Vapaus, April 22, 1958

              I
a
Sivu 2 Tiistaina, tiuhtik. 22 p. — Tuesday, April 22, 1958
VAPAUS
Organ of Fimilsh C^anadlans. Es-tablidjed
NOT^ 6, 1917. AtithorizM
as secondclaiiä mall by the Post
Office ^Department, Ottawa. , PuU-Uihed
tbrii» ,weÄly: TuejdaSrs.
"niursdäyB ancl Saturd^s by Vapaus
PubllshiQg Company Ltd.. at 1Ö0-I02
Elm 6t. W.. isudboi^, Ont.. Canada.
Telephones: Bus. Office OS. 4-4264;
Edltoiiäl Office OS. 4-4265. Manager
E. Suksi. Edltör W. Eklund. Mailing
addrees: Box 69, Sudbury, Ontario.
Advertislng rates upon appUcatlon.
iVansUitldntr^ öf eHiOtiBft.
ItlLAUSHINNAT:
Canadassa: 1 Vk. 7.00 6 kk. 3.75
3 kk. 2Ji5
YhdysväUolssa: 1 vki 8.00 6 kk. 430
Suomessa: 1 vk. 8.50 6 kk. 4.75
Kannatettava esitys
Tuoirfiten lännen (oikeammin Yhdysvaltain) kielteisen
ohjelihan rauhan asiassa ja aseistariisumiskysymyksissä
yleensä, pääministeri Diefenbaker piti keskiviikkoiltana Te­ron
tcÄsa hyvin mielenkiintoisen ja samalla lämpimästi ter-
"^vöhdittäyän puheen, jonka yhteyd^s^ hän esitti, että länsi-vältojeh
(Yhdysvaltain ja Britannian) pitäisi viivyttelemättä
ilmoittaa, jotta hekin ovat valmiina ydinaseiden kokeilujen
lopettamiseen.
Pääministeri Diefenbaker oli tietenkin oikeassa selittäes­sään,
että länsivallat ovat vetäneet propagandasodassa ly-,
hemmän tikun kuin Neuvostoliitto, viimeksimainitun teh­dessä
aktiivis.esti ehdotuksia ydinaseiden kieltämiseksi ja
aseistariisumissopimuksen laatimiseksi.
Mutta kysymys ei ole vain "propagandasta", vaan ennen­kaikkea
teoista. : Tässä yhteydessä oli miellyttävää havaita,
että päärtiihisteri Diefenbaker omaksui maallemme välittäjän
asenteen kahden suuren naapurin välillä. Tässä mielessä
liittovaltio voisikin epäilemättä saada paljon hyvää aikaan,
jos se niin tahtoisi. Kaikkein kiireellisintä olisi kuitenkin
-käsittääksemme se, että pääministeri Diefenbaker esittäisi
virallisesti Yhdysvalloille kantansa siitä jotta Washingtonin
nykyiset "ei" vastaukset rauhankysymyksiin nähden eivät
tyydytä sen paremmin Canadaa kuin muitakaan maita.
Erittäin lämpimästi on tervehdittävä myös pääministeri
Diefenbakerin esitystä, että korkeimman portaan neuyottelu
voidaan pitää, jos asianomaiset sitä haluavat, täällä Cana-daäsa.
'
Etelä-Af rikan vaaleista
Vaikka johtavissa kapitalistimaissa myönnetäänkin, että
siirtomaa-asemassa olevilla (ja olleilla) kansoilla on yhtä ja
toista valittamisen aihetta isäntiensä käyttäytymisestä ja
edesöttamisista, niin yleisesti puhuen näytetään kuitenkin
hämmästynyttä naamaa aina silloin kun orjuutetut (ja or­juutettuna
olleet) kansat osoittavat tavalla tai toisella ''kiit-tämättömyyttä"
ulkomaisia hyväntekijä-isäntiään kohtaan.
, Mutta mikäli näissä asioissa on jotakin epäselvyyttä sil­loin
on syytä pysähtyä miettimään Etelä-Afrikan liittoval­tion
viimeviikkoisten vaalien kaameata merkitystä. Niin
kurja tilanne vallitsee mainitussa maassa, että sen hallituk­sen
rotusyrjintäohjelmalla ei. ole julkisia kannattajia min­kään
maan virallisissa piireissä — ja se on jotakin harvinai­suutta.
Vaaleista selviytyi voittajana vanha hallituspuolue, joka
julisi^i avoimesti, että se tulee jatkamaan valko-ihoisten eris­tämistä
ei-valkoihoisista siinä mielessä, että voidaan säilyttää
"valkoihoisten kristittyjen" valta alkuasukkaiden yli, joita
sivöinennöB s«a^^ kertaa enemmän kuin val­koihoisia,
näitä luojan suosimia hallitsijoita. Jltelä-Afrikan
valtiossa on toteutettu rotusyrjintää. hämmästyttävän avo­mielisesti.
Hallitseva "kansallismielinen" puolue selittää
avoimesti ja lainkaan häpeämättä, että rotujaotteluri tarkoi­tuksena
on pitää miljoonat alkuasukkaat kurinsa ja herran
nuhteessa. Jos alkuasukkaille myönnettäisiin äänioikeus hei-rilän
omassa maassaan, se uhkaisi valkoisen herrasrodun hal­litusjärjestelmää
— ja se olisi kuulema muun lisäksi syntiä­kin.'
