Vapaus, August 6, 1963

              Sivu 2 Tiistaina, elok. 6 p. — Tuesday, Aug. 6, 1963
VAPAUS INbEPENbENT LABOR ORGAN
OF FINNISH CANADIANS
(LIBERTY) Establlsbed Nov. 6. IDir
Editoi: W. Eklund Manager: E. Saksi
•Telephone: Office 674-4264 — Editorlal 674-4265
PuDllahed thrice tt-oekly: Tuesdays. Thursdays and Saturdays by VapauB
Publishing Co. Ltd.. 100-102 Elm St. West, Sudbury. Ontario. Canada.
Mailing address: Box 69
Advertising rates uponapplication, translatlons tree of charge. ^
Authorlzed as second dass mail by the Post Office Department, Ottawa,
and for payment of postage in cash."
TILAUSHINNAT
Canadässa: 1 vk. $9.00, 6 kk. $4.75 USA:ssa 1 vk. $10.00 6 kk. $5.25
3 kk. 2.75 Suomessa: 1 vk. $10.50 6 kk. 5.75
-CANADIAN lÄNGUAGE-PRESS
18 vuotta Hiroshiman jälkeen
Tänään/ tiistaina; tulee kuluneeksi 18 vuotta siitän kun
YRdysvaltain toimesta kärvennettiin atomipommin liekeissä
kymmeniätuhansia 'ihmisiä Hiroshiman atomipommitukses-sa.
Se oli ensinmiäinen kerta, jolloin tätä uutta joukkotuho;'
asetta käytettiin ihmisten tuhoamiseksi. Elokuun kuudes
päivä tulee aina pysymään sekä Yhdysvaltain poliitikkojen
tähräpäivänä että vakavana varoituksena siitä mitä ihmis-ikunnallä
on edessä, jos vieläkin 'käytettäisiin nykyaikaisia
ydinaseita, joihin verrattuna Hiroshiman atomiponmii oli
kuin jousipyssyn isku tykin kranaattiin verraten.
Vaikka nieille on yritetty vajkuuttaa, että Hiroshiman
tuhannet asukkaat tuhottiin atomipommilla muka sotilaalli­sesta
syystä, niin tosiasia kuitenkin onv että Japanin vaiku­tusvaltaisten
piirien toimesta oli jo sitä ennen esitetty Yh­dysvalloille
tiedusteluja antautumisen ehdoista, että Yhdys­valtain
ilmavoimat hallitsivat jo tä"ydellisesti Japanin koko ^
ilmatilaa, ja että kysymys Japanin lopullisesta antautumi­sesta
oli jo aktiivisesti päiväjärjestyksessä.
Hiroshiman ja sitä seurannut Nagasakin atomipommi-
•tus 'olivat ratkaisevasti poliittisia eivätkä sotilaallisia pää
määriä tavoitelleita tekoja — ne olivat ensimmäisiä kylmän
sodan haasteita Neuvostoni toUe.
Hiroshiman päivänä muistetaan niitä kymmeniätuhansia
siviilejä, jotka elokuun 6 päivän vilkkaimpana liikennehet-kenä,
kello 8.15 aamulla, joutuivat varoitusta saamatta ato­mipommin
uhreiksi.
Samalla kertaa Hiroshiman päivänä on kautta maailman
vaadittu, että mikään kaupunki ei saa koskaan enää joutua
tällaisten joukkotuhoaseiden hävitettäväksi.
Me kaikin olemme luonnollisesti äärettömän iloisia siitä,
että 18 vuoden kuluttua Hiroshiman pommituksen jälkeen
ori ydinasemaiden kesken tehty sopifnus, jonka mukaan ydin­aseiden
kokeet lopetetaan "ikuisesti" ilmassa, avaruudessa
ja veden alla.
Tämä vuosipäivä palauttaa kuitenkin mieleen sen tosi­asian,
että ydirtasescdan vaara on olemassa niin kauan kuin
näitä hirveitä joukkotuhoaseita on käyttövalmiina. Mitä tar­vitaan
on se, että ydinaseiden kokeet lopetetaan kaikkialla.
myös maan alla, että ydinaseet upotetaan yhteisen sopimuk­sen
perusteella ja tiukan valvonnan alaisuudessa meren sy­vyyteen,
ja että kuvaannollisesti puhuen miekat taotaan au
rpiksi, yleisen ja täydellisen aseistariisuntasopimuksen pe­rusteella.
Tällainen on perusolemukseltaan Hiroshiman päivän sa­noma,
jos rnielimme' välttää uusien, vielä hirvittävämpien
ihmisjoukkojen tuhoamisen muutaman sekunnin aikana.
Ajattelemisen aihetta
- Samalla kun koko edistysmielinen maailma on tervehti­nyt
rauhan asiaa palvelevana edistysaskeleena Moskovassa
tehtyä sopimusta ydinasekokeiden lopettamiseksi ilmassa;
avaruudessa ja veden alla, on kuultu myös kolme soraääntä
Ranskan, Länsi-Saksan ja Kiinan hallituspiireistä. Tämä
^naisenaan palauttaa Kiinan kohdalta uudelleen nähtäväksi,
ipiten; vissinlainen "sanajyrkkyys" voi johtaa käytännölli­sesti
katsoen liittosuhteisiin äärioikeiston kanssa.
