Vapaus, February 13, 1969

              Sivu 2 J.!.:::.. Torstai, helmik. 13 p. — Thuiöday, Feb. 13,1969
VAPAUS
, . ,j||UIBERTY)
EDrroRi W. EKLUND
TELBPHONBi OFFtCB ANO EDITORIAL 074-4264
Ptildlsb:e4,ithric9. weeUy: Tuesdays, Thursdays and Settirdays by Vai>aus
Publishing 'fio. Limited, 100-102 Eka St.i We8t, Sudbury, Ontario, OaiUMia,
Mfidllng address: Box 69
I N D E P E N D E N T L A B O R O R O AN
O F F I N N I S H C A N A D I A N8
Established Nov. 6, 1917
MANAGERI 1R.SUKBI
ig rates upon appllcatlon. translatlon free <a ehlirg».
Attthorlzed as second class mail by the Post Office Department, Ott«wi^
"""T and f » paymeot of postage in ca^. A
CANADIAN LANGU&GF PRESS CltJR
t t L A V S O D i S A t :
Canadasn: 1 vk: JIOJK). 6öt.»6.26 ' USA:n: 1 vk.$H.00,«l±.W.75
8kk. Si» Suomeen: 1 11.60, 6kik: 6
ihkövetureista tehty
ilttinen ongelma
Pravdan laaijaihiko kirjoilfiuä Suiomeesita
Helsinki. — (KU) — Julkaisemme ohessa kfi^^
saan TASS:n välittämän version Pravdassa .perjantaina nimi­merkki
Tarkkailijan kirjoituksesta. Sisäänvedolt ja mout k)o-rostukset
KU:n.
Hetken tärkein tehtävä
JärjöÄoihmisillä yleensä ja «rikoisösti työväen sanomalelh-tien
liddljOElla ja loannattagiEa on vuoden kuluessa monenlai­sia
hyvin tärkeitä tehtäviä.
Mutta mikä sitten <m niistä kaiklfcein tärfrein;?
Vasitaus tähän on luiullalbeismmie se, että "täir!ktein tehtävä
on se inikä on ajanikohitaisin-" Esim. Vappuijuhlien valmiste^lu
ja vietito on hyvin tärkeä tehtävä työväenliikkeen piireissä.
Mutta se tulee ajankohtaiseiksi ja siis "päivän poatftavaksi ky­symykseksi"
vasta kevättalvella ja keväällä. Sama pitää paik­kansa
monien muiden tärkeiden teihtävien kohdaita.
Ajaokohtaisena ja siis hetken tärkeimpänä !k«ysymyksenä
Vapauden lukijain ja kannaittaijiien edessä on lauanltaina, hel­mikuun
15 päivänä alkava kampanja, joQ^aavuIMia on tarkoi
tus kerätä vaomulasti paperia Väpaudlrä ja iln^stymi-sen
helpoittamiseksi. Se! on hyvin täilkeä tehtävä siksi, että
jatifcuvasti kohoavien toustanniusten jdhdosfta työväenlehtien
kustantaminen vaatii yhä voimakkaaanpia poamistelujat.
Eri puolilta maalta saapuneista tiedoista päättäen näyttää
siltä; että lehtiemme ystävät ovat jö valmistuneet siltä varalta
että yli $2,000 maHasava määrä sanomalehtipaperia saadaan
taas sum^mmitta vaikeuksitta makseituksi. Yksityisiä lahjoi-,
tuiksiaasian edistämiseksi,on saapunut eri puolilta maatta ja
lisää sellaisia on hivassa. Seni lägäksi ovat erinäiset järjestö-osastot,
seurat ja muut anteneeft lahjoituksia asian edistä­miseksi
tai tehneet sunnitebnia yhtteislahjoituksian antamisek­si.
Kaiken tämän perusteella voidaan odottaa, että tarvittava
rahamäärä paperivaunulastin östamisefksi tulee nytkin täyte­tyksi.
Onnistumisen ehtona on kuitenödn se, että me kaikin,
kannamme "oman kxjrtenmie yhteiseen kefca^^^
Kaikki lahjoitukset, olkoot ne sitten pienempiä tai vähän
suurempia, ovat sydämellisesti tervetulleita, siliä ne auttavat
päämäärän saavuttamista.
Muistakaame siis, että hetken tärkein tehtävä on Vapau­den
ja Liekin paperiraihaston kerääminen siinä määrin, että
saadaan yli kaksituhatta dollaria maksava vaunulasti paperia
maksetuksi — käteisellä.
Robarts vieraalla asiaDa
, Pääministefri Jdhn Robartsin viime tiistaina perustuslaki-kysymyksiä
käsittelevässä liitto^ ja maakuntahallitusten pää­ministerien
konferenssissa pitämistä medicaire-vastaisesfca pu­heesta
voidaan oikeutetusti sanoa, että "kädet oli Eesaun kä­det,
mutta ääni Jaakobin". Hän sanoi hyökkäävänsä kansal­lista
sairaushuoltollakia vastaan muka QnrtariOn väestön puo­lesta,
mutta vähänkin läheisempi asiaan perehtyminen osoit-taay
eUtä häh puhui mieluimminkin yhdysvaltalaispääoman
kontrolloimien suurten vakuutusyhtiöiden puolesta Onteu-ion
väestön etuja vastaan.
Yleisesti tuimettu tosiasia on, että nämä jättikokoiset va­kuutusyhtiöt
ovat vastustaneet kynsin hampain kansallisen
sairaushuoltolain laatimista ja sen täytäntöönpanoa. Vielä
nytkin ne yrittävät omiönsaalistamismahdollisuukBien vuok­si
saada tämä erittäin tarpeellinen laM romxitetuksi jos suin­kin
mahdollista, tai ainakin lykätyksi sen täytäntöönpanoa
niin monessa maakunnassa ja niin pitkälle kuin mighdollista.
Jos katsotaan asioita siltä pohjalta, että kuka hyötyisi
sairaushuoltolain romuuttamisesta ja kuka kärsisi siitä, niin
silltHn on selvää mistä pääministeri Robartsin kerikä tödelli^^
suiudessa puristaa. Jos kansaUista saiiraus/huoltolaikia ei panna
täytäntöön eräissä maakunnissa, se tarfcoittaa sitä, että nämä
lilkamaisen pääoman kontrollissa olevat vakiuUtusyhtiöt voi­vat
edelteen saalistaa näiden maakuntien asukkaiden sairau­den
kustannuksella. Toisaalta näiden samojen maakuntien
asukkaiden kannettavana olisi edeiUeen aivan kohtuttoman
siiuri taloustaakka sairaustapausten varalta ja sattuessa.
Naiden vakuutusyhtiöiden asenne on selvä ja ymmärrettä­vä.
Mutta millä perusteella pääministeri Robarts on luisunut
samalle linjaOle sairaushuoltolain vastustajaksi, siitä olisi mu­kava
kuulla avoin lEtelitys itseltään mr. Robartsilta.
Huomioidön sen tosiasian, erttä televisiokamerain edessä
oUessaan, hän piihui erikoisesti ontaridladsiUe, pääministeri
Robarts syyllistyi mielestämm,e aivan aliarvioiden demagogi­aan
vaatiessaan, että Mtöhanituksen tulisi ''palauttaa" hä­nen
haUitukselleen ne verotulot, mitä lokakuusta asti voimas-saolli^
sosiaalisen fcehityisveron muodossa on Ontarion asuk­kailta
peritty. Hänen väitöksensä muistutti' näiltä tiimfoin hy­vin
paljon sen entisen miehen itkua, joka vanhemfpiensa mur- Niin myös on todettu, että Sas-
Suomalais-iieiivostoliittolaiaa suh­teita
koskevat kysymykset - herättä«
vat jatkuvasti tmomiota Suomen kan
salaispiirien ja koko kansan keskuu­dessa.
Tämä onkin täysin ymmär:
rettävää. N^iicyisessä vaikeassa kan­sainvälisessä
tilanteessahan näiden
suhteiden kehittäminen molemmin­puolisen
kunnioituksen, tasa-arvoi-suuden
ja ystävyyden pohjalta tarjo:
aa Suomelle mahdollisuuden noudat­taa
politiikkaa, joka takaa sen tur­vallisuuden
ja vastaa täysin Suomeii
kansan kansallista etuja.
Tyydytyksellä voidaankin todeta,
että päättynyt vuorf oA kulunut pe­rinteellisen
neuvostoliittolais-suoma-laisen
yhteistyiin edelleen lujittami­sen
merkeissä. Tästä ovat todistuk­sena
Suomen tasavallan presidentin
Urho Kekkosen ystävyystapaamiset
Neuvostoliiton fiÄtajien kanssa vii-kesänä
Neuvostoliitossa ja hänen
nen keskustelunsa Neuvostoliiton
pääministerin Aleksei Kosygmin
kanssa viime vuoden lokakuussa Hel­singissä.
Näiden tmtaamisten aikana
vahvistettim vielä kerran se, että
molemmat osapuolet ovat. vahniita
tulevaisuudessakin kehittämään mai­den
välistä hedefanällistä yfateastyö-tä
politiikan, talouselämän ja kult­tuurin
aloilla.
Suomen julkisessa elämässä ja liike­miespiireissä
on useasti todettu Suo­men
ja Neuvostoliiton kauRjasuhteet
ja taloudellinen yhteistyö edulliseksi.
Suomen lehdistö on tähdentänyt, että
Neuvostoliiton kaufypa antaa Suomelle
mahdollisuuden turvata huomattavien
työntekijäryhmien työllisyys ja kehit­tää
useita sellaisia teollisuudenaloja,
joijjen tuotanto pääasiassa viedään
Neuovstoliittoon.
Molemminpuolisen edun periaattee-^
seen nojautuen Neuvostoliitto puoles­taan
toimittaa Suomeen perinteisiä
vientitavaroitaan ja on aina valmis
ottamaan huomioon pohjoisen naapu­rinsa
kysjTuiän ja tarpeet.
Tällä hetkellä molemmat osapuolet
valmistelevat uutta pitkäaikaista
kauppasopimusta vuod^si 1971-^75,-
joka epäilemättä palvelee maittem­me
välisten talou<feIlisten yhteyksien
edelleen laajentumista. Neuvostolii­ton
puolelta on hyvien suhteiden osoi
tuksena myös se, että viime aikoina
on neuvostoliittolaisten ja suoma-;
laisten järjestöjen välillä aloitettu
neuvottelut suomalaisten työvoiman
ja tekniikan osallistamisesta taloo-delliseen
rakennustyöhön niillä Neu­vostoliiton
alueilla, jotka sijaitsevat
lähellä Suomen rajoja.
Suomelle, missä kuten tunnettua
työttömyysongelma on yhä ajankoh­tainen,
on tällä Neuvostoliiton otta­malla
askeleella melkoinen merkitys.
Tuntuisi siltä, ettei mitään epäilyk­siä
tällaisten suhteiden edullisuudesta
suomalaiselle osapuolelle voi olla ole­massa.
Kuitenkin tästä huolimatta it­se
Suomessa toimii jatkuvasti voimia,
jotka käyttävät jokaista veruketta
suomalais-neuvostoiiittolajsen yhteis­työn
vahmgoittamiseen.
Tuoreimman esimerkm näiden voi­mien
toiminnasta tarjoaa se katkera
kampanja, joka on aloitettu Suomen [
rautateiden sähköstämisessä tarvit­tavan
pienehkön sähköveturierän
Neuvostoliitosta hankkimista koske­vaa
tarjousta vastaan. Tavanomai­nen
kauppa (sähkövetureiden rahal­linen
yhteisarvo on enintään 0,7 pro­senttia
Neuvostoliiton ja Sumnen
vuotuisesta tavaranvaihdosta) nostet
tim näideti piirien toimesta yllättäen
suuren poliittisen ongelman tasolle,
siitä on tullut kärkevien keskustelu­jen
kohde hdlituksessa, eduskunnas­sa
ja lehdistössä.
Sivumennen sanoen on paikallaan
todeta, että Suomessa on tunnustettu
että Neuvostoliiton tarjous on ehdoil­taan
taloudellisesti edullisin.
Tämä oikeistovoimien esiintyminen
ei ollut satunnainen. Tarvitsee vain
palauttaa mieliin, että samat piirit ai-katchewiani
ja B.C., mjissä on
kansallista sairaushiuoltoa vac&-
taava medicare, eivät vaihda
millään hinnalla palveluaan sii­hen
sairausvakuutuikseen, mikä
hasta syytettynä valitteli sitä, kun ei fciricaan tunne myötä-mieltsyyttä'*
orpo^parkaa" kohtaan. Kysymys ei nimittäin ole
Ontarion ma£^cuntahallituksen vaan ontariolaisten varoista.
Toisaalta ontariolaistein enemmistö haluaa varmasti, että On­tario
liittyisi piart- kansallisen sairau^uollon alaisuuteen siinä
mielessä, että tämän maakunnan asuMcaat Saisivat varaUisuu- on nyt voimassa Ontariossa,
destaan ja asuinjöikastaan huolimatta nykyaikaisen ja tehok- Se tosiasia kun Ontarion noin
Icaan lääkpri- ja sairaalahoidon, nnitä he eivät nykytikmtessa 7-miljoonaisesta asukkaasta on
läheskään aina saa. vain noin 2 miljoonalla maa-
Sen sijaan, että hän vaatii näitä sosiaalikehitysveron mii- kunnallisen säirausvakniutuk-joonia
luovutettavaksi hallitukselleien, pääminist^i Robartsin sen alaisuudessa, on huutavana
pitäisi liittyä kansalliseen sairauähuoltoonnimenomiaan siinä
mielessä, että onrtariolaisetkin saisivat sairauishuJallon tiimoilta
ne huomattavat etuiäuiudet, mitä on näiden veronmaksujen
perusteefla saatavana —- ja minkä hyväksikäytöstä Robartsin
hallitus on kfieltäytynsrt. ,
Vä^ijitfasam arvostelijoilleen pääministeri Robarts meni
jopa nim pitkälle, että väitti Ontariossa voilmassa. olevan sai­rausvakuutuksen
— suurten valkuutusybtiöiden hillainnassa
olevan Ontario Medical Service Insurancen — olevan muka
kanealli&ia sah<aiui^uoltoa eli miedlcarea paremman . . . Sa­notaan,
että syödessä kakun n^^kin laatu saadaan sellville.
todistuksena maakunJtamme sai
raushuollon puutteellisuudestai.
Emme usko erehtyvämme jos
sanomme, että valtava enem­mistö
Ontarion työläisisä, far­mareista
ja muista pikkiueläjis-tä
hylkää pääministeri Robarts­in
Ottawassa esittämän kannan
ja toivoo, 0ttä Ontario liittyisi
viivyttelemättä kanstenlliöeien
sairaushuoltoon.
kaisemmin vastustivat myös Saimaan
kainavan Neuvostoliiton puoleisen osan
Neuvostoliitolta vuokraamista, tämän
vesireitin kunnostamista yhdessä Neu­vostoliiton
kanssa, Neuovstoliiton osal­listumista
metallitehtaan rakennustyö­hön
Raaheen, Helsingin metron raken
tamisee» jne. Ne vastustavat kaikin
tavoin sellaisten huohialtavien neuvos-toliittolais-
suomalaiseen tabudelliseen
yhteistyöhön liittyvien Iq^symysten kä­sittelyä,
kuten mahdollisuutta toimit­taa
neuvostoliittolaista maakaasua Suo
meen ja Neuovstoliiton osallistumises­ta
atomivoimalan rakentamiseen Suo­meen.
Kaiken tämän takana häämöttää
tietty poliittinen linja, jonka in^i-'
roijia ovat äärimmäiset oikeistopii-rit,
jotka ovat tiiviisti ^teydessä
lännen monopolipääomiin. Nämä pii­rit
poliittisesta realiteetista ja Suo­men
kansan eduista välittämättä,
pyrkivät kaikin tavoin murtamaan
ajan kokeen läpäisseen Suomen ny^
kyisen idkopoSiittisen linjan, joka pe­rustuu
ystävyyteen Neuvostoliiton
kanssa ja saattamaan Suomen uu­destaan
länsivaltojen imperialistisen
poUtiilcan vanaveteen. Niinpä' huo­mio
kiinittyy siihen, että sellaiset
hillittömät suomalais-neuvostoliitto-laisen
ystäv3/yden vastustajat kuten
T. Junnila, G. Ehrnrooth ja V. Ven­namo,
ovat selvästi aktivoineet toi­mintansa
tähän suuntaan. He esittä­vät
mm. eduskunnassa avohnia ke^
hotuksia tarkistaa Suomen ulkopoli­tiikkaa,
pyrkivät taottamaan suora­naista
vahinkoa neuvostoliittolais-suomalaisille
suhteille kaäcilla aloil­la.
Ei voi olla näkemättä, että rinnan
sellaisten neuvostovastaisesta suunnas­taan
tunnettujen lehtien kuten Uusi
Suomi ja Aamulehti ympärille ryhmit­tyneiden
avomielisten taantumuksel­listen
kanssa oikeistoainekset ovat nos­tamassa
päätään nj)t)s muissa poliitti-
Iflraliiaia
Gazetta
Moskova --NeuvostoliJt<^^ kirjailTja-liitcn
Idrti Literaturnaja Gazeta kir­joitti
viime viikolla, (että Tshekkoslo­vakian
viime taj>rfvtumat ovat sisäir
sen taajift^iriuksen ja lännen^ e m m
kaikkea Länsi-Saksan antikömrtiiinis-.
tisten. voimien ^aiiiton tulosta.
Nimimerkki Jounralisti joka viime
syksynä julkaisi Literaturnaja Gazetas
sa Tshefcköslöy^i^^
vostelufe, mamitsi pitkässä kirjoituk­sessa
m j ^ muutamia nimiä/;'^^
ystävinä" Jmaihittihi mm. shaldn isuur-mestari
Padanan,. kirjaUijat ICdiout,
juiru>ilija Seifert js seoinQhiAlehtimi^
Hohman. Luettelon sanotaan perus­tuvan
Prahassa levitettyyn lentolehti-
Beea;;"• =v :'.
, Kirjoittaja antaa ymmärtää, fettä
professori Ota Sikiri ja kirjailija Gdd-stukpyin
pakiu Prahaan kiansallisko:
kouksenistuntiDOT liittyisi s^ottuim
salaliittoon. Kiroituksessa kiinnitetään
nimktäin huomiota molempien samaiv-aikaiseen
matkaan kotonaahan, vaik­ka
he asuvatkin eri maissa, mutta ei
sanota sanaakaan siitä, että he mat­kustivat
juuri kansalli^okouksen al­kamispäiväksi.
Lehti antaa edelleen
ymmärtää, että useid«i muidenkin
elokuussa ulkwnäille paenneiden äly­mystön
edustajien nyt ilmaisema halu
palata Tshekkoslovakiaan liKtyisi jo­tenkin
lännen ka'nnf>anjaän Tshekko­slovakiaa
vastaan.
• Tyyliltään viimekesäisiä ja syksyi:
siä kirjoituksia' muistuttavassa teks­tissä
arvostellaan jälleen myös Tshek­koslovakian
lehdistöä, radiota ja tele­visiota.
Näiden piirissä toimii Juor-nalisdn
mukaan runsaasti "lännen
ystäviä";
Sumetius (Ktawaan^
suiirlälidfiläälai
Helsinki. — Tasavallan presidentr
ti nimitti hiljattaisessa esittelyssä
Berliinissä olevan kaupallisen edus­tajan
pääkonsuli Holger Lennart
Sunieliuksen täysivaltaiseksi erikois
suurlähettilääksi Ottäwaan''. l:sestä
niaaliskuuta 1969 lukien jä ulkömi-histerjönjoöstopääliikönlähetystö-neuvos
Esko Kalervo Vaartelan
sissa puolueissa. Niinpä esimeritiksi | kaupalliseksi edustajaksi Berliiniin
WILLY BRANDTIN
KIERTUE
JD aiemmin mainitun sähkövetureiden
ostoa koskevan kysymyksen käsitte­lyn
yhteydessä otti koko joukko Suo
men sosialidemokraattisen puolueen
kansanedustajat jyrkästi kielteisen
asenteen, siitä huolimatta, että mai­nitun
puolueen johtoelimet ovat use­aan
otteeseen ilmoittaneet, että suo­malaiset
sosialidemokraatit tekevät
kaiken voitavansa suomalais-neuvosto-liittolaisten
suhteiden jatkuvan kehit­tämisen
hyväksi. Nähtävästi Suomen
sosialidemokraattisessa puolueessa on
yhä toiminnassa voimia, jotka eivät
millään tahtoisi luopua kuuluisan V.
Tannerin heille .testamenttaamasta
suunnasta.; Tässä yhteydessä tahto­mattakin
nousee kysymys: Olivatko
3hkä sosialidemokraattien lausunnot
Neuvostoliiton kan.ssa ystävyyteen
tähtäävän suunnan kannattamisesta
vain omalaatuinen .{»liittimen ele?
Suomen edistykselliset, demokraat­tiset
ihmiset tajuavat selvästi, mi-lainen
vaara sisältyy maan oikeisto-piirien
voimistaneisiin vehkeilyihin.
Kaikkien; jotka todeRa antavat ar­voa
suomalais-neuvostoliittolaiselle
ystävyydelle ja ovat kiinnostuneita
käytännön askelista sen lujittamisek­si
edelleen, on näköjään ryhdyttävä
uusiin ponnistuksiin näiden vehkeily-jen
torjumiseksi.
Neuvostoihmiset, jotka ovat aina
niin ikään Irseslä maaliskuuta 1969
lukien.
Suurlähettiläs Sumelius on synty­nyt
13. 3. 1915 Helsingissä, tullut
ylioppilaaksi Läroverket för gossar
och flickor nimisestä oppilaitoksesta
1933 sekä suorittanut filosofian
kandidaatin tutkinnon Helsingin yli­opistossa
1941;
Jdka viides avioliitto
kariutuu Helsingissä
Helsinki — Keskimäärin joka viides
avioliitto purkautuu Helsingissä, ilme­nee
Helsingin seurakuntien keskusre­kisterin
laatimasta tilastosta.
Viime vuonna myönnettiin avioero
1,405 parille. Avioerojen määrä oli 18,3
prosenttia vihittyjen määrästä. Asu­museroista
päättyi avioeroon vain 46
prosenttia.
Kirkkoon liittyi pääkaupungissa vii­me
vuonna 689 ihmisfä ja kirkosta ero­si
1,854.
osoittaneet elävää kunnostusta neu-vostoliittolais-
suomalaisten suht«den
kehittämistä kohtaan, ilmaisevat puo­lestaan
vakaumuksenaan, että mait­temme
välinen ystävyys ja yhteistyö
lujittuvat järkähtämättä, sillä ne eivät
perustu suhdannetekijöille, vaan mo­lempien
maiden kansojen elineduille. .
Länsi-Saksan ulkoministeri .Willy
Brandt vieraili Aasiassa, nimittäin
Pakistanissa, mabnesiassa, Slngapo-ressa,
Malesiassa ja Intiassa. VVilly
Brandtin uusi diplomaattinen kier­tue
on antanut eräälle länsisaksa-laiselle
sanomalehdelle aiheen i l -
riioittaa Bonnin harjoittavan "glo­baalista
strategiaa".
Länsi-Saksan ulkopoliittiselle ak­tiivisuudelle
on viime aikoina to­della
ollut ominaisia "globaaliset''
mitat. Riittää, kun muistaa samai­sen
Willy Brandtin suorittaneen
viime vuoden elokuussa pitkän mat­kan
latinalaiseen Amerikkaan, vie­railleen
Chilessä,. Argentiinassa,
Brasili~ässa, Uruguayssa ja Perussa,
Santaan aikaan tekivät Bonnin ul-kioministeriön
valtiosihteerit Lahr
ja Dudcwitz diplomaattisia matkoja
muihin latinalaisamerikkalaisiin
maihin. Kuukautta tätä ennen oli
liittokansleri Kurt Kiesinger viral­lisella
vierailulla Turkissa, Iranissa
ja Afganistanissa ja kävi sen jäl­keen
neuvottelemassa Madridissa ja
Lissabonissa. Joulukuun alussa mat­kusti
Bundeswehrin komentaja, ken­raali
Ulrich de Maiz6re kaukoitään/
Hänen matkareittinsä kulki Japa­nin,
Indonesian ja Thaimaan kautta
Hän tapasi naiden maiden vaikutus-valtatsia
piirejä- Tammikuun lopus­sa
oli Länsi-Saksan parlamentin nyt
eronneen puhemiehen Eugen Gers-tenmaierin
tarkoitus lentää Preto­riaan
ja helmikuussa on Länsi-Sak­san
presidentin Heinrich Lubken
määrä vierailla Afrikassa, ainakin
Tsbadissa; Nigeriassa ja Noi-sunluu-rannikolla.
On helppo havaita, eUä Länsi-
Saksan pyrkimysten pääkohteina
ovat kehitysmaat. Se etenee niissä
leveällä rintamalla kaikkia mahdol-:
lisiä keinoja käyttäen. Niiden jou­kossa
on tärkeällä sijalla taloudelli­nen
ja finanssiekspansio; Tarkkaili­joilta
ei ole jäänyt huomiotta esim.
seuraava tapauns. Pian Willy Brand­tin
latinalaiseen Amerikkaan suo­rittaman
vierailun jälkeen hänen
tuoreita jälkiään seurasivat valta-
—- Intiassa YK:n kehitysohjelman
avustama ydintutkimuslaitos tutkii
elintarviketuotannon kehittämistä.
Laitos tutkii maaperän kemiallisia
'.apahtumia, uusien lajien kehittä­mistä
radioaktiivsen säteilyn avulla^
hyönteisten ja kasviruttojen torjun­taa.
meren taakse suurinii>ien länsisak-salasten
pankkien edustajat: Gustav
Gluck Dresdner Bahkiti ja Karl
Schmidt" Saksalais-eteläamerildiarj
laisen pankin ediisti^jana. Latinalais
amerikkalainen lehdistö kertoi, että
he saivat Länsi-Saksan kannalta var-:
sin edullisia finanssisopimuksia, jot­ka
voimistivat läntisen pallonpuolis^'
kon riippuvuutta länsisaksaläisesta
pääomasta. On paikallaan sanoa, et­tä
Länsi^aksan ulkomaankauppa-vaihto
Keski- ja Etelä-Amerikan
maiden kanssa ylittää nyk3risin kak­si
miljardia dollaria, puutta on lati-^
nalaisamerikkalaisten maiden kan­nalta
erittäin passiivista.
Yhtä voimaperäisesti Länsi^Saksa
toteuttaa sotilaallista tunkeutumis-aan
kehitysmaihin, pyrkien alista­maan
näiden maiden armeijat
omaan valvontaansa. Erityisen röyh­keästi
Bonn toimii Afrikan nuorissa
/aitioissa. Mutta ei yksin niissä,
kenraali de Maizieren Indonesiaan
;ekemän matkan jälkeen ilmestyi
3ekä länsisaksalaisessa että indone-ialaisessa
lehdistössä tietoja^ että
Djakartassa pidetyissä neuvotteluis-a
päästiin sopimukseen aseiden toi-nituksestalndonesiaanLänsiJSak-asta
ja indonesialaisten lentäjien
kouluttamisesta Länsi-Saksassa. Tie­dottaessaan
tästä vaikutusvaltainen
indqnesialainen sanomalehti Merde-ka
mainitsi, että lopullinen sopimus
muotoillaan Brandtin vieraillessa In
donesiassa, ja sen jälkeen matkus­taa
Indonesian virallien valtuuskun­ta
Bonniin sopimuksen käytännöllis­tä
toimeenpanoa varten.
Poliittisesti Willy Brandtin Aa­siaan
suuntautuva matka palvelee
myös täysin tiettyjä Bonnin tavoit­teita.
Bonnin diplomatia on viime
aikoina, erityisesti Genevessä pide­tyn
ydinaseettomien maiden konfe­renssin
jälkeen pyrkinyt esittäyty­mään
kaikkien niiden ydinaseetto­mien
maiden etujen puolustajana,
joika syystä taikka toisesta ovat
esittäneet joitakin vastaväitteitä tai
epäluuloja ydinsulkusopimusta koh­taan.
Bonnin taktisen manööverin
'arkoitus on helppo arvata: muiden
maiden taakse kätkeytyen Bonnin
strategit yrittävät torpedoida ydin-oulkusopimuksen,
jonka on allekir­joittanut
jo yli 80 maata. Tämä so­pimus
on tärkeä tekijä kansojen
rauhan ja turvallisuuden lujittami­sessa...
•
Rhodesiassa sissisotaa
sortohaiiitusta vastaan
Helsinki— Afrikkalaiset isissit käy­vät
kiivaita taisteluja Rhodesiassa
lan Smithin hallitnksen joukkoja vas
taan, sanoo lUdtohnasta Hdsinkiin
pistäytynyt ZANU: n Ztml>abweo kan
sallisen nnionui taedoitusmindsteri
: Simpson Mtabanengwe. Vastoin val-koisen
vähemmistön johtajien väit­teitä
00 vaopautosjärjestön toLmmta
voimakkainta junri Rhodesian rajo­jen
»säpoolella.
2^ANU:n päämaja on nykyisin Lu-safcassa
Sambiassa, ja sillä on tässä
maassa noin 160,(XX) työntekijää tuke­massa
eri tavoin sissitoimintaa.
Rhodesiassa on' valkoisen väes­tön
stdide mustaan 1:17, ja
valkoisten ylivirllan murtamisdcsi on
ryhdytty taisteluun, koska he eivät
vapaaehtt>isesti aio päästää afrikkalai­sia
oikeudettomasta asemastaan. Lo­pullinen
voitto häämöttää vuosien pääs
sä ja sen hyväksi tarvitaan valtavasti
työtä. Ensiksi olisi saatava yhteistoi­minta
aikaan ja koottava vohnat
: Rhodesian afrikkalaisen enemmistön
vapauttamiseksi taistelee nimittäin toi­nenkin
järjestö ZAPU, ZrmlK^we» •
afrikkalainen kansanunioni. Hudimat-.
ta neuvottelukosketuksesta ei varsinai­sista
toiminnan koordinointia ole vie­lä
saatu aikaan.
Toiveet pannaan erityisesti nuoriin,
sillä he ovat erittäin valveutuneita ja
aktiivisia. Koko kansan voittaminen
vallankumouksen ja vapautuksen puo­lelle
vaatii vuosia. Aika: tekee kuiten­kin
työtä meidän hyväksemme, sanoo
tiedotusministeri. Hän viittaa sen
vastarinnan hyödyttömyyteen, jolla
esim. englantilaiset yrittivät tukahdut-taan
itsenäisyystaistelun Intiassa;
ranskalaiset Algeriassa ja amerikka­laiset
Vietnamissa. • .
PÄIVÄN PAKINA
S Y Y T E T T Y J E N PENKILLÄ
Näyttää siltä, että yhdysvalta­laisen
vakoilijalaiva Pueblon mie­histö
vapautui ja pääsi takaisin ko­timaahan
(ei tosin vieläkään kotiin)
jotenkin samalla tavalla kuin pais­tin
pannusta hypätään avoliekkei-hin.
_ Ikävää oli tietenkin olla sota­vankina
kaukana omasta maasta ja
omaisten luola ja syödä siellä poh­joiskorealaisten
leipää.
Mutta hau.skaii ei ole varmaan
oUufTtotimaassakaan, missä heitä
kuulustellaan viikkokaupalla ja
uhataan vielä—^ ainakin laivan
komentajana ollulta Lloyd Buche-ria
peräti sotaoikeudessa nostetta­ville
syytöksillä.
Ja miksi esimerkiksi Bucheria
uhataan nyt sotaoikeudella?
Syitä on monenlaisia; Meille on
sanottu, että hiinen olisi pitänyt
taistella korealaisia vastaan viimei­seen
mieheen asti ja sitten tuhota
laivansa sekä sen mukana kaikki
'salaisuudet".
Kun komentaja Buchcr «i omak­sunut
tällaista ikivanhaa idyllistä
asennetta sotaan, vaan antautui
tosiasiain pako.sla,: niin nyt sano­taan,
että hän on menetellyt epä-sotilanllisesti
ja ehkä koko Yhdys­valtain
suuren sotamahdin mainetr
tn alentavasti.
Pueblon miehistöä on jo kuulus-
Icllu vilkkokaupnilo ja näitä kuu­lusteluja
on harjoitettu sekä salaa
lukittujen ovien takana että julki­sesti,
mikä sellaisenaan tarkoittaa:
tietenkin sitä, että suurelle ylei­sölle
on annettu vain sellaisia tie­toja,
mitä on katsottu sopivaksi
antaa. Toisin sanoen valkeus tai­taisi
tässäkin tapauksessa nauraa
pimeyden töille,-eli-sille, mitä on
siellä lukittujen ovien takana ju­teltu:""
_
Mutia erään tällaisen salaisen is­tunnon
jälkeen — se 'tapahtui jo
tammikuun 28 pnä mr Bucherille
ilmoitettiin, että varo mies puheP
t u s i , sillä niitä voidaan käyttää
todistajalausuntona siinä tapauk­sessa
jos sinut vedetään sotaoikeu­teen
"laivaston säädösten rikkomi­sesta"
mikä muka tapahtui silloin
kun hän luovutti laivansa korea­laisille.
.
Mutta Bucherilla on ilmeisesti
myös joitakin hyviä aseita hihassa.
Hän sanoi laivaston korkeimman
johdon hyljänneen hänen asepyyn-tönsä
kuten oli hänen kertomansa
mukaan hyljätty pyyntö välineiden
saamiseksi salaisten tietojen ja
-laitteiden tuhoamiseksi.
Tämän johdosta, hän selitti, oli
USA:n laivaston korkein johto vas­tuussa
siitä, mitä tahansa salai­suuksin
pohjoiskorealaiset saivat
ja myös siitä, että vakoilulaiva
Puebloa ei yritettykään upottaa.
Pian tämän jälkeen rupesi kuu­lumaan
USA:n kongressista ja
muista vaikutusvaltaisista paikois­ta
varoituksen ääniä, että Buche-risla
ei saa tehdä syntipukkia.
. Sivullisen on vaikea tietää, mitä
näillä Bucherin puolustajilla on
mielessään, mutta kaukana ei ole
ehkä ajatus siitäkään, että laulut
voivat venyä; jos virallisia syytök­siä
nostetaan. Sotaoikeus istuu tie­tenkin
lujasti lukittujen ovien ta­kana
—• mutta kun asioita pöyhi­tään,
niin silloin voi käydä niin,_
että maailmalle vuotaa yhtä. ja
toista tietoa, mikä haluttaisiin mie­luimmin
pitää salassa.
Esimerkiksi voidaan sanoa, ottä
yksi selitys miksi Puebloa ei upo­tettu
tai ei annettu upottaa, oli
ehkä se, että se oli sittenkin pidä-tysaikana
Pohjois-Korean alueve­sillä,
minne upotettuna siitä olisi
tullut koko maailman näkemä to­distus
aluevesien loukkaamisesta.
Yhtenä hyvin huvittavana puo­lena
tässä Pueblon kuulustelussa
on pidettävä helmikuun 5 päivänä
San Diegosta tulleita uutistietoja,
joiden mukaan Pueblossa, huippu­salaisia
laitoksia sisältävässä va-koilulaivassa
oli kuitenkin niin
kehnoja mittausvälineitä, etiä ne
antoivat muka korealaisille koko­naan
vääriä tietoja!
Lainatkaamme vähän mainitun
AP:n tietoa: /
Pufeblön navigaattori kiisti eilen,
että vakoilulaiva tunkeutui Poh-
Jois-Korenn aluevesille, mutta
jmyönsi laivan logaritmin osoitta­van
sellaisen tunkeutumisen tapah
tuneen. Hän syytti viallisia laittei­ta
näistä logaritmin merkinnöistä.
Luutnantti Edward Murphy sa­noi
laivaston kuulustelutilaisuu*
dessa, että pohjoiskorealaisten
viime syyskuussa järjestämässä sa­nomalehtien
haastattelutilaisuu­dessa
esitetyt 11 aluevesirajojen
rikkomista perustuivat laivan
(Pueblon) Loran-järjestelmän ni­mellä
tunnettavan laitteen anta­miin
tietoihin.
^ . . . Hän sanoi näiden laitteiden
tekevän johdonmukaisesti virheitä
aina viiteen mailiin asti ja että
Pueblon navigaattorin täytyi kor­jata
virhet määrittelemällä laivan
todellisen sijainnin . .
Mutta kuka voi uskoa, että huip­pusalaisella
vakotlumatkalla ole­vassa
huippusalaisia laitteita käyt­tävässä
laivassa on niin kehnot
mittausvälineet, että navigaattorin
pitää jatkuvasti korjata sen "vir­heitä".
No, uskoo kuka uskoo, mutta
luutnantti Murphy myönsi kuiten­kin
Pueblon logaritmin tietojen
osoittavan, että laiva oli^ ollut 11
kertaa Pohjois-Korean aluevesillä.
Saa nyt sitten nähdä mitä Pueb­lon
miehistölle tapahtuu? Mahdol­lisesti
käy niin, että useinunille
annetaan jonkinlainen mitali ur­heudesta
ja muutamille vähän sa­tikutia,
vaikka el aivan kalterien
taakse saatcttaisikoan. Mutta help^
poa ci kotiintulokaan aina ole.
— Känsäkoura.