Vapaus, January 24, 1961

              Sivu 2 Tiistaina, tammik. 24 p: — Tuesday,Feb. 24, 1961
VAPAUS
( U B E B T T ) — Independent Labor
Otgim of Fiimish Canadians. £ s -
tablltiied Nov. 6. 1917. Authorized
as secönd class mail by the Post
Office Department, Ottawa. Pub-
Ushed thrice weekly: Tuesdays,
Thursdays and Saturdays by Vapaus
PuMLshtng Company Ltd., at 100-102
Etm St. W.. Sudbury. Ont., Canada.
Telephones: Bus. Office OS. 4-4264;
Editorial Office ÖS. 4-4265. Manager
E. Suksä. Editor W. Eaclund. Mailing
address: Box 69, Sudbury, Ontario.
Advertising rates upon eppllcatlon.
Translation free of c h a i ^ .
TILAUSHINNAT:
Cänadassa: 1 v^: 8.00 6 UE. 4.25
3 fek. 2.50
^dysvalloissa: 1 vk. 9J)0 6 kk. 4.80
Suomessa:^ 1 \Fk. 9.50 6 kk. 5.25
Anteeksiantamatonta häväistystä
Kun on yllä hyvät vaatteet, käytettävissä nykyaikainen
asunto ja kulkuvälineet, sekä vatsa pulleana hyvästä rUoasta
ja.päässä ehkä makeata viinaa — sekä ennenkaikkea sydän
harmaata kiveä kovempi muita ihmisiä kohtaan — silloin
käy näköään laatuun-ylimielisen^ pilkallinen suhtautuminen
tuhansiin työttönrim ja-heidän huolettaviinsa.
Samaan aikaan, kun Ottawasta saapuneet viralliset tiedot
kertoivat, että joulukuun puolivälissä oli Cänadassa 528,000
työtöntä — 99,000 työtöntä enemmän kuin marraskuun puoli­välissä,
ja enemmän kuin milloinkaan ennen -toisen maail­mansodan
päättymisen jälkeen joulukuun aikana — Lontoos­sa
oleva Canadan kauppakomissioneri Bert C. Butler ratkaisi
koko työttömyysongelmamme ylimielisellä hävyttömyydellä
työttömiämme kohtaan.
Tämän af von herran kerrotaan sanoneen Lontoossa Maple
Leaf klubilla olleessa englantilals-canadalaisessa tilaisuudes­sa^
että Canadan työttömyystilanne on suurelta osalta vain
"tilastopulaa" — mikä antaa "hyvin harhauttavan kuvan
todellisesta tilanteesta".
Oikeuttaakseen julkean hävyttömyytensä työttömiä kohr
tadn mr. Butlerin kerrotaan esittäneen väitöksensä tueksi
British Columbian joitakin sesonkityöläisiä, jotka suuren
puhujan tietojen mukaan ansaitsevat $5,000—$15,000 sinä vuo­denaikana,
jolloin he ovat työssä ja sitten työttömyyskau­della
ajavat taxi-autolla hakemaan työttömyysvakuutustoi-mistosta
"viinarahansa''.
Ja että Itä-Canadankaan työttömät eivät ole yhtään sen
huonommassa asemassa kuin taxi-autolla työttömyysvakuu-
• tustoimistosta "viinarahaa" hakevat BCn työttömät, mr. But­ler
selitti, että torontolistyöttömien rivejä paisuttaa se kun
liikennelaitoksen palveluksessa olevat henkilöt jäävät eläk­keelle
64-vuotiaina — ja nauttivat silti työttömyysvakuu­tusta.
:•• - - Tällainen työttömien parjaus ja maamme aseman väärin-
' tjulMtseminen hallituksen virallisen edustajan toimesta ulko-
^mailia on jotakin sellaista, mihin liittohallituksen pitäisi tart­tua
kiinni heti — tai muussa tapauksessa on otaksuttava, että
• •' • • . * . ,* ,
V: • • ••• • ., ,• •
^ttä kysymys on tarkoituksellisesta tosiasiain vääriste­lystä,
se ilmenee siitä jos muistetaan, että' mr. Butler olisi
; vpiiiut yhtä. hyvin, käyttää esimerkkinään toisia äärimmäis-
' tapauksia: kuinka pelastusarmeijan yöpaikat ovat tulvillaan
täynnä varattomista yksinäisistä työttömistä niin Vancouve­rissa
kuin täällä Sudburyssakin, kuinka Scott Missionin edus­talla.
1'orontossa värjöttää kylmässä pakkasessa satoja huo^
«pstiic^vittuja jähyonost^ työttömiä, jotka odottavat
äii^idoisRen näköi^m että pääsisivät jonon mukana sisälle
bopi>äkupin ääireeh. Tällaisia esimerkkejä löytyy tuhansia
Gähadaui työttöniien keskuudesta. Mutta jos sanotaan, että
kaikki' työttömämme ovat tällaisessa kurjuudessa^ niin se­kään
ei pidä ehdottomasti paikkaansa tosiasiain kanssa, sillä
huomattava osa työttömistämme elää joten kuten säädylli­sesti
työttömyysvakuutuksen ja vanhan luoton varassa.
/Hallitusherrat tietävät hyvin, mr. Butler mukaan­lukien,
että työttömyysvakuutusta ei anneta "iän" perusteel­la.