; Kukaan ei ihmetellyt sitä kun Ranskan presidentti de
Gaulle sanoi, että hän ei liity Moskovassa allekirjoitettuun
sopimukseen. Yleisesti tiedetään, että kenraali de Gaulle pi
tää itseään, jos ei valkoisella hevosella ratsastavana historian
suuruutena, niin ainakin sinä valittuna poliitikkona, jonka
osaksi on tullut "Ranskan suuruuden" palauttaminen. Ken­raali
de .Gaulle olettaa, että kehittämällä omia ydinaseita ja
ryhtymällä niitä valmistamaan varastoihin. Ranskan hallitus
tulee voimasuhteitten muuttumisen perusteella pääsemään
tasa iarvoiseen asemaan riiääilman "nykyhetken suurmaiden
Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain rinnalla.
Tämä on se perusta ^ meidän mielestämme kaikkea
tosipohjaa vailla oleva perusta — jonka vuoksi kenraali de
Gaulle halua olla korkeassa yksinäisyydessään ja kieltäytyy
nyt allekirjoittaniasta Moskovan sopimusta. Vika tässä on
(de Gaullen kannalta katsoen) vain siinä, että kenraali de
GaiLille ei ole Ranskan kansa. Kenraalit ja muut vallanpitä­jät
tulevat ja menevät, mutta Ranskan kansa on ja=pysyy.
Varmaa myös on, että Ranskan kansa tule omalla tavallaan
ilniaisemaan todellisen tahtonsa myös näistä asioisfaT
_ Kukaan ei liioin ihmettele Länsi-Saksan nykyisen halii-tuskomennon
kielteistä suhtautumista Moskovan sopimuk­seen
ydinasekokeiden kieltämiseksi. Länsi-Saksan revanshi
mielisiä kenraaleja ja poliitikkoja peloittaa tässä yhteydessä
ennenkaikkea se, että Moskovassa nyt tehty sopimus ydin­asekokeiden
kieltämiseksi ilmassa, avaruudessa ja veden alla,
jphtaa väistämättömästi uusiin ja entistä merkityksellisem-piin
sopimuksiin, joiden perusteella kostosotieri hautominen
sekä "itäalueiden" valtaamissuunnitelmat menevät sivu suun.
; Mutta vaikka Kiinan kommunistisen puolueen johdon
tiedetään suhtautuvan tietyin varauksin rauhanliikkeeseen
yleensä ja erikoisesti rauhallisen rinnakkaiselon periaatteen
toteuttamiseen, niin Pekingistä annetut kielteiset lausunnot
Moskovan sopimuksen tiimoilta tuntuvat kuitenkin miltei
uskomattomilta. Sosialistiset ihmiset ja maat eivät voi muuta
kuin tervehtiä kaikkia sellaisia toimenpiteitä jotka tavalla
tai toisella voivat helpottaa kansainvälistä jännitystä ja tehdä
mahdolliseksi lisäsopimukset varustelukilpailun lopettami­seksi.
• Kiinan johtohenkilöiden sanavallankumouksellisuus ja
' Heidän "kova linjansa" on nyt asiallisesti puhuen johtanut
Kiinan samalle linjaile "kansleri Adenauerin ja kenraali de
Gaullen kanssa! '
PsYNTYMÄ-
PÄIVIÄ
' Hilma' Koivu, Sudbury, Ont; täyt­tää
torstaina, elokuun 8 pnä 65
vuotta.
Hilda Tuori, Sudbury, Ont. täyt­tää'
perjantaina .elokuun 9 pnä 81
vuotta.
Sulo Helminen, Windsor, Ont.,
täyttää lauantaina ,elokuun 10 päi­vänä
72 vuotta.
Naururkansa siirretään >^
Australian lähelle -
Yhdistyneiden Kansakuntien huol
tohallintoneuvosto hyväksyi äsket
täin pitämässään kokouksessa toi
mehpiteet, joiden_avulIa_on yritetty
löytää uusi koti Naurun huoltohal.
lintoalueen väestölle. Nauru on pie­ni
Etelämeren saari, joka OJQ Aust­ralian.
Uuden Seelannin ja Ison
Britannian huoltohallinnassa ja jo­ta
Australia hoitaa. Väestön on läh­dettävä
saareltaan, kun sen tärkein
taloudellinen edellytys, maan fos-faattivarat,
parinkymmenen vuoden
kuluttua ovat tyystin loppuneet.
Naurun paikallinen hallintoneu­vosto
on selittänyt, että joko Gurtis-tai
Fraser-saari Australian rannikol­la
soiysi naurulaisten uudeksi koti­paikaksi.
Samalla kuitenkin on to
dettu. että vaikka Naurun paikal­lishallinto
on tbivonut saarelaisille
itsenäisyyttä uudella kotiseudulla,
ei Australia ole halukas sitä myön­tämään
niin lähellä alueitaan. Huol
tohallintoneuvosto on kehottanut eri
osapuolia -.jatkamaan: neuvotteluja
oikeudenmukaisen ratkaisun löytä
miseksi.
Uuifa iiitoa
. .V...
