Vapaus, July 12, 1928

              Torstaina, helnäk. 12 p;nä—Thnr^ Jiily 12
VAPAUS
No. 145 — 192ft
rrva. Ocsluia. hilrlri-a. nsaoKUi' i» aBiirittrial Jähh>riitiil
A- VAABA-T
O I M I T T A I A T >
B. A. TENHUNEN. H. SULA.
ct tfa« Poat OfCca Dcpaiuscal. Ottaaa. •• »cecad etua •uttcr.
, VAPAUS (LU>«rt7)
n« oclr «xtcsB' of FicnUb VoAen la CasaHa. Paliliahej dallf st SadlmiT. OaUrio.
nJtCOTUSBmNAT VAPAUDESSA:
^ IbiMiUBotakact f l M karta. S2A> k a U kanaa. — AaUUittoosauD^laotakact SOe. p«T«l»t»«m. —
ITI—iriiarmniiiilalan SOe. kerta. $1JI0 5 kanaa. — SratrmäiliBOtAuet $ t j » karta. t3il0 S kartaa.
AtiamOMtakKt HXO karta. «3U« fcakai kartaa. — KUtoaUsictskact t l « > k n u . —- Kaolnp«iiiWak.
« O M H kntt. SOc liOoikaa kiitoabsicrka cai msiJtovir*7'<'. — galgta«afie<tot ja raotalfiMUkMt
u. $IM kolaa kartaa. — Ti^fifiuiooctaiiaa ia ttoataaatantf a r i f oa, TBaJitticaaa, ttkatatrgrl
•takiMaa. — TUaokaia. joUa ai aatnaa taka. «i csUa IXkattiaXäa. paiiat aaiaMiaHta. iiSQM
TILAUSHUOfATs
1 1 * . 6 kk. I2JQ. S kk. IJ.7S Ja I kk. fl.00. - Tkdyaraltoikia Ja S a o aM aaU saaalk
- ""^^t 1 tk. 1640. 6 kk- tJJO. S kk- C J » Ja I kk. tlM.
I^kteea c:«tst OstatDkaet pitäi oUa koattoriaaa kallo « ip. UneatyoiiapZirlo edelUaesS artäpZirini.
Vaptate t«t«!taat Ubmr BaOdii*. SS Lanm Stiaat. PakaHa S36W.
Tapaato koottorit LilMttr BaiUiac S5 Loma St. Pakalia 1036. Poatiaootat Boa 69. Sadkarf, Oat-htlfflies
toveri A. B. MäMä 66-iniolias
- f aa i l «dvactlaiag rataa 7te. par coL Uek. kflaiauua ckatga («r
k •dvatlUag aMdfam B M * Oi VfäUh TtopU la Catala.
aiada iaaartfaa TSa. Tk« Vapaaa
Jka « M mOMm tahaaaa aaa «aauaiu aaauuiaaaa kif)a
•laalli) i . V. KANTfASTO. lUkkaanboitaia.
a. klijanakaa aadallaaa llftVaaafcohaJaa
Pymane toteuttamaan komennustasi,
65-vuotias
M t t c t t 60.Tnotlman»
"Irti porvärillisisla ajatustavoista poivi irtautua porvarillisista ajatus-ja
amerikalaisen klovnimaisuuden tavoista ja klovnimaisuuden mätki»
matkimisesta!** lausuu tov. A. B.
Mäkeläf 6S'Vuotias veteraanitaisteli-ja,
Suomessa ja talla mantereella
hyvin tunnettti tySyäen sanomaieh-timies,
kirjailija ja suomentaja se?
kä Canadan kommunistisen puolu­een
jäsen osviitaksi amerikalaiselle
nuoremmalle polvelle.
Tuo toveri Mäkelän komennus
kaikuu ikäänkuin huutavan ääni
^korvesta tämän mantereen suomen­kieliselle
siirtolaistyöväestöUe ja
heidän jälkiläisilleen, joita järki-peräistytetty
työntekojärjestelmä, e-lökuvat
ja radio, auto ja koiratorp-paus
velolaastarin tavoin imevät a-merikalaistumisen
(lue: porvarillis-tumisen)
rämesuohon.
Mutta miten fidattaa nuorempi
miaesta? .Niistä ei vapauduta kä­det
ristissä toimettonÄna ja välinpi­tämättöminä
ollen. Eipä edes pel­kän
teorifloimlaenkaan kautta.
Tiämme pätevyys on saatettava tais­telujen
tulikokeeseen, työväenluokin
itsenäiseen toimintaan omien luok­kaetu
jemme ajamiseksi. Tov.' Mäke­län
komennus velvottaa nyorempaa
polvea tällä haavaa siis ennen kaik­kea
järjestymättömien järjestämä
seen, minkä suodttaminen oh tien
raivaamista työväenluokan histori­allisen
tehtävän toteuttamiselle, ka;
pitalistisen järjestelmän kukistami­selle.