Kukaan ei saa työttömyysvakuutusta sillä perusteella, että
hän pn täyttänyt 64 vuotta eikä sillä perusteella, että hän jää
eläkkeelle. Päinvastoin työttömyysvakuutuksen saannin
tiukkana ehtona on tarpeellisen "merkkimäärän" lisäksi en­nenkaikkea
se, että henkilö on työkykyinen ja halukas työhön
ryhtymään. Jos olisi työtä saatavana kukaan eläkkeelle me­nevä
henkilö — mikäli sellaisia harvoja tapauksia kannattaa
ottaa huoniioon ^ ei silloin työttömyysvakuutusta saisiT'
sillä hänelle tarjottaisiin vakuutuksen asemesta uutta työ­paikkaa.
^ ^
Puheet pelkästä "tilastollisesta pulasta" ovat siis kaikkien
tosiasiain väärinpuolin kääntämistä — sellaista työttömien
mustamaalaamista, mitä voidaan odottaa kaikkein vähimmän
hallituksen virkailijoilta.
* * * ^
Tosiasia on että työttömyydestä puhuttaessa ei ole lain­kaan
kysymys kuolleista tilastoista^ vaan ihmisistä ja inhi­millisistä
kärsimyksistä. ,
Vaikka enemmistö työttömistä tulee jotenkuten toimeen
pelastusarmeijan yömajoihin ja Scott Missionin soppajonon
turvautumatta, niin perheen pään työttömyys aiheuttaa aina
välitöntä hätää — huolta siitä, miten saadaan vuokra tai kiin­nityslaina
maksetuksi, mistä saadaan rahat lämmityksen ja
sähkön maksuun sekä tarvittavien vaatteiden ja jalkineiden
^hankintaan, puhumattakaan nyt lääkehoidosta ja "satunnai­sista"
tarpeista.
KuiT-tilastotiedot kertovat, että meidän maassamme oli
joulukuun puolivälissä yli puoli miljoonaa työtöntä, niin se
tarkoittaa, että puolessamiljoonassa canadalaisperheessä oli
aineellista puutetta ja henkistä hätä^ 528,000:sta työttömästä
oh 528,000-työtöntä liian paljon.— _
Asia on sitäkin pahempi kun muistetaan, että tämä työt­tömyystilanne
on muodostunut kroonilliseksi vaivaksi —
hauttaL vuoden kestäväksi työtätekevien ku-oukseksi.
Työttömyystilanteen pahenemisen takia on ilmeistä, että
maassamme on nyt, enemmän työttömiä mitä virallisista ti­lastoista
näkyy— eikä vähemmän kuten mr. Butler yritti
asioita vääristellen selittää Lontoossa.
Työttömien lukumäärän lisääntymisen rinnalla on työttö­myyskaudet
tulleet pidemmiksi. Se tarkoittaa, sitä, että lu­kemattomilla
työttömillä ei ole tänä talvena riittävää määrää
"merkkejä" työttömyysvakuutuksen saantia varten. He ovat
monessa tapauksessa jättäneet itsensä rekisteröimättä. Näitä
kaikkein huonoimmassa asemassa olevia työttömiä ei siis näy
monessa tapauksessa kirjoissa eikä kansissa. Aivan varmaa
on, että tähän ryhmään kuuluvia työttömiä on monta kertaa
jenemmän kuin niitä muutavia harvoja eläkdän saavuttahei-täTjölkä'ovat
maksaneet parikymmentä vuotta työttömyys­vakuutuksen
menoja ja sattuvat nyt eläkkeelle päästyään saa­maan
siitä muutaman dollarin takaisin sen johdosta kun
heille ei voida muuta työtä antaa.
Mikäli, hittohallitus ei katso tarpeelliseksi ''oikaista'
SYNTYMÄ- i
PÄIVIÄ ;
•• • •. <
' Mr. Gunni Öhman, Toronto, Ont.,
täytti eilen, tammikuun 23 pnä 66
vuotta.
Mrs. Lempi Korhonen, Toronto,
Ont., täyttää torstaina, tammikuun
26 pnä 50 vuotta;
Mrs. Lydia Anderson, Toronto,
Ont;, täyttää torstaina, tammikuun
26 pnä 75 vuotta.
Elias Kaartinen, Burks Falls, Ont.
täyttää torstaina, tanmukuun 26
pnä 70 vuotta.
Mrs. Ida. Muhonen, Sault Ste.
Marie, Ont, täyttää sunnuntaina,
tammikuun 29 pnä 60 vuotta.
Yhdymme sukulaisten ja tutta-vain
onnentoimotuksiin. "
Miten USA ja N-liitto
voi$ivdt parantaa välejään
Kysymyksiä ja
vastauksia
Kysymys: Kuinka suuri on Neu­vostoliiton
väkiluku? — Eräs loc-kerbylainen.
Vastaus: 208,826,000.
• • •
Kysymys: Minulla olisi tilaisuus
mennä pitemmäksi aikaa eräälle
farmille kirvesmiehen ja maalarin
töihin. Onko minulla mahdollisuus
saada sellaisesta työstä "merkit"
työttömyysvakuutuskirjaani? — X
Vastaus: Kyllä. Siitä on tosin far­marille
vähän vaivaa sikäli, että hä­nen
\täytyy hankkia työttömyysvar
kuutustoimistosta näiden merkkien
(stamps) ostolinsenssi ja ostaa tie­tenkin
näitä merkkejä tarpeen mu­kaan.
