Vapaus, August 15, 1959

              Sivu 2 Lauantaina, elok. 15 p. — Saturday, Aug. 15, 1959
VAPAUS
(LIBERT V) - —^ Labor
Organ^of Finnish Canadlans. Ks-tablished
Nov. 6, 1917. Authorized
.aa second class mall by the Post
Office :'Department, .:Ottawa: Pub-lished
thrlce weekly: Tuesdays,
Thursdays and Saturdaysby Vapaus
(Publishing Company Ltd;, at:100-102
Elm St. Sudbury, Ont., Canada.
Telephones: BUs. • Office OS. 4-4264;.
Editoria] Office OS. 4-4265. Manager
E. Suksi. Edltor W. Eklund. Mailing
address: Box 69; Sudburyi Ontario.
Advertislng rates upon < applicatlon.
Translation free of charge. ..s
\ TILAUSHINNAT:
Canadassa: 1 vk.BiOO 6 kk. 4.25
S kk. 2.50
Yhdysvalloissa: 1 vk. 9.00 6 kk. 4.80
Suomessa: I vk. 9.50 6 kk. 5.25
Varoitus Reutherille ja kumppaneiQe
' Jokainen vähänkin lähemmin tämän mantereen työvä-enliikkeeri
asioita seurannut henkilö tietää, että autotyöläis­ten
unioh yhdysvaltalainen johtaja Walter P. Reuther ei ole
kenenkään narri. Paipvastoin, eräisiin toisiin amniattiyhclis-tysbyrokraatteihin
verraten hänron intellektuaalisesti heitä
päätänsä ylempänä. George-Meany, AFlPGIOn virallinen
"pää" joutuu juuri tästä syystä soittamaan toista viulua mo­nessa
tärkeässä asiassa.
Mutta kuten kaikki opportunistit (tarkoittaen henkilöä
joka "mukautuu" kulloinkin vallitsevaaji-tilanteeseen mikä­li
siitä on hänen omalle "politiikalleen'? hyötyä) nu:. Reuther
on kuitenkin ajautunut tilanteesei^n, rnissä "routa ajaa por­saat
kotiin" — ja mr. Reuther ei^öle ilmeisesti vieläkään
päässyt selville, mistä se oikein johtuu. _
Kuten tiedetään, mr. Reuther on "sosialisli" samalla kun
valtaosa Yhdysvaltain muista ammattiyhdistysliikkeen huip­pujohtajista
on joko republikaaneja tai demokraatteja. Mut­ta
Walter Reutherin "sosialismi" ei ole estänyt häntä sau­mattomasta
yhteistoiminnasta muiden ammattiyhdistysby-rokraattien
kanssa niitä vastaan, jotka eivät ole tunnustaneet
Yhdysvaltain demokraatti- tai republikaanipuolueen ulko­politiikkaa
"ainoaksi" autuaaksi tekeväksi "työväenaatteek­si"?
Oppimatta mitään siitä, mitä tapahtui esimerkiksi Sak­san
ja muiden maiden ammattiyhdistysväelle fasismin alai­suudessa
ja miten ne sellaiseen tilanteeseen joutuivat, Wal­ter
Reuther on antanut siunauksensa ja hyväksymisensä silr
le noitäjahdille, mitä on Yhdysvaltain valtiovallan ja suur­pääoman
toimesta työväenliikkeen vasemmistoa vastaan
harjoitettu.
Mr. Reutherin silmät eivät auenneet vielä sittenkään
kun-tätä työväenvastaista noitajahtiohjelmaa ryhdyttiin to­teuttamaan
valtiovallan toimesta hänen omia höngenheiino-laisiaan
— toisia'byrokraatteja vastaan. Oppimatta mitään
ja unhoittamatta mitään mr. Reuther riensi Yhdysvaltain
kongressin noitajahtikomitean avuksi sen ryhtyessä "puhdis­tamaan"
esim. kuljetustyöläisten (teamster) unioh johtoa —
ikäänkuin työväenliike ei pystyisi omaa taloaan puhdista-rnaan
ja ikäänkuin suurpääomapiireissä olisi pelkkiä enke­leitä!
V
Tosiasia tietenkin on, että työväenliikkeessäkin on yhtä
ja toista puutteellisuutta, heikkuutta ja mätääkin. Tämä pi­tää
epäilemättä paikkansa myös Yhdysvaltain kuljetustyö­läisten
unioon nähden. Sellaista mätää voi hyvinkin olla
myös mr. Reutherin omassa koneist,ossa autotyöläisten uni-bssa,
kuten sitä on. monessa oikeistolaisten byrokraattien
kontrolloimissa laitoksissa. /•
Mutta se on kunkin ammatti- jä teollisuusalan työläis­ten
oma sisäinen asia minkälaisessa kunnossa heidän unionsa
-^on. Aivan varmaa on myös se että ainoastaan ao. union jä­senet
voivat tarpeelliset' korjaukset unlossaan tehdä, jöta-
.vastoin ulkoapäin tehdyt korjaukset — vaikka ne olisivat hy­vässä
tarkoituksessa tehty^ mistä ei riyt ole ollut eikä ole
kysymys^ eivät mitään pysyvää parannusta saa aikaan, sil­la
eihän "kannettu vesi kaivossa pysy".
