Vapaus, September 20, 1928

              VAPAUS
T O I U I T T A J A T :
A- VAAKA. B. A . TENHUSEN. • H. SULA. R- PEHKONEN.
Zt^tttnd at tkm fott Offk* Ocpcnacat, Ocuwc M Mcosd elaaa Bctt«r.
VAPAUS (UbertT)
Tt« onlf aij«n cf F i s s i ä Torter» ia C»ii»d». PsblUäed «t Soibsjy, OBt«no.
Lcbteea «iorat itootokjt» p i U i oli* konttoni»» keli» 4 ip. ilme»tyjiii»?liri3 e<UH:»eai » r t p i i t i r i.
Vcpiadcs coiBitaa: Libertr BcIMiae. 33 Loma Sczeel. P o ^ a SSfiV.
T»H»<5« koouori: Uhtrtj BaUäit», SS I>oni« St. Pch«Iia 1028. Po«t»o»ot»; Boi W. Scdbary. Oat.
Ccacral a<ä.«tit:Bg n t n 7Se. per eol. Inch. Mmiooa eharje for «iasU icertioa TSe- Tba Vapaa»
• Ika baat a4vertifija« mediaa aooec tte F i a a iA PeopJa l a Catt»i<t -
loa etta oSlrf» taliaaia « a «aauaK^ «aeouiaeea kirjeeaeeaaa. kirjottalaa oa-JeUaen IHkkaeahoiUjaa
eO* tin»lU •. J. V . tANNASTO. Uikkeenboiula. •
Myttyyn mennyt suunnitelma
Baldwinin hallituksen suunnitel­ma
tvöttömäin brittiläisten hiilen-kaivajain
lähettämiseksi Canadaan
elonkorjuutöihin, on antanut pahan
'^mustansilrnän" tuolle hallitukselle.
Tuon suunnitelman myttyyn meno
on niin ilmeistä, eitä kapitalistinen
lehdistö niin Suurhritanniassa kuin
Canadassakin on nähnyt tarpeelli­seksi
ryhtyä todistelemaan sitä vä­hemmäksi
sekä syyttämään kommu­nistisia
agitaattoreila ja "kelvotto­mia"
kaivosmiehiä kaikista vastoin­käymisistä.
Tälle samalle lehdis-,
tölle on myös erittäin tärkeätä agi-teerata
jokaisen suunnitelman puo­lesta,
mikä on yhteydessä Britannian
imperialismin kanssa, unhottaa itse
julkaisemansa uutisraportit, ja sit­ten
yhdessä kuorossa huutaa: "Suun­nitelma
kaivosmiesten tuottamiseksi
elinkorjuutöihin on menestynyt mai-niosli.*'
Asiain näin ollen lie edullista, ei­tä
käsittelemme tuota brittiläisten
elonkorjaajain juttua kokonaisuudes­saan,
ja niin selvästi ja lyhyesti
kuin mahdollista.
Kautta koko Suurbritannian pi­dettiin,
työläisten — etupäässä kai­vosmiesten
— keskuudessa yllä agi-
•c
nes
iuajamen maanmies varmasti aa- ta Henkeä, kenraalikin mukaan las- >-t="'-'*»=='^ ^ . ^ u c ^ ^ . . . ^ . - . - ^ .. ^ - \.o;t,-nfipliitPrt- , , • I- I .. V . " I- u- •••1 ! hengen vaaranalaiseksi, Tapatur-! korotuksen kaikille raitiotieluken-
=taa joko konservatiivista tai l i - kettuna. iSiista oh vanhin vusikym-j ^ ^ . ^ lukumäärä Fordin tehtaissa bn teen palveluksessa olemille työläisille,
beraalista, Yhdysvaltain imperialis-j mentäneljävuolias ja nuorin kaksi- - - - - . , , , .
tien asettamaa ehdokasta. toistavuotias. Ja nyi, kuudentoista
Se Sandinokin, näet, jota Yhdys- kuukauden kuluttua, sanoo tuo nica-valtain
merimäki on lentokoneiden
avustamana jahdannut yli vuoden)neljä kaatunut. Toiset, kaksikym-ajan,
on vielä vapaalla jalalla, j mentäkuusi luvultaan, ovat kaikki
Viikko toisensa .jälkeen amerikalais-1 vielä taistelukentällä tappelemassa.
tatsionia, mikä kohdistui Canadassa
vallilsevain kultaisten mahdollisuuk­sien
selostamiseen. Elonkorjuutyötä
pidettiin eräänlaisena syöttinä, millä
iioukulelliin suuri määrä kaivosmie­hiä
jättämään omaisensa ja ystä­vänsä
sekä, kuten heille luvattiin,
tulemaan tänne tienaamaan neljän
tai viiden dollarin päiväpalkkoja.
Canadan sanomalehdissä niini­kään
ryhdyttiin puhumaan, että tääl­lä
on muka puutetta elonkorjuutyö-
Iäisistä, että niitä on tänne tuotava
Suurbritanniasta.
Kun sitten elonkorjuun alkami­nen
lähentyi, niin kymmeniätuhan­sia
Canadassa asuvia- työläisiä oli
valmiina sen suorittamiseen (ei siksi,
että he olisivat tuota työtä erikoi­sesti
"rakastaneet", mutta kun heillä
ei ollut muutakaan tehtävää, eivät
olleet kohdanneet niitä "kultaisia
hiahdollisuuksia")» ja matkasivat
länteeii C. P. ja C. N. rautateitse.
