkää tuomitse­mista
ja interventiojoukkojen heti-kohtaista
kotiuttamista Keski-ldäs-tä.
Vaikka tämä esitys saikin pal­jon
kannatusta, sen jyrkkäsanainen
intervention tuomitseminen ei kui­tenkaan
tyydyttänyt jäsenmaiden
enemmistöä.
Näin voidaan siis sanoa, että
kumpikaan näistä vastakkaisista
puolista ei saanut tahtoaan koko­naan
läpi tässä ylimääräisesä is­tunnossa.
Sitten Norja ja Canada tekivät
välitys- eli sovitteluehdotuksensa,
jotka saivat osaltaan melkoista kan­natusta
mutta tulivat hyljätyksi
sen vuoksi kun niissä kummassa­kaan
ei puhuttu mitään interventio-joukkojen
kotiuttamisesta.
Tässä vaiheessa esitettiin arabi­maiden
toimesta kuuluisa kompro­missiehdotus,
joka pidättyvin sa­noin
mutta asiallisesti puhuen tuo-niitsee
Libanoniin ja Jordaniin teh­dyn
intervention ja säätää, että Yh­dysvaltain
ja Britannian interven­tiojoukkojen^
täytyy poistua mah­dollisimman
pian Keski-Idästä.
Tärkeintä tässä ei tietenkään ole
se, mikä maa kärsi diplomaattisen
tappion, ja mikä sai voiton, vaan
se, että rauhan ja pikkukansojen
itsemääräämisoikeuksasia saavutti
siinä tärkeän voiton.
Mutta jos Vapaa Sana haluaa dip­lomaattisia
voittoja ja tappioita täs­tä
asiasta laskea, niin rinnastakoon
sitten palstoillaan tapahtuman ku­lun
yhteydessä tehdyt varsinaiset,
ehdotukset ja esitykset ja antakoon
lukijansa tutkia, vaikkapa sitä, mi­tä
esitystä lähempänä on asiallisesti
puhuen arabimaiden kompromissi­ehdotus.
Mutta kun Vapaa Sanan täytyy
aina lähteä syyhymättä saunaan —
jopa "mutkan kautta" puolusta­maan
Formosan koplakunnan mä­tää
asiaa — niin silloin täytyy tur­vautua
moisiin keksinnöihin.
— Känsäkoura»