Vapaus, August 24, 1961

              Sivu 2 Torstaina, elök. 24 p. — Thursday, August 24, 1961
V A P A U S
(UBEBTT) — Independent Labor
Organ of Finnish Canadians. Es-tabllshed
Nov. 6. 1917. Authorlzed
as second class mail by. tbe Post
Office Department, Ottawa. Pub-lished
thrice weekly: Tuesdays,
Thursdays and Saturdaysby Vapaus
Publishing Ck>mpany Ltd., at 100-102
Elm St. W., Sudbury, Ont., Canada.
Telephones: Bus. Office OS. 4-4264;
Eklltorial Office OS. 4-4265. Manager
E. Suksi. Editor W. Eklund. Mailing
addre.s,s: Box 69, Sudbury, Ontario.
Advertising rates upon appllcatlon.
Translatlon free of charge;
TILAUSHINNAT:
Canada»»: 1 vk. 8.00 6 kk. 4.25
V 3 kk 2 50
«idysvallolssa: 1 vk. 9.00 6 kk. 4.80
Suomessa: 1 vk. 9.50 6 kk. 525
Kansallisjohtaja Jomo Kenialta
Viikon,' vaihteessa brittiläislähteistä tulleissa uutistie-doissa,
keri;ottiin, että lähes yhdeksän vuotta vankina ja
maasta karkoitettuna" ollut kansallisjohtaja Jomo Keniatta on
vihdoin viimeinkin vapautettu, ja että hän on nyt vapaa
. mies kulkemaan-omassa maassaan Keniassa.
Kull muistetaan, että Keniatta tuomittiin alimperin brit­tiläisten
töimiesta muka mau-lnau-terroristijohtajana vanki­laan,
niin yksistään se seikka, että häntä nyt vapautettaessa
sanotaan brittiläispiireissä "kansallisjohtajaksi", on kauno­puheinen
todistus siitän että mikäli Keniatta on "syyllisty-
' nyt" johonkin, niin hänen "rikoksenaan" oli taistelu oman
•maansa ja kansansa vapauden / ja itsemääräämisoikeuden
puolesta.
Tosiasia nimittäin on, että kun brittiläiset viranomaiset
päättivät Keniassa nujertaa noususuunnassa olleen kansalli­sen
vapausliikkeen vuonna 1952, niin silloin nostettiin kova
kohu oletettua mau-mau-vaaraa vastaan. Juuri tämän tekais­tun
mau-mau-vaaran nimissä ja varjossa yritettiin oikeuttaa
siirtomäavuotien terrori maan kansallista vapausliikettä vas­taan.
Juuri tämä siirtomaavoutien aloittama terrori ja pak­kovalta
pakoitti silloin kenialaiset järjestämään sissijouk­koja
itsensä ja vapausliikkeensä puolustamiseksi. Ja kun jol­takin
kansakunnalta kielletään kaikki rauhallisen toiminnan
mahdollisuudet asemansa parantamiseksi ja huojentami-seksi,
kuten tapahtui Keniassa, niin sillä ei totta totisesti ole
muuta mahdollisuutta, kuin vastata tulella tuleen. Juuri tä­män
kenialaisten vapausliikkeen, joka olosuhteiden pakosta
sai väkivaltaisiakin muotoja, brittiläiset siirtomaavoudit lei­masivat
pahaan maineeseen saatetuksi mau-mau-liikkeeksi.
• Historia on nyt kuitenkin oikeuttanut täydellisesti Ke­nian
kansallisen vapausliikkeen ja sen suuren kansallisjoh-
Jajan Jomo Keniattan. Melko varmaa on, että hänestä tulee
joko ennenmmin tai myöhemmin Kenian pääministeri.
Mutta Keniattan vapauttamisen hetkellä on syytä. pa­lauttaa
mieleen lyhyesti se, missä olosuhteissa ja millä ta­valla
tämä kansallisjohtaja vangittiin ja tuomittiin vankilaan
lähes 9 vuotta sitten, sillä se osoittaa kerran uudelleen kuin­ka
halpamaisiin lekoihin siirtomaahallitsijat turvautuvat sil­loin
kun on kysymys niiden riistomahdollisuuksien ylläpi­tämisestä.
. Keniatta; ja hänen viisi kumppaniaan vangittiin loka­kuussa
1952^ Häntä syytettiin mau-maurliikkeen j ohtaj an
ominaisuudessa terroriteoista. Oikeuskuulustelu osoittautui
alusta pitäen suureksi skandaaliksi. Myöhemmin on osoittau­tunut
epäilijöillekin, että "syytökset" Keniattaa ja hänen
tovereitaan vastaan olivat tekaistuja valheita, joista mak­settiin
käteishinta "todistajille". Mikään puolueeton asian-tuntij3
.ei voi tunnustaa, että oikeuskuulustelussa esitetyn
syytös- ja todistusainehiston perusteella voitaisiin ketään tuo­mita
minkäänlaiseen rangaistukseen.
Erittäin kuvaava on tässä yhteydessä ns. Rawson Mac^
harian juttu. Hän oli syyttäjän "tähtitodistaja" tässä oikeus-
^ kuulustelussa. Mutta muutaman vuoden kuluttua hän antoi
valaehtoisen lausunnon, että kaikki hänen esittämänsä to-,
distajalausunnot olivatkin poliisien hänelle valmistamia sa­tuja.
Annettuaan tämän lausuntonsa Macharia pantiin v. 1959
- syytteeseen herjauksesta, mutta oikeuskuulustelussa hän teki
vielä lisää paljastuksia Keniattan oikeusjutusta. Tässä uu­dessa
oikeuskuulustelussa todistettiin, että poliisit valmisti­vat
"todistajille" raporttinsa brittiläislehtien valheellisten
propagandajuttujen perusteella. Keniattan oikeuskuulustelu
pidettiin Kapenguria-nimisessä kylässä; Mutta nyt todettiin,
että syyttäjän puolesta esiintyneet todistajat kuljetettiin
joka päivä autolla lähiseudulla sijaitsevaan Kighanjon ky­lään,
missä viranomaiset antoivat heille aina uusia ohjeita.
Oikeuskuulustelun jiäätyttyä syyttäjän hyväksi toimineille
todistajille annettiin'Sbkä rahapalkkiota että maata; Macha­ria
sai palkkioksi suuren rahasumman ja sen lisäksi hänet
lähetettiin Lontooseen oppimaan siirtomaahallinnon taitoa.
Juuri Macharian paljastusten perusteella muutettiin Ke­niattan
pakkotyötuomio karkoitusluomioksi ^ hänen oli ol­tava
"kotiarestissa" ja maan poliittisesta elämästä eristetty­nä
Lodwar-nimisessä erämaakylässä.
Mutta kun Kenian kaikki johtavat puolueet ja koko Ke^
nian kansa vaati jatkuvasti ja yhä lisääntyvällä voimalla Ke­niattan,
vapauttamista, Keniatta pääsi pois mainitusta pai­kasta
tämän;vuoden huhtikuussa, jolloin hänet siirrettiin lä­hemmäksi
Nairobia, Marallal-nimiseen kylään.
• Siellä hän antoi huhtikuun 11 pnä (1961) ensimmäisen
sanomalehtihaastattelun vuoden 1952 jälkeen. Vastauksena
koti- ja ulkomaisten lehtimiesten kysymyksiin Keniatta il­maisi
ohjelmakseen seuraavaa: Kenian dijT saatava viivytte­lemättä.
täy<Jellinen itsenäisyys, sisältyen tähän ^umatto-masti
maareformi, jonka perusteella käyttämättä olevat maat
jaetaan niaattomille afrikkalaisille. Sanalla sanoen häh vaa­tii
täydellistä tasa-arvoisuutta kaikille Kenian asukkaille
maasi;aanv missä alkuasukkaat elävät äärettömän suuressa
puutteessa ja köyhyydessä, rikkaiden siirtomaaherrojen pi­täessä
hallussaan hedelmälliset maat ja muut rikkauden läh­teet.
••
Arikan kansalliset vapausliikkeet ovat kasvattaneet, ke­hittäneet
ja nostaneet näkyviin useita todella lahjakkaita ja
kykeneviä johtajia ja valtiomiehiä. Heidän joukossaan on
kunniapaikka Jomo Keniattalla, Kenian kansallissankarilla,
josta on tullut "Afrikan vapauden ja omanafvontunnon sym-booli'',
kuten eräs porvarillisen maailmankatsomuksen omaa­va
brittiläinen kirjailija hänestä sanoo.
Kuten sanottu, Keniattasta tulee todennäkööisesti itse­näisen
Kenian ensimmäinen pääministeri; Tämä sittenkin'
vaikka englantilaiset pitävät edelleen voimassa lakia, jonka
mukaan Keniatta ei saa osallistua maan lakiasäätävien elin­ten
toimintaan! Kansojen vapaustahtoa ei voida enää painaa
maan rakoon ja se pätee myös Kenian kohdalta.
K I R J . M A X R E I CH
B e r l i i n i . — Saksan Telefunken
yhtiön rakennuksen seinällä on i l ­moitus,
jossa luvataan maksaa 50
markkaa jokaiselle henkilölle, joTca
saa Saksan demokraattisen maan
kansalaisen lähtemään omasta maas­taan
Länsi-Saksaan.
Lansisaksalaiselle ammatillisille
ihmislihan kauppiaalle 50 markkaa
on mitätön, mutta ammattitaitoisel­le
pääkallonmetsästäjälle 3,000
markkaa on jo jotain. Länsi-Saksa
on tehty ihmisvarkaudesta, kiihoi-tuksesta,
pakoituksesta ja kiristyk­sistä
liikevoittoa tuottavan kaupan,
joka tuottaa, monille rikollisille
huomattavia tuloja. Tästä Länsi-
Berliinissä harjoitettavasta kaupas-mukaiseen
vierailuun B e r l i i n i i n . .,
ottakaa yhteys Länsi-Berliinin pu­helimella
764864 . . . minulla on
valtuus maksaa kulunne.
Allekirjoittanut: Graafe."
Tämän nimen takana piilee Y h ­dysvaltain
salaisen vakoilutoimiston
asiamies John Granfield.
• Puerstembergista kotoisin oleva
rouva Anna Schumann sai sisällöl­tään
seuraavanlaisen kirjeen:
"Liikkeemme tarjoaa teille eri­koispalvelua
. . . Itä-Saksan kansa­laiselle
saada uusi TV-känava . . .
Vain pieni asentein on välttämä­tön
. . . koska me tiedämme ettette
saa sitä kaupastanne me tarjoam­me
erikoiset työvälineet ja tarjoam­me
sen teille~ohjeiden kanssa hy­v
in halvalla hinnalla Itä-Saksan
ta tuottaa j a viedä ihmisiä Adenau- markoilla j a niitä .tuotetaan joukko-erin
hallitus maksaa hyvin ja sitä
ohjaa Yhdysvaltain hyvin harjoite­tut
vakoilutoiminnan henkilöt.
Länsi-Saksan teollisuusmiehet yl­läpitävät
monenlaatuisia lautakun­tia
"kaapatakseen" erilaisia amnlat-timiehiä
eri aloilta, kuten lääkärei­tä,
kemistejä jne. Äskettäin vuosi
tieto, että Länsi-Saksan hallitus on
luvannut antaa verohelpoitusta
n i i l l e tehtailijoille, jotka ovat otta­neet
työhön Itä-Saksasta paenneen
henkilön. Tekstiilitehtaiden omista-
:at Kölnin alueelta saavat kutakin
sellaista henkilöä kohti 3,000 mark­kaa
ja lisäksi heille annetaan vero­helpotusta
3,000 markkaa pakolai­sen
asunnosta.
Monenlaisia keinoja käytetään
onkimiseen j a kaappaukseen. Kir­jeiden
kirjoittaminen on hyvin
yleistä. Seuraavassa on joitain esi­merkkejä:
Werner Schwind, jolla on liike­toimi
Steiningwalmsdorfissa sai
seuraavanlaisen kirjeen, "Kallis
Hferr Schwind:
' Länsi-Saksassa asuva rouva on
minun asiakkaani. Hän yrittää saa­da
tietää teidän naapurisanne en­nen
asuvasta sukulaisistaan • . Tei­dän
hyvä ystävänne tiedoittaa meil­le
ja pyytää teidän apuanne tässä
asiassa . . . Voitieko ottaa yhtey­den
meihin . . . kun saavutte tavan-mittakaavassa
. ; . Kun seuraavan
kerran vierailette Berliinissä: Länsi-
B e r l i i n in puhelinnumero on 764864.
Allekirjoittanut Ottenburg."
(Tämä on toinen saman Granfiel-din
salanimi.)
Eibenstockista kotoisin oleva A r ­no
Uhlman sai toisenlaatuisen kir­jeen.
•
'.'Kallis herra Uhlman: '
"Pyydän teidän saapumaan jäl­leen
Itä-Berliiniin. Sieltä on vain
lyhyt matka Länsi-Berliiniin . . .
jossa olen käytettävänne. On erit­täin
tärkeä koskien teitä ja per­heenne
jäseniä ... . Lisäyksilyiskoh-tia
saatte soittamalla n:la "764864.
Takaan, että. keskustelustamme tu­lee
olemaan suuri vaikutus tulevai­suuteenne."
Toisissa kirjeissä luvataan vapai­ta
lääkkeitä j a autojen varaosia.
Jos on välttämätöntä suojclusyistä
kirje postitetaan Itä-Berliinissä ja
se lähetetään väärällä lähettäjän
nimellä.: Monta kertaa kirjeissä tar­jotaan
matkakustannuksia muiden
syöt! ien lisäksi.
Vain sellaiset henkilöt, jotka
kieltäytyvät "avuntarjouksista" voi­vat
joutua puhelimen taikka kirjei­den
kautta kiristetyksi tuntematto­man
^'ystävän" taholta ja heille sa­notaan,
että he joutuvat tiedoksi
•kommunistisille v i r k a i l i j o i l l e " el-
Karl Liebknachtin
syntymästä 90
KARL LIEBKNECHT
Elokuun 13 päivänä tuli kulu­neeksi
90 vuotta suuren saksalaisen
työyäenjohtajan ja rauhantaisteli-jan
K a r l Liebknechtin syntymästä.
Vaikka Liebknecth oli kuollessaan
vuonna 1919 vasta 47-yuotias, eh i
hän suorittaa elämäntyön, joka tun­netaan
kaikkialla maailmassa työ­väenliikkeen
piirissä.
Karl Liebknecht, joka syntyi
vuonna 1871, l i i t t y i jo ylioppilasvuo^
sinaan Saksan sosialidemokraatti­seen
liikkeeseen edustaen sen va­semmistosuuntausta
johdonmukai­sesti
aina Saksan .kommunistisc.i
puolueen perustamiseen asti, jonka
luojia Liebknecht itse o l i.
Karl Liebknecht valmistui asian­ajajaksi,
jossa ominaisuudessa hän
useita kertoja puolusti sosialide-inokraatteja
saksalaisen luokkaoi-keudcn
edessä. Kuatenkin puhtaas­ti
poliittinen toiminta oli hänen
päälyönsä — j o vuonna 1902 B e r l i i ­nin
työläiset valitsivat hänet edus­tajanaan
kaupunginvaltuustoon.
Vuonna 1908 Liebknecht valittiin
Preussin maapäiville ja vuonna
1912 Saksan parlamenttiin. Näitä
luottamustehtäviä hoitaessaan tuli
Karl Liebknecht tunnetuksi ennen
kaikkea imperialistisen sodan jo.h-donmu-
kaisena j a päättäväisenä vas­tustajana.
Jo vuonna 1904 esiihty-cssään
sosialidemokraattisen puolu­een
edustajakokouksessa Lieb­knecht
luonnehti mililarismia ka­pitalismin
tärkeimmäksi tueksi ja
vaati erikoisesti työläisnuorison ko­koamista
sodanvastaiseen taisto
luun. Rauhantaistelu vei Lieb­knechtin
myöhemmin myös vanki­laan,
sillä vuonna 1907 hänet tuo­mittiin
ensi kerran lentolehtisen
julkaisemisesta.— lentolehtisen ni­mi
oli " M i l i t a r i s m i ja antimilitaris-mi".
Parlamenttiin Licbknelht joutui
kaudella, jolloin kaikki imperialis­tiset
valtiot valmistautuivat sotaan.
Näin Liebknechtin päätyöksi myös
tällä areenalla muodostui, taistelu
sotaa vastaan ja erikoisesti suurten
sotamonopolien paljastaminen so­dan
lietsojina.
Vaikka sosdem. puolueen vasem­mistosiipeen
lukeutuva Liebknecht
ei suinkaan hyväksynyt puolueensa
johdon kantaa sotakysymyksissä, m.
m. sotamäärärahoista äänestettäes­sä,
alistui hän enemmistön päätök-leivät
he tee kuten on sanottu taik­ka
häntä "varoitetaan" joutuvan
epäilyksen alaiseksi*' j a siitä syys­tä
täytyy matkustaa heti Länsi-Ber­l
i i n i i n , jossa kultainen aika odottaa
heitä.
Esimerkkinä on Ingenieur Ket-zer,
joka kehoituksesta matkusti
Länsi-Berliiniin kohtaamaan miestä,
joka sanoi olevansa Yhdysvaltain
vakoilutoimiston palveluksessa. Hän
lupasi hyvän toimen eikä palkalla
ollut rajaa. Ketzer kieltäytyi j a pa­lasi
takaisin Itä-Berliiniin. Sitä seu­rasi
kiristys. Kun hän puhui, ame­rikkalaisen
vakoilumiehen kanssa
hänet valokuvattiin salaisesti. Hä­nelle
Jähetettiin tämä-valokuva ja
kiellettiin matkustamasta pois Län­si-
Berliinistä.
Toinen käytäntöön otettu tapa on
tuntemattomien "kotipuhelinsoitto"
ja sillä tavalla ajetaan ihmisiä pako­laisiksi
Länsi-Berliinin pääkallon-metsästäjien
toimesta. Tämän on
tunnustanut Länsi-Saksan president­ti
Luebke kun hän sanoi:
'Tämä tehdään siitä syystä, että
säästetään sellaisia ihmisiä, joita
aiotaan Neuvostoliiton alueella van­gita
keskiyöllä."
Tämä on vertahyydyttävä valhe
kun tiedetään ettei Länsi-Saksassa
juuri ensinkään vangita ihmisiä po­liittisista
syistä.
Epäriormaalinen Berliinin kysy­mys
on'lähellä ratkaisuvaihetta ja
Adenaucr j a hänen kannattajansa
tekevät kaikkensa kriisin saamisek­si
Itä-Berliinissä. Itä-Berliinin leh­det
paljastivat heinäkuun puolivä­lissä,
e tä Adenauerilla oli neuvot­telu
ministeriensä Schriederin ja
Lemnierin kanssa. Hän tiedoitti
heille, että Saksan Tchdasyhdistyk-scn
taholta on luvattui antaa enem­män,
varoja jpääkallonmetsästäjillc
tarkoituksella jännittää kriisiä.
"Euroopan neuvostolta" v n myöskin
pyydetty apurahaa.
Heinäkuun 19 pnä Itä-Saksan TV
esitti todistuksia kuinka Adenauc-rin
ministeri Lemmer oli johtavas­sa
toiminnassa saadakseen itäsaksa­laisten
pakenemaan. Ministeri Lem-nicrille
tarjottiin seuraavalla viikol­la
tilaisuus ohjelmaan; jossa hän
oVm voinut kieltää tämän syytök­sen..
,
Sanomalehtikonferenssissa heinä­kuun
21 pnä Lemmer tunnusti, että
Itä-Saksan syytös häntä vastaan oli
totta. Hän tunnusti Itä-Saksan kan­salaisten
'kidnäppäyksiä"; Kun hä­neltä
tiedusteltiin miksi Itä-Saksan
ihmiset pakenevat hän tunnusti, et­tä
monille oli- puhelimitse varoi-
Espanjassa pidätetty
40 riuorisejarjestön
toimivaa jäsentä
San Sebastian.—r Espanjan ulko­ministeriö
ilmoittaa pidätyksiä ta­pahtuneen
sen sabotaashin johdoS'
ta, jonka baskien nuorisojärjestön
jäsenet tekivät heinäkuun 18 pnä
Bilbaon j a San Sebastianin välistä
rautatietä vastaan.
Vahvistamattomien tietojen mu­kaan
pidätettyjä on 40. Heistä oli
seitsemän viety Madridiin asetet­tavaksi
oikeuden tuomittaviksi. At­tentaatti
oli kohdistettu junaa vas­taan,
joka kuljetti Francon armei­j
a n entisiä sotilaita.
Ulkoministeriön tiedonannossa
sanottiin tihutyön tekijöiden toi­mineen
k'c>mmunistien ohjeiden mu-^
kaisesti.
Järistystä Japanissa
T o k i o .— Kahdeksan ihmistä me­netti
henkensä ja 34 sai vammoja
Japanissa tapahtuneen maanjäris­tyksen
yhteydessä. Lisäksi on kol­me
henkilöä kateissa. Järistyksen
keskus oli Gjfun maakunnassa Ja^
panin keskiosasas.
seen äänestäen niiden puolesta so- ^e-tu mahdollisista vangitsemisist^,
dan puhje'tua kesällä 1914. Kui-tai että he ovat silmälläpidon alai-tcnkin
jo vuoden loppuun mennes- sia taikka he ovat muuten vaarassa
sä hän dli ymmärtänyt, ettei yhtc-[^^i'^'^''' nimettömättömät henkilöt
näisyyttä voida ostaa millä hihnalla ^ puhelimitse tiedoi taneet hei-hyväksyä
ja esiintyi vastaavassa i^»" työtovereilleen taikka naapu-äänestyksessä
puolueen oikeistojoh-j^eilleen, että heille on parempi
don kantaa vastaan joulukuussa IP'**^^^- :
1914. Näin hän nousi kapinaan ko-1 Ministeri Merkatz meni niinkin
ko toista Internationalea vastaan,! pitkälle samassa sanomalehtikonfc-joka
oli itse asiassa romahtanut sos- rcnssissa tunmistamallä laajan jär-dem.
puolueiden asetuttua kaikiss-a jestön. muodostamisesta auttamaan
maissa sotapuolueiden tukijoiksi. Itä-Saksan kansalaisten pakenemis-
Taistelussa sotaa vastaan muodos­tui
ns. Spartacus-ryhmä, johon I
Liebknechtin ohella kuuluivat mnv.
Rosa Luxemburg. Klara Zetkini V i l ­helm
Pieck y.m. Myös Zimmervvald-in
kokoukselle, jonka pitivät toise.s-ta
internationalesta eronneet ryh­mät,
antoi Liebknecht kannatuksen­sa.
Toimintansa vuoksi Liebknecht
erotettiin sosdem.puolueen parla­menttiryhmästä
vuonna 1916. Sa­man
vuoden vappuna hän oli jär-jeslämässä
suurta B e r l i i n in työläis^
ten mielenosoitusta, jonka aikan.i
hän kehotti työläisiä kukistamaan
sotaa käyvän hallituksen. Tämän
rohkean vallanloimouksciliscn esiin­tymisensä
johdosta Liebknecht van­gittiin
j a sotaoikeus tuomitsi hänet
4 vuodeksi pakkotyöhön. SaksJih
keisarillisen hallituksen oli kuiten­kin
pakko vapauttaa hänet kansan
vaatimuksesta marraskuussa 1918 ju
.samalla hän astui johtamaan vasem­mistolaista
työväenliikettä kehotta­en
sitä viemään marra.skuun porvä-rillLsta
vallankumous*a yhä pitcni-mälle.
Näissä taisteluissa syntyi myös
mMfava Saksan kommunistinen
puolue, jonka ensimmäiset suuroi
johtajat olivat juuri Karl Liciv-knechl
ja Rosa Luxemburg. Lic")-
knecht j a • Luxcmbu-rg olivat samal­l
a myös ne henkilöt, joita maan
taantumus — sosdem.puolueen oi-keislojohto
mukaan luettuna ^ e n i ­ten
vihasivat. Menipä so.sdem.puo-lueen
pä^i-äänenkannattaja "Vor-wärts"
niin pitkälle, että kehotti
tammikuussa 1919 avoimesti mur­haamaan
Saksan työväen johtajat.
Kun samaan aikaan maan työväki
provosoitiin kapinaan, jota m. ni.
kommunistinen puolue aluiksi vas­tusti,
syntyi tilanne, j o l l o in upsceri-ryhmä
saattoi pidättää Liebknechtin
ja Luxemburgin. Heidät molemmat
murhattiin heti pidStyspäivänä,
tammikuun l.*). 1919. :
Vaikka Karl Liebknechtin j a Ro­sa
Luxemburgin kuolema^ merkitsi
ankaraa iskua vasta alkukehitykses­sään
olevalle Saksan kommunisti­selle
puolueelle, ei puolue hajaan­tunut,
vaan jo 1920-luvun lopulla
muodosti merkittävän voiman Sak­siin
yhteiskuntaelämässä.
ta ja heinäkuun 13 pnä Adenauer
pyysi Länsi-Saksan eri alivaltioiden
pääministereitä olemaan valmiina
uudelle "pakolaisliikkeelle".
Kun tiedusteltiin olisiko hän val­mis
hyväksymään Itä-Saksan T Vn
kutsun Lemmer kieltäytyi siitä.-
Viime viikolla Pariisissa ilmes­tyvä
Combat ja Lontoossa ilmestyvä
Financial Times korostavat, että
Länsi-Berliniissä kiihoitetaan "pake­nemaan".
Lontoossa ilmestyvä Daily
Express kirjeenvaihtajansa tietoi­hin
nojaten sanoo, että tuskin ku­kaan
saapuu poliittisis'a syistä,
vaan pakenevat saadakseen "man­sikoita
ja vispattua kermaa" ja
päästäkseen lähelle " v i l l i n lännen"
elokuvia.
Daily Express korostaa, että i h ­misten
tuleminen Itä-Saksasta Län­si-
Saksaan ei johdu; korkeammasta
elintasosta, paremmasta yhteiskun­nallisesta
palvelusta ja vapaista
koulusta sekä työturvallisuudesta.
Länsi-Saksasta sai kirjeen Itä-
B e r l i i n i n yliopiston luennoitsija
Jörgen Keiderling, jolle luvattiin
hyvä työpaikka jos hän pakenea,
Gramzown pormestari Heinz Tie",
j o l l e tiedoitettiin, että hänen per­hettään
uhkaa vaara j a tuomari
Gerhard Dillhöffer, jota viekoitel­tiin
matkustamaan Länsi-Berliiniin,
mutta ei tarttunut syöttiin ja, sen­sijaan
vastasi presidentti Kennedyl­le.
Hän kirjoitti seuraavasti:
•'Mr. Presidentti. Olen Berliinin
Friedrichshainin piirin tuomari ja
kiitos siitä kannatuksesta jonka
olen saanut valtiomme nuoriKa työ­läisiltä
ja maanviljelijöiltä. Työläis^
pei^lieen jäsenenä en voinut opis­k
e l l a lakia VV. 1946—49 välillä ja
saada valtion päätöstodistusta.'
"Tunnen tyydytystä Harjoittamas­sa
ammatissani samoinkuin vaimoni
j a lapseni ja- me elämme tyytyväi­sinä
tasavallassamme. Minä pidän
työtäni humaanisena velvollisuute­nani
koska sosialistisen valtion alai­sena
en o l e v a i n oikeutettu tuomit­semaan
rikollisia ja lainrikkojia
vaan myöskin toimimaan opettajana
henkilöille, jotka yhteiskunnassa
ovat menneet harhateille.
"Kapitalistisissa olosuhteissa ei
kukaan voi antaa minulle sellaista
tilaisuutta, kaikkein vähimmän Län­si-
Saksassa jossa, kuten kaikki tie­tävät,
vanhat natsit toimivat tuo­mareina
vanhaan tapaansa.
'Mfinua ei viekotella taikka pa-koi
eta lähtemään Länsi-Berliiniin
Graffen allekirjoittamilla kirjeillä.
Neues Deutschlandin kesäkuun 3
pnä julkaistun tiedon mukaan
Graaffe on amerikkalaisen vakoilu­toimiston
virkailija ja orjakauppias
John Granfield, joka esiintyy sel­laisten
tekonimien takana kuin
' G r a f , 'Opitz' j a 'Offenbach' ja lä­hettää
tuhansia kirjeitä ja yrittää
saada kansalaisistamme kotimaansa
pettureiksi.
' Tässä on vastaus siihen kirjee­seen
jonka Länsi-Berliinissä oleva
amerikkalainen salaisen palvelun
taholta lähetettiin minulle heinä­kuun
20 pnä."
Suomen ylijäämäkaupat
yhdysvaltain kanssa
1
Helsinki (KU) — Kuten aikai­sempinakin
vuosina Suomi ostaa
myös kuluvana vuonna Amerikan
Yhdysval.ain ylijäämävarastoista
maataloustuotteita Suