Vapaus, December 15, 1966

              Sivu 2 Torstaina, jouluk. 15 p. — Thursday, Dee. 15,1966
VAPAUS INDEPENDENT LABOR OROAN
OF«J:FINNISH CANADIANS
, . : .,tLIBERT"'» BsUbUshed Nov. 6. 1917
E c m B . VV. E K L U N D MANAGER: E. S U K S I
..iv •. T E L E P H O N E : O F F I C B A N D E 0 I T O R I A L j ^ 7 4 - 4 2M
PUÖM^d' tiirlce weekly: Tuesdays, Thursdays anä Saturdays by Vapaus
PabltthingrCo. Limited, 100-102 Elin St. West, Sudbury, Ontario, Canada
•.dfi') i i i i - Mamng Addreasr Boire»__;
,1 -jAdve^^ising rates upon appUcatlon, translation Iree of cbatg«.
A«ihö»iiad!as second class maU by the Post Office Department, OttBwa,
and for payment of postage in cash.
•Jlj
. . . . ' o j l ^ i l o i ; : , TIIAUSHIN^
cÄfAäsä: 1 vk. ».Oö, 6 kk. »4,7S USA:«^ 1 Tk. |ip.OO, 6 tt. W.25
iiijij S kk. 2^15 8uomBQ8«i: 1 yk. 10.50. .8 kk. tM
UUSIKYMMENTÄLUYUN SIBELIUS
Joulusanoma v. 1966
Joulu on rauhan juhla, jolloin yli muun kuullaan toivo­tusta:
"Rauha maassa ja ihmisiHä hyvä tahto". Se on joulun
tunnus, jonka~jokainen maailmankatsomuksesta, yhteiskun^
nallisesta vakaumuksesta tai uskontunnustuksesta rlippu-
-matta voi hyväksyä.
• Vielna vaikenevat aseet joulunpyhinä kahden
vuorokauden ajaksi. Se on kaunis ja tervehdittävä toimen-ipide.
Mutta samalla kertaa läpeensä irvokas. Jos sotatoimet
'voidaan lopettaa kahden vuorokauden ajaksi, niin miksi ei
'samalla kertaa, sanokaamme 10 vuorokauden ajaksi, kuten
iesim. paavi Paavali on suositellut, tai aivan kokonaan, kuten
rauhantahtcisemihmiskunnan suuri enemmistö haluaa ja vaa-
•tii?
' Tässä yhteydessä kiintyy huomio siihen tosiasiaan, että
vaikka joulu onkin aikaisemmin ollut ns. pakanallinen juhla,
'niin nykyaikana sitä vietetään Canadassa, Yhdysvalloissa ja
'miltei kaikkialla maailmassa yleensä Kristuksen syntymän
muistojuhlana. Toisaalta amerikkalaiset hyökkääjät väittä­vät
Vietnamin sodassa puolustuvansa länsimaisia "ihantei­ta",
jä länsimaista "sivistystä", johon kuuluu myös kristin­usko.
Mutta kun sadat miljoonat afrikkalaiset näkevät, että
esim. joulun "rauhan ja hyvän tahdon" sanomasta huoli­matta
suurelta osalta ei-kristinuskoon kuuluvaa Vietnamin
kansaa tuhotaan joukkomitassa "kristittyjen". nykyaikaisilla
sotavälineillä, niin onko sitten ihme, vaikka kirkot ovatkin
nykyään huolissaan vaikutusvaltansa jatkuvasta supistumi­sesta
absoluuttisesti ja kristittyjen suhteellisessa määrässä
ei-kristittyihin verraten? Kun Saigonista tiedoitetaan, että
amerikkalaisten —- "kristittyjen" — hyökkäyssodan johdosta
Vietnamissa surmataan tämän vuoden aikana noin 75,000
miestä, kuten tiedoitettiin alkuviikolla, se asettaa kristinus­kon
lievästikin sanoen tukalaan asemaan kansojen enem^
mistöä edustavan ei-krist.ityn ihmisosan silmissä. Ja kun
yhdysvaltalaiset hyökkääjät torjuvat vetoomukset välirau-;
han pidentämiseksi koko joulun ja uudenvuoden pyhiä kä­sittäväksi
ajaksi siten, että saataisiin rauhanneuvottelut alul­le,
niin se pahentaa kaikkien kristittyjen mainetta ihmis­kunnan
enemmistön silmissä enemmän kuin kaikkien "ateis­tien"
ja "jumalankieltäjien" puheet ja kirjoitukset yhieenr
laskettuna!
Hyvällä syyllä voidaankin sanoa, että jos Kristus, joka
kirkkohistorian mukaan,oli sorrettujen puolustaja ja rauhan
ystävä". eläi.si ia vaikuttaisi nykypäivinä, hän ottai.si solmu-ruoskan
ja ajaisi niin puplikaanit kuin kroisoksetkin pois
hallitustuoleilta ja muista avainasemista ja huolehtisi siitä,
ettS^*3fiähempiosaisten ihmisten asema tulisi vähän siedettä-vöKÖmksi
kautta maailman, ja että rauha saataisiin Viet­namiinkin.