Geneve. 17 maan aseistariisun-takonferenssi
jatkoi viime viikolla
keskustelujaan saatuaan uutta in­nostusta
Moskovassa edellisellä vii:
kolia aikaan saadusta ydinkokeet
kieltävästä sopimusluonnoksesta.
N-Iiiton päävaltuutettu Semjon
Tsarapkin puhui ensimmäisenä.
Häntä seurasivat Yhdysvaltain. Eng­lannin,
Brasilian, Italian, Meksikon
Yhdistyneen Arabitasavallan, Tshek­koslovakian-
ja Canadan valtuutetut
Yhdysvaltain päävaltuutettu Char­les
Stelle sanoi näyttävän siltä, et­tä
"eteemme on avautunut uusia
laajoja näköaloja".
Konferenssi alkoi jälleen hyvissä
merkeissä lähes kuusi viikkoa kes­täneen
tauon jälkeen.
Eräs vanhempi länsimaalainen
diplomaatti sanoi kuitenkin, että
tällä hetkellä ei näyttänyt olevan
nitään mahdollisuuksia täydentää
jsitiaista ydinkoekieltoa täydellisel­tä
koekiellolla, joka koskisi myös
vaikeasti tunnistettavissa olevia
naanalaisia kokeita.
Stelle sanoi Yhdysvaltain palan­neen
konferenssipöydän ääreen toi­veikkaana.
Hän huomautti, että
"jonkin verran edistystä oli tapah­tunut
yrityksissä saada varustautu-miskilpailu
valvontaan, koska neu­vottelut
ovat nyt johtaneet konk­reettiseen
sopimukseen".
Jos kiinalaiset johtohenkilöt
vaivautuvat nyt tarkastamaan
tässä' asiassa saamiaan uusia
'ystäviä", niin heillä ei totises­ti
ole siinä mitään ilon aihetta.
Toivottavaa siis olisi, että Kii­nan
vastuunalaiset piirit tar
kastaisivat eräitä periaatemää-rittelyjään,
jotka saattavat joh­taa
heidät tällaiseen tilantee^
seen. Sellainen kannan tarkis­tus
olisi varmasti eduksi' Kii­nan
kansalle. Kiinan sosialisti­sen
järjestelmän kehitykselle
j a samalla koko ihmiskunnalle.
Tosiasia nimittäin on; että
kysymys ei ole "vain" akatee­misista
opinkappaleista, vaan
tärkeistä \ teoreettisista kysy­myksistä,
jotka vaikuttavat
käytännölliseen toimintaan ko­ko
ihmiskuntaa koskevissa
elintärkeissä kysymyksissä.
Ne epäviralliset liittolaiset,
mitä kiina bn kielteisellä suh­tautumisellaan
Moskovan sopi­mukseen
nyt saanut, ovat va­kavana
varoituksena siitä, mi­hin
virheelliset teoreettiset
ratkaisut voivat käytännön
elämän johtaa.
Me uskomme ja toivomme
puolestamme, että Kiinan vas­tuunalaiset
piirit ovat sivuut­taneet
sen kehitysvaiheen,
missä lapsentauti voi tulla
määrääväksi • tekijäksi ja että
he voivat omalla ajallaan ja ta
vallaan vetää oikeat johtopää­tökset
tällaisista päivänselvis­tä
kysymyksistä. ,
MUISTI KYLLÄ
— En unohtanut syntymäpäivään
si, kultaseni. Ostin tämän hienon
minkkiviitan sinulle.
— Mutta, rakas, sinähän lupasit
minulle auton., . >
• — Niin, mutta en löytänyt ketään
joka olisi myynyt aujon jäljennöstä.
/
f^Kunban valUudmmous bn ke-
Uttynyt Jtolsin kniii inon^^
vat tammikuussa'1959, matta'
ei ole petetfy eikä tehty^_tyhj|Utei,
kuten amerikkalainen propaganda
selittää, vaa^ olosuhteiden mu­kaan
se on paras.malidollinen val­lankumous
90 mailia Floridasta".
Näin lopettaa ruotsalainen lehti­mies
Anders Ehnmark .Kuuba-teok­sensa
(Anders Ehnmark: Cuba Cu-bana,
Söderströms 1963) ja näihin
päätössanoihin sisältyy myös hänen
kirjansa yleinen henki ja katsomus.
Tämä ei kuitenkaan merkitse, että
Ehnmark suhtautuisi Fidel Castron
Kuubaan ~ varauksettomalla .^myötä­mielisyydellä,
hän näkee yhtä -ja
toista arvostelun aihetta, mutta hän
ei suinkaan kaupitse niitä kulunei­ta
propagandaväitteitä, joita län­tinen
lehdistö — Suomessakin —
on ollut tulvillaan. Ehnmark on liik­kunut
— mm. viime syksyn kriisi-päivien
aikana -— saarella avoimin
ennakkoluulottomin mielin, punnin
nut ilman intohimoja kuulemaansa
ja näkemäänsä ja hänen johtopää­töksensä
ovat itse asiassa raskas
syytekirjelmä USA:ta vastaan ja
viileän pohjoismaisen hatunnosto
Fidel Castrolle. .
