Vapaus, December 12, 1967

              Sivu 2 Tiistai, joululc. 12 p. — Tuesday, Dee. 12, 1967
V A P A U S I N D E P E N D E N T L A B O R O R G ÄN
O F F I N N I S H C A N A D I A N S
( L I B E R T Y ) Establishei Nov. 6, 1917
EciTOR: W . E K L U N D MANAGER: E. S U K SI
T E L E P H O N E : O F F I C E A N O E D I T O R I A U 6 7 4 ^ 2 6 4
Publlshed thrice weekly: Tuesday s, Thursdays and Saturdays by Vapaus
Publishing Co. Ldmited, 100-102 Elm St. West, Sudbury, Ontario, Canada.
Mailing address: Box 69
Aditfrtlslng rates upon appUcation, translatlon free of charg«.
Authorized as second class mail by the Post Office Department^ Oittawa,
and for payment of postage in cash.
CANADIAN lilfANGUAGE-PRESS m 'CLUB:
TILAUSHINNAT:
Canadassa: 1 vk: $10.00, 8 kk.$5.25 USA:n:
3kk.-.3.t)0 Suomeenr
1 vk. $11.00,6 kk. $5.75
1 vk. 11.50, 6 kk. 6.25
— Joulutervehdys lännelle
Taa;taksemme sen. etitä ainaikin ensimmäinen osa Vaipau-den
juhlanumerosta ehti ennen joulua länsirannikon kaikille
lukijoille, on lehtemme tämänpäiväinen numero omistettu
"lännen, joulunumeroksi".
Samalla kertaa pyydämme käyttää tätä tilaisuuitta hyväk­semme
ja esittää Länsi-Canadassa asuville ja vaikuttaville
•kanisa!laisiDemme sydämellisen kiitoksen siitä ilahdulttavan
hyvästä avusta ja tuesta, mitä lehtemme Vapaus on Teiltä
kiiluneen vuoden aikana saanut. Erikoinen suurkiitos kirjeen­vaihtajille,
asiamiehille, ja -naisille sekä miuille "työmuura­haisille",
jotka väsyttävän "leipätyönsä" lisäksi ja rinnalla
'ovat niin paljon tehneet työtä, Vapauden levittämiseksi,, Va­pauden
sisällön rikastuttamiseiksi, itervehdyksien ja ilmoitus­ten
keräämiseksi jne. f
Joulu on rauhan ja rakkauden juhla, mutta rauhaan ja
rakkauteen on vaikea uskoa kun Vietnamin kansaa vastaan
käydään veristä hyökkäyssotaa, kum lasten joulupaketeista'
löytyy tulta syöksyviä hyökkäysvaunuja ja muilta "sotaleluja"',
kun ylensyöminen uhkaa tappaa liikarasvoittumisella suhteel­lisesti
puhuen joitakin harvoja ihmisiä miljoonien ja miljoo­nien
muiden nääntyessä nälkään, kun kaikilla on joulunakin
'hysteriaa lähentelevä kiire '"rahan hankinnassa" ja liian har-vcilla
aikaa ja halua rakkauden ja rauhan asian edis|tämiseen.
Mutta kaikesta huolimatta meillä on jälleen joulu — ja:
tervetullut lepohetki se onkiin kovan työn ja hyörinän kes­kellä.
Me puolestamme toivomme^ eblä kansalaiset yleensä ja
erikoisesti lehtemme kaikki lukijat saisivat tilaisuuden viettää
parhaan mahdollisen joulun. Ja vaikka joulu onkin meille
suomalaisille ennenkaikkea perhejuhla, jolloin kckoonnutaan
yhden "kotipöydän ääreen" ainakin yhdeksi illaksi, niin sa­malla
olisi joulunakin pyrittävä vaikuttamaan niin että rauha
maassa ja ihmisillä hyvä tahto-lauseesta tulisi todellisuus.
Tässä mielessä sanomme: Hauskaa joulua ja onnellisempaa
uutta vuotta, hyvät länsi-Canadan kansalaisemme.
"Kaksikielisyysehdotus"
Viikko Sitten tiistaina alahuoneelle esitetty Canadan "Kaksi­kielisyyttä
ja -kulttuuria'', tutikineen kuninkaallisen komissio-nin
lopullisen raportin ensimmäinen, noin 80,000 sanaa käsit­tävä
osa näyttää saavan vaisunlaisen vastaanoton kautta Ca-
. nadan. ;,
Vaikka Quebecin pääministerin Daniel Johnson on sen
"hyväksynyt" käyttökelpoiseksi lähtökohdaksi ranskalais-ca-nadälaisten
pulmien "perusteellisempaa ratkaisua" varten, ku­ten
hän sehtti, niin'monen monet quebecilaiset tuntuvat suh-tautuväii
siihen hyvin kylmäkiskoisesti, ettemme sanoisi kyy-nillisesti.
