Vapaus, October 15, 1966

              &VU 2 Lauantama, lokäk. 15 — Saturday, Oct. 15, 1966
VAPAUS I N D E P E N D E N T L A B O R O R G AN
O F F I N N I S H C A N A D I A N S
(LIBERTY) EstabUshed Nov. 6. 1917
EDITOR: W . E K L U N D MANAGER: E. S U K S I
• • TELEPHONE! O F F I C E A N D EpiTO.RIAU 074'42e4
Publlshed thrlce 'weeldy.: Tuesdaya, 71iur94»ys aA4 S^tuxdajfSilq; Vapaus
Publishing Ck): liaUted; 100-102 Elm St; We8|; Sudbtor, Qntorlo, Canada
Mailing Aödress: Box 69
Advertislng ratca upon.appU«at4qD. teansiai4p|i^ tvea of cliai^e,:
Authorized as second olat^ mail by tlij» INMV 0((l^«'.I>eparW«
and Dor payment of pofitage In caftb. ' ~
.'TILAUSHINNAT:-.
Oanadaatt: I vk. |9.00> 6 U L $4.75 UfiA:ssa 1 vlL 110.00, 6 Ut.9B.25
3 kk. 2.75 vSuomeesa: I vk. 10.50, 6 kk. 5.75
DDR:n jättiiäistdcjous
Kreikan teollistdiiiiseksi
Kreikka on käynyt Saksan Demo- maioksessa sijaiCsevilla esiintymillä'
Vqori synnytti hiiren
Uberaalien "suuri puoluekokous" missä enna
mukaan piti hyväksyttämän kauaskantoisia ohjelmia ja: suun­nitelmia
Canadan, yhteiskuntaelämän ia talouskasvun h y r
vaksi, osoittautui lopulta melko latteaksi tilaisuudeksi.
Yleisesti puhuen voidaantodeta, että tämä puoluekokous,
vahvisti virallisesti "tapahtuneen tosiasian", eli sen liberaali­puolueen
"oikeistolaistumisen", mikä tapahtui silloin kun mr.
Sharp nimitettiin mr. Gordonin seuraajaksi raha-asiain mi­nisteriksi
ja mr. Robert Winters kauppaministeriksi.
Siitä lähtien on liberaalipuolueen hallitus omaksunut en­tistä
oikeistolaisemman asenteen: enää ei puhuta mitään yh-dysvaltalaispääoman
kontrollissa noin 60-prosenttisesti ole­van
Canadan teollisuuden "ko.tiuttamisesta" eikä ulkomaa­laisen,
pääoman maahantunkeutumisen vastustamisesta. Sen
sijaan puhutaan, kuten tapahtui nyt Ottawan puoluekokouk­sessa,
"mannermaisen vapaakaupan" järjestämisestä, kansal­lisen
sairaushuoltcpalvelun voimaanastumisen, lykkäämisestä
ja ennenkaikkea siitä, että ulkomaalaista pääomaa ei saa mi­tenkään
"peloitella".
On vaikea sanoa, minkälaisen johtopäätöksen esim. Wal­ter
Gordon vetää nyt Ottawassa pidetystä puoluekokoukses­ta,
missä hänen "kansallismielinen" ohjelmansa heitettiin i l ­man
mitään anteeksipyyntöjä ulos ikkunasta. Selvää on, että
mr. Gordonilla oli suuria toiveita siitä, että hänen ohjelman­sa
saa ainakin tuntuvan kannatuksen, vaikka se ei vielä tuli­sikaan
hyväksytyksi. Nyt kuitenkin osoittautui, että oikeisto-siipi
istuu nyt niin lujasti puolueen kuskinpukilla, että mr.
Gordonilla ei ollut siellä edes nokan koputusta. Osoittautui,
kuten on tältäkin palstalta aikaisemmin selitetty, että niiden
toiveet ovat turhia, jotka. luulevat että liberaalipuolueesta
voi tulla' reformi- ja uudistuspuolue. Niin liberaali- kuin
torypuoluekin, on suurpääoman pUolue. ja sellaisenaan se to-,
teuttaa.käytännössä suurpääoman ohjelmaa, missä kansalli­set
edut saavat luvan väistyä aina silloin kun rahamiehillä
on tilaisuus hankkia nopeasti voittoja. Jos mr; Gordon on
tosissaan, kuten toivomme siinä, että ulkomaisen pääoman
kontrollia olisi hallitusvallan johdolla vähennettävä Canadan
ekonomiassa, silloin luulisimme hänellä olevan vaikeuksia
mukautua liberaalipuolueen ohjelmaan ja hallintaan. Kai­kesta
huolimatta nyt näyttää kuitenkin siltä, että mr. Gordon
jää edelleen liberaalipuolueen riveihin.