UUTTA AIKAA YLLÄTTÄMÄSSÄ
Ehnmark torjuu jo teoksensa al­kupuolella
käsitykset, ett^ häntä
olisi pidetty jonkinlaisessa umpios­sa
ja että hänelle olisi näytetty vain
sellaista, mitä olisi haluttu näyttää
Hän sanoo:
"Vierailin monilla summittain
kohteeksi valituilla osuustoimin­nallisilla
suortiloilia, Manuel
Sanguilylla', 'Patrice Lnmumbal-la*,
'Los PinosUla' jne. sitä myö­ten
kun niitä tuli näkyviin tien
varrella, voidakseni todeta, mitkä
kuvaukset pitivät paikkansa, ylei­set
ylistyspuheiet tai väittämät
uudesta orjuudesta ja retuperästä.
< Eikä vallankumous ainakaan pel­kää
katseita, sillä matkamies liik­kuu
vapaasti ja ilman seuralaista:
hän voi yllättaä uuden ajan missä
haluaa".
Eikä Ehnmark suinkaan tule sel­laisiin
tuloksiin ,että kaikki on
-"kurjuutta, rappiota ja orjuutta":
° "Numeroista- on vaikea saada
selkoa, mutta niin paljon matka­mies
voi nähdä itse, että uutta
maata raivataan, otetaan käyttöön
itävaltiolsta tulleitta nykyaikaisia
koneita, pidetään työssä huomat­tavaa
nläärää ihmisiä, jotka aikai­semmin
kulkivat työttöminä yh­deksän
kuukautta vuodessa, ja .
pannaan paino muille sadoille
kuin sokerille. Jos kehitystä el
voikaan mitata, niin ainakin nä­kee
sen suunnan.
Noin joka toinen uusien tilojen
talonpoika on mukana miliisissä,
tykit, ilmatorjunta- ja käsiaseet
pidetään kunnossa ja mieliala on
lievimmin sanottuna taistelumie-lincn:
heillä on jotakin puolus­tettavaa."
SOKERIN NÄKÖALAT
V Ehnmark käsittele pitkään Kuu­ban
sokerikysymystä. joka viime ai­koina
on ollut paljon esillä. Hän.
toteaa muodottomat epäsuhdat
maanomistul^sessa (8% omisti 75%
maasta) ja USAn monopoliaseman
sokerialalla —.: sokeriin perustuen
USA hallitsi 1950-luvun lopulla 70%
kuuban tuonnista Ja 60 viennistä.
Taloudellisesti Kuuba oli, toteaa
Ehnmark, USA:n siirtomaa, eikä
maan "poliittinen itsenäisyys luon­nollisestikaan
ollut juuri sen suu­rempi".
Castron vallankumous toi mat­kassaan
maareformin, ensimmäisen
laatuaan koko latinalaisessa Ameri­kassa,
alettiin perustaa osuustiloja
ja hahmotella maataloudelle suun­nitelmatalouden
puitteita; Ensim­mäisenä
tjLiloksena saatiin 1961 en
nätyksellinen 6,8 milj. tonnin sokc
risato, mutta vuotta myöhemmin oli
edessä jyrkkä romahdus. 4.8 milj.
tonnia, joka on antanut paljon vet
tä Castron vastustajien myllyyn.
Mitä siis lopultakin oli tapahtunut?
Ensinnäkin :Sokeria kohtaan tun­nettiin
tiettyä poliittista vastenmie­lisyyttä,
koska USArn taloudellinen
valta oli huomattavalta osalta ra
kentunut sen varaan, ja lisäksi py­rittiin
— sokerin kustannuksella —
lisäämään muiden maataloustuottei­den
tuotantoa. Vasta_ myöhemmin
huomattiin toteaa Ehnmark —
e ^ sokeri ei ollut vain kirous: 6.5
mfij. tonnille sokeria löytyi menek­kiä
USA:n ostosaarrosta huolimat­ta
ja tämä makea ruoko alkoi kiin­nostaa
uudelleen. Viime vuonna so
keriviljelyksiä lisättiin 15 prosen­tilla,
mutta vielä tämän vuoden sa­don
tiedettiin olevan huonon. Uusi
nousu tapahtuu vasta ensi vuonna.
Kuuban nykyisistä vaikeuksista
puhuessaan Ehnmark tähdentää l i­säksi,
että tuonnin katkeaminen
USA:sta ja maarefoTmi siihen yh-
(listettynä ovat tuoneet muitakin
pulmia. USA.sta tuotiin paljon mm.
lihaa, ravintorasvoja, kalaa ja jopa
vihanneksia, jotka nyt on^' saatava
toisaalta eikä uusi huoltoverkosto —
sosialististen maiden panoksesta
huolimatta — ole heti luotavissa.
Lisäksi maareformin toimeenpano
alentaa aina aluksi tuotantoa.
Kun Bolivia vuonna 1952 toteutti
Kuubaa paljon vaatimattomamman
maareformin, niin sitä seurasi mo­nivuotinen
kriisi, jossa USA^ kii­ruhti
avuksi. Nojautumalla FAO:n
tilastoihin Ehnmark todistaa, että
vaikeuksistaan huolimatta Kuuba
on selviytynyt pulmistaan hyvin.