Hyvällä tahdolla se voidaan
kuitenkin helposti järjestää.
N-liitto vaatii
Lumumban vapaut­tamista
lieti
New York. — Neuvostoliiton
vakituinen Y K n edustaja V; A .
Zorin kävi torstaina Y K n pääsih­teerin
Hammarskjöldin luona ja
keskusteli hänen kanssaan Kon-i
gon tasavallan pääministerin Lur
mumban' j a muiden huomaUavieji,
Kongon edustajien, luovuttamises­ta
belgialaisten siirtomaaviran-omaisten
käsiin. Zorin vaati t i u - :
kasti Y K n pääsihteeriä ryhty­mään
tarvittaviin toimenpiteisiin
Lumumban; Okitoni j a Miiolon va^
pauttamiseksi viipymättä j a hei­dän
henkilökohtaisen turvallisuu­tensa
varmistamiseksi.
Neuvostoliiton YKn-edustajisto
antoi cifen lausunnon, jossa tode­taan,
että Kongon pääministeri
Lumumban j a kahden muun huo­mattavan
kongolaisen valtiomiehen
siirtäminen Katangaan on Kongos­sa
vallitsevan laittoman järjestel­män
johtajien uusi rikos j a avoin
haaste Y K l l e . Edelleen lausunnos­sa
sanotaan: ^
Lumumban, Okiton ja Mpolon
siirtäminen Katangan alueelle
merkitsee todellisuudessa heidän
luovuttamistaan belgialaisten siir­tomaaherrojen
käsiin, sillä K a -
tangaiisa vallitsee Belgian miehi-tysjäijestelmä,
missä belgialaiset
siirtomaaviranomaiset ja heidän
suosikkinsa Tshombe ratkaisevat
kaikki asiat.
Lumumban, Okiton :<ja Mpolon
luovuttaminen belgialaisten käsiin
ei jätä mitään sijaa epäröinnille
nykyisin Kongossa vallitsevan jär­jestelmän
luonteesta ja siitä, ket­kä
ovat tämän järjestelmän takana.
Kuten Patrice Lumumban j a här
nen kannattajiensa vangitsemineUj
joka tapahtui Mobutun joukkojen
hyökkäyksen yhteydessä, niin sa­moin
viimeksi tapahtuneet väkival­lanteot
näitä kohtaan tapahtuivat
Y K n joukkojen päällystön silmien
edessä Kongossa. Tästä syystä Y K n
joukkojen päällystö enempää kuin
pääsihteerikään eivät voi vapau­tua
vastuusta.
Amei-ikkalainen mr. George C.
Kaehn lähetti Moskovassa ilmesty­välle
englanninkieliselle Moskow
News-lehdelle kirjeen, jossa hän tie­dustelee
miten Yhdysvaltain ja
Neuvostoliiton välisiä diplomaatti­sia
suhteita voitaisiin parantaa.
Moskovan radiokommentaattori Ja;
kov Viktorov vastaa kirjeeseen seu­raavasti:
Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain
suhteet suuressa määrässä vaikutti­vat
nykyhetken tärkeimmän ongel-niah
ratkaisua. Mr. George G.
Kaehn on oikeassa kun hän sanoo,
että kansainvälinen jännitystilan-leen
helpoittaminen riippuu eril-laisten
yhteiskunnallisten järjestel­mien
reaalisista suhteista. Tulevat
kansainväliset suhteet ovat suuresti
riippuvia siitä millaiset välit ovat
Neuvostoliitolla j a Yhdysvalloilla.
Kysymys on seuraava: voidaanko
näiden kahden maan suhteet pa­rantaa?
Minusta tuntuu ettei ole
olemassa yhtään selväjäikistä seu­raajaa,
joka voisi kieltää, etteikö
Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain vä­lejä
voitaisi parantaa. Muistanette
minkälaisen vakuutuksen yhteisym­märryksen
saamiseksi näiden kah­den
kansan välillä o l i sillä kun Neu­vostoliiton
pääministeri vieraili Yh­dysvalloissa.
Onnettomuudeksemme nämä suh­teet
ovat huononstimeet sen jälkeen
eikä siihen ole syynä Neuvostoliitto;
Todellisuudessa Neuvostoliiton hor­jumaton
rauhan j a rinnakkaiselon
puolustamisen politiikka auttaa suh­teiden
parantumista.
Y K : n 15. istunnossa Hru^htshev SEH
noi: "Jätän Yhdysvalloille sellaisen
ilmauksen, että on olemassa todelli­nen
mahdollisuus vapautua epäilyk-sen
synkistä varjoista j a pelosta se­kä
Neuvostoliitto ja Yhdysvallat
voivat tehdä työtä olka Olassa rau­han
vakiinnuttamiseksi j a todelli­sen
kansainvälisen yhteistoiminnan
saamiseksi kaikkien valtojen kans­sa.