Yhdessä muiden hyvää tahtovien canadalaisten kanssa
me ö^tvmme niihin maailmanlaajuisiin voimiin, jotka paavi
Paa!wfal^' VX tavoin toivovat ja vaativat, että Yhdysvaltain
hallitus suostuisi todellisessa jouluhengessä Vietnamin sodan
välirauhan jatkamiseen, rauhanneuvottelujen aloittamiseen
ja siihen, että Vietnamin kansa saisi Geneven sopimuksen
hengen ja kirjaimen mukaan tilaisuuden pättää omista sisäi­sistä
asioistaan ilman mitään ulkopuolista painostusta.
• .Joulun vieton tai ainakin sen valmistelun leimaa-anta­vana
piirteenä on nykyaikana melkoista paheksumista osak-seeh
saanut "kaupallisuus". Suomalaisten kohdalta tämä seik­ka;
er'^ ole niinkään paljoa "uusi'' kuin "muuttunut" ilmiö.
Sejy[^^'SQtJ vanhan ajan sananparret kuin "tulis joulu että saisi
JQkuil4p,?ikih. syödä" osoittavat, että jo muinaisena aikana jou­luna.-
kiinnitettiin suurta huomiota syömiseen ja hyvinvoin-tii*
i. 'Valitettavaa tässä yhteydessä on. vain se, että aivan
li?an'''jnorii ihminen joutuu joulunakin varojen puutteessa
kieltämään rakkaimmiltaan paljon sellaista, mitä mielellään
i?9tU^,^si "joulupukin konttiin" laittaa — puhumattakaan
niisäbä'iinilJoonista ihmisistä Afrikassa ja Aasiassa, joilla on
Jaitk«va..nälkä vieraana niin jouluna kuin vuoden muinakin
''_^''i!^\'ik'al\,a joulun "kaupallistuminen" heojastaa tavallaan
sitä,;^t^jQudellista ja yhteiskunnallista kehitystä, mikä on
vijjaiftksikuluneitten vuosikymmenien aikana tapahtunut. Vis-sei3tä'.'
Uarjopuolista huolimatta tämä kehitys on vienyt ih-misKiitntaa
hiljaa mutta varmasti eteenpäin ja ylöspäin.
''^'•'0^''>suuri onni ihmiskunnalle — se Vietnamin sodasta
hiiclimätta otettakoon huomioon — että, tätäkin joulua voi-daajn
viettää rauhan juhlana. Se antaa toivoa silta, että ih­miskuntaa
uhkaavat sodan pilvet saadaan hajoitetuksi, Viet­namin
"sota lopetetuksi, varustelukilpailu lakkautetuksi,
ydinaiseiden käyttö kansainvälisen ..sopimuksen perusteella
kielletyksi ja ydinaseet upotetuksi meren syvyyteen siten,
e^:^^,,'ifj;i?iekat" voidaan todella "takoa auroiksi" ja keskittää
kaiikki, taloudelliset, tieteelliset ja muut voimavarat työhön
koko li^miskunnan hyvinvoinnin korottamisen hyväksi.
•'"-'•'^Häuha maassa ja ihmisillä hyvä tahto" sanoma velvoit- pysyvän rauhantilan saavutta-tä^^.
ftjBitä kaikkia toimimaan edellämainitun päämäärän saa- miseksi — antaa myös joulun
vutt^'m,lsieksi. • vieton sanomalle todellisen si-io
Maistaa myös tulee, että jokainen meistä voi tehdä jo- säilön ja merkityksen — se ve-takin
rauhanasian ja kansojen naapurisovun parantamisen tää joulunkin vieton lähem-hjyyöttsi:
Kaikki me voimme tehdä jotakin myös köyhyyden, maksi .ihmistä, pyrkimällä sii-venäläisen
yleisön pitäneen Tapio­laa
liian vaikeatajuisena ja ras
kaana. Miten tämä voi olla mahdol­lista
Shostakovitshin sinfonioitten
maassa?
itelius — maailman huonoin
säveltäjä", otsikoi parisenkymmen­tä
vuotta sitten erään kirjoituksen,
sa pariisilainen nykymuusikko
Jlen6 Leibovvitz; Sibeliuksen sala-vuotisvuonna
historia toisti taas it­seään,
niin kuin vanha termi kuu­luu,
tällä kertaa vain vähän ly­hemmällä
toimitussaijalia. Kau­punginorkesteri
toi terveisinään
Mtinchenistä konserttia rvostelu ja,
joissa lyhyesti sanoen toivottiin Si.
beliuksen mahdollisimman pian pai­nuvan
historian suopean ja oikeu­denmukaisen
unohduksen peittoon.
