Vapaus, September 25, 1924

              SivD 4
Torstaina, gyysk, 25 p. — Hiiir^ S e ^ 25fli, im
VAPAUS
Canadan suomalaisen työväestön äänenkannattaja, ilmc»-
^ Sudborj-ssa. Ont. joka tiistai, torstai j a . J ^ f^
' ' O N N I S . ^ B I , - ABVO V A A R A ,
- vastaava. . • tomutasapulamea.
VAPAUS (yberty) • ,
The only organ of Finnish Workers in Canada. Fab-li£
hed in Sudbury, Ont, every Tuesday, Thursday and
Satnrdav, . • • .: ' ——-
Advertising rates 40c per col. inch- Minimum chairge
for single insertion 75c. Discoont on standing advertise-ment
The Vapaus is the best advertising medmni
among the Finnish People in Canada. '
TILAUSHINNAT:
Canadaan yksi vk. |4.00, puoli vk- |2,25, kolme kk.
$1.50 ja yksi kk. 75c .
Yhdysvaltoihin ja Suomeen, yksi vk. ?5.50, puoli vk.
?3.00 ja kolme kk. ?1.75.
Tilauksia, joita ei seuraa raha, ei tulla lähettämään,
paifc» pgiarr»i<'sten joilla on takaukset. , - '
Tiistain lehteen aijotut ilmoitukset pitää "olla kont­torissa
lauantaina, torstain lehteen tiistaina ja lauantain
lehteen torstaina kello 3. -
Registered at the Post Office Department, Ottawa,
es second class matter.
Vapauden konttori ja toimitus: Liberty Bldg Lome
.«;t PuhHin 1038. Postio.sote: Box 69, Sudbury,-;Ont.
Jos ette milloin tahansa saa vastausta ensimaiseen
kirjeeseenne, kirjoittakaa uudelleen liikkeenhoitajaa
persoonallisella nimellä.
J . V. KANNA STO, Liikkeenhoitaja.
Tuleeko Ontario märäksi
Kiellolakikysymyksen kohtalo Ontariossa tullaan
ratkaisemaan lokakuun 23 päivänä toimitettavassa ää-neslj-
ksessä kahdella kysymyksellä. Nämä kysymykset
ovat lyhyet ja yksinkertaiset:
cKannaiatteko Ontarion kieltolakiasetuksen etiel-
.leen voimassa pitämistä?»
«Kannatatteko oluen ja väkijuomien myymistä s i ­netöidyissä
paketeissa hallituksen kontrollin alaisena?»
Siinä tapauksessa jos kieltolaki tulee kumotuksi,
tulee hallitus erikoisella lainsäädännöllä määrittele­mään
väkijuomain kontrollin muodon. Se voi tapah­tua
monellakin eri tavalla. Väkijuomain myynti voi­daan
järjestää joko lasittaih tai pullottain taikka taas
tukuttain, mutta myyliti tulee silti joka tapauksessa
jäämään hallituksen valvonnan alaiseksi. Tästä muo­dosta
ei ole vielä lähemmin päätetty. Mutta sikäli
Icun merkit viittaavat, ei kieltolain kumoaminen silti
merkitse »kapakoiden käytäntöön astumista entiseen
malliin. On todennäköistä, että väkijuomain myynti
jäisi hotellien ja majatalojen haltuun siinä muodossa
kuten nykyään pn käytännössä Quebecissa.
Mitä itse kieltolain kohtaloon tulee, niin se
on vielä sangen kyseenalaineh. Kuitenkin joka ta­pauksessa
on varmaa se, että jäipä kieltolaki voi­maan
taildca ei, se ei missään tapauksessa tule saa­maan
niin suurta kannatusta kuin viime kerralla kiel­tolain
ollessa äänestyksenä. Kieltolaki on nyt ollut
voimassa 8 vuotta ja voimat^ sen puolesta taikka vas­taan
eivät ole enään läheskään entisissä suhteissaan.
Kieltolaki ratsasti voittoon osaltaan sotiUilant Huu­meessa.
Tätä tekijää ei olie rtiään. Kieltolaki on syn­nyttänyt
paljon vastenmielisyyttä sellaisissa ehta-cana-dalaisissa
.piireissä, jotka kädehtieii katselevat niitä u l ­komaalaisia,
jotka harjottavat tuotteliasta salakauppaa
entisten,;,suurelta osalta maan varsinaiselle väestölle
kuuluneiden kapakkaih sijasta. Salakauppa vieras^
maalaisille on; mahdollista, koska sitä voi harjottaa i l ­man
pääomiakin. Tämä bisnesmahdollisuus olisi nyt
saatava pois ulkomaalaisiltai kieltolain kumoamisella,
niin että yäkijuoinaliike tiliisi taas, suuremmassa mit­takaavassa
pääomissa kiihniolevien canadalaisten yk-einoikeudeksi.
Toiset taas vastustavat kieltolakia, kos­ka
se ei ^ l e tuottanut toivottuja tuloksia, vaan on tuo­nut
mukanaan paljon laittomuutta, huonoja tapoja ja
moraalittomuutta. Pitävät näin ollen avointa ja lail­lista
yäkijuomaliikettästjotavampapa. Mutta kielto­lain
puolustajat voivat puolestaan osottaa, että kaikis­ta
puutteelibuuksistaan huolimatta kieltolaki on saa­nut
paljon hyvää aikaan. Rikokset ja juoppouspaheet
ovat kieltämättä vähenneet. Kieltolain voimassa p i ­täminen
on sittenkin ej ainoastaan käytännöllinen, vaan
myö^n pitemmän päälle • hyviä tuloksia tuottava si­veellinen
voitto taistelussa väkijuomapahetta vastaan.
Pääasiassa näissä merkeissä mitellään nyt voimia
ensi kiiussä ratkaistavan kieltolain kohtalosta. Sikäli
kun koko Cahadasta on kysymys, näyttää kieltolaki
tällä kertaa menetetyltä asialta. On vaarassa, etteikö
Ontariokin luisu virran mukaan.
Kehityksen tähänastinen suunta
Canadassa
Vaikki, Canada ei Voikkaan kerskua olevansa tuo­tantoon
ja rikkauksien kasaantumiseen nähden *niin
edistynyt kuin Yhdysvallat, on se tässä suhteessa jo
pitkällä. Sen suunnattomia luonnonrikkauksia, sekä
niitä aarteita, jotka ovat karttuneet työläisten ponnis­tuksien
kautta, sen rautateitä, pankkeja, tehtaita, kai­vanneita,
maata ja muita omaisuuksia ja tulolähteitä,
joitten arvo on suunnilleen neljä biljoonaa dollaria
— näitä kontrolleeraa vähempi kuin 50 miestä.
Tämä kuitenkaan ei edellytä sitä, että tämä pieni
joukko omistaisi kaiken täriiän suuren rikkauden'ja
sen tuotantovälineet. 'Mutta markkinoitten ja jako­järjestelmän
kautta voivat harvat kontrolleerata sellai­siakin
rSckaudenlähteitä, jotka ovat yksilöitten nimis­sä,
kuten on laita farmien, joitten kontrolli herättää
katkeruutta maanviljelijöitten keskuudessa. ^ET myös­kään
ole tarpeellista, että rahapohatat omistaisivat
kaikki osakkeet rautateistä, pankeista, tehtaista ja kai­vannoista,
vaan voi suuri osa omistusoikeutta olla ja­kaantunut
pienien osakkeenomistajien kesken, mutta
'siitä huolimatta, suurien osakemäärien ja diktaattori-valtansa
avulla Voivat ja myös kontroQleeraavat he noi-
4a moninaisia ja usein hyvin läheisesti toisistaan riip­puvia
rikkauden lähteitä.
- Omabuuden keskittyminen harvojen käsiin, kapi-talbrain
huomattava k«hit>-s, on tapahtunut varmom
askelin viimeisien kolmenkymmenen vuoden ajalla.
Kilpailu eri kapitalistien välillä poistettiin ensin
rautateillä. Vuoden 1879 seuduilla nielasivat sellai-set
suuret rautatiet kuten Grand Trunkj ja myöhem­min
Canadian Pacific silloiset pienemmät raulatieyh-'
tiöt, jotka kilpailulla häiritsivät niiden tuottavaisuutta-
Pienemmät, 140 eri yhtiötä, kuuluvat nyt suuriin Ca­nadan
rautateihin-
Canadan pankkien korkealle kehittynyt luonne on
tunnettu, tärkeitten pankkien haaraliikeitä ollen luke­mattomilla
eri paikkakunnilla. Kahdellakymmenellä-kuudella
pankkilaitoksella on 2,888 haarakonttoria.
Tuskinpa missään muualla maalimassa on ta^-atta-vissa
niin kiinteä järjesty;£ pankkien kesken kuin on
Canadassa. Tämän keskittymisen kautta voidaan raha-asioita
sekä kaikkia raha-asioista riippuvia toiminnoita
kontrolleerata. Toinen seikka, joka lisää pankkien
valtaa, on yksinoikeudet, joita laki niille antaa, job-ta
yksi on se, että ne: saavat antaa ulos suunnattomia
määriä itsevalraistamaansa paperirahaa, joka valta on
vaikuttavampi kuin minkään muuan maan pankeilla.
Kansa yleensä on hyvin vähän tietoinen siitä no­peudesta,
jolla kapitaali on keskittynyt harvojen käsiin.
Tammikuusta, 1909 tammikuuhun 1913, tapahtui 56
liittymistä, jotka käsittivät 248 eri yhtiötä. 206 yksi­tyisen
yhtiön pääoma oli noin 167 miljoonaa dollaria,
joka suuresti lisääntyi yhdistymisen, kautta. Näiden
56 yhtiön pääoma oli noin 457 miljoonaa dollaria.
Kotimaisen pääoman lisäksi on Canadaan sijoitettu
huikeita summia brittiläistä pääomaa. Vuonna 1911
arvioitiin, että yli 370 miljoonaa dollaria oli täten s i ­joitettu
Canadaan, josta summasta yli 223 jniljooiTaa
^ l i sijoithtu rautateihin. Vuoden 7911 jälkeen on ai­nakin
120 miljoonaa dollaria brittiläistä pääomaa tuo­tu
Canadaan. Yhdysvalloista on noin 500 miljoonaa
sijoitettuna Canadassa, joista 120 miljoonaa on 300
tehtaassa, jotka ovat suureksi osaksi Amerikan trdstien
omistamia.
Tämä keskittyminen jatkuu yhä, eikä se ole vielä
saavuttanut huippuaan. Taloudelliset tekijät ovat voi­makkaampia
kuin laki, ja joka tapauksessa johtavat­kin
hallituskoneistoa ne, jotka rikastuvat näistä talou­dellisista
voimista, millä tahansa poliittisella nimellä
he suvaitsevatkin itseään kutsua. ^,
Meidän henkinen kuo­levaisuutemme
Raivaaja kirjottaa ympärillään
tuntemistaan henkisen rappeutumi­sen
tuulahduksista seuraavat merkil­le
pantavat sanat:
Työväenpuolueen pulma
Alb^rtan työväenpuolueessa on puhjenniit katkera
riita"^konununistien ja vanhoillisten välillä lainlaatija-kunnan
ehdokkaan nimityksestä. Kuten uutisissa^on jo
kerrottu, tuli kommunistien nimittämä edustaja tov.
Bartholomew äskettäin nimitetyksi puolueen ehdok­kaaksi
maakunnan lainlaatijakuntaan seuraavissa vaa­leissa.
Toy. Baiftholomew sai 166 ja vanhoillisten eh­dokas
E. E. Röper sai 132 ääntä. Meikäläisten ehdo­kas
voitti siis melkoisella enemmistöllä. Mutta Van­hoilliset
uhkaavat kieltäytyä tunnustamasta hiinitystä,
nousten samalla julkiseen taisteluun puolueessa olevia
punaisia vastaan. 'v "
. Sikäli kun Bartholomevvin nimityksestä on- kysy;!
mys, on se meidän tietääksemme tapahtunut . kaikin
päin asianmukaisen puoluetoiminnan pohjalla. Hänen
nimittämisekseen ei ole käytetty salaista masinoimista
eikä mitään luonnottomia keinoja, jotka, saattaisivat
hänen takanaan olevan enemmistön kyseenalaiseksi.
Hänen nimityksensä on tapahtunut ykisiiikertaisesti sen
perusteella, että Albertin järjestyneet työläiset oivat
halunneet asettaa ehdokkaakseen miehen, jjoka ensiksi
kin on tehnyt itsensä tunnetuksi työväen taisteluissa ja
inka sen lisäksi tiedetään 9levan luotettavan ja edis­tysmielisen
toimitsijan Canadan työväenliikkeessä.^
Eri ryhmiin ja suuntiin lukeutuvista työväen ryh­mistä
rakenteilla oleva Canadan työväenpuolue on vie-;
ä tulen arka sisäisille kahnauksille. Vanhöiilisten
unionistien ennakkoluulot ovat vakavana vaarana puo­lueen
rakentamisessa, Canadan kommunistit ovat ot­taneet
tärkeimmäksi tehtäväkseen työväenpuolueen alul­le
panemisen ja nostattamisen. Meidän täytyy sen
eteen uhrata parhaat ponnistuksemme ja meidäii ?^täytyy
onnistua. Meidän pitää itse tulla osalliseksi ja teki­jäksi
tässä liikkeessä toisten työväen ryhmien kanssa.
Mutta silloin täytyy meidän myöskin; tietää joutuvam­me
tekemisiin sellaisten työläisryhraieh kanssa, j o t ka
luokkataistelukäsityk^issään ja valtiollisen puolueen
katsomuksissaan ovat vielä lapsen tasolla. Meidän
täytyy olla valmiina tietoisten vanhoillisten voimien
hyökkäyksien'varalta. Senpä vuoksi meidän jokainen
askeleemme; työväenpuolueen' rakentamisessa täytyy
olla laskettu varmalle pohjalle. Jos me olemme vä­hemmistönä
ja vaikutusvaltamme on heikko, ei meidän
saa ryhtyä heikkoja puoliamme keinotekoisesti turvot­tamaan.
Meidän ori taisteltava työväenjoukkojen kan­natus
köyhälistön taisteluita koskevien asioiden ja ky­symysten
kautta. Meidän vasemmistolaisuutemme ja
vallankumoukseilisuutemme ei tarvitle eikä saakaan
olla lainatavaraa, vaan se täytyy olla lähtöisin itse
samoista oloista ja elämästä, jonka puitteissa me köy­hälistön
luokkataisteluliikettäkin rakennamme.
Vallankumouksellinen" tietoisuus ei istu Canadan
työläisten päihin sattumalta, vaan se juurtuu ja leviää
järkiperäisen ja tarkotuksenmukaisen viljelyksen kaut­ta.
Meidän työmme työväenliikkeessä on sitä-hedel-möittävänipää,
mitä selvemmin me osaamme aukoa
työläisjoukoille niitä taloudellisia ja valtiollisia ^näkö­aloja,
joihin jo jokapäiväiselläkin järjellä voidaan
löytää kiinnekohdat meidän jokapäiväisestä elämäs­tämme.
Me olemme parhaita vallankumouksellisia
silloin, kun me osaamme ohjailla työläisiä sellaisten
kysymysten pariin, joiden kautta köyhälistö oppii kat­selemaan
itseään erikoisena lutAkana ja ottamaan en-simäisiä,
haparoivia askeleita luokkataistelun tiellä.
Me olemme parhaita kommunisteja silloin, kun me
osaamme vallankumoukselliset teoriaxnme ja tietoi­suutemme
käyttää työläisten vetämiseksi omaan luokka-liikkeeseemme.
Niin suurin määrin Amerikan suo­malaisten
henkinen köyhtyminen te­kee
työtänsä, että tuntuu toivot­tomalta
harata vastaan. Lienee
totta, että kykyjen keskimäärä en­tiseen
verrattuna painaa enemmän,
mutta yleinen aatteellisuuden ja i t ­sekasvatuksen
henki on taantumis-tilassa.
Sanomalehdistä luetaan
kevyet uutiset, mutta vain harvat
lainaavat huomiotansa tutkiviin ja
arvosteleviin kirjoituksiin. Monet
lukivat aikobaan aatteelliseh he-:
rätyskirjallisnuden Ingersolista ja
uskonnollisista haaveilijoista alkaen
sosialistisiin pikkukirjasiin, inutta
pysähtyivät kun olisi pitänyt lähteä
syvämietteisempään ja tutkivaan
kirjallisuuteen. Kirjahyllyt pölytty­vät
käyttämättömyyden puutteessa
melkein yhtä paljon kuin autotkin
lystireissuilla, joille- uhrataan suu-rin
osa joutohetkistä. Yhdistysten
kokouksissa käyvät vain harvat J4
valitut «ty5juhdat,> Tämä on totta
ottaapa lukuun minkä tahansa suo­malaisryhmän
Amerikassa. Huviti­laisuuksien
ohjelmat valitaan enim­mäkseen
niin kevyeistä ja kaikista
aateoppisuudesta puhtaaksi pestystä
aineesta kuin mahdollista. Ilmotuk-sissa
puua^ataan iitama^tilaisuuksia
tutHnomaisilla, vaikka kömpelöillä
sanoilla «paljon hauskaa», «tanssia
lopuksi» — konserttitilaisuuksissa-kiii,
«paljon aikaa tanssille», «nau­rua
koko illan», «hfei hulinaa», »ja­lalla
koriasti»,"^ «harmonikalla soitei
taan».'.. 'Näyttämötoiminnat ale­taan
. syksyfsin niin hullunomaisilla
marsseilla kuin mahdollista:— Ja
vaudevilleillatsuilla. cStiuri 'yleisö
tahtoo tätä!» Ja ryhmien välisen
kilpailun vdbksi on iltamat koetet­tava
saada ' niin värittömäksi, että
eräässäkin Suuressa Massan valtiop.
suomalaisessa sosialistiosMtossa ^^hil­jattain
tehtiin päätös ettei. naytei-mäiltamissa
saa ihiiotella ' lyhyeillä
väliaikapuheilla sosialistisia homntiia,'
koska tämä saattaisi loukata muihin:
ryhmiin kuuluvia! jotka ovat: l u ­nastaneet
pääsylipun ja tulleet kat-somaari
Sabinittareri ryöstöä/ Nais-opistoa,
Iloista 'Leskeä, ^Wärmlandi-läisiäi'
Parisänkyjä; jopa kurjista
kurjintä «Misäoiiriri; varrella» y.m.
Niin," taloja • on yritettävä pitää
yllä, joita aikoinaan rakennettiin
aatteitten palvelukseen ja jotkut
narrit rakennuttavat vieläkin — p i ­tääkseen
niitä sitten yllä- aatteelli­sen
kuolevaisuuden kustannuksella.
Me emme ole kyynillisiä vaikka
ilmotamme avoiniesti, että meidän
mielemme käy kummallisen tuotoi-seksi
kun luemme porvarillisen
Amerikan teatteri-ilmotuksia porva­rillisista
sanomalehdistä. iJSIeidän
työyäerinäyttämöillämme ei enään
näe useinkaan sosialistisia tai sen
henkisiä yhteiskunta-aiheisia . näytel­miä,
mutta niitä \ näytellään run­sain
määrin-' amerikälaisten suur­kaupunkien
'näyttämöillä, jäirjeste-täänpä
meidän näytelmäseurojemme
tapaan ' yhdistyksiä, jotka toimivat
aatteellistuttäakseen teatteria. Ja
tämän maan, vaikka poryarilliseen-kin
• suuntaan sivstyneitten piireissä
pidettäisiin skandaalina päättää jo­ku
henkisesti yleväksi ajateltu t i ­laisuus
tanssilla tai jos se sotket­taisiin
jollakin vaudevillen tapaisel­la.
• . ' • .
Jos joku sanoo, että tässä tekee
työtänsä luonnon laki,; sillä Ame­rikan
suomalaisuuden päivät ovat
pois painumassa, tähän - tarvitsee
väin huomauttaa, että vanhuuttaan
kohti kulkevat monessa tapaukses
sa ovat henkisesti rikkaita ja to>
meliaita. Ajatltelun itsekasvatuk­sen
harjoittaminen tekee- täinän.
Meidän pitäisi ottaa varteen näitä
vaatimiiksia ja ottaa aatteellinen y i -
peytemme täydestä ja todiellisesta
arvostaan tarkotamme sosialis­tinen
t a r k o t u k s e mme. Muu»
sa tapauksessa meidän puuhiemme
tili kadottaa kaiken sisältöpitoisuu-tensa.
• ' • . ^ . ,•
Oiisi muutoin hauskaa tietää kuin­ka
monta on niitä, jotka tämän kit­kerän
tunnelmatuotteen edes luke •
vat. • • ' ) • . • :^
kielisiä kirjeitä ja virallisia asia'
kirjoja.
Niinpä tämän ' vuoden heinäkuul­la
saapui toimistoon, jonka yhtey-dessä
on erityinen Idijeenvaihto-osasto,
kaikkiaan 1,573 vieraskielis­tä
kirjettä, jotka toimiston kielen­kääntäjät
kääntivät englariniiikie-lelle.
Italialaiset kirjeet ja' asialdrjat
muodostivat huomattavan enemmis­tön,
sen jälkeen espanjalaiset, puo­lalaiset,
ranskalaiset j.n.e.-
MainiUakoon tässä kuinka mon.
ta kirjettä ja virallista asiakirjaa
eri kielistä käännettiin englannin
kielelle: / ; -
^0^ italialaista, 307 espanjalais^
ta, 187 puolalaista, 103 ranskalais­ta,
67 liettualaista, 58 .ruotsalaista,
58 kreikkalaista, 31 venäläistä, 31
saksalaista; 29 tanskalaista, 124 nor­jalaistä,
14 serbialaista, 11 isuoma-laista,
10 'unkriläistä, 9 hollanti­laista,.
8 kroatialaista, 6 juutalais­ta,
3 tsekkiläistä, 2 armenialaista,
2 arabialaista, 2 syyrialaista, 1 "uk*
rainalainen, 1 slovenialainen.
Nämä tässä mainitut
vat vain osan kaikista niistä, kieli­ryhmiltä,
joita Yhdysvalloissa on
olemassa. Kun otetaan lukuun eri
kielet ja murteet, nousee kieliryh­mien
luku siten^ satoihin, . sillä jo
indianeilla on monta: eri murretta,
joiden' käyttäjät eivät toisiaan ym.
märrä. '
'• ~————o-— , • •
Miksi "valkoiset" pä-
• k^evat
muodosta-
Yhdysvaltain monikie­lisyys
Yhdysvaltain hallitus - on maail­mansodan
jälkeen joutunut viral­lisesti
tekemisiin eri kieliryhmiin
kuuluvien maan 'asukasten : karissa
enemmän kuin milloinkaan ennen,'
kun on tullut esille eläkejuttuja ja
muita sellaisia sotaan, ösaaottanei-den
suhteen. Varsinkin on: Vete-rans
Bureau joutunut tässä suh­teessa
hankkimaan kielenkääntäjiä,
jotka ovat saaneet ,kääntää englan­ninkielelle
entisiltä sotilailta ja hei.
dän omaisiltaan . saapuneita vieras-
Saa -^sangen omituisen vaikutuk­sen
lukiessaan sanomalehtietoja
siirtolaistulvasta, > joka varsinkin
Etelä-Pohjanmaalta suuntautuu, Ca­nadaan
j a ' Yhdysvaltoihin, etenkin
kifn tietää, että maastalähtijät ova
suureksi ^ osaksi entisiä «vapaus-san-käreita.
» Tämä tuntuu sitäkin kum­mallisemmalta,
kun aniharva näistä
porvarien pettämistä «Suomen pe­lastajasta
» onnistuu jamaan :'työtä
mainituissa maissa. Onhan olemas-
.sa^Jukuisia :esimerkk^'ä. .siitä, kuin­ka
he ovat olleet pakotettuja pa­laamaan
tyhjin toimin takaisin/en­tiseen
«isänmaahansa», samoin kuin
siitäkin; että us^at ovat häätyneet
tekemääi^ itsemurhankin, kun ovat
menettäneet luiiken rahansa 'turhas­sa
työn etsinnässä. Amerikälaiset
y'leensä eivät halua olla tekemisissä
järjestymättömi.en suomalaisten,
enempää kuin maamme porvariston-kaan^
anssa ja siitäkin, syystä, kun
Stiomi inaailmansodan aikana aset­tui
saksalaisten puolelle. Amerikan,
samoin kuin. kailckjenkin maiden työ^
Iäiset halveksivatvSuomen «lahtareir
.ta.» (Anteeksi, että käytän näin
rumaa sanaa, mutta olen vseh lainan­nut
«Hufsudstadsbladetin» palstoil­ta,^
joka sitä_ ensikerran käytti suur­lakon
aikana v. 1905. «Lahtarl
on siis porvarillista alkuerää, jä län­simainen
sivistyssana.),
Mutta vaikka vastaanotto kaikki,
alla onkin hyvin kylmä näille maam­me
«vapauttajille» ja vaikka he. it^
sekin sen tietävät, niin i sittenkin he
lähevät.
^ Miksi? ,
Siksi, että heidän omatuntonsa
ei anna heille rauhaa. Syyttävä
ääni heidän sisässään käy yhä yol
makkaammaksi, sillä he ovat tah-ranneet,
kätensä Suomen työläisten
verellä. Tunnonrauhaa saavuttaak­seen
ja sisäistä ääntä vaimehtaäk-seen,
hakevat «valkoiset, veljet»
unhotusta suurmaailman humusta,
^e ovat ikäänkuin pakotetuja siir-t;
ymään pois niiltä, paifckakunnilta,
missä heidän rikoksensa muisto alin^
omaa sukeltautuu näköpiiriin. He
ovat uuden ajan Kainoja, jotka_pa-kenevat
tyoläistoveriensa kasvoja.
He -häpeävät sitä, kun porvaristo
sai heitä, järjestyneen työväen va­roituksista
^huolimatta, mitä julkeim-min
pimittää, ja kauniilla lupauk-silla
vietellä kansamme. työkykyi-sintä
nuorisoa tappamaan. ,
He häpeävät «vapaus-«ota» saa­vutuksiaan
ja sellaista isänmaata,
joka heiltä sodan aikaiia vaati rahat
ja miehet, jättämällä" heille «saa­liiksi
» entistä suuremmat verot ja
entistä suuremman tyhjäntoimitta-jaluo^
an.
Talonpojat huomaavat nostaneen­sa
satulaan kaikenlaiset onnenhaki-jat
ja «eteenpäinpyrkijät», jotka hei­tä
nyt «esikuntineen» ja jos minkä-'
kin nimisine «päällikköirieen» hallit­sevat
ja — veroittavat.
He huomaavat, että sotasaalis
luiskahti heidän käsiensä läpi.
Viekkaammat veivät.
Ei edes isänmaa sanottavasti. hyö­tynyt
«saalista», vaikkapa puhuttiin­kin
miljaardeista. Talonpoikain ta­voin
sai Suomi-Äiti sodan loput­tua
nuolla näppiään, ja ruveta
hankkimaan voitollisen sodan jäl­keen
ulkomailta — lainaa.
Ja juuri tällainen voitto panee
rehellisimmät «valkoisista» häpeä­mään.
Heidän surkeutensa on suu­rempi
kuin he kantaa voivat, ja
aksi he pakenevat. Elleivät he pa-heidät
J» niin *äy kaSkille, jotka
eivät ymmärrä voittoaan aäiJyttää.
— (Työn Äänestä mmim. «TySläi-nen
».) „ -
—o-———
Matteottin marhan
merkeissäv
Mttssolinin äänenkannattaja Po­polo
d' Italia kirjoitti "'kakri viik­koa
ennen kuin Hatteotti murhat,
tiin:-,"- . V . ..
.«Mitä tulee tuohon mököttämään
söidinlirituun, kehnoon raukkaan ja
viheliäiseen makrilliin, Blatteottiin,
tekisi hän ^viiaaimmin pitämällä va-
^ s a , sillä jos jonakin kauniina
päivänä sattuu, että hänen leukan­sa
lyödään sisään, reilusti sisään,
niin ei hänellä ole mitään ^i^eptta
vaikeroida kaiken ^sen jroskan jäl­keen,
mitä hän ' on , kirjoittanut
(fasdsmin huijaushallinnasta).>^
: J a viisi päivää ennen hänen mur­haansa
sukeutui edustajakamäris-sa,
kamarin pöytäkirja' mukaan,
Mussolinin ja- kommuniisedustaja
Cicnnarin välillä seuraava vuoro­puhelu:
•Gennari: Puolueemme on prole­tariaatin
totinen _^a ainoa. poliitti­nen
ilmaisu.
Mussolini keskeytti: Teillä lie­nee
varsin täsmällisiä suunniteU
mia. .\ s J ' , .;^•,•••^•;.:">.;: .''
,Ääni äärimmäisestä ": vasemmistos.
ta: Vallankumous! -
<; Mussolini: Jaa, yrittäkää vain
tehdä vallankumous, niin pippuröiri
lyijyllä selkärankanne. -
J^Smsten k a t ^ ^ ^ J ^ i U k a e .
Juouksia. matta k , Ä ^ » ^
Mussolini audellepn- w?-
hetettävä teidä. "''Jl''^'--t^
Gennari
herra MussoUni, ^ cSf ^
^ menemään JLtZ,"^ kaumnksemme Tuoksi
. M u s s o l i n i : Tarvitsette i ^ - -
keutta hankkia . S ^m^^^
pas nähdä. Meillä cnT^-"^-^^
ja me^tulemme t o i ^ ^ ^ , ^
ram kuin aavictart€kaan
Viisi päivää
ten sanottu.
tämän jäikeea,^^
ten sanottu, ^Utx^.otti
hänet oli nähtävästi p ä ^ ^ - '
vata ensi aluksi. ^^^^^ n>
~.Kun hänen ruuaiiinga s H - ^ •
löydettun ja saatSt.Tr?
ko kansan myötätunnot seuM,
na, kirjoitti Mussolinin
äänenkannattaja: mainita
köön», mikä. k i r j o i t u f o f e a W
Bcn nltimätumi oppositsionillTS
maila kun se oli uusi väbW
saulsiin käsky. ^^^^^
Mitä nyiuten poliittiseen a«i
teeseen Italiassa tulee, on siinTS
me aikoina tapahtunut hnomatt,^;
muutoksia. Raha- ja agraarifi^
vamvalta on edelleenkin fväs^
tukena, mutta keskiluokka 0^1
kanut nousta sitä vastaan,
porvarillis-sosialidemokraattinea cw
positsioni on vaisu ja mitääa.ij,
kaansaamaton, ja vain Juokkatie»oi:
8et työläiset tekevät mustapaitiji
ten väkivaltahallinnalle yhä jsy.
kempää vastarintaa.
kene, niin heidän voittonsa murskaa
Kapitalistinen tuotantojärjestelmä
Valmistaa tavaroita^ , ainoastaan
markkinoita, yarteii; i;8^.,Väin myytä­väksi,
on • vai-nia totuus! Samoin
on helposti todistettavissa, että 'ny­kyinen
suurtuotanto — koneelliset
kutomot ja kehruumoti, sahalaitok­set
ja suuryiljelys y.m.s. tuottavat
paljoa , enemmän -tavaroita .kuin. mi­tä
ttiottajarnaÄssä: pystytään ostaT
maan ja kuluttamaan, joten tuotta'^
jamaat ovat pakoitettuja ^ etsimään'
uikolaisia markkinoita tuotetuille
tavaramäärille.;,,. •
lE^äönriistumih^n markkinoiden
hankinnassa. pakoittaa vähentämään
tuotantoa tai kokpnaan seisoliia-maan
joitäläh' geh/b|lr^iai 'Tämä
tulee selvästi 'pesille ; .kluropari tä.
män' päiväisestä tälouäellisesta| t i ­lanteesta
,—- .tuotannon vähentymi­sellä
suuressa mittakaavassa;
Europan lamaantuneesta tiiotan-nostä
'.antaa Italian entinen pää­ministeri
Nitti mielenkiintoisia nu­meroita.
' Vuodesrta 1913 , on maan-viljelystuotteiden
j a toistenkin ruo­katarpeiden
tuottaminen väh^rityriyt
50 :llä prosentilla^ mineraalituotanto
pudonnut neljäsosaan alle noririaa
feollisuudessa c valmistettujen
esineiden valmistaminen • oh laske­nut.
noin 60 :teen prosenttiin; kun
taasen . valtioiden menot ovat ;lir
sääntyneel 300 prosentilla. •''
Näin , entinen pääiriinisteri JJJitti.
Eipä' parernpaa todistusta' nykyi­sen
järjestelmän kykeriemättomyy-destä
taloudellisien olojen järjes-,
täjänä.;-: :':--'':'••'. '-'ry- ^^ö---
Tämän, järjestelmän vallitessa on
tuotannollisen ielämäri vilkkaus riip­puvainen
siitä saadaanko tarpeeksi
laajoja markkihoita tuotetuille ta­varamäärille;
päinvastaisessa tapa­uksessa,
tuotantolaitokset jätetään
seisomaan, ja odottamaan parem­pia
^aikoja. .
. Tuotantolaitokset- jätettynä sei­somaan
parempia aikoja odotelles­sa
joutuvat niissä -raataneet prole­taarit
työtä tehdessäänkin eläen
«kädestä suuhun, tänään ja aina»
— menettämään työpaikkansa ohel.
a myöskin ostokykynsä elämisvä-lineisiin,
vaatteisiin j . n . f j o u t u en
mitä kurjimpaan asemaan. Tästä
on esimerkkinä toista miljoonaa
työtöntä Englannissa; miljoonia kä­sittävä
nälkäinen joukko Keski-
Europassa, jotka tuskin välttyvät
nälkäkuolemasta, tänä pitkänä tal­vena.
. Näin on. Europassa -tuotta­van
luokan kohtalo arraion vuonna
1924. 1
Europan ) taloudellinen ruumis on
sairas. Tuotannon katastroofimai-'
nen laskeminen joissakin maissa ja
siitä johtuva työttömyys bri vaan
todisteena siihen, että. kapitalisti­nen
tuotanto valmistaa: tattareita
ainoastaan markkinoita varten, eikä
sen luokan hyödyksi, joka ne kaikki
valmistaa — työväenluokan hyö­dyksi.
.Markkinoiden: puutteessa?
Europan ^-taloudellista elämää jäy­tää
tuAannon lamaannus .sodan
seurauksena ja toisaalta taas mark­kinoiden
puute. . Maailman/mark­kinat:'
täyttjrvät liian ;pian sillä, sen
tavaramäärän minkä yhteiskunta
kuluttaa, kykenevät nykyiset . tuo­tantolaitokset
valmistamaan mel­keinpä
: muutamissa' kuukausissa ja
luonnollisesti kuljettamaan:.. ne
myöskin mark^noille yhtä nopeaan.
Keinotekoisesti ei markidnoit»
pystytä esiin loihtimaan, joten täyl
.dvtääh pysyä kunkin maan taloa-dellisen"
kehityksen ja edis^iseav
rajojen sisällä. Eihän eridmolaisel-le
yoida myydä eikä vaihtaa par^/
haintakaan niittokonetta; eikä Af­rikan,
aarniometsän asukkaille ole
parhainkaari fordinlissu mistään
käyttöaryösta. • Näinollen valmis-ieita.
ei saateta mvydä rauualle im
sinne', missä niillä on käyttöarvoa.
Vaan mikäli uusia tuotannonhaa­roja
otetaan käytäntöön talonde!-
lisistä vaikutteista, sikäli ikäänknia
laajenevat markkinat hetkellisesti,
taasen uudelleen täyttyen tavara-määristä.
Näin on uusien kaivan-
;,tpjeiii i J^öljykaivojen, autotehtaiden
rautateitten, laivalinjojen, kanaviei
y.m. .tuotanto- ja liikennemahdolli-suuksien
päästyä alkuun taloudel­lisen
kehityksen pakoituksesta. Näi­den
tuloksena on osuusajoja, ja
myöskin uusia markkina-alueita
räaka-aineille, koneille j.n.e,
kuitenkin yhä korkeamman tek-
.niikan kehittämänä on tuotantoky-tylsyys
lisääntynyt, joteTi aasien-;
kaan " ;tuotannonhaarojan lisäämä
kysyntä —' tuotanto ja kuljetusyä-iiheillö,
tavaroille ja raaka-aineille,
ei pysty avaamaan kylliksi laajoja
markkinoita.
: "Jokaiseen • maahan kehittyy suur­tuotanto,
missä luonnon .rikkaudet
antavat edellytyksen sen kehitti-:
miseksi.
•Myöskin; Neuvosto. Venäjän moni-:
vuotinen saarto, on suurena telo­jana
Europan tuotannon katastroo-;:
fimäiseen laskemiseen ja siitä job-::
tuvaan. kurjuuteen.
Materialitmi maXraaTini.
Ei ole muuta kun materialistinea;;
eli aineellinen maankamara: mate-.
rialistinen väkivpima, j*^ta käytän-j
me aineellisten etujemme saanit*>
miseksi;, ja ajatuskyxymme joöv
toimii aineellisten suhteitten vaika-)
, Tämä'edellyttää sitä, että kapit^:!
listienkin ajatustavan maaraavai
objektiiviset (ulkonaiset) seikat. :
Kapitalistit käsittävät luonnonni- .
kauksien olevan edellytyksena suu> ^
tuotannon kehittämiseksi. He ne-;,
tävät jokaisen vflJavan seudun J « ,
luonnostaan rikkaan maan avaa« :
mahdollisuuden l^äyttöarvojen ^ >
mistamiselle. Tuotannon- ja ^
jetusvälineiden omistajina ue^
tävä,t -mitenkä työ muotti
non ' rikkaudet kiliseväksi
Näitä rikkauden ^f^^^J^
tellessaan he
kivaltaa aina J^'"'! ^
ta tarjoutuu.. H e i d ä n ^ ^ a n ^ ^.
sissa ajatuksissaan^n^^^lee^^^^^^
he -ialnavst
luos-ullaka
den seutujen ja
riisto. Jokaisen maan ^ ^
liittää tuotantopiirmsa 3» ^
niiden rikkaudet raak^-^^^^Sat
taissa. Nämät taloudeni^t ^
määräävät
ottamisensa. r^aikn
Kansainvälisten ^f^'^
mätikkuna on Jo
oUut N-euvosto-Venaja.^JO^^^^^
non laboratocrib on -
äärettömät rikkaudet, j a ,
melkeinpä koskemattoimna^^^^,
maaemon katkoissa. ^
•Ia e i , o r e a r n o 2 s t ^ ; ^ p U '
sisäUä olevista aineisja^
tinasta, öljystä, fcle-^