Vapaus, July 8, 1958

              Sivu 2 Tiistaina, heinäk. 8 p. — Tuesday, July 8, 1958
VAPAUS
(lAEBTT) — ^dependent Labor
Orgatt of Fiiuilsh>-Canadlans. Es-tatdldied
Notr. .CJÖ17. Anthorized
as second dass mail by the Post
Office Department, Ottaw8. Pub-llsbed
thrlce weeUy: Tuesdays,
Itnmdaya and Satiurdajnt by Vapaus
PabUsbii>gXX>mpany Ltd.. at 100-102
Elm 6t. W.. SudbUry, (tat., Canada.
Telephones: Bus. Office OS. 4-4264;
Editorial Office OS. 4-4265. Manager
E. Suksi. Editor W. Eklund. Mailing
address: Box 69, Sudbury, Ontario.
Advertising rates upon appUcation.
TranslatioQ free of chargle.
TIIAUSHmNAT:
Canadassa: 1 vk. 7.00 6 kk. 3.75
3 kk. 2.25
Yhdysvalloissa: 1 vk. 8.00 6 kk. 4 J0
Suomessa: 1 vk. 8.50 6 kk. 4.75
^^f^J"RautaUorUo" murskattiin Reginassa
misteliitnitä uuden vesivoimalaitok- ' %^
USAm 49. osavaltio
Canadasta ei tuUutkkaan Yhdysvaltain 49. osavaltiota,
kuten on joissakin piireissä kaavailtu. Mutta kaikesta huo­limatta
näyttää kuitenkin siltä, että huomattava ja tärkeä
maanosa, joka on asiallisesti puhuen sodan uhalla ryöstetty
Canadalta, aiotasat^ nyt liittää virallisen osavaltion osana
Yht^valtoihin.
Meidän mielessämme on luonnollisesti äskettäin saatu
uutistieto, että Alaskasta tulee 49. osavaltio Yhdysvalloissa,
ja että niinmuodoin tulee tähtilippuun pian 49. tähti mer­kiksi
siitä, että osavaltioita on nyt näin paljon.
Mikäli on puhe Alaskasta sellaisenaan, niin se"-on tie­tenkin
Yhdysvaltain sisäinen asia ja epäilemättä pitkän pääl­le
edullinen toimenpide. .
Mutta asiaan liittyy myös se tosiasia, että tähän suun­nitelmaan
liittyy, myös n.s. Alaskan "pannunvarsi", jonka
presidentti Teddy Rooseveltin sanotaan sodalla uhaten otta­neen
haltuunsa Canadan edustajain vastalauseista ja pro­testeista
huolimatta. Tämä "pannunvarsi" käsittää yli 500
mailia Canadan rannikkoaluetta niin, että British Colum­bian
pohjoisosa ja Yukonin alue ovat sen vuoksi eristettynä
meriyhteydestä.
Mikäli Alaskasta tulee nyt virallisesti USA:n 49. osa­valtio,
se tarkoittaa, että tämä Canadan tärkeä rannikko­alue
tulee myös "Anrallisesti" Yhdysvaltain alueeksi, vaikka
Canada ei ole koskaan antanut hyväksymistään k.o. "pan-nunvarren"
luovuttamisesta Yhdysvalloille.
•Aikakauskirjat kertovat, että Yhdysvallat otti väkival­lalla,
ja voimakeinoilla uhaten k.o. "pannunvarren" haltuun­sa
1903. Kysymys tämän tärkeän rannikkoalueen "omistus­oikeudesta"
oli silloin annettu kuuden "puolueettoman Ju­rikin"
ratkaistavaksi. Ratkaisevassa vaiheessa Englannin
päätuomari lordi Alverstone hämmästytti canadalaisia
kumppaneitaan muuttaen äkkiä mieltänsä ja äänestäen odot­tamatta
kolmen amerikkalaisen juristin kannan puolesta it-seäm
ja canadalaisia edustajia vastaan.
Tämän tapahtuman taustana on se, että presidentti Roo­sevelt
oli vuonna 1902 komentanut lisää sotavoimia Alas­kaan
kun Canadan tunnettu ja tunnustettu liberaalijohtaja
sic^S^ilfrid Laurier ilmaisi toivomuksen, että Haagin kan­sainvälinen
oikeus voisi ratkaista tämän rajakiistan. Ylei-sestr
otaksutaan Theodor Rooseveltin ilmaisseen salaisesti
Britannialle, että hän tulee ottamaan Alaskan "pannunvar­ren"
asevoimien miehityksen avulla, jos 'puolueettomat ju­ristit"
eivät anna Yhdysvalloille myönteistä päätöstä asiasta
— ja tämä sai lordi Alverstonen äänestämään Canadaa vas-taJan.
Pitäen mielessä niin suuria taloudellisia haittoja, mitä
maallemme koituu siitä kun näin suuri rannikkoalue on vie-rflbär.
maan kontrollissa ja kun asia on kaiken lisäksi tulossa
tS^geäan ratkaisuvaiheeseen, me puolestamme liitymme
kaikkiin niihin hyvää tarkoittaviin canadalaisiin, jotka nyt
vaativat, että liittohallituksen tulisi esittää päättävästi vaa­timus,
että Alaskan osavaltiokysymystä ei saa lopullisesti
iratkaista ennenkuin on tehty oikeudenmukainen sopimus
tästä "pannunvarresta". Kyseinen rannikkoalue kuuluu tie­tysti
historiallisesti, maantieteellisesti ja juridisesti Caha-dalle.
Näinmuodoin liittohallituksen pitäisi vaatia tiukasti,
että Alahan "pannunvarsi" palautetaan ilman muuta Cana-dalle.
Ja missään tapauksessa Canada ei voi suostua vähem­pään
kuin siihen, että.se saa eräitä täysin vapaita väyliä
"pannunvarren" alueen läpi merelle.
Oikein puhuttu — tekojen vuoro
Puhuessaan Anglikaanisen kirkon Lambethin piispojen
yhdeksännen konferenssin avajaistilaisuudessa viime tors­taina,
Canterburyn arkkipiispa Rev. Gepffrey Fisher sanoi,
että kirkon velvollisuus on näyttää maailmalle miten voi­daan
elää rauhassa. Rauhan säilyttäminen vanhoilla mene­telmillä,
sotilaallisin tai taloudellisin keinoin, on hyödytön­tä—
ja siksi on kirkon osoitettava epätoivoiselle maailmal­le
miten voidaan elää yhteisymmärryksen olosuhteissa, se­litti
arkkipiispa Fisher.
Pitäen mielessä sen tosiasian, että arkkipiispa Fisher ei
suinkaan ole "radikaali", hänen lausuntonsa rauhanasian
puolesta on erittäin lämpimästi tervehdittävä, vaikka hänen
näkökohtiinsa ei voitaisikaan aivan kaikissa kolidin yhtyä.
Valitettava tosiasia nimittäin on, että eri kirkkojen johto­portailla
on tähän mennessä ollut aivan luvattoman paljon
''sotapappeja" — miten ihmeessä se käsite voikaan kirkon
asemaan soveltua — kuin Rauhan ruhtinaan sahan ja sano­man
levittäjiä. Tämä pitää paikkansa kaikkien kirkkojen ja
erikoisesti' meidän Lutherilaisen kirkkomme korkeimman
johdon suhteen. Mutta kun sellaiset vaikutusvaltaiset piirit
kuin Canterburyn arkkipiispa Rev. Fisher vetoaa nyt rau­hanasian
puolesta ja kehoittaa kirkkoja näyttämään tietä
miten ihmiskunta voi elää yhteisymmärryksessä ja rauhassa,
niin sen luulisi antavan tervetullutta ajattelemisen aihetta
pappien keskuudessa yleensä.
Ottakaamme yksi käytännöllinen esimerkki Länsi-Sak­sasta,
missä on käyty, ja käydään yhä kovaa taistelua ih­misten
sieluista, jos saainme luvan sanoa, rauhan tai sodan
asiaa edistävien kysymysten tiimoilta. Länsi-Saksan rikkaim-massa
ja tiheimmin asutussa osavaltiossa, Nordrhein-West-falenissa
juuri käydyn vaalitaistelun keskeisimpänä kysy­myksenä
oli kysymys Länsi-Saksan atomivarustelusta, joko
sen puolesta tai sitä vastaan. Juuri vaalien edellä Nordrhein-
Westfalenin roomalaiskatoliset piispat julkaisivat erikoisen
paimenkirjeen, missä he varauksetta asettuivat sodanvalmis-tplijain
ja sotavarustelun kannalle.
Hyijätessääji Rauhan ruhtinaan opin nämä k.o. osaval­tion
piispat selittivät Nordrhein-Westfalenin kaikissa kato­lisiä
» kirkoissa luetussa paimenkirjeessä, että kukaan ka­tolilainen
ei voi katolisen kirkon oppiin nojautuen hylätä
niitä.puolustustoimenpiteitä, joita useat vastuunalaiset po­liitikot
pitävät tarpeellisina vallitsevassa tilanteessa. Ja että
mikään ei jäisi sattuman varaan, samassa piispojen paimen­kirjeessä
korostetaan, että yhteisymmärryksen ja ystävyyden
kehittämisen asemesta jokaisen katolilaisen velvollisuus on
kmilema "auttaa maailmaa uhkaavan kommunistisen vaa-itorjuntaa."
Delvinan lähellä suoritetaan val­mistelutöitä
uuden vesivoimalaitok­sen
rakentamiseksi Bistrltsajoelle.
Laitoksen tehoksi tulee 18.000 kilo-wattia.
Myös Matijoella on ryhdyt­ty
valmistelutöihin uuden vesivoi­malaitoksen
rakentamiseksi.
Albaniassa on alettu menestyksel­lisesti
ratkaista maan sähköistämis-kysymystä.
Vuodesta 1951 lähtien on
pantu käyntiin Leninille nimetty
vesivoimalaitos sekä tekstiilikombi-naatin,
sokeri-, sementti- ja naftan-tislaustehtaiden^
hteyteen rakenne­tut
lämpösähköiiaitokset, jotka va­rustavat
sähkövoimalla Tiranan,
Kortshin, Vloran ym. kaupunkien
teollisuutta ja väestöä. Jokin aika
sitten sähkövirtaa on alettu saada
myös maan suurimniasta, Karl Mar­xille
nimetystä vesivoimalaitok­sesta.
Sähkövoima tuotan to on maan va­pauduttua
lisääntynyt 14-kertaises-ti.
Toisen viisivuotissuunnitelman
viimeisenä vuotena (1960) Albanian
kansantalous tulee saamaan sähköä
yli 162 miljoonaa kilowatti-tuntia
eli puolta enemmän kuin 1955.
Maassa luodaan yhtenäinen sähkö-verkosto.
Hai^kittu proYokatio
Gestapon mieheltä
Moskova. — Moskovan radio
selosti viime torstai-iltana laajasti
Arvo Tuomisen Neuvostoliitto-vastaista
provokatiota, jota Hel­singin
Sanomien lisäksi sekä ko­koomuspuolueen
että sosialidemo­kraattisen
puolueen lehdet ovat
levittäneet.
Lähetyksestä kävi selville, ettei
Neuvostoliitto "painosta" Suomea,
kuten provokation takana olevat
piirit väittävät, vaan kysymys on
Neuvostoliittoa vastaan suunnattu­jen
perusteettomien väitteiden tor­jumisesta.
Radio huomautti, että
Helsingin Sanomat tiesi Arvo Tuo­misen
entiseksi Hitlerin apuriksi
ja luopioksi, minkä lisäksi provo-katio
oli niin mielikuvituksellinen,
ettei mikään arvovaltainen sanoma­lehti
olisi voinut sitä julkaista. Sii-
'tä huolimatta Helsingin Sanomat
teki sen, mikä osoittaa Suomen
taantumuspiirien lähteneen vaalei­hin
ulkopoliittisen hyökkäyksen
merkeissä. Radio selosti myös Aal­tosen,
Pessin ja Ryömän tähän pro-yokatioon
lähettämää vastausta ja
lainasi Kansan Uutisten pääkirjoi­tusta,
jossa provokatio todettiin
harkituksi hyökkäykseksi Suomen
ja Neuvostoliiton ystävyyttä ja rau­haa
vastaan.
Kirj. Bert Whyte
"Lupaan teille, että Jos konserva­tiivipuolue
palautetaan valtaan, niin
pian heinäkuun 28 päivän jälkeen
parlamentti tullaan kutsumaan Ico-koon
käsittelemään työttömyyson­gelmaa
ja järjestämään työtä (suo­sionosoituksia)
eikä avustusta, ja
ryhdytään lainlaadinnallisiin toi­menpiteisiin
turvallisuuden ja pa­remman
huolenpidon takaamiseksi
ihmisille. Tämän maan miehet ja
naiset haluavat työtä — eikä armo­paloja.
Onko olemassa minkäänlais­ta
syytä miksi Canadassa pitäisi olla
huono siika jos sen hallitus täyttäisi
velvollisuutensa kuten sen pitäisi." —
( Osa R. B. Bennettin puhetta, joka
julkaistiin. Victoria Timesissa kesä­kuun
17 pnä 1930.
Heinäkuun 1 pnä 1935, viisivuoti­sen
konservatiivihallituksen vallassa­olon
jälkeen, Canada oli taloudelli­sen
kriisin puristuksessa. Pääminis­teri
R. B. Bennettin yritys "räjäyt­tää
tie avoimeksi maailman markki-noiUe"
epäonnistui täydellisesti. Yli
miljoona canadalaista oli työttömä­nä
— nuorison kerma ajoi varaskyy-dillä
rautateillä taikka oli ahdettu­na
"orjakämpjlle" tekemään työtä
20 sentillä päivältä. Bennett otti
käytäntöön "rautakorkomenetelmän-sä"
tukahduttaakseen kaikki k^pina-jrritykset.
Reginasta tuli täi%:eä tapahtuma­paikka
heinäkuun 1 päivänä. Mark­kinatorilla
oli 2,000 nuorta miestä,
jotka RCMP:n miehet.olivat pysäyt­täneet
koska he olivat matkalla Ot-tawaan
tavaravaunuissa esittääkseen
hallitukselle vaatimuksensa. He
kuuntelivat johtajansa puhetta. Nä­mä
nuoret miehet olivat jättäneet
"orjakämppänsä" ja Vancouverista
saakka matkustaneet herättääkseen
ihmisten huomion heidän hätäänsä
kohtaan. He olivat saaneet esimer­killistä
kannatusta ihmisiltä matkal­laan
ja olivat vakuuttuneita siitä, et­tä
heidän retkensä tulee olemaan
menestyksellinen.
Totta kyllä, heidän 8 miestä käsit­tävän
lähetystönsä esittämät vaati­mukset
oli pääministeri Bennettin
taholta muutamia päiviä aikaisem­min
jyrkästi hyljätty.
"Avustuskämppien varaaminen on
inhimillistä työtä . . . sanokaa miehil­lenne,
että menevät takaisin käm­pille
. . . kun työtä saadaan niin heil­le
annetaan etuoikeus siihen", sanoi
pääministeri. Senjälkeen hän me­netti
malttinsa Evansin edelleen
painostaessa orjakämppäläisten vaa­timusta
ja Bennett syytti Kvansia
varkaudesta Princetonin piir^fi la­kon
aikana. "Te olette valehtelija",
vastasi Evans. (Kaivostyöläisten la­kon
aikana, jolloin Yhdysvaltain
päämajasta ei lähetetty lakkoavus-tusta,
Evans ja lakkokomitea käytti­vät
union kansainväliselle keskuk­selle
kuuluvia pääveroja ruokkiak­seen
nälkää näkevien lakkolaisten
perheitä.)
Heinäfiniun 1 pnä 1935 sattui Re­ginan
torilla vakava tapaus. Kokous
oli rauhallinen; miehet kuuntelivat
puhetta ja toiset nukkuivat aurin­gon
paisteessa.
Yhtäkkiä soitettiin pilliä. Joka
puolelta toria hyökkäsi RCMFn ja
kaupungin poliiseja heiluttaen patu-koitaan
ja ampuen pistooleillaan.
Kaikki meni sekasorroksi; kuitenkin
nuoret miehet pian järjestyivät ja
taistelivat vastaan käyttämällä nyrk­kejään,
kapuloita, kiviä ja mitä vain
saivat käteensä.
Ennen hyökkäystä salapoliiseja oli
pantti poikien joukkoon. Yksi heistä,
Reginan salapoliisi Charles Miller,
oli Evansin pituinen ja muutenkin
hänen näköisensä. Joukko RCMP:n
miehiä oli hänen ympärillään käyt­täen
patukoitaan. Myöhemmin löy­dettiin
hänet kadulta kuolleena.
Kämppälakkolalsta David Lyonia
ammuttiin vatsaan. Reginan sairaa­lan
^ työläinen J. Rothecker sai sin-gonneen
kuulan selkärankaansa.
Kymmenet nuoret miehet saivat
vammoja ja seitsemän täytyi kuljet-ta
aampumahaavojen takia sairaa­laan.
Arthur Evans Ja satakunta or-jakämppäläistä
heitettiin vankilaan
Ja heitä vastaan nostettiin syyte r i ­koslain
98 :n pykälän nojalla ja hei­tä
syytettiin "laittomaan järjestöön"
kuulumisesta, kapinaan kiihoittami-
.sesta, päällekarkauksesta, aseitten
kantamisesta Jne.
Pääministeri Bennett, poliisiterro-rin
käyttäjä, näytti saavuttaneen si­nä
päivänä voiton. Marssijat palasi­vat
takaisin hallituksen kustannulk-sella
kämpillensä. "Ottawaanmarssl"
oli saatu pysäytetyksi.
Historia on osoittanut, että Ben­nett
sai Pyrrhoksen voiton. Reginan
verilöyly paljasti konservatiivipuo­lueen
"i-autakoron" puolueeksi Ja ca-nadalaiset
vastasivat heittämällä
Bennettin hallituksen pois vallasta
samana vuonna. Seuraavan 12 kuu­kauden
aikana hävitettiin "orjakäm-pät'
'ja rikoslain 98 kohta poistettUn
rikoslaista.
• • •
Mitkä olivat ne olosuhteet, jotka
aiheuttivat Canadan "Haymarketln
verilöylyn" Reginassa?
Vuoden 1929 jälkeen maailma oli
taloudellisen kriisin kourissa — krii­sin,
Joka johtui ylituotannosta ja
sekä maatalous- että teollisuustuot­teiden
kulutus oli erittäin alhainen.
Tämä kriisi, jota ennusti Wal]
Streetin osakepörssiromahdus, päätti
kapitalismin vakiintumisen ensim­mäisen
maailmansodan Jälkeen.
Johtuen kapitalistisen järjestelmän
sisäisestä kehityksestä tuU siitä ylei­nen
kriisi. Jonka taakka pantiin työr
Iäisten kannettavaksi. Lisääntyvä
työttömyys avasi vastakohtaisuudet
kapitalismin ja työväenluokan välil­lä
Ja samalla osoitti sosialistisen Ja
kapitalistisen • järjestelmän väliset
eroavaisuudet.
Se oli terävien luokkataistelujen
kautta. Yrittäessään tappaa Cana­dan
työväenluokan kaikkein mUi-tanttisemman
osan Johtajat hallitus
heitti Tim Buckin Ja seitsemän
muuta kommunistijohtajaa Kings­tonin
kuritushuoneeseen. Työnanta­jat
yrittivät murskata unionistisen
liikkeen; lakot murskattiin poliisivoi­min
ja sadat "radikaalit" joutuivat
mustalle listalle.
Työläiset taistelivat vastaan. Eräät
oikeistolaiset imiojohtajat antoivat
perään painostuksen edessä ja rivi­jäsenten
militanttisuus lisääntyi, uu-
(Jatkuu 4:llä sivulla)
T O T T U K A A M M E K A U P U N G I N^
M U K A V U U K S I I N ^
Oltuaan kymmeniä vuosia farmil­la
vanha pariskunta muutti kaupun­kiin
viettämään vanhuudenpäiviään
ja nauttiakseen kaupungin muka­vuuksista.
Ensimmäisenä aamuna vainio
nousi auringon nousun aikana ja
sanoi miehelleen:
"Jussi, eikö olisi aika nousta
ylös ja tehdä tuli hellaan?"
"Ei Meeri", sanoi mies. "Kutsu­taan
palokunta tekemään tulen ja
nauttikaamme kaupunkielämän mu­kavuuksista."
LIIAN KUIVA
Pappi tapasi seurakuntansa jäse­nen
ja kysyi:
"Miksi ette olleet kirkossa ei­len?"
"Liian märkä sää", sanoi mies.
"Mutta sisällä on aina kuiva."
"Se on toinen syy miksi en tule
kirkkoon."
TANNER LÖI ARMOTTA "OMIAAN
SAI SIITÄ NATSIEN KIITOKSEN
NL on tarjonnut työtä
Suomen rakennusväelle
Ylä-Tuuloman jokeen 170,000 kwt:n
voimalaitos — työtä 2,000 rakentajalle
Helsinki. — "Herra Tanner on näi­hin
saakka pitänyt voimakkaalla kä­dellä
kurissa puolueessa olevia Jyrk­kiä
aineksia, hän on yrittänyt estää
uuden viikkolehden ilmestymisen, Ja
hän on se. Joka on aloittanut yhteis­työn
porvarillisten puolueiden kans-,
sa ja toteuttanut sitä käytännössä
ministerin ominaisuudessa", kirjoitti
natsi-Saksan Helsingin lähettiläs von
Blucher Saksan ulkoministeriölle 30.
7. 1940 Helsingissä päivätyssä ra­portissaan.
Näillä 'jyrkillä ahieksilla'
von Blucher tarkoitti sosialidemo­kraattisen
puolueen vasemmistoryh­mää,
joka asettui talvisodan jälkeen
vastustamaan Tannerin käsissä ole­vaa
puoluejohtoa ja syytti Tanneria
siitä, että tämä henkilökohtaisella
asenteellaan Moskovan neuvottelu­jen
aikana syksyllä 1939 ja yhteis­työssä
äärimmäisen oikeiston kanssa
oli merkittävällä tavalla vaikuttanut
tilanteen kärjistymiseen sodan as­teelle.
Tanner ryhtyi erittäin voi­makkaisiin
toimenpiteisiin oppositio­ryhmän
jäseniä vastaan, kutsui heitä
'viideskolonnalaisiksi' ja vaati oppo­sitiossa
olevien pidättämistä. Heidät
suljettimkin vankilaan vielä välirau-
YHDYSVALLAT CANADAN POHJOISEN
KEHITTÄMISEN TIELLÄ ALASKASSA
Miltei hetikohtaisesti, jos kos­kaan,
on Canadan saatava tyydyt­tävä
ratkaisu Alaskan pannunvart-ta
koskevaan kysymykseen. Tämä
British Columbian maakunnan ja
Tyynenmeren välillä oleva miltei
puolen maakuntaa rannikosta eris­tävä
kaista syntyi siten, että Yh­dysvaltain
presidentti Theodor Roo­sevelt
uhkasi v. 1903 asevoimilla
ellei k.o. aluetta myönnetä Alaskal­le.
Siitä lähtien tämä pannunvarsi
on ollut esteenä British Columbian
luoteisosan kehHykselle.
Se kun Alaska on asiallisesti saa­massa
Yhdysvaltain osavaltion omi­naisuuden
tekee välttämättömäksi
neuvotella Yhdysvaltain kanssa täs­tä
asiasta. Ellei näin tapahdu, niin
silloin on estetty British Columbian
pohjoisten osien pääsy merelle. Tä­mä
kaista jättää noin 500 mailia
British Columbian läheltä Prince
Rupertia pohjoiseen olevaa aluetta
Alaskan selän taakse.
Juuri nykyiselle Canadan halli­tukselle
sopisi, että se lähestyisi
Yhdysvaltain hallitusta tässä kysy­myksessä.
Pääministeri Diefenba-ker
seuralaisineen pääsi valtaan vi-me
maaliskuun 31 päivänä toimite­tuissa
liittovaaleissa juuri niillä lu­pauksilla,
joista yksi oli Canadan
pohjoisten alueiden kehittäminen.
Lisäksi hän esiintyi näiden vaalien
aikana Canadan kansan puolusta­jana
Yhdysvaltain yliherruutta vas­taan.
Tämä Alaskan pannunvarren ta­kana
oU^a alue on mineraalirikas
ja siellä voitaisiin, rakentaa suu-
Kuten ylläolevasta näkyy,
kirkkojen korkeimmilla por­tailla
tehdään vieläkin aivan
liian paljon ratkaisuja sillä pe­rusteella,
minkälainen poliitti­nen
tuuli sattuu puhaltamaan
poliittisen hallitusvallan kor­keimmissa
piireissä. Se ei tie­tenkään
ole voinut muuta kuin
vähentää kirkon arvovaltaa
•yleensä ja mikä pahinta, aut­taa
asevarustelukilvasta rikas­tuvia
sotatarviketehtailijoita.
Tämä on se valitettava tilan­ne,
johon ylempänä viitataan,
ja jonka vastapainona on sydä­mellisen
lämpimästi tervehdit­tävä
Canterburyn arkkipiispan
Rev. Fisherin vetoomusta rau­han
asian hyväksi.
ria teolli.suuslaitoksia ja kokonaisia
kaupunkeja jos vain olisi Viipaa
pääsy merelle.
Viimeisen maininnan tästä ongel­masta
teki eräs Diefenbakerin hal­lituksen
jäsen V. 1956. British Co-lumbiasta
kotoisin oleva yleisien
laitosien ministeri Hov^ard Green
olisi juuri se mies, jonka tulisi ke­hoittaa
j;)ääministeriä toimintaan.
Hän voisi muistuttaa pääministeril­le,
että juuri merelle pääsyn eh­käiseminen
aiheutti sen, että Bri­tish
Columbian pohjoiseen raken­nettavan
$700,000,000 maksavan ve­sivoima-
ja metallurgisen teollisuus­laitoksen
suunnittelusta luovuttiin.
Frobisherin yhtiö oli suunnitellut
teollisuuden kehittämistä Yukonissa
ja pohjois-British Columbiassa, mut­ta
luopui suunnitelmasta kun se
kohtasi kansainvälisiä rajariitoja.
Myös oli suunniteltu 4,900,000 he­vosvoimaa
tuottavien voimalaitosten
rakentamista Yukonin ja Takun
joille, jotka virtaavat pannunvarren
läpi.
Canadan moraalinen oikeus pan-nunvarteen
esitettiin erittäin sel­västi
parlamentissa v. 1956 kun sil­loin
liberaalinen parlamenttijäsen
Yukonista Aubrey Simmons puhui
asiasta. Hän kuitenkin silloin pyy­si,
että vanhat riidat unohdettai­siin,
että luoteis-Canadan ja Alas­kan
yhteiseksi eduksi sovittaisiin
kauttakulkuoikeuksista pannunvar­ren
läpi, täten helpottaen tavaran
kuljetusta alueelta ja alueelle.
Hän ehdotti neljää kauttakulku-väylää:
(1) 21'mailia pitkä väylä
Canadan alueelta White-Pass and
Yukonin rautatietä myöden Skag-vvayhin,
(2) Takun jokea myöden,
(3) Canadan alueelta Stikinen jo-
Jtea myöden -ja (4) Pleasant Cam-pista
Chilkatin joella Hainesiin lä­helle
Skagwayta.
British Columbian ja Yukonin
kaivoskamarin johtaja Tom Elliot
on luetellut kaikki ne vaikeudet,
jotka estävät Canadan pohjoisen
kehittämisen.
1.^ Yhdysvaltain Jones-laissa mää­ritellään,
että kaikki tavara, jota
kuljetetaan yhdestä yhdysvaltalai­sesta
satamasta toiseen, on kulje­tettava
yhdysvaltalaisilla aluksilla.
Täten Canadassa Taku-joella kaive­tut
perusmetallit, jotka kuljetettai­siin
pannunvarren läpi, olisi siirret­tävä
yhdysvaltalaisiin aluksiin Van­couverissa
ennenkuin niitä voitai­siin
kuljettaa edelleen Yhdysval­toihin.
2. Yhdysvaltain tulli- ja siirtolai-suussäädöksct
hidastuttavat ja vai­keuttavat
canadalaisia ja heidän ta­varansa
kuljetusta pannunvarren
läpi. Kauttakulkuväylien myöntämi­nen
merkitsi, että sallittaisiin su-lattimojen
ja laiturien rakentami­nen
meren rantaan käsittelemään
Canadan sisämaan kaivoksista tuo­tua
malmia.
3. Yhdysvaltalaiset uniot, joiden
jäsenet käsittelisivät Canadan alu­eelta
kuljetettua malmia, voisivat
määrätä käsittelyehdot.
4. Lakko White Pass and Yukon-rautatien
yhdysvaltalaisella osalla
voisi estää kaiken liikennöimisen
sillä rautatiellä.
5. Canadalaisilta on jo joi.ssakin
tapauksissa kielletty kauttakulku-oikeus
pannunvarren läpi.
Nämä ovat vakavia vaikeuksia ja
ilman niiden ratkaisemista Diefen­bakerin
unelma Canadan pohjoises­ta
jää vain siksi mitä se tällä het­kellä
on.
han aikana, jolla teolla osaltaan
valmisteltiin tietä nk. jatkosodalle.
Kirjelmässään ministeri Blucher
selostaa opposition syntyä sosdem.
puolueessa ja mainitsee sen aloitta­neen
Vapaa Sana nimisen viikkoleh­den
julkaisemisen. Bucher Jatkaa
sanoen,mm.: "Sosialidemokraattinen
puolueneuvosto on tämän johdosta
kokoontunut ja laatinut päätöslau­selman.
Jossa jyrkkien ainesten toi­minta
tuomitaan. Lisätoimenpiteitä
on puolueen taholta odotettavissa.
Tilannetta kärjistää se, että puo­lueesta
irtaantuneet ovat erittäin
huonoissa väleissä puolueen puheen­johtaja
Tannerin kanssa. Herra
Tanner on näihin saakka pitänyt
voimakkaalla kädellä kurissa puo­lueessa
olevia jyrkkiä aineksia, hän
on yrittänyt estää uuden viikkoleh­den
ilmestymisen, ja hän on se, jo­ka
on aloittanut yhteistyön porvaril­listen
puolueiden kanssa ja toteut-
I tanut sitä käytännössä ministerin
ominaisuudessa.
Eilen olivat jyrkät. Joita täytyy
yksinkertaisesti nimittää kommunis­teiksi,
lähteneet ensimmäistä kertaa
kadulle. He olivat saaneet liikkeelle
joitakin satoja ihmisiä alemmista
kansankerroksista, pääasiassa nuori-soiässä
olevia. Muodostui kulkue, jo­ka
Kansainvälistä laulaen marssi
Sörnäisten työläiskaupunginosasta
pääkatuja pitkin päästäkseen Venä­jän
lähetystön edustalle. Matkalla esi­tettiin
eläköönhuutoja Neuvostohal­litukselle
ja alashuutoja Mannerhei­mille
ja Tannerille.
Poliisin onnistui helposti Jaoittaa
kulkue osiin ja sitten hajoittaa se.
Ylipoliisipäällikön minulle tekemien
ilm.oitusten mukaan pidätettiin täl­löin
11 henkilöä. Pidätyksiä jatke­taan
tänään. Myös Ryömä on pidä­tettyjen
Joukossa."
Helsinici. — Saomalaiselle raken-nostcoUisnadelle
annetaan urakka­työnä
uuden 170.000 kwt tehoisen
voimalaitolcsen rakentaminen Neu-
Tostoliiton Snomeen rajoittavalla
alueella, ehdottaa "Neuvostoliiton
hallitus ratkaisunaan kysymykseen
suomalaisen työvoiman käytöstä
Neuvostoliiton irakennnistoiminnas-sa.
Tämän Tlä-Tualoman joen voi-malaitok
«en rakentamiseen Muur­manskin
piirikuntaan voitaisiin
käyttää noin viiden vuoden aikana
suunnilleen 2.00O—2.200 suomalais­ta
työläistä ja vastaava'^ määrä tek­nillistä
henkilökuntaa. Nenvosto-liitto
on valmis asettamaan ura­koitsijan
käyttöön tarvittavat ra­kennusaineet
ja koneet ja maksaa
suomalaisen puolen knstannukset
kauppasopimuksen pnitteissa.
