Vapaus, October 21, 1958

              Sivu 2 Tiistaina, lokak. 21 p. — Tuesday, Oct. 21, 1958
VAPAUS
(UBEBTY) — Independent Labor
Organ of Fbrnlsh Canadians. Es-tablished
NOT. 6. 1917. Authorized
as second class mail by the Post
Office Ilepartment, Ottawa. Pub-
Ushed thrice weekly: Tuesdays,
Thursdays and Saturdays by Vapaus
Publishing Company Ltd.. at 100-102
Elm 6t. W.. Sudbury, Ont.;, Canada.
Telephones: Bus. Office OS. 4-4264;
Editoria] Office OS. 4-4265. Manager
E. auksl Editor W. Eklund. Mailing
address: Box 69, Sudbury, Ontario.
Advertising rates upon applicatlon.
Translatlon free of cbarge.
TILAUSHINNAT:
Canadassa: 1 vk^ 7.00 6 U L S.75
3 kk. 2.25
Yhdysvalloissa: 1 vk. aOO 6 kk. 4.30
Suomessa: 1 vk. 8iM> 6 kk. 4.75
KaikeDa rajansa^ Canadassakin
Huomenna, lokakuun 22 päivänä tulee kuluneeksi neljä
viikkoa siitä, kun Inco pakoitti sanan varsinaisessa mielessä
noin 15,000 työläistään-Jakkoon täällä Sudburyn seudulla ja
Port Colbornessa.
Lakko alkoi syyskuun 24 päivänä ja jatkuu edelleen il­man
mitään merkkejä päättymisestä, sillä tämän jättiläis-kokoisen
trustin amerikkalaiset omistajat istuvat mukavasti
suurten rahasäkkien päällä. •
Mutta tämä lakko ei saa jatkua ikuisesti. Se aiheuttaa
suuria inhimillisiä kärsimyksiä tuhansille kaivostyöläisille
ja hedän omaisilleen. Se uhkaa näitä nikkeliälueen pikku-liikemiehiä
ja kokonaisia kuntia vararikolla. Tämä lakko,
jona Wall Streetin miehet täällä provosoivat, on saatava työ­läisille
voitokkaaseen päätökseen ja siinä tarvitaan kaikkien
hyvää tarkoittavien ihmisten tuki ja kannatus. Tosiasia ni­mittäin
on se, että mitä tahansa esimerkiksi paikalliset liike­miehet
ajattelevat lakosta yleensä ja tästä Incon lakosta eri­koisesti,
heidän elämänsä ja tulevaisuudenmahdollisuutensa
riippuvat nyt kaivosmiesten voitosta. Jos .kaivosmiehet hä­viävät,
silloin häviävät myös kaikki muut, niin liikemehet
ja urakotsijat kuin muidenkin alojen työläiset.
• * * *
Tämän lakon voittamisen tiukkana ehtona on kuitenkin
se, että torjutaan työnantajapiirien huhut ja juorut, sekä yh­distetään
kaikkien hyvää tarkoittavien ihmisten voimat kai­vosmiesten
puolelle. Ja voidaksemme tehdä tämän, meidän
täytyy pitää kiinni tosiasioista. Juuri tässä mielessä on ko­rostettava
nyt, jolloin huhumestarit yrittävät saattaa Mine-
Mill union vastuunalaiseksi lakkotilanteesta, seuraavia ku­moamattomia
tosiasioita:
Incon työläiset ovat nyt lakossa ensimmäistä kertaa,
vaikka Mine-Mill uniolla on ollut työehtosopimukset yhtiön
kanssa viisitoista vuotta, eli vuodesta 1943 alkaen. Union
historia osoittaa siis, että se ei järjestä lakkoa aiheettomasti!
Toinen tosiasia on se, että unio yritti nytkin tehdä kaikkensa
ja oli loppuun asti valmiina tinkimäänkin vaatimuksistaan,
päästäkseen sopimukseen yhtiön kanssa — mutta Incon edus­tajat
sanoivat aina ja kaikkiin esityksiin "ei". Miten herran
nimessä voi siis Mine-Mill unio olla vastuussa lakkotilan­teesta
silloin kun Inco kieltäytyi edes vakavassa mielessä
neuvottelemasta uudesta työehtosopimuksesta?
Ainoa mihin Inco olisi nyt suostunut, oli se, että työläi­set
olisivat hyväksyneet yhtiön ehdoilla kaksi vuotta aikai­semmin
' allekirjoitetun sopimuksen. Mutta mitä tämä olisi
tarkoittanut? Nikkeliteollisuuden työläisten elintason alen­tamisen
hjrväksymistä! Ja samalla yleistä talouselämän la­maantumista
nikkelialueella!
Katsotaanpa asiaa vähän lähempää: .
Entinen sopimus päättyi huhtikuussa. Sen jälkeen ei ole
asiallisesti puhuen sopimusta ollut. Tätä ennen oli voimassa
2-vuotinen työehtosopimus — mutta kuten kaikki tiedämme,
elinkustannukset ovat tuntuvasti kohonneet tämän kahden
vuoden aikana. Toisin sanoen, elinkustannusten kohoaminen
on "syönyt" tämän kahden vuoden aikana osan niistä etui­suuksista,
mitä nikkelityöläiset saivat työehtosopimuksensa
avuUa kaksi ja puoli vuotta sitten. Toisaalta, vaikka nikkeli-teollisuus
kohtasikin vissejä vaikeuksia viime vuonna, niin
yhtiön voitoksi jäi kuitenkn jättiläismänen summa — noin
$86 miljoonaa dollaria.
Mutta työläiset ovat asiallisesti puhuen menettäneet pal­jon
enemmänkin, kuin mitä tämä elinkustannusten kohoa­minen
on heille aiheuttanut.
Neuvottelut uudesta työehtosopimuksesta aloitettiin huh­tikuussa
— ja Inco näytti heti oikean karvansa toimeenpa­nemalla
kaksikin tuntuvaa "lomauttamista" työläistensä kes­kuudessa—
mikä tietenkin tarkoittaa kaikki työläiset huo­mioonottaen
palkkojen ja tulojen suurta laskua.
Sitten tuli heinäkuun 15 päivä. Neuvottelematta lain­kaan
asiasta sen paremmin työläisten kuin heitä edustavan
Mine-Mill union kanssa, Inco ilmoitti ylhäisestä korkeudes­taan,
että työviikkoa lyhennetään päivällä. Tämä tarkoitti
käytännössä, että työläisille "annettiin" ilman muuta keski­määrin
$17.60 palkanalennus viikolta eikä yhtiö ole anta­nut
merkkiäkään siitä, milloin mahdollisesti siirrytään jäl­leen
5-päiväiseen työviikkoon — vai siirrytäänkö siihen mil­loinkaan.
Eikä tässä kaikki: Kaivoksia ja sulattoa ei pantu
4-päiväiselle viikolle. Eihän toki! Yhtiön ilmeisenä tarkoi­tuksena
oli täten kiihdyttää tuotantoa vähemmällä työvoi­malla
ja kahmia entistä suurempia voittoja työvoiman vä­hentämisen
kustannuksella! Tässä tilanteessa ollen työläiset
kutsuttiin täyttämään tätä 32 tuntista työviikkoa miltei mil­loin
tahansa, sillä kaivokset kävivät edelleen 6 päivää vii­kossa
ja sulatto 7 päivää viikossa!
Tällainen on se tilanne, missä Inco heitti taisteluhaas­teen
työläisilleen. Ken tässä tilanteessa uskoo yhtiön levittä-miä
huhuja ja juoruja siitä, että unio muka on vastuussa la­kon
alkamisesta, hän voi saman tien uskoa kummitusjuttu­jakin.
Tosiasia on, kuten sanottu, että koko pitkän neuvottelu­ajan
kuluessa Inco kieltäytyi vakavassa mielessä neuvottele­mastakin
uudesta työehtosopimuksesta. Wall Streetin pank­kiirit
julistivat vain ylimielisesti, että ei tipu mitään ja sillä
siisti! Vieläpä syyskuun puolivälissä, jolloin Ontarion maa­kuntahallitus
järjesti union aloitteesta viimeisen neuvottelu­tilaisuuden
Torontossa, Incon edustajat julistivat, että neu­vottelujen
jatkaminen "on ajan haaskausta", kuten Incon
omassa tiedonannossa selitettiin lakon puhjetessa.
» * «
Jos unio tässä tilanteessa olisi taipunut Incon mielival­taisuuden
edessä, se olisi tietenkin heikentänyt kaivosmies­ten
turvaa, Mine-Mill unioa ja sitä tietä vaarantanut Incon
työläisten kovalla taistelulla saavuttamia voittoja, palkko­jen,
eläkkeiden, vanhemmuusoikeuden ja muiden etuisuuk­sien
suhteen. Selvää tietenkin on, että Inco oli hyvin val­mistunut
lakkoon — ja halusi provosoida lakon nimenomaan
siinä jnielessä, että voisi J*lukea lakia ja evankeliumia" muka
"tottelemattomille" työläisilleen. Suurten rahasäkkien päällä
SYNTYAAÄ-
PÄIVIÄ
Mrs. Hilda Nurmi, Port Arthur,
Ont., täytti maanantaina, lokakuun
20 pnä 76 vuotta.
Yhdymme sukulaisten ja tutta-vain
onnentoivotuksiin.
"Buchenwaldin pe-doir"
puoliso syyt­teessä
sotarikoksista
Varsova. — Sotarikoksista syytet­ty
natsien miehitettyjen alueiden
komentajan Erich Kochin oli mää­rä
esiintyyä oikeudessa täällä al­kaen
maanantaina ja hän joutuu
vastaamaan häntä vastaan esitetyis­tä
syytöksistä varsinkin siltä aikaa
kun hän toimi Hitlerin hallitsijana
miehitetyssä Puolassa. Koch on
"Buchenwaldin pedon" Ilse Kochin
puoliso.
Erich Kock on ollut puolalaisten
pidättämänä vuodesta 1951, jolloin
brittiläiset luovuttivat hänet puo­lalaisille
vastaamaan sodan aikana
tehdyistä rikoksista. Hän on kui­tenkin
ollut niin huonossa tervey­dessä,
että oikeuden käyntiä ei ole
voitu aikaisemmin suorittaa.
Hänen hallussaan oli suuri osa
Puolasta vuodesta 1939 lähtien ja
häntä pidetään vastuussa 72,000 ih­misen
kuolemasta. Näiden surmat­tujen
joukossa oli 13,000 naista ja
10,000 lasta.
Täällä ollaan sitä mieltä, että
Koch oli natsien häikäilemättömin
miehitettyjen alueiden hallitsija.
Puolassa on syytetty, että hän jär­jestelmällisesti
surmasi kaikki puo­lalaiset,
joita ei tarvittu pakkotöis­sä.
Myöhemmässä vaiheessa hänän
hallitsijapiiriinsä lisättiin Bialysto-kin
alue, jossa 42,000 puolalaista
suljettiin keskitysleiriin ja 58,000
joutui pakkotöihin. Monet tuhannet
kuoli keskitysleirillä ja tuhansia
teloitettiin.
Vuonna 1941 Koch laajensi toi-mintapiiriään
Neuvostoliiton alueel-leä.