Kieltäytyessään puolustamasta sikäläisten kuljetustyö-
•läisten unio ulkopuolista sekaantumista vastaan — eikä täl­laisen
puolustuksen tarkoituksena ole suinkaan mädännäi­syyden
avustaminen, vaan jäsenistön itsemääräämisoikeuk­sien
säilyttäminen — mr. Reuther avasi portit selko seläl­leen
hyökkäykselle hänen omaa unioaan vastaan. Mutta mi­tä
tahansa mr. Reutherin johtomenetelmistä ja muista tem­paisuista
ajatellaan, työväenliikkeen yhteinen velvollisuus
on nousta puolustamaan autotyöläisten unioa sen joutuessa
nyt Yhdysvaltain kongressin pahamaineisen John L.Mclel-
Janin noitajahtikomitean mustamaalattavaksi.
.Yleistä mielipidettä on tämän noitajahtikomitean. toimes-.
ta valmisteltu pari vuotta hyökkäykselle autotyöläisten uhioä
vastaan. Nyt saatiin tietää, että Mclellanin komitea on jo
hankkinut 13 "todistajaa", jotka aiotaan kutsua salaisiin is­tuntoihin,
missä "tutkitaan" autotyöläisten asioita.
Mr. Reuther on luonnollisesti esittänyt oikeutettuja pro­testeja
tästä asiasta ja vaatinut, että nämä salaiset kuuluste­lut
on saatava julkisiksi tilaisuuksiksi. Mclellanin komitea
voi joko hyljätä tai hyväksyä hänen vaatimuksensa, mutta
se ei muuta sitä tosiasiaa, että jos tätä tietä kuljetaan, niin
Yhdysvaltain koko a
manvaaraan. '
On turha kieltää sitä to.siasiaa, etteikö kylmän sodan
hysterian ilmapiiriinsä ole Yhdysvalloissa aiheutettu suuria
vaikeuksia kaikelle sille, mikä on hiemankin vasemmisto-voittoisia,
siis edistyksellistä sikäläises.sä työväenliikkee.ssä.
Ei ole mitään aihetta kieltää sitä, etteikö ns. "Hoffa-vastai-sella"
mustamaalauksella ole jo aiheutettu subria vaikeuksia'
järjestymättömien järjestämistyössä ja muissakin unioissa,
kuljetustyöläisten uniosta puhumattakaan. Selvää^ myös^-on,
että nyt järjestettävänä oLsva autotyöläisten "kuulustelu"
on vain jatkoa edelliselle, ja että senkin tarkoituksena on
koko työväenliikkeen mustamaalaaminen ja heikentäminen.^
, Samalla kun työväenliikkeen kokonaisuudessaan pitäisi
sanoa mustamaalaajille, että kädet irti autotyöläisten union
sisäisistä asioista, vakaumuksellisilla sosialisteilla, kommu­nisteilla
ja muilla ammattiyjidistysmiehiliä on^oikeus kysyä
mr. Reuthcrilta,- kuinka kauan hän kieltäytyy katsomasta
tosiasioita .suoraan vasten kasvoja?
Järjen voitto
Tiedoittaessaan viime tiistaina täkäläisen M-M unio-o.sa.s-
-ton ylimääräisessä kokouksessa tehdyistä päätöksistä, pai­kallisen
radion kiihkomielinen tory-kuiiluttaja sanoi keski­viikkoaamuna,
että "uu,si johtokunta kärsi vakavan tappion"
kun jäsenistö hylkäsi tutkijakomitean ehdotukset toLsensa
jälkeen. Kuten tiedetään, unio-osaston kahta jäsentä syytet­tiin
union kirjurin pahoinpitelystä ja kolmea johtokunnan
jäsentä siitä, että he olivat osallistuneet luvatta sellaiseen
jäsenkokoukseen,- jonka pitoon ei "unio-osaston presidentti
olliit antanut lupaa. ^
Meidän harkittu. kantamn(ie kuitenkin on, että hyljätes-
^iSÄÄiiiiliiiiÄiiiÄ
• o 6 oTflTyiro"OTO"<ni'fl''o"<nnnr^
SYNTYMÄ^
PÄIVIÄ
J>HLPJ_g-°-1LP-° o 00 0.0.0.0 o ft_ft P o PO ^
Vie Hurnastl, Sudbury, Ont., täyt­tää
lauantaina, elokuun 15 päivänä
70 vuotta. I)
Walpaä Hänninen, Long Lake,
Ont, täyttää sunnuntaina^ elokuun
16. pnä 75 vuotta,
Yhdymme sukulaisten ja tutta-vain
onnentoivotuksiin.
'Tommituksen jälkeen ihoani kirveli
l< uin putoamrnen kuumaan veteen
JoshikoMuratön järkyn
Helsinki. — Neuvottelut tämän
hetken ehkä tunnetuimman äänile-vylaulajan
Paul Ankan saamisesta
Suomeen ovat nyt johtaneet myön­teiseen
tulokseen. Linnamäen joh­don
ja Paul Ankan edustajain kes­ken
on aikaansaatu sopimus, jonka
mukaan Paul Anka — e r ä s nyky­nuorison
suurimmista suosikeista
saapuu Suomeen elokuussa. Hänen
esiintymisensä Linnanmäen huvi­puiston
ulkoilmalavalla tapahtuu
elokuun 19 päivänä.
Paul Anka on syntynyt Ottawassa
Canadassa v- 1941. Jo parin vuo­den
ikäisenä hän sai tunnustusta
perheessään jäljittelemättä maini­osti
setiään, tätejään j a serkkujaan.
Hän lauloi aluksi koulun kuorossa
ja perusti myöhemmin kolmen kou­lutoverinpa
kanssa kvartetin, joka
esiintyi koulun tilaisuuksissa ja
kaupungilla.