Pyrimme tolkuttamaan komennus-tasi,
65'Vuotias. '
Simpsonm Idikki jälleen häväissyt itsensä
Tim Buck kirjottaa Workerissa mottaen ammatillisen liikkeen. ystä-muun
muassa: * ville ja virkailijoille, että he aikovat
Kun Jimmie Simpson viime mar-! matkustaa Suurbritanniaan ja Ve-raskuussa
epäonnistui yrityksissään »^—u—»<. ,
Canadan työväenpuolueen hajotta'
miseksi, on hän sen jälkeen klik-kinsä
kera kulkenut nopeaan ja
kauaksi. Keskustalaisesta, joka kan­natti
yhteisrintamaa ja vastusti
kommunistien erottamista työväen­puolueesta,
on Simpson täydelleen
siirtynyt samaan asemaan kuin mis­sä
Canadan työväenliikkeen kaik­kein
taantumuksellisin ja herroja
kumarteleva aines on. Niinikään
hän ja hänen kanssaan, kourallinen
r}i'ettyneitä onnenonkijoita rakkien
tavoin haukkuvat ja murisevat Ca­nadan
työläisten ainoan poliittisen
järjestön kantapäillä, koettaen moi­sella
epätoivoisuudella tyydyttää
Canadan ammattijärjestön pääjehu­jen,
Draperin ja Mooren, joukkoa
Ottawa£5a. Allaoleva, Toronton
"Globin" viime kuun 30 päivän nu­merosta
poimittu lainaus on viimei­sin
-ja- parhain osotus niistä Halpa­maisista
menetelmistä, joihin Simp­sonin
klikki on turvautunut johta-jainsa
orjamaisessa apinpimisessa:
'^Canadan työväenpuolueen van­hoilliset
jäsenet ovat tiedottaneet
Britannian työväenpuolueen ja
Brittiläisen työväeh konferenssin
virkailijoille, mikä konferenssi
alkaa kohdakkoin Lontoossa^ - £jig-lannissa,
että kommunisteilla John
MacDonafdilla ja Maurice^Sgefc-näjälle.
Siitä huolimatta arvellaan
kuitenkin^ että heidän aikomukse­naan
oli osallistua Brittein valtakun­nan
työväen konferenssiin Canadan
työväenpuolueen edustajina.
"Canadan työväenpuolue bn pe­rustettu
Canadan ammattijärjestön
myötävaikutuksen alaisena. Kun
eräät kommunistit ja radikaalit ovat
pyrkineet kontrolloimaan työväen­puolueen
toimintaa, niin sen takia
ovat muutamat vanhoilliset jäsenet
luopuneet siitä", sanoi työväenliik­keen
muuan vanhoillinen virkailija
''Edmontonissa pitämässämme kon-venlsionissa
me päätimme, että työ
väenpuolueen erinäiset jaostot eivät
voi olla edustettuina Brittein valta­kunnan
(työväen) konferenssissa.
Työväenpuolueen kansallinen toi­meenpaneva
komitea on päättänyt,
että se ei lähetä (tähän konferöis-siin)
edustaj'ia. Näin ollen Mac-
Dohaldilla jä Spectorilla ei voi
siellä olla edustusoikeutta."
Näin "liberaalinen" Globe. Sen
jälessä määkii S:Osialidemokraattinen
Alberta Labor Neivs samaan ääni­lajiin,
mennen kuitenkin vielä pi­temmälle
selittäen, ettei koko maata
käsittävää työväenpuoluetta olisi
6iemassakaan. Kas näin kirjottaa
Alberta Labor News:
! .-"Jöim MacDonald ja Maurico
Toveri A. B. Mäkelä (Idrjailija-nimeltään
Kaapro Jälkeläinen),
joka asuu Sointulassa, British Co-lumbiassa,
täyttää tänään 65 vuot­ta.
Tämän merkkitapauksen johdos­ta
käännyimme taannoin toveri Mä­kelän
puoleen pjrynnöllä, etta hän
esittäisi elämäntyöstään ja -vaiheis­taan
muutamia piirteitä koko Ca­nadan
suomalaiselle työväestölle
Vapaus-lehtemme välityksellä. Pyyn­töömme
saimme seuraavanlaisen
vastauksen, johon olemme Riittä­neet
muutamia väliotsikoita:
Sointula, B. C , .
Juhannuksena 1928,
Näin pitkän roadcan päähän sain
tiedon' aikeestanne niin myöhään,
että en ehdi muuta kuin lyhyesti
vastaamaan tärkeimpiin kysymykr
siinne. Vaikka käytän ensimäistä
tilaisuutta tämän vastaukseni lähet­tämiseen,
se tuskin sittenkään jou­tuu
ajoissa perille. /
Se on kyllä totta, etta ensi heinän-kuun
12 p. täytän 65 vuotta. Ei ole
mikään mieluineii asia minulle.
Teen parhaani sen unhottamiseksi.
Sanomalehtimiehenä 43 vuotta
sitten.
Ennen sosialistisen työväenliik­keen
Suomeen tuloa työskentelin
nuorsuomalaisissa lehdissä, alkaen
jo V . 1885 "kesätoimittajana** kuo­piolaisessa
Savossa. Sitte kahden
puolen vuotta 1890 toimitin ensin
Tapiota, yksin, kunnes se lehti kir-japainoineen,
toimittajineen kaikki­neen
yhdistettiin Savo-lehteen, jon­ka
päätoimittajana silloin oli Ju­hani
Aho'. Siinä olin toimitussih­teerinä
ja alakerturina, nhitta kun
lehti erään kirjotukseni johdosta
lakkautettiin, hain ja sainkin vih­doin
oikeuden jatkaa sitä Uuden
Savon nimellä, jossa olin vastaa­vana.
V. 1893 Siirryin toimitussih­teeriksi
Viipurin Sanomiin, jonka
omistajana ja päätoimittajana oli
Matti Kurikka. Kun hänen joudut­tuaan
vararikkoon liike tuli toht.
J. A, Lylyn haltuun, emme sopineet
palkoista (eikä oikein muutenkaan);
vaan menin Lappeienrannässa juuri
perustetun Itä-Stiomen Sanomain^
toimittajaksi. Siellä ^n kuitehkaJui
kauan viihtynyt Muutin Helsm
poikana ja ylioppilaana ollessani
liikkunut melkoisen laajalti eri seu­duilla
Suomenmaata, mutta Pohjan­maa
oli minulle vieras, jonkatähden.
halusin siihenkin hiukan tutustua.
Siellä olin kaksi vuotta, kunnes Mat­ti
Kurikka, joka oli jonkun aikaa
toimittanut Työmiestä Helsingissä,
sai minut lupautumaan aputoimitta­jaksi,
kun lehti v. 1898 alusta laa­jennettiin
kuusipäiväiseksi.
Työmiehessä olin syksyyn 1901,
jolloin läksin Canadaan,
osallistuakseni Kalevan Kansan
siirtolayritykseen
Malkosaarella. Sen hajottua olin
muutamia vuosia täällä majakan-,
vattijactiä.' Mutta nykyinen vaimoni,
joka kövfn "Vastahakoisesti oli läh­tenyt
Suoinesta pois, sai minut vih­doin
taivutetuksi, lähtemään takaisin
Suomeen, edes käymään- Olin kui
tenkin vähissä rahoissa, jonkatäh
kiin,. pääasiassa vastaperiistetun pi­lalehden
"Velikullan** toimittajaksi.
Samalla kinotin alakertoja PäiVä-lehteen,
jonka nuorsuomalaisten
pääräänenkannattajan yhteyteen Ve­likultakin
kuului. Se oli viimeineh
työpaikkani porvarillisissa lehdissä.
Helsingin Työmiehen palveluksessa.
Vaikuttavimpana syynä Helsinkiin
muuttooni oli ollut ensimäisen vai-jnbni
sairaus, jolle toivoin parhai­ten
saavani . apua paäkaupimgissa.
Se oli kuitenkin turha toivo, sillä
vajaan vuoden kuluttua vaimoni <
kuoli. Niin vastahakoista kuin pila­lehden
toimittaminen masentunees­sa
mielentilassani olikin, täytyi mi­nun
sitä jatkaa toistaiseksi. Mutta
kohta kun näin ensimäisen kansa­koulunopettajan
paikan olevan avo­naisena
PbhJMimaalla, hain sitä ja
meriin opeftajaksi Lappajärvelle,
Vaasan läänissä. Olin, näet, koulu-torilla
ei öle (edustus-) tilaa M l s a ; ^^^^^l JOtta ovat tunnettuja kom-konferenssissa.
• "MacDonald ja SpectoT-lläfcsnrät
: Tbfontossa kaksi viikkoa sjtläni i l -
mi^^^tfen johtohenkilöitä, ovat men-li^
eet^Jtontoohin, ottaakseen siellä o-saa-
Brittiläisen kansojen yhteisön
työväen konferenssiin. He ovat men­neet
sinne Canadan työväenpuolueen
edustajina, mutta he eivät edusta
Canadan työväenpuoluetta sen pa­remmin
kuin Roy Wolvin tai Her­bert
Holt edustaisivat, jos he ni­mittäisivät
ksensä Canadan työ­väenpuolueen
edustajiksi."
Lukuunottamatta niitä vaikutti­mia,
jotka- ovat johtaneet ylläesitet­tyjen
lainauksien kirjottamiseen,
esiintyy niissä .useita halpoja piir­teitä,
jotka on tähdätty Canadan
työväenpuolueita vastaan ja joihin
niin ollen sietää hieman kajota.
Kaikkein ensimäiseksi on mielen­kiintoista
todeta se seikka, että
niillä "Canadan työväenpuolueen
vanhoillisilla jäsenillä", ja "Cana­dan
työväenliikkeen ^-irkailijoilla",
joiden lausuntoja Globe lainailee,
on paljoa vähemmän tilaa Canadan
työväenpuolueessa kuin mitä he soi­sivat
MacDonaldilla j a Spectorilla
olevan Brittiläisen kansojen yhtei­sön
työväen konferenssissa. Simp­son
esim. ei ole edes Canadan työ­väenpuolueen
jäsen, eikä hänellä ole
iinitään huomattavampaa paikkaa
työväenluokan yhdessäkään merki-tyksellisemmässä
puolueessa.
Toiseksi juttu "kansallisesta toi­meenpanevasta
komiteasta ja' Ed­montonin
konventsionista'* on Tapsin
kömpelö vaihe, minkä esittämisestä
he tavallisesti ovat paljoa taita-vampi^
vV"'Jv^^" • \:"
Ja Icolmanneksi. sej.lc^pelö viii-:
ans siitä, että MacDönald j a Spec-tor
läjcsivät meren taakse osallistu-den
menomatkalla pysähdyin Fitch-burgiin,
Mass., ja jäin noin 8 kuu­kauden
aj^csi Raivaajan toimitta­jaksi.
Suomessa minun olisi pitänyt
tulla Sosialistin toimittajaksi Tur­kuun,
mutta siitä ei lopuksikaan
tullut mitään. Tämä oli kyllä ta­vallaan
kotipuoltani, syntyisin kun
olen Varsinais-Sudmen saaristosta,
Kustavista, lähin "suurkaupunki**
ollen Turku, jota tunsin lapsuudes­tani
asti, mutta nyt tunsin siitä tuiki
vieraantuneeni. Lähimmät sukulai­seni
asuivat Kuopion tienoilla, par­haat
taistelutoverini Helsingissä
Työmiehen ulottuvilla. Kun mi­nulle
tarjoutui paikka Työmiehelle
kuuluvan pilalehden Kurikan toi­mittajana
ja Työmiehen avustajana,
valitsin sen. Matkoiltani kerkesin
kuitenkin kirjoittaa Sosialistiin Suo­men
kurjista .vankilaoloista, joista
oHh eräiltä vanginvartijoilta kuul­lut.
En enää muistanut Suomen
kuuluisia painoasetuksia, vaikka
niitä kyllä aikoinaan oli koetettu
päähäni päntätä kymmenillä paino-kanteilla;
kirjotin hieman varomat­tomasti,
jonkatähden-' sain heti nis­kaani
maan kaikki vankilapäälliköt
yhteisellä kunnianloukkauskanteel­laan.
Asia käsiteltiin Tiirun raas­tuvanoikeudessa
; säih' pienen sakon
— pienemmän kujn '^.olin odottanut
— muttiä sainpa vinyös tilaisuuden
entisten vankien aantamilla todis­tuksilla
. p^^ljastaa ."^mitä pöyristyttä-vimpiä
rääkk^:»juttui^ jotka vedel­tiin
; (Bsille edtBkunnassakin ja kiin­nittivät'
mm. venäläisen sivistyneis­tön
huomiota Suöiien jo' silloin p*e-rin
mätään vähkitakpmentoon. Va­hinko
vain, että melkein kaikki to­distajani
olivat tuomitut kansalais­luottamuksensa
mffliettäneiksi, joten
en voinut heitä käyttää oikeuden-i
käynnissä. .^^ . .
Toverin ja Vapaiden toimittajana
• . >• •
Suomesta palattuani olin toista
vuotta — 1917-18, siis Yhdysval­toihin
nähden mailmansodan kie-huvimman
kiihkon aikaa — Tove­rin
toimituksessa Astoriassa. Sitte
Onni / Saaren rettelöstä johtimeen
toimittajapulan aikana olin 5 kuu­kautta
Sudburyssä Vapauden toimit-,
tajana, niinkuin lukijanne vielä
muistanevat. Ensr kertaa tähän
akseen Brittiläisen kansojen yhtei­sön
työväen konferenssiin, tekee ko­ko
jutun naurettavaksi. Sillä Mac-
Donald ja Spector läksivät Toron­tosta
ottaakseen osaa Kommunisti­sen
kansainvälisen kuudenteen kon­gressiin,
joka pidetään Moskovassa
ja johon C^adan kommunistisen
puolueen toimeenpaneva keskusko-ilmestyvää
Työmiestä. Kerran hä­nelle
pyynnöstään kirjotin pieno-sen
alakerran, josta Työmies sai
painoylihallitukselta ensimäisen va
rotuksensa. ' _ „
Vasta tultuani jokapäiväisen Työ­miehen
toimitukseen yhdyin Hel­singin
työv.yhdistykseen, kuuluen
kuitenkin enimmän aikaa siitä,eril­lään
toimivaan ulkotyöväen-yhdis-tykseen.
Sen puheenjohtajaksi mi­nut
valittiin heti yhdyttäni, ja
edustin Turun kokouksessa v. 1899,
jossa itsenäinen Työväenpuolue pe­rustettiin,
sekä 'muistaakseni myös
Viipurin kokouksessa 1901.
Amerikassa ollessani olen jok­seenkin
koko ajan kuulunut johon­kin
työväenjärjestöön, nim. jos Ka­levan
Kansakin voidaan sellaisena
pitää. Nanaimon suomalaiset kuu­luivat
.Extensionin kaivannolla ole­vaan
työv.yhdistykseen, minä mui­den
mukana. Fitchgurgissa kuuluin
Saima-seuraan, Toverissa ollessani
Astorian työv.yhdistykseen, Sudbu­ryssä
sikäläiseen kommunistipuolu­een
osastoon. Missään niissä en
sanottavasti ottanut osaa yhdistys-elämään,
kävinhän kokouksissa, pi­din
joskus puheen ja joissakin kuu-,
luin johtokuntaan. Suomessa käyn­tini
ajan asuin Espoossa lähellä Hel-
. I . . . • 1 „: T>{»oian.
ISäkelä 27-vaotlJuuia
maahan tultuani olin osallisena
Aika-lehden toimittamisessa ensin
vuosikauden Nanaimossa, B- C-, sekä
sittemmin täällä Sointulassa^ siihen
asti, kunnes se päätettiin lopettaa.
Muuta en ole tällä mantereella työ-väenlehdissä
^ työskennellyt, paitsi
kirjotellut olen silloin tällöin niihin,
entisaikoina enimmän 'Raivaajaan,
silloin kun se vielä oli työväenlehti,
i^'öhemmin Toveriin, joka on lä­hinnä.
Vappu- ja joulujulkaisuihin
olen myös usein kirjoltanut, joskus
Suomessakin ilmestyneihin.
Työväen järjestöihin kuulumiseni,
josta kysytte, on ollut yhteydessä
sanomalehtimiestoimeni kanssa. P i ­din
itseäni työväenasian ajajana jo
Kuopiossa ollessani, melkeinpä so­sialistina
aatteiltani — ja sellaiseksi
minut kauhulla leimattiin eräässä
kansak.opettajain kokouksessa v.
1890 tienoilla. Olin, näet, useita
vuosia kansak.opettajana Kuopion
kaupungissa, sanomalehtityöni ohel­la.
Kuopion työväenyhdistys perus­tettiin
luullakseni ennen vuotta
1890; en varmasti muista, olinko
sen perustamisessa mukana, mutta
jotenkin alussa siihen yhdyin. Se
oli niitä ,vanhemman polven työv.-
yhdistyksiä, herrat johdossa, jäsen­ten
enemmistö pienempiä käsityö-läisme^
areita, vain vähän varsinai­sia
palkkaytöläisiä, ja nekin, mitä
oli, kiltisti meniyät minne heitä joh­dettiin.
Ellen aivan väärin muista,
oli tämän yhdistyksen puheenjohta­jana
yhteen aikaan, mihun vara­puheenjohtajana
ollessani, teolli-suuskoulun
johtaja John Zidbäck,
jonka nykyvuosina olen nähnyt ole­van
Suomen Suojeluskuntien liiton
johtavana miehenä — järjestön, f „ _ ... . , ... „ ....
jonka tehtävänä on kiihottaa por- "'""tettuani olen naissa vahm
värillistä teko-isänmaallisuutta ja
sitä edustavaa valkoista hallitusta
yhä katalampiin laittomuuksiin ja
väkivaltaisuuksiin maan' "työväkeä
vastaan. Kopiossa siihen aikaan
ei vielä muusta luokkataistelusta
sinkiä ja kuuluin pieneen Pitäjän
mäen työv.yhdistykseen. Olin edus­tajana
Kotkan puoluekokouksessa,
jossa pullikoin puolueen pariament-taarisuuteen-
rämeittymistä vastaan
ja ennustin puolueen edessä olevaa
hajaantumista, vaikka — sanoin —-
en tahtonut ruveta siksi mieheksi,
joka puolueen hajottaa. Olin kohta
Suomeen palattuani sairastanut an­karan
taudin, enkä luullut enää ky­keneväni
niin suuria voimia kysy­viin
ponnistuksiin. Kotkan kokouk­sessa
minut valittiin puoluehallin­toon,
jonka jäsenenä olin, kunnes
yli kolme vuotta poissa oltuani pa­lasin
t i a i s i n entiseen toimeeni ma­jakalle.
Virallisesti olin ollut vain
sairauslomalla (josta kyllä oli Va­hala
tulla liiankin tosi) ja tointa oli
hoitanut sijainen. Täällä kotosalla
ollessani olen täkäläisen osaston
mukana kuulunut ensin Canadan
sosialistiseen, sitte sosialidemok-raattiseep
puolueeseen^ sen lakkau­tettua
perustettuun aikasempaan
Suomalaiseen järjestöön, sitte O.
B. Urhun, myöhemmin Workers ja
nyt Kommunistipuolueeseen sekä
sen 'ohessa nykyiseen" Suomalaiseen
järjestöön ja sen kautta B . C . Labor
puolueeseen, sitäpaitsi Työväen puo­lustusliittoon,
ja hitto ties* mihin
taava W. Rervo sen tdcosyj-n nojalla,
että Toverin kirjavarastosta löjtyi
sotavastaisia kirjasia, joista minun
"Aakkoseni" alkuperäisessä muodos­saan
oli yksL Rfiivo sai poikkeus,
lakien nojalla kohtuuttoman pitkän
vankilatuomion, joka teki hänestä
toisen miehen, noskelaismatelij an
vaikka taisipa Reivon sodanaikai-nen
kanta olla enemmän minun syy.
täni kuin hänen. Nyt se kammo on
minulta kadonnut: joutaisin hyvin
vankilaan tai vaikka sähkötuoliin,,
jos siitä olisi vallankumouksen
asialle mitään hyötyä.
Minkälaisen kouluutuksen olen
saanut,
kysytte. Kiertokoulussa turmeltui,
vat sibnäni (kiiltäväin kirjaintaulu.
jen takia), kansakoulussa känune-ni
(kun käytettiin rottmkia), lyseos­sa
ja yliopistossa järkeni pitkäksi
aikaa (kun luulin, että minusta pj.
tää tulla herra ja virkamies). Kier­tokoulussa
en ollut kuin muutamia
päiviä, kansakoulussa 3 vuotta, saa­den
kuitenkin päästötodistuksen pyr-kiäkseni
lyseoon. 8-vuotisen klas­sillisen
lyseon kurssin suoritin 7:ssä
vuodessa, kun luin yhden luokan yli
kesällä. Yliopistossa harjotin
mikäli niitä tuli harjotettua — kieli-tieteellisiä
ja historiallisia opintoja.
Aikomukseni oli suorittaa filosofian
kanditaatin ("maisterin") tutkinto,
ruveta väliaikaisesti koiilunopetta-jaksi,
jatkaen lukujani voidakseni
suorittaa lakitieteiden kanditaatin
tutkinnon. Siinä mielessä harrastm
eräitten lyhempää tietä lakialalle
pyrkiväin toverieni opintoja yhtä
paljon kuin omianikin. Olin kuiten­kin
valmistautunut yrittämään fil..
kand. tutkintoa keväällä 1887, kun
isäni jo saman vuoden tammikuulla
odottamatta kuoli-parhaassa iässään.
Isäni oli ollut toistakymmentä vuot­ta
kansak.opettajana Kuopiossa. Oli
vain muutamia päiviä aikaa koulun
alkamiseen joululoman jälkeen, kun
isäni kuoli, ja minulle tarjottiin hä­nen
virkansa, ehdolla että heti ryh­dyn
toimeen, mutta myöhemmin suo­ritan
asetuksen mukaiset käytännöl­liset
opetusnäytteet jossakin maam­me
seminaarissa. Minä olin pef-^
heen ainoa tiirva, sillä muut neljä
last£t olivat tyttöjä ja kaikki minua
nuorempia, kaksi nuorinta alle 10
vuoden. Sitäpaitsi tarvitsivat isäni
raha-asiat, vaikka ne eivät aivan
huonotkaan olleet, selvittämistä ja
hoitamista. Niinpä katsoin velvol­lisuudekseni
astua isäni valjaisiin
ja jättää omat aikeeni sikseen, aina-tiedetty
kuin virkamies-"luokan" j a
kauppias-'luokan" vehkeilyistä kun­nallisverojen
sälyttämiseksi toisten­sa
niskoille.'' Työväenyhdistys oli
tarkotettu haalimaan virkamiehille
äänestyskarjaa' kunnallisvaaleissa.
Kuitenkin pidettiin myös yllä ilta-kursseja
alkeisopetuksen antamisek­si
jäsenille; minäkin olin niissä
jonkun aikaa opettajana.
Viipuriini muutettuMii liityin si­käläiseen
työv.yhdistykseen, jossa
oli taistelu käyimissä suomettare-laisten
ja nuorsuomalaisten välillä
— taistelu vallasta ja johtoasemista.
Toht. Lyly oli juuri pääsemässä voi­tolle
suomettarelaisista hovioikeu­denneuvoksista.
En suuresti ottanut
ösäa työv.yhdistyksen toimintaan,
mitea oli heidät valinnut edusta- ^^^^^ tullut valituksi ^tela-Kar-jiksi.
Sitäpaitsi kumpikin heistä jl^" ^JJ^l^il^^^^l^^^^^^^^™^^?^^^^^
läksi Torontosta ennemmin, kun
palveluksesta erottuani ja Sointu-laan
muutettuani o
yrittänyt tonniakin.
kaikkiin kuulunenkaan. Majakka- Jtih toistaiseksi. Ja niin ne jäivät
—i..t„_„._ — e . . iäksi. Kävin suorittamassa vaaditut
näytteet, sain viran vakinaisesti ja
erosin siitä vasta, kun kokonaan
antautuin sanomalehtialalle.
Työväenliikkeen mukana käymis-säni
taisteluissa pn sitte kouluutusta
jatkunut aina tähän päivään asti.
On kait niistä ajan varrella yhtä ja
toista arvokasta kokemustakin kart­tunut,
vaikka en ole valmis näin
yht'äkkiä ja suoralta kädeltä vas­taamaan
viimeiseen kysymykseenne:
työväen konferenssin alkamispäivää
edes varmuudella tiedettiin; ja
kummankin matkalippuun oli mai­hinnousupaikaksi
merkitty muuan
ranskalainen satama, joten heillä
ei ollut aikomusta edes jalallaan
astua Englannin maaperälle. Tämä
riittänee selostuksena niille lörpöt­telyille,
että "siitä huolimatta ar­vellaan
kuitenkin, että heidän aiko­muksenaan
oli osallistua Brittiläisen
valtakunnan työväen konferens-sun
i . .
Canadan työväenpuolueen Onta­rion
jaoston toimeenpaneva komi­tea
kyllä yritti päästä kosketuksiin
MacDonaldin ja Spectorin kanssa
ja pnnistuiyatkin pääsemään Spec­torin
puheille tämän jo ollessa mat­kalla.
Kvseenalaiseksi kuitenkin
jaa se, saättpiko Spe^öir uudelleen
liarjestäa matkasuunnitelmansa, .,saa-
Jjualsoen I^ntoohin kyllin aika^
• • Vaikuttijcö_irt;3^^^ öfvait johtaneet
taantumuks'^ .pylväät moisen prP-pagandan
j äjiamiseen, eivät kaipaa
selitystä juuri lainkaan. Sillä ne
sen kansanopisto- y.m. puuhat kiin­nittivät
enemmän huomiotani. Hel­singissä
en ns. wrightiläisen suun­nan
aikana ojlut yhteydessä työ­väenliikkeen
kanssa, vaikka jotkut
toiset nuorsuomalaiset sanomalehti-miehet
olivat silloin työv.yhdistyk­sen
jäseninä. Niinpä kans^.opetta-ja
K. H. Karvonen, joka sivutöik-seen
toimitti pientä kerran viikossa
ovat samoja vaikutelmia, jotka saat­toivat
Bob Livettin varaamaan rik-kureita
Drumhellerin hiiliparoo-neille
j a Yhdistyneiden vaatelyöläis
ten liiton byrokraattisten johtajain rääkkiä. Muuten tudci^^diLlTA^P
tekemään sopimuksen pukutehtaili- rikaan lähtenytkäS^ B o b r i k ^^
Omia teoksia minulta on ilmestynyt:
Kaapro Jääskeläisen Iloisia Jut­tu
ja,^j^Ijä osaa, ja niiden jaitkona
"Totta toinen puoli'^""Sankari-kuningäs",
piirteitä" Kaarle XII:n
historiasta; "Ruukin jaloissa'*, näy­telmä
5 näytöksessä (esitelty Suom.
Teatterissa); "Muistoja Malkosaa-relta";
Aakkosia sosialistien lapsille
sekä eräitä lentokirjasia. Kaikki lie­nevät
nykyään loppuunmyytyjä.