Niinikään saapui brittiläisiä elon­korjaajia
suuria määriä. Mutta mi­täs
sitten tapahtui? Annettiin mää­räys,
että lopettaa elonkorjuutyö-läisten
kulettaminen idästä erikoi­silla
junilla, ja sitäpaitsi tiedotet­tiin
C. P. ja C. N. rautateiden Bri­tanniassa
ole%'ille edustajille, ettei
Elonkorjaajain kohtalosta
kirjottaa J. M. Clarke, Saskatche-wanista
Workerilie seuraavaa:
Puolitoista päivää ilman ruokaa,
rautatiekustannuksien maksaminen 170
/ täällä enää tarvita brittiläisiä elon- "^'^^ elonkorjuuseen tuotuja britti-vasta
käytäntöön ottamisesta.''
Britanniasta tuodut elonkorjaajat
ovat, ja oikeutetusti, suutuksissa. En­nen
tänne lähtöä tehdyt lupaukset
on särjetty. He ovat saaneet näh­dä
nälkää, vaikka heille luvat­tiin
suuria palkkoja ja ihmeel­lisiä
edistymisen mahdollisuuksia.
Nyi havaitsevat he kokemuksestaan,
että heitä on narrattu, että heidän
kauttaan on toteutettu Brittein val­takunnan
siirtolaisuussuunnitelmaa.
Porvarillinen lehdistö, Ramsay
MacDonald ja muut. brittiläiset im­perialistit
sanovat, että "suunnitel­ma
kaivosmiesten tupltamiseksi elon-korjuutöihin
on onnistunut maini­osti."
Mutta miksi ei Canadan hal­litus
julkaise tarkkoja numeroita
siitä, montako noista brittiläisistä
elonkorjaajista on jo karkoteltu ja
montako vielä tullaan karkotta­maan?
On ilmeistä, että nuo kar­kotetut
ovat meren takaa tuoduista
miehistä kaikkein elinvoimaisimpia,
eivätkä niitä, joita saatetaan pakot­taa
alistumaan hallituksen virkaili­jain
uhkauksilla tai Winnipegin
siirtolaiskasarmin vanki lamenetel-millä.
Kuinka monta sataa näistä
brittiläisistä kaivosmiehistä, jotka
eivät kainoutensa takia uskalla ko­hottaa
ääntänsä heihin kohdistettua
vääryyttä vastaan, on joutunut tu­hon
omaksi?
"Kommunistiset agitaattorit ovat
syypäitä",» sanoo kapitalistinen leh­distö.
Mutta mihin? Rikottuihin
lupauksiinko? tlonkorjuutyöläis-len
nälkäänkö? Heidän tekemiinsä
itsemurhiinko? Totta että kommu­nistit
ovat ryhtyneet puolustamaan
korjaajia. Nämä ovat kieltämättö­miä
tosiseikkoja.
Brittiläisiä elonkorjaajia, jotka? o-vat
muukalaisia vieraalla maalla,
eivät tunteneet elonkorjuutyön ras­kautta
ja likaisuutta, olivat joko tyk­känään
rahattomia tai oli heillä
taskuissaan vain muutamia lantte­ja,
kuljetettiin lännen viljavainioil­le.
Ja-heidät kuljetettiin sinne ku­ten
karjaa. Winnipegiin saavuttu­aan
he huomasivat, ettei sikäläisis­sä
työvälitystoimistoissa ollut eri­koisen
suurta kysyntää elonkor-juutyöläisille.
Kun he sitten lopul­lisesti
pääsivät matkansa päähän,
niin heille ilmotettiin, että siellä oli
työvoimaa runsaasti tarjolla. Tä­män
takia tarjottiin heille vain niin­kin
vähää kuin yhtä tai kahta dol­laria
palkkaa päivältä. (Usea heistä
Joutui ahdinkoon — olemaan ra­hattomana,
ruuattomana, vuoteetto-mana.
se tahtovat. Mutta miten saatetaan
määritellä se, kuinka he tahtovat
äänestää? Ja juuri tämän kysy­myksen
yhteydessä Yhdysvaltain jät-i
tiläismäinen mahti yhdistyykin a-siaan.
Sillä niin konser^•atiivinen
kuin myös liberaalinen presidentti­ehdokas
koettaa esiintyä -Amerikan
viranomaisten suosimana ehdokkaa­na.
Mutta kansallisen puolueen eh­dokkaiden
nimiä ei sallita painat­taa
lainkaan äänestyslippuihin. Ja
juuri näitä äänestyslipuilla ilmene-mättömiä,
kansan todellisia ehdok­kaita,
todennäköisesti Sadinoa var­ten,
täytyy yhdysvaltalaisia pistin-
.... 1 ^ . niekkoja asettaa äänestvspaikkain
Kaikki nama seikat tunnetaan . . •> .
var^in h\v n, ja ne, j- ot.1k a k1-i elIt,ä" ,v. "ä»t , laheisvvteen, etta lu.k utaidoton nica-
- ' V . . j . U " rafiualainen maanmies varmasti aa-niiden
todenperäisyyden, ovat hä­vyttömiä
valhetlelijoita.