Ihmetellä täytyy jos kukaan "reformistina" itseään pitä­vä
henkilö voi liberaalipuolueessa niellä vastaan kakistele­matta
raha-asiain ministeri Sharpin selostuksen, että hän lyk­käsi
sairashuoltolain täytäntöön astumisen vuodelle muka
auttaakseen "pikkuihmisten" tulevaisuutta.
Yleisesti tiedetään, että kansallista sairashucltolakia vas­tustavat
ennenk.aikkea suuret vakuutus- ja: lääkeyhtiöt sekä
niiden poliittiset puhemiehet, nimenomaan siksi kun se uh­kaa
kaventaa hieman ko. yhtiöiden mahdollisuuksia voitto­jen
keräämiseksi ihmisten sairauden kustannuksella; Juuri
näiden rahamiespiirien vaatimuksen johdosta mainitun lain
täytäntööntulopäivää nyt lykättiin. Mutta mr. Sharp haluaa
meidän uskovan, että se tapahtuikin "pikkuihmisten" tule­vaisuuden
hyväksi! Kysyä kuitenkin sopii, minkälainen "tu­levaisuus"
on niillä pikkuihmisillä, joilla ei ole varaa hank-
Ma nykyaikaista lääkäri- ja lääkintähoitoa vaikeassa sairas­tapauksissa?
Tällaisia varottomia on meillä paljon ja juuri
heidän takiaan tällaista kansaUista sairashuoltoa maassamme
tarvitaan. Tältä pohjalta katsoen mr. Sharpin lausuntoa voi­daan
verrata siihen, jos hierotaan rääkkäystarkoituksessa
suolaa avoimeen vcrihaavaan. :
Ja kun asia pitkistyy, niin se voi mutkistua. Toisin sa­noen,
mitä takeita on meillä siitä, että kO; sairashuoltolain
: täytäntöönpanoa ei lykätä vieläkin tuonnemmaksi?
Tässä yhteydessä viitattanee mr. Sharpin lupaukseen,,
että ko. laki astuu voimaan heinäkuun 1 pnä 1968. Multa yhtä
juhlallisia lupauksia annettiin viimesyksyn vaaleissa, jolloin
liberaalipuolue vakuutti, että valituksi tultuaan se laatii kan­sallisen
sairaushuoltolain, mikä astuu voimaan ensi vuonna,
eli heinäkuun 1 pnä 1967. Vielä muutamaa päivää ennen Lon­tooseen,
Britannian kansojenyhteisön pääministerien konfe­renssiin
lähtöään pääministeri Pearson vakuutti, että tämä
laki astuu voimaan ensi vuonna. Mutta sitten mr. Sharp tie-doitti,
että lain voimaanastumisen päivää on siirretty vuo­della.
Kun lisäksi muistetaan se, että liberaalit ovat jo vuo­desta
1919 lähtien luvanneet kansallisen sairaushuoltolain
laatimista, ja aina joko yhden tai toisen tekosyyn perusteella
jättäneet lupauksensa täyttämättä, niin meille suotanee va­paus
suhtautua varauksin mr. Sharpin nyt antamaan lupauk­seen,
että tämä cli viimeinen lykkäys.
• • • ML .
Kuvaavaa muuten on, että samalla kun liberaalien puo­luekokous
hylkäsi mr. Gordonin kansallisen ohjelman ulko­maisen
pääomakontrollin vähentämiseksi Canadan ekonomi­asta,
Ottawan kokous hyväksyi päätöslauselman, missä kan­natetaan
periaaltee.ssa vapaakauppa-alueen järjestämistä Yh­dysvaltain
kanssa. -
Monet huomatut talousmiehet ja muut ovat osoittaneet,
että tällainen vapaakauppa-alue johtaisi Canadan entistä tiu­kemmin
yhdysvaltalaispääoman kahleisiin. Käytännöllisenä
esimerkkinä siitä on Canadan ja Yhdysvaltain autoteollisuus-sopimus,
jonka perusteella amerikkalaisten omistamat auto­tehtaiden
alayhtiöt saavat vuosittain $50,000,000 lahjatulot
kraattisen Tasavallan kanssa neuvot­teluja
Pojajois-Kreikan ligniini- eli
ruskohiiliesiintymien hyväksikäyt­tämisestä.
Kysymyksessä on DDRn
tarjous, avustaa Kreikkaa -niin, että
ruskohiilen hyväksikäytön lisäksi
ruskohiiliperustalle voitaisiin ra­kentaa
myös kemian teollisuutta.
Suunnitelman kustannukset arvioi­daan
nousevan 6. miljardiin drak-raaan
eli 64 miljoonaan Suomen
markkaan. Kreikka on odottanut jo
viisi vuotta Länsi-Saksan lupaamaa
taloudellista ja teknistä apua suun­nitelman
. toteuttamiseksi: Länsi-
Saksan ulkoministeri Schröder saa^
puu Ateenaan tänä perjantaina 3r
päiväiseile viralliselle vierailulle
estääkseen Kreikkaa hyväksymästä
DDRtn tarjoustj».