Haluan vakuuttaa, että olemme
edelleenkin vakuuttuneet, kuten
olin aikaisenuninkin, että huolimat­ta
siitä mitä on viimekuuikausien a i ­kana
tapahtunut Yhdysvaltain ja
Neuvostoliiton välillä . . . neuvos­tohallitus
on valmis tekemään kaik­kensa
suhteitten parantamiseksi
Yhdysvaltain kanssa."
Sellainen on Neuvostoliiton asen
ne. " ^-^ \
Me nyt emme ensinkään epäile,
etteivätkö amerikkalaiset haluaisi
rauhaa ja vihaisivat kylmää sotaa
Icuten muutkin . Me olemme myös­kin
yhtä vakuuttuneita, etteivätkö
he myöskin käsittäisi kuinka tärkeä
ja välttämätön on rauhalliset j a ys­tävälliset
välit Yhdysvaltain ja Neii-vostöliiton
vä.lillä.
On aihetta muistuttaa kuinka tär­keänä
Franklin D. Roosevelt, yksi
huomatuimmista presidenteistä mi-tä
Amerikalla on ollut, piti ystä­vyyttä
Neuvostoliiton kanssa. Puhu-
Gaitskell ei enää -
edusta puoluettaan,
sanovat sosialistit
Lontoo. — Ryhmä englantilaisia
sosialisteja on Yhdysvaltain vasta­valitulle
presidentille Kennedylle
lähettämässään kirjeessä hiiomaut-tanut,
että labourin johtaja Gait­skell
ei enää edusta työväehpuo:^
lueen virallista kantaa puplustusta
ja ulkopolitiikkaa koskevissa/ ky­symyksissä.
K i r j e jätettiin ,Yhdysyaltain
suurlähetystölle maanantaina en-
Puhuessaan nen Gaitskellin lähtöä lyhyelle vie­r
a i l u l l e USA:han.
Kirjoittajat edustavat työväen­puolueen
ryhmää, joka kannattaa
puoluekongressin päätöslauselinaa,
että Englannin on luoviittava vety­pommista.
Gaitskell on sanonut ai­kovansa
taistella tätä kansaa vas­taan.
Kirjeen lähetänyt ryhmä sa­noo,
että sitä tukee 50: iriaän
660:sta työväenpuolueen paikallis­osastosta.
Atomisota surmaisi
500 milj* 2 kk. aikana
Apua nälkäänäkevälle
Kongolle Suomesta
Helsinki. — SPR:n katastrofira­hastoon
kerätään varoja Kongon
nälänhädän lieventämiseksi. Sisä­asiainministeriö
myönsi maanan­taina,
SPR: lie luvan järjestää val­takunnallisen
keräyksen katastrofi­rahaston
kartuttamiseksi. Rahaston
avulla SPR tulee osallistumaan
avustustoimintaan Kongon nälän­hädän
uhrien auttamiseksi.
SPR vetoaa kaikkiin kansalaisiin,
järjestöihin ja liikelaitoksiin Kon­gon
Kasain maakunnassa oleskele­vien,
nälkäkuoleman uhkaatnien
300,000 pakolaisen auttamiseksi.
mr. Butlerin hävyttömyyksiä
'yöttömien mustamaalamiseksi,
se ottaa yleisen mielipiteen
edessä ainakin osavastuun siitä
kannettavakseen.
MosKova: Neuvostolehdistössä
j u l k a i s t i in torstaina puhe, jonka
N K P n keskuskomitean sihteeri N i ­kita
Hrusphtshev oli pitänyt tam-mikuOn
6. päivänä puoluekqrkea-kouliin
opettajille ja oppilaille.
•Maailmansodan torjumista koske­vassa
puheensa osassa Hrushtshov
I sanoi mm.:
Työväenluokka, joka j o nyt joh­taa
tavattoman suurta osaa maail­masta
j a ennen pitkää tulee joh­tamaan
koko maailmaa, ei voi sal­lia
sitä, että kuolemaan tuomitut
voimat voisivat viedä mukanaan
hautaan satoja miljoonia ihmisiä.
Maailmansota olisi nykytilanteessa
rakettisotaa j a atomisotaa, historian
tuhoisinta sotaa. Jo nyt kokeiltu­jen
vetypommien joukossa on selr
laisia, joista kukin voimallaan ylit­tää
moninkertaisena toisen maail­mansodan
aikana käytetyn kaiken
räjähdysaineen ra jähdysvoiman,
vieläpä koko ihmiskunnan olemas­saolon
aikana käytetyn räjähdysai-nemäärän
voiman.
Tiedemiesten laskelmien mukaan
— jatkoi Hrushtshev — saattaa
teollisuusalueella tapahtunut yhden
vetypommin räjähtäminen tuhota
heti jopa puolitoista miljoonaa ih­mistä
j a tuotta räjähdystä seuraa­van
säteilyn vaikutuksesta kuole­man
vielä noin 400,000 ihmiselle.
Jopa keskikokoinenkin vetypommi
kykenee pyyhkäisemään maan pin­nalta
suuren kaupungin. Englanti­laiset
tiedemiehet ovat tulleet t u ­lokseen,
että neijä megatonnin te­hoista
pommia, jos ne pudotetaan
Lontooseen, Birminghamiin, Lan-cashireen/
j a Yorkshireen, tuhoaa
vähintään 20 miljoona ihmistä.