LUOVA-KULTTUURIMILJÖÖ
Ehnmark luo myös mielenkiin­toisen
; katsauksen tämän päivän
Kuuban kulttuurielämään: Pieni si­taatti
riittäköön siitä näytteeksi:
"Liikkuvuus on vieläkin se, jon­ka
ensimmäiseksi panee' merkille.
Kuubasta on muodostunut eri i l ­mansuunnilta
tulevien kulttuuristen
vaikutteiden kiehuva kohtauspaik­ka.
Amerikkalainen vaikutus tör­mää
yhä useammin espanjalaiseen
ja afrikkalaisen, avataan ovia lati­nalaisamerikkalaiselle
ruiioudelle
joka aikaisemmin oli laiminlyöty,^
marxismi ja sosialistinen realismi
tekevät tuloaan. Pekingin ooppera
ja puolalaisia filmejä esitetään Ha­vannassa,
kirjailijat palaavat kuin
vieraat linnut pakolaisuudestaan
Euroopan ja Amerikan pääl^upun-geista.
Saa vaikutelman tavattomas­ta
: eloisuudesta äärimmäisyyksien
kohtaamisesta, omituisista yhdistel­mistä,
jossa karibialainen muoto­maailma
muuttaa kaiken, jonka se
omaksuu. Ja koko ajan tämä mas­siivinen
opetuspanos, algebraa ja
oikeinkirjoitusta viikkolehdissä.
Koin Kuuban kulttuurimiljöön luo­vana
ja innoittavana".
FIDEL CASTRO
Pitkän luvun Ehnmark omistaa
myös Fidel Castrolle ja tietty ihai­lu
ja kunnioitus paistaa tällöin hä­nen
muuten viileän tekstinsä lä­vitse.
Ehnmark toteaa, että Castro
on yhä edelleen merkillinen, liik­kuva
hahmo, joka saattaa pitää hal­lituksen
istuntoa jossakin maakapa-kan
keittiössä yhdessä kokkien ja
tarjoilijoiden kanssa. Hän on mies
joka menee suoraan silloin, kun tak­tiikka
neuvoisi kiertelemään", hän
tähdentää kurin ja uhrimielen mer­kitystä,
mutta korostaa sen rinnalla
kärsivällisyyden ja laajakatseisuu-den
siunausta. Hän ei epäröi korja­ta
kannaottojaan julkisuuden edes­sä
ja puheissaan hän on sanianai-kaisesti
"pääministeri, kansantajui
nen luennoitsija, uutisraportteri ja
televisiokommentaattori'. Ja: "Kun
koko Kuuba istui valveilla ja kuun­teli
häntä (viime syksyn krii.sin ai­kana
— OL) ja amerikkalaiset uu­tistoimistot
tiedoittivat, että hän
jälleen levitti myrkkyään ja sortui
hysteerisiin syytöksiin, niin oli mah­dollista,
että hän omisti puheensa
pääosan sianhoidolle, joka on hä­nen
lempiaiheensa. Siinä suhtessa
hän muistuttaa Hrushtshevia", sa­noo
Ehnmark.
EI POLIISIVALTAA
Ehnmark torjuu myös käsitykset
"poliisivallasta" ja sanoo, että hän
ei huomannut mitään terroria. Hän
tosin myöntää kuulleensa mitä ve­risimpiä
huhuja, mutta lisää, että
niiden perustaksi ei milloinkaan
esitetty mitään tosiasioita. Hän sai
tavata Kuuban salaisen poliisin
päällikön. Castron kanssa taistel­leen
nuoren Arsenio Garcia Davi-lan
ja hänen vaikutelmansa tästä on
myönteinen. Ja yksintein hän re­pii
silpuksi kansainvälisen juristi-komitean
siteeratun yhteenevedon
Kuuban "oikeudettomasta tilasta".
Hän huomauttaa, että po. "tiedot"
on kerätty lähes kokonaisuudessaan
Miamissa oleskelevien pakolaisten
taholta ja sanoo heidän lähimpänä
pyrkimyksenä olevan poliittisen
mielialan: nostattaminen Kuubaa
vastaan. Ehnmark myöntää, että
hän ei puolestaan, ole voinut tar­kistaa
kaikkia esiteltyjä tapauksia,
mutta lisää, että "on helpompi näh­dä
se, mikä cl ole totta kuin mikä
on totta".
TUOMIO USA:lle
Ehnmarkin Kuuba-teoksen viimei­set
luvut on omistettu USA:n omak­sumalle
asenteelle, hän käy lävitse
asiaan liittyvät historialliset vai­heet,
luo katsauksen yli koko lati­nalaisen
Amerikan ja päätyy US­An
politiikan vääjäämättömään
tuomioon. Tämä kaikki ..käy ilmi jo
yhdestä ainoasta sitaatista: :
"Mitkä lienevätkään olleet Kuu­ban
johtä^jien salaiset tarkoituk­set
uutena vuotena 1939, mitä
juonia lieneekään punottu Sierra
Maestralle, mikä salaliitto lienee­kään
kätkeytynyt partaisen nou­sun
taakse — ja kaikki tämä
kuuluu publisistlsen mielikuvi­tuksen
alueelle —^. niin käytettä­vissä
olevat lähteet osoittavat tus­kin
ainoatakaan kohtaa, jossa U-S
A positiivisin toimenpitein olisi
tukenut sitä demokraattista kehi-
RANSKA LISÄÄ YHÄ
YDINSOTAVOIMIAAH Pariisia -r- Presidentti de GänUe
sanoi \ * lehdistökonferenssissaan
mstanantaiii.a, että ^ Ranska tulee
tiiman vuoden puolella ehdotta­maan
kolmelle mnulle ydinaseval-,
laile "perehtymistä tehokkaan
ydinaseriisunnan mahdolllsank-slto".