Huhtikuussa 1957 hän maiku.sti
New Yorkiin mukanaan muutamia
säveltämiään lauluja. ABC—Para
mount-icvy yhtiön ohjelmistopääl
likkö hämmästyi nähdessään 16-
vuotiaan säveltäjän, mutta kuultu­aan
esitykset tarjosi Ankalle heti
levytyssopimusta. Kesällä 19.'i7 esi­tettiin
"Diana"-laulu Yhdysvallois­sa,
C.'mada.ssa, Englanni.ssa ja Aus-
I (raliassa ja siitä alkoi Ankan kuu­luisuus.
Tähän mennessä tuota en-
Kaksi nuorta: japanilaista nais­ta,
Satshiko Kawamoto j a Joshi-ko
Murato saapuivat viime jou­lukuussa
Geneveen esittämään
kolmen vallan ydinasckonfercns-sille
Japanin Atomi- j a Vetypom­mia
Vastustavan Komitean vclob-mukscn.
Satsliiko Kawamolo ja
Joshiko Murato ovat atomipom­min
uhreja. Satshiko Kawainoton
molemmat kädet ovat liikuntaky­vyttömät
eikä millään leikkauk­s
i l l a ole asiaa voitu auttaa, Viime
marraskuussa molemmat huorci
naiset suorittivat kiertomatkan
Länsi-Saksassa kertoen henkilö­kohtaisia
kokemuksiaan Hiroshi­man
murhenäytelmän uhreina.
Julkaisemme tänään Joshiko AIu-raton
järkyttävän kertomuksen
Hiroshiman onnettomuudesta, jos-t^
näinä päivinä on kulunut nel­jätoista
vuotta.
Elokuussa 1945 oli Japanissa
kaikki koululaiset määrätty työryh­miin.
Olin kaksitoistavuotia.s, Ja
minun kouluni oli saanut tehtäväk­seen
repiä hajalle taloja ja raken­taa
niistä suojavalleja, ennenkuin
palopommeja alkaisi sataa. Hiroshi­maa
ei oltu vielä pommitettu. Au­rinkoisena
aamuna elokuun kuuden­tena
seisoin syli täynnä laudankap­paleita,
kun näin keltaisen leimah­duksen,
jota välittömiisti seurasi
huumaava räjähdys. Sinkouduin
muutamia molrojä ilmassa, ju mi­nusta
tuntui kuin ruumiini oli.si
viilletty auki. Huomasin olevani
kietoutuneena mu.st aan savu pilveen.
Kun se hieman oheni, juoksin k;i
dullc aistini äärimmilleen pingoit-tuncina.
Tunsin, että voisin lysäh­tää
kiisaan minä hetkenä tah;ins;i:
Ihoani kirveli kaikkialta, aivan
kuin olisui pudonnut kiehuvaan ve­teen.
I simmäistä levyä on myyty jo y l i 4i Huomasin Juosseeni joen ranl;ian.
I miljoonaa kappaletta. IJ^' iiJaUolin hypätä veteen. Mutta
I vilkaistessani ensin toiseen ja sit-nähnyt
sCt", j o i d e n m u k a a n y k s i jä.scn
.olisi e r o t e t t u k a h d e k s i vuodck-estetty
osallistumasta kuuden
kuukauden ajaksi tärkeään
luottötehtävään. mihin työläis-toverit
ovat hänet työmaalla
valinneet, ja johtokunnan kol­me
jäsentä estetty täyttämäs­tä
niitä vclvollisi.*uksia, mihin
jäsenistö on heidät valinnut,
oli järjen voitto, mikä koituu
loppukäde.ssä koko jä.scnistön
ja union hyväksi. Kieltämätön
tosiasia nimittäin on, että nä­mä
syytökset olivat pohjim­maltaan
poliittiista laatua —
kohdistuen ne joko tarkoituk­sellisesti
tai muuten vasemmis­to-
. ja keskustalaisia vastaan
nimenomaan siinä miele.s.sä, et­tä
niita voitaisiin vastaisuudes­sakin
käyttää vissiin tarkoi­tukseen.
Jäsenistö ei ilmeises­tikään
tällaista poliittista nä­pertelyä
halua eikä hyväk.sy
Silloin kuin.on tosistakin kysy-,
mys —- kun työnantajain mie­livaltaisuudet
lisääntyvät työ'^
mailia; kun työläisten valituk­siin
ei enää saada korjauksia;
kun koko Sudburyn alueen työ­mahdollisuuksien
edessä on.
suuri kysymysmerkki Manito-ban
kaivosten auetq.^sa lähitu­levaisuudessa.
Union johdolla
on ilmeisesti paljon tärkcäm-pä
ä k i n, t e h t ä vää k u i n j a k a a j ä-
.scnistöä "lampaiden ja vuohien
karsinaan" tuumivat .jä.senet
ja se oli cpäilGmättä oikeaan
osunut katsantokanta. - .
Kieltäytyessään • h y v ä k s y -;
mästätutkintakomilean ehdot­ta
m i a ra n k a isu pää tö ks i ä; j ä sc-nistö
ei halunnut sanoa, että
union pöytäkirjuria .s*aa lyödä
mennen ja tullen, tai että joh­tokunnan
jäsenct„voivat tehdä
mitä tahtovat. Päinvastoin tä­män
union jäsenet: ovat usein
osoittaneet .ihailtavaa solidaari­suutta
työtovereitaan kohtaan
aina silloin kun on ollut tosi
•^y-'5y'yi.ykso.ssä.- Samalla jäse­nistö
on osoittanut — kuten
nähtiin niin selvästi viimeksi
pidetyi.s.sä johtokunnan vaa-lei.
ssa ja nyt jälleen t'äs.sä yli­määräisessä
j äsen kokouksessa.,
— että .se vaatii vastuunalaista
e.siintymistä ja johtoa valitse­maltaan
johtokunnalta. Lyhy­esti
sanoen, kaivosmiesten unio
näytti kerran uudelleen miten
perusteellisesti demokraatti­nen
on sen järjcstörakenno ja
miten syvälle ovat juurtuneet
käsitteet työväen solidaari.suu-de,
sta.