Päivittäin saapuu raportteja o-iottaen,
ettei lisää elonkorjaajia tar­vita.
Ja jo elonkorjuukauden al­kupuolella,
jolloin epäsuotuisat sää-suhteet
ehkäisivät työskentelyn, oli­vat
vilja-alueet niin tulvillaan mie­hiä,
etteivät miehet saattaneet mis­tään
saada työtä "kohtuullisella"
palkalla.
Kun yhdistetyn leikkuu- ja puin-tikoneen
käytäntöön ottaminen on
suuressa määrin vähentänyt ibmis-lyävoiman
tarvetta elonkorjuutoissä,
niin sentakia herää kysymys, miksi
ei porvarillinen lehdistö mainitse mailin matkallQ^ maaseuduille olemat-
. . . . . . . . . 1 „ „ iTT:„nf>. toman työn saamiseksi, ja matkusta-m.
taan taman koneen yha laajene- ^.^^^ Saskatooniin toista
työmaata etsimään, vakuutti 36-miehi-selle
brittiläisten kaivosmiesten ryh­mälle,
jotka oli houkuteltu tulemaan
tänne elonkorjuuseen, että kapitalismi
kultasessa lännessä on samanlaista
kuin mitä se on Brittein saarilla.
Saapuessaan Winnipegiin antoi Ca­nadan
työnvälitystoimisto näille mie-''
hille työkortit, joiden piti taata heille
työtä Mantariossa. Saskatchewanissa
Sen jälkeen heidät lähetettiin jälleen
matkaan länteen menevällä junalla.
Saavuttuaan perille he pääsivät yhtey­teen
sen farmarin kanssa, jolle heidät
oli lähetetty töihin, ja saivat tietää,
että hän ei ollut tilannutkaan mie­hiä,
että hän ei voisi antaa työtä heil­le,
'ja^ sitäpaitsi hänen laihonsa ei
olisi valmis leikattavaksi ennen kah­ta
viikkoa. Lisäksi, hänellä oU nel­jä
miestä, jotka olivat olleet työssä
hänellä useita vuosia ja hän edelleen­kin
alkoi käyttää heitä.
Jokaisen miehen pestauslappu osotti,
että he olivat pestautuneet Mantari-oon,
Saskatchewan, ja jokaiseen lap­puun
oli merkitty, < että sen kantaja
oli lähetetty "teidän tilauksestanne,
jolla llmotltte tarvitsevanne elonkor­jaajia"
Herra Sergent tuli Mantarioon ta­paamaan
näitä miehiä ja sanoi tie­dustelleensa
heille töitä sillä alueella,
mutta ei ollut löytänyt. Hän antoi
miehille kirjeen vietäväksi työvälitys-tolmistoon
Saskatooniin, ja kirjottl
seuraavaa jokaisen miehen pestaus-lapun
taakse: "Tämä mies tuli tänne.
Mutta minä en ole tilarmut miehiä,
enkä voi ottaa ketään työhön kahteen
viikkoon. Charles Sergenft." Herra
Sergent on rauhäntuomarl ja kun­nankirjuri.
Heidät yritettiin panna pois junas­ta
Canadan kansallisella rautatiellä
ollessaan matkalla takaisin Saskatoo­niin,
kun he eivät kyenneet maksa­maan
kyytiänsä, ja ainoastaan Ser-gentin
antama kirje ehkäisi tämän
tapahtumasta.
Kun heitä haastateltiin saapuessaan
Saskatooniin niin rylmiän puhemies
sanoi:
"Minut lähetettiin Winnipegistä, Ma-nitobasta,
Mantarioon, Saskatchewa-niln,
yhdessä kolmenkymmenenviiden
muun miehen kanssa," saatuamme ku­kin
10 dollaria, josta meidän oli mak»
settava 3.65 dollaria rautatiepllettiin.
Meidän oli ostettava ruokaa loppura­halla.
Pieni leipä maksoi 25 senttiä.
Saavuimme l^askatoonlln kello 9.30
keskiviikkoiltana. Minulla oli 25 sent­tiä
jälellä rahoistani, ja kuppi teetä
ja voileipä maksoi sen verran rauta­tieasemalla.
Kello 11 samana yönä
nousimme junaan rnatkalle Alsaskiln,
jonne saavuimme torstaina 11.30 aa­mulla.
"Me emme saaneet junaa Alsasklsta
Mantarioon, ^oka oli määräpaikkana,
eimenkuln perjantaiaamuna köllo 9
sdkaan, ja meillä oli valittavanamme
joko nukkua asemarakennuksen odo­tussalissa,
joka oli sullottu miehiä
täyteen, tai sitten taivasalla. Valtt­ien
upseerien raportit kyllä osotta-vat,
että Sandinon rosvojoukosta on
taasen niin ja niin monta antautu-1
nuL, niin että autauluneiden lu^u-j
määrä nousee yhteensä paljon suu-i
rempaan summaan kuin mitä
Sandinon komennon alaisena on
koskaan miehiä ollut. Näis­tä
tiedotuksista huolimatta jat­kaa
Sandino romanttista taiste­luaan
maahan hyökkääjäin ylivoi-
Ammatillmeii liike
RajakaI^)unideIl
autol
Liittoutumisessa-X)n voimaa.
RAJAKAUPUNKIEN , AUTOTYÖ­LÄISTEN
TEOLLISUUS­LIITTO.