Ja/tässä alkuasukkaiden sortamisessa ei hallituspuo-
' lueen toimesta kaihdeta mitään keinoja. Vanhaan jesuiitta­maiseen
tapaan se julistaa avoimesti, että tarkoitus pyhittää
keinot, ja tarkoitus on pitää,alkuasukkaat kurissa ja riistet­tävässä
asemassa. Kuvavaa muuten on, että oppositiopuolue,
Yhdistynyt puolue, omaksuu myös avoimesti rotusyrjintä-ohjelman
sen. käsityskannan perusteella, että valkoihoisten
hallitusvalta on säilytettävä, sillä oppositiopuolueenkin mie­lestä
"valkoihoisten ki-istillinen sivistjrs" vaatii sitä. Oppo­sitio
tosin puhuu tässä yhteydessä "oikeudenmukaisesta" ro-tusyrjinnästä,
ikäänkuin rptusjrrjintä voisi jotenkin olla ''oi­keudenmukaista",
mutta vallassaoleva Kansallismielinen puo­lue
on heittänyt "oikeudesta" puhumisenkin roskatunkiolle
selittäen avoimesti, että missä rotusyrjintä on "tarpeellista",
siellä sitä toteutetaan. ;
Kysymys ei suinkaan ole vain rotujen puhtaana pitämi­sestä
ja niiden erottamisesta toisistaan, kuten on joskus sini-silmäisesti
selitetty. Tarkoitus on pitää värilliset joukot—
neekerit, aasialaiset ja puoliveriset — ikuisessa tietämättö­myydessä
ja ikuisessa kurjuudessa vain sen vuoksi, että val­koihoiset
voisivat käyttää heitä halpana työvoimana — siis
suurten rikkauksien lähteenä.
Tässä mielessä on yhdeksältä miljoonalta "värilliseltä"
kielletty äänioiiceus, mika Etelä-Afrikan liittotasavallan käsi-tjTSkannan
mukaan kuuluu vain noin publelletoistamiljoonal-le
valkoihoiselle!
Tällaisen vaalijärjestelmän vallitessa ei luonnollisesti­kaan
ol& ihme, vaikka rotusyrjintää edistävä ja johtava hal­litus
tulikin uudelleen valituksi.
' Mutta samalla kertaa Etelä-Afrikan vaalien yhteydessä
saatiin uusi esimerkki siirtomaakomennon kurjuudesta ja
niistä suurista vaaroista, mitä siihen liittyy.
• jEtelä-Äfrikan valkoihoiset juhlivat luultavasti nyt vaalir
voittoaan. Mutta jos koskaan, niin tässä on syytä sanoa, että
^'vielä muutamia "tällaisia voittoja" ~ ja nämä valkoihoiset
ovat hukassa. Vajaa kolme miljoonaa valkoihoista ei voi
ikuisesti pitää 11,000,000 ei-valkoihoista sorretussa, riistetyssä
ja^alaSpainetussa asemassa omassa maassaan. Jo näiden vaa­lien-
yhteydesä oli havaittavissa että Etelä-Afrikan alkuasuk­kaat,
maan todelliset kanta-asukkaat, ilmaisivat avointa viha-mielisyyttä
koko "herravaltaan" nähden. Ja jos suurilta kan-sstnjoukoilta
kielletään oikeus rauhanomaisin keinoin vaikut-ta&
oman maansa asioihin, silloin on niin varmaa kuin yö
seuraa päivää, että nämä kansanjoukot löytävät joitakin
niuita päteviä keinoja tahtonsa toteuttaniiseksi. Selvää onkin
jo; nyt, että jos nykyistä suuntaa jatketaan, Etelä-Afrikan
kansanjoukkojen vapaustaistelu tule» saamaan hyvin väki­valtaisen
muodon — ja jos näin tapahtuu, edesvastuu siitä
on-»hokönäan valkoihoisten isäntien ja heidän hallituksensa
kannettavana.
' Tällainen kehityssuunta on nyt jo ilmeisesti nähtävissä.
Sitäptiitsi, Etelä-Afrikan julkea rotuvaino ei suinkaan auta
lumen kapitalistimaita pääsemään luottamuksellisiin suh-"
teisiin siirtomaa-asemassa olleiden kansojen kanssa. Siirto-niaäorjuudesta
vapautuneet kansat näkevät, miten epäoikeu-
• • - ^ - • ^
Mitä muut sanovat
ON JA EI OLE, E U
«NYT TE MINUT NÄEfTE;
NYT ETTE"
Allaolevat lyhyet lainaukset, jois­sa
käsitellään, Yhdysvaltain nykyis­tä
talouspulaa, on otettu toronto-laisen
Globe and Mailin maanantai­na
julkaisemasta kolmesta eri uuti­sesta:
^
1) "Yhdysvaltalainen virkailija
uskoo, että lamakausi on alimmil­laan".
2) "Rockefellerin raportissa suo­sitellaan
6 kohtaa käsittävää ohjel­maa
lamakauden voittamiseksi."
3) Johnson <senaattori Lyndon
B. Johnson) vaati päättäviä toiinen-piteitä"
työttömyyden lopettami­seksi.