Ennenkuin alueet vallattiin
takaisin Neuvostoliiton armeijan
toimesta alueella surmattiin 4 mil­joonaa
ihmistä ja n. 2 miljoonaa
lähetettiin Saksaan pakkotyöhön.
Monet heistä katosivat.
''Kuninkaitten telmijäin" ongelmat ja pulmat
— Paitsio,,'englanniksi of f side,
jalka-, jää- y.m. pallopeleissä esiin­tyvä
pelivirhe. Paitsion säännöt
vaihtelevat eri peleissä. Jalkapal­lossa
pelaaja joutuu paitsotilan-teeseen
silloin, kun hän odottaa
palloa vastapuolueen pelialueella,
jollei hänen ja maalin vklillä ole
vähintään kahta vastapelaajaa.
Kirj. Pauli Martiiunäld
Turvautuminen vieraan vallan
apuun omien valtapyrkimysten to­teuttamiseksi
on ollut porvarillisen
oikeiston linjana meillä Suomessa.
Eräs sen räikeimpiä ilmauksia oli
yritys "Suomen kuningaskunnan"
luomiseksi ja saksalaisen kuninkaan
valitseminen "Suomen valtaistuimel­le"
40 vuotta sitten.
Venäjän vallankumouksesta Suo­men
porvariston kuningashaave al­koi.
Siihen saakka porvaristoUa oli
tsaarissa kaipaamansa "voimakas
mies", johon vetoamalla saattoi estää
kansan tahdon toteutumisen. Kun tä­mä
tukipylväs kaatui, ajoi pelko kan­saa
ja kansanvaltaa kohtaan porva­riston
kansalaissodan verltekolhin ja
uuden kruunupään etsintään. Keisa­rillinen
Saksa ja sen sotilsamahti oli
uuden toivon antajana. Ja samalla
leimahti liekkiin myös kiihkokansal­lisen
suuruudenhulluuden palo. "Vie­nan
lahdesta Laatokkaan me miekal­la
piirrämme rajan", oli Suomen hal­lituksen
virallinen kanta v. 1918.
Näyttää siltä, että saksalaisen ku­ninkaan
saamista Suomeen suunni­teltiin
— muissakuin kuin jääkäripii-reissä
— jo. ennen kansalaissotaa ja
kansalaissodan aikana. Ainakin jo
tammikuun alussa 1918 asiasta oli
puhetta myös saksalaisten diplo­maattien
kanssa. Samaan suuntaan
viittaa se tosiasia, että kun tasaval­laksi
julistetim Suomen edustajat
pyrkivät saamaan ulkovaltojen tun­nustuksen
maan itsenäisyydelle, he
välttivät puhumasta Suomen tasa­v
a l l a s t a .
Kansalaissodan aikana asiasta kes­kusteltiin
sekä Vaasan senaatin että
valkoisten päämajan piirissä. Tällöin
mm. kenraali Mannerheim antoi
suunnitelmalle kannati&sensa. vielä­pä
esitti, että kuningasehdokkaat
saapuisivat käjmnille Suomeen mo­lemminpuolista
tutustumista varten.
Tulevan kuningaan henkilöllisyys oli
kuitenkin vielä silloin niin monien
kiistojen ja selvittelyjen takana, että
tästä paraatikiertueesta ei tullut tot­ta.
ANTAKAA MEILLE KUNINGAS
"Antakaa meille kuningas!" kaikui
julkisuudessa lukuisissa porvarillisis­sa
lehdissä jo huhtikuussa, kansalais­sodan
vielä jatkuessa. Ja tämä vaa­timus
sai pian erittäin arvovaltaista
tukea sekä Suomen että Saksan oi-keistopiirien
taholta.
Toukokuun 16 päivän voitonparaa­tissa
kenraali Mannerheim esitti val­koisen
armeijan nimessä vaatimuk­sen,
että "Suomen valtiolaivan perä­sin
uskotaan lujiin käsiin, joihin puo­luekiistat
eivät ylety ja joiden ei tar-i
vitse kompromisseja tehden pilkka­hinnasta
kaupitella hallitusvaltaa".
Edellisenä päivänä oli mm. Uudes­sa
Suomettaressa julkaistu 47 "eri
puolueisiin kuuluvan" tunnetun kan-
Sanomalehtimiehet lakkoutuivat
oikeuksiensa puolustamiseksi
Montreal. — Montreal La Pres-sen
työläisten lakko on ainutlaatui­sin
Canadan unioliikkeen historias­sa,
pääasiassa siksi koska lakkoa ei
alettu palkkojen ja muiden reuna-etuisuuksien
puolesta. Sen päätar­koituksena
on säilyttää työväenliik­keen
pääperiaate, nimittäin oikeus
jäsenelle ottaa työmaasta lomaa ot­taakseen
äänestyksellä hänelle va­litun
vastuullisen paikan.
Roger Mathieu, La Pressen apu-laispäätoimittaja,
valittiin CCCL:n
(katolisen union) presidentiksi
syyskuun 20 pnä. Mathieu pyysi
lomaa lehdeltään voidakseen ottaa
paikkansa toukokuun 22 pnä. Vas­taus
oli kielteinen.
Montreal La Presse on antanut
konelatojien union sekä trokinaju-rin
union edustajille pyydettäissä
lomaa sanomalehden palveluksesta
ottaakseen vastuullisen paikan uni-oissaan.
Mitään lomaa koskevaa kohtaa
ei ole Le Syndicate des Journalis-tes
de Montrealin, jonka jäsenet
ovat lakkoutuneet, tekemässä sopi­muksessa.
