Vapaus, October 30, 1958

              Sivu 2 Torstaina, lokak. 30 p. — Thursday, Oct. 30, 1958
VAPAUS
( U B E R T T ) — Independent Labor
Organ of Finnish Canadlans. Es-tablished
MOT. 6, 1917. Authorized
as second clasa-mall by the Post
Office Department, Ottawa. Pub-llshed
thrlce weekly: Tuesdays,
Thursdays and Saturdays by Vapaus
Publishing Company Ltd.. at 100-102
Elm St. W., Sudbury, Ont., Canada.
Telephones: Bus. Office OS. 4-4264;
Edltorial Office OS. 4-4265. Manager
E. Suksi. Editor W. Eklund. Mailing
address: Box 69, Sudburj', Ontario. Advertising rates upon application.
Translation free of charge.
TILAUSHINNAT:
Canadassa: 1 vk. 7.00 6 kk. 3.75
S kk. 2.25
Yhdysvalloissa: 1 vk. 8.00 6 kk. 4 J0
Suomessa: 1 vk. 8.50 6 kk. 4.75
Springhillin suurtapaturma
Viikko sitten torstaina, kello 8.06 iltapäivällä tapahtui
Dominion Steel and Coal Corporationin No. 2 kaivoksessa
Springhillissa, Nova Scotiassa, maanjäristystä muistuttanut
maanvyörymä tai räjähdys, mikä salpasi toistasataa miestä
tähän Pohjois-Amerikan mantereen syvimpään kivihiilikai­vokseen.
Noin viisikymmentä miestä saatiin pelastetuksi,
mutta kaikki merkit viittaavat tätä kirjoitettaessa siihen, että
tässä hirveässä tapaturmassa menetti henkensä 93 kaivos-miestä.
Pelastustyöläiset, joiden täytyy työskennellä äärettömän
vaikeissa ja vaarallisissa olosuhteissa, ovat kovin järkytty­neitä
tapahtuman johdosta, mutta ovat kuitenkin työsken­nelleet
ihailtavalla rohkeudella, sitkeydellä ja urheudella
ensin onnettomuuden uhriksi joutuneiden työtoveriensa pe­lastamiseksi,
ja nyt, jolloin asiallisesti puhuen ei ole enää
mitään toivoa, heidän ruumiittensa vapauttamiseksi ja nos­tamiseksi
maan päälle.
Uutistiedot osoittavat myös, että vaikka tämä suurta­paturma
on aiheuttanut sanoinkuvaamatonta surua ja mur­hetta
tapaturmassa kuolleiden lähemmille omaisille, aviovai­moille,
lapsille ja vanhemmille, varsinkin naiset ovat osoit­taneet
suurta itsehillintää ja kestävyyttä tänä koettelemuk­sen,
hetkenä.
'Näitä rivejä kirjoitettaessa on jo saatu nostetuksi maan
pinnalle noin parikymmentä kuolonuhria ja pelastustyöhön
osallistujat lähestyvät paikkoja, missä suurin osa onnetto­muuden
uhreista on viimeksi nähty elossa.
Eri puolilta maata on jo lähetetty surunvalittelujen li­säksi
myös aineellista apua Springhillin asukkaille. Ja vaikka
onnettomuuden tapahduttua arveltiin, että koko kaivos sul­jetaan,
ja että Springhillista tulee haamukaupunki, missä ei
ole-kenelläkään enää elinmahdollisuuksia, nyt on kuitenkin
annettu ymmärtää, että yhtiö ei tule tätä "armoniskua" an­tamaan
jälellejääneille kaivosmiesten omaisille ja muille
kaivosmiehille.
Mainittakoon, että saman yhtiön No. 4 kaivoksessa ta­pahtui
miltei tasan kaksi vuotta sitten (1956) samantapainen
räjähdys, joka vaati 39 ihmishenkeä. Tämä kaivos on sul­jettu,
mutta nyt selitetään, että No. 2 kaivoksessa vallitsee
toisenlainen tilanne, sillä nyt ei syttynyt tulipaloa, kuten
tapahtui kaksi vuotta sitten No. 4 kaivoksessa.
Vielä ei ole yksityiskohtaisempia tietoja siitä, miten tä-mi
»maanvyörymä tapahtu ja mitä mahdollisesti olisi voitu
tehdä sen välttämiseksi. Yleistä mielenkiintoa on kuitenkin
herättänyt tieto, että ensimmäinen — tavallaan varoittava —
vyörymä havaittiin jo 45 minuuttia ennen tätä tuhoisaa vyö-rymää,
mutta vielä ei ole selitetty, ryhdyttiinkö sen johdosta
mihinkään varotoimenpiteisiin tai jos ei ryhdytty, niin miksi
ei? '
Springhillin onnettomuuden syistä säätänee lähiaikoina
yksityiskohtaisemmat tiedot. Mutta siihen mennessä meidän
tulee muistaa, että kaivostyö on aina suhteellisesti vaaralli­nen
työala — ja.se on sitäkin vaarallisempi, mitä voimat­tomampi
on työläisten unioturva, kuten esimerkiksi täkä­läisillä
kaivosalueilla on saatu kokea. Antakaamme kaiken
apumme Springhillin onnettomuuden uhreille ja auttakaam­me
käytännössä jokainen kohdaltamme, ettei tällaisia onnet­tomuuksia
pääse ainakaan inhimillisen välinpitämättömyy­den
takia enää tapahtumaan.