Mikäli keskivikkoiltaisessaTV-ohjelmassa esiinty­neet
henkilöt olivat vähääkään Quebecin nuorempaa sukupol­vea
edustavia, silloin jää käsitykseksi, että ranskalais-canada-laiset
eivät ainaikaan Quebecissa anna tämän komissionin eh­dotuksille
"kaksikielisyyden laillistuttaniisesta" juuri mitään
arvoa. He myöntävät, että siitä on ranskankielen säilymisen
kannalta jotakin hyötyä muissa maakunnissa asuville, mutta
korostavat samalla, että Quebecille siitä ei ole kerrassaan.mi­tään
hyötyä, ja kuitenkin on ensisijaisesti kysymys Quebecin
kohtalosta nyt ja tulevaisuudessa.
Ontarion, New Brunswickin ja Manitoban hallitusten edus­tajat
riensivät arttamaan viralHset siunauksensa tälle rapor­tille,
mutta Saskatchevi^anin, Albertan ja British Columbian
poliittiset puhemiehet näyttävät suhtautuvan siihen ..viileäm-min
kuin suhtaudutaan johonkin välttämättömään pahaan.
Tyypillisenä esimerkkinä tästä on Saskatchevvanin pääminis­terin,
Ross Thatcherin lausunto, että hänkin on valmis järjes­tämään
ranskankielen opetusta paikkakunnilla, missä on yli
10 pros. ranskalais-canadalaisia, mikäli se kansallista yhtenäi­syyttä
auttaa, mutta missään itapau!k(sessa hän ei hyväksy
maakuntansa lainilaatijakunnan kaksikielisyyttä!
Kuten on lehtemme uutsitiedoista nähty, tämä raportti
koskee pääasiassa Quebecin ulkopuolella olevia canadalaisia
ja erikoisesti ranskalais-canadalaisia, joita on yhteenlaskien
lähes miljoona. Siinä suositellaan perustuslakia muutettavaksi
siten, että se määrittelee englannin ja ranskan kielen Canadan
virallisiksi kieliksi parlamentissa, oikeuslaitoksissa, liittohalli­tuksessa
ja kaikissa sen alaisissa laitoksissa; Ontarion ja "Nexv
Brunswickin tulisi julistaa, dttä ne hyvälksyvät molemmat kie­let
virallisiksi kieliksi, ja että ne takaavat suurille ranskalais-vähemmistöryhmilleen
osapuilleen samanlaiset oikeudet mistä
englantilais-canadalaiset nyt nauttivat Quebecissa; seitsemän
muun maakunnan tulisi julistaa, että niiden lainilaatijakunnis-sa
voidaan käyttää molempia kieliä . . .; liitto- ja_maakunta-hallitusten
tulisi yhteistoimin määritellä paikalliset alueet,
missä kaiken julkisen palvelun tulisi tapahtua kaksikielisesti;
Ottawa-Hull alueesta pitäi-si tulla liittovaltio-alue, missä mo­lemmilla
kielillä — ranskan ja englannin kielellä — on täydel­linen
tasa-arvo. —
Jos tällaiset ehdotukset olisi esitetty kymmenen tai kaksi­kymmentä
vuotta sitten, niitä olisi visseissä oikeistopiireissä
pidetty ''vallankumouteellisina" esityksinä ja jopa vaarallisina
sellaisina. Varmaa myös on, että sellaiset ehdotukset^ölisi otet­tu
ranSkalais-canadalaisten keskuudessa vastaan innostunein
mielin, ja toisaalta, että kiihkokafnsallismieliset englantilais-canadalaispiirit
olisivat nousseet vihasta puhisten niiden joh­dosta
"takajaloilleen".
Mutta sen jälkeen on mennyt paljon vettä siltojen alitse,
kuten sanotaan. Selvää on, että englantilais-canadalaiselt piirit
ovat nyt valmiina maksamaan'tämäntapaisen hinnan liittoval­tion
yhtenäisyyden säilyttämisestä, mutta monet merkit viit­taavat
siihen, että nämä ehdotukset tulivalt ainakin 20 vuotta
myöhästyneenä, ja &iiä ne eivät mene lälheskään riittävän pit­källe
ranskalais-canadalaisten tyydyttämiseksi.
Tämä raportti ei huomioi sitä tosiasiaa, että Canadan liitto­valtio
koostuu kahdesta,eri kansasta, englantilaisesta ja rans-
V^ill^AKIN LISÄÄ
VAPAUDEN PUOLESTA
Se oli hyvä larjaitus Vapaudelta
asettaa tällainen kysymys luikijoille,
se näyttää kiinnositavan lukijoita. ;
Monet näyttävät unohitavan sen,
&ä ainoastaan itoiistain numero oli^
si 6-sivuinen. Minä yhdyn H. E:hen,
kun se ei rasita • kenenkään raha-pusisia,
n i i n se on hyvä, ja ellei se
menesity nirn muutetaan entiselleenv
Me vanha väki kaipaamme uiitisia
jehteemme, vaikka ne olisivat jo
vanhempiaikin,. sillä suurlehdet ja
niiden hännystäjäfc suomalaisetkin
lehdeit, eiväit tuo tosi uutisia meille.