Työläistoverit:
T . , Autotvöläisten liittoa ei ole kos- • • ^ . « . i » , ••
maa vastaan. Ja nyttemmin on ^^^^ ^..^ ^^^^^^ ^^^^ .^^^ ArtOUnn UUtlSia
muuan nicaragualainen lehti julkais- i J 1 Wl l XUUIUAUi uuuvu»
sut virantekoliiettelon tuosta "kuo-l^
emalfomasta legionasta", minkä ke­ra
.Sandino matkasi vuoristoon en-simäisen
kerran toukokuussa 1927.
Siihen kuului silloin kolmekymmen­tä
henkeä, kenraalikin'mukaan las-:
paivana. _ j
Parempaa tilaisuutta liiton järjes- j
tämiseen kuin tänä päivänä ei ole j
koskaan ollut. !
Hiestytys kaikissa autotehtaissa
Rajakaupungeissa on saavuttamassa
VÄHIIN MENI
Raitiotietyöläisten palkkariitaa so­vitteleva
lautakunta on nyttemmin
asteen, jolloin se asettaa jokaisen j julkaissut aikaansaamansa sopimus-
• tehtaissa työskentelevän työläisen | ehdot. Ne sisältävät pienen Palkan-ragualainen
lehti, niistä on vain:
hämmästyttävä. Tulimmepa minä
vuorokauden aikana hyvänsä lähelle
tehtaan sairaalaa, niin on aina jono
sinne pyrkijöitä, ja tämä jono pite­nee
päivä päivältä hiestytysjärjestel-män-
kehittyessä.
"Turvallisuus ennen kaikkea" ei
merkitse mitään, kun Ford haluaa
- !tuotantoa. Jokainen työläinen on pa-
! kotettu työskentelemään niin suun-
; nattomalla nopeudella, että tämä
; hiestytys ei ainoastaan aseta vaa-
! ranalaiseksi hänen omaa henkeään,
'vaan jokaisen tehtaassa olevan työ-tikoita,
jotka sisälsivät 2 unssia lam-'Iäisen hengen.
paan- tai sianlihaa, 1 kannun kannu-, .A.inoa3taan järjestö voi turvata
tettua sianlihaa ja papuja, pieni kan- tehtaissa työskentelevien työläisten
nu maitoa. 1 leipä, 2 kannua sar- j^^nkiä, ja pakottaa Ford panemaan
diineja, ja pieni paketti keksiä. Ta-; käytäntöön saarnaamansa turvalli-mä
maksoi 2 dollaria. 'suu=:lait
Mutta ryhmän vastoinkäjTniset e i - '"
vät päättyneet tähän ensimaiseen ko­kemukseensa.
Maanantai-illalla hei­dät
lähetettiin Leneyhin, noin 40 mai­lia
länteen Saskatooniata. Saapues-läisiä
kaivosmiehiä, sillä kommunis­tit
puolustavat kaikkien työläisten
ja sorrettujen etuja. Sen takia on
canadalainen ratfupoliisilaitaft. ryh­tynyt
tutkimaan elonkorjaajien kes­kuudessa
tehtyä kommunistista agi-tatsiönia.
Mutta semmoinen tutki­minen
on tarpeetonta, sillä kaikki
agitatsioni on tehty julkisesti.
Vaikka tämä suunnitelma Britan­nian
kaivosmiesten saattamiseksi Ca­nadan
vakituisiksi asujiksi meni
noin perin pohjin myttyyn, niin
Baldvvinin hallitus ja Kingin halli­tus
eivät tule luopumaan siirtolais-suunnitelmistaan.
He tulevat edel­leenkin
koettamaan kaikin keinoin
huojentaa brittiläisen kapitalismin
taakkaa ja samalla hankkimaan ca-nadalaisille
kapitalisteille runsaan
määrän halpaa työvoimaa.
Suurbritannian ja Canadan työ-,
Iäisten on myös ryhdyttävä vasta-toimenpiteihin.
— The JForker.
saan sinne ja kysyesr,ään uutta työ­tänsä,
he saivat tietää että se on ra-dankorjaustyötä
2.85 dollarin päivä­palkalla.
He kieltääntyivät työskente-lemästä
sellaisella palkalla ja tulivat
takaisin Saskatooniin, Palatessaan
toisen kerran Saskatooniin elonkorjaa­jat
sanovat,, että asutustoimisto kiel-tääntyi
edelleen auttamasta heitä,
toimistossa" olevan henkilön sanoessa,
että he eivät tahdo tehdä työtä, tai
muuten he olisivat ryhtyneet rata­töihin.
Yksi heistä syytti, että toi­mistossa
häntä neuvottiin panttaa­maan
vaatteensa jos hän haluaisi
ruokarahaa.
vaihdellen korotus kahdesta ja puo
lesta sentistä viiteen senttiin tun­nilta.
Työläisten alkuperäisenä vaa­timuksena
oli palkkojen ylentämi­nen,
vaihdellen eri työaloilla, seitse­mästä
ja puolesta sentistä kymme-ineen
senttiin tunnilta.
Sopimukseen osallistuu kaikkiaan
noin 90 miestä ja edellyttää se ko.
rotetun palkkataksan astuvan voi­maan
toukokuun 1 päivä tänä vuon­na,
jolloin entinen sopimus meni
umpeen. Liikennekomissioni ei ole
näitä ehtoja vielä hyväksynyt, mutta
yleisenä käsityksenä on, että se tu­lee
ne hyväksj-mään.