Unio kutsui 78 jäsentään koko-
Wall Streetillä istuvat Incon
omistajat toivovat^että he voi-^
vat nälkiinnyttämisen avulla
väsyttää työläisensä; saada
epäsopua ja toraa heidän kes­kuuteensa
;tuhota ja murskata
Mine-Mill unio ja aloittaa sit­ten
"takaisin työhön liike" niil­lä
samoilla ehdoilla, jotka en­nen
vuotta 1943 kielsivät työ­läisiltä
kaikki oikeudet.
Mutta näin ei saa tapahtua
— sillä kuten sanottu, nikkeli-teollisuuden
työläisten häviö
olisi koko tämän seudun ihmis­ten
ja kuntien suuri häviö! Tä­mä
amerikkalainen suuryhtiö
on saatava päiväjärjestykseen,
ellei muuten, niin ottamalla
sen laitokset Ontarion maa­kuntahallituksen
hallintaan
siihen asti kunnes Wall Street­in
pankkiirit järkiintyvät ja
havaitsevat, että kaikella on
rajansa — täällä Canadassakin.
ukseen ja ehdotettiin johtokunnal­le
annettavaksi oikeus lakkoutua
tarkoituksella säilyttää periaatteel­linen
oikeus saada lomaa. CCCL:n
General Newspaper Syndicate jäse
nistö hyväksyi sataprosenttisesti tä­män
ehdotuksen.
Jäsenet menivät lakkoon loka­kuun
2 pnä ja kaikki 78 jäsentä o-sallistuu
pikettitoimintaan. Piket-tilinjassa
ovat myöskin Vickersin,
Dupuis Freresin sekä sanomaleh­tien
Montreal Starin ja Gazetten
toimitustyöläisiä. Piketeerausta
suoritetaan 24 tuntia päivässä ja
moraali on korkea työläisten kes­kuudessa.
LaPresse arvioidaan
menettävän lakon johdosta $100,000
päivässä.
Noin 1,000 työläistä, jotka työs­kentelevät
La Pressen rakennuk­sessa,
kieltäytyivät menemästä pi-kettilinjan
läpi. Sopimuksen mu­kaan
ovat vain ylläpitotyöläiset
työssä.
Yhtiö sai estetuomion lokakuun
3 pnä, jonka mukaan kiellettiin pi-keteeraus.
Tämän antoi tuomari
Joseph Jean. Yhtiö pyysi Quebe­cin
työsuhdelautakuntaa peruutta­maan
uniolta työläisten edustusoi­keuden.
Lakossa olevat sanomalehtimie­het
julkaisevat omaa La Presse
Syndicale-nimistä lehteään 100,000
päiväpainuksena, jota sen jakajat
levittävät maksutta. Kaikille roo­malaiskatolilaisille
seurakunnille
La Presse Syndicalea jaetaan ilmai­seksi.
Sanomalehtimiesten lakko
päättyi Montrealissa
Montreal. — Montreal La Pres­sen
eräs puhemies sanoi keskiviik­kona,
että hänen edustamaansa leh­teä
aletaan julkaista torstaina. Leh­den
toimitustyöläiset lakkoutuivat
t.k. 2 pnä koska yhtiö kieltäytyi
antamasta eräille toimitustyöläisil-le
lomaa ottaakseen toiminnan vas­taan
unioissa.
Tämän suurimman Pohjois-Ame-rikassa
ilmestyvän lehden johto tie-doittaa,
että se on päässyt sopimuk­seen
Le Syndicat des Journalistes
de Montrealin kanssa keskiviikko­na,
jonka johdosta lehti alkaa ensi­tilassa
jälleen ilmestyä.
salaisen vetoomus monarkian puo­lesta.
Sillä pyrittiin vaikuttamaan
erityisesti' samana päivänä .kokoon­tuvaan
tsrakäeduskuntaan. Näiden
suomalaisen ja suomeruruotsalaisen
oikeiston johtajien poliitikkojen jou­kossa
oli mm. sellaisia henkilöitä
J. R. Danielson-Kalmari, J K . Paa­sikivi,
R. A. Wrede. E. G. Palmen,
O. Stenroth, E. Estlander, E. Nevan­linna,
A. H. Virkkunen, L. Ehrnrooth,
Eino ja Hugo- Suolahti sekä Antti
Tulenheimo.
Sivustatukea antoivat alusta al­kaen
keisarillisen Saksan sotavoimat,
mm. Suomessa olevien saksalaisten
joukkojen komentaja, kenraali von
der Goltz ja hänen kauttaan Hinden-burg
ja Ludendorff. — Tarvi!see tus­kin
mainita, että Saksan sodanjoh­don
ja hallituksen tavoitteena tällöin
koko ajan oli Saksan sotilas- ja val­tapoliittisten
pyrkimysten edistämi­nen
ja että salcsalaiset usein pelasi-va
omaa peliään myös suomalaisten
selän takana.
KUNINGASEHDOKKAIDEN
PARAATI
Pian alkoi sekä kotimaisten että
ulkomaisten sanomalehtien palstoilla
näkyä povauksia siitä, kuka olisi tu­leva
Suomen kuningas. Aluksi tässä
kuningasehdokkaiden paraatissa oli­vat
mukana mm. Tanskan prinssi
Axel ja Ruotsin prinssi Wilhelm.
Mutta pian kävi selville, että Suo­men
oikeistolle kelpasi vain saksalai­nen
kuningas — ja mikäli mahdollis­ta
keisarin lähisukulainen. Tämän
jälkeen oli pitkän aikaa etualalla
kaksi nimeä, keisarin poika, prinssi
Oskar, ja Mecklenburgin herttua
Adolf Friedrich.
Prinssi Oskaria mainostettiin
erässä vaiheessa hyvin tarmokkaasti.