Miksi USAn kapitalistit riitelevät
k eskenäartkin ulkopolitiikasta
YLEISÖN
KIRJE
"VANHOJEN" JA "UtJSIEN"
YHTEISTOIMINNASTA
VARTEENOTETTAVIA SANOJA
^Luin huhtikuun 12 p:n Liekistä
nimimerkki "A. M:n" kirjoihlksen
vanhojen ja uusien suomalaisten yh­teistoiminnasta.
Niinpä haluaisin
uutena suomalaisena vastata ja hiu­kan
selittää kantaamme teihin van­hoihin
suomalaisiin.
On hyvin ymmärrettävää, että me
vastatuUeet näemme tämän "kulta-lan"
aivan toisessa valossa kuin te,
jotka tulitte jo 30—40, jopa 50
vuotta sitten. Ja se suotakoon meil­le
anteeksi.
Omasta puolestani olen huoman­nut,
että teille vanhat on hyvin vai
kea (useimmille) käsittää meidän
("hm") kummallisia tapojamme.
Jokainen yksi teistä tietää, että läpi
kävimme Suomen suuret sota-ajat.
Me, jotka asuimme kaupunkipai-koissa,
jonotimme jokaisen silakan
ja leipämurusen. Kävimme 24 ker­taa
vrk:ssa pommisuojissa. Ja moni
meistä menetti kaikkein rakkaim­man
ja läheisemmän omaisen maail­massa.
Tämä vain pienenä esimerk­kinä
siitä, että emme mekään ole
aina helpolla päässeet. Mutta sa­notaanhan,
että ihminen ilman työtä
ja kärsimyksiä on kuin tyhjä astia.
Mitä taas tulee uusien suomalais
ten sivistystasoon . . . niin emmehän
me kaikki ole samanlaisia "torvia"
tänne vieraalle maalle tultaessa. Ja
eiköhän se ole elämä, joka meille
antaa todellisen sydämen sivityk
sen? V
Omalta kohdaltani olen monesti
ihmetellyt, että olette voineet ja
jaksaneet ylläpitää nämä vuosikym­menet
meille suomalaisille niin rak­kaiksi
käyheet harrastukset. Ön kait
väärin sanoa, että me haluamme
polkea ja hajoittaa vuosikymmenien
työn tulokset.
Meidänkin vastatulleiden joukosta
löytyy luonnollisesti poikkeuksia
jotka eivät ole koskaan olleet kiin­nostuneita
toisten harrastuksista,
,paitsi omistaan jos heillä sellaisia
on. Luulisin kuitenkin, että tällai­sia
yksilöitä on hyvin harvassa. Sa­notaan,
että "kelle ei ole täyttä an
nettu, ei voida täyttä vaatia." Pi
tää paikkansa meidänkin kohdal­tamme.
Varmaan myös haittaa paljon yh­teisiä
harrastuksiamme kaikenlaiset
puolue eroavaisuudet, mutta en us­ko
sen silti meitä eroittavan niin
paljon kuin A. M. mainitsi. Ja vielä
siitä auttamisesta, jota te vanhat
suomalaiset olette kyllä joutuneet
tekemään näinä viime vuosina. A-sia
sinänsä ansaitsee mitä kauneim­mat
kiitokset meidän puoleltamme,
mutta eräs paha puoli on siinäkin
tässä mainitakeni. Kun me kerran
autamme kanssasisariamme ja -vei
jiämme, niin pidetään se omana
tietonamme ja aivan täällä sydämen
perimmäisessä sopukassa. Ei mis­sään
tapauksessa n£n lähellä suuta,
että se putoaa jossain ystävän tai
ystävättären kahvikutsuilla. Aut­taminenhan
on ainoastaan kahden
asia ja kolmannen korvapuusti. Eri
asia on suuret talkoot y.m. jotka ei­vät
Jiohdistu yksilöön.
Toivon siis omasta ja uskallan sa­noa
kaikkien uusien suomalaisten
puolesta, että yhteisymmärrys ja
toiminta lisääntyisi. Älköönkä ku­kaan
teistä vanhoista suomalaisista
ottako niin täydestä jos me jos;äain
hieman kehaisemme, että se pikku­mökki
siellä Suomessa käsitti vä­hintäin
10 lämmitä huonetta. Sehän
meillä on pahana tapana kun teem
me kärpäsestä kaksinkertaisen här­käsen.
Onhan siellä Suomessa, ku­ten
minullakin, isän ja äidin koti,
mutta sekin on niin, niin kaukana,
etfei se suuresti rikkauksia lisää.
Lopuksi haluaisin vlelfi maini­ta,
että eiköhän syytä ole niin uu­sissa
koin vanhoissakin suomalai­sissa.
Kunpa vain Jokainen tut­kimme
sisikuntaamme ja teemme
perusteellisen kevätsiivouksen
siellä, uiin Inulisin asian korjaan­tuvan.
(Tummennus toimituksen).
— Eräs Uusi Suomalainen British
Columbiasta.
tetusti kohdellaan niitä kanso­ja,
jotka eivät ole vielä kyllin
voimakkaita itseään vapautta­maan,
ja vetävät siitä sen ai­noan
johtopäätöksen, että va­pauden
hintana on pysyvä
valppaus — länsimj^ta vastaan.