GRAIN WORKERS INDUSTRIAL
UNION OF CANADA
Viljan käsittelijäin järjestö voi-
Autoparoonien nyt ollessa kilpai- daan nyt pitää lopullisesti perustet-lussa
keskenäfin, jolloin taistelu on tuna. Järjestämistyö heidän keskuu-kireimmillään
suurten autotrustien clessaan on ollut käynnissä jo jonkun
välillä, on hyvä tilaisuus liiton jär- »ikaa. Viime päivinä . ovat he pitä.
SUOMALAISTEN JUOKSI JAMAINE
KOHTA MENNYTTÄ
Ulkolaiset urheilupiirit ovat pohti­neet
salaisuutta, miksi suomalaiset ur­heilijat
ovat niin hyviä juoksijoita,
Njrt on englantilainen lehti "The News
of the World" paljastanut salaisuuden,
kirjoittaen t.k. 12 p:n numerossaan
asiasta seuraavasti:
"Ihmeelliset suomalaiset eivät yri­täkään
peittää pitkän matkan juok-sujensa
ylivoimaisuuden salaisuutta,
joka kokonaan^ johtuu heidän sano­jensa
mukaan palkallisista olosuhteis­ta.
— Kapakoita (the publichouses)
on niin vähän, ja ne ovat niin kauka­na
toisistaan ja niiden aukioloajat ovat
niin lyhyet, että saadakseen ryypyn,
heidän on pakko kehittää tavatonta
nopeutta ja kestävyyttä."
Lehden tieto on ilmeisesti vanha tai
on se edesvastuuttoman kirjeenvaihta­jan
tledolttama, sillä toslaslahjin cn,
ettei nykyään kapakoitten välillä Suo­messa
tarvitse pistää juoksuksi, ottaa
vain muutama askel, ja taas on uusi
kapakka. Ja aukioloaika koko vuo­rokausi.
— Mutta juuri siksi mkin
juoksijamalne porvarillisten urheili­joitten
keskuudessa vähenemistään vä­hentynyt,
ollen tuo vähentyminen
suhteessa kapakoitten lisääntymiseen. Rajakaupunkien autotyöläisten teol-jestämlseen.
Hiljattain .Studebake-rin
työläiset vaativat; 20 prosentin
palkankorotusta, j a lyhyen lakon jäl­keen
työnantajat perääntyivät. Mik­si?
Siksi kun he näkivät, että auto­työläisten
järjestö oli aktiivisesti toi­minnassa
työläisten keskuudessa, ja
he myönsivät vaatimukset pelätes.
sään järjestön toimintaa. Työnanta­jat
pelkäävät Autotyöläisten teolli­suusliittoa
ja tekevät kaikkensa eh­käistäkseen
työläiset liittymästä sii­hen.
He käsittävät mitä sellainen
järjestö kuin Rajakaupunkien auto­työläisten
teollisuusliitto merkitsee.
Teidän, autotyöläisten, on käsitet­tävä,
että te olette voimattomia i l ­man
järjestöä. Jos te haluatte teh­taat
turvallisemmiksi, teidän on lii­tyttävä
Rajakaupunkien autotyöläis.
ten liittoon ja pakotettava työnan­tajat
ottamaan turvallisuuslait käy­täntöön,
jotka tulevat suojelemaan
teidän henkeänne-
Autotyöläiset, liittykää autotyöläis­ten
teollisuusliittoon ja taistelkaa
saavuttaaksenne:
Dollarin tuntipalkan kaikille auto-työläisille;
Puolitoistakertainen palkka kaikes.
ta ylityöstä;
Työvuorojen vakiinnuttaminen;
Viisipäiväinen, neljänkymmenen
tunnin työviikko ilman palkanalen­nuksia.
Liittykää Autotyöläisten ..teollisuus­liittoon
ja vastustakaa
hirvittävää hiestytystä tehtaissa;
palkanalennuksia ja työsuhteiden
huononemista;
pakollista ylityötä.
Au^otyöläiset, liittykää järjestöön
ja taistelkaa saadaksenne osuutenne
niistä suunnattomista voitoista joita
autotrustit tekevät teidän työstän­ne.
Iskekää itsenne puolesta liittsrmällä
"Oikea periaate, mutta huonoa pofitiikkaa"
(Jatkoa edelliseen numeroon.)
neet useampia joukkokokouksia. Tä­mä
uusi järjestö on päättänyt yhtyä
Yleis-canadalaiseen työväenliittoon.
AALLONMURTAJAN RAKEN.
TAMINEN
Yleisten töiden jaosto on hyväk­synyt
Chambers, McCaffrey and Mc-
Quigge'n tekemän urakkatarjouksen
2000 jalkaa pitkän aallonmurtajan
rakentamiseksi täkäläiseen satamaan.
Töiden pitäisi alkaa noin kuukauden
tai kuuden viikon kuluttua.