Mm. Suomen Kuvalehti julkaisi hä­nestä
esittelyn, ja hänen kuvansa i l ­mestyi
kaikkien "kunniallisten" liik­keiden
näyteikkunoihin. Prinssi Os­karin
erinomaisiin avuihin laskettiin
kuuluvan mm. sen, että hän ei ollut
ottanut itselleen ruhtinaallista puo­lisoa.
Sen vuoksi "Hän näyttää täällä
olevista ikään kuin tulleen voidel­luksi
muutamilla pisaroilla demo­kraattista
öljyä", totesi Saksan
asiainhoitaja, vapaaherra von Bruck
hieman ilkeästi raportissaan halli­tukselleen.
Mecklenburgin herttua puolestaan
lähetti oman edustajansa, vapaaherra
von Brandesteinin. Suomeen tilan­netta
tutkimaan. Ja pian kiersi suus­ta
suuhun tasavaltalaisten leikkaa­ma
vitsi: "Puhemies on lähetetty
herransa puolesta kosiomatkalle."
Valtionhoitaja Svinhufvudilla, joka
oli prinssi Oskarin kannattaja, oli
kaiken varalta myös muita ehdokkai­ta.
Hän uskoi Saksan asiainhoitajal­le,
että "he olivat jonkin aikaa aja­telleet
jonkun suuren sotapäällikön
valitsemista" ja suunnitelleen, "kun
Hindenburg on jo liian vanha, Mac-kensenia
tai Ludendorffia".
Svinhufvud oli jonkin aikaa mur­tunut
mies, kun keisari ei antanut
Oskaria ja kun ajatus suurista sota­päälliköistäkin
oli ulkopuolella mah­dollisuuksien.
Mutta hänelä oli vielä
yksi suuri ajatus. Hän kertoi — Sak­san
asiainhoitajalle — "ajatelleensa
kääntyä luottamuksellisesti keisarin
puoleen pyytääkseen, että tämä va­litsisi
Suomelle sopivan hallitsijan".
Tällainen toivioretki keisari Wil-helmin
päämajaan todella tehtiinkin
elokuun lopulla, mutta se ei tuotta­nut
toivottuja tuloksia. Keisarin poi­kaa
ei annettu, eikä loppujen lopuk­si
myöskään HohenzoUern-sukuun
kuuluvaa Preussin prinssi Friedrich
Wilhelmiäkään. Niinpä sitten viimein
päädyttiin Hesesnin prinssin Fried­rich
Karlin valintaan. Hänellä oli
sentään se suuri avu, että hän oli
keisarin lanko.
TASAVALTALAISIA
PAINOSTETAAN
Mutta kenties vielä vaikeamman
pulman muodosti tasavaltalaisten
vastariiman nujertaminen. Työväen­liike
oli tosin mahan lyötynä. Ja sen
el aiottu antaa lähimpinä vuosina
tai vuosikymmeninäkään vaikuttaa
maan asioiden ratkaisuun. Mutta val­koisten
voittajienkin kesken käytiin
taistelua. Suurin osa porvaristoa oli
kyllä kuningasunelman lumoissa,
mutta ei niin suuri enemmistö, että
kuningasvaltaan olisi voitu päästä
maan perustuslakeja rikkomatta.
Tasavaltalaisten painostus ja suos­tuttelu
oli kiihkeää. Maalailtiin ku­ningaskunnan
ruusuisia tulevaisuu­dennäkymiä
— Itä-Karjalaan ja
mahdollisesti myös Inkerinmaan ja
Pietarin suuntaan laajentuvan Suo­men
suuria mahdollisuuksia. Vilau­teltiin
pian käden ulottuvilla olevia
herttuan ja kreivin arvoja sekä muu­ta
mainetta Ja kunniaa.
Ei kaihdettu myöskään avointa vä­kivaltaa
Ja pakkokeinoja. Kansan­edustajia
vangittiin, vastustuskan-nalla
olevia lehtiä ostettiin, tasaval­talaisia
pakotettiin eroamaan virois­taan
Jne. Mielenkiintoinen painostus­keino
oli sekin, että "Karjalan san­karin"
Aarne Sihvon vastustus aiot­tiin
nujertaa lähettämällä hänet pois
Suomesta, romahduksen partaalla
olevalle Saksan länsirintamalle.
JÄLLEEN VIERAAN VALLAN TUKI
Tärkeää osaa^tässä painostuksessa
näyttelivät Saksan sodanjohto ja
hallitus. "Saksan käskynhaltija Suo­messa",
kenraali von der Goltz ja
muut saksalaiset upseerit yrittivät
"prässätä" tasavaltalaisten johtajia.
Ja pian saatiin vielä arvovaltaisem­pia
painostajia.
Ludendorff selittää eräässä kirjel­mässään
heinäkuun alussa, että Suo­men
Johtavat miehet toivovat Sak­san
taholta tiettyä painostusta voit­taakseen
horjuvat piirit monarkian
puolelle. Kenraali von der Golz on
kääntynyt Ludendorffin puoleen. Sa­malla
asialla ovat niihin aikoihin
Saksassa myös lähetystöneuvos von
Bonsdorff Ja senaattori Frey. Ja sa-
.nnanlaisia painostuspyyntöjä esitti
myös Saks.in asiainhoitaja Helsingis­sä.
Heinäkuun 12 pnä toimittaa lo­puksi
ev.luutn. Eino Suolahti Ber­liinissä
Saksan armeijan poliittiselle
osastolle kirjallisen pyynnön. Jossa
sanotaan mm.:
"Suomen hallitus mielellään näkisi
Saksan hallituksen ilmoittavan, että
monarkkisen valtiomuodon voimaan­saattaminen
Suomessa näyttää toi­vottavalta."