Puheista tekoihin
Erään tiistaina julkaistun uutistiedon mukaan Ontarion
työministeri Charles Daley on luvannut, että nyt kun teräs-lakkoon
saatu pois viranomaisten käsistä, hän on valmis mil­loin
tahansa auttamaan Incon lakon sopimista.
Samassa yhteydessä kerrottiin myös Mine-Mill Unionin
paikallisosaston presidentin Mike Soiskin sanoneen, että unio
on valmis ryhtymään neuvotteluihin milloin tahansa maa­kunnan
työministeri kutsuu yhtiön ja union edustajat riita­kysymyksistä
neuvottelemaan.
Tätä kirjoitettaessa ei ole vielä tietoa, miten Inco asiaan
suhtautuu — vaikka jokin päivä .sitten kerrottiin Incon pää­miehen
myöntäneen, kuten esimerkiksi meidän lehtemme
Vapaus on selittänyt jo ennen lakkoa ja lakon aikana, että
"nikkelivaraston olemassaolon ei tarvitse välttämättä olla pa­hasta"
— jos nimittäin ryhdytään tosimielessä etsimään/uu­sia
rauhanomaisia markkinoita ja myydään nikkeliä sinne,
missä sitä halutaan ostaa.
Työministeri Daleyn lausunto on luonnollisesti tervetul­lut
niin pitkälle kuin se menee. Mutta valitettavaa kyllä
hän ei vieläkään laskeutunut Incoa suosivasta "korkeasta
puolueettomuudestaan" tämän matoisen maailman kamaral­le
ja sanonut Incolle, että senkin on aika ottaa lusikka kau­niimpaan
käteen.
Asiallisesti puhuen Incon lakkotilanteessa ei siis ole vie­lä
tapahtunut mitään edistystä parempaan päin: Hallituksen
edustaja lupaa välittää, jos on puolin ja toisin neuvottelu-halua
ja Min^Mill unio sanoo nyt^kuten se on sanonut alusta
pitäen ,että unio on valmis neuvottelemaan uudesta työehto­sopimuksesta
milloin tahansa, mutta amerikkalaisten raha­miesten
omistama ja kontrolloima Inco on edelleen paikal­laan
kuin muumio konsanaan! Tässä tilanteessa ei hallituk­sen
ja kunnallishallintojen "puolueettomuusasenne" vastaa
kerta kaikkiaan tilanteen vaatimuksia. Siksi on yleisen mieli­piteen
noustava mahdollisimman voimakkaasti Incon työ­läisten
puolelle. On vaadittava päättävästi, että niin kunnal­lishallinnot
kuin maakuntahallituskin tunnustavat vallitse­van
tosiasian, nimittäin sen, että lakon alkamisen ja jatku­misen
syynä on yksinomaan se kun Inco on kieltäytynyt neu­votteluista.
* * *
Tosiasiassa on vielä merkkejä siitä, että Inco aikoo jat­kaa
nykyistä tuomittavaa ohjelmaansa, jonka perimmäisenä
tavoitteenaon^nälkii.nnyttämisen avulla väsyttää työläiset,
murskata heidän unioturvansa ja luoda siten materialistinen
perusta "Sudburyn Springhillille".
Eikä tässä kaikki. Yrittäessään nälkiinnyttämisen avulla
väsyttää työläisensä ja murskata siten heidän kollektiivisen
Mitä muut sanovat
YDINPOMMI TARPEELUNEN?
Oliko naivia toivoa, että kerran
suuren yliopiston presidenttinaä ol­lut
Sidney Smith (Canadan ulkomi­nisteri
— V.), jota useat pitävät ar-
•/ossa, käytäisi hyväkseen tilaisuutta
ollessaan maailman sanomalehdistön
valokeilassa ja nousisi seisomaan ja
tuomitsisi sen silkan mielettömyyden
ja järjettömyyden, jota on ydlnhau-
;aansa valmistava maailma?
Ei, mutta hän väitti järkeisopiksi
3ltä, että ydinpommit olivat "tarpeel­lisia"
siksi, että oh olemassa yhä
suurempia varastoja tavanomaisia
aseita.
Sienenmuotoinen pilvi leijailee
maailman yllä kuin pahaaennustava
iuomiopäivän symbooli ja on vain
vähän lohdutusta siitä, että Canadan
ulkoministeri katsoo sen olevan "tar­peellisen."
— S. Bacon, Toronton
Globe and Mail-lehdessä.