- Hän sanoi, että Moskovassa vii-,
me' viikolla solmitun'4toImen vai-'
lan ; sopimuksen merkitys ^'Jää ra-joitetoksi,
ellei i se tiile.' olemaan
lähtöhlohtaiia jollekin enenimälle.
Presidentti tähdensi tässä yhtey­dessä
pitävänsä sopimusta "tyydyt,
tävänä". .
de Ganlle lisäsi, ettei-tämä sopi--
mus kuitenkaan estä Ranskaa va-rnstautnmasta
^sellaisin mittaama­tonta
tuhoa aikaansaavin asein,
joita mullia valloilla jo on käytet­tävissään".
' Ranskan ei ole mitään syytä liittyä
mahdolliseen hyökkäämättömyysso-pimukseen,
"koska Ranska ei milloin­kaan
tule esiintymään hyökkäävänä
osapuolena", sanoi de Gaulle edel­leen.
• •
Viitaten päämin. Hrushtshevin eh-
»lotukFeen NATO-maiden ja Varso­van
sopimuksen jäsenten välisestä
hyökkäämättömyyssopimuksesta pre­sidentti
jatkoi, että Ranska .ei anna
arvoa ajatukselle "Atlantin liiton ja
kommunistisen orjuuden yhdistämi­sestä".-.•
-^Ranska ei tule hyökkäämään
ensin, mutta tulemme puolustautu­maan
kaikin keinoin, jos kimp­puumme
tai "jonkin liittolaisemme
kimppuun hyökätään.
--Ranska uskoo, että jonakin päi­vänä
vielä on mahdollista päästä
'vilpittömään sopimukseen Neuvosto­liiton
kanssa", ja kun se päivä tu_
Ise, aikco Ranska esittää rakentavan
Suroopan rauhaa ja tasapainoa kos­kevan
ehdotuksen. Mutta tällä het­kellä
v Ranska el tule yhtymään
hankkeista, joita suunnitellaan* sen
pään ylitse, erityisesti el mihinkään
Saksaa koskevlta järjestelyihin, sanoi
de Gaulle.
Ranskalals-aiheri^alalslste suh­teista
de Gaulle lausui, että Rans­kalla
ja. Yhdysvalloilla on kaikki syyt
pitää pystyssä Atlantin fliittiga niin
kauan, kuin "neiivostoryhmlttymä on
vapaata maailmaa vastassa". .
.Lehdistökonferenssi:kesti lähes IM:
tuntia. Presidentti tähdensi konfe­renssissa-
jälleen voimakkaasti Rans­kan
ja Yhdysvaltain väliBtä ystävyyt­tä,
mutta el koettanut millään lailla
salata maiden välillä nykyään vallit­sevia
poliittisia erimielisyyksiä.
Hän tähdensi NATO :n tärkeyttä
Ranskalle, mutta huomautti, että
tärkeitä muutoksia oli tapahduttava
Ranskan mukanaolon edellytyksenä.
de Gaulle vahvisti myös Ranskan
talouden pirstoutuvan "Atlantin yh­teisön
kaltaisessa järjestelmässä", jo­ta
hän nimitti vain "tunnetun hite-gration
uudeksi muodoksi". •
Kun de Gaullelta kysyttiin tulisiko
Ranska allekirjoittamaan ydinkoe­kieltosopimuksen,
jos YhdysvaUat
nntaa sille atomitietoja.'niin de
Gaulle sanoi: — Ranskan allekirjoi­tusta
ei anneta sarjaan olettamuk­sia,
joita- mitään tällä hetkellä ei
ole edes aloitettu/toteuttaa.'
Hän huomautti, että Moskovan
ydinkokeet kieltävä sopimus, "näyttää
meistä tyydyttävältä, vaikkakaan me
emme yhdy yfetä innokkaasti presL
dentti Kennedyn lauantaina ilmaise­maan
iloon".
1— Mikään ei kuitenkaan ole muut­tunut.
Kahden kilpailijan ydinasei­den-
uhka häilyy edelleen maailman
yläpuolella ja uhkaa erityisesti niitä,
joilla ei ole tällaisia aseita, hän jat­koi.
Hän lisäsi, että on jo tesiasia, että
tällaiset aseet pystyvät tuhoamaan
KUN MUSSOLINI
VANGITTIIN...
?Ov.'iin«(a sitten, heinäkuun 25.
pnä 1943, Rooma kylpi 35 asteen
itc:.ee.s^a. Siira saunalämmössä
kukaan ei jaksanut oila kadulla.
Betty Hilker ja Thora Anders esiintyvät vakituisesti
CBC-TV:n kesäohjelmassa "Some of Those Days". Tämä
sunnuntaisin nähtävä ohjelma televisioidaan GBG:n Van­couverin
asemalta.
tystä jota vallankumoukselta vaa­dittiin.