Ne .valitseviiit uutisensa kaikessa k i i ­reessä,
kunhan se on vähän sinne
päin. Sitten jossain takana peiiitaan
ja jos joku kysyy perään.
Toisella maailmansodasta lähtien
minä olen vertinillut porvarien ja
työväen lehtien uutisia toisiinsa, ja
niissä on suuri eii"0. Kuten esim. tä'-
mäkin uutinen "Vietnamissa on
toijatunut vasta 15,000 mie.stä" mutta
Naiilten V i i r i n etusivulla on y l i 100,-
000 ja se täytyy olla tosi kun aina
viedään lisää miehiä.
Kuten sanottu, ne ovat poi-vari-lehtien
uu;'sia. "Vietkongin miehiä
kaatuu hirvcärti". Rahamiehet ajat-televa.!;
i kyllä se hi kij o "(li e täydestä
käy, niinkuin se näkyy käyvänkin
— että kaikki uutiset saadaan päivä-lehdistä.
Meille tarjottiin täkäläiftä päivä-.
leii'eä 50c viikko. Äkkiä laskin, vuo­dessa
on 52 viikkoa, se kahtia, tekee
26 dollaria. Keräykseen olen anta­nut
viitosen. Vuosi Vapautta maksaa
kympin ja vielä annan kympin niin
SS tekee 25 dollaria ja minulle jää
vielä dollari. Ja varmasti olen pal­jon
tietoisempi maailman asioisUi
ku' n jOS' lu ki sin noita poi'va rileht iä
jos.sa ei ole paljon muuta kuin ame­rikkalaiseen
suurliikkeiden ilmoittik-sia,
jotka ovat tulleet tänne canada­laisia
riistämään.
Siis arvoisat lukijat ja myös por-varilehtien
lukijat ja ajatelkc7a vä­hän
ia muistakaa lukea ja tukea
Vapautta fa koko: liikettä osfamali>
sieltä, miVä liikkeellä on myytävänä.
S . A J . Beaver Lake. Ont.
S A N A N E N VAIN
Jos tuon muutamalla sanalla mie­lipiteeni
lehtemme Vapauden nyky­hetken
ky.symyk.seen. Se on tosin
!i'-keä kysymys ja -siiitä onkin ollut
lehtemme pal-stoilla jo useampia
eriäviä kirjoituksia.
Koetim vaan lyhyc:'.i antaa ajatus-kantan<
i. Ja minun kantani on, että
jos annettaisiin lehtemme olla en­nallaan,
ainakin toistaiseksi. .Luu­lenpa,
ertä johto on huomioinut
kaikki nt' seikat; joita, tulevaisuus
tuo tullessaan. Ei a-niikaan tilaajien
määrä .suurene vaikka muutamia
uusia saataisiinkin, kun o'taa huo­mioon
sen tosiseikan, eitä meidän
ikänuorten rivit harvenee huimaa
vauhtia ja näisiiä lehtemme menetä
tää varmoja avustajiaan.
Ja olenpa melko varma, siitä haa.
veilu.sta e,'tä kaikki .suomalaiset al­kaisi
puhaltaa yhteen hiileen, .'.e on
synkän sumun tiiikana. Joten yhdyn
tä.sää asiassa Ju?'Mnan, Vancouver,
B. C. kantaan, että olisi punnittava
jokainen kykyjensä mukaise.^ti ja
annettava rehellinen kunnioitus re­hellisestä
toiminnasta riveissämme,
olipa se sitten mitä laatua tahansa,
kun se vaan ei ole ilkeämielistä ja
hajaannusita aiheuttavaa. Se tahtoo
tänäpäivänä olla suurena vitsaukse­na
ja häpeän pilkkuna, ja näin olion
heikentää ja tiinmelee j o muutenkin
hai-ventuneita rivejämme. •. \
: No, eletään niissä merkeissä että
kun Canadassa juhlitaan toista sa-taavuotta,
niin ehkä suomalaisetkin
ovat löytäneet yhteisen suunnan ja
täten kun ponnisitellaan lehtiemme-kin
hyväksi, kautta laajan maan,
olenpa varma siitä, että siiamme
nautitia edelleenkin vielä vuosia
lehtiemme hyvyydejlä. —
— Nimiim.M., pitkä-aikainen. Va­pauden
ktmnattaja, Toronto, Ont.
KEKKONEN PUHUI ITSENÄISYYDEN
VALTAKUNNALLISESSA PÄÄJUHLASSA
(Jatkoa sivulta 1)
taistuinut. Myös amamitilikoulutus on
nimenomaan viim!ö vuosina laajen­tunut
niin nopeasti että 17-vuotiiii-den
iikälnolkasta y l i 70 pros. k ä y täl­lä
hetkellä ammatti- tai oppikoulua.
Kansaimme on fcypsä-peruisfcoulu-uuidistukseni
avuilla tarjoamaan kako
nuorisolle nylkyailkaisen opintien.