Kulissien takaiset tapahtiomat
Washingtonissa on varbvaisiestl estet
ty pääsemästä ylielsöh tietoon. Yleisöl­le
tiedoitetaan vain lopullisista tu­loksista
Ja nekin ovat usein h3rvln
väritettyjä. Ainoastaan pieni sisäi­nen
ryhmä on tietoinen siitä'mitä on
tapahtumassa suljettujen ovien ta­kana.
Mutta kun osanottajain väli­set
taistelut kärjistyvät, yleisökin saa
eräitä sensuroimattomia tietoja.
Riitakysymyksenä on enemmän
kuin aseistariisuminen; riitaisuus
yleensä koskee Yhdysvaltain koko ul­kopolitiikkaa.
Tosiasiassa se pitäisi
käsittää vihamielisyytenä DuUesin
edustamaa ja toteuttamaa politiikkaa
vastaan. Tämä mielipaha, joka on
selvästi havaittavissa poliittiseUa Ja
liikealalla sekä tieteen alalla, on nyt
johtanut katkeraan yhteenottoon
korkeimmissa portaissa.
Äskeisessä kirjoituksessaan "Miksi
meidän on opittava elämään Venäjän
kanssa" tunnettu amerikkalainen sa­nomalehtimies
Lippman sanoo:
"Olemme uudessa tilanteessa, tilan­teessa
joka perusteellisesti eroaa siitä
tilanteesta, mikä vallitsi silloin kun
hyväksyimme nykyisen ulkopolitii­kamme
tärkeimmät ja kriitillisim-mät
kohdat."
Ja Lippmanin mukaan se merkit­see,
ettei enää ole poliittisesti järjen­mukaista
puhua Neuvostoliiton kans­sa
ultimaatumein.
Jos Sputnikkien jälkeisenä kaute­na
me olemme riittävän voimakkaita,
jotta venäläisille on vaarallista alkaa
?ota meitä vastaan, mutta enfune..ole
silti riittävän voimakkaita venäläis­ten
kukistamiseksi, silloin meillä on
oltava ulkopolitiikka, joka suhtautuu
heihin tasa-arvoisina eiH;ä niinkuin
heidät olisi kukistettu . . . On usein
sanottu, että meidän on neuvoteltava
vain ylivoimaisuuden perusteella. To­siasia
on että meidän on neuvotel­tava
tasavoimaisuuden perusteella."
Mitä Lippman sanoo on. että jos
jätämme syrjään tavanmukaisen ta^
run "Neuvostoliiton hyökkäyshalus-ta".
puheat voima-asemasta eivät
enää pidä paikkaansa, vaikka hän ei
hylkääkään sitä yleisenä periaattee­na.
Tosiasia on, että yhteen aikaan
hän kannatti "kovankäden ohjelmaa"
mikäli Neuvostoliitto ja sosialistiset
maat olivat kysymyksessä.
Se ajatussuunta perustui siihen
harhaluuloon, että Yhdysvalloilla oli
sotilaallinen ylimahti ja molemmat
kapitalistiset puolueet sitä kannatti­vat.
Sen teorian mukaan Lippman
ja Yhdysvaltain kapitalistiset puo­lueet
uskoivat, että Yhdysvaltain ta--
loudellinen ja rahallinen mahti, ydin-ja
vetyaseiden tuotanto, pitkän mat-.
kan pommittajat jä sen laajat tuki­kohdat
sekä sotaliitot, loivat valtio-departmentille
aseman, missä se ky-luojlln
Ihmisinä, jotka eivät kykene
ajattelemaan realistisesti.
Yhdysvaltain ulkbpoUtUkan vara­rikko
on suuresti syventänyt eripu­raisuutta
Washingtonin korkeim­missa
portaissa. Siellä on vielä mon­ta
vaikutusvaltaista uudistusten vas­tustajaa
— sellaisia. Jotka kieltäyty­vät
tunnustamasta häviöönsä ja ovat
valmiina ryhtymään uhkarohkeuk­siin,
joissa on toiveita tai harhaluu­loja
voiton 'saavuttamisesta.
Voitot ovat tärkein^ tekijä suurkor-poratiolden
mielestä. Jotka samalla
päättävät Yhdysvaltain ulkopolitii­kasta;
tositilanteen tutkiminen tulee
vasta sen" jälkeen. Heidän pääkoe-
;:inkivensä on se, että tuottaako mää­rätty
politiikka rahallisia tuloksia.
Ja tässä valossa katsottuna nykyhien
taistelu on Johtavien monopoliryh-mien
keskeinen. taistelu.
Sitä puolta el ole lainkaan salattu,
että Rockefellerin ryhmä on yleisesti
saanut haltuunsa voimakkaammat
paikat hallituskoneistossa ja varsm-kin
valtiodepartmentissa. Dulles itse
kuului Sullivan and Cromwell-]aki-firmaan,
joka valvoo Rockefellerin
etuja. .
Hän on myös läheisissä yhteyksissä
Standard Oil of New Jerseyn kanssa,
joka on Rockefellerin valtakunnan
sydän ja niiden miesten kanssa, jotka
kontrolloivat yhtiön. Sen lisäksi
useita öljyteollisuuden edustajia on
tuotu hallituksen palvelukseen viime
vuosien kuluessa ja varsinkin valtio-departmenttiin.