Mitkä UsAn tarkoitukset
lienevätkään olleet niin niiden
sallittiin toimia vastavallankumo­uksen
tapaan: OH vain aikaisem­pien
tekojen selventämistä, kun
.'Vmerikan presidentti 29 pnä jou­lukuuta
1962 tervehti vapau­tettuja
invaasiosotilaita vapaus­sankareina,
vastaanotti heidän
lippunsa päällikön kädestä Jose
ja Roberto Perez San Romano,
molemmat Batistan armeijan am-nialiiupseereita
— ja julisti, että
tämä lippu kerran vedettäisiin
.salkon "vapaassa. Havannassa".
Aatteellisesti USA antoi liittää
toimenpiteensä siihen teemaan,
jota haluttiin vastustaa, marxis­mia,
ja antoi uudelleen kommu­nisteille
hyviä argumentteja. On
mahdollista, multa ci todennä­köistä,
että Amerikan toisenlair
nen politiikka olisi tuonut mat­kassaan
samanlaisen tuloksen. On
mahdollista mutta ei todennäköis­tä,
että Castro, alusta pitäen suun­nitteli
vi;lirikkoa USA:n kanssa;
On mahdollista, mutta ci uskotta­vaa,
että kommunisteilla alusta
pitäen olisi ollut määräävä vai­kutus.
Mutta tiedetään varmuu­della,
ja se on olennaista arviota
tehtäessä, että Amerikan politiik­ka,
sellaisena kuin se esiintyi, ei
antanut muuta vaihtoehtoa kuin
sen, jonka Castro valitsi, mikäli
hän ci olisi halunnut luopua lu­paamastaan
yhteiskunnallisesta
vallankumouksesta'*.
OLLI LAINE.
eikä kukaan niin ollen kiinnittänyt
huomiota ambulanssiin. Joka kilju­vin
sireenein syöskyi halld autioi­den
katujen. Kuitenkin se oli his­toriallinen
ambulanssi: siinä vle-r
Uin vankeuteen Italian tasistista
diktaattoria Benito Mussolinia^ jo­ka
oli pitänyt mustapaitoineen
valtaa kä9is$ään 18 vuotta. Vasta
illaiia tieto Mussolinin vangitsemi­sesta
levisi väestön: keskuuteen, jo­ka
: tunkeutui tasistipuolueen toi­mistoihin,
poltti lippuja, valokuvia
ja jäsenkirjoja. t
Mussolinin vangitsemiseen myötä­vaikutti
kaksi ryhmää, joilla oli tie­tyt
yhteydet toisiinsa. Toisen niistä
muodosti fasistien ns. suuren neu­voston
Mussolinia vastustava ryhmit­tymä,
jonka johdossa olivat Dino
Grandi ja Galeazzo Ciano, kumpikin
entisiä ulkoministereitä ja jälkim­mäinen
lisäksi Mussolinin vävy. Toi­sen
johdossa taas oli nöyryytetty ku­ningas
Viktor Emanuel.
Tapahtumaketjun taustana oli.
natsiarmeijan tuho Afrikassa ja
amerikkalaisten maiMnnousu Sisi­liaan.
Lisäksi Rooma oli kokenut en­simmäiset
suuret pommitukset, eikä
mikään propaganda voinut enää saa­da
väestöä vakuuttuneeksi''£uuresta
voitosta". Mussolini on käsistä ja ja­loista
kytkenyt itsensä Hitler-Sak-saän
ja, tällöin sekä Grandin-^ia-
>non TyhmTtymä , f ristlpuolueessa,
että piirit Viktor Emanuelln ympä­rillä
päättivät tehdä "mitä tehtävis­sä
on", jotta Italia ei sodassa kokisi
täydellistä perikatoa.
Fasistien suuri neuvosto piti hei­näkuun
24. pnä kokouksen, joka jat­kui
myöhään yöhön. Istunto oli
myrskyisä ja dramaattinen. Grandi
istui siellä taskut täynnä käslkra-
(Jatk. seur. siv.)
PÄ/yÄN PAKINA
Airitaisikohan kärpä^läikäojennus?
Näyttää siltä — ainakin Suuren
Rahan lehtlen_uutlsjuttujen^ perus­teella
— että John Diefenbakerin pi^
täisi saada englantilaiseen malliin
"kärpäslätkäojennusta viuneisimmäs-tä
rikkomuksestaan.
Viimeisin vihanpuuska • Diefenba-keria
vastan johtuu hänen "vaivais­ten
ja tarvitsevien hätää loukkaa­vasta"
eleestä — eli siltä, kun hän
seuraavia vaaleja silmäillen äänesti
parlamentin jäsenten vuosipalkkioi­den
80-prosenttIsta korotusta vas­taan.
Kova ja tunnoton on tämä mies,
joka ei huomioi, että elinkustannuk­set
ovat jatkuvasti kohoneet. ja että
parlamentin jäsenet, mukaanlukien
maamme hienoimman vanhainkodin
(senaatin) jäsenet, ovat joutuneet
suoranaiseen hätään ja puutteeseen
sen vuoksi kun heidän palkkojaan ei
ole korjattu yhdeksään vuoteen. On­pa
meille kerrottu, etta jotkut par­lamentin
jäsenet ovat suorastaan
velkaantuneet vata sen vuoksi kun
he halaavat antaa kansakunnan hy-väk.
sl kykynsä ja voimansa.