Suomennoksia:
Luonnollinen Uskonto (F. Max
Muller); "Piplia, sen arvo ja us-kottavuus"
(F. W. Farrar); Yhdys-valjain
sosialismin historia" (Morris
Hillquit); "Kuilu" (George Cram
Cook); "Voima ja aine" (Ludvig
Buchner); näytelmiä olen suomen­tanut
B. Björnsonin " Y l i Voimain"
molemmat osat sekä eri lähteistä
melko vapaasti mukaillut "Kolmen
sällin seikkailut". Viimeksi olen
suomentanyt Georg Brandesin "Jee­sus-
tarun", jonka pitäisi piakkoin
ilmestyä. Suomennokset ovat olleet
ruotsin-, saksan-, englannin-, norjan-ja
tanskankielistä.
Vankilaan en koskaan ole jou­tunut,
vaikka se on muutaman ker­ran
ollut-likellä. Kuopion raastu­vanoikeus
jo tuomitsi 2 kuukau-deksl
silloisen riiotsikko-kuvemöö-rm
kovakätiSestä arvostelusta leh­dessä,
mutta hovioikeus muutti tuo­mion
sakoksi. Nuorempana minulla
oli taikauskoinen kammo vankilata
kohtaan: en luullm kestäväni sitä
jäin kanssa, sopimuksen, joka tie­tää
tuotannon lisääntymistä vähem­mällä
työvoimalla, edellyttäen, et­tä
tehtailijat tulevat erottamaan
työstä jokaisen aktiivisen työläisen,
joka amnmttiyhdistyksissä johtaa
oppositsiom*a näitä byrokraatteja
vastaan. Ne ovat niitä vaikutelmia,
mitkä pakottavat jokaista taantu­muksellista
työväenluokan pettämi­seen.
Simpspn ja kumppanit tahto­vat
osottaa kuinka arvokkaita he
ovat halUteevälle* luokalle.
• -"""iiÄoffin
aikana olin sekaantunut ul­komailla
painetun vallankumo­uksellisen
kirjallisuuden sala-kuljetukseen
Suomen kautta Venä­jälle,
josta santarmit pääsivät jä-lillem;
sam tietävältä taholta vih­jauksen
poistua maasta ajoissa, enkä
jaanyt odottamaan toista käskyä.
-Astoriasta päätin myös lähteä aika­naan,
silla kaikista viitteistä saatoin
hyvm arvat^ että Toverin suhtau-tominen
sdfeän ei mene jälkiseu-
^ k _ . ^ . Kohta mmmi l ä h ^
vangittiinkm Toverin s i l l o i n e n^
Mitkä elämänne kokemuksista ovat
tärkeimmät saattaa nuoremman
polven tietoon?
Siinä olisi kirjottamista vuosiksi, ja
niistäpä itse asiassa olen viime vuo­sina
kirjotusteni perusaiheen otta­nutkin.
,
Yksi on kuitenkin mielestäni kaik­kein
tärkein kokemuksistani. Olin
nuoruudessani kylliksi paljon mu­kana
porvarillisen sivistyneistön
harrastuksissa, sen ns. edistysmieli­s
i i n k i n aiiieksien. neuvonpiteissä,
«tt^ tulin perinpohjin tuntemaan,
mitä niissä piireissä todella harras­tettiin
ja missä tarkotuksessa: työ­väenluokan
henkistä ja taloudellista
alistamista sitä varten, että yläluo­kalla
aina olisi yhtä helpot päivät
kuin nytkin, saisi vain tieteillä, tai­teilla
ja elostella. Kun Bobriffin
aikaisina "routavuosina" työväen
riveissä kajahti pahaenteinen sota­huuto:
"Irti porvareista!" yhdyin
si^en sydämeni pohjasta, eivätkä
mitkään maankavaltajaksi leimaa­miset
vpineet vakaumustani horjut­taa.
Kun ennenmainitussa Turun
kokouksessa kiisteltiin perustettava­na
olevan työväenpuolueen suhtau­tumisesta
porvarillisten perustus­laki-
taisteluun", olin sillä kannalla,
että työväenpuolueen asiana on
huolehti*» työväen niin perustuslail­lisista
kuin muistakin oikeuksista
sekä omia että vieraita sortajia vas-taanj
herrat hoitakoot itse asiansa
"tapelkoot sudet keskenään, sil-,
lom on rauha lampailla" olivat
usem käyttämäni sanat Se kokous
oli kuitenkin vielä suurelta osalta
herraskaisten työväenjohtajien ko­kous;
siellä esiintyivät Ivalot, An-saat,
Vajakaiset, Karvoset ja joh­tajana
toht Lyly. Ursin ja hänen
turkulainen säkkinsä oli myös sa­malla
kannalla. Mutta oli siellä jo
tia»tuvasti varsmaista työläisainesta-