Vapaus, August 4, 1959

              Si<ru'2 •' Tiistaina, elok. 4 p. — Tuesday, Aug. 4, 1959
VAPAUS
(LIBERTT) — Independent Labor
Organ. of Finnish Canadians:^ Es-tabllshed.
Nov. 6, 1917. Authorized
as.-second class mail by the ^Post
O^ice Department, Ottawa. Fub-llshed'
thrlce weekly: Tuesdays,
Thursdays: and Saturdays by Vapaus
Publishing vGompany Ltd;, at 100-102
Elm st. W., Sudbury, Ont.. Cpnada.
Telephones:. Bus. Office OS. 4-4264;
Editorial Office OS; 4-4265: Manager
E. Suksi,,Editor W. Eklund. Mailing
addre$s: Box 69, Sudbury, Ontario.
Advertising rates iUpon-applicatlon.:
Translatlon' free of charge.
TILAUSHINNAT:
Canadassa: 1 vk. 8.00 6 kk. 4.25
3 kk. 2.50
Yhdysvalloissa: 1 vk. 9.00 6 kk. 4.80
Suomessa: 1 vk. 9.50 6 kk. 5.25 >
Länsi painostaa
Suomessa on herättänyt mielenkiintoa se kun Suomea
painostetaan yhtymään ns. "seitslkko''-hankkeeseen. Tämän
johdosta Helsingissä ilmestyvässä Kansan Uutisissa käsitel­tiin
tätä »asiaa-toimitiispalstalla heinäkuun 26 pnä seuraa­vasti:
.• ' . ; ~'.
-Kul^^ -saikon alussa Saltsjöbadehissa pidetyn ko­kouksen
yhteydessä voitiin todeta se suoranainen vainohul­luuteen
viittaava uhkailu ja painostus, jota varsinkin Ruot­siin
ja Englannin eräät taantumukselliset piirit ja sanoma­lehdet
kohdistivat Suomea kohtaan. Puhumattakaan talou­dellisesta
uhkailusta, jonka mukaan Suomen_ tjalous ja sen
vienti tulevat saamaan ankaria iskuja, ellei Suomi lähde mu­kaan
"seitsikko"-hankkeeseen, vilisi myös suomalaisessa taan-tumuslehdistössä
törkeätä ulkomailta pumpattua propagan­daa,
jossa Neuvostoliittoa tölväisten puhuttiin Suomen "kah­lehditusta
vapaudesta" ja jopa "puoliörjuudesta", kuten eng­lantilainen
Daily Telegraph-lehti suvaitsi tilannetta luon­nehtia.
Mainitun propagandan pitäisi jo sellaisenaan osoittaa,
ettei kysymys voi olla mistään Suomen etujen mukaisesta
puuhailusta. Sekä Euroopan talousyhteisö että myös Eng­lannin
nyt ajamat yhteismarkkinahankkeet ovat lähtöisin
eräiden suurmonopolien pyrkimyksestä laajentaa, markki­noitaan
omia kotimarkkinoita pidemmälle. Kapitalistisen jär­jestelmän
pulasta, tuotannon pysähdystilasta ja työttömyy­destä
uskotellaan nyt päästävän mainittujen yhteismarkki-nain''
avulla. Samalla eräät länsivaltain johtajat pyrkivät
muodostamaan yhteismarkkinoista taloudellisen ja poliittisen
pohjan sosialistisia maita vastaan kohdistetuille sotilaallisille
hankkeilleen. Ei päästä mihinkään siitä, että kysymys on
mitä suurimmassa rnäärin politiikasta, joka tähtäytyy sekä
sosialistista maailmaa että toisia moriopoliryhmiä, toisia mai­ta
ja pienempiä yrityksiä vastaan, uusien markkinoiden val-loittarniseksi
suurille monopoliyhtymille, joille entiset mark­kinat
ovat liian ahtaat.
Osallistuminen moisiin alueellisiin tullimuurien rajoitta­miin
ryhmittymiin merkitsisi taloudellisen ja poliittisen riip­pumattomuuden
menettämistä, ja poikkeanfiista siltä rauhan
ja kansainvälisen yhteistyön .edistämisen linjalta, jota maam­me
'on sodan jälkeen pitänyt ohjenuoranaan.
On väitetty, ettemme voisi jättäytyä ns. "seitsikon" ul­kopuolelle,
koska vientimme tälle alueelle — Englanti, Ruot­si,
!Norja,.Tanska. Itävalta Sveitsi ja Portugali — uhkaisi
jyrkästi supistua. Selvää tietysti on että maatamme voitai­siin'yrittää
taloudellisesti ja poliittisesti painostaa, mutta
epäilemme.!myös, ettei esimerkiksi Englannilla ole siihen
poliittisesti paljon varaa. Toiseksi on muistettava, että vien-
:iTi«ne'tä'lie"alueelIe käsittää pääasiassa puunjaloätejta, pää-
/ie*timaapa Englanti. Portugalin ja Itävallan, kanssa ;ofi
Mi^pdtoitie Jollut verraten vähäistä. Vientimme Norjaan ja
i^ar^nSij^ /^veitsiin ja Ruotsiin on ollut tuntuvasti pienempi,
kuiri' 'l^iontimme näistä maista. Suomen osuus Englannin
luonnissa on ollut erityisesti sahatavaran, vanerin, kaivos-puun,
sanomalehtipaperin ja selluloosan osalta siksi huomat-.
jtava, ettei Englannilla olisi, mahdollisuutta saada tarvettaan
Arasta|vasti puun jalosteita "seitsikon" sisäpuolelta, — Ruot­sista
ja Norjasta — kun ulkopuolelle jäisivät sellaiset suu­ret
puunjalosteiden Englantiin viejät kuin Suomi, Neuvos-
-toliitto, Canada ja USA. Näyttääkin siltä, että häly Suomen
.viennin jyrkästä supistumisesta on^ suuresti liioiteltua ja
keinotekoista. Sikäli kuin Englanti haluaisi painostaa Suo-
;mea ja ostaisi mieluummin jostakin muusta "seitsikon" ul-
"kopuolisesta. maasta kilin Suomesta,, on meillä varmasti mah­dollisuus
lisätä puunjalosteiden vientiä muualle, esimerkiksi
isosialistisiin maihin, jotka ovat tiettävästi halukkaat lisäa-
'määh ostojaan Suomesta, kunhan myös Suomi lisää vastaa-
•vastitupntiaän näistä maista.