Niiden tietojen mukaan, jotka
amerikkalaiset asiantuntijat ovat
senaatille, esittäneet, ovat vain 24
tuntia kestäneen ydinsodan Yhdys-valhyille
aiheuttamat tappiot 50—-75
miljoona henkeä. Tunnettu ame­rikkalainen
tiedemies Pauling sa­noo:
. ..•
— Kaikkiaan niillä alueilla, joil-^
le todennäköisesti kohdistetaan
voimakkaita ydiniskuja, asuu liki-määrin
yksi miljardi ihmistä. Kuu­denkymmenen
vuorokauden kulut­tua
ydiniskusta lukien saattaa 500
—750 miljoonaa ihmistä saada sur­mansa.
Atomisota aiheuttaa hirvittävää
kurjuutta myöskin niiden alueiden
kansoille, jotka eivät välittömästi
joudu pommitusten kohteeksi. Niin­pä'
useat miljoonat tulevat saamaan
s u r m p s a säteilyn tuhoisien seu­rausten
vuoksi.
Me tiedämme, etiä jos mielettö­mät
imperialistit/ päästävät valloil­leen
maailmansodan, kansat tuhoa­vat
kapitalismin. Olemme kuiten­kin
päättävästi sotaa vastaan Ja
ennen kaikkea siksi, että olemme
huolissamme ihmiskunnan kohta­l
o s t a / s en nykyisyydestä ja tulevai­suudesta.
M'e tiedämme, että sodan sattu­essa
joutuu kärsimään ennen kaik­kea
siksi, että olemme huolissam­me
sen nykyisyydestä ja tulevai-suiidesta.
Me tiedämme että sodan sattu­essa
joutuu kärsimään ennen kaik­kea
työkansa ja sen etujoukko,
työväenluokka. Mutta me muistam­me,
miten Vladimir Iljitsh Lenin
asetti kysymyksen työväenluokan
kohtalosta. Jo vallankumouksen
jälkeisinä ensi vuosina, kun maa­ilman
ensimmäinen työläisten ja
talonpoikien sosialistinen valtio o li
sodan liekkien saartama. Lenin
opetti:
Jos me pelastamme työkansan,
pelastamme ihmiskunnan tärkeim­män
tuotantovoinaan — työläisen,
j a saamme kaiken takaisin, mutta
me kuolemme, ellemme kykene
häntä pelastamaan.
essaan menestyksellisestä yhteistoi­minnasta
viime sodan aikana manal-le
mennyt presidentti antoi suuren
arvon Neuvostoliiton—^Amerikan
suhteille juuri tänä tärkeimpänä ai­kana.
Hän sanoi, että jollei tällais-sia
suhteita pidetä yllä rauhan ai­kana,
ellei niitä laajenneta j a voi­mistuteta,
niin ei tule pysyvää rau­haa..
• • . ••• . . - . . •.
Trumanin—Ächesonin hallitus ei
seurannut Rooseveltin kaukonäköis­tä-
politiikkaa. Sen sijaan se ryhtyi
DuUesin "voima aseman" j a "par­taalla
4)levan" politiikan tukemi­seen.
Roosevelt seurasi—aikansa
henkeä kun sensijaan hänen jälkei­sensä
hallitus.oli sitä vastaan. Roo-sevlpt
oli uskollinen kapitalistisen
järjestelmän kannattaja, niutta hän
käsitti, että menneisyyteen ei voida
palata, että rauhallinen yhteiseloon
ehtona ihmiskunnan rauhalle.
Mutta hämen seuraajansa.kuten
Eisenhower—Nixonin hallituksessa
olevat' henkilöt, eivät selväj arkises­ti
käsittäneet suurta historiallista
muutosta He eivät käsittäneet
mikä äärimmäinen tärkeys maail­man
laolitiikkaan oli sosialistisen
järjestelmän ilmestymisellä ja lu--
jittumisella maailmaan. He eivät
kyenneet' ottamaan huomioon sel­laista
tosiasiaa kuin sosialistisen
maailmanjärjestelmän systeemiä.
Ile kieltäytyivät suostumasta rau­halliseen
rinnakkaiseloon j a osoitti­vat
olevansa' tietämättömiä ajastaan
j a yrittivät kääntää historian kelloa
taakse.
E i ole ihme, että politiikka on
epäonnistunutta. Juuri pidetyt Y h ­dysvaltain
v.aalit osoittivat, että kan^
sa on eiitislä politiikkaa vastaan.
Mikä kansakunta kärsisi toisten val­tojen
suverenisuuden loukkaamista,
kansainvälisten lakien rikkomista
ja laitonta urkintaa valtion pääpoli-tiikaksi?
E i ota pitkää aikaa kun presiden­tin
seuraaja ilmaisee onko kaikille
hyvää tarkoittaville miehille ja nai­sille
tulemassa parempaa politiik­kaa;
jota yleensä toivotaan; Hrusht­shev
ilmaisi Neuvostoliiton valmiut­ta
parantamaan suhteet kahden
maan välillä, kun hän lähetti seu­raavan
sanoman juuri valitulle pre­sidentti
John Kennedylle: "Olemme
vakuuttuneita ettei ole olemassa
voittamattomia esteitä rauhan jatku-vallisuudelle
ja vakauttamiselle.