Näin siis urhea ystäväkansamme
Sibeliuksen juhlavuonna.
Tiedäminehän me, että kun Sibeli­usta
esitetään ulkomailla, niin
ranskalaiset nauravat, italialaiset
viheltävät ja espanjalaiset sylkevät.
Englantilaiset ovat hurmiossa~jjt
amerikkalaiset pitävät kovasti, jos­kin
esittävät myös '"Objektiivisia"
ja jostain .sopivasta perspektiiveis­tä
katsovia arvostelmia: Saksalai­set
puhuvat tuhatjärvien maasta,
Paavo Nurmesta ja talvi.sodasta ja
vertaavat muiden pikkukansalli:
suuksicn isänmaallisiin kansallis-säveltäjien,
Dvorakiin, Smetanaan
la Griejiiin. Oikein asiantunteva ar­vostelija
sjiiorittaa vertailuja Ts-haikov.
skiin.
Tynipeän- suhtautmnisen syitä ci
ole suinkaan vaikea selvittää, aina­kin
pintapuolisesti. Saksalainen
kulttuurialue näkee Sibeliuksen
sinfonikkona, joka yritetään aset­taa
heidän vakiintuneiden mesta--
reidensa rinnalle, jolloin luonnos­taan
lankeaa, että suoritetaan ver­tailuja.
Ja kun Sibeliuksen ansiot
sinfonian kehittäjänä ovat nimen­omaan
siinä, että hän on kääntä­nyt
edeltäneet saksalaiset sinfonia-perinteet
päälaelleen, on selvää, et­tei
häntä ymmärretä.
Ranskalaisille Sibeliuksen mu­siikki
on epäilemättä liian karua
soinnillisesti, siinä ei ole tuota
aistillista mässäilyä. Johon ranska­laiset
ovat vuosisatojen mittaan
tottuneet. Italialaisille Sibeliuksen
musiikki on ilmeisesti siksi kasit-i
• tämätöntä, että Sibeliuksen molo-diat
ovat aniharvoin ehjiä; iiäneii
neroutensa tällä alueella piilee Juu­ri
katkelmallisten melodisten viit
teiden esittämisessä.
Se, että engalntilaisel ja anie-rikkahijset
vielä tänäkin: i)aivä;i;i
ovat innokkaimmat Sibeliuksen ys­tävät,
on sikäli helppo ymmärtää,
ettei heillä ole tuollaisia vaiikkoj;i
.sinfonisia perinteitä. Jcrtka ^•51^''^' , " J ; ; ; , ^ ; ; . ; ; ; , o n sanottava Sibeliuksesta,
vät uudenlaisea ajattelun ! "^^^^ pyrkii tietoise.sti luomaan
mistä. Sibeliuksen musiikin nousu-
JEAN SIBELIUS
Edellä oien nioneeu Kertaa.-i pu­hunut
Sibeliuksen neroudesta. Tä­mä
on tietystikin väite, joka tulee
perustella. Jean Sibeliuksen päi­vänäkin.
Jätän nyt kuitenkin sik­seen
musiikilliset asiat. Tärkeintä
meille on Sibeliuksen musiikin in-hiniillisyy.
s-, seikka jokaMUtaa oman
pohjavärinsä jokaiselle hänen kir­joittamalleen
riville. Tämä on seik­ka,
joka erottaa Sibeliuksen useis­ta
tällä vuosisadalla eläneistä sävel-läjistä.
En tarkoita nyt> lainkaan
vitä, että muita säveltäjiltä puut­tuisi
tämä yleisinhimillinen perusi.
asenne.Ky.symys on siitä, että Jean
Sibeliuksessa yhtyy hämmästyttä­vällä
tavalla suurten mittojen ja
suurten muotojen sinfonikko pie-noismuotojen
meslariin, elävien
pienoi-skuvien miniatyyrimaalariin.
Kenties juuri tästä Sibeliuksen
musiikin inhimillisyydestä ja lä-hei.
syydestä johtuu se. että ne kan­sat,
joilla ei. ole painolastinaan
eurooppalaista musiikin traditiota,
ovat hyvinkin kiinnostuneita hänen
musiikistaan. JapanLs.sa ja . Austra,-
lui.-sa on Sibeliusta esitetty nienes-tyksollä,
Ja arvelisin tämän perus-
Mikä on Finlandian asema 60-lu.
vun Suomessa? Minulle ja epäile­mättä
monille muille musiikin ys
taville käänteentekevän herätteen
on antanut suuren kapelliijaestarin
Herbert von Karujanin' juhlavuote.
na julkaiseriia levytys Finlandiasta
Me, jotka emme anna erityisemmin
arvoa Finlandia-isänmaallisuudelle,
olemme siitä oppineet uuden" puo­len
Sibeliukses.sa: on todella yllät­tävää
todeta tutun ja tutuksi tul­leen
Sibeliuksen säveltäneen Jota­kin,
joka ojkeii^ tulkittuna ylittää
germaanisuuden apostolin Richard
Wagnerin mässäilyt vaskipuhalti­milla
ja lyömäsoittimilla. Finlandia
on suomalainen Siegfriedin ratsas­tus
(Kullervon sotaanlähtö). Hym­ni
osan Karajan tulkitsee vaatimat­tomasti
ja vähäeleisesti, tämä on
60-luvuiL_Julkinta turha - pateetti­suus
on pudotettu pois.