Jos Suomi menisi mukaan "seitsikkoon", olisivat seura­ukset
todella Suomelle tuhoisat monilla aloilla. Maamme ko-
.timarkkinateoUisuus toimii tällä hetkellä monilla aloilla, vah-
.van tullisuojan varassa. Jo pohjoismaiden yhteismarkkina-
'mahdollisuuksia tutkittaessa todettiin,, että eräät Suomen
teollisuusalat, kuten metalli- ja kuljetusvälmeteolisuus, teks^
tiili-ja valmisvaateteollisuus, nahka- ja kenkäteollisuus sekä
eräät elintarviketeollisuuden haarat joutuisivat ankaran. kil-
.pailun kohteeksi ja Suomi pyysi näillä aloilla tullien poista­misessa
useiden vuosien siirtymäaikaa. Kun markkina-alue
nyt laajenisi.-Suomen markkinoista kilpailisivat sei laiset tun­netut
teollisuusmaat kuin Englanti, Sveitsi ja Itävalta ja kun
tullit: näiden maiden kesken tasoitettaisiin, merkitsisi se Suo­men
tullien: voimakasta alenemista ja edellämainittujen alo-
.jen joutumista vieläkin ankaramman kilpailun kohteeksi.
Seurauksena olisi suurtyöttörnyys ja jatkuvat yritykset pol­kea
paikkoja ja elintasoa. Maatalouden osalta ei seurauksia
edes .tarvinne todistella. Suomen pienviljelijät saisivat jou-kottain
lähteä kotikonnuiltaan etsimään työtä tehtaista ja
•rakennuksilta. Maamme pienyritteliäisyys tukehtuisi suu­rimmalta
osaltaan_ja tuhannet'pienyrittäjät joutuisivat ha­keutumaan-
tavallisiin ansiotöihin. >
; "Kun lisäksi mu4stetaan, että "seitsikkoon" liittymisen
seurauksena olisi tuonnin ja sitä tietä viennin supistuminen
Neuvostoliiton ja muiden-sosialististen maiden kanssa kaik-itine
siitä aiheutuvine ankarine seurauksineen, näenmie jo,
että "seitsikon" puuhaajat eiväf ole Suomen-kansan asialla,
.Vaan ajavat takaa .sellaista "vapautta", monopoliyhtyrnien
kilpailun vapautta, jota Suomen kansa ei tarvitse eikä halua.
"Ka nsank apitaliis min arvostelu _^
aiheutti työmaan menettärriisen
Australian asukasluku
nousee 20,000,000
1090 mennessä
•Melbourne. — .Austraalian a.su-k^
sluku tulee kaksinkertaistumaan
v,^ 1990 mennessä. Asukasluku tu.-
ilae silloin; olemaan: 20.000,000, sa-nj)
i ekonomisti Sir Douglas Cop­land
viime viikon lopulla.
'Ottamalla tämän huomioon Aust­ralian
täytyy kohottaa,kansan elin­tasoa;
tehokkaammalla taloudenhoi­dolla,
sanoi Copland Australian
hgllintQasioiden ^ korkeakoulussa
Viime viikon lopulla.
Intia saa N-liitoIta
$378,000,000 lainan
New DelhJ. — Intian rahaminis­teri
tiedoitti; viime viikon lopulla,
että Intia .saa Neuvo.stoliitolta $378,-
OOPiOOO lainan .kolmannen viisivuo-ti.
ssuunnilelman, joka alkaa 1961,
toteuttamiseksi.
Ministeri sanoi, että Neuvostoliit­to
tarjosi tämän lainan kun kaksi
Intian ministeriä-neuvotteli neuvos­tohallituksen
kanssa äskettäin M
1 kovassa.
Kuluvan vuoden ; maaliskuun 30
pnä CBC:n "Post-News Ta'k"oh^
jelmassa piti Peter Whitehousej jo­ka
oli silloin CBGin Montrealin
henkilökunnan jäseHj mielenkiin­toisen
puheen "kansankapitalismig'
ta".
Miksi yleisö ei kuule enempää
•VVhitehousesta saatiin vasta äsket­täin
tietää Yhdysvalloissa ilmesty
västä viikkolehdestä National Guar­dianista,
joka julkaisi puheen sisäl­lön
ja sen lisäksi Whiteh6usen leh­den
toimitukselle lähettämän kir­jeen
sisällön. National Guardialle
kirjoittaman ^ku"jeen sisältö on seu­raava:
"On mahdollisesti kiintoisaa huo
mauttaa, e t t ä minut eroitettiin toi­mestani
sen puheen johdosta, jonka
esitin CBCm ohjelmassa. Eräs
johtokunnan jäsen kuuli puheeni ja
neuvoi minulle, että eri saa olla
suuressa kapitalistisessa laitoksessa
jos arvostelen kapitalismia. Tiedus­telin
häneltä^ ottaen huomioon sen
tosiasian, että jokaisen täytyy teh­dä
työtä kapitalistisessa yhteiskun­nassa,
eikö hänen mielestään minun
eroittamiseni ole pakkokeino tar­koituksella
tukahduttaa puhe- pa
ajatusvapaus. Häii neuvoi senjäl-keen
minua matkustamaan Venäjäl­le.