ULKOASIAINMINISTERIÖN
TIEDONANTO
Tasavallan presidentti otti Kulta­rannassa
vastaan torstaina heinä­kuun
3 pnä Neuvostoliiton suurlähet­tilään,
joka ilmoitti hänelle, että
Neuvostoliiton hallitus on käsitellyt
Suomen tasavallan presidentin Mos­kovassa
esittämää kysymystä suoma­laisen
työvoiman käytöstä Neuvosto­liiton
rakennustoiminnassa. Tällöin
on otettu huomioon presidentin,^il-toisi
sille ilmoittaa kantansa ^^edellä
esitettyyn.
Tasavallan presidentti esitti kiitok­sensa
ja ilmoitti jättävänsä hallituk­sen
tehtäväksi ryhtyä asian edellyt­tämiin
toimenpiteisiin.
Ottaen huomioon maittemme välil­lä
vallitsevat hyvät suhteet ja suo­malaisten
urakoitsijain voimalaitos­ten
rakentamisesta Neuvostoliiton
pohjoisosissa saavutetun myönteisen^
kokemuksen sekä haluten auttaa
Suomea luomaan edellytyksiä suo­malaisten
rakennustyöläisten työlli­syyden
turvaamiseksi, Neuvostoliiton
hallitus, tutkittuaan olemassa olevat
mahdollisuudet, -ehdottaa kysymyk
sen ratkaisemista siten, että suoma­laiselle
rakennusalan tolminlmcUe
annetaan urakkatyönä uuden voima­laitoksen
rakentaminen eräällä Neu­vostoliiton
Suomeen rajoittuvalla
alueella. Kysymykseen tulisi Ylä-
Tuuloma (Verhne-Tulomakaja) Joen
voimalaitoksen rakentaminen Muur­manskin
piirföuntaan kahden kilo­metrin
päässä siitä kohdasta, missä
Tuuloma-joki virtaa NuortIjärvestä
(Notocero), Voimalaitoksen suunni­teltu
teho olisi 170 000 kwt.
RAKENTAJAT TYYTYVÄISIÄ
Suomen Rakennustyöläisten Liiton
puheenjohtaja , Aarne Saarinen lau-maiscma
huolestuneisuus Suomessa. I sui Ylä-Tuuloman-joen voimalaitos-erityisesti
rakennusalan työntekijäin
keskuudessa, esiintyvän työttömyy­den
johdosta, samoin kuin se, että
Suomessa annetaan suuri merkitys
tälle kysymykselle.
Sen rakentamiseen voitaisiin käyt­tää
noin Viiden vuoden aikana suun­nilleen
2.000—2.200 suomalaista työ­läistä
ja vastaava määrä teknillistä
henkilökuntaa. Edellytetään, että
suomalainen toiminimi tekee sille
esitettävän suunnitelman mulkaisen
suunnittelutyön ja suorittaa raken­nus-
ja asennustyön. Neuvostoliitto
asettaa urakoitsijan käyttöön tarvit­tavat
rakennusaineiEt ja koneet. Neu­vostoliitto
maksaa suomalaisen puo­len
kustannukset kauppasopimuksen
puitteissa, ts. tavaratoimituksilla
Neuvostoliitosta Suomeen.
Jos Suomen taholta suostutaan
edellä esitettyyn ehdotukseen, voitai­siin
asianomaisten Suomen ja Neu­vostoliiton
elinten kesken sopia so­pimuskirjan
laatimisesta voimalai­toksen
rakentamisesta edellä maini­tuilla
ehdoilla.
Neuvostoliiton hallitus olisi kiitol-linon,
jos tasavallan presidentti tah-rakennustyötä
koskevan uutisen joh­dosta.
Työlli.'^yystUanteen heikentyessä
rakennusalalla lähes kaksi vuotta
sitten nousi liittomme piirissä esille
kysymys eikö olisi mahdoUisuuiksia
sijoittaa suomalaista rakennustyövoi-maa
Neuvostoliittoon. Kysymys on
sen jälkeen ollut pohdittavana mm.
Neuvostoliiton rakennustyöläisten
liiton edustajien kanssa. Sen jälkeen
kun SKPn valtuuskunnalle jokin ai­ka
sitten Neuvostoliiton taholta oli
ilmoitettu, että ajatus voidaan to­teuttaa,
osoittivat rakennusalan am­mattiliitot
nykyiselle hallitukselle
'kirjelmän, Jossa esitettiin, että halli­tus
ryhtyisi toimenpiteisiin selvityk­sen
saamiseksi siitä, onko mahdolli­suuksia
sijoittaa suomalaisia raken­nustyöläisiä
Neuvostoliiton alueella
oleviin työkohteisiin. On selvää, että
nyt julkisuuteen saatettu tieto ote­taan
liittomme piirissä tyydytyksellä -
vastaan. Pitkän ajan vireillä ollut
kysymys on nyt ilmeisesti saamassa
myönteisen ratkaisun. Se on myös
osoitus naapurimaamme halusta suh­tautua
myönteisesti vaikeuksiimme.
Ammuttu ankl(a jai muutaldn törltyä
Tavataan sanoa, että "itku suuren hyväkseen jokaista tilaisuutta hor-ilon
perästä, parku paljon naura­masta".