I ten toiseen .siuintaan, en
5ään k.o. " r a n k a i s u e h d o t u k - vapa;ita tilaa, nii.s.sä olisin pientä
ruumi.stani vilvoittanut. Joki o li
.täynnä ihmisiä, kiiolleila ja puoli-kuolleita,
jotka survoivat toinen
si union j ä s e n y y d e s t ä , toinen ; j;, valittivat ääneen.
En tiennyt, niitä tehdä. Juoksin
kouristuksenomaisesti edestakaisin
ja huusin äitiäni. Minulla ei oHul
mitään käsitystä, kuinka vakavasti
olin loukkaantunut. Yhtäkkiä kuu-
Idh koulutoverini huutavan minulle
miltei vihaisesti: "Mene heti pai-kalhr
kotiisi! Haavasi on sidottava!"
Vasla nyt tulin sen verran tuntoi^
hini, että tajusin olevani loukkaan­tunut,
mutta kuinka vakavasti, sitä
en tiennyt. Tämä toverini, jonka
huutc) pelasti henkeni, on nyt kuol­lut
eräänä atomipommin uhreista.
K U O L E M A N KAUPUNKI
. Nyt tiesin, että minun oli juos:
tava pois säilyttääk.scni henkeni,
mutta kaikkialla vallitsi sellainen
kaaos, etten tiennyt millä suunnalla
kotini oli.
Olin noin puolentoista kilomet^
r i n päässä pommin räjähdyspaikas­ta.
Kaikki rakennukset olivat ro;
mahtaneet kasaan, ja liekit leimu­sivat
raunioissa. Palohaavojen run­telemat
ihmiset tungeskelivat ka­duilla
loputtomina jonoina. Näin
verta vuotavan äidin puristavan sy­liinsä
alastonta lastaan. Kaduilla
virui kuolleita naisia ja koululaisia
niin muodottomiksi muuttuneina,
etten erottanut suuta nenästä. Oli
kuin maan päälle olisi yhtäkkiä tul­lut
helvetti, niin kauhea, etteivät
mitkään sanat pysty antamaan sii­tä
edes kalpeaa kuvaa. Nähdessäni
noita maassa viruvia möhkäleitä,
kaikki alkoi tuntua minusta epäto­delliselta.
Äkkiä kauhu syök.syi minuun.
Kosketin kädellä kasvojani. Aavi.s-tukseni
oli totta. En tuntenut pos­ken
pehmeää pintaa. Palanut iho
törrötti ulkona ja takertui sormiin.
Lihakset molemmissa käsivarsissa
roikkuivat riekaleina. Käänsin sil­mäni
alaspäin, enkä nähnyt jälkeä­kään
housuistani. Kuminauha vyö­täröllä
oli ainoa, mikä oli jäljellä.
K U O L E M A N PORTILLA
Matkalla osui silmiini eräs mies.
joka yritti saada esiin lastaan talon
raunioista. Hän huusi apua, mutta
kukaan ci kiinniUänyt häneen vä­häisintäkään
huomiota. Kaikki oli­vat
poissa tolaltaan. Sivuiittaessani
heidät tuli oli jo ehtinyt vierei­seen
taloon .saakka. Varmastikin he
paloivat kuoliaaksi .sekä isä että
poika.
Samanlainen hävitys vallitsi epäi­lemättä
joka puolella kaupunkia.
Räjähdyspaikalta säteilevä .5000 C-aslcen
kuumuus tuhosi yhdessä het­kessä
sen 200,000 asukkaan elämän.
. Minulla oli suora tie kaupungin
kesku.iiitasta, ja pää.sin kotiini, joka
sijaitsi kaupungin laidalla. Ihmis­ten
joukossa, jotka tuskaisina pu­helivat
kaupunkiin menneistä omai^
sistaan. tunsin pian vanhempani.
Mutta he eivät tunteneet minua.
Olin niin muuttunut, että vasta kun
itkien takerruin heidän syliinsä, he
arvasivat minut tyttärekseen.
Päästessäni vanhempieni luo.
voimiini herpaantuivat. En pysty­nyt
avaamaan enää silmiänlkään.
Minut kuljetettiin läheiseen kou­luun,
jo.s.sa makasin tajuottomana
viikon.
A i l i n i , joka ci nähnyt .mitään
apua Väliaikaises.sa sairaalassa, otti
minut kotiin ja hoiti minua yhdes­sä
isäni kanssa. Ystävät ja suku-lai.
set. jotka tulivat tiedustelemaan
vointiani, sanoivat kaikki: 'Moshiko.
reippautta! Sinun on elettävä, ,olet-
SUOMESTA SUURIN
KONETOIMITUS KIINAAN
Helsinki. — Suurin yhtenäinen
konetoimitus. nuka Suomessa on
koskaan tapahtunut, on parhail­laan
käynni.ssä VVärtsilä-yhlyman
Oy Kone ja Siltatehtaa.ssa. Ky.sy-myksessä
on kahden täydellisen sa-nomalehtipaperitehtaan
: koneisto­jen
vieminen Kiinaan, jonne en­simmäisen
tehtaan koneistot on toi­mitettu.
Toisen toimitus saadaan
loppuunsuorite^tuksi .syk.syn kulucs^
sa. On mahdollista, e t t ä Kiinaan lä­hetetään
Suomesta miehet suoritta­maan
asennuk.set. .
Koneet ja laitteet on pääasiassa
valmistettui Kone ja Silla.s.sa- Siih-kölaittect
on. toimittanut Oy Ströin-herji
Ab. Näiden lisäksi on inuila-kin
kotimaisia tehtaita ollut mu­kana
alihankkijoina.
Kummankin nyt kyseessä olevan
tehtaan tuotanto on 125 tonnia sa­nomalehtipaperia
vuorokaudessa,
paperikoneiden nopnus 500 m/min.
Ne on varii.stettukaiknja-nykyaikai'
.simmilla laitteilla, nim. suljettua
ty yp p i ä o le va 11 a . pe r ii I a a t i k o 11 a; • p i ck
up-laitteclla/puristino.sassu.^ paperin
läpiviennin helpottamiseksi ajel­taessa
.suurilla nopeuksilla. Paperi­tehtaiden
suunnittelussa on kaul-taaltaan.
noudatettu alan uusimpia
virtauksiaTValmis^papeii rullataan
koneessa rullille, joiden tjipimitla
nou.sco aina 2,2 metriin ja pituus
pn 4 metriä.
Toimitus Kiinaan tapahtuu raiila-teit.
se Neuvostoliiton kautta, Las­taus
suoritetaan täällä, venäläi.siin
rautiitievaunuihin. Kiinan riijalla
on suoritettava siirtokuormaus rai-dcleveydcni
muuttumLsen takiai in
matkaa kertyy kaikkiaan n. 10,000
km. Aikaa lasketaan menevän n()in
pari kuukautta ennenkuin koneistot
ovat perillä. '
Lähctyslen kokonaispaino nousee
noin 3,700 tonniin. Kuljetuksiin tar­vittavien
vaunujen määrä on ;i50.
Tehtaat rakennetaan ElRlä-Kii-naan,
noin 500 kilometriä Kanto-ni.
sta länteen sijaitseville Kueilin-ia
Nanninfi-nimi.sillc 'paikkakunnil­le.
Mainittakoon, että Wärtsilä-yhl.V'
mä toirnitti muutamia vuosia sitten
Kantoniin sanomalehtipapcriteh-taan
täydelliset koneistot, jotka
asennettiin ja ajettiin käyntiin val­mistajan
toimesta.
pa sitten kuinka muuttunut tahan­sa".
Heidän y.stävälliset, rohkaise­vat
sanansa, joita en milloinkaan
epäillyt antoivat minulle voimaa.
Mutta vanhenunilleni he puhuivat
toisin: "Joshiko raukka, hän ei voi
kestää enää kauan . . . " Vanhempa­ni
kertoivat minulle tästä jälkeen
päin.
Oli totta, mitä lääkärit j a ystä­vät
sanoivat. Olin-aivan kuoleman
portilla. Eivät ainoastaan palohaa­vat
vaan korkea kuume, jatkuvat
.ylenantamiset, hiusten lähteminen
ja muut oireet, jotka olivat seu­rausta
radioaktiivisuuden aiheutta­masta
sisäisestä sairaudesta, puhal­sivat
elämän liekin miltei sammuk­siin..
Mutta miten vakavasti sairas
lienenkään ollut, ihmeellisintä oli,
etten kertaakaan menettänyt uskoa'
toipumiseeni. Alistuin minkälaiseen
hoitoon tahansa, joka vain hivenen­kään
edistäisi paranemistani.
Kului kolme kuukautta, ja haava­ni
paranivat vähitellen. Toivuin
saamastani henkisestä iskusta, ja
aloin kyllästyä pysyttelemään vuo­teessa
aamusta iltaan. Ajattelin yhä
kiihkeämmin päivää, jolloin voisin
jälleen liikkua.
PEILI
Eräänä päivänä ollessani yksin
kotona tulin ajatelleeksi peiliä, jon­ka
vanhempani sanoivat särkyneen
ja jota en ollut nähnyt koko aika­na.
Mui-stin. että lipaston laatikos­sa
piti olla myös käsipeili. Laskeu­duin
alas vuoteestani. Minun ei tar-"
vinnut mennä lipastolle saakka.
Huomasin peilin riippuvan tavalli­sella
paikallaan, "Mitä ihmettä. Se­hän
on aivan ehjä, ja äiti sanoi
sen menneen rikki . . ." O l in vilpit­tömästi
ihmei,s.säni. ja hiivin lähem­mäs
ollenkaan aavistamalta, mitä
olisin näkevä. Halosiin saada tietää
totuuden.
Katsoin peiliin. Vasta ikuisuudel­ta
tuntuvan ajan jälkeen pystyin
pakottamaan itseni uskomaan, et­tä
vastaani hcija.stuva kauhea kuva
olin minä. Suljin silmäni ja avasin
ne jälleen. Kuva pysyi samanlaise­na.
Tuo oli totta. Tuo oli minun
kuvani. En enää milloinkaan löy­täisi
peilistä niitä kasvoja, jotka
olivat olleet oihani ennen elokuun
6 päivän aamua kello 8.15. Tunsin
sydämeni peittyvän mustaan pil­veen,
ja toivon liekki, joka oli pa­lanut
rinnassani, sammui. Kaikki
omat ponnistukseni, vanhempieni
huoleitiiito ja hellyys, kaikki oli
ollut turhaa. Rusoittavjit lapsenkas-voni,
hennot käsivarteni olivat kau­heiden
arpien muodottomaksi
muuttamat. Vilkaisu niihin täytti
sydämeni -surulla ja riisti minulta
uskoni elämään.
Olisin halunnut pyyhkäi.stä pois
kaikki päivät, jotka olin elänyt
tiiosta onnettomuudesta lähtien.
Riistää naiselta hänen kauneuten­sa
pn samaa kuin arttnaa hänelle
kuolemantuomio. En voinut alis­tua
kohtalooni. p::n voinut unohtaa,
millainen olin ennen ollut.
Vuonna 1946 ja noin puolet vuo­desta
1955 olin sairaala.ssa. jossa
minulle tehtiin plastillisia leik­kauksia.
16 kertaa yritettiin, ja jo­ka
kerta leikkaus epäonnistui. Tä­mä
oli kylliksi vakuttaamaan minul­le,
ettei tiede pysty, auttamaan mi­nun
tapauksessani.
TOIVO SYTTYY
Vietettyäni kymmenen' viiotta
.epätoivoisena kuin elävä ruumis,
hyödyttömänä; yksinäisenä j a toi­vottomana,
näin avautuvan tilaisuu­den
irroittautuä surkuteltavasta t i ­lastani
j a palata takaisin elämään.
Elokuussa 1955 pidettiin, Hiroshi­massa
ensimmäinen atomi- j a vety­pommeja
vastustava maailmankon­gressi.
Kymmenen vuotta pommin pu­dottamisen
jälkeen sen uhrien, sur­kuteltava
tila oli pysynyt ihmisille
tuntemattomana. Me öHmme jää­neet
oman onnemme nojaan valit­tamaan
kohtaloamme. Minä, joka
olin niin kauan karttanut ihmisten
seuraa, en tarvinnut monta kehoi­tusta
osallistua kongressiin.
Vetosimme yhdessä muihin ihmi­siin,
ja kerroimme kovasta elämäs­tämme.
Ymmärtämyksen ja myötä­tunnon
nostamista suosionosoituk­sista,
joihin yhtyivät eri rotuja ja
ideologioita edustavat rauhan puo­lesta
toimivat ihraiset, avasivat
meille, uhreille, tien tähän yhtei­seen
liikkeeseen. Me, eloonjääneet,
tajusinime mikä on meidän velvol-lisuutemnie.
Mieleni, joka oli niin kauan ol­lut
suljettuna, avautui jälleen siitä
lujasta vakaumuksesta, että minun
velvollisuuteni on elää. Jos me,
eloonjääneet, kuolisimme, kuka sit­ten
kertoisi maailmalle töosta kau­heudesta?
Tulin täysin vakuuttu­neeksi
siitä,' että Hiroshiman ja
Naga.sagin murhnäytelmien olisi oi-tava
sinä jalustana, jolle maailman
rauha rakennettaisiin, ja että mi­nun
yhdessä ystävieni kanssa kaut­ta
maailman olisi annettava voima­ni
kamppailuun rauhan puolesta.
Tuosta ensimmäisestä maailman­kongressista
lähtien olemme jatku­vasti
vedonneet ihmisiin ei ainoas­taan
Japanissa vaan monissa muis­sa
maissa "ettei tuo kauheus enää
koskaan toistuisi". Vaatii paljon
rohkeutta kertoa yhä uudelleen
katkerista kokemuksistamme. On
vaikea piihua tuosta kaikesta ilman
kyyneleitä. Mutta olemme vakuut­tuneita
siitä, että kertomuksemme
auttaa lujittamaan rauhan voimia.
Olemme varmoja, että kaikki maa­ilman
rauhaarakastavat' ihmiset
ovat puolellamme.
Usko tulevaisuuteen, jonka ker­ran
menetin, on jälleen palannut-
Nyt olen kaikkein innokkain pysy­mään
kiinni elämässä.
• H JA
OIKEASSA
Tarkastaja on saapunut kouluun
ja kyseli oppilailta;asioita^
• y-^ Sanoppas - sinä pikkupoju mon­tako^
päivää on vuodessa. \
— Seitsemän. ^
— Eipäs, ystäväni, ininä sanoin
vuodessa; enkä viikoss». Mietlppäs
uudestaan, miten monta päivää on
vuodessa? :
— .Nuta on seitsemän: maanantai;
tiistai, keskiviikko, torst^ai, perjantai,
lauantai ja sunnuntai. Jos niitä' on
eneinmän niin tarkastaja 'ön iiyvä
ja sanoo niitkä muut päivät puuttu­vat.
• •, V' '••••"^
SAVOLAISTA
Savolaisukko oli kyytimiehenä
eräälle herräsmiehelle joka. uteli
häneltä kaikkia mahdollisia asioita.
Vihdoin herra kysyi:
— Entä mitä varten tämä tiie pn
tehty n i i n mutkikkaaksi? . .
— No kahtoopas, se k u olj niin,
jotta siilon kun t ä t ä tehtiin, niin
tästä tul l i i an pitkä ja sentähe se
täyty panna mutkille, kun .semuu-ten
ee oes sopinna.
Todistus rakkaudesta
Uolzminden, Länsi-Saksa. — E r äs
nuori saksalaistyttö saapui jokin ai­ka
sitten naisten vatetusliikkeeseen
Holzmindenissä hankkiakseen it­selleen
morsiusasun. Hänen jäljes­sään
tuli hänen isänsä kantaen sel­kä
vääränä rahoja — 10.000 pfen-ningiä
yhden pfenningin kovina
lantteina, jotka tytön sulhanen oli
säästänyt viiden vuoden aikana to­distukseksi
rakkaudestaan. Raha­kasa
painoi 18 kiloa ja kolmella
kauppa^apulaisella oli työtä monek­si
tunniksi rahojen laskemisessa.
ala luo sairautta
Philadelphia. — Philadelphian
poliisi pidätti torstaina erään mie­lenvikaisen
miehen, joka oli juu­talaisten
vanhainkodissa surmannut
kaksi asukasta j a haavoittanut nel­jää.