Vastatessani t ä h ä n röyhkeään
esitykseen tiedustelin käsittääkö
hän, että demokratian p^rusperiaa
te on, että vähemmistö voisi vapaas­ti
esittää mielipiteensä ja chdottais-saan
minut menemään Venäjälle
merkitsee se sitä, että jokaisen, jo
ka omaa vähemmistön mielialan
huomasi: virheen koska hän kieräsli
suurensi /osakkeiden omist<tjain
määrän. 106 miljoonaksi. Millä ta­valla?
Yksinkertaisella tempulla
lisäten siihen jokaisen, jolla on
muutaman dollarin/vakuutus tai
läke. Mr. Havemanin mukaan jo­kainen,
joka maksaa jonkinlaista
vakuutusta on osakkeen omistaja
koska vakuutusyhtiöt luonnollisesti
investoivat rahansa heijdän puoles­taan.,
Onnettomuudeksi kova realismi
murskaa tämän tyjperyyden. Ajatel­kaa
tätä; Tarvitaan $25.000 sijoi
t e t t u ä pääomaa tuottamaan nykyi­sin
$1,000 voittoa vuodessa. Voitte
lyödä vetoa ett^i Täti-Sadiella ja
Setä-Bobilla . ole läheskään tällais­ta
summaa vakuutusta taikka eläke­rahaa.
Mahdollisesti he saavat vuo­sittain
$7.80 kuten suurin osa muis­ta
saa. On suurta imartelua sanoa
T ä t i S a d i e t a osakkeen oinistajaksi
ja Setä Bobia rahoittajaksi ja kaik­kia
niitä miljoonia mitättömän
eläkkeen saajaa ja vakuutuksen o-noin
puoli miljoonaa omistaa neljä
viidesosaa osakkeista. .Viime vuo­den
kesäkuussa Victor Perlo/ tun­nettu
amerikkalainen ekonomisti,
todisti tämän vallan hyvin Ameri­can
Economic Reviewssa; Victor
Perlo sanoi; että Standard G i l of
New Jerseyn 100 suurinta osakkeen
omistajaa . r ^ se on 0707 prosenttia
^ omistaa lähes puolet osakkeista.
Toiselta puolelta y l i 100,000 osak­keenomistajaa,
edustaen yli kolme-neljättäosaa.
omistaa vähemmän
kuin kahd?ksan prosenttia Stan^
dardin osakkeista. Samanlainen o-sakkeiden
Tako pitää paikkansa
kaikissa -suurissa Amrikan korpo-ratioissa.
Näinollen kansankapitalismi on
tarua . .todella tarua, joka mi­nun
käsitykseni mukaan todella esi­t
e t ä ä n tarkoituksella salata yhden
tosiasian . . . että rikkauksien ja
kuutuminen Yhdysvalloissa, jonka
pitäisi olla kaikkein demokraattisin
kansakunta maan päällä, on j y r k^
ti (epätasainen. Yhdysvaltain ta-mistajaa
kuponginleikkaajaksi — loudellinen kontrolli ei ole 10 mil-kaunista
imartelua — pelkkää pö­tyä.
Yrittäkäämme pysyä siinä nume^
rossa, e t t ä yhdeksän taikka kymme­nen
miljoonaa omistaa korporatioi-den
osakkeita — viisi prosenttia
kaikista asukkaista, kuten aikaisem­min
mainitsimme — ja syventy­käämme
tähän teoriaan. Onko
mciMä yhdeksän tai kymmenen mii
Joonaa kansankapitalistia? Vilkai-
Joonan kansan kapitalistin käsissä.
Se on hyvin harvalukuisen valitun
ryhmän käsissä. G. A. Elliot, Ca­nadian
Political Science Associatio­nin
presidentti. aiTioi tämän ryh­män
muodostavan noin 2.000 miestä
e'i yhdestä tuhannesosasta koko
kansasta.
Sama pitää paikkansa Canadassa.
jossa noin 300 omistaa enemmistön
osakkeista. Mikäli tulee kysymyk-su
siihen miten osakkeet on jaeltu, seen muut amerikkalaiset — mel-antaa
vastauksen tähän kysyniyk I kein 200.000.000. jotka eivät kuulu
rikkalaisten määrä, jotka voivat
huomattavammassa määrässä sääs­tää,
on .parsin pieni.
Sellaisten amerikkalaisten mää­rä,
jotka voivat istua osakeomista-jain
kokouksessa varustettuna ku-ponginleikkaajan
saksilla on niin
vähäinen kuin on keitaita Gobin e-rämaassa.
Annan kunnioitukseni ESSO:n
korporation, duPontin ja General
Electricsinmainostusmiehille, mut­ta
todellisuudessa kansankapitalis­mi
on Madison Avenuen haavetta."
Kellon kestävyyskoe
vMo8kova.t - - 'Neuvostoliittolaisen
" KamaV-kellotehtaan ^valmistama
miesten rannekello n:o 2641 on jou­tunut
aivan sattumalta ankaraan
kestävyyskokeeseen: • Eräs Petsho-ran:
kivihiilikaivoksen työläinen pu­dotti
vahingossa kellonsa, joka jou­tui
yhdessä louhitun hiilen kanssa
ensin kaivosvaunuun, sitten rauta­tievaunuun
ja edelleen liukubihnalr
le, bunkkeriin, lajittelukoneeseen ja
lopuksi erään leningradilaisen' höy­ryvoimalaitoksen
hiilimyllyyn. Lo­puksi
kello sai vielä hiilirouheelle
kuuluvan 220 asteen kuumailmakyl-vyn.
Voimalaitoksen eräs työläinen
löysi kellon hiilimyllyn säiliöstä.
Lasi oli rikki ja osoittimet vioittur
neet, mutta koneisto oli kunnosäa^
ja kuri kello oli vedetty alkoi se
taas käydä. .
o
o.;
O.-
o->
o-a--
o'.
o
SYNTYAAÄ-
PÄIVIÄ
L P g g g.ff.P.PJ 9 ff 9 9,MJJlgJU>,9JU>.P.