Kilpailevat monopolit pitävät val-tiodepartmentin
ohjelman epäonnis­tumista
myös "Rockefellerin suun­nan"
epäonnistumisessa. Ja vaikka
toiset suuren rahan ryhmät ovat ai­van
viime aikoihin saakka kannatta­neet
samaa suuntaa he eivät ole si­vuuttaneet
tilaisuutta käyttää eduk­seen
Dullesin hämmennystä.
Ei ole mikään vahinko, että Dulle­sin
'vastaista kampanjaa johtaa Ha­rold
Stassen. jolla tiedetään olevan
läheisiä suhteita Morganin rahamies-ryhmän
kanssa, ja hän on sen ryh­män
pääedustaja Eisenhowerin halli­tuksessa.
Ei ole lainkaan kysymystä siitä, et­teikö
Morganin ja Rockefellerin ryh­millä
ole aivan samat perustavoitteet.
Molemmilla on suuret sijoitukset ul­komailla
ja kummallakin ja molem­mille
Amerikan hegemonia on elin­kysymyksenä.
'
Mutta nykyinen kansainvälinen ti­lanne
antaa Morganin ryhmän edus­tajille
ja toisille korporaatioille käyt­tää
Dullesin ohjelman epäonnistu­mista
ja vieläpä sellaisia kuin Lipp­manin
• väitteitä, lisäämään omaa
vaikutusvaltaansa Rockefellerin ryh­män
kustannuksella.
Esimerkkinä tästä on entisen Gene-keni
määrittelemään omat ehtonsa Motorsin presidentti Charles E.
kaikille. ^ j •vvusonin "suunnan muutos", sillä hän
Sitä harhaluuloa vielä tuki ajatus, • ou läheisesti sidottu Morganin ja
että Neuvostoliitto on "taloudellisesti Dupontien ryhmiin.
takapajuinen" ja että sosialistimai­den
kesken vallitsee erimielisyyksiä.
Kaikki nämä olivat tietysti toive-ajatuksia
ja Yhdysvaltain ulkopoli­tiikka
perustui siihen keksitty3m teo­riaan,
että sosialistiset maat olivat
heikkoja.
• • .* *
l^ämä harhaluulot on ankarasti
paljastettu. Neuvostoliiton. Kansan
Kiinan ja kansandemokraattisten
maiden suurenmoiset saavutukset
ovat osoittaneet Yhdysvaltain johta­ville
piireille, ettei ole minkäänlaisia
toiveita sosialismin leirin poliittises­ta,
taloudellisesti tai sotilaallisesta
heikentymisestä.
Toisaalta, taloudellinen epävarmuus
Yhdysvalloissa, amerikkalaisvastataen
mieliala ulkomailla ja nouseva vasta­rinta
Yhdysvaltain hyökkääviä tai­pumuksia
vastaan, ovat saaneet mo­net
uudelleen tarkistamaan nämä
opit*
Vaikka Washington keksisi min­kälaisia
selityksiä tahansa, tosiasia
on, että Neuvostoluton tieteen Ja
teknologian suurien saavutuksien joh­dosta
maailma on ruvennut suhtau­tumaan
Yhdysvaltain ulkopolitiikan
Ruokatavarain
hinnat nousseet
Ottawa. — Maalislcuun alussa
kaikkialla Canadassa paitsi Vancou­verissa
elinkustannusindeksi osoitti
nousua, varsinkin ruokatavarain
hintojen kohdalta.
Kaikkialla itä-Canadassa munien
hinnat nousivat tuntuvasti, samoin
useimpien tuoreiden hedelmien ja
kasvisten, varsinkin perunain ja
appelsiinien hinnat nousivat kaik­kialla.
Elinkustannusindeksin nousu vaih­telee
hyvin huomattavasti eri puo­lilla
(^nadaa korkeimman nousun
tapahtuessa Halifaxissa. Canadan
suuremmissa kaupungeissa elinkus­tannusindeksi
on nyt seuraavasti
(edellisen kuukauden tilasto suluis­sa):
Halifax 122.7 (121.2); Montreal
125.0 (124.0); Toronto 128.2 (127.5);
Winnipeg 122.4 (12^.0) Edmonton-
Calgary 120.4 (120.2) Ja Vancouver
124.5 (124.5).
P u o lustussihteerinä Eisenhowerin
hallituksessa Wilson innokkaasti
kannatti kylmääsota (se oli edulli-nsn
General Motorsille), aseistus-kilpailua
ja yleensä Dullesin poli­tiikkaa.
Mutta viime aikoina hän
on kannattanut "kohtuullisuutta"
aseistuksessa ja sötamenoissa.
Hänen eroamisensa hallituksesta ei
tapahtunut sen johdosta, ett^ hän
olisi yhtäkkiä suhtautunut toisella
tavalla kansainväliseen tilanteeseen
— s-^kin mahdollisesti oli yhtenä te­kijänä
— vaan ilmeisestikin siitä, et­tä
haluttiin kallistaa vaaka Morga
nin ryhmän puolelle.
Chicagon ja Clevelandin finanssi
jä teollisuusryhmät ediostävat vielä
kolmatta suuntaa. Heiliä ei ole suu­ria
sijoituksia ulkomailla eikä heil
18 ole suurempaa kiinnostusta ulko­maankauppaan.
He ovat kiinnostun-let pääasiassa
Amerikan mantereeseen ja ovat
melko johdonmukaisesti ja äänek­käästi
arvostelleet DuUesia ja hänen
departmenttinsa seikkailuja ulko­politiikassa,
jonka ansiosta toisot
monopoliryhmät ovat saaneet enem­män
voittoja. (Cyrus Eaton kuuluu
tähän ryhmään.)