Jo vuonna 1962 Länsi-Saksa ja
Kreikka solmivat sopimuksen Poh-jois-
Kreikassa sijaitsevien suurien
Lignaatti- eli ruskohiiliesiintymien
hyväksikäyttämiseksi. Solmitun so­pimuksen
mukaan Länsi-Saksa l u ­pasi
luottoa tarkoitusta varten 200
miljoonaa D-niarkkaa. Tähän men­nessä
Länsi-Saksa on" kuitenkin an­tanut
luottoa vain 20 miljoonan D-markan
arvosta ja sekin on ollut
pakko- käyttää muihin tarkoituksiin
Länsi-Saksan vaatimuksesta.
Koettuaan pettymyksen Länsi-
Saksan. kanssa Kreikka kääntyi
DDRn puoleen jo parisen vuotta
sitten ja neuvottelut ovat sujuneet
suotuisasti Kreikan ruskohiiliesiin­tymien
hyväksi käyttämiseksi. DD­Rn
laatiman suunnitelman mukaan
aloitettaisiin kaivostoiminta Ptolc-ja
täältä rakennettaisiinr Ki-eikan
eteläosiin 800 kilometriä pitkä joh­to,
jota pitkin kuljetettaisiin rusko­hiilestä
valmistettava kaasu. Sen
avulla voitaisiin järjestää 12 kau­pungin
lämmön- ja voiman tarve
sekä rakentaa kaasun jalostukselle
perustuva monipuolinen, kemian
teollisuus, jonka päätuotantoartik-keleina
olisivat r i k k i , parafiini, ras­kas
öljy, tekokuidut ym.
Kustannusarvio on 800 miljoonaa
D-markkaa ja Kreikka saisi maksaa
sen 10 vuoden aikana omilla maa­taloustuotteillaan.
DDR laatisi yk­sityiskohtaiset
suunnitelmat, toimit-
'taisi rakennusaineet ja^,koneistot
sekä antaisi teknisen avun. Mitään
valuuttavaikeuksia suunnitelman to­teuttamiseen
tiellä ei~olisi. Kreikan
talous- ja hallituspiireissä on jo
kauan ollut voimakas kannatus —
aina konservatiivisia piirejä myöten
— DDRn tarjouksen hyväksymisel­le.
Länsi-Saksan ulkoministeri Schrö­der
saapuu ensi perjantaina viralli­selle
3-Fäiväiselle vierailulle estääk­seen
DDR:n tarjouksen hyväksymi­sen,
jonka toteutuminen. loppuvai­heissa
merkitsisi sitä, että Kreikka
'unnustaisi Saksan Demokraattisen
Tasavallan.
Saksan Demokraattinen Tasavalta
on maailman .suurin ligniilin eli rus­kohiilen
tuottaja ja lisäksi sillä on
maailman laajin kokemus ruskohii­len
käyttämisessä kemian teollisuu­den
raaka aineena. YK:n tilaston
mukaan maailman ruskohiilen tuo­tanto
oli vuonna 1964 yhteensä
Korkea-arvoisia
upaeevf ja ei^oimilt'
Ottawa. — ^ Puolustviöasidin minis­teri
PaiiVHeUyer tiedoitti keskiviite
kona r alahuoneen istunQOlleit;ett^A40/
vanhempaa upseeria erosi asevoi­mista
ennenaikaisesti 18 kuukauden
aikana ennen viime elokuun loppua^
Tammikuun 1 päivän 1965 j a elo^
kuun 30 pn 1966 välisenä aikana;
eronneesta 79 johtavasta upseerista
oli vain 39 saavuttanut normaalisen
eläkkeellejäämisiän; :
Puolustusministeri pidättyi vas­taamasta
Michael Rorrestallin. ( PC
Halifax) kysymykseen siitä, että
annetaanko asevoimien miehille
yleensä vapaan valinnan mahdolUn
stflis siitä, liittyvätkö he ylidistet-täviin
asevoimiin, vai eroavatkp^^h^:
jyipqaehtoisesti menettämättä mi­tään
eläke tai muita etuisuuksia.
« « $ JA RUMA MAiO
/ KUQ^klrjail|il& Sakjiri Pälsi vierai^
U:':täM|ift,.'ini|ui8s^i^ kirjoitti^ rhän;
havdhnöistaam' j a : näkemykslstöääi
kirjan, jolle äfltpi'erittäin mielön*
ktintoisen nimen; "Suurh kaunis^
ja ruma maa";
- Ensimmäiseen kohtaan voimme
sasoa^ että. kyllä tämä. maamime on
suuri ja rikas: Allekirjoittanut: saisi
varmasti maantieteessä, arvolauseen
heikko 4, sillä enpä todella ollut
vaivaantunut hutkimaan kuinka suu­ri
todella maamme on. Suurin maa
läntisellä pallonpuoliskolla ja toi-sekst
suuria^ koko.> maailmassa. Pin-;
ta-ala vesistöt mukaan v luettuna
3,851,809 neliömailia. Lienee vielä­k
i n paiikkoia;maassamme jota ei
ihmisen jalka'ole astunut. Ensim­mäisen
naaatlnaansodan aikana Kosr
kis-Kassu eli "Taulapää" lauleli
mlui^np^ s u l o u d e s t a seiu-aavasti:.