Tämän saavuttamiseksi me olemme
valmiita, omasta puolestamme, pyr­kimään
ratkaisemaan seUaiset tär­keät
ongelmat kuin aseistariisumi­sen,.
Saksan kysymyksen ja teke­mään
rauhansopimuksen sen kanssa
ensimmäisessä tilassa ja pääsemään
sopimukseen muista asioista sekk
parantaniKian kansainvälistä tilan­netta."
E i ole olemassakaan kysymystä
etteikö Neuvostoliiton—Yhdysval­tain
suhteita voitaisi parantaa, j o l la
olisi erittäin tärkeä vaikutus kan­sainväliselle
tilanteelle. Sellaisen
saavuttamiselle on mahdollisuudet.
Neuvostoliitto on valmis tekemään
kaikkensa sellaisen toteuttamiseksi.
Sokea poika sai
näkönsä takaisin
Melbourne. — 8-vuotias melkein
sokea Robert Kenyon on saanut ta­kaisin
näkönsä pudottuaan veteen
j a melkein hukuttuaan. Näön pa­laaminen
aiheutui luultavasti ta­pauksen
aiheuttamasta shokista.
Kun poika saatiin ylös vedestä,
niin hän o l i tiedoton. Kymmenen
minuuttia kestäneen suusta-suuhun-tekohengityksen
avulla hän alkoi
jälleen hengittää. K u n hän sitten
toivuttuaan näki sanomalehden,
hän sanoi: "Minähän näen mitä sii­nä
lukee."
Poikaa hoidetaan nyt kotona ja
lääkärit valvovat häntä tarkasti
saadakseen selville mikä palautti
pojan näön.
SITÄIlil
JA
ITÄTÄ
L U E J A K A L P E NE
"Anna minulle se k i r j e jonl^a
j u u r i avasit", kivahti vaimo. "Minä
näen että se on naisen käsialaa;ja
sinä kalpenit sen luettuasi."
"Saathan tämän", vastasi mies.
"Se on sinuirr hattukaupastasi."
— r Lokakuun 1 pnä 1960 avasi
Moskovassa Ystävyysyliopisto en­simmäisen
lukuvuotensa. Siinä
opiskelee oppilaita 60 e r i maasta,
erikoisesti taloudellisesti kehitty­mättömistä-
Afrikan, Aasian j a la^
tinalaisen Amerikan maista.
FORMOSAN KYSYMYS
ON RATKAISUN AVAIN
New York, — Kiinan kansanta­savallan
ja Yhdysvaltain välillä ei
tule olemaan mitään diplomaattisia
suhteita niin kauan kuin Formosan
kysymys; on ratkaisematta, sanoi
Kiinan pääministeri Tshou En-lai
ensimmäisessä pitkässä haastatte­lussa,
jonka hän on viime aikoina
antanut amerikkalaiselle lehtimie­hille.
Look-lehdessä tiistaina olleessa
12-sivuisessa haastattelussa. Tshou
En-lain kerrotaan sanoneen, että
ratkaisu on mahdollinen vain jos
Yhdysvallat poistaa jölikkorisa For-mosasta.
Hän nimittää USA:n For­mosan
hallitukselle antamaa tukea
selväksi hyökkäystoiminnaksi.
Formosan kysymystä ei voida kä­sitellä
kansainvälisenä ongelmana,
koska se on Kiinan ^sisäinen asia,
joka koskee myös Kemoin ja Mat-sun
saaria. Kiinan mielestä impe-riaMstinen
hyökkäys jotakin sosia­listista
maata vastaan on samalla
Hyökkäys Kiinaa itseään j a koko
sosialistista leiriä vastaan, eikä K i i ­na
siinä tapauksessa aio jäädä
vain syrjästäkatsojaksi.
Tiedoista, joiden mukaan Kiina
aikoisi valmistaa omia atomiaseita,
Tshou En-lai sanoi vain, ettei hän
tiedä milloin Kiina ryhtyy valmis*-
tamaan atomipommeja.
Intian hallitus ei halua saada a i ­kaan
ratkaisua rajakiistassa. Se
käyttää tätä rajariitaa "valttiässä-:
nä" kotimaassa olevia progressiivi-,
sia voimia vastaan ja tekosyynä u l ­komaisen
avun saamiseksi.
Yhdysvaltain puolueista Tshou
En-lai sanoi, etteivät ne j u u r i eroa -
toisistaan poliittisessa suhtautumi­sessaan
Kiinaan. Hän lisäsi, ettei
rauhanomainen rinnakkaiselo ' ole
mitään^ taktiikkaa, vaan politiikkaa,
jota sosialistiset maat noudattavat
suhteissaan ulkovaltoihin..
Amerikkalainen lehtimies Edgar
Snow tapasi myös Kiinan kommu- <
nistisen puolueen , puheetijohtajan
Mao Tse-tungin, joka ei halunnut
kuitenkaan sanoa muuta kuin että
Kiman aikoo myös osallistua vas­tuuseen
maailman rauhasta riippu­matta
siitä tunnustaako USA sen
ja pääseekö se Y K : n jäseneksi.
— Messut, tukkukauppa-ja näyt-telytilaisuuksia,
jotka ovat saaneet
alkunsa keskiajan kirkkojuhlista,
joille kerääntyi myös tavarainval-mistajia
j a kauppiaita.