Näin kävi taas Suuren Rahan
lehdille—niiden turvautuessa "huk­kuvan
lailla oljen korteen" selit­täessään
mahtipontisesti, että "Puo­lan
Gomulka on lähettänyt Hrush­tshoville
vastalausckirjeen Unkarin
tuomion johdosta", ja että "Go-mulkan
vaitiolo on äänetön pro­testi"
jne.
Tämänlaista tekstiä oli näissä
"vapaissa" lehdissä toista viikkoa
sitten kuka määrän tietää.
Mutta sitten tuli se "itku suuren
ilon perästä". Suurta -huomiota
o.sakseen saanut Gomulka, josta jo
tehtiin miltei Suuren Rahan rakas­tettu
poika, piti lauantaina, kesä­kuun
28 pnä Gdanskin laivaveistä-möllä
puheen, jolla hän ampui tuon
muutenkin huonosti lentäneen "an­kan"
maahan että tömähti.
Uusi esimerkki siitä, miten sosia­lismille
vihamieliset ja hyökkäys-haluiset
imperialistiset voimat mi­tään
keinoja kaihtamalta käyttävät
juttaakseen sosialististen maiden
yhtenäisyyttä, on niiden aloittama
propagandakamppailu unTcarilaisen
tuomioistuimen Imre Nagylle ja
muille syytetyille langettamista tuo­mioista,
lausui silloin Puolan yhty­neen
työväenpuolueen sihteeri Go­mulka
jatkaen:
Unkarilaisen tuomioistuimen an­kara
tuomio on ikäänkuin loppunäy­tös
lähes kahden vuoden takaisille
Unkarin tapahtumille, ikäänkuin
päätös Unkarissa silloin tapahtu­neen
vastavallankumouksen murs­kaamiselle.
Ei ole meidän asiamme,
arvioida Nagyn syyllisyyttä eikä
tuomion oikeutusta. Se on Unkarin
sisäinen asia.
' Olisi luullut, että Gomulkan "pro­testeista"
niin suuria melua pitä­neet
lehdet olisivat rientäneet jul­kaisemaan
hänen omankin lausun­tonsa,
mutta kittiä kans! Suuren
Rahan "vapaa lehdistö" päästää
tällaisissa tapauksissa todella "va­paasti"
valheita lentämään, mutta
kieltäytyy kokonaan niitä oikaise­masta,
tai pakon tullessa oikaisee
asian niin huomaamattomasti kuin
mahdollista.
Jokatapauksessa ei voida kieltää,
etteikö Gomulka saanut täysiosu-maa
tähän ankkaan!
Ja pannaksemme saman tien
myös "Eskon puumerkin" asiaan ^eh gestapon vasikka.
voimme sivumennen sanoen puoles­tamme
ihmetellä sitä, että mistä
herran nimestä saivat Suuren Ra­han
lehdet niin paljon ihmisrak­kautta
ja hellyyttä, että voivat päi­väkausia
itkeä Nagyn ja ktfmppa-nien
puolesta? Tämän ihmettelym­me
perustana on niiden täydelli­nen
tunnottomuus sat^n ja tuhan­sien
ihmisten teloittamisesta Kyp­roksella,
Algeriassa jne?
Rauhan miehenä allekrrjolttanut
haluaisi nähdä olosuhteen missä ei
minkäänlaista väkivaltaisuutta har­joitettaisi
ihmisiä kohtaan. Mutta
kun väkivaltaisuuttakin kuitenkin
harjoitetaan tässä epätäydellisyyk­sien
maailmassa, niin silloin ei
meillä ole muut» mahdollisuutta,
kuin suhtautua niihinkin aivan sa­malla
tavalla luokkapohjalla kuin
Suuren Rahan lehdetkin, nimittäin
poliittisten vaikutelmien pohjalta
— ja tässä yhteydessä olemme sitä
mieltä, että Suuren Rahan lehdillä
on syytä lakaista hieman omia por-raspäitään
ennenkuin voivat onnis­tuneesti
teeskennellä jotakin "ih-misystävällisyyttä"
tai "-rakkautta"!
* * *
Suomen lehtiä viikon vaihteessa
selaillessa huomasimme, että oikein
"periaatteen miehenä" ja "kirjaili­janakin"
mainostettu Arvo (poika)
Tuominen taitaa olla vain tavalli-
Helsingissä ilmestyvä Kansan
Uutiset-lehti julkaisi nimittäin fak-similejäljennöksen
Saksan ulkomi­nisteriön
Gestapolle lähettämästä
ja Berliinissä 22. 4. 1941 päivätys­tä
raportista, joka perustuu Sak­san
Helsingin lähettilään von Blu-cherin
Saksan ulkoministeriölle lä­hettämiin
tietoihin. Blucher koros­taa,
että "propagandassa kommunis­mia
vastaan olemme saaneet hyvää
apua eräältä entiseltä johtavalta
suomalaiselta kommunistilta. Hä­nen
nimensä on Arvo Tuominen ja
hän asuu poliittisena pakolaisena
lähellä Tukholmaa... Hän on kir­joittanut
joitakin lentolehtisiä Ko­minternia
vastaan ja minä lähetän
Sinulle näitä lentolehtisiä — kirja­nen
on juuri painettavana — ruot­sinkielellä.
Niistä otetaan ruotsin­kielinen
painos ja luulen, että vi­rastossasi
ehkä ymmärretään hel­pommin
ruotsia kuin suomea. KS-Racz.
Akte: Finland. Blucher."
Mutta miksi kaivaisimme tällaista
törkyä — sillä pöyhittäessä so ta­vara
haisee. — Känsäkoura.