K E N E N ON SYV?
On sellaisia ihmisiä vieläpä työ­läistenkin
jouko.ssa. jotka pitävät
rotusortoa uivan luonnoili.sena a.sia-na.
jjoku aika sitten, neckerivaJno-jen
kiivaimmillaan ollessa naapuri­maassamme
eräs tavallinen työläi­nen
aivan luonnollisena asiana sa-
Jioi:
Miksi ne ovat alkujaan tuomu'!
niitä neekereilä sinne Yhdysvaltoi­hin.
Olisivat antaneet niidon olla
omas.sa maassaan — siellä mustien
valtakunnassa. Kyllä ne mustat ko.s-tavat
valkoi-sille, jos joskus pääsevät
siihen asemaan.
Mitä harkitsematonta a.sioicl'Jii
ymmärtämistä .se todistikaan henki­löltä^
joka il.se on tullut tänne siir­tolaisena.
Hänen ci tullut mieleen­kään,
että jokaisella on elämisen
oikeus, eikä hän tiennyt .sitä, että
neekerit on alkujaan tuotu Yhdys­valtoihin
orjiksi ja vapaaksi työ­voimaksi.
Kun ilmeni, että Y K : n nykyisiä
pääsihteeriäkin voisi joku .sanoa
•'ei valkoiseksi", oli mies hetken
hiljaa. Sitten hän myönsi, ensin
hetken ajateltuaan, että neekereille
ei ole annettu samoja elämisen maii-dollisuuksia
kuin valkoisille.
Tuli myöskin puhe, että intiaanit
ovat Amerikan alkuasukkaita, heitä
ei ole siis mistään muualta tänne
tuotu, mutta heillä ci ole alkcelli-simpiakaan
. mahdollisuuksia elä­mänsä
parantamiseen. Heillä ei ole
äänioikeutta ja heidät työnnetään
asumaan joihinkin määrättyihin
paikkoihin, reservialueilla ja hei­dän
asunto-olonsa ovat huonot.
Edellämainittu työmies koetti
vielä väittää, että sen paremmin
neekerit kuin intiaanitkaan eivät
halua, tehdä työtä, vaan elävät va-paaehetoisessa
kurjuudessa. Oikein
esimerkkien voimalla oli selitettävä,
että jos kaksi miestä —: neekeri ja
valkoinen — menee hakemaan työ­tä,
niin melko varmasti sen valkoi­nen
saa, vaikka toisella olisikin sii­hen
paremmat edellytykset ja vie­läpä
koulutus. Onpa sellaisiakin ta­pauksia,
että joku voi kääntyä lää­kärin
vastaanotolta nähdessään tä­män
olevan jo',^.in muuta rotua
kuin-inilä hän itse edustaa.
•""Tämän rotuvainon runteleman
työläisen oli lopuksi myönnettävä,
että ovathan olosuhteet voineet olla
vastaisia näille F"»i"jiitiiillc neeke­reille
ja intiaaneille. Hän sanoi näh­neensä
kunnollisiakin yksilöitä,
jotka käyvät työssä ja elävät "val­koisten"
lavalla säännöllistä elä­mää.
Mutta he eivät silloin enää
asukaan leservialueella, se onkin
kai ehtona ja ensimmäisenä askelee
na heidän pääsyssään "valkoi.sten
ja puolivalmista tavaraa val­mistavaksi
ei-teollisuusmaaksi,
mikä olisi entistä enemmän ta-
(tullimaksujen poistamisen muodossa), minkä "palkkioksi" ne ' Icudellisesti ja poliittisesti riip-qvat
nyt erottaneet tuhansia työläisiä ja kiskovat edelleen puvaisuussuhteissa Yhdysval-canadalaisilta
paljon korkeampia hintoja autoista, mitä amc- loista. '
rikkalaiset joutuvat ajokeistaan maksamaan. Liberaalien- tästä puolueko-
Tällaisen "vapaakauppajärjestelmän" laajentaminen joh, kouksesta ci kunnian kukko
taisi varmasti siihen, että Canada jäisi edelleen raaka-aineita laula.
seurakuntaan".
Kukaan ei kumminkaan voi väit­tää
etteikö intiaaneilla ja neeke­reillä
olisi jo ammoisista ajoista
peräisin olevaa sivisty.stä ja histo­riaa.