Tämä pitkäaikainen ristiriitaisuus
keski lännen ja Wallkadun finanssi-piirien
kesken johti viime vuonna
vaikutusvaltaisen hallituksen jääe-nen
George M. Huraphreyn eroami­seen.
Hän toimii valtiovarain sih­teerinä
ja on clevelandilainen f i -
nanssimies.
Sitten vielä lisäksi on erikokoisia
ryhmiä teollisuusmiehiä, jotka eivät
suorastaan hyödy sotaurakoista. He
aivan oikeudenmukaisesti pelkäävät,
että asekilpailu vaikuttaa tuhoisasti
Yhdysvaltain talouteen. Näiden
ryhmien vaikutusta ei pidä liioin
aliarvioida.
Näin laaja arvostelu, joka ei tule
vain tavallisen kansan piiristä, vaan
myös vaikutusvaltaisilta henkilöiltä,
on saattanut äärimmäisen taantu­muksellisen
siiven ryhtymään vas­tahyökkäykseen.
Joulukuussa julkaistiin Gaithe
rin raportti ja sen laatimiseen osal
listuivat välittömästi Laurence Roc­kefeller,
Rockefeller Chase Man­hattan
pankin johtaja John J. Mc-
Cloy ja entinen puolustussihteerin
apulainen William C. Foster, joka
on nykyisin Rockefellerin kontrol­loiman
kemikaaliyhtiön varapresi­denttinä.
Gaither-raportin ainoana tarkoi­tuksena
oli I pakoittaa Yhdysvaltain
yleinen mielipide hyväksymään val­heen
"Neuvosto vaarasta", lietsoa
sotahysteriaa ja saada hallitus ku
luttamaan enemmän varoja aseis­tukseen.
Tammikuun 6 pnä Yhdysvaltain
lehdistössä julkaistiin Rockefellerin
tutkimussäätiön raportti missä suo­rasanaisesti
luonnehdittiin Yhdys­valtain
ääriinmäisten taantumuksel­listen
finanssipiirien imperialist.sta
ohjelmaa. Toist'»n ehdotusten li
saksi siinä vaadittiin asekilpailun
jatkamista ja kehoitettiin paikalli­siin
sotiin.
Mutta pätevät poliititset kommen­toijat
eivät usko tämän olevan lo­pullisen
voiton, koska ei yhtäkään
tähän eripuraisuuteen johtavaa teki
jää ol2 poistettu.
Kuvassamme muutamia niistä oppilaista, jotka äskettäin
Bonnissa, Länsi-Saksassa, osoittivat mieltään Algerian
vapauttamisen puolesta. He kantoivat tunnuksia, joissa
julistetaan: "Algeria taistelee ihmisoikeuksien puolesta",
"Itsemääräämisoikeus Algerialle".
Farmituotteiden hinnat nousevat Iculultä-jille,
mutta farmarien liintaosuus laslcee
Ghanan pääministeri
vierailee Canadassa
Ottawa—Viime vuonna itsenäis­tyneen
Ghanan pääministeri, tri
Kwame Nkrumah on hyväksynyt
pääministeri Diefenbakerin kutsun
ja vierailee Canadassa heinäkuussa.
Tri Nkrumah vierailee täällä en­nenkuin
hän menee vierailulle Yh­dysvaltoihin.
Hänen vierailunsa
täällä kestää vain kolme tai neljä
päivää ja koska hän on erään Com-monwealthin
maan pääministeri,
hän mahdollisesti tulee puhumaan
alahuoneen ja senaatin yhteisessä
tilaisuudessa, jos parlamentti on vie­lä
silloin koolla.
Toronto. — Diefenbakerin halli­tus
odotti kunnes vaalit oli ohitettu
ennenkuin se antoi tarkempia tie­toja
maatalousohjelmastaan. Eikä
se näytä kaikkein parhaimmalta.
Mikäli kuluttaja on kysymyksessä,
voin hinta nousee 70 senttiin pau­nalta.
Sianlihan hinnat myös nou­sevat.
Mutta farmarin kohdalta hin
nat ovat edelleen alle sen tason, jo
ta Canadian Federation of Agricul-ture
pitää välttämättömänä, jotta
farmikulut olisivat oikeassa suh­teessa
farmitulojen kanssa.
Uuden hintatukilainsäädännön
mukaisesti farmarin pitäisi saada 64
senttiä voipaunasta, mutta Agri
cultural Federation on arvioinut
että farmarin pitäisi saada 71.6
senttiä. Sikoja tuottavat farmarit
saavat puhdistetusta eläimestä To­rontossa
$25.00 sataa paunaa kohti,
mutta Federation on sitä mieltä, et­tä
farmarin pitäisi saada $33.58.
Näin ollen uuden lakiesityksen
nojalla kuluttajat joutuvat maksa­maan
enemmän, mutta farmarit ei
vät saa tarpeeksi. Ja samanaikai­sesti
lihan välittäjät saavat huomat-^
tavaa voittoa.
Jo tässä vaiheessa on selvä, että
hintasuhteita tutkiva kuninkaallinen
komissio tulee kuulemaan paljon
valituksia nykyisestä ongelmasta.