60-luvun suhde Sibeliuk.sen tuo­tantoon
on«jrleensäkin samantapai­nen
kuin edellä mainitsemamme
esimerkki: olemme oppineet anta­maan,
Sibeliuksen teoksille arvoa
toisella tavalla kuin aikaisemmin.
Isänmaallisuuden sijasta ihailem­me
niissä inhimillisyyttä, hurma-henkisyyden
sijasta valitsemme en.
nakkoluulottoman tarkastelutavan
joka alkaa nyt jo tuottaa tuloksia.
Todellakin vasta sata vuotta sävel­täjän
syntymän jälkeen alamme
päätyä todellisiin^ liioittemattomiin
ja epäidealistisiin arvosteluihin
Sibeliuksen musiikista\ ja nämä ar-
Maailman elintarvike­tilanne
kriisipisteessä
Maailman elintvvikkeiden tuo­tanto
vjUieni kajbdella prosen­tilla
henkeä kohden vuoden 1965
jiUkipuoliskoUa ja vuoden 1966
kuutena ensimmäisenä kuukau­tena,
ilmenee YK:n elintarvike-jB
maatalousjärjestö FAO:n vuo­sikatsauksesta.
Laajoja alueita.
koetelleen kuivuuden johdosta
elintarviketuotanto jäi saman
suuruiseksi kuin vuosien 1964
—1965 vastaavin» aikoina. Naa*
ilman väestö sensijaan kasvoi
samana aikana 70 miljoonalla
ihmisellä.
Huonot, sadot eivät tulleet kes­kellä
minkäänlaista yltäkylläisyyt­tä
vaan päinvastoin keskellä jo
useita vuosia jatkunutta taistelua
elintarviketuotannon: pitämiseksi
tasoissa väestön jättiläismäisen
kasvun . kanssa, korostaa FAO:n
pääjohtaja tri B. R. Sen.
Vuosikokouksien mukaan vajosi
elintarvikkeiden tuotantoa henki­löä
kohden neljällä tai viidellä
prosentilla Afrikan, Latinalaisen
Amerikan ja Kaukoidän kehitys­alueilla.
Manner-Kiinan kohdalta
puuttuvat tilastotiedot, mutta vil­jan
tuotannon uskotaan sielläkin
vähentyneen jonkin verran tarkas­teltavana
olevana aikana:
Elintarvike- ja maatalousjärjes-vioinnit
ovat monin kerroin .sen-h<> arvioi, että ravinnon saanti on
saatiomaisemmat ja Sibeliuksen
arvoa kohottavammat kuin tähän­astiset
anglosak-siset ja amerikka­laiset
ylistyslaulut.
En malta olla puuttumatta Sibe^
liukseen politiikkona, tämä vain
siksi, että musiikissakin pitää
paikkansa vanha roomalainen sa­nan
parsi 'mikä sopii haralle, ei
sovi Jupiterille". Edessäni on
Karl Ekmanin 30-luvulla julkaise­ma
elämänkertateos, josta voimme
hyvin todeta Sibeliuksen .eduiita-neen
ideologiaa, joka nykyään on
hyvin ominaista kokoomuksen kan­nattajille.
Vuonna 1910 — samana
vuonna,, jolloin Puriskevits' lausui
kuuluisat sanan.sa "Finis Finlandi-dcsta
ja muista luonnon ongelmis­ta,
vasta sitten hyvistä sadoista.
Elintarviketuotannon hidastumi­nen
ja varastojen pienentyminen
ovat entisestään korostaneet yli­jäämävarastojen
merkitystä elin­tarvikeapua
jaettaessa. Samaten
elintarvikeavun siirtäminen var-mcm
m a II e_ pohjalle kuin satunnai­sista
ylijäämävarastoista riippuvai­seksi
oj) ollut suunnitelmissa. Kui-'
-enkin FAO on. aina korostanut
sitä, että vaikka rikkaampien mai­den
köyhemmille tarjoama elin­tarvikeapu
on erittäin arvokasta,
pitkällä tähtäyksellä kehitysmaiden
on itse siirryttävä -suurempaan
elintarviketuotantoon väestönsä
ruokintaongelman l)ysyväksi rat­kaisemiseksi.