Quemoy ja Matsu - Farmosan salmen hermot
PEHMEÄSTI KYLLÄ —
MUTTA PAINAVASTI
Kiinalainen kohteliaisuus on ta­rumaista,
eikä sillä ole sen hiotum-paa
tuliktsijaa kuin Pekingin puo­lustusministeri,
marsalkka Peng
Teh-huai. "Jos teillä on mistään
puutetta", tiedoitti marsalkka Peng
radioitse Chiangin sotajoukoille
Quemoyssa, "ilmoittakaa siitä, niin
saatte sitä meiltä. Me toivomme
vain, ettette peräänny Amerikan
painostuksen edessä, ettekä antau­tuisi
heidän kaikille mielijohteil­leen
ja etfette menettäisi itsenäi-syysoikeuttanne
ja siten menettäisi
suojaa maailmassa ja tulisi heite­tyksi
mereen. Nämä meidän sanam­me
ovat hyvää tarkoittavia eikä nii­hin
sisälly mitään pahaa tahtoa. Te
tulette ennen pitkää ymmärtämään
tämän."
Marsalkan toinen hellävarainen
neuvo Chiangin seuraajille on:
"Nyt on aika kääntyä vihollisesta
ystävän puoleen". Tämä kohtelias
kiihoilus Chiangin kukistamiseksi
viittaa siihen, että se on kommunis­tien
ratkaisu Formosan kriisille, ja
että he toivovat onnistuvansa siinä.
— Toronto Daily Star.
Shanghai. — "Astinlauta mante­reelle
tehtävää hyökkäyatä varten",
tukikobto. Josta vakoilijat Ja tuho-työntekijät
lähetetään manner­maalle
— tätä ja paljon munta
ovat Qoemoyn ja Matsun saariryh­mät
Tshlan; Kal-shekin ja USAn
suunnitefanissa. Noin yhden kol­masosan
sotavoimistaan eli snnn-nilleen
200,000 miestä on kuomin-tang
keskittänyt näille saarille.
Tällainen menettely on luonnolli­sesti
sotilaallisesti täysin mieletön­tä,
mikä ilmeni heti, kun kansan
vapautusarmeija saartoi saaret ty­kistötulellaan
ja esti laivakuljetuk­set
niille. Kun ihnakuljetns jäi ai­noaksi
hengitysaukoksi Fprmosalle,
joutui saariryhmien kolminkertai­seksi
paisutettu "väestö" huolto-vaikeuksiin
— "alkuasukkaita" saa­rilla
on alle 100.000.
QUEMOYN SAARET
Länsimaissa Kemoiksi tai Que-moyksi
nimitettyä saariryhmää kut­sutaan
kiinankielellä Tjinmen (Kul­tainen
portti). Se käsittää lähinnä
manteretta olevan Pienen Tjinmenin
ja ulompana sijaitsevan Suuren Tjin­menin
saaret sekä joukon niiden ym­pärillä
olevia pikkusaaria.
Kokonaisuudessaan ryhmä on kuin
luonnon muodostama "korlcki" Fukie-nin
lahden suulla, vartioasema, josta
voi valvoa Siamenin eU Amoun sata­maa.
Matsu taas on eräs lähinnä
Pescadoreja ja Formosaa sijaitsevista
saariryhmistä. Ei ole ihme, että kuo-mintangilalset
pitävät näitä saaria
pääaseminaan.
Toisaalta on syytä muistuttaa ta­pauksesta,
joka valaisee näiden saa­rien'
merkitystä toiselta puolelta.
Noin 300 vuotta'sitteh, Ming-dynas-tian
loppuvuosina kiinalainen kan­sallissankari
Tong Tshong-kurig
levyiseksi kutistunut Suuri Quemoy
on itä-länsi-suunnassa noin 30 kilo­metrin-
pituinen ja pohjois-etelä-suunnassa
molemmista päistään noin
20 kilometrin levyinen. Pinta-alaa
tällä "painonnostopuntilla" on 161,4
neliökilometriä, sen rannikot ovat
matalia, keskiosa vuorista, korkein
kohta 779 metriä vedenpinnan ylä­puolella.
Korkeutensa vuoksi se on
ammoisista ajoista alkaen ollut tär­keä
kiintopiste merenkävijöille. Pää-saresta
länteen oleva Pikku Quemoy
on pinta-alaltaan vain 15 neliökilo­metriä.
Saarten noin cs.ooo asukkaasta
asuu 5/6 Suurella Quemoylla ja loput
Pikku Quemoylla. Ympäristön vähäi­sillä
sarilla ei ole lainkaan asutusta.
Quemoy-saarteij asuickaat elävät
käytti Quemoyn saariryhmää tuki- pääasiassa maanviljelyksellä ja ka-kohtanaan
karkolttaessaan hollanti­laiset
valloittajat Formosalta. Saari­ryhmän
strateginen merkitys on siis
ilmeinen.
Keskeltä ainoastaan 6 kilometrin
DULLES JA CHIANG
Ennen Dullesin vierailua Taiwan-illa
Chiang Kai-shekin luona New
York Postin toimituskirjoituksessa
kirjoitettiin seuraavasti:
Washington, lokakuun 17 pnä. —
Valtiosihteeri Dulles lentää Formo-saan
muutaman päivän kuluttua
neuvottelemaan presidentti Chiang
Kai-shekin kanssa.