Me kaikin myönnämme, näin se­littävät
Suuren Rahan lehdet melko
yksimielisesti, että parlamentaarik­kojemme
palkat ovat jääneet syviin
kuoppiin . . . • .
Mutta tämä' ruoja, tarkoitamme
John Dicfenbnkeria. kehtasi kuiten­kin
poliittisista syistä äänestää eh­dotusta
vastaan, jonka mukaan ala­huoneen
jäsenet antoivat itsellcon
vaivaisen 8(A-proscnttisen palkanko­rotuksen,
ynnä 10 pro5>entin verran
niitä "reunaetuisuuksia", jotka air-kaiscmpien
selitysten mukaan ovat
itse .paha.sta.
Ajntella nyt sitä kurjuutta, kun
pucluepamppujen sanotaan kulissien
takana kes.kenääU/ sopineen siitä, et­tä
esiinnytään yhtenä miehenä tä­män
"kobtuulllsen" palkankorotuk­sen
puolesta, jotta mikään puolue ,ei
voisi seuraavissa vaaleissa "etuilla"
Icansnn varojen saastämisyiityksiln
vedoten — mutta kalkista naista
"herrasmiessopimuksista" huolhnatta
mr: Dlefenbaker kehtasi esittaä epäi­lynsä
siltä, onko asianmukaista ko­rotta
aalahuoneen jäsenten palkkio
kymmenestatuhnnnesta dollarista
kahdeksaantoistatuhantcen Ja va­pauttaa
siitä kuusituhatta dollaria
kokonaan tulovero.sta.
Hänen puheensa oli tosin siksi
epäselvä, ettei siitä päässyt täysin
.selville, kannattiko hän palkkioiden
korotusta tai ei, mutta sitten ei ol­lut
enää mitään epäselvää kim.hän
antoi») tiukan tullen "ei"-äänen.
Itsestään siis seuraa, että puolue­pomot
ja heidän äänenkannattajansa
ovat siiJJ sysänneet tulta ja tuliki-vcnkäryä
miespololsen niskaan ja
jalkoihin. Sen johdosta emme enää
ihmettelisi vaikka hänelle suositel­taisiin
peräti alussamainlttua kär-päslälkäkuuria,
joka tuntuu olevan
käytännössä ainakin Britannian van­han
torypuolueen piirissä.
Wokinghamista, Englanista. hei­näkuun
31 pnä tulleessa AP:n erääs­sä
uutistiedossa kerrottiin tästä "pa-rannusmenetelmästä"
seuraavaa:
"John Mallet. 58-vuotlas konserva­tiivipuolueen
liikkeenjohtaja tässä
Midlandin markklnakauppalassa.
tunnusti eilen, että hän on syyllis­tynyt
erään tolien konservatiivin
paljaitten pakarain pieksämiseen
kärpäslätkällä.
"Se tapahtui, sanoi yleinen syyttä­jä
John Grifflths, konservatllyipuo-lueen
päämajassa sen jälkeen kun
mr. Mallet oli nuhdellut 18-vuotlas-ta
David GUlmania poliittisen bmos-tuksen
puutteesta. /
"Mallet antoi GUlmanlUe valhior
ehtoL^en rangaistuksen -r- kirjoittaa
ainekirjoituksen tai puheen ruumiil­lisesta
rangaistuksesta. Gillman va­litsi
rangaistUksekseen puheen kir­joittamisen.
"Siten, sanoi syyttäjä, Mallet ky­syi:
'Tiedätkö mitään syytä, miksi
minä en voisi picstö sinua?' Gillman
antoi _kielteisen—vastauksen ja niin
Mallet käski hänen laskea housunsa
ja alushousunsa alas ja menää ku-marrusasentoon
__tuolille.
'•Gillman teki työtä' käskettyä —
'hän luuli sitä luonteenlaadun ko­keeksi'
selitti Grifflths — ja sai kuusi
läimäystä kärpäslätkästä.
"Harold Mayne Reid sanoi, ettei .
tapahtuman yhteydessä ollut mitään
merkkejä rutsauksesta . (sukupuollrl-kokse-
sta) . . .
!'Mallet määrättiin ylläpitämään
sopu . . . (Kalkki on anteeksi an­nettuja
me olemme jälleen parhaita'
ystäviä), sanoi Gillman sanomalehti-miehUle."
Me emme luonnollisestikaan tiedä
auttaisiko tällainen kuuri kurittomia
konservatiiveja .yleensä, mutta pi­täen
mielessä sanonnan, että kun
"loppu on hyvin, niin kalkki on hy­vin",
mm kyllä kaiketi kärpäslätkäl­lä
pliskaamlsen' avulla sittenkin saa­daan
selville, kenellä <m 4conservatli-
«aen"^ ' mittapuun mukaan ^"hyvft
hkmteenlaattt"." Ainakin^'OiUman
nourukalaen lausuqto viittaa .allht^n.
— KäDsftkoum.