FAO laatii-parhaillaan uraauur­tavia
suunnitelmia maailman elin­tarviketuotannon
kehittämiseksi,
maatalouden merkityksen arvioi­miseksi
kehitysmaiden taloudelli­sen
kasvun kannalta ja kehitys­maiden
tamtseman avun oikeaksi
arvioimiseksi. YK:n ja PAOrn pro­jekti
' Maailman elintarvikeohjel­ma"
toimittaa kehitysmaille yhä
lisääntyvässä määrin suoranaista
elintarvikeapua. Edelleen FAO
työskentelee yhdessä Maailman
pankin kanssa tarjotakseen rahal­lista
apua maatalouden kehittämis­ohjelmille
ja laajentaakseen omaa
avustusohjelmaansa, sanoo tri Sen.
uivan nimenomaan siihen, että] I ae hän lausuu: "Politiikka sel-itai.^
cn i,:.llonpuoliskon kansat vas-! ''»skaan mmua
taan()lt:.v;!t Sibeliuksen musiikin ! kiinnostanut - poliittista kannun-tunnepohjaisen
perusvireen hei- ; valantaa —olen aina vihan-p_
onimin kuin liiak.i muodollisiin i " " l " - kahdek.santoista
arvo.ielupe.usleisiin ja traJitioon ! "ärkästelee 'villiytymistä
sidotut keskieurooppalaiset. i «.voväenluokan kcskuude.s.sa". Mitä
jokaisen kehitysmaan asukkaan
kohdalla nyt luisunut takaisin vuo­sien
1957—58 tasolle, jota pidetään
yhtä epätyydyttävänä kuin ennen
toista maailmansotaa vallinnutta ti­lannetta.
Elintarvikkeiden tuotanto lisään­tyi
noin neljällä prosentilla Poh­jois
Amerika.ssa, mutta läntisessä
Euroopas.sa lisäys oli tuskin yh­den
prosentin suuruinen. Tuotanto
laski jossain määrin itäisessä Eu­roopassa
ja Neuvostoliitossa; Ose-aaniassa
.se laski jopa kuudella
prosentilla:
— Kun monet miljoonat ihmi­set
ovat jo aliravittuja, maailmat- Tallinnassa ja Mo.skoyassa ja Lenin­iä
on hyvin vähän tai tuskin lain- ' gradissa se on avoinna kahden viikon
kaan mahdollisuuksia varautua
Sibelius-näyttely
Leningradissa
Len-ngrad. — Leningradissa avat­tiin
Sibeliuksen elämää ja tuotantoa
esittelevä näyttely. Jean Sibeliuksen
.-.imi tunnetaan Leningradissa ja hä­nen
musiikistaan pidetään, totesi sä­veltäjä
Vasili Solovjev-Sedoi avates­saan
r.äyttelyn.
Kaikki näyttelymateriaali on saatu
Suomesta. Näyttely on jo ollut esillä
huonojen satovuosien varalle, sa­noo
tri Sen. Aivan viime aikoihin
Näyttelyn avauk.sen suoritti Suomen
Moskovan suurlähetystön lähetystö-suunta
Neuvostoliilo.ssa johtuu v a i - ,
maan samantapaisista syistä; tosin i
en ymmärrä lainkaan, kun Arvid;
Jan.sons viime kevättalvella kertoi;
Nobel-säätiö siirtyy
symposium-linjalle
Jaan taikastell;i, miten aika : on
muuttanut suhtautumista Sibeliuk­sen
musiikkiin. Sibeliuksen täyttä-e.^-
sä vuonna 1915 viisikymmentä i
vuolta .miisiikkii)iirit. juhlivat hän- !
tä kansallissankarina. Kalevan mu- i
siikiilisena kuvittajana ja isänmaat,
liscna .. innostuksen herättäjänä
(kaksi- vuolUi myöhemmin Sibeli-i.
sänmaallisen musiikkityylin, on
tyy ty vä i ne n kun j u h 1 apu heessä sa •
nolaan hänen herättäneen isän­maallista
innostusta säveitää heh­kuvan
mars.sin vieraan valtion .sö-tavoimien
yksikölle (jääkäreille)
esiintyy talvisodan aikoina Ameri­kan
radioissa jne.?