USA neuvottelee jälleen
Bonnin kanssa raha-asioista
Bonn. Bonnissa o n aloitettu
salaiset neuvottelut finanssikysy-myksistä
. • U S A : n ja LänsiTSaksäh
välillä. Yhdysvaltojen valtuuskun­nan
johtajana 'toimii: U S A : n Län­si-
Saksan suiirlähettilas DoMing ja
Länsi-Saksan valtuuskunnan johta­jana
varakansleri j a talousministe-
, r i tri Erhard. -
Nykyiset neuvötelut ovat jatkoa
viime vuoden syksyllä käydyille f i -
nanssineuvoteluille, jotka, kuten
muistettaneen, epäonnistuivat.
: Neuvotteluen alkuunpanijana
esiintyy tälläkin kerralla USA:n
hallitus. USA:n maksutaseen j y i -
kän huononnemisen johdosta, mm-kä
on aiheuttanut NATOrn joukko-^
jen aseistuksen ja amerikkalaisten
sotilasosastojen ja sotilastukikoh­dan
ylläpitämiseen ulkomailla kuu­luvien
kustannusten kohoaminen
Washirigton haluaa siirtää osan sor
tilasmenojensa taakasta länsisak-salaisen
kumppanin harteille.
Neuvottelut alkoivat vakavien eri­mielisyyksien
merkeissä. Tätä to­distaa
esimerkiksi Bonnin talous­ministeriön
lausunto, että Bonnin
näkökanta ei ole muuttunut loka­kuun
neuvottelujen jälkeen. On
huomautettava; että Länsi-Saksan
hallitus ei suinkaan vastusta soti-lasmenojeosa
lisäämistä, mutta mo­lempien
osapuolten mielipiteet ero­avat
muutamissa kysymyksissä.
Die Welt-lehden tietämän mu­kaan
USÄ:n hallitus vaatii Bonnia
lisäämään aseostojaan USA-sta 300
miljoonalla markalla.
Washingtoh on lisäksi sitä miel­tä,
että sen Bonnissa olevan kump­panin
on : otettava täydellisesti
kantaakseen pitkäksi ajaksi ame­rikkalaisten
aseiden Turkille ja
Kreikalle toimittamisesta aiheutu­vat
kulut. Kysymyksessä on 1,3
miljardin markan suuruinen sum­ma
vuodessa. Bonn on kuitenkin
valmis ottamaan kantaakseen vain
osan näistä menoista j a ehdolla, et­tä
myös Englanti ja Ranska osal­listuvat
kustannuksiin yhtä suurel--
la summalla.
U S A : n hallitus vaatii edelleen,
että Bonn maksaisi vuosittain 750
miljoonaa markkaa USA:n armei­jan
palveluksessa Länsi-Saksan
alueella oleville saksalaisille.
PÄIVÄN PAKINA
Sielunvihollinen ja atomipommi
Jos me maallikot sanoisimme,
että "sielunvihollinen", se vanha
vihtahousu, joka käy ympäri kuin
kiljuva jalopeura, etsien kenet hän
saisi niellä, on loppujen lopuksi
papeille ja kirkolle yleensä yhtä
tarpeellinen j a "välttämätön paha"
kuin on pappien maallinen "tomu­majakin",
niin meitä syytettäisiin,
ei vain kirkon j a pappien pilkkaa­misesta,
vaan myös tosiasiain pää­laelleen
kääntämisestä.
§Utä huolimatta on joitakin
laisia "sotajpappeja" jotka katsovat
"oikeudekseen" puolustaa ihhiis-kunnan
tuhoa uhkaavia ydinaseita
sillä perusteella, että ne hirvittä­vät
tuhovälineet auttavat muka jo­tenkin
rauhan säilymistä?
Toisin sanoen heidän argument­tinsa
mukaan päholaineir; on siis
papeille yhtä välttämätön j a tar­peellinen
kuin on Jumalan poika­kin,
sillä sielunvihollisen, helvetin
tulien ja ikuisen itkun pelko on lop­pujen
lopuksi vain hyödyllinen kei­no
sielujen pelastamisen hyväksi!
Vai mitä arvellaan siitä ktin pap­pien
toimittaja ja kontrolloima
United Church Observer kirjoittaa
atomipommien väitetystä tarpeel-lisiiudesta
ja hyödyllisyydestä mm.
seiuraavaa:
"On hetkiä, jolloin me olemme
kiitollisia atomipommille. Me n i ­mittäin
uskomme, että se on teh­nyt
suursodan mahdottomaksi ja
pakoittanut kommunistisen maail­man
luopumaan Lenin opetuksista
että sota länttä vastaan on välttä­mätön."
(Sivumennen sanoen Lenin ei
ole koskaan opettanut että "sota
länttä vastaan on välttämätön". Le­ninin
mistään kirjoituksista ei löy­dy
sellaista kohtaa. Huolimatta lain­kaan
siitä, ovatko Observerin toi­mittajat
vaivautuneet tutkimaan
Leninin opetuksia sodasta ja rau­hasta
sekä rauhallisesta rinnakkais­elosta
tai puhuv~atko he umpimäh­kään
jostakin sellaisesta, mistä
heillä' ei ole harmaata aavistusta­kaan
^ tosiasiaksi jää, että United
Church Observer syyllistyy tuossa
lausunnossaan räikeällä tavalla
"väärän todistuksen antamiseen lä­himmäisestään".