'
Satoja laukauksia oli ammuttava,
ennenkuin poliisi sai haavoitetuksi
miestä pidättääkseen hänet pian
sen jälkeen. Vanhukset ampunut
mies on 42-vuotias työtön puuseppä
nimeltään Kyrlo Czupirczuk.
Czupirczuk oli tämän vuoden
tammikuussa joutunut hoidettavak­si
erääseen Washingtonin mielisai­raalaan.
Hän oli sitä ennen yrittä­nyt
tunkeutua presidentti Eisenho-werin
puheille varoittaakseen tätä
kommunisteista. Sairaalasta kerrot­tiin
miehen kuvittelevan, että kom­munistit
lähettävät radioaktiivista
säteitä jossakin hänen asuntonsa
lähettyvillä.
• • i g i
San Francisco, -r- Noin 90 pros.
tulevista äideistä, jotka ovat otta­neet
osaa hypnoosikokeisiin, ovat
neljännestä raskauskuukaudesta
lähtien voineet ilmoittaa oikein^ tu­leeko
heidän, lapsestaan tyttö vai
poika, kertoi losangelesilainen psy­kologi
Leslie Lecron kliLnillisen ja
kokeellisen hypnobsiseuran kokouk­sessa.
Lecron kertoi, että koeryhmään
kuului 402 naista, jotka olivat vii­dennestä
seitsemänteen raskauskuu­kaudella.
Heistä pystyi kokeissa
hypnoosin avulla sormimerkkejä
käyttäen 360 ilmoittamaan lapsensa
sukupuolen oikein.
En tahdo väittää, että itse ym­märtäisin,
mistä kaikki johtui. Lec­ron
sanoi, mutta ilmeisesti tulevien
äitien alitajunta oli selvillä asiasta,
mahdollisesti hormoonivaikutuksen
johdosta.
PÄIYÄN PAKINA
Profeetta vieraalla maalla
Kukaan ei ole kuulema profeetta
omalla maallaan!
Siksi kaiketi torontolainen virka-veljeinine:
"Siltaniemen Santeri"
kulkccv niicluinimin vierailla mail­la
-r- mi s-sä ci ole koskaan it.se käy­n
y t— koska sieltä kerrottua e i tar­vitse
erikoisemmin v todistella.
Jonkinlaisena mätäkuun juttuna
vanha - ysiävämmc :.värkkäsi/ var­maan
torstaisen pakinansa, missä
pyiitiiän' osoittamaan;, e t t ä .Itä-Sak­sassa,;
c l i Saksan: Demokraattisessa
Tasavallassa "tehdään erikoista a-su
ntoyhdyskun taa puoluejohdon,
käytettäväksi. ^ Sinne -rakenncta^m
"SiltanJcmc^^^Santerin" " tietämän
mukaan ."20 kivestä tehtyä 12-huo-nccn
:loistoasi:intoa'\: Siellä t^^
olemaan.' "kauppakeskus, •voimalai­tos,
kulttuuritalo j a tanssitalo . . .
Tavalliset proletaarit eivät pääse
asumaan" sinne., '
Lyötyään näin 'kovalla kädellä
maan rakohon kaikki puheet "pro-
Ictaavisosta tasa-arvoisuiidesta'!: kir-r
joittaja jää kuitenkin ihmettele­mään;'
miksi -sosialistisissa -maissa
ja sosialistien keskiiiudessa yleensä
on "ihmisiä jotka eivät näe sitä kui-lua'V
mikä eri .kansalaispiirien kcs.':
kuudessa, vallitsee.
Entisenä kommujiistina, joka on
varhaisessa vnuoruudessjian, lukenut
yhtä j a loista sosialismista J a kom-munismi-
sta, '"Siltaniemen Santeri"
tietää luonnollisesti, että hän pu-liuu
Ltässä-yhtoydcssäj tarkoitukselli­sesti
nniirismaan aidasta sillein kiin
on kysymys naurismaj»8la.
OlettJien: argumentin vuoksi; että
"Siltjmicmcn Santerin'.' tiedot pitä­vät
o.sapuiillecn paikkansa ylläkuva-tunlaiscn
, asunloyhdyskunnan ra­kentamissuunnitelmasta,
niin se e i
suinkaan- ole mikään todistus •"pro­letaarista
tasa-arvoisuutta'' varten;
Jos puoluetoimitsijoille i'akenne:
taan siellä syystä .tai toisesta oma
asuntoyhdyskuntansa,- niin - saman-ruuntaisia
asuntoylvdyskuintia voi­daan
rakentaa sano"kaamme yhdes
sä paikassa työskenteleville, teräs-työläisille;
rjalkinetyöläisille^&j^
Ja mikä surkeinta sosialismin vi­hollisten
kannalta katsoen- valtaosa
kommunististen puolueiden jäsenis­tä
ja johtajista kaikissa maissa^
mukaanlukien Itä^Saksa. muodostuu
työläisistä ja maanviljelijökstä.
Tunnettu tosiasiahan on e t t ä esi-merkiksi.
NL:n:i nykyinen pääminis­t
e r i on , entinen .•metallityöläinen!