KAUPUNGIN VERONMAKSAJAT
ovat prötesteeranneet valtuustolle
sen johdosta, että valtuusto on päät.
tänyt myydä erään kaupungin omis­taman
maa-alueen jollekin vvinnipe-giläiselle
rahamiesyhtymälle, veron­maksajien
mielestä mitättömän al­haisesta
hinnasta. Kysymyksessä ole­va
alue on vuosia sitten joutunut
kaupungin huostaan maksamatta jää­neistä
veroista. Alue ulottuu jär­veen
ja on sitä pidetty kaupungin
huostassa sillä ymmärryksellä, että
sitä ei myydä millekään maakeinot-telijalle,
vaan yksinomaan jonkin
tehdaslaitoksen alueeksi. Nyt näyt­tää
kuitenkin siltä, että tämä^^in-nipegiläinen
iyhtymä, jolle" alue on
päätetty myydä, ei ole muuta kuin
maakeinottelijain kopla. Ja veron,
maksajat valittavat, että valtuusto
on pettänyt luottamuksensa.
Voihan se kyllä käydä niinkin;
Veronmaksajien olisi parasta valvoa
etujansa valtuustoin - vaalien aikana.
Mahdollisesti siitä olisi vähän apua.
METSÄTYÖT
tällä ympäristöllä ovat hyvin hiljai­sessa
käynnissä nykyään. Miehiä on
kyllä jonkunverran mennyt ulos vii­me
aikoina, mutta joutilaita miehiä
on vielä ympärillä huomattava mää-ra.
Joten kenenkään ei pitäisi suun-
Seuraavana päivänä tuU sitte pa­pin
opastamana luokseni Itse
Nicaraguan "vapaat" vaalit ja Yhdys­valtain
imperialismi
\hdysvaltain ylivalvonnan alaisi- milloinkaan ennen on niin monta
ha toimitettavain Nicaraguan presi-' sotilasta ollut vartioimassa vaaleja
denttivaalien suhteen, kirjottaa libe-: todetakseen, että ne ovat 'Vapaat",
raalinenTAe .Voffon-lehti, tehdään kuin mitä Nicaraguan presidentti-huolellisia
valmistuksia. Erislelyil-ivaaleihin tullaan Aaraamaan. Nä-tä
äänestyspaikoilta, mitkä tulevat mä vaalit tulevat olemaan vapaat
olemaan yhdysvaltalaisen nieriväen ainakin siinä suhteessa, että luku-katsastuksen
alaisina, lullaan vaa-: taidottoniat maaorjat saattavat va-liuuliset
hakemaan sitävarten vara- paasli ja häiritsemättä kulkea Sa­tuilla
lenlokoneryhmillä. Tokkopa neslyspaikalle ja äänestää kuten it-slmm^
jälkimäisen.
Torstai iltjapälvällä kaksi tovereis­tamme
meni erään palkallisen asuk­kaan
autossa Mantarioon, jossa asui
se farmari jolle meidät oli lähetetty
työhön. Farmari tuli takaisin ja sa­noi
meille, että hän el voi millään eh­dolla
ottaa miehiä työhön omalle
farmilleen eikä muille farmeille alueel­la.
Hän kirjoitti selostuksen työnväli­tystoimiston
virkailijoille Saskatooniin
sanoen, että hän ei tarvinnut elonkor­jaajia.
"Nukuimme taivasalla torstaiyön ja
4.30 perjantaiaamuna nouslmine itään­päin
menevään junaan, saapuen ta­kaisin
Saskatooniin 11.15. Kello 1
perjantaina_ saimme ensimSisen ate­rian
sitten kello ll:sta keskiviikko
yönä. Nyt on jo maanantai-iltapäivä
ja me olemme olleet tässä ympärillä
siitä saakka, saaden aterian tai pari
toimistosta, joka hankkii uusia asuk­kaita."
Tämä mies edelleenkin sanoi, että
kun he jättivät höyrylaiva "Franco-nlan"
Halifaxissa, niin heille aimet-tiin
kullekin 5 dollaria ruuan ostoon
j Winnipegin matkaa varten. Ennen
junaan menoaan heille mjrytlin laa-liberaali-
ehdokas,
se seppä. Pienenläntä kuiva skotlanti­lainen;
terävän näköinen mies, mutta
vaitelias, ehkä sentähden vähäpu­heinen,
ettei hän kuitenkaan olisi
saanut suunvuoroa puheliaalta pa-r
pilta. Pastori ehätti kertomaan saa­neensa
ehdokkaan vakuutetxiksi sil.
tä, että tiet ovat tällä saarella tuiki
tarpeelliset.
"Eikö myös jalkakäytäviä kaivat­taisi
tässä keskikylällä?" hän kysäsi,
"Lankuistako tehtyjä?"
"Niin — pari, kolme lankkua rm-nan,
se ei tulisi kovin kalliiksi".
"Mitäpä niillä — lehmät vain kat­koisivat
koipensa," sanoin välinpi­tämättömästi.
"Mutta tiet ainakin ovat välttämät­tömiä
saaren asutukselle," virkkoi eh­dokas
Itse.
"Piru sinne menköön asimiaan —
metsiin! Sitäpaitsi, meUlä olisi teitä
paljo yli nykyisen tarpeen, jos vaa-liaikoina
annetut lupaukset olisivat
koskaan olleet mistään arvosta."
Ehdokas näytti tuosta huomautuk­sesta
nokastuvan, koska hän hjnnn
vakavana lausui:
siitä syystä äänestämästä sellaista
ehdokasta."