« * »
DULLES: On oikein mukavaa ol­la
täällä, presidentti. Olen iloinen,
että voitte niin hyvin.
CHIANG: Kiitos. Minä en voi lain­kaan
hyvin. Se, mitä olette sano­nut
. . .
DULLES: — Mitä? Otatte minut
liian vakavalta kannalta.
CHIANG: Minusta tuntuu kuin te
olisitte hyljänny minut hetkellä, jol­loin
kaikkein kipeimmin teitä tarvit­sen.
DULLES: — Ulkonäkö on aina
Pasternakin palkinnosta
Literaturnaja Gazetessa
Moskova. — Vuoden 1958 Nobe­lin
palkinnon myöntäminen Boris
Pasternakille hänen romaanistaan
Tri Zhivago on vihamielinen poliit­tinen
teko, joka suuntautuu Neu­vostoliittoa
vastaan — sanotaan L i ­teraturnaja
Gazetan asiaa koskevas­sa
artikkelissa. Ruotsin kirjallisuus­akatemian
päätöksen •— sanotaan
artikkelissa — tarkoituksena on ko­hennella
käynnissä olevaa "kylmää
sotaa". Lehti toteaa, että Pasterna­kin
tuotanto on — "Tri Zhivagoa"
lukuunottamatta — miltei tuntema­tonta
lännessä, seikka, joka osoit-taS'^
ikinnon myöntämisen yhtey­dessä
esitetyt perustelut pätemättö­miksi.
Ei Pasternakin lyriikka enempää
kuin venäläisen proosan perinteet
ole innoittaneet Nobel-palkinnon
rayötämiseen, vaan porvarilliset kir­jallisuuden
"tuntijat" ja "arvosta-jat"
ovat esiintyneet tässä tapauk-unioturvansa,
Inco haluaa alis­taa
nikkelialueen kaikki kun­natkin
entistä tiukemmin kont­rolliinsa.
Tässä tilanteessa on mielihy­vällä
tervehdittävä sitä kun
Canadian Labor Congress
(CLC) ja sen alaiset uniot sekä
muut työväenjärjestöt ovat lu­vanneet
aktiivisen tukensa ja
apunsa kaivosmiesten oikeute­tulle
taistelulle. Tätä yleistä
myötämielisyyttä Incon työläi­siä
kohtaan on kehitettävä sii­hen
pisteeseen, ettei yhdenkään
kaivosmiehen tai hänen huol­lettavansa
tarvitse olla nälis­sään
tai viluissaan. Aktiivinen
avustus ja tuki on tässä yhtey­dessä
välttämätön tehtävä joka
Kuuluu kaikille työtätekeville
varsinkin Ontariossa.
Samalla kertaa on vaaditta­va,
että maakuntahallituksen
tuke.- ottaa Incon laitokset
kontrolliinsa ja panna työt
käyntiin ilman viivytystä jos
Inco vielä kieltäytyy neuvotte­lemasta
työläistensä kanssa.
Varmaa nimittäin on, että jbs
Incon hallinto tulee' vakuuttu­neeksi,
että täältä valitaan
seuraavissa vaaleissa Ontarion
lainlaatijakuntaan sellaisia
miehiä ja naisia ,jotka tulevat
vaatimaan Incon laitosten kan­sallistamista,
sillä tulee ole­maan
selventävä ja järkiinnyt-
*ävä vaikutus Wall Streetin
pankkiirien keskuudessa!
Kaikki mahdollinen tuki ja
ipu nikkelityöläisille-jotka sa-^
nan varsinaisessa mielessä
käyvät nyt eturintamataiste-lua
kaikkien työtätekevien
puolesta!
sessa kansainvälisen taantumuksen
ase'5na, lehti sanoo.
Literaturnaja Gazeta kertoo edel­leen,
että neuvostoliittolaiset aika
kauslehdet ja kustantamot torjui­vat
v. 1956 "Tri Zhivago"-romaaniri
vastavallankumouksellisena teokse­na.
Lehti huomauttaa myös siitä,
että läntiset arvostelijat pitivät a-luksi
Pasternakin teosta taiteelli­sesti
heikkona, mm. Gustav Herling
länsisaksalaisessa Merkur-lehdescä
sanoi sen olevan rakenteeltaan sc-kasor'oisen
ja hollantilainen lehti
"Het Parool" piti romaania kirjallf-sesti
kömpelönä ja sen symboliik­kaa
pingoittuneena. Tunnettu
ranskala'inen Andre Rousseau selit­ti,
että hänen mielestään Pasterna­kin
realismi lähentelee banaalisuut-la.
Tilanne muuttui kuitenkin pian,
lehti toteaa, kun amerikkalainen
Nation-lehti luonnehti "erehdyk­seksi"
Pasternakin unohtamisen
Nobel-palkintoja jaettaessa ja vaa­ti
sen korjaamista "seuraavia pal­kinnonsaajia
valittaessa".