Ja apua annetaan. Ludendorffin
suuresta päämajasta lähetetään Jo
heinäkuun 6 pnä von der Golzille tä­mänsuuntaiset
valtuudet. Hänen on
mm. ilmoitettava, että Saksan täytyy
jättää suomalaisten toivomusten
kannattaminen Itä-Karjalan kysy­myksessä
riippuvaksi siitä, että Suo­mi
tekee ratkaisun monarkkisen hal­litusmuodon
hyväksi.
Saksan hallituksen painava sana
lausutaan Helsingissä heinäkuun 17
pnä, samana päivänä, jolloin mo­narkkinen
hallitusmuotoesitys on
Suomen tynkäeduskunnassa kolman­nessa
käsittelyssä. Se kuuluu seuraa­vasti
:
"Vapaaherra Bruck ilmoittaa kei­sarillisen
hallituksen nimessä Sak­san
halhtuksen katsovan, että Suo­men
Ja molemminpuolisten etujen
kannalta on monarkkisen hallitus­muodon
voimaansaattaminen tarkoi­tuksenmukaisin."
Painostus alkaa vaikuttaa. Suurin
osa nuorsuomalaisen puolueen edus­tajista
siirtyy kuningasmielisten lei­riin.
Mutta tynkäeduskunnassa on 17.
7. vielä 32 tasavaltalaista, jotka ää­nestävät
hallitusmuotoesityksen yli
vaalien. Ja uusia vaaleja ei aiota
aivan lähiaikoina Järjestää. Tarkoi­tuksena
on, että tynkäeduskunta hoi­telee
kauan Suomeimiaan asioita.
KUSTAA III:n HALLITUSMUOTO
kuningasmieliset tekevät nyt tak­tillisen
rintamakäännöksen ja lähte­vät
etenemään uudella toimintalin­jalla.
Selitetään että uutta halUtus-muotoa
ei tarvitakaan. Suomella on
monarkkinen hallitusmuoto. Ruotsin
vallan aikana, Kustaa mm vallan­kaappauksen
jälkeen säädetty. Se on
ollut voimassa Venäjän vallan ajan,
ja sitä ei oi evirallisesti kumottu.
Siinä on kaikeksi onneksi myös uu­den
kuningassuvun valitsemista kos­keva
32. pykälä, jossa sanotaan mm.:
"... mutta Jos valtaistum Jäisi avo­naiseksi
miespuolisen Kuningashei-mon
sukupuuton kautta, (josta on­nettomasta
tapauksesta armollinen
Jumala meitä varjelkoon), niin ovat
valtakunnan säädyt velvolliset . . .
saapumaan Tukholmiin . . . niin saat­tanee
määrätyssä ajassa niin monta
kokoontua, että voivat varjella ja
puolustaa Valtakuiman vapautta se­kä
valita uuden Kuningassuvun."
Tämän, vuoden 1772 hallitusmuo­don
pykälän oikeisto otti vallankaap­pauksensa
verhoksi ryhtyen valmis­tautumaan
kunlnkaanvaaliin.
KUNINGASKUNTA
JA SEN ROMAHDUS
Suomen saksalainen kuningas va­littiin
ajankohtana, jolloin Saksan
sotilasmahdin musertava tappio oli
jo yelvä Ja Saksan uusi hallitus tie­dustellut
rauhanehtoja presidentti
Wilsonilta. Suomen hallitus ei voinut
olla täysbi tietämätön senhetkisestä
tilanteesta. Sillä oli edustajia sekä
Berliinissä että Pariisissa ja Lontoos­sa.
Mutta siitä huolimatta Suomessa
valmistauduttiin kunmkaanvaaliin ja
kruunajaisiin.
Se tosiasia, että suhteet maailman­sodassa
voitolla oleviin ympärysval­toihin
täten katkeaisivat — tämä oli
selvästi ilmoitettu — ei näyttänyt
huolestuttavan Suomen hallitusta.
Sen edustajat olivat päin vastoin
juuri vähän aikaisemmin selittäneet,
'ttä hallitus piisi valmis solmimaan
sotaliittosopimuksen Saksan kanssa.
Jos kuningaskysymys ratkeaisi myön-eisesti.
Saksan sotilaalliseen tukeen vedot­tiin
vielä kuninkaanvaalin kynnyk­selläkin.
Kenraali von der Goltzille
jätettiin 6. 10. seuraavanlainen pyyn-
:ö:
"Hallitus toivoo, että Saksa ei tällä
hetkellä ajattele Suomessa olevien
joukkojen maasta pois viemistä. Eri­tyisen
tärkeänä pidämme, ettei mi­kään
tämäntapahien muutos tapah­du,
ennenkuin meidän hallitusmuo-tokysymkysemme
sekä kuninkaan-vaalia
koskeva asla on lopullisesti
selvitetty."
Lokakuun 9 päivä 1918 oli sitten
Suomen oikeiston suuri päivä. Edus­kunta
päätti äänimäärin 64—41 suo­rittaa
kuninkaanvaalin vuoden 1772
hallitusmuodon nojalla. Sen Jälkeen
Hessenin prinssi Friedrich Karl va-
Uttiin "yksimielisesti" Suomen ku­ninkaaksi.
Maalaisliittolaiset ja ai­noa
sos.dem.-edustaja Matti Paasl-vuorl
pidättyivät asian käsittelystä ja
esittivät vastalauseensa.
Vasta kuukautta myöhemmin Suo­men
oikeisto lopullisesti heräsi ku-ningasunelmistaan
kylmään todelli­suuteen.
Siihen tarvittiin Saksan val­lankumous,
joka kukisti sekä keisa­rin
että pikkuruhtlnaat ja teki Sak­eastakin
tasavallan. "Suomen kunin­kaan"
annettlm nyt hienovaraisesti
ymmärtää, että hänen olisi luovutta­va
kuningaskunnastaan. Joulukuussa
Friedrich Karl sitten muotokaunllssa
kirjeessään Ilmoitti katsovansa "Suo­men
etujen kannalta parhaimmaksi",
että hän ei ottaisi vastaan Suomen
kuninkuutta.
« « •
Farssi vai tragedia. Molempiin sii­nä
oli aineksia. Eikä ollut maamme
oikeiston ansiota, että siinä ei käynyt
vielä huonommin. Mitään oppimatta
SITÄ
II llllllTÄTÄ
HAJAMIELINEN PROFESSORI
Hajamielinen professori heräsi pu­helinsoittoon
kello 2 aamuyöllä. Pu­huja
tiedusteli:
"Onko se Harford 1121?"
Professori: "El, tämä on Harford
1131."
"Olen pahoillani", sanoi puhelimel­la
soittanut, "väärä numero. Valitan,
että häiritsin teitä."
'El tee mitään", vastasi professori.
"Minun olisi täytynyt kuitenkin nous­ta
ylös vastaamaan puhelimeen."
SliNÄ SYY
Kaksi kiinalaista väitteli kiivaasti
keskellä ihmisjoukkoa. Ulkomaalaisen
Ihmetellessä, ettei kumpikaan aloit­tanut
tappelua, sanoi hänen kiina­lainen
seuralaisensa: — Se Joka lyö
ensin, myöntää hävinneensä kinas­telussa.
N-liitto voitti
MM-viisiottelun
.\ldershot. — Nykyaikaisen viisi­ottelun
viisipäiväinen kilpailu
päättyi täällä perjantaina suoma-laismerkeis.
sä Kurt Lindemanin
voittaessa 4,000 metrin maastojuok­sun
hyvin kovassa seurassa. Hänen
aikansa oli 14.24,6. Tän tuli 5-otte-lun
yksilökilvassa toiselle sijalle.
Mutta Neavostoliiton viislottelijat
selvisivät kuitenkin tästä maail­manmestaruuskilpailusta
ylivoimai­sina
voittajina. Jotikkuekilvan voit­ti
Neuvostoliitto; toiseksi tuli Un­kari
ja kolmanneksi Suomi. Yhdys­valtain
joukkue saavutti neljännen
tilan.
Neuvostoliittolainen entinen mes­taruuden
haltija Igor Novikov voit­ti
ennätystuloksin yksilömestaruu-den,
pistein 4,924. Myös kolmas ja
neljäs tila olivat venäläisten hei­niä.
Novikov rikkoi siis roimasti ruot­salaisen
Lars Hallin kaksi vuotta
sitten tekaiseman maailmanennä­tyksen
4,833 pistettä. Hali voitti ai­koinaan
5-ottelun maailmanmesta­ruuden
neljä kertaa. Novikov on
sen voittanut nyt kahdesti.
Suomi jakoi NL:n kanssa
MM-kisoissa miekkailun
joukkuevoiton
Lontoo. — Suomalaisten panos
nykyaikaisen viisiottelun maailman­mestaruuskilpailujen
miekkailussa
viikko sitten tiistaina Aldershotis-sa
oli erinomainen. Kurt Lindeman
sijoittui toiseksi venäläisen Noviko-vin
jälkeen. Eero Lohi jakoi kuu­dennen
ja Väinö Korhonen yhdek­sännen
sijan.
Miekkailun joukkuekilpailussa
Suomi ja Neuvostoliitto jakoivat
ensimmäisen sijan Itävallan ollessa
seuraavan.
Kaksi vaarallista neuvostoliitto­laista
ottelijaa oli keskiviikkona
henkilökohtaisen kilpailun kärjessä
nykyaikaisen 5-ottelun maailman­mestaruuskilpailuja
jatkettaessa.
Päivän ammunnan voitti puola­lainen
Mazur pistemäärällä 194.
Seuraavina olivat neuvostoliittolai­set
Tarasonova ja Tatarinoc sekä
sveitsiläinen Minder. Igor Novikov
oli tässä lajissa 12.
Suomen joukkueen paras ampu­ja
oli Kurt Lindeman sijoittumalla
11. tilalle, ollen hän henkilökohtai­sessa
kilvassa nyt kolmantena kah­den
neuvostoliittolaisen jälkeen.
ja mitään unohtamatta oikeisto Jat­koi
entistä linjaansa johtaen maan
uusien katastrofien partaalle. "Tur­vaa
vieraan apuun omaa kansaa vas­taan!"
oli oikeiston linja. Eikä se
ole muuttunut.
PÄIVÄN PÄKINÄ
Mainosmies Nixonista "valtiomies"
Nyt kun latinalaisen Amerikan
maissa kivitetty ja sitten "karkoi-tettu"
Yhdysvaltain varapresident­ti
Nixonista tehdään "uutta toi­voa"
vanhalle republikaanipuolu-eelle,
tästä mainosroestariksi sano­tusta
räik^äottelsesta miehestä py­ritään
antamaan sellainen kuva, et-tä_
hän on kaikkivoipa, kaikkialle'
ehtivät ja kaik'ki valtiolliset viat
ehdottomasti korjaava poliittinen
ihmeparantaja. ,i
Republikaanipuolueen asema ei
näytä näin sivullisesta katsoen erit­täin
lupaavalta, niin lujassa kuin
se "kaksipuoluejärjestelmä" eteläi­sessä
naapurimaassa vielä väestön
yhteiseksi turmioksi istuukin.
Republikaanipuolue oli Yhdys­valloissa
vuosikymmeniä erittäin
huonossa huudossa. Mutta kun pre­sidentti
Roosevelt kuoli ja hänen
tilalleen tuli vain tavallisia poro-peukalo-
porvareita, niin silloin au­keni
republikaaneille suuri mahdol­lisuus.
Juuri tässä tilanteessa värvättiin
fasismia ja natsismia vastaan käy­dyssä
sodassa kansansuosioon pääs­syt
kenraali D. Eisenhower republi-huomattavasti
siitä aallon pohjasta,
missä ne olivat vuosikymmeniä oi
leet.
Mutta ajan merkkinä voitanee
pitää sitä, että republikaanien voi­man
"aana" ja "Oona" oli^aliista al­kaen
kenraali Eisenhower. Hän oli
se ihmeitten tekijä, jonka henkilö­kohtaisella
tenhovoimalla republi­kaanipuolue
ratsasti hallituksen l i ­hapadoille.
--Amerikkalaisille luvattiin silloin,
että Eisenhowerin valinnan avulla
ja kautta saavutetaan Amerikan
suuruus. Hänellä oli kaikki paran­tavaa
ihmelääkettä niin uiko- kuin
sisäpolitiikassakin.
Eisenhowerin valinnan piti johta­man
työttömyyden jätteidenkin
poistamiseen, yleiseen varallisuu­teen
ja ennenkaikkea Yhdysvaltain
vääjäämättömään johto-asemaan
kansainvälisellä arenalla.
Mutta toisin on kuitenkin käynyt.
Paljon mainostetun "kansan kapita­lismin"
ja siihen kuuluvan rikkau­den
asemesta Yhdysvalloissa on
vuosikausia vallinnut akuuttinen
maatalouskriisi ja työttömien mää­rä
on jo noussut lähes kuuteen mil-kaanien
presidentinehdokkaaksi ja Joonaan, uhaten jälleen rikkoa enti-niin
nousi tämän puolueen osakkeet i set ennätykset ensi talvena.
Kansainvälisesti Yhdysvallat on
"sodan partaalla" seikkailunsa
vuoksi joutunut siihen asemaan, et­tä
sen ystävätkin pelkäävät mitä
pahinta joka kerta kun Eisenhowe
rin valtiosihteeri Dulles avaa suu
ren suunsa.
Kaiken tämän vuoksi on itsestään
selvää, että republikaanipuolueen o-sakkeet
ovat romahdusmaisesti las­keneet.
Sen ainoana toivon kipinä­nä
on tietoisuus siitä, että demok-raattipuolue
on samassa kurimuk­sessa,
eikä Yhdysvalloissa ole vielä
päästy yhteiskunnallisessa kehityk­sessä
niin pitkälle, että työtäteke­vien
toimesta voitaisiin antaa to­dellinen
taisteluhaaste vanhoille
puolueille, jotka mätänevät kuin
kuivunut koivu pystyssä.
Tässä tilanteessa on sitten ryh­dytty
määrätietoisesti rakentamaan
mr. Nixonista uutta presidentin eh­dokasta
republikaaneille. Hän kul­kee
ympäri maata puhumassa omi­ensa
puolesta marraskuussa pidet­tävien
vaalien valmistelussa.
Näissä puheissaan hän esiintyy
uutistietojen mukaan vääjäämättö­mänä
kapitalistina, joka vaatii että
suurpääomalle täytyy antaa valtio­vallan
toimesta kaikenlaista rohkai­sua
ja innoitusta. Mutta tämä ei
kuitenkaan estä mr. Nixonia "lä­hentymästä"
esim. ammattiyhdis­tysliikkeen
johtajia selityksillä, et­tä
hänkin kannattaa ns. "hyvinvoin­tivaltioon"
johtavia toimenpiteitä
— mikä on tietenkin mahdotonta
silloin kun isuurpääomalle suositel­laan
annettavaksi kaikki mahdolli­nen
tuki ja kannatus.
Mr. Nixon manaa tietenkin dc-mokraattipuolueen
sen hännällisen
hankomiehen kuumimpaan katti­laan,
mutta sekään ei estä häntä
ylistämästä esim. "Trumanin op­pia"
ja Trumanin aikaista "Mars-liallin
suunnitelmaa".
Mr. Nixon esiintyy suurena de­mokraattina
— jopa hiin laajakat­seisena
"valtiomiehenä" että hän
voi lyödä veljen kättä sosialistien
ja Titonkin kanssar mutta kun val-tiodepartmentti
sai protestikirjeitä
Kiinan rannikolle järjestettyjen so-taseikkailujen
johdosta, niin tämä
suuruus närkästyi kuin koulupoika
ja sanoi amerikkalaisille, että men­kää
hiiteen protesteinenne.
Aikaisemmin mr. Nixon oli inno­kas
McCartyn mies, mutta nyt kun
se villitys on joutunut sille kuulu­vaan
yleisön pannaan, Nixon esiin­tyy
jopa kansalaisoikeuksien puo­lustajana.
Ja vaikka hän ei ole varapresi­dentin
ominaisuudessa nostanut
sormeaankaan esim. etelävaltioiden
rotusyrjintää vastaan, nyt häntä
mainostetaan kuitenkin "valtiomie­henä",
joka vastustaa hallituksen
urakkain antamista rotusyrjintää
harrastaville yhtiöille?
Kovin monipuoliseksi on siis tä­mä
mies kehittynyt — tosiasiassa
hänestä on tullut hieman liian mo­nipuolinen
demagogi joka lupaa
kaikkea kaikille, ja, no sanomatta
paras. — Känsäkoura.