Sanomalehdistössä on kerrottu
nuoresta Okanaganin laakson far­marista
Elvin Masuch, joka selosti
komission kuulusteluissa Vancouve­rissa,
että hänelle maksetaan seit­semän
senttiä laatikollisesta omenia,
vaikka kuluttajat joutuvat maksa­maan
$3.80 laatikosta.
B. C. Federation of Agricultiireh
sihteeri Charles Wall selosti komis­siolle,
että vaikka farmarille mak­setaan
naudan lihasta samaa hintaa
kuin maksettiin v. 1948, kuluttajat
joutuvat maksamaan 60 prosenttia
enemmän. Sianlihasta kuluttajat
maksavat 20 <)rosenttia enemmSh,
mutta farmarit saavat 2 pros. vä­hemmän;
siipikarja on kuluttajille
14 pros. korkeampi, mutta farmarit
saavat 16 pros. vähemmän.
Farmarien järjestöt ovat kehoit-taneet
hallitusta ottamaan käytän­töön
tukirahojen maksamisen, että
farmarit saisivat oikeutetun ösuu-t-
nsa eivätkä kuluttajat joutuisi
maksamaan äärettömiä hintoja. Die­fenbakerin
hallitiis on jo hyväksynyt
sellaisen menetelmän mikäli villa on
kysymyksessä, mutta samaa mene­telmää
tarvitaan myös voin, lihan
ja toisten välttämättömien ruokatar­peiden
tuotannossa.
NIIN, JUURI SIKSI
— Pistäydyn aina silloin tällöin
ravintolassakin syömässä, mutta en
koskaan käy kahdesti samassa ra­vintolassa.
~— Niin, en minäkään koska:
jätä juomarahoja.
EDUSTAJAT A-ASEITA VASTAAN
Oslo. _ Kahden ja puolen tunnin
neuvottelujen jälkeen hyväksyi työ­väenpuolueen
suurkäräjäryhmä vii­me
tiistaina lausunnon, joka liittyy
sosialistisen ylioppilasyhdistyksen
julkilausum'aan. Enemmistö puo­lueen
suurkäräjäedustajista on sen
allekirjoittanut.
Lausunnossa, jota vastaan asettui
vain yksi edustaja, todetaan, että
A-sopimuksen sotilasviranomaiset
valmistelevat parhaillaan ehdotusta
atomiaseidep käytöstä yhteisessä
puolustuksessa sekä ohjustukikoh­tien
sijoittamisesta. Tämä suunni­telma
ei joudu käsiteltäväksi A-s<
pimusneuvoston kokouksessa läl
aikoina. Suurkäräjäryhmä päätti
ottaa kysymyksen uudelleen käs
teltäväksi, kun sotilasviranomaistc
ehdotus on valmistunut ja se joi
tuu A-sopimuksen poliittisten eli
ten harkittavaksi.
Sosialistisen ylioppilasyhdistyl
sen julkilausumassa, jonka on alli
kirjoittanut 45 suurkäräjäedustaja;
vaaditaan, että Norjan olisi käyte
tävä veto-oikeuttaan estääksee
Länsi-Saksan varustamisen atom
asein.
PÄIVÄN PÄKINÄ
Sosialismil(in "muotiiiulluuteen"
Ne "suolamahaiset" progandistit jutuille nauraisivat jo naurismaan
jotka huutavat sekä nukkuessaan et­tä
valveilla ollessaan "ryssänmaan
takapajuisuudesta", ikäänkuin Neu­vostoliitossa
olisi tapahtunutkaan
sosialistista vallankumousta, mikä
loi perustan kansanjoukkojeh ai­neellisen
ja henkisien rikkauden no­pealle
kasvulle, ovat ilmdsesti pe­räti
kaukana nykyaikaisemmista,
"ajattelevista" propagandamesta-reista,
joiden tehtävänä on "selit­tää"
kuin "paholainen raamattua"
eräitä merkityksellisiä tosiasioita.
Nyt, joUom Sputnikit herättivät
maailman miljoonat näkemään eräi­tä
tosiasioita, jolloin avoimesti
myönnetään, että Neuvostoliitto on
saavuttanut suunnattoman suuria
voittoja tieteen, tekniikan ja tai­teen
alalla,'jolloin sokeatkin näke­vät,
että tsaarien aikaisesta entises­tä
pimeyden pesästä on tullut kan­sanvalistuksen
kannalta johtava
maa, ja jolloin knkaan ei voi enää
muuta kuin ihmetellä, että miten
Neuvostoliitosta tuli niin äkkiä toi­seksi
johtava teollisuusmaa, joka
tavoittelee jo ensimmäistä tilaa täl­läkin
alalla, on ilmeisesti löydettä­vä
uusia tavoitteita myös neuvosto-liittovastaiselle
propagandalle.
Jos vielä puhutaan Neuvostoliiton
"takapajuisuudesta", ikäänkuin siel­lä
ei olisi mitäin tapahtunut kulu­neen
40 vuoden aikana, sellaisille
aidatkin — kuten nyt nauretaankin
eräille suomenkielisille "ryssitteli-jöille".
Edward Crankshaw on yksi niis­tä
hiotuista propagandan mesta­reista,
jotka oivaltavat, että jos sitä
vanhaa sosialisminvastaista hapa­tusta
mielitään kaupitella viininä,
silloin se on pantava uusiin leilei­hin.