Literaturnaja Gazeta käyttää var-
.^in voimakkaita sanoja arvostelles­saan
kyseistä teosta pitäen sitä
"pikkuruisena, mitäänsanomatto­mana
ja halpamaisena näpertelynä"
ja torjuen käsityksen, että "Tri
Zhivago jatkaisi viime vuosisadan
venäläisen kirjallisuuden klassilli­sia
perinteitä." Pasternak on —
lehti sanoo ^ tehnyt valintansa.
Hän ei kulje niiden kanssa, jotka
rakentavat kommunismia. Hän on
valinnut häpeän ja kunniattomuu­den
tien ja pitää parempana niitä,
jotka yrittävät pysäyttää kulun koh­ti
kommunismia."
"VAIN SOSIALISMIN
VASTAISILLE KIRJAILIJOILLE"
Rooma. — Ruotsin akatemian
päätöstä myöntää venäläiselle kir­jailijalle
Boris Pasternakille kirjal­lisuuden
Nobelin palkinto pidetään
Moskovassa ilmeisesti poliittisesti
väritettynä, Neuvostoliittoon koh­distettuna
epäystävällisenä toimen­piteenä
kirjoittaa Italian kommu­nistipuolueen
äänenkannattajan U-nitan
Moskova kirjeevaihtaja. "Te­koa
verrataan siihen, joka vuonna
1934 suoritettiin kun Nobelin pab
kinto myönnettiin maapaossa ole­valle
venäläiselle kirjailijalle Iv:in
Buninille. On aika merkillistä, et­tä
ainoat venäläiset kirjailijat joille
palkinto on myönnetty, ovat sosia­lismin
vastaisten ja Neuvostoliitol­le
vihamielisten ajatusten läpitun­kemia.
Yleinen käsitys on. että
Pasternakille on myönnetty palkinto
pikemmin hänen poliittisten mieli­piteittensä
kuin runoilija-ansoioit-tensa
vuoksi. Lännessä yritetään
luoda myytti miehestä, joka elää
maanpaossa omassa maassaan. Mut-tavenäläiset
eivät halua suostua sii­hen,
että kukaan loisi varjonsa loka­kuun
vallankumouksen ylle", kir­joittaa
lehden kirjeenvaihtaja.
Versio, tulkinta, selitys.
pettävää. Mitä taliansa te tarvitset­te,
Yhdysvallat antaa sen.
CHIANG: Minun täytyy saada pa­lata
mannermaalle.
DULLES: Ja te saatte ja tulette^
Se on minunkin rakkain toiveeni.
CHIANG: Miksi te sitten sanotte,
että en voi?
DULLES: Se on vain puheen run­ko.
Ja se hämmennyttää vihollista.
CHIANG: Se hämmennyttää myös
minua.
DULLES: Kaikki tulee olemaan
selvää aikanaan.
CHIANG: Te sanotte haluavanne
minun vähentävän sotavoimiani
Quemoyssa. Minä kieltäydyn.
DULLES: Kuka on sellaista sano­nut?
Minähän vain sanoin, että jos
te teette niin, me hyväksymme toi-menpiteenne.
CHIANG: Niirl minä en sitä kuul­lut.
Te näytätte olevan halukas luo­pumaan
Quemoysta tyydyttääksenne
rauhankiihkoilijoitanne. Se on louk­ku.
DULLES: Minä olen täydellisesti
samaa mieltä kanssanne.
CHIANG: Mutta te olette myös sa­maa
mieltä arvostelijoiden kanssa,
jotka sanovat, että se on välttämä­töntä.
Ette voi olla samaa mieltä
molempien kantojen kanssa.
DULLES: Maailman helpoin asia.
Minä olen sitä tehnyt vuosikausia.
CHIANG: Mr. Dulles. oletteko val­mis
tukemaan minua hyökkäyksessä
mannermaalle?
DULLES: Tietenkin. Kuinka te
voitte sellaista epäillä?
CHIANG: Mutta sanomalehtikon-ferenssissanne
te sanoitte...
DULLES: Minähän vain sanoin,
että aika ei ole kypsä. Ajan odot­taminen
on tärkeätä.
CHIANG: Kiinan kansa on val­mis.
DULLES: Mutta Amerikan kansa
ei ole. Meidän täytyy löytää keski­tie.
CHIANG: Ei ole olemassa mitään
keskitietä.
DULLES: Täsmälleen sanottu?
Meidän täytyy synnyttää se. Yhdys­vallat
on valmis tukemaan teitä kah­vaan
saakka, jos te vältätte häiriöitä.
Vastapalkkioksi siitä me odotamme
teidän tukeman meitä.
CHIANG: Missä?
DULLES: Teidän asianne tukemi­sessa.
Jos te tuette meitä ja me tuem­me
teitä, yhetnäisyys on taattu. Il­man
yhtenäisyyttä mitään ci voida
saavuttaa. Uskolleko te yhtenäisyy­teen?
CHIANG: Tietenkin mutta...
DULLES: Hyvä. Niinpä minä siis
kirjoitan selostuksen, että me näem­me
Quemoyn kysymykseen silmästä
silmään.
CHIANG: Multa sellainen formula
ei mitään ratkaise.