HIkmahin kirjassa nämä seikat
us sävelsiw«»4unneturi 'Jääkärien esitetään luonnollisestikin todistei
marssinpa.). Finlandiaa on puolen | n " Sibeliuksen suuruudesta^,
vuosisadan ajan soitettu isänmaalli j UoomalaLseen sananparteen pala-
Tukholma .--Tukholman konsertti-; .sona juhlanitisiikkina. johon ,esi-! Iäkseni; On hyvin huvittavaa, että
talossa vietettiin viime viikolla juli- merkiksi. valtioneuvoston itsenäi-: eräät henkilöt, jotka vuonna 1965
lallLsta Nobelin palkintojf n jakotilai-j syyspäivän konsertit on ollut hyvä kauhistuvat musiikin rappiota ja
suutta. Tämän vuoden Nobel juhhissa ' päättää. Lähes samoin on kohdcl- puhuvat puhtaan taiteen häviö.stä
oli sitäkin enemniiin suuren päivän tu hänen kahta ensimmäistä sinfo- kun kirjoitetaan sävellyksiä .sodas-tuntua,
kun oli kulunut 70 vuotta pai- niaansa. osittain muitakin teoksia, j ta ja Hiroshimasta, eivät, ole ker-kintorahaslon
perustajan Alfred No- \ Tämä on luonnollisestikin jol-.fanul I laakaan korottaneet ääntään sävel-belin
kuolemasta ja .65 vuotta easim-l näiden teosten, varsinkin Finlandi-mäisten
Nobelin palkintojen jSkami-! an, musiikilliseen aliarvioimiseen
scsta; .nii.ssä piireissä, jotka eivät ole eri-
— O.T laskettu, että 90 prosentiia..| tyisemmin antaneet arvoa musiikil-eläncistä
ticdemichi.stä elää meidän j le teiiden.ssin i)alveluksessa, toi-päivinämme.
Tämä kuvaa paremmin j saalta taas näiden teosten määrät­tömään
yliarvioimiseen. H i e n k in
Finlandian kohtalona on viime ai­koina
olkit tulia halveksituksi mu­siikkia
yymmärtävi.ssä: piireissä,
o.sak.si .syystäkiii. siksi 'määrätön
ba ollut sen tarjoilu varuskuntasoll
kuin monet muut esimerkit tieteen
alalla tapahtunutta kehity.stä, sanoi
Nobel säätiön hallituksen piilieeiiioh-taja,
prof. Ulf von Euler tervehdys­puheessaan.
von Euler esitteli myös uulla aja­tusta
laajoista Nobel-sympo.siumci.sia. tokuntien Ja isänmaallisesli juhla-
Näjslä symposiumeista s.-iadaan. uusi
toimintamuoto, joka voi hoitaa laa­jempia
tehtäviä kuin aiemmin on ar­vioitu
joutumatta ristiriitaan niiden
määräysten kan.ssa, jotka ovat r)lleet
ja ovat edelleenkin voima.ssa Nobel-
.saätiön toimintaan nähden, ennusti
prof. Euler.
Urof. Ivar Waller esitteli perintcen-mukaLsesti
vuoden fysiikan palkinnon
saajan ranskalaisen Alfred Kastlerin
ja prof. Inga Fischer-Hjalmars ke­mian
palkinnon saajan amerikkalaisen
_Robert S. Mullikenin.
Prof. Gcorp, Klein esitteli amcrik
kalaiset lääketieteen palkinnon saa­jat
Peyton Rousin ja tHarles.B. Hug-ginsin.
Juhlan lopuksi Ruotsin akatc-n
ian Nobel-komitean puheenjohtaja
Anders österling esitteli kirjallisuu
den palkinnon .saajat Nelly Sachsin ja
Samuel Agnonin.
mielisten kansalaipiirien taholla.
täjämestarianime vastaan, joka jos
kukaan on säestänyt poliittista ten-denssimusiikkia.
Kysymys on tie­tenkin
oivallettava tällöin niin. et­tä,
jääkäriaatc on puolueetonta,
ylevää toimintaa, puhe lliro.shimas-ta
ja rauhasta taas likaista kiihotusta
Ek.syn kenties joululehdelle .so­pimattomalle
alueiIle, päätettäköön
siis luonnostelu 60-luvun Sibeliuk^
sesta ennen kuin tulee vielä pa­hempaa.
Mutia kenties GO-lukuisuus
onkin juuri tätä . . ..
ILPO SAUNIO. Kansan Joulu 1965
saakka ovat 50-luvuri alusta saak-1 sihteeri Yrjö Väänänen. Hän sanoi le.
ka kerätyt suuret viljavarastot ke-i "'"^""^^''^'^'"^ osoittamassaan pu-
' h^-e-ssa, että tämä näyttely on jälleen
eräs panos Suömeji ja •Neuvpstöliitpn
välisessä monipuolisessa ja kestäväs­sä
kulttuuriyhteistyössä.
Syyria pidätti
IPCn omaisuuden
hittyneemmissä maissa toimineet
pääasiassa hätäreserveinä niiden
maiden auttamiseksi, jotka, kuten
Intia vuosina 1965—66, kärsivät
suuresta kuivuudesta. Mutta tämä
vilja-apu, samaten kuin Neuvosto­liiton
ja Kiinan Canadassa teke­mät
suuret viljaostot, ovat vähen­täneet
pohjoisamerikkalaisten vii- Damaskos. — Syyrian hallitus ju-jasiilojen
varastoja alhaisemmiksi j listi viime viikolla Iraq Petroleum
kuin koskaan yli vuosikymmenen j Companyn — IPCn — Syyrian alueel-aikana.
la olevan omaisuuden virallisesti ta­kavarikkoon.