Katurakkeja viisaampana pro-pag^
an(]|istina, joka tietää, ettei ylei­sesti
tunnettuja tosiasioita voida
kieltää, mr. Crankshaw lukeutuu am­mattikuntansa
niihin piireihin, jot­ka
ovat sanoneet itselleen, jotta nyt
on jo korkea aika hakea uusia läh­tökohtia
ja uusia maaleja.
Tämän vuoksi mainittu herras­mies
on heittänyt roskakoriin van­hat
puheet Venäjän takapajuisuu­desta
ja omiin jalkoihinsa kompas­tuvasta
savijalkaisesta jättiläisestä,
mistä hänkin tarinoi vielä lähivuo­sina.
Näiden juttujen asemesta hän
myöntää sen tosiasian, että kaikki-sisältävä
kehitys on ollut hämmäs­tyttävän
nopeata Neuvostoliitossa.
Mutta vaikka siellä onkin tapahtu­nut
taloudellisesti, tieteellisesti ja
sosiaalisesti ennen tuntemattoman
suurta kehitystä ja edistystä, min­kä
Crankshaw nyt vastahakoisesti
myöntää,. tämä ei kuitenkaan saa
hänen mielestään tarkoittaa sitä,
että sosialismilla olisi mitään teke­mistä
sen asian kanssa.
Päinvastoin mr. Crankshaw on
yhtä kiihkeä sosialismin vastustaja
kuin ennenkin — hän vain turvau­tuu
uusiin väitöksiin ja unhoittaa
häpeään joutuneet vanhat tari­nansa.
~~
Niinpä hän eräässä viimeviikkoi­sessa
artikkelissa ihmetteli sitä kun
"kommunismi" joutuu myöntämään
kansalle mahdollisuuden pyrkiä
"miellyttävämpään" elämään.'
Suurena ihmeenä hän pitää sitä
kun Neuvostoliitossa puhutaan hä­nen
kertomansa mukaan niistä toi­menpiteistä,
jotka edistävät kau­neutta
yleensä ja miellyttävämpää
elämää yleensä. Ihmetellen hän sa­noo
uuden (NL) radiojulkaisjun se­littävän:
,
"Meidän julkaisumme tulee edis­tämään
sitä (kauneutta), paranta­maan
elämämme kulttuuritasoa,
kaunistamaan kotejamme ja asunto­jamme;
kehittämään miellyttävää
vapaa-aikojen viettoa . . ."
Mr. Crankshaw ihmettelee kun
kommunistisessa Neuvostoliitossa
puhutaan vaatteiden ja jalkineiden
mallin parantamisen välttämättö­myydestä
sekä hienosta mausta
vaatteiden, jalkineiden, asuntojen
ja muiden välineiden suhteen.
Kaikki tämä on muka jotakin
"uutta" -— ja vaikka hän ei sitä
sanokaan — se on ehkä merkkinä,
jos ei vallan kapitalismiin palaami­sesta,
niin ainakin kapitalistisen elä­mänkatsomuksen
uudelleen hyväk­symisestä.
Mitä oppinut propagandistimme
unhoittaa . r hai tarkoituksellisesti
yrittää salata) on tämä:
Silloin kun- Venäjän työtätekevät
ottivat vallan käsiinsä, he olivat
köyhiä kuin kirkon rotat. Asuntoa
oli monissa tapauksissa turvemaj
ja olkikattoinen tupa — jos siti
kään. Kenkiä ei ollut muilla koi
joillakin parempiosaisilla ja vaatte
na oli jonkinlaisia "kaljasaavin pei
teitä", kuten kotipuolessa sanottiii
Ja kun kaiken lisäksi oli sek
teollisuus että maatalous kokonaa
retuperällä, niin vasta läpimurro
tehneen sosialismin päätavoitteen
oli tavaran "määrä". Oli sai
tava mahdollisimman nopeassa aiai
sa mahdollisimman paljon kone
ta, mahdollisimman paljon väline
tä, mahdollisimman paljon vaatte
ta, mahdollisimman paljon /kenki
ja mahdollisimman paljon/kaikki
muita tavaroita. ^
Siinä jupakassa oli etualJdla j
ratkaisevana tekijänä tavaran pai
jous ja iaatu. Muotiasiat ja malli
olivat sivuseikkoja. Eikä paljasja!
kainen mies katsele kenkien^muc
tia, vaan sitä, että hän saa kengät
ja että kengät ovat laadultaan inali
doUisimman lujat.
Mr. Crankshaw tietää luonnolli
sesti, että asia oli näin.
Mutta nyt ei asia ole enää.sitec
Nyt alkaa NL:ssa olla kaikkea ku
lutustavaraa riittämiin. Nyt voidaai
määrän ja laadun lisäksi — ja nimi
ovat vielä vähän aikaa pääseikkoj;
— kiinnittää huomiota mySs kau
neuteen, muotiin ja sen sellaiseen
Tämä selittää sen. miksi NL:ss;
on nyt tämän tuosta muotinSyttc
lyitä, miksi siellä puhutaan ylA li
sääntyvässä määrässä kauneus- j ;
aistikkuusasioista.
Yksi ajai^ merkki olosuhteista
missä ei tunneta sen paremmin ty61
tömyyttä kuin "ylituotantoakaan*
—Känsäkoura.
i1