DULLES: Alvan oikein. N ä h -
k ä ä s me olemme samaa miellii kai­kessa.
lastuksella, jonka harjoittaminen on
kuitenkin-viime vuosina ollut mel­kein
olematonta kuomintangin ryös­töpolitiikan
vuoksi. Myös maanvilje­lyksen
harjoittamista on vaikeutta­nut
laajojen sotilaallisten tukikoh­tien
rakentaminen. Kaikki tämä on
johtanut saarten väestön olojen kur­jistumiseen.
On syytä vielä mainita,
että saaret ovat varsin rikkaita lasi­teollisuuden
raaka-aineista.
MATSUN SAARET
Matsun saariryhmä muodostaa
myös "korkin", mutta Fuchoun kau­pungin
edustalla, Fukienin maakun­nan
pohjoisosassa. Se sijaitsee sa­massa
linjassa Quemoyn kanssa poh-jcis-
etclä-suunnassa,' 210 kilometrin
päässä siitä. Itse mantereesta tämä
.saariryhmä on vain 10 kilometrin
päässä!
Suurin tämän ryhmän saarista on
itse Matsu. Tällä 6 kilometrin pitui­sella
ja 5 kilometrin levyisellä saa­rella
sijaitsevat Tshiangin tämän
ilueen hallinnolliset ja sotilaalliset
keskukset.
Saariryhmän vajaat 20.000 asukas­ia
elävä pääasiassa kalastuksella. Ka­lansaaliinsa
väestö on tähän asti
vaihtanut mantereen asukkaiden
kanssa riisiin. Tshiangin perustettua
saarille tukikohtansa .ovat yhteydet
mantereeseen tietysti lyöty poikki ja
näin ollen asukkaiden .joukossa on i
monia, jotka eivät ole 8—9 vuoteen
syöneet kiinalaisten pääruokaa, riisiä!
Ei ole ihme, että niin Matsun kuin
Quemoynkin saariryhmien asukkaat
odottavat hartaasti saarten vapaut­tamista.
Väestön vastahankaisen
asenteen kuqmintangia kohtaan tun-
' nustavat niin tshiangilaiset kuin
amerikkalaisetkin. Manner-Kiinan
jatkuvat vetoomukset saarten väes­töön
eivät ole varmasti kaikuneet
kuuroille korville ja tässä on eräs'
syy siihen, miksi Formosan muuten
niin jääräpäinen Tshiang on ilmoit­tanut
suostuvansa joukkojen poisve­tämiseen
näiltä saarilta edes jossain
määrin.
Irak ja Itä-Saksa
ovat tehneet
kauppasopimuksen
Damaskos, Syyria. — Irak ja Itä-
Saksa ovat allekirjoittaneet taloudel­lisen
sopimuksen, joka edistää näiden
kahden maan kauppavaihtoa, sanot­tiin
Bagdadin radiotiedoissa maanan­taina.
Kaksi viikkoa sitten teki Irak
kauppasopimuksen Neuvostoliiton
kanssa.
Heinäkuun 14 päivään saaiCKa, jol­loin
monarkia syöstiin vallasta,
Irakilla ei ollut minkäänlaisia suh­teita
Neuvostoliiton ja Itä-Saksan
kanssa.
JA
TÄTÄ
SELVÄ KUIN VESI
Professori luennoi: — Ja koska
nyt puhumme veden hyödystä, niin
on meidän muistettava, että jollei
vettä lainkaan olisi, niin ei kukaan
oppisi uimaan ja ajatelkaa miten
paljon ihmisiä siiloin hukkuisi.
VAIN RAKKAUDESTA
— Mikäli menen naimisiin, me­non
naimisiin ainoastaan rakkau­desta.
En välitä onko hän nuori tai
vanha, kun hän vain on riittävän
varakas, voidakseni rakastua hä­neen.
KOHTALOKASTA
Sulhanen oh niin likinäköinen .että
vihkimisen jälkeen hän suuteli pas­toria
ja tiedusteU morsiameltaan
paljonko vihkiminen malcsaa.
VlELA MAHDOLLISUUS
Aiti laulunopettajalle:
"Luuleeko tohtori Mollinen, että
tyttäreni ääni kelpaa joskus johon­kin?"
"Kyllä, jos hän joutuu merihä­tään."
Jussi Niska on poissa
Suomen TUL-lehti julkaisi muis­tokirjoituksen
suurhiihtäjä Jussi
Niskan kuolemasta syyskuun 26
päivänä. Julkaisemme sen oheelli-sena:
Ke kiyiikkoaamuna soivat Viro­lahden
Klamilan kirkonkellot suru­sanomaa:
suurhiihtäjä, pohjoismai­den,
Suomen ja TULn mestari Jussi
Niska oli siirtynyt suureen tunte­mattomaan.
Kuuluisa hiihtäjä ja
latujen valtias Johan Teodor Niska
oli syntynyt joulukuun 5 päivänä
1889 ja oli kuollessaan siis lähes 69
vuotias.
Jussi Niskan parhain kilpailukau­si
oli tasamaahiihdon kukoistusai­kana,
mutta hän kilpaili vielä mur-tomaakauden
aikanakin. Niinkin
myöhään kuin 1935 voitti Jussi Nis­ka
TUL:n mestaruuten 45-vuotiai-den
sarjassa.