Kun taiika&telemme sosiaalisia
olojamme, yhteLskuntamme nopea
kehitys käy yhä selvemmälksi. Itse-näi?
yyden aJikuvuosina sosiaalipoli-tiiikkamme
oli Jäihinnä köyhien ja
vaivaisten hoitoa. "
Itsenäisyyleninie juhlavuonna
Käytämme seitsemännen osan ko-,
ko kansantulostamme sairaiden,
työkyvyltöraien, lasien ja vanhus­ten
hyväksi. Jos sosiaaluiienoihin
sisällytetään myös terveydenhoi-
. i \ o n ja opetustoimen kustannuk­set,
ovat kokonaismenot .16 pros.
valtion talousarvion loppusum­masta.
Tavan takaa kuu-lomme, kuinka
ennen solia osattiin elää, vaikka ei
ollut lapsilisiä, kansaneläkkeitä saa­li
sairauiivakuutuksia. A|dit osa.sivai
silloin itse ka.svaltaa.lapsensa.ilman
yhtoiskminan apua. Nyky-yhteiskun»
n;v.-;3a kuuiuiinnie kaikki yhteen. Kas­vavan
tuotannon Uilokset kuuluvat
myö.kin länsille, sairaille ja van­huksille.
"EI KOKO TOTUU.S"
tettti. tasavaltainen, demotoraattincn,
parlamentaarinen valtiojäa-jiestyk-semme
on kestänyt jäa-klkymättömä-nä.
Demokratiamme ei ole mikään
kauniin sään demokratia, sillä se
on saanut ottaa vastaan rauhan
vuosien vastatuulet ja sodan ajan
myrskyt. Monipuoluesysteemis-tämme
on johtunut hallitusten ly-hytikäisyys
ja lukuisuus, mistä
tietenkin on ollut haittaa johdon­mukaiselle,
pitkäjännitteiselle hal-lUuspolitiikalle.
Toiselta puolen
se on pakottanut sovittehiihin,
joissa vähemmistön mielipiteille
on varattu jalansijaa.
Suomi on vapaa yhtei.skunta, jon­ka
piirissä jyikastikin loisistiian
poikkeavat käsitykset mm. poliitti-si-
sla, taloudellisista ja uskonnolli-
.sista kysymyksistä ovat sallittuja.
.Näin ei tasavallassamme ainii ole ol­lut.
Oli aikoja, jolloin maassamme
hallitsi kuvitelma, e t t ä kaikkiin asi­oihin
ulottuva yksimielisyys on kan­sakunnan
voiman lähde, vaikka tä­mä
yksimielisyys olikin saavutetta­vissa
vain pakon tietä. Sotien : jäl­keen
on vähitellen pääsemässä voi­tolle
käsitys siitä, että demokratian
voiman merkkinä pikemminkin on
erilaisuuden hyväksyminen. Oikea
demokratia ei ole pelkäslääin enem­mistön
valtaa, vaan se on myös vä­hemmistön
olemassaolon ja oikeuk-
Niiii.hyvin talouc!clii>en. sivi>(yk- -jen a;vcss;;pilämi.stä. Juuri mielipi-
ULKOPOLITIIKAN VAIKEA
TAITO
Nuorelle valtakunnalle ulkopo­litiikka
on vaikea taito, sitä vai­keampi,
jos maantfeteelttnen ase­ma
ja historiallisten vaiheiden
jättämä perintö ovat sellaisia kuin
Suomen. Fatalisti voi sanoa, että
osanune vuosina 1939 ja 1941 oli
ennalta määrätty. Mutta se, joka
ei tunnusta irrationaalisille kohta­lon
voimille puheenjohtajan paik­kaa
valtakunnan neuvospöydässä,
ei tyydy näin helppoon menneen
arviointiin. Vähintään hän haluaa
etsiä esille niitä tekijöitä, joiden
varaan maan ulkopolitiikan tule­vaisuus
on rakennettava.
Vu3den 1944 jälkeen Suomen
kansalle on selvinnyt, e t t ä sen ulko­poliittinen
turvallisuus vaatii hyvää
naapurisopua ja iuiottamuksellista
yhteistyötä kaikikien naapurivaltioi­den
kans.sa. Ei-ityis€:5ti tämä oihjel-ma
kohdistuu itäiseen naapurivalti­oomme
Neuvostoliittoon, koska sin­ne
käsin ystävyyspolitiikka avaa uu­den
historiallisen kauden.
Nyt kansalli-sen edun sekä keski­näisen
kunnioituksen polijalle ra­kentuva
luolitamuikselilinen yhteis­työ
on taannut rauhan ja'•tmvaiW-suuden
ennen niin levottomalle
Pohjois-Euroopan äärialueelle.
HISTORIAN LÄKSY
Itsenäinen Suomi on 50-vuotisen
historiansa aikana oppinut monta
läksyä. Mielestäni tärkein saamis­tamme
opetuksista on se, että sen
enempää uiko- kuin sisäpolitiikas­sakaan
ei kiivailulla ja ehdottor
muudella rakenneta muuta kuin
riitaa. Tulokset. jäävät vähäisiksi
ja useimmiten kestämättömiksi.
Ne ajat ovat ohi'—tai ainakin
pitäisi alkaa olla ohi — jolloin yh­teiskunnan
sisäisiä ja yhteiskun­tien
välisiä ongelmia ratkaistiin
väkivalloin. Toivon sydämestäni,
että Suomen kansa lähtisi kaikissa
toimissaan-ja k_a|kkien yhteiskun­taryhmien
osaita harkitsevan,
muita ymmärtämään pyrkivän ja
sovittelevan asennoitumisen eläh-dyttämänä
nyt edessämme oleval­le
uudelle puolivuosisataistaipa-leelle.
Uskon, että näin toimien
me tulemme rakentamaan maam­me
entistä onnellisemmaksi. Kun­pa
emme. tässä rakennustyössä
unohtaisi sitä, eitä onnen tulee yl­tää
matalimpaankin majaan.
"Hyvät muistot sointulalaisista"
sanoo Iso-äiti "entisiä" muistellessa
sellisen ja sosiaalis(?n elämän .aloil­ta
voidaan esittää.positiivisia tietoja
maamme, kehityksestä.
Valitettavasti nämä kauniit lu-vut
eivät kerro koko totuutta. Näi­den
lukujen taakse kätkeytyy «;e
tosiasia, etä hyvinvointimme ta­sossa
on eroja, jotka ovat järkyt
tävän suuret. Jo talousalueiden
osalta on havaittavissa melkoisia
eroja.
Voimme olla tyytyväisiä taloudcU
li^^e.n kehityk-emme yleiseen nou­suun,
mutta ci ole jiihlavuodellc-m-me
mairiMvlevaa, että noin 6r);000
.suomalaista on työttömänä, suurin
osa nii-:äinaan köyhimmillä alueilla
Se mc. kitsce kalila asiaa: taloudel-linsn
hyvinvointi ci ole tasasiihtai-
-•';-ti ii'"ttunnt keko ma::h;in ja sah­ti
a n n e va i h t c 1 u j e n a il 1 o u t la ni a 1 a 1 o u -
dcllinen Ui;-vattamuus ei olo suin-katin
voitrttu ilmiö.
DEMOKRATIA
.MYRSKYT
KESTÄNYT
Kun siiiTvmmc va! i i o l l i s ' cn elä­mämme
t:;rkasteham. on' perustava;!
laatua olevana saavutuksena pidel­tävä.
sitä,, citä monien katkerien vai­heiden
jäikrcii vuonna lt)l!) vahvis-
SYNTYMÄ­PÄIVIÄ
Auj?ust Peltonen, R. II. 1, Kami-nisliquia,
Ont.,. täyttää tänään, jou-lulkuun
12 pnä 75 vuolla.:
Peter Perttula, Gassel Halme, var>-
haiiiikoti, North Bay. Ont., täyttää
maanantaina, joulukuun 18 päivänä
8,3 vuoHa,
Yhdymme sUikulr.iÄten Ja liittä­väin
onnentoivoluksiin. •
teiden ja katscmuslen moninaisuus
on ominaisia dynaamiselle yhteis­kunnalle.
.
ISÄNMAA VOI OLLA
ERILAINEN
Vaikka lähes nuolet nyt elävistä
•.lomalaisista on syntynyt sotien jäl-k'.'
ön, aikana, jota on nimilelly •"toi-saksi
tasava'Ilak.si", on
meillä kuitenkin runsaasti ihmi­siä,
jotka omasta kokcmuk.sestaan
voivat vertailla menneitä aikoja
nykyiseen. Hc voivat havaita, että
elää tämän maan kansalaisena tä­nä
päivänä on toista kuin se oli ei­len.
Mutta meidän tulee ymmär­tää,
että myös samaan aikaan elä­vät
suomalaiset tuntevat tämän
isänmaansa toisistaan poikkeaval­la
tavalla.
Vuosien 1917 j a 1918 veriset va-;-
lakohlaisuudL't alkavat unohtua,
ir.utta muistoissa säilyy .tietoisuus
siitä, että isänmaa Suomi tunnettiin
vaJ'koise.ssa armeija.-sa erilaisena
kuin. lukiiisi-sa viinkilcireissämmo.
.VIoni-:.>a suhtei.ssa toisistaan poik­keavat
uval olleet suomalaisten lun-nol
Ja tunnelmat myös ilsenäi.-vyy-
Unimc aikana: onnea ja tappioita,
ylimitli:^yyUä ja kaiken menoltämi-
.•icn pelkua, uhmaa ja kohtaloon tai­pumista,
vanhassa kiinni riippumis­ta
Ja uuden elämän ja eläniänkäsi-tykven
julistamista. On oUul onnel­lista
olla suomalainen ja on ollut
luokallista olla suomalainen. Tällä
nicmellämmo on ollut ihmisiä ja ih­misryhmiä,
joiden elämä on aina ol­lut
raska.sla. Milloin se on ollut ta­lo
u de 11 i .st e n h 11 o 1 i en l ä y 11 ä m ä ä,; m i I -
loin SG on pahiten tuntunut henki­senä
painostiiiksena. Hc ovat oikeu­tetusti
niurclvlineet ^kohtaloaan j ; ;
valitelleet osaansa, multa epätoivon
hetkiä kenties liiikuunotlamaUa he
e i v ä l o l e halunneet kadottaa yhteyt­tä
siihen kanisaan, johon he kuulu­vat.
S o i n t u l a .— Marra.skuussa tulee
kuluneeksi 66 vuolla siitä kun
B;C:n hallitus luovutti tämän Mal­colm-
saaren Kalevan Kansan yhtiölr
Ie. ja joulukuun 5. pnä 66 vuotta
siitä, kun . en.simmaiset, rakentajat
saapuivat .saarelle. Köyhyys oli es­teenä,
ettemme voineet täyttää hal-iit.
iik.sen asetomia ehtoja, saaren
omaksemme sffamisek.vi. Olisi pitä­nyt
.saada '-I.^Operheenpäätä asuk­kaaksi
.7 vuoden aikana. Ja kyllä
täällä kansaa kävi sinä aikana enem­mänkin
katsomassa, ja useat, olivat
jäseniä.
.Mutta köyhyys ja kova työ peloilli
ja niin iähtivät. 4 vuotta kestimme
nuilta luopua tiiylyi. Jokainen alkoi
väännellä kantoja omiin nimiinsä.
räli.stä koko perheen voimalla. Mut­ta
.syvällä mielessä kyti ajatus että
jotain yh.3istä pi.äisi yrittää. Mi­nulla
on tässä Tovcri-lehden.lO-vuo-tisjulkaisu,
ja siinä K. Savola ker­too
o.sa;-:ton valitsemana niiftä ajoi.s-ta.
--y-
Hän sanoo, olimme kuin pökcnyk-si.
s.sä 2 \ i vuotia; Sitten tänne tuli.
.'Vmerikan puolelta 2 toveria, San­teri
Häyrynen oli yksi, ja kutsuivat
^-.ointulalais;l kokoukseen. He sanoi--
vät, 6itä peai.s.ctaan sosiialistiosasto.
Sanotaan, ollä maa.seudulla so.siali.s-mi
menee hitaasti eteenpäin, mutta
niin ei ollut Soinlula.s.«a, ja niinpä
joulukuun 25. päivänä perustettiin
.sosialistiosa.sto, 39 jäsenellä. Naisia
oli silloin vain kak.si. Ida Tynjälä ja
Alijli Hukkala. IMmtta jo tammikuun
kokouksessa tuli paljon lisää naisia.
Osasto iiittyi heti. Canadan Sosialis­ti
puolucesocn ja Soin.lulan osastos­ta
tuli yksi toimivimpia osa.stoja.
Siinä julkaisussa on meidän haa­limme
kuva. Savola jalkaa, haalim­me
on täss.i kuvassa yksinkertainen
j a vaatimaton, koska pidämme tär­keämpänä
lukea Työkansa-lehteä.
Työkansan osakkeita osasto omisti
$900,00 arvosta, ja samalla kartu­timme
kirjastoamme. Siinä oli sil­loin
jo 900 nidosta, joka määrä mei­käläisissä
oloi.ssa olisi tehnyt talom­me
paljon mukavammaksi. Hyvän
kirj;;sion katsoimme olevan kasva­tustyössä
suuremmasta merkitykses­tä
kuin. komean haalin. .
Nuoret käyttivät ahkerasti kirjas­toa,,
ja me vanhemmat jä.senet.toi-vcimme
hei.-lä työmme jatkajaa.
Näin kertoi Savola. Ja meillä oli
opiskelu- Ja lasten-osa.sto. Siellä he
harjaantuivi heti . lapse.sta puheen-
Johtajaksi, kirjuriksi ja rahastonhoi­tajaksi.
Ja ihmeen näppäriä he oli­vatkin,
. o l i n useita vuosia heidän
kanssaan yhteisissä toimissa.
Meillä oli aina vireillä sunnuntai-lUiis.
el puhuja.seuran kokoukset ja
siellä kävivät vanhat, nuoret sekä.
lapset. Lapset olikin silloin kasva­tettu
.si.en Giilä heidät voi viedä ylei­siin
tilaisuuksiin, eivätkä mitään
häii-inneet. .
Silloin e [ talvella kalastettu eikä
tehty metsätöitäkään. Oli vapaita
nuoria miehiä jotka joutivat aina
olemaan kokouksissa. Ja meillä oli
näytelmä-, laulu- ja voimisteluseu­rat.
Haali oli joka ilta käytössä. E i ­kä
tuntunut, ollenkaan vaikealta­kaan,
vaikka öljylampun valossa
tuhrusteltiin. 36 lamppua piti kun­nostaa
. iltamatilaisuuksiin. En kos­kaan
voi unohtaa niitä aikoja.
Kr.tselin sitä Toveri julkaisua Sii­nä
oli Amerikan länsirannikkojen
osr.stojcn alkuvaiheista kymmeniS
kuvia, haaleista, näyttämöistä, laulu-scuro;.-
ta, mutta B. C:stä ei ollut
muuta kuin Sointulan osasto, talo,
Ja kertomus sen alkuvaiheista.
Kun Työkansa meni vararikkoon,
niin lokakuussa V. 1907 länsiranni­kolle,
A.storiaan, perustettu sanoma­lehti
Toveri tuli meille tilalle. Sil­lä
oli koko paljon tilaajia, ja kun
sen yhteyteen perustettiin naisten
lehti. Toveritar, sai se heti Sointu­lan
naisten kannatuksen. Valittiin
asianaiset, ja vuorollaan kukin kir­joittamaan
uutisia. Siinä sitä useam­pi
nainen otti ensi a.rkeleitaan lehti-kirjcenvaihlajan
vaikealla uralla.
Toverittaressa oli siihen aikaan
naisten taholta valituksia, että mie­het
väheksyvät naisiten toimintaa, ja
(Jatkuu sivulla 4) .
PÄIVÄN PAKINA
kalaisesta kansasta .sekä useista pic:-
nemmistä, hajallaan,olevista kansal-lisuusryhmistä;
Kun p.o. raportissa
ei huomioida tätä perustavaa laatua
olevaa seikkaa, eikä pyritäkään esit­tämään
ratkaisuja tältä pohjalta,
niin tulos on-^tiotenkin laihaakin
heikompi. Vaarallinen .seikka tässä
yhteydessä on se, olitä "'tauti pahe­nee"
mitä kauemman pidätytäiin sen
hoitamisesta.
Me kaikin tiedämme kuinka vai­kea
pulma on missä tahansa maas­sa
kansallisuusongelman ratkaijsu.
Mutta jos jännityksen annetaan kas­vaa,
niin tilanne tulee entistä vai­keammaksi.
Kymmenen, kahden­kymmenen
vuoden perästä voidaan
varmasti havaita tältä kohdin vielä­kin
suurempi tilanncmuutos, mitä
on tapahtunut viimeksikuluneen 20
vuoden aikana. Siksi olisi jo korkea
a.^ka ryhtyä Canadan kanjiallispul-mien
ratkaisemiseen kansojen ilse-määräämlsoikcuden
tunnustamisen
ja kiinnioiittamisen pohjalla niin, et­tä
voitaisiin estää liilttovaltion ha­joaminen
.eriKlantiiaisiten ja ranska­laisen
Canadan vapaan veljelliseni ja
tasa-arvoisen Uiton pohjalla, mikä
yksinään voi laatia liittovaltion .sili-lymisen
ja Canadan tiilevan suuruu­den,
, ', I
KYSEENALAINEN UUSI TULOKAS
Uudet siirtolaiset ovat aina ter­vetulleita
Canadaan.
Valitettavaa on. vain se, että
usein kehoitetaan ja innoitetaan
siirtolaisia tulemaan silloinkin kun
työpaikoista ja asunnoista on puii-
. t€tta, jolloin he saavat oikeastaan
'huonomman kuvan.. Canadasta,
mitä se todelli.^juudessa onkaan.
Mutta me aikaisemmin 30^50—
1.50 vuolta sitten .siirloläisina tän­ne
saapuneet"'^ Canadan tavalli-
.sct pulliaLset yleensä kaikissa kan-sallisuiisryhmissä
olemme aina
olleet • myötämielisiä uusia tulok­kaita
kohtaan, vaikka esimerkik-.
si me suomalaiset. Joilla on. taipu­musta
koteloitua omaan itseemme
niin, ettei meiltä tule muuta kuin
jouluna ja jo.skus poikkeustilan­teissa
huomaavaisuudenoRoituksia
edös oman perheemme jäsenille,
vältämme paijasi amasta sisäisiä
tunteitamme varsinkin ventovie­raille.
Tulokkaiden joukossa on kuilen- .
ikin aina silloin tiillöin .sellaisia
veijareita, joiden osakkeet pysyvät
alhaisina. Sellaisia ovat "olleet l i a -
lia.sla tai orkeamimin Sisiliasta tul­leet
Mafian roistot, töLsenmaail-miinsodan
Jällkecn visseistä Iiii;
Euroopan maista ipäikoon lähtcneot
'Hitlerin natsien pailikkaämat pii.s-k
u r i t ja teloittajat sekä muut sen-la'pai.
secn pohjasakkaan ikuuluviit
"ykisityisyrittäjät".
Viime viikolla meitä canadalai­sia
onnellistutettiin tiedolla, että
Kongon kansan "niskan päällä is-luniiL"
bel.tlialainen upporikas kai­vosyhtiö.
Union Miniere du Haut
Katanga, työntää nyt lonkeronsa
myös tänne Canadaan —canada-laislen
mineraalircsurssien ikehit-tämiscksi,
kuten on meille kerrot­tu.
CP:n iiutistietojen mukaan
Union Miniere on ilmoittjinut, että
yhtiön "vailitclevaisuusohjelman"
mukaisesti on Canadassa laillistöt-tu
uusi yhtiö, mikä tunnetaan
Union Minier Explorations and
Miniuf,' Corp. Ltd. nimellä.
Se "on tchnyfsopimuksen In­ternational
Nickcl Co. of Canadl^
alayhliöiv, Canadian Nickel Com­panyn
kan.S(sa, yhteisesti sovittujen
alueiden lutikimuksesta", sanotaan
iiutistiedossa.
Tunnettuna UMEX-nimellä, tä­män
uuden alayhtiön päämaja tu­lee
Montirealiin.
Union Minieren eräs puhemies
kieltäytyi määrittelemästä, mitä
malmeja «e tulee etsimään, millä
alueilla se tulee operaliojaan suo­rittamaan
tai sitä, kuinka paljon
rallaa sisältyy .sen uuteen yrityk-
'seen. • • ,"
Näin uutisticdoisisa, ja vaikka sa-
; nataankin, että "valkeus nauraa
pimeyden töille", niin mitäpiis
ineillä canadailaisilla on sanottavaa
sillä, millä alueilla tämä belgia­laista
alkuperää uusi yhtiö, tulee
Canadassa operatiioitaan jäljes­tämään.
Käsittämättömiä ovat herrojen
tiet muuteuikin.
Noin 11 kuuikautta .sitten ilmoi-l
e l f i in Katangasta, että Kongon
liallituis on kansallistanut uppo­rikkaan
Union Miniere du Haut
Kalangan sikäläiset kaivokset.
SivTrfirennen sanoen Union Mi­niere
on ollut maailman suurin
kuparin tuottaja. Minkälaista osaa
se on vienyt Kongon verisissä si-sällisso<
li.ssa, se on yleisesti tun­nettu
asia. Ja nyt, kun Kongon
hallitus sanoi, että Minieren on
tuotctttava päämajansakin Kon­goon
Kinshaisaan, (cnl. Lcopnld-ivilleen)
mistä se rikkautensakin
kaivattaa ,niin yhtiö kieltiiylyi sii­tä.
Tämän jälkeen Kongon presi­dentti
Jostiph Mobutu muodosti
ihalliluiksen yhtiön Union Minieren
laitoksista huoltamaan.
Miniere yhtiön sanotaan pitä­neen
Kongossa olevien omaisuuk­siensa
an'on ,^.500 milj. Ja vaikka
Union Miniere väittää, ettei se
saanut "välittömäsli" mitään niis­tä
omaisuuksista, ylitiö on kuiteji-k
i n ilaikoiden ticdoittanut, että ai-'
van tyhjin ikäsin ei siellä kuiton-ikaan
liilidetly.
. Silloin ktin presidentti Mobutu
otti Minieren laitokset kongolais-yhtymän
kontrolliin, Union Mini-erillä
oli Kongon ulkopuolella
suunnattoman suuri kuparivaras-to.
Yhtiö on kieltiiytynyl ilmoitta-
. ma-ta sen aiToa, mutta yleisesti
arvioidaan sen olleen siinä $200
miljoonan paikkeilla.
Union Minierin kontrolloiva
belgialainen emä- eli holding-
Soeicte Gonerale de Belgique, on
Iiutistietojen mukaan huolehtinut,
myös sekä käsiensä paikkaamises­ta
että ta?kujensa :t{iyttämisestä.
Nyt me saamme tämän kansain­välisen
finanssimaailman musite-kalanlonkcroineen
tänne Cana­daan
ia inc myönnämme ikohdal-tjiimmc
r.votme.sti, että ilman sel­laisia
"siirtolaisia" tultaisiin tääl­lä
hyvin toimeen, sillä meillä on
niitä omiksi tarpeiksi sekä kotona
kasvatettua lajia että ulkomailta-tunkeutuneita.
Yksi .seikka on kuitenkin var­maa.
Union Miniere tulee näke­mään,
että Canada ei ole sitten-ikiiän
Kongo eikä sen osavaltio Ka-tanga.
. Meillä on täiillä elinvoimaiset
uniol, jotka huolehtivat ettei työ­läisiä
voida käsitellä ja kohdella
orjien lailla sekä kokonaan toi­senlainen
yhtei.sikunnallinen ilma­p
i i r i kuin Kalanga.s.sa.
Mutta valehtelua ja tckohurs-kausta
välttävänä henkilönä mei­dän
Oli avoimesti sanottava, että
Union Minieren tulo läiiho ei ilah­duta
moilä (Mikä varmaan monia
nniilakaiin canadalaisia.
— " Känsiiikioura. .