EUl Saari, Vancouver, B.C.. täyt­tää
torstaina; elokuun 6 päivänä; 73
vuotta.
> Yhdymme sukulaisten ja tuttavainv
onnentoivotuksiin.
Tiesittekö, että
— Ihmisen reaksionl sille mitä;
kutsutaan "kananlihaksi" on samaa
kuin eläimellä silloin kun sen kar^
vat nousevat pystyyn pelosta tai •
suuttumuksesta.
— TUl()4:ssä on noin 120,000
saa, jotka on Valmistettu miupvista,
keinokuniista tai orgaanisesta lasis­ta...
•.
40 vuotta Versaillesin rauhasta
täytyy tukkia suunsa ja lähteä, jo-1 seen.
ka on selvästi fasistinen käsityskan­Ottakaamme
amerikkalainen paik­ta."
Seuraavassa on sen puheen teks­ti,
jonka hän esitti CBC.n ohjel­massa:
"Madison .Avenuen erikoistuntija, palkkatyöläisten yhteinen summa o
jonka tehtävänä on osoittaa amerik­kalaistyylisen
kapitalismin hyvät
puolet, on tullut siihen hämmästyt
lävään tulokseen, että marksilai-suutta
on .Amerikassa. j
Karl Marx, he sanovat, h e i t t ä i s i,
kuperkeikkaa haudassaan jos hän
tietäisi, että miljoonia ja jälleen i
miljoonia Amerikan "pikkuihmi
s i ä ' on nykyään tullut kapitalistiksi
ja omaavat maanSa tuotantoväli­neet.
Tämänlaista kansankapitalis-1
valittuun yläluokkaan — he voivat
mahdollisesti haluta .säästää riittä
katyöläinen . . . mitä hän omistaa? , västi päästäkseen myöskin kansan-
Virallisten tilastotietojen mukaan' kapitalisteiksi, mutta onnettomuu-vain
yksi sadasta palkkatyöläisestä deksi he eivät voi.
omi.staa osakkeita . . . ja kaikkien: Vieläpä sellaisena taloudellisen
elpymisen vuonna kuin 1956 vuosit-sakkei.
ssa nousee $7.50.000,000, joka täinen tu'o 3.5,000,000:lle Amerikan
on melkein silminnäkymättÖmis.sä.4.5,000.000:sta perheestä — joka
Päinvastoin Rockcfellerin ja Mello^ merkitsee noin kolme neljännestä
nin perheet omistavat $3.000.000.-, .Amerikan talouksista — oli alle
000 arvosta osakkeita. duPonts yli'$2..50O. Todellakin S2.500 tuloja y li
$4.000,000 000 arvo.sta. Todelli.suu , kolmenenljännekselle Amerikan
dessa Rockefcllerin perhe yhdessä i perheistä.
ainoassa yhtiössä, Standard Oil of j Samaan aikaan yksi kymmenes-i\
ew .lersey.s.sa, omistaa osakkeita j o.sa (.Amerikan rikkaimmista per-enemmän
kuin kaikki Amerikan j iicistä; ansaitsi yhtä paljon kuin
palkkatyöläiset. i puolet .Amerikan perheistä — ali-
Näinollon palkkatyöläiset eivät ituloisista perheistä. Vielä yksi ote
Ketkä ti'astotiedoista. Entä persoonäsääs-töistä.
Noin 80 prosenttia pankkia
säästöistä kuuluu 6 prosentille a-sukkaista.
Charles V. Neal. tunnettu perhe-mia
voi löytää äskeisin levitetyissä' ole kansankapitalisteja,
aikakauslehtien ilmoituksissa, joita; muut paitsi , Rockefellerit, duPon
on antanut sellaiset suuret korpo-^tit, Pevvit ja VVhicyl ovat kapit;ilis-ratiot
kuin General Electric ja! teja? Viisi prosenttia kansasta —
Standard Oil öf New .Jerseyn, du-j keski ja yläluokka, mukaan lukien
Pont Corporation ja muiden jätti-1— eli suurin Osa omistaa käärepji- neuvonantaja, kirjoitti Los Angeles
läisteollisuuslaitosten toimittamissa! periä ja vain harvoilla on jotain-Timesissa vuosi sitten ja antqi hy-
Jiukaskiclisissä ja hienois.sa julkai­su
i.s.sa. , -
Lyhyesti sanoen teoria on tällai
nen. Koska lähes yhdeksän miljoo-käärön
sisällä. vän kuvauksen tilanteesta kun hän
Kaikki tämä . pakoittaa minua I sanoi, että tavallinen perhe, joka
mui.stamaan naurettavaa, pilapiir-! elää $4.000 vuosituloilla joutui vä-rosta.
jonka näin Weekly Peopics ' hintäin $62 kuukausittain vel-naa
Yhdysvaltain kansalaista omis -sa:-Pilapiino.s ilmestyi silloin kun' kaan. eli $744 velkaan vuosittain.
taa jonkinlaisia osakkeita, niin tä­män
laajan jaon kautta nämä yh­deksän
miljoonaa onnellista on saa­nut
täyden kontrollin kan.santalou-teen
ja koko kansaan nähden.
Ensiksikin, kuten näette, yhdek­sän
miljoonaa ihmistä merkitsee
ainoa.staan viittä prosenttia koko
kansasta ja 95 prosentilla ci ole en­sinkään
osakkeita. Tämä kumoaa
tämän teorian.
Tästä huolimatta, joku. aika ta­kaperin,
Lifekuvalehden kirjoitta­ja
Ernest Haveman varmaankin
pakkolomautukset saavuttivat kor |
koimman huipun viime vuonna ja
siinä kuvataan ..synkkämielisten työ ^
lai-sten jonoa maksuluukulla. .Jonon '
etumaisin työläinen juuri saa kor-j
Iin. jossa suurilla mustilla kirjai j
millä on merkitty "pakkolomautet-!
tu" ja työläinen sahoaa. että "Te'
ette voi pakkololnauttaa m i n u t . . .
olen osakkeenomistaja".