Toimenpiteen tarkoituksena on tu­kea
Syyrian haJlituksen yaätimuksia
m aan ke d 11 a kul jetettavari öljyn kulr
jetusmaksujen korotuksesta,
Irjici Peiroleum ComjMinyn ohiista-vät
cnl4;intilaiset, amerikkalaiset ja
ran ;;:a!ais!,;i öljy-yhtiöt. :
RUOKAPULA EDESSÄ?
Niinpä tri Senin sanojen mu­kaan
maailman elintarviketilanne
on tällä hetkellä vaaranalaisempi
kuin koskaan muuna aikana toista
maailmansotaa välittömästi seuran­neen
ruokapulan jälkeen. FAO:n
vuosikatsaus ottaa varsin varovai­sen
asenteen nyt kulumassa ole­van
vuoden satotoiveisiin, koska
toiset maailman alueet ovat kär­sineet
tavattomasti kuivuudesta sa­malla
kun toiset ovat saaneet sa­detta
yli oman tarpeen. Joka ta­pauksessa
Yhdysvaltain vehnän-tuotannon'
odotetaan laskevan 7 %
edelliseen vuoteen verrattuna.
Toisaalta YK:n elintarvike- ja
maatalousjärjestö varoittaa niistä
tiedoista, joiden perusteella se laa­tii
vuoden ennusteensa kehitys­maiden
suhteen. Kehitysmaat i l ­moittivat
kansainvälisille järjes­töille
ensimmäiseksi aina kuivuu-
Barbado.sista
YKn jäsenmaa
New York. — YKn turvallisuusneu­vosto
on päättänyt suositella jdeisko-koukselle
Barbadosin hyväksymistä
YKn jäseneksi.
Barbados on pienehkö saari Kari­bian
meressä, jonka väkiluku on alle
neljännesmiljoonan. Se julistautui it­senäiseksi
marraskuun 30 pnä. Aikai­semmin
saari oli Englannin siirtomaa.
Sen jälkeen kun turvallisuu.sneuvos-.
ton suositus vahvistetaan YKn yleis-kokouLsessa
YKn jäsenmaiden luku­määrä
nousee 122: een.
puutteen ja kurjuuden hävitt^mi-seksi,
'Joulun kynttilät todistavatkin tavallaan ihmisen lujaa
luottamusta valon voittoon pimeydestä.
Työväenliikettä on joskus moitittu "aineellisuuden" pal­vonnasta
tai ainakin siitä, että annetaan liian paljon huomio-asiain
aineelsille puolille.
Mutta niin ristiriitaiseltJi kuin se ehkä näyttääkin, työ- natlajille sekä täkäläisille kan-väenliikkeen
toiminta kansanjoukkojen aineellisten ja hen-' salaisillemme yleerisä ja kai-kisten
tarpeiden tyydyttämiseksi — taistelu oikeuden puo- kiUe kanssaihmisiliemmc hy-lo.
sta vääryyden poistamiseksi; sekä .sotien hävittämi.scksi ja väii ja virkistävää joulua.
hen, että saadaan ihmisten
keskeiset suhteet rchclliscm-miksi
ja ennenkaikkea oikeu-^
der^mukaisemmiksi.
'vTässä mielessä me toivotam-möiehtemme
lukijoille ja kan-
PÄIVÄN PAKINA
KULKUKOIRILLAKIN "JOULUNSA"
Erehtyminen on inhimillistä,
kuten tiedetään.
Ja monet meistä olemme ny­kyisen
kaupallisen humun ja, re­mun
aikakaudella tulleet hieman
kyynillisiksi.
Myönnetään pois, että asia on
-siten. Kun lapsena jumaloimas­tamme
joulupukista on tullut
suurten tavaratalojen kyltti jon­ka
tehtävänä on rienata varsin­kin
lapsukaisia jouluo.stoslen
vimmaan, niin kuka voi enää hic-nuiii.
ihmettelemättä joulupukls.iin
luottaa? Siinä tulee aikuisenkin
mieleen epäilyn kyy, kuten kym-
_nienvuotiaille ja jo sitäkin nuo-remmille
pojaiT Iinllia1^irie77että
mahtaakohan ^se joulupukkikaan
olla aivan oikea ja väärentämä­tön?
Monesta tuntunee silläkin, et­tä
ylimystön yksinoikeudeksi lei­mattu
ritarillisuus ja jalomieli­syys
sekä rajaton armeliaisuus
on ollutta ja mennyttä kuin vii­metalvinen
lumi.