Sellaista väärän
todistuksen antamista sanottiin ai­nakin
tämän kirjoittajan rippikou-luaikana
sekä synniksi että vää­ristelyksi.)
Pauhaten kristittyjen rauhanpuo­lustajain
mustaamiseksi, United
Church Obsei-ver jatkaa edelleen:
"On vakaumuksellisia kristittyjä
jotka pitävät atomipommia suu­rimman
paheen tunnusmerkkinä.
He ^suosittelevat parempana kei­nona
riskiä komunismille antautu­misesta,
kuin niiden (atomipom­mien
) omaamista keinona sodan
vastustamiseksi, harkittuna riskinä
j a jatkuvana pelkona siitä, että
niitä voidaan käyttää."
Tämä on tietysti sama jos sanot­taisiin,
että sielunvihollista on pi­dettävä
"jatkuvana pelon aiheutta-jana
siitä" että se vie kadotukseen,
ellei jne.
Muuten viimeksimainitussa "Ob­serverin"
artikkelin kohdassa lau­suntaan
väärä todistus myös kris­tittyjä
rauhanpuolustajia kohtaan
— ja tässä on jo varmasti kysymys
tietoisesti tehdystä synnistä. Argu­mentin
vuoksi voidaan olettaa että
Observerin toimittajat eivät tunne
Leninin opetuksia sen paremmin
kuin sika tuulimyllyä.
Mutta he tietävät — muuten hei­dän
paikkansa olisi vähämielisten
hoitolassa eikä sanomalehden toi­mituksessa—-
että rauhanpuolusta­jat
eivät ole koskaan ehdottaneet
atomiaseiden hävittämistä aihoas-vät
estä sodan puhkeamista — e i ­vätkä,
liioin pelasta kapitalismia.
Mitä kauemmin jatkuu varustelu-kilpailu
sitä useampi maa tulee
hankkimaan itselleen .ydinaseita.-
Ja mitä laajemmalle nämä hirvit­tävät
joukkotuhoaseet leviävät, sitä
suuremmaksi tulee vaara, että jo­ku
kuumapää luulee voittavansa
äkkirynnäköUä sodan j a niin alkaa
uusi j a entistä hirvittävämpi ihn^is-teurastus.
Ja mitä laajemmalle leviävät nä­mä
joukkotuhoaseet ^ asiantunti­jat,
selittävät, että 5—10 vuoden a i ­kana
tulee ainakin 5 uutta maata
hankkimaan nämä aseet itselleen
— sitä suuremmaksi tulee myös
taan kapitalistimaista. - Rauhanpuo^l vaara, että sota alkaa "vahingossa".
lustajain—vaatimuksena on ydin­aseiden
tuotannon lopettanainen ja
-niiden varastojen hävittämineti
kaikkialla maailmassa tiukan kan­sainvälisen
kontrollin alaisuudessa.
Kun United'" Church Observer
kuitenkin syyttää kristittyjä rau­hanpuolustajia
siitä, että ydinasei­den
pannavaatimus edustaa kom­munismille
antautumishalua —-
niin se syyllistyy tietoisesti väärän
todistuksen antamiseeh niitä us-konveljiä
ja -sisaria vastaan jotka
sattuvat olemaan maallisen rauhan
asioissa hieman eri mieltä United
Church Observerin kanssa!
Tuohon "antautumisajatukseenV
sisältyy tietysti eräs toinenkin hie­no
tekijä: Siinä annetaan "vasen-kätisesti"
sellainen kuva että ka­pitalismi
on jo n i i n loppuimkulu-nut
ja rappeutuunt, että sitä e i voir
da ylläpitää enää muuten kuin ato­mipommien
turvassa ja varassa?
Tosiasia on tietenkin tässäkin ta­rua
kummempi. Vastuunalaiset ja
asioista tietoiset tiedemiehet selit­tävät
avoimesti/että ydinaseet ei-
Atomipommi on siis huono juma­la
raubanpuolustamisen kannalta-katsoen,
huolimatta lainkaan siitä
kuinka hartaasti United Church Ob-serverin
toimittajat kääntyvät - rau--
hanrukouksillaan , "kaikkivaltiaan
atomipommin" puoleen.
Mitä taas tulee kapitalismin säi- .
lyttämiseen niui kysyä tulee — on­ko
kapitalismi loppujen lopuksi so­tineen,
talouskriiseineen, työttö-myyksineen
j a muine ominaisuuk­sineen
niin tärkeä, että sen säilyt­tämisen
hyväksi kannattaa uhrata
atomisodassa satojamiljoonia ihmi­siä
j a kokonaisia kansakuntia? S i ­täpaitsi—
ottaen huomioon nykyi­set
voimasuhteet sekä tieteen ja
tekniikan kehitystason sosialistises­sa
maailmanosassa — taivaanmer­kit
viittaavat siihen, että ydinaseil­la
e i ainakaan kapitalismia voida
tiukan tullen pelastaa.
Maallikon mielestä siis tuntuu,
että Observerin toimittajat ovat
tehneet huonon kaupan vaihtaes­saan
Jumalansa — atomipommiini
I •• — KSnsäkoui:a,. .