Palatkaamme 10 miljoonaan kan-sankapitali.
stiin. Vähän aikaai-sit­ten
senaatin valiokunta ilmoitti, et­t
ä maan 4.3 miljoona.sta perheestä
Kaksi vuotta sitten hyvin tunnettu
aikakauslehti Business \Veek sanoo
vieläkin paremmin. "Säästämi­nen",
sanottiin kirjoituksessa,
"$7..'i00 alhaisemmista vuosituloista
on mitätön." V
Lisääf tähän, että säästämisen
mahdollisuus 510,000 vuosituloilla
oleville perheille on hyvin rajoitet­tua,
ellei suorastaan mitätöntä. Ja
vain neljällä viidestäkymmenestä
perheestä on y l i $10,000 vuositulot,
joten vaikka miltä puolelta asiaa
katsottäneckin, niin sellaisten, ame-
SIPERIA MUUTTUU NOPEAA VAUHTIA
Ei tarvitse olla kovinkaan vanha
ihmisen, joka muistaa koillisosassa
Euroopan kartaa valkoLsen läiskän.
.Mutta kun Petshoran rautatie val­mistui
ja ulottui Uralin _ tienoilla
pohjoiselle napapiirille, pääsi teol­lisuus
: tunkeutumaan taikametsiin:
j a tuntureille; nuo: karut seudut el­pyivät
ja kaukaisen pohjolan väes­tölle
alkof uusi elämä.
Nyt on Petshorasta kehittynyt
tärkeä hiilen, luonnonkaa.sun,: naf­tan
ja monien muiden hyötyka.svan-naisten
tuottaja. Petshoran alue,
toimittaa puutavaraa maan eri puo­l
i l l e j a . m y ö s ulkomaille; Pohjoisen'
napapiirin, tienoilta saapuu Vorku-tan
- hiiltä • Tsherepovetskin metal-;
lui'«isellc tehtaalle. Arkangelin pa­peritehtaille;:
Gorkin autotehtaalle,
Leningradin tehtaille: ja sadoille
muille pohjoisten alueiden tuotan­t
o l a i t o k s i l l e - s e k ä liikenteeseen.
Tuo Euroopan koillisosa on erit-^
täin metsärikasta seutua; :,7-vuotis-suunnitelman
.aikana saa .kansan­talous
.sieltä 87,. miljoonaa kuutio-
• m e t r i ä puutavaraa; Komin; tasaval­lan
pääkaupunkiin Syktyvkariin
perustetaan Neuvostoliiton suurin
m e t s ä t e o l l i s u u s k e s k u s i K o t l a s i n lä­hettyville
Arkangelin alueella ra-kennetaanEuroopan
suurimmat sel­luloosatehtaat,
yI*ohjois-Uraliita geologit ovat ta-yanneetiluonnonkaasua'arviolaskel­man
mukaan noin-22 milj. kuutio­metriä.
Hanty-Mansiskin ja.lamalo-
Nenetskinkan.salli.set; alueet- aloit­tavat
laajan . kaasuteollisuuden.
)Ob-jocn aikaisemmin autiot seudut
muuttuvat Uralin'teollisuuden: polt
toainelähteeksi. •Joenrantamilta on;
jo pumpattu ensimmäiset tonnit
Tiumenjin naftaa. Tunnettu venä­läinen
tiedemies M. Lömönosov en­nusti
jo pari vuosisataa sitten, että jaita tuntureita ja erämetsiä sytty-
"Venäjä ttirlee saamaan mahtavim­man
voiman.sa Siperiasta".
Taloudellisen nousun rinnalla on
kehittynyt myös pohjolan kulttuuri.
Ennen vallankumousta siellä asu­villa
kansoilla ei ollut edes omaa
kirjaimistoa tai kirjakieltä. Nykyi­sin
ovat noiden kansojen tuhannet
edustajat saaneet korkeakoulusivi.S:
tyk.sen.
; Nopeasti kasvaa uusien teollisuus­kaupunkien
asukasluku; joita ennen
to 1 s l a in a a i 1 m a n SO taa e i oi I u t I ai n •
kaan kartalla. Näitä ovat Uhta,SoST
noBorsk, Petsliora, Inta jaiVorkuta.
Monet taajamat kuten Knjazhcpo-gost.
Mikun, Voi^Vozh ym; saavat
lähivuosina .kaupunkioikeudet.
.Noita .Jäämeren lähellä olevia
alueita ei tuntisi, entisekseen;'Siel:
lä. niisiJL melko äskettäin oli pai
Natsien ItylvÖn
satoa Saarilta
Saarbrutkcn. — Lansi-Saksan
kaksi viimeistä kommunistista ;pai>
lamentliedustajaa menetti lauantain
vastai.sena yönä vakan.ssin.sa Saa­rin
maapäivien evättyä edustajapai­kat
Erich VValchilta ja Fritz Base­lilta.
Maapäivät noudattivat siten pää­töstä,
jonka Karlshure.s.sa' toimiva
perustiislakioikcusteki 1956 ja jon­ka
mukaan :kommunislinen puolue
leimattiin I maassa ''perustuslainvasr:
täiseksi". Saarin liityttyä poliitti-
.sosti L^änsiSaksaan koskee kommu­nisteja
tarkoittava oikeuden päätös
myös Saarin aluetta.
vät iltai.sjn sähkövalot. Teollisuus
tunkeutuu yhä kauemmas taigamet-
.sään ja pohjoisten alueiden ääret­tömille
lakeuksille. — (V. Novo-selov
— SIB)
Kirj. Olli Laine
Jos saksalaiset kenraalit Com-piegnen
metsässä marraskuun 11
pnä 1918 vaiteliaina allekirjoitti­vat
nimensä Saksan antautumis­sopimukseen,
joka lopetti ensim­mäisen
maailmansodan, niin sen
hilpeämpi ei ollut mieliala, kun
saksalaiset valtiomiehet Versail­lesin
peilisalissa heinäkuun 28
päivänä 1919, yli 40 vuotta
sitten allekirjoittivat antautumis­ta
seurannen rauhansopimuksen.
Sopimus merkitsi Saksalle ja sak­salaisille
kieltämättä raskasta Is­kua.
Se silppusi maan, asetti koh­tuuttomia
taakkoja ja vaatimuk­sia,
jota paitsi siihen sisältyi vie­lä
paljon avoimia artikloja, joi­den
tulevasta sisällöstä el ollut
mitään tarkkaa tietoa. Susi oli
raatelemassa toista sutta.
"Puristakaa sitruunaa kunnes
siemenet natisevat", vaati Ranskan
silloinen pääministeri- "Tiikeri"
Clemcnceau, eikä Versaillesin
rauhansopimus siinä suhteessa jät­tänyt
mitään toivomisen varaa.
Saksa menetti liittoutuneille kaikki
siirtomaansa. Elsas Lotringenin.
Saarin, Eupen-et Maledyn, l>uolan
käytävän, osan Ylä Sleesiaa ja Sles-vigiä.
Edelleen: armeija supistet­tiin
poliisivoimiksi (sillä ei saanut
olla mm. ilmavoimia ja sukellus­veneitä),
Reinin laakso demilitari-
.soitiin ja asetettiin miehityksen
alaiseksi, sotarikolliset keisari Wil­helm
Il heidän joukossaan piti aset­taa
oikeuden eteen ja Saksan piti
korvata kaikki sodassa aiheutta­mansa
vahingot,
226 MILJARDIA
Viime mainittu kohta on se, jo­ka
jälkeenpäin on herättänyt eniten
arvostelua. Välittömästi Saksan pi­ti
luovuttaa 20 miljardia kultamark-kaa
tavaroina, kullassa, laivoina, ar­vopapereina
jne. Mm; Saksan kaup-paJaivaston
kaikki 1,600 tonnia suu­remmat
alukset piti luovuttaa liit­toutuneille,
pienemmistä puolet ja
kalastaja-aluksista neljännes. Vii­den
vuodemiikana Saksan piti edel­leen
rakentaa liittoutuneille vuo­sittain
200.000 tonnia laivoja. Eri­tyisesti
määrättiin luovutettavaksi
tuhansittain hevosia, sikoja, lehmiä
jne. sekä valtavat määrät hiiltä 10
vuoden kuluessa. Nämä määräyk­set
;i.stuivat vöirnaan välittömästi.
Vahingonkorvausten kokonaismää­r
ä päätettiin esittää toukokuun 1.
päivään 1921 menneissä j a se kohosi
t ä h t i t i e t e e l l i s e en summaan. 226 mil­j
a r d i i n kultamarkkaan. joka olisi
pitänyt suorittaa 42 vuoden kulues­sa.'
Versaillesin rauhansopimus heit­ti
Saksan pitkäaikaiseen sekavuu­den
ja alennuksen tilaan. Vaikka
sosialidemokraatit olivat poliittises­ti
määräävässä asemassa, niin ta­loudellinen
valta oli yhä ejdellecn
mahtavien trustien käsissä, joka
merkitsi sitä^ että korvaukset olisi'
pitänyt valtaosalta puristaa verora­hoina
väestön selkänahasta. Sodan
köyhdyttämä kansa, jolla kaikkien
vaatimusten keskellä ei ollut edes
riittävästi työtä — mihin osaltaan
vaikutti liittoutuneiden Saksaan
noudattama t u l l i p o l i t i i k k a — ei voi­nut
siihen pystyä. Mellakat ja mie­lenosoitukset
olivat tavallisia, ra­han
arvo laski ja syksyllä 1923 ol­t
i in siinä, e t t ä Saksan markalla ei
ollut enää kuin paperin arvo. Sak­san
oli pakko saada moratorioita,
maksulykkäyksiä.
Kaikista moratorioista huolimatta
liittoutuneiden saatavat jäivät va­jaamittaisiksi.
Tässä suhteessa ei­vät
auttaneet ns. Dawes- tai Young-suunnitelmatkaan,
joiden piti sään­nöstellä
sotakorvauksia ja määrätä
ne "siedettävälle tasolle". Syksyllä
1929 alkanut talouspula ajoi lopuk
si yli 6 milj. saksalaista työttömyy­teen.
H i t l e r i l l e tasoitettiin pulavuo­sien
kurimuksessa tie sileäksi ja
valtaan päästyään hän polki jal­koihinsa
koko Versaillesin rauhan
sopimuksen.
ERAITA ARVIOITA
Arvioitaessa nyt 40 vuoden ku­luttua
Versaillesin rauhansopimus­ta
voidaan aluksi todeta, että siinä
oli — luonnollisestikin — myös oi­keita
näkökohtia. Sen lähtökohta,
e t t ä Saksa oli sodan pääarkkitehti
j a siten sen pitää saada rangaistuk­sensa,
on hyväksyttävissä. Ainakin
tietyt aluemenetykset on nähtävä
tästä kulmasta. Ei olisi myöskään
ollut väärin — kuten sopimus edel­lytti
— asettaa sotarikollisia oikeu­den
eteen, mutta — tyypillistä kyl­lä
— näin ei tapahtunut. Tähän
saakka voidaan sopimuksen kuiten
k i n katsoa vastaavan tavallisen ih­misen
oikeudentajua. Mikä menee
tämän yli, ylittää myös oikeuden­tajun
vaatimukset, mutta niinpä
niitä ei sanellut — kuten koko so­pimustakaan
^ oikeudentaju, vaan
yksinkertaisesti kapitalistinen saa-liinhimo.
Versaillesin rauhansopimuksen
vahingonkorvausvaatimukset nousi:
vat yli kaikkien kohtuusrajojen ja
merkitsivät koko työtätekevälle vä­estölle
ankeutta ja puutetta. Kun
näiddn nöyryytysten loppusummaa
vielä oikeiston taholla käytettiin
taitavasti hyväksi, niin tuloksena
ei suinkaan ollut syyllisyyden tun­ne,
vaan yltiöpäinen kansalliskiih­ko
ja "muukalaisviha", joka löi lei­mansa
jopa osaan työväestöä. Täs­sä
oli se pohja, jolta Hitler yhdes­sä
talouspulan karissa suoritti val­lankaappauksensa.
Kuitenkaan ei yksin natsismin
valtaannousun ja Versaillesin rau
hansopimuksen välille pidä vetää
yhtäläisyysmerkkejä. Versaillesin
rauha oli siihen ;merkittävä osate­kijä,
sen seurauksia käytettiin si­säisten
mielialojen muokkaamiseen,
mutta ulkonaisena tekijänä vaikutti
sitäkin enemmän Neuvostoliiton
vaurastuminen. Kun Adolf Hitler
alkoi rikkoa Versaillesin rauhanso­pimusta
kohta kohdan jälkeen, niin
länsi ei soustunut siihen suinkaan
heiklcouttaan, vaan siksi, että Hit­l
e r i s t ä toivottiin keihäänkärkeä
NL:oa vastaan. Ja tämän politii­kan
seurauksethan yleisesti tunne­taan.
T I L A N N E TÄNÄÄN
Tänään, 40 vuotta Versaillesin
rauhansopimuksen jälkeen ei ole
vailla mielenkiintoa suorittaa pien-.
t ä vertailua toista maailmansotaa
seuranneisiin vastaaviin ilmiöihin.
Nythän on niin, että vaikka viime
sodan päättymisestä on jo kulu­nut
15 vuotta, niin Saksa on jatku­vasti
ilman rauhansopimusta. Saksa
on yhä miehitetty maa, eikä Saksa
itse ole kirjoittanut alle niitä alu­eellisia
muutoksia, joista voittaja­valtojen
kesken Potsdamissa sovit­tiin.
Niinpä Länsi-Saksa ei ole hy­väksynyt
vieläkään Puolan uutta
länsirajaa, eikä Bonnin virallisella
taholla kallisteta korvaa ajatuksel­le,
että aluemenetykset ovat ran­gaistus
sodan aloittamisesta. Re-vanshiajatus
elää ja tässä suhtees­sa
tilanne on samanlainen kuin Ver­saillesin
sopimuksen jälkeen.
Versaillesiin verraten suurin eroa-avaisuus
koskee nyt kuitenkin so­takorvauksia.
Itä-S^äksä on niitä
suorittanut NLrlle ja Puolalle (jos­kin
niitä myöhemmin on paljon
pyyhitty ylitse), mutta Länsi-Sak­sa
väin minimaalisessa määrin —
sodan jättimäiset tuhot huomioiden/
— lännelle. Päinvastoin: Länsi^ak-sa
autettiin tavatonta r i p e y t t ä osoit­taen
jaloilleen ja se selviytyi so­dan
jälkiseurauksista paljon paremt
nriin kuin esim. voittajamaat Eng­lanti
ja Ranska. Mistä tämä joh­tuu?
Onko Versaillesin rauhan tyh­myyksistä
otettu oppia? Tuskin —.
syynä ori voimakkaan N L : n olenaas-saolo.
jota vastaan uusi Länsi-Sak­sa
oli nopeasti saatava seka teblli; ,
sesti että sotilaallisesti iskukykyi- j
seksi. Suurpoliittinen shakkipeli'
pelasti saksalaiset tällä erää Ver­saillesin
taakalta, mutta sen puit­teissa
tapahtunut natsikenraalien
arvoon palauttaminen on myös
reaalisena nostanut esiin vaaran,
e t t ä kerran puhutaan vielä Saksan
kolmannesta rauhansopimuksesta
tämän vuosisadan aikana. Kaikki
hyvät voimat siitä ihmiskuntaa kui­tenkin
varjelkoon!
Vaatii rotusyrjinnän
poistamista Pohjois-
Rhodesiassa
Lusaka, Pöhjois-Rhodesia. — Poh-jois-
Rhodesian elokuvateattereiden
j ä ravintoloiden tulisi l a i l l a pakot-r _
taa luopumaan värillisten sisään­pääsyn
estämisestä jos ne eivät täs­sä
suhteessa tee mitään vuoden si­sällä,
sanoi Sir John Moffat, Keski-
Afrikan puolueen johtaja.
Moffat sanoi lainlaatijakunnan
istunnossa, että hän tulee ensi:
vuonna esittämään säädökset, joi­den
nojalla: värillisten estäminen
yleisiin laitoksiin kiellettäisiin.
PÄIVÄN PÄKINÄ
Kova- yaii(o pehmeältalloisuutta?
Olemme vähän kuin kahdella
mielellä. Olisiko: se todella kovakal-loisuutla
tai ei? Miksi lännen val­tiomiehet
eivät mitenkään pääse
.yksimieli.syyteen.ja sovintoon koko
maailman kanssa?
Näiden ky.symyslen . askarrult;»-
niana olemme selailleet maamme
vallalehtiä ja yrittäneet löytää-vas-tau.
sta.