Heidän muovaamansa e ineet
ovat maailmankuuluja taiteellisuu-
;iastaan. jopa siinä määrin, että nii­tä
korkealla hinnalla myydään ja
halvemmin menetelmin valmiste­laan
muissa maissa matkamiiistoik-
Sitähän porvan haluaakin, että
työläinen ei ajallelisi mitään itse,
vaan uskoisi kaiken . mitä heidän
laholta .syötetään. Edellä kerrottu
esimerkki on siitä selvänä todi.^lee-na
kuinka ajatusmaailma heittää
kuperkeikkaa kun lukee sellaisia
lehtiä, jotka ovat kaukana totuu­desta.".
.Nyt kun lehdillemmc alkaa levi-t.
v.sryntäys, niin m i t ä sopii tarjota
luettavaksi tällaisillekin henkilöil­le,
että heidänkin ajatusmaailman­sa
alkaisi suorittaa sitä tehtävää,
jota varten se on. eikä uskoi-si kaik­kea
mitä porvarin taholta lariotaan.
Se myönnettäköön, että oma-aloit­teinen
ajattelu vaatii ihmisellä hiu­kan
enemmän, mutta se tuo myös­kin
jokaiselle suuremman nautin-'
non tuntiessaan olevansa ajatusten­sa
ja tekojensa, herra. Silloin ei ole
kylmä toi.slcn ihmisten hädälle eikä
kohauta olkaansa Vietnamissa käy­tävälle
hyökkäyssodalle, vaan tie­tää
sen olevan suurimman vääryy­den
mitä sivistysvaltioksi itseään
kutsuvan taholta tällä hetkellä suo­ritetaan.
— L.
Englannin labour-puolueen vuosiko-kcuhsessa
Brightonissa saavutti puo­lueen
nykyinen johtaja, pääministeri
Wilson työvoiton voimakkaasta vasem
misto-oppositiosta. Mutta vaikka puo­luejohto
saikin läpi päätöslauselmat
tärkeimmissä kysymyksissä — hinto­jen
ja palkkojen jäädyttämisessä se­kä
uiko- ja puolustus-politiikassa —
.se myös koki vastoinkäymisiä eikä
suinkaan pystynyt vakuuttamaan va­semmisto
oppositiota, että hallituksen
noudattama - politiikka olisi ehdotto­masti
oikea ja para.s tapa selviytyä
Englannin talouselämän- nykyisistä
vaikeuksista..
Talouspolitiikkaa koskevista päätös­lauselmista
äänestettäessä hallituksen
politiikkaa puoltavat esitykset saivat
(xletetusti enemmistön .mutta merkit­tävää
kuitenkin on, että niitä vastus­ti
2,5 miljconaa mandaattiääntä. Työt
tömyyden on ennustettu koskevan tu-levanii
talvena jopa puolta miljoonaa
henkilöä, joten on ymmärrettävää, ct-
:ä oppositio käytti keskustelussa erit­täin
kiivaita ja katkeria puheenvuo-vui\:
Ilallituk.scn todettiin turvautuvan
pcliiltistcn va.stustajien.sa, konserva-liivien,
vanhoihin menetelmiin pelas­taakseen
maan krii.si.stä. Monet puor
luGcseon ryhmäjäscninä kuuluvat am­mattiliitot,
joiden toimintavapautta
j-yrkästi rajoitetaan jäädyty.slaeilla,
Olivai p^JfiQybettuja: tukemaan haliUuk
seor politiikkaia noudat^^ peri­aatetta
''pUa kaatemtussa. y«iettä'',
toisin sanoen ne eivät tahtoneet rik­koa
labourrliikkeen yhtenäisyyttä ja
asettaa puolueen vallassaoloa vaaral­le
alttiiksi. Eräänlainen- vastaisku
W i ^ n i l l e oli ämmattiylidistysjöhta;ä
Frank Cöusinsin esittämä ja kokouk--
sen hyväk^mä päätöslauselma, jossa
ilinaistiin. '^'vakava huoiestuminen
työttömyyden: nopeaista kasvusta''.
Puolustusmenot muodostavat tällä
hetkellä noin 26 prosenttia kaikista
valtion .menoista ja ovat ilmeisesti
ylivoimaiseo suuria: rasitteita EitglaTi-nin
taloudessa. Menojen suurin koh
de tällä- alalla on finglannin harjoit-tama"
Siiezista itään" politiikan riiu-kahaan
tuomat sotilaalliset sitoumuk­set.
Kiinnipitäminen näistä entisen
suuren imperiumin ulkoisista tunnus­merkeistä
on ilmeisessä ristiriidassa
nykyajan realiteettisen kanssa. Ko­kouksessa
hyväksyttiin vasemmiston
esityksestä julkilausiuna,- jossa vaa­ditaan
aseittaista irtautumista vuoteen
1970 mennessä näistä sotilaallisista
sitoumuksista sekä puolustusmeno­jen
katon asettamista 250 miljoonaa
puntaa alapuolelle son, mihin halli­tus
on valmis.