Mutta ilmeistä on — ja; se nyt
ilolla; tunnustettakoon — että
väärässä ovat epäilijät olleet ai­nakin
siinä; että nämä suuret hy­veet
olisivat hävinnöet
Tosi;isi;iss;i void:ian lodet.-i, et
tä jumalat ovat nyt inhimillisty­neet
muuallakin. kuin Homerok­sen
runoissa.
Mutta puhukaamme tässä suu­rempien
suulla eli lainaamalla
parhaita paloja New York Times
Servicen äskettäisestä Pariisin
uutiskirjee.stä, missä kerrottiin
noin nimeensä: __
'Ranskan kaikkein innokkaim­mat
eläinten i-akastajat ^ pukeu­tuneina
turkkeihin -^järjestivät
vuotuisen joulujuhlan hyljätyille
koirille ja kissoille Bois de
Boulognen f e u n a l l a , . kahdessa
viileässä sirkusteltassa.
Yhdessä teltassa, missä peiit
tiin pieni sisäänpääsymaksu, oli
100 koiraa ja parikymmentä kis­saa;
joiden elämä oli ollut puut­teenalaista.
Niiden häkkeihin kiin
nitelyt painetut laput antoivat
summauksen niiden kurjuudesta:
Viisivuotias Dolly, oli hyljätty sik­si
kun se on toissilmäinen; se on
kesy, hyväluontoinen ja autoja ra-ka.
stava, sanotaan yhdessä ruske­asta
koirasta . . .
Toisessa, hienommassa teltassa,
Defecc des Animaux-komitean jä­senten
välillä, komitean jäsenten
voiden ylläpitää lämpöään samp­panjan
ja wLskyn avulla.
Mainittu "brigade" on yksityis-järjestö,
mikä pelastaa; kulkueläi-.
miä joutumasta eläinsuojeluyh­distyksen
aitaukseen, se hoitaa
niitä terveiksHa hankkii eläimil­le
uusia koteja.
__"Me emme lakkaa milloinkaan
etsimästä kulkukoiria ja kissoja,''
sanoi "brigaden'' varapresidentti^
prinsessa Elizabeth de Croy:
Prinsessa sanoi edelleen, että vuo­tuisesta
joulujuhlasta saatavilla
rahoilla rakennetaan koti, missä
voidaan hoitaa sairaita eläimiä.
. . . Prinsessa heitti lentosuu­kon
mäyräkoiralleen, Gribouille,
joka on saanut nimensä Victor
Hugon Les Miserable (Kurjat)
näytelmän eräästä nimiosasta,
rientäen pois tervehtiäkscen uu­sia
vieraita. Heidän joukossaan
oli paroonitar Maurice de
Rothschild, näyttelijä Fernand
Gravey; kreivitär Paola de ^o-han-
Chapot, joka kuten ~ monet
oli vain' muutamia yksityisesti . muutkin naiset, piti vesikonnahka-omisletluja
koiria kuljeskellen turkin — minkkiturkin — yllään
märällä sora- ja hiekkalattiaila ja maisteli samppanjaa. Muuta-hyväntekijäinsii
ja Hrig.-ule «le iu:il viera:it - kuten m:irkiisi
Antoine de Rose—-pitivät enem­män
hevosista, mutta yleisesti pu­huen
se oli koira- ja kissanäyttely.
'Minä itse olen kissoja rakasta­va
sanoi Pariisissa asuva, amerik­kalainen
mrs. Henry Beaumont,
joka oli pukeutunut siniseen ket-tuturkkiin
jä oli iloinen siitä, et­tä
oli niin pukeutunut.
"Minun kissani — Smudgie — ,
on Henry IV valkoisen persialais-'
kissan jälkeläinen," hän sanoi.
Jaa, että mitäs tehdään kodit­tomille,
nälkäisille ja onnettomll-,
le kulkumiehille' sekä naisille ja
lapsille jouluna? i
Älkää hyvät rantasalmelaiset pi- ,
latko' hyvää asiaa. Pääasia on, '
että samppanjaa ja whiskya mais- •
teilaan muutamien rakkien ja
toissilmäisten kollien kurjuuden
lopettamiseksi. Mahdollisesti inhi­millisyys
kehittyy muutaman vuo.
situhannen aikana sen verran, et­tä
joku muistaa jo vähäosaista ih­mistäkin?
Kissanrakkaudesta on
näes vain muutama askel ihmis­rakkautta
kohti — mikäli kehitys
ei kulje päinvastaiseen suuntaan.
Jokatapauksessa, hauskaa jou
lua kaikille täkäläisille kansa­laisillemme
ja muille kanssaihmi­sillemme,
niin koirien ja kisso
jcn rakastajille, kuin muillekin,
vaikka eivät voikaan iloisten lail­la
samppanjaa- ja whiskyjuhlia
järjestää takapihojen kollikisso­jen
elämän piristämiseksi.
Kilnsäkoura.