E s i n i e r k i k s i : viime, perjantaina
Torontossa • iImcstyvä Globe and
Mail-lehtikin ihmetteli; pääkiroituk-se.
ssaan. miksi Yhdysvaltain presi­dentti
Eisenhower ei ole vielä suos­tunut
korkeimman: portaan neuvot­teluihin
Neuvostoliiton pääminister
r i ' llrushtshcvin kanssa. '
Lehti osoittaa, vaikka se yrittää-k
i n k ä ä n t ä ä ; asiat muuten päälael­leen,
että jos sellaiset neuvottelut
epäonni.stuisivatkin;:niinv:eihän sii­tä
.sellaisenaan: olisi: mitään vahin­koa.:
J a inielestämiUe.on olemassa
hyvä mahdollisuus,-että sellaisissa
neuvotelluissa loppujen lopuksi
ratkaistaisiin kaikki: /nämä kiiisalli-
.sel: erimielisyydet, otka -eivät, suin-,
kaan ole omiaan kansan, hyvinvoinr
nin ja. mielenrauhan vlisäämisek^i;
Mainitsemamme ; l e h t i palauttaa
lukijajnsa mieleen vielä senkin:sei-
_kan, että neuvostoliittolaiselta ta-^
holta on pitkin,aikaa osoitettu jous­tavuutta
ja valmeutta neuvottele­maan,:
T ä t ä kuvaa, omankin lehtem­me
vi ime tiistaisessa numerossa
julkaistu uutinen, jossa sanotaan
Neuvostoliiton tehneen: enemmän
myönnytyksiä esim; ydinasekiellos-ta
neuvoteltaessa: kuin on tehty
länsimaiden taholla.
• Miksi sitten nyt niin kauhea ko­hu
kun on k^syniyk.sessä Saksa ja
Länsi^Bcrliinit'^ Länsivallat puhuvat
vain ; ^«ikeuksistaan'^ .L
ni.ssäJa.%itiyjaLinyJtyisen statuksen
(miehityksen) .säilyttämistä. -
On ensiksikin;'vähän::ihmeteltär
vää;' että; länsimailla olisi minkään­laisia;
"oikeuksia"'; kaupungissa, jo­ka.
sijaitsee kaukana ; niiden rajois-ta
j a ; v i e l ä p ä satakunta mailia sisä--
puolella 11ä-Suksan;- rajoja.'
Tämän lisäksi saapui _viime per-janlaina
tieto, että mikäli Länsi-
B e r l i i n i on kysymyksessä, -niin
Ilrushtshev oli :sanonut, e t t ä Ncur
vostoliitolla ei ole mitään aikeitai
pakoittaa Länsi-Berliinin asukkaita
elämään sosialistista, elämää. :
Moskovasta Toronton Daily Star-lehdelle
torstaina: saapuneessa tie^
doituksessa kerrotaan, että Hrush-tshev
oli kerran:• j ä l l e en kehoitta
nut ulkoministereitä suorittamaan
työnsä loppuun ja raivaamaan tietä
kohti korkeimman portaan neuvot
teluja. !^Me uskomme, "että: on: kor-
-kein aika hallituksien johtajien
ryhtyä • tähän suureen --tehtävään.
Ei sjm: enempää ;Neuvostollltto kuin
länsimaatkaan; halua häiritä^Länsi
Berliinin asukkaiden elintapaa; Jos
rLänsl-Berlllnin .Ihmiset
elää kapitalismin alaisuudessa, n i la
sallikaamme heidän; tehdä niin.'':.
. : Mutta kaikista näistä huolimatta
-länsimaiden valtiomiehet kammoa­vat
kuin -ruttoa minkäänlaisia neu­votteluja;':
jotka :mahdollisestivjoh-taisivat
.joihinkin tuloksiin: Herter
haluaa:; nyt .lopettaa ulkoministeri-neuvottelut
keskiviikkona j a Ei.sen-hower:
on sanonut, .että hän. ei oie
valmis neuvottelemaan Hrushtshe-vin
kanssa kuten j>n e r ä s yhdysval­talainen;
senaattorikin velidottaiuit;.
Vika lienee siinä, e t t ä länsimai­den,
erikoisestikin Yhdysvaltain
pamput pelkäävät.;joutuvansa;; sel­laiseen
, a.semaan, että olisi pakko
t e h d ä : j o n k i n l a i s i a i m y u n n y l y k s i ä ja
osoittaa joustavuutta vähän siltä­k
i n taholta.'
Republikaaninen senaattori Sty-les
Bridges New Hampshiresta 'satr.
tui ehkä naulan kantaan kun hän
sanoi viime viikolla: "Hrushtshevin
kanssa pidetyn korkeimman p o r - ;;
taan neuvottelun vaara on siinä, et- -.
tä; me mahdollisesti tuntisimme,: et­tä
meidän olisi siten .saavutettava
jotakin (että neuvotetlusta olisi ol­tava
tuloksia — N) . . . Tavallisesti,
silloin -kun on kysymys neuvotte- t
luista-Hrushtshevin: kanssa, jos sei-v;
laisestaneuvottelusta^yon^;jonkin-, ;
laisia tuloksia, niin se merkitsee
sitä,- että" olemme tehneet jonkih*
laisia myönnytyksiä." —^
N i i n sitä kai sitten pelätään, et­t
ä , jouduttaisiin vähän ; taipumaan, s
Ja onko kysymys todella kova-kalloisuudesta?.
Sitä ihmettelimme.;'
kuU;luimme ;W
neen, Canadian PressHiutistoimiston •:
tiedoituksen, jossa epäiltiin, että
mahdollisesti Eisenhower ei pär­jäisi
sanasodassa Hrushtshevin
kanssa. Uutisessa kyllä" väitetään,
että. Eisenhower on esiintynyt edel-^ii
leenkin: vilkkaana televisiossa vaik­ka
hän onkin sairastunut vt^ka-i
vammin jo kolme kertaa^ mutta l i ­sätään
"Epäilemättäkin sairaudet
ovat jättäneet merkkinsä. S i l l o in
t ä l l ö in joitakin hänen s a n o m a l e h t iä
konferensseissa antaniiaan lausun­toja
on ollut vaikea seurata."
Liencelvö sittenkin kysymys "*'peh-meäkalloisuudestaV"
— Nerao. '