Rhodesian ongelman hoitamrnen
synnytti kärkevää keskustelua. Halli­tuksen
kannan vastaisessa päätösiau-:
74f),2 miljoonaa tonnia mistä DDR:n selmachdotuksessa vaadittiin pikaista
osuus oli 2.'59.9 miljoonaa tonnia, siirtymistä enemmistöhallintoon Rho-
.Neuvostoliiton 145,1 miljoonaa ton­nia,
Länsi-Saksan 110,9 miljoonaa
tonnia Ju,!:{Oslavian 27,4 miljoonaa
tonnia. Unkarin 27.2 miljoonaa ton­nia.
Bulgarian 23,8 miljoonaa tonnia
ja Puolan 20,3 miljoonaa tonnia.
Kreikan tuotanto oli 3,8 miljoonaa
tonnia.
Murh.ita syytetty
natsi hirttäytyi
Hagen Länsi-Saksa. Täällä on
oikeudessa vastaamasa joukkomur­hasta
I\iolassa sijainneen natsien
.Sobiborin kuolemanleirin 11 toimia
henkilöä. Oikcusvirkailijat tiedoitti-vat
täällä maanantaina, että" pääsyy-tctty
tästä porukasta oli hirttänyt
itsensä sellissään sunnuntai-iltana.
Hiittäytynyt ,04 v. Kurt Bolender,
syytteessä 360 murhasta ja 84,000
ihmisen teurastuksen avustamisesta,
jätti jälkeensä nootin sanoen, ettei
hän ole tappanut eikä rääkänns^
yhtäkään juutalaista.
Bolender kirjoitti ettei häntä ku­kaan
uskoisi oikeuspaikalla, ja että
hän ei halua kuluttaa loppuelä­määnsä
vankilassa, sanoi virkaili­jat.
Toisia syytetään kanssarikollisuu-desta
250,000 juutalaisen murhaan
Sobiborissa.
desiassa ja rotusyrjinnän poistamista
sekä poliittisten vankien vapauttamis­ta.
Samoin esitettiin, että olisi kään­nyttävä
Y K : n puoleen ja pyydettävä
sitä käyttämään pjikkokeinoja Smit
hin hallitusta vastaan. Nämä ehdo­tukset
eivät kuitenkaan saaneet taak­seen
enemmistöä, joten hallituksen
toimenpiteet siunattiin, ja viivyttelevä
linja jatkuu Rhodesian ongelman rat­kaisun
yhteydessä.
Englannin passiivinen j a saamaton
asenne ulkopolitiikassa oli myös esil-
Yu. Wilsonin hallituksen noudattama
Johnsonin politiikkaa myötäilevä linja
sai kuitenkin —- jos ei aivan tuomi­ota
niin ainakin tuntuvan näpsäyksen,
kun kokouksessa hyväksyttiin päätös^
lauselma, jossa hallitusta kehoitettiin
kaikin keinoin painostamaan Yhdys
valtoja l(4>ettamaan Vietnamin sota
ja Vietnamin demokraattisen tasaval­lan
pcmmittaminen. Uukopolitiikkaan
kohdistuvan kärjen taittamisdisi teki
ulkoministeri George Brown esityk­sensä
Vietnamin sodan lopettamisek­si.
Oleellisena sisältönä esityksessä
on rauhasrjoukkojen lähettäminen
Vietnamiin valvontatehtäviin samaan
tapaan kuin Kyproksessa. Sosialistis­ten
maiden reaktio tähän ehdotukseen
on ollut viileähkö.
Vaikka Wi!son lähtikin voittajana
kokouksesta ,ei hän vamvaahkaan ol-
(Jatkuu seuraavalla sivulla)
V : Vieppä tuhatta iÄfji^lh&ii^
tämä on vihan s^ffyälA'^''
onko laitoja,-ollOTTfcaätt»"''' '
pantu kartallfesumäMs^äVaan.
Vieppä tuhatta.>miteii'.!i^äkalti
^ kansa kahdekäan miljobhaä'
helposti puolen miljoohrfä' '
sisältää Montreal. ' " ' ; '' •
Kalle arveli että koko "maa on
pantu kartalle summassa',' ja" siltä
kai se tavallisesta ihmislBstä jo
näyttikin. Väkiluku oli' silldih va­jaa-
8 miljoonaa "helFtosfe*«puolen
miljoonaa sisältää Montreäi"," Nyt­hän
OUT Montreal jo pääss^v v.äilct-luvussa
y l i miljoonan ja kokemaam­me
on 20 miljoonassa. Suuri ja r i ­kas
on-maamme, viljaa tulee paljon
kaikenlaista ja sitä on viety ja:vie­dään
jatkuvasti Euroopan sosialisti­siinkin
maihin. Kiinaan j a muijalle^
Tämä tulee, koko kansan vauraudek­si,
siitä nauttivat farmarit, rauta­tiet,,
merenkulku ja monet muut;
mutta Setä Sämi rajan tuolla puo­len
irvistelee ja pui nyrkkiä, että
ei saisi niin tehdä, ei saisi lähettää
viljaa ulos.
Valtiovarain entinen ministerim­me
Walter Gordon äskeisessä pu­heessaan
valotti niitä suuria j a . k y l ­miä
numeroita kuinka suuressa
määrin maamme rikkaudet ovat ul­komaalaisessa
kontrollissa . . .
Maamme on tuhatjärvinen maa,
vesiresurssit ovat suuret ja mah­tavat,
ja ei ole kumma että taas­kin
amerikkalaiset puivat nyrkkiä
rajalla ja vaativat, että meidän tu­lisi
antaa jokiemme ja järviemme
vedet virrata heidän käyttöönsä.
O l i . yksi reilu mies, edesmennyt
kenraali McNaughton, joka sanoi
selvät sanat mitä meidän.olisi teh­tävä
säilyttääksemme; rikkautemme
omissa omistuksissamme.
Me olemme menettäneet osan it­senäisyydestämme
ei ainoastaan ta­loudellisissa
asioissa vaan myöskin :
poliittisissa, ja jos tätä jatkuu olem­me
luisupinnalla.
Mitä sanoo kansa? Kauniiksi
; myöskin sanoi Pälsi tätä maatam­me,
jota se varmastikin on. Johan
lapsina luimme Niagaran putouksen
kauneudesta. E i ole siellä kaunista
ainoastaan putous vaan kauniit he-delmäisiutukset
kukoistuksen par­haana
aikana on suurenmoinen näh­tävyys.
Entäs kaunis British Colum-biamnie.
siitähän on puhuttu ja
kirjoitettu paljon. Kaunis on myös­kin
preeriamme kun vilja lainehtii
silmän kantamattomiin kuih meri.
Kaunis on maamme ja rikas.
Mutta onpa rumaakin kuten Pälsi
sanoi, kavahti kai kauheasti näitä
nikkelialueen palaneita kallioita,
varsinkin siihen aikaan. Muistan
kun hyvä. tuttavani Tapperin Oskari
teki maailmanynipyrämatkan ja kun
hän palasi kysyin Oskarilta missä
näit rumimman paikan maailman­matkallasi.
Oskari paukautti silloin heti suo­ralta
kädeltä että tässä Sudburyssa
ja Copper Cliffin j a Conistonin ym­pärillä,
niin rumaa ja elotonta paik­kaa
ei ollut nähnyt muualla koko
matkallaan. Onpa tietenkin kun
maa on suuri, on siinä rumaa j a .
kaunistakin, mutta rumaa kai sitten­kin
vähemmän kuin muuta.
Hyvä ja rakas on tämä uusi koti­maamme
ja tämän tunnemme uu­deksi
isänmaaksemme, vaikka
olemmekin saaneet tarpeeksi nähdä
puutetta ja kurjuuttakin aikanaan.
Sitä kuitenkin tahdomme, että
maamme olisi itsenäinen ja riippu­maton
kaikista kiristäjistä jotka
tahtovat*^ määrätä meidän omia
asioitamme. Itsenäisyys ja kunnioi­tus
omaa maatamme kohtaan on
meille kallein ja sen puolesta pu­humme
ja toimimme ja tarpeen tul­len
vaikka tappelemme.
— Tckonimus.
PÄIVÄN PAKINA
JEREMIÄDI HYÖKKÄÄJÄIH PUOLESTA
Ei ole helppo nykyaikana löytää
puolustajia Yhdysvaltain kurjalle
hyökkäyssodalle pientä Vietnamin
kansaa vastaan.
Yhdysvaltain kaikkein läheisem-mät
liittolaisetkin ovat tuominneet
Vietnami.ssa nyt kä^funissä olevan
ihmisteurastuksen.
Canadan koko työväenliike —
molemmat työväenpuolueet, am­mattiyhdistysliike
ja muut järjes­töt
ovat esittäneet tuomitsevat
mielipiteensä jenkkien Vietnamin
sodasta.
Canadalaiset jiilkisuusmiehel,
aina pääministeri Pearsoniin asti
ovat antaneet ymmärtääi että he
olisivat mielissään, jos jenkit lo­pettaisivat
Pohjois-Vielnaniin pom
milukscn ja ryhtyisivät neuvotte­lemaan
sodan lopettamisesta.
Tällaisia esimerkkejä voitaisiin
luetella loppumattomasti kaikilta
manturcilla ja kaikista, maista. Y h ­dysvaltain
hallitus c i ole koskaan
ennen tullut niin yleismaailmalli­sesti
tuomituksi, mitä se nyt tuo­mitaan
Vietnamin sodasta.
; Siksi on miltei liikuttavaa uskol­lisuutta-
jenkkikcnraaleja kohtaan
SO kun eräs Torontossa ilmestyvä
sanomalehti kirjoitti viime lauan­taina
surkean jeromiadin eli rui-kutu.
svirren siitä pahasta maail­masta,
mikä ei jenkkien hyökkäys-solaa
hyväksy eikä avusta. Näin
"dundeellisesti" k.o. lehti vaikeroi:
"Me kaikki muistamme, että
Ranska joutui poistumaan Indo-
Kiinasta, sen jälkeen vuonna 1954
jaettiin Vietnam kahteen osaan,
pohjoiseen ja eteläiseen väliaikai­sesti
. ; kunnes maa voitaisiin
kansan tahdon perusteella ja kan­sanvaltaisella
äänestyksellä yhdis­tää.
Tätä tilaisuutta ei ole koskaan
tullut. Sen sijaan Pohjois-Vietna-min
kommunistihallitus lähetti h i l ­jalleen
Etelä-Vietnamiin alueelle
sissejä, joiden toiminta puhkesi
avoimeksi taisteluksi . . . Tässä
vaiheessa Etelä-Vietnamin hallitus
pyysi Yhdysvalloista aikaisemman
sopimuksen perusteella sotilas­apua.
Ja niin alkoi selvät sotatoi­met
kommunistijoukkojen karkoit
tamiseksi takaisin Pohjois-Viotna-miin
. . ."
Tässä sallittanee meidän tehdä
pari reunahuomautusta;
Miksi lehden kirjoittaja on aika­määristä
ja "sopimuksista" niin
epämääräinen? Johtuisiko se siitä,
että kirjoittaja pelkää tosiasialn
käsittelyä? Esimerkiksi sitä, että
vaalit Vietnamin yhdistämiseksi
oli määrä pitää viimeistään v. 1956 '
— mutta niitä ei annettu pitää sik­si
kun pelättiin, että vaalitulos ei
tyydytä VVashingtoniav kuten enti­nen
presidentti Eiscnhow.eriun on
muistelmissaan avoimesti myöntä-
.nyt.'' .
Mitä tapahtuu: tavallisesti sil­loin
kun kansanjoukoilta kielle­tään
kansanvaltaiset vapaudet
mielipiteittensä ilmaisemiseen?
Tavallista on—että kansanjoukot
eivät antaudu sellaisen mielivallan
johdosta vaan jatkavat oikeutettua
taistelua "muilla keinoin". Juuri
näin tapahtui Etelä-Vietnamissa —
mihin Yhdysvallat lähetti ensin
aseita ja "neuvonantajia" ja sitten
lopulla sotavoimia Geneven sopi­musta
ja omaa juhlallisesti anta­maansa
lupausta rikkoen.
Tällaiset ovat tosiasiat. Mutta to-rontolaislchti
höpisee vain Jonnin
joutavia. Lainatkaamme kuitenkin
siltä hengen jättiläiseltä noin n i ­meensä
vielä seuraavaa:
"Muistettavaa myöskin on, että
kun taistelut alkoivat kommunisti-joukkojen
karkoittamiseksi Etelä-
Vietnamin alueelta, silloin kaikki­alla
maailmassa pidettiin ilman
muuta selvänä (höpsis -r- K ) että
Yhdysvallat osallistuu taisteluihin
Etelä-Vietnamin auttajana ja kut­suttuna
sotatoverina. Mutta nyt
ovat käsitteet jo ehtineet inonissa
piireissä muuttua vaikkakaan to­siasiat
eivät ole alkuperäisestään
miksikään muuttuneet. Vuosia kes­tänyt
kiihkeä. kommunistinen val-hepiopaganda
on tehnyt tehtävän­sä,
j a sen uhreina ovat, suurelta
osalta olleet ne ikäluokat, jotka y l i
kaksitoista vuotta sitten eivät vie­lä
edes kyenneet seuramaan maail­mantapahtumia,
vielä 'vähemmän
tekemään niistä omaperäisiä johto­päätöksiä.
N i i n ollen monissa mais­sa
oppilasnuoriso on saatu kiihoi-tettua
tuomitsemaan Yhdy^allat
Vietnamin sotaan syylliseksi ja
vieläpä yritetty siihen iskeä hyök­kääjän
leimakin.
Mutta myös vanhemman ikäluo­kan
keskuudessa näyttää j n o n i in
seikkoihin nähden muisti olevan
hyvin 'lyhyt' . . ."
Se siitä.
Jenkkien iloksi. Torontossa on
sentään yksi sellainenkin sanoma­lehti,
mihin ei ole "kommunistien
propaganda" pystynyt ja mikä ve­tää
jenkkien puolesta niitä "oma­peräisiä
johtopäätöksiä" kaikista
tosiasioista piittaamatta.
Valitettavaa vain on, että moisen
jeremiadin julkaisija on suomen­kielinen
Vapaa Sana. Miksi sen p i ­tää
tällaisia itkuvirsiä julkaista
jenkkien hyökkäyssodan puhtaaksi
pesemiseksi, se on ainakin meille
käsittämätön asia. — Känsäkoura.