Emme eronneet ystävinä. Olin siitä
pahoiUani, sillä tuo ehdokas tuntui
suoralta mieheltä, vaikka oli joutunut
OSASTON KOKOUKSESTA SYYS.
KUUN 16 PÄIVX
Kenttäkoraitean toiminta lopetet­tiin.
Tilivapauden myöntäminen jäi
seuraavaan kokoukseen, johon men­nessä
tilit ovat asianmukaisessa kun-nossa.
Ravintolatoimikuntaan valittiin
seuraavat: Dagmar Salin, Mandi
Hill, Selma Tolmonen, Elin Auvi­nen,
Hilda Salminen, Ida Leppälä,
Alex Anderson, Kusti Salminen,
Tilda Peltonen.
Komitea jonka huolena on ollut
toimintahuoneuston eli sopivan tont­timaan
hankinta keskikaupungilta,
antoi raportin toiminnastaan, jossa
selostuksessa ilmeni, että on useita
sopivia paikkoja saatavana kohtu-hinnasta.
Komitean kanssa yhdessä
asian hyväksi toimimaan velvoitet­tiin
osaston, johtokunta.
Uutena jäsenenä Ida Valpas hy­väksyttiin
osastoon.
Osaston vuosijuhlan järjestänii.
nen ja päivän määrääminen ensi-kuun
ajalla jätettiin johtokunnalle
sekä toimenpiteet sinä aikana ilmes­tyvän
Vapauden piirimme erikoisnu­meron
hyväksi.
MUISTETTAVAA
Naisliiton suomalaisen osaston toi­meenpanema
"Kornijuhla" Long
Branchissa, suomalaisten paikalla
sunnuntaina syyskuun 23 päivä. Sin­ne
jo mennään aamusta päivin. Siel.
lä tarjotaan kahvia ja kornia pikku-rnaksua
vastaan.
VIESTINJOUKKUE WINDSORIIN
Osastomme urheiluseuraa Yi-ityksen
pojista on taasen kokoonpantu tuli­nen
viestinjoukkue, jotka lähtevät
ensi lauantaina, syyskuun 22. päivä
kohti "VVindsoria, siellä kilpaillak­seen
Windsorin osaston urheiluseu­ran
viestinjoukkueen kansaa. Pojat
parhaillaan tulisesti juosta hölskyt-telee
jokainen ilta Don-laaksossa
ja jos ei mitään erikoista vahinkoa
tapahdu, niin tuon kilpailtavan 1600
metrin matkan aikovat voittaa. Vie­lä
lisäksi lähtee joukkueeseen nyt
hyvässä kunnossa oleva tov. Wik-berg,
joka on täällä. tullut tunne­tuksi
hyvillä saavutuksilla 3000 m:n
matkalla, ja niin päättelee hänkin,
että kireälle pistää, jos vaan tuolla
matkalla kilpailut järjestetään. No
niin, mitäpä sitä muuta voi sanoa
kuin: onneksi olkoon! Mutta jos
häviättekin, niin muistakaa kuiten­kin
tovereina erota, ja uskossa UUT
teen vastayritykseen paremmalla
"lukilla".
LABOR LYCEl^MILLA TOIMI-TUISTA
TANSSEISTA
Koko kesän on osastomme "tahol­ta
toimittu tanssia Spadinä Avenu­ella
olevassa Labor , Lyceuniissa.
Mutta syyskuun 15 päivä aijotut
tanssit tuli keskeytetyksi juutalais­ten
uudenvuoden pidon vuoksi. He,
juutalaiset, jotka omistavat tuon
tanssihaalin, eivät sallineet tanssien
pitoa ja lopullisesti -eivät siitä anta­neet
tietää ennenkuin vasta tanssi-iltana.
Mutta tästä keskeytyksestä
huolimatta tullaan siellä tansseja pi­tämään
tästä eteenpäin jokaisen vii­kon
keskiviikko- ja, lauantai-iltoina
niin kauan kuin toisin ilmoitetaan.
Tämä siksi, että siellä tansseissa kä-vijät
tietävät syyn tanssien keskey-
"sella kokoonnuttiin tanssimaan, pyy­sivät
tanssin lomassa, puhumaan uu­destaan
ja keräsivät kolehdm, joka
tuotti 28 dollaria.'
"Nyt ei ole hätääkään: gasoliinia
kustelun toiseen asiaan, kysymällä eh- kekkulien kelkkaan. Jotkut saarelaiset 1 ^""ää tähän vaaUtaisteluun, ja vielä
dokkaalta:
"Tiedättekö, onko tässä piirissä työ­väen-
ehdokasta?" •
"On se," vahasi hän emiriinättä.
"Tapasimme heidät Salmon Riverillä,
tännepäin tullessjimme."
Papin naamaa oli hauska katsoa,
hänen joutuessaan kilimi ilmeisestä
valheesta. Mutta hän ei olisi ollut
pappi, jos olisi jäänyt neuvottomak­si.
"Se ei ole mikään työväen-ehdo­kas."
koetti hän häkeltää, "en aina­kaan
minä pidä häntä työväen-ehdok­kaana:
ensin ollut konservatiivi, sltte
liberaali nyt olevinaan sosialisti...."
"Sehän todistaa, että mies on edis-tyskykyinen."
keskeytin. "Ja jos hän
nyt oh Työväenpuolueen ehdokkaan!,
liiin me luultavasti äänestämme hän­tä."