"Puolueheirat" ovat siis siellä —
toisin kufin kapitalistimaissa—,työv
Iäisiä tai eilisiä työläisiä!
iCtlä "Sillanieincn Santeri" pu­huu;
tarkoituksellisesti asian .vieres­tä,
se näkyy hänen juttunsa "avauk­sesta",
missä sanotaan:
' "Heidän (kommunistien) miclcs-
?ä on: ihanteellinen ;kuva uudesta
yhteiskunnasta;!; j o s s a ' t y ö l ä i s e t teke­vät
työtä oman onnellisuutensa luo­miseksi
jajossa vallitsee-'proletaa­rinen
tasa-arvoisuus'. , -
"Jos heille (kommunisteille) sa­notaan
ettei sellaista utopiaa ole o-lemassa,
että heidän 'luokattomas­sa'
ihannevaltiossaan on y h t ä pal­jon
luokkarajoja kuin kapitalisti­sissa
valtioissa, leimaavat he sellai­set
väitteet porvarillisiksi valheik­s
i ."
Kuten se vähän onkin! Kukaan ei
ole edes väittänyt, että ItäSaksa
olisi nyt.jo "luokattomassa .yhteis­kunnassa".
.Siltaniemen Santeri
t i e t ä ä tämän varsin hyvin mutta
hän puhuu pötyä "luokattomasta
yhteiskunnasta", voidakseen sitten
jatkaa Jonnin joutavaa jaaritusta.
Muutama vuosi sitten fasismin
kahleista vapautuneessa Itä-Sak^
sassa rakennetaan kovalla kiireellä
sosialismia missä valtiovalta; on työ­väenluokan,:
.kansan suuren enem­mistön
käsissä; kapitalistiluokan-kansan
pienen vähemmistön kuris­sapitämiseksi.
i Kommunistien ''ihannetila'' on
tavoite, mihin—kommunistit pyrkir
vät ja mihin ihmiskunta löytää tien­sä,
mutta kommuinismiin ei_ole
päästy vielä edes Neuvostoliitossa
— mikä on vanhin j a kehittynein
soosialistimaa. "
Sosialismin olosuhteissa ,«ei ole
työväenliikkeen -toimesta edes; . l u ­vattukaan
täydellistä "tasa-aiyoi-suutta",
sillä: s i i n ä - kehitysvaihees­sa
ei voida tyydyttää vielä kaikkia
kansalaisten kaikkia tarpeita. So­sialismin
olosuhteissa on vielä eroa
palkoissa, riipp\ien- ammattitaidos­ta,
ahkeruudesta ja yleensä tuotta:
vaisuudesta;'; Kommunismin olosuh-:
teissä ;tämävero häviää: . S i l l o i n yh­teiskunta
tuottaa kaikkea yltäkylläi-;
sesti, ja niin häviää myös "palkka^
ero", sillä silloin voivat ihmiset
saada kaikkea "tarpeittensa mu­kaan".
—' -
;: Mutta kommunisminkin : alaisuu­dessa,
ihmisten:; tarpeet: :voivati olla
erilaisia: Yksi'tykkää yhdestä ruov
katajista toinen toisesta; yksi tyk­kää
.iviettää; iltansa kirjoja lukemal­la,
toinen IfÄydä tcattcin^sa yksi
harrastaa urheilua tai voimistelua,
loinen musiikkia tai tanssia. . Sel­vää
siis on, että kommunisminkin
alaisuudessa ei voida, ei haluta, eir:
kä ole soveliasta: panna kaikkia' ih­misiä
samanlaiseen "tasa arvoisutt-.
teen" ; mistä ; sosialismin viholliset
puhuvat' vaan onTötettaVa fiuomij-;
: oon heidän erilaiset tarpeensa. vKy--
symys onkin siitä, että kaikki ihmi--
set tulevat silloin: saamaan kaikkea^
erilaisten tarpeittensa tyydyttämi­seksi.
Tämä on se kommunistien "ihan^
ne", mistä "Siltaniemen Santeri"
on tietoinen,, mutta mistä hän pu-i
huu ikäänkuin: sen :olemassaolon
puuttuminen nyt olisi muka jonkin-
Jainen- todistuskappale;: sosialismia
vastaan! Miksi muuksi kuin tosi­asian'kääntämiseksi^
voidaan v^sanoa::
tällaista"sananselitystä" mieheltä,:
joka: tietää:jotakin; niistä^aatteista;
joiden hyväksihänitsekinon aikoi-:
naan toiminut?
Ja huolimatta lainkaan niistä
palkka-, ja tuloeroavaisuulcsista mitä:
•sosialismin oToosuhteissa.vielä .val­litsee,
tosiasia on.kuitenkin se, • et-tävkukaan
ei voi silloin enää rikas­tua
toisten työn tuloksella kun tuo­tantolaitokset
otetaan yhteiskunnan
ts. koko kansan haltuun. Palkkae­roa
tosin silloin vielä onV mutta/serY
kin on historiallisesti -ohimenevä
ilmiö — ja osakevoittoa ei enää
kuikaauisaa sillä; että hän on öattur
nut I peri mään: tai saamaan keinotel-:
luksi, -miljoonia maksavia tuotanto-:
laitoksia. Sellaisenaan sosialistinen
järjestelmä on sata kertaa "tasa-ar-voisempi"
kuin jnikään kapjtalistii
nenjärj&stelmä;.niissä pienii
rikkaiden .ryhmä omistaa tuotanto-"
laitokset ja kahmii;:satumaisen!suu-:
ria: voittoja: yksityiskäyttöönsä :suur--
ten kansanjoukkojen työn tuloksis­ta.
— Känsäkoura. ' ;