Hiihtäjänä oli Jussi Niska oikea
voimanpesä ja sisupussi, joka suo­ritti
myös harjoittelunsa kunnoUi-dä
lenkillä. Hänen voimansa ja si­sunsa
tekivät hänestä hirvittävän
kirijän. Niinpä on laskettu Jussin
olleen 30 vuoden aikana sadassa
loppukirikamppailussa ja voitta­neen
niis ä yhdeksänkymmentä.
Jussin Niekan menestyksellisin
talvi oli V. 1913. Tänä vuonna pi­detyin
pohjoismaiset mestaruuskil­pailut
Östersund!ssa. Näissä kiljai-luissa
oli hän aivan ylivoimainen
lyöden 30 km:llä pelätyt norjalaiset
ja ruotsalaiset. Kilpailuihin osal-li
tui kolmekymmentä osanottajaa.
Jussi lähti matkaan 226:ntena, ohit­ti
matkalla tarkkaan laskien 27 kil­pailijaa
— joku heistä tosin taisi
olla jonkun muun maikan kilpaili­jakin.
Palkintona näistä kilpailuis­ta
toi Jussi mukanaan Ruotsin ku­ninkaan
lahjoittaman hopeamaljan,
jota nyt käytetään kirkon ehtoollis­maljana.
Samana vuonna vieraili
Jussi myös Pietarissa voittaen siel­lä
niin ikään 30 km. V. 1915 hiihti
Jussi Niska kotipaikkakunnallaan
sesti. Kuukausikaupalla kaksikin | 59 km aikaan 3.06.45, mikä oli alle
kertaa päivässä saaUoi Jussi käy-
Suezin kanavalla on nykyään työt käynnissä kanavan
laajentamiseksi ja syventämiseksi. Tarkoituksena on
loppujen lopuksi saada valmiiksi kanava, jolla 45 jalan
syvyydessä uivat laivat voisivat kulkea molempiin
suuntiin samanaikaisesti. Nykyinen vaihe suunnitel­masta
edellyttää, että kanava syvennetään koko pituu­deltaan
37 jalan syvyiseksi 34 jalasta ja leveyttä lisä­tään
30 metrillä. Kun työt on suoritettu, niin kanavan
kapasiteettia on siten lisättj»^ huomattavasti. Kuvas­samme
työläisiä viimeistelemässä kanavan rantoja.
silloisen maailmanennätyksen.
Kansalaissodan seuraamusten joh­dosta
muutti Jussi Niska seuraa,
liittyen TUL:n alaiseen Virolahden
Vapauteen. Tämän seuran ja Ha­minan
Pontevan nimissä hän sitten
hiihtikin itselleen 11 TUL:n mesta­ruutta.
Jussi Niskan ihmeellisestä hiihto-kyvystä
on monia tarinoita, mutta
tarinoiden lisäksi tulokset puhuvat
omaa vakuuttavaa kieltään hänen
ihmeelli.:estä hiihfokyvystään. Niin­pä
V. -23 saavutti hän Viipurissa 30
km hiihdossa 20 km:n väliajalla
maailmanennätyksen ja helmikuun
8 pnä saavutti hän Kymenlaakson
piirin mestaruuskilpailuissa jäällä
30 km:n matkalla ajan 1.34.10. Täs­sä
kilpailussa toiset jäivät niin kau­aksi
taakse, että Jussin ollessa maa­lissa
heidät nähtiin vain pieninä
pilkkuina.
Viimeisen kerran nähtiin Jussi
Niska kilpaladulla liittonsa TULn
talviurheilujuhlilla Nokialla v. 1939.
Tällöin oli Jussi jo 49-vuotias.
Jätettyään aktiivisen kilpailemi­sen
nähtiin tämä "tasatahdin ku­ninkaaksi"
kutsuitu mestarimics
jatkuvasti seuraamassa hiihtoji.
Vielä viime talvena näkivät kymen­laaksolaiset
Niskan seuraamassa ko­tinsa
ikkunasta Niskan hiihdon
kulkua, jonka latu oli tarkoituksella
johdettu kulkemaan tämän talon si-vutse,
suurhiihtäjän maatessa sai­rasvuoteella.
Hiihtäjä, metsänkävijä ja suksi­tehtailija
Jussi Niska oli kilpailija­na
melkein taruolento. Maansa
liittonsa sekä seuransa ylpeys.
PÄIVÄN PÄKINÄ
Romanoflista kansalaiseksi
Näyttää siltä, että prinssi Michael
Alexander Dmitri Iblenski Roma-noffista
-ei tule koskaan Venäjän
keisaria eikä Suomen suuriruhti­nasta,
mutta — kiitos Yhdysvaltain
kongressin erikoistoimenpiteelle ja
FBI:n päämiehen J. Edgar Hoove-rin
puolestapuhumiselle — hänestä
tuli Yhdysvaltain kansalainen kyl­lä.
Tavallisten ihmisten^ rehellisten
työläisten, farmarien ja muiden on
melko mahdotonta saada nykyään
Yhdysvaltain kansalaisoikeuksia,
mutta kun joku "hurmuriksi" sanot­tu
esiintyy aikansa Venäjän tsaarin
kruunun perijänä, jalosukuisena
prinssinä, niin hän kyllä saa kansa­laisoikeudet
sittenkin, vaikka tode­taan,
että hänen on'kruununperijä-nä-
yhtä aito-väärennys—kuin - k o l ­men
dollarin seteli.
Meille nimittäin kerrotaan, että
valeprinssi Romanoff. esiintyy vuo­sikausia
"todellisena" prinssinä.
Tämä "kansalainen Mike onnistui
siinä vuooikausia" sanotaan äsket­täisessä
A. P:n Hollywoodin uutista-rinassa
(lokak. 19 p.) ja jatketaan
"Ensiksikin Mike on prinssin nä­köinen
ja käyttäytyy kuin prinssi.
Hän on lumoava, pidetty ja rakas­tettava,
mutta ennen muuta hänellä
on porsoonallisuutta. Rikkaat tyk­käävät
nähdä ympärillään persoo­nallisuuksia.
Yli kaiken muun, Mi­kolla
ön hyvä käyttäytyminen . . ."
Mitä hänen hurmurimainen lu-moamisvoimansa,
rakastettavuuten-sa
ja persoonallisuutensa maksaa a-siakkailleen,
sitä ei selitetä sen pa­remmin
kuin osoittamalla ,että kup­pi
kahvia Miken kahvilassa maksaa .sein tapahtuu, ja haavasta leviäisi
syy miksi hänen korkea-arvoiset ys­tävänsä
ryhtyivät toimimaan Miken
puolesta ja saivat kongressin hyväk­symään
erikoislain, minkä perus­teella
hän sai kansalaisoikeutensa.
Edustajahuoneen molemmat ka­marit
(kongressi ja senaatti — K)
hyväksyivät tämän lakiehdotuksen
i a presidentti-Eisenhower allekir­joitti
sen."
Sellainen kansanomaisten juttu­jen
mestari kuin Sulo Wuolijoki-vaiupija
sanoisi Iästä, että "herra
on herra helvetissäkin", mutta me
puolestamme tyydymme sanomaan
"aamen".
Tällaisia keinotekoisia suuruuk­sia
ja heidän "sinistä vertaan" aja­tellen
tuntuu toisinaan oikein hy­vältä,
että saamme esiintyä sellai­sina
tavallisina kuolevaisina mitä
olemme. Olisi suorastaan iljettä­vää
ajatellakin, että kun kovalla
kiireellä partaa ajaessa aamulla tu­lisi
vedetyksi haava, kuten niin u-
65 senttiä. Mutta mainitussa uutis-tiedossa
kerrotaan tapaus kansalai­nen
Mikesta, alia.s prinssi Romanof-fista
mm.-seuraavaa: — —
"(USAn) oikeusdepartmentti ei
voinut todistaa, että hän (kansalai­nen
Mike) on syn^yn.vt ulkomailla
ja hän ci voinut itse todistaa synty­neensä
Yhdysvalloissa. Tä.ssä on
kasvoihin sinistä verta joka muis­tuttaisi
enemmän mustikkapiirakan
mehua kuin ihmisverta!
Me emme-luonnollisestikaan tie­dä
montako "prinssi" Romanoffin
tapaista heppulia on siinä kultareu-naisessa
sinisessä kirjassa, missä on
40,000 nimeä Canadan "hai.susai-tin"
ihmisistä.
Mutta me saamme olla kuitenkin
täysin vakuuttuneita siitä, että tä­män
40,000 nimen joukkoon ei ole
päässyt yhtään entistä lakkolaista
eikä yhtään ainoata kovaa ruumiil­lista
työtä tekevää henkilöä.
Äkkiä ajatellen tuntuu siltä, että
tässä kultareunaisessa sinisessä kir­jassa
on hineän paljon nimiä, kaik­kiaan
40,000 — mutta piskuinen tas­kukirja
se on sittenkin, jos muiste­taan,
että työttömyysvakuutustoj^-
mistomme kirjoissa'on jo miltei 10
kertaa enemmän eli noin 300,000
nimeä.
Varmaa myös on, että kukaan
näistä työttömistä ei ole saanut ni­meään
tuohon "haisusaitin" sini­seen
kirjaan — vaikka toisaalta tie-detäänkin,
että herrat suurikkaat
ovat yleensä vähätöisiä heppuja.
Niin, 40,000 nimeä kermakerrok-sen
sinisessä kirjassa on melko suu­ri
luku — mutta h.vvältä tuntuu a-jatella.
että meitä tuon sinisen kir­jan
ulkopuolelle jääneitä canadalai-sia
on sentään vielä tasaluvuissa
16,960,000
Tämä sellaisenaan palauttaa mie­leen-
Abraham Lincolnin-aikoinaan
esittämän viisauden helmen: "Ju­mala
rakasti varmaan paljon tavalli­sia
ihmisiä (Common people) koska
hän teki heitä niin paljon". Kän­säkoura.