Jälkeenpäin sain selville, että papin
juttu työväen-ehdokkaan entisyydestä
oli tekastu: kyseessäoleva.mies esiin­tyi
nyt ensi kertaa poliittisella näyt­tämöllä
ja oli ollut vanhan B. C:n
Sosialistipuolueen jäsenenä jo ennen
kuin pappi oli tähän maahan tullut­kaan.
oUvat tavanneet häntä seppänä tuk-kikämpiköillä
ja kehuivat häntä kel-j
Muuten pyytäisin huomauttaa," sa-
"Tietysti minä en voi teille tiera-j noin. kun -vieraani alkoivat tehdä
hoja suorastaan luvata. Mutta sen j lähtöä, "että ei ole viisasta tisrahoiUa
po mieheksi. Mutta yhtään ääntä hän
er saanut tältä saarelta.
Paraiksi oli liberaaliehdokas norja-laisine
saamavärkkeineen nopeaUa pi^
kapaatillaan päässyt lähtemään lai­turista,
teffl siihen saapui hidaskulkui-nen,
kömpelötekoinen kalavene. Siinä
vihdoin tuU odotettu
työväen-ehdokas.
Hänen saattajansa, tuon veneen
omistajan, tunsin ennestään, sillä hän
oli ennenkin kuljettanut tänne työ­väen-
ehdokkaita, ilmaiseksi, puhtaasta
asianharrastuksesta. Oli vanhoja So­sialistipuolueen
miehiä, hänkin, kalas­taja
ammatiltaan, vaikka omisti maa-palasenkin
jossain sieUä etelämpänä
mistä kaikki tämänvuotiset vaalieh­dokkaat
olivat kotoisin. Vene oli hä­nen
omaa tekoaan, ja samalla hänen
kotmsa — ei oUut vielä varoja raken­taa
asuntoa maalleen. Tämä ehdo­kas
oli hänen naapureitaan, eiinen
työskennellyt kaivannoissa, mutta ter­veydellisistä
syistä täytynyt ruveta
pikkuviljelijäksi, kanafarmariksi, ka­lastajaksi
y.m.
voin luvata, että jos tulen valituksi, tai muilla" paikaUL.iUa^eduma ':;;"t: h^^S^^asoSLiSl^konÄl^^^' !"!° .'^.^r ^"^^^^^^^ kelnoteUa ääniä itselleen. Ajat- Mutta Salmon R i S ^f^^^i^:
televa äänestäjä kun kuulee miehen
lähtevän valtiolliselle uralleen siinä
käsityksessä, etta hänellä on oikeus
käyttää yleisiä varoja leipäpaikan
saamiseksi tälle saarene, ja koska
nykyisen hallituksen ohjelmana on
maiden aukaseminen asutukselle, us­kon
siinä myös onnistuvani."
Se oli selvää puhetta. BZäänsin kes- cstamiseksi itseUeen, kavahtaa juuri
Riverillä heitä oli onni
potkassut: siellä oU heinäk 1 p. suu-ret
ulkoilma-juhlat, joissa'oh paljon
vakea; ehdokkaalle annettiin' tilai-f""
f, .P"^"a. ja oUvat oUeet niin
tyytyväisiä puheeseen, että kun ilta-saadaan
syödäkin silloin tällöin."
Liikkuivat siis proletaarisella poh­jalla.
Mutta olivatkos "kirjat" kun­nossa?
Ehdokas veti taskustaan L. P:n sih­teerin
allekirjoittaman todistuksen,
jonka mukaan L.P:n laajennettu toi­meenpaneva
komitea oli yksimielisesti
hyväksynyt hänet Comoxen vaalipiirin
edustajaehdokkaaksi. Siis sitä myö­ten
selvä.
Mutta tässä veljet vetivät minua
hiukan huulesta: tuo hyväksyminen oli
tapahtunut aikaa ennen LL.P:n eroa­mista
L. P:sta, eikä sentähden vält­tämättä
ollut käsitettävä enää voi­massaolevaksi.
Mutta kun he huo­masivat,
etten liilnä tiennyt vielä ko­ko
eroamisesta, eivät he sUtä puhu­neet
yhtään sanaa. Tosin se el olisi
mitään asiaan vaikuttanut, sillä mei­dän
velvollisuutemme oli äänestää ai­noata
vaalilistalla olevaa työväeneh*
dokasta. jos ei keskus-elimiltä saapuisi
toisenlaisia määräyksiä^ Rehellisempää
olisi ollut, jos olisivat avoimesti se­lostaneet
tilanteen. Mutta eihän Ih­minen
nahkastaan mihinkään pää*
se: molemmat olivat ovelia skottilaisi?
(canny scotf).
Kuitenkin, koska tiesin heidät I
L. P:n miehiksi, kysyin varmuuden
vuoksi: '
"Onko se I. L. p. luokkataistelu'?
pohjalla?" /
Molemmat vakuuttivat olevansa.
"Mitäs te ajattelette itämaalaisten
äänioikeuskysymyksestä?"
"Oikea periaate, mutta huonoa po-
No.
V
yina i
P
kerätä
liikke«
takaul
pidätt
K
K
kanka
ei tEn
paude
jos M l
tilaalu
suude
Me er
hempä
voida
kortte
tUauki
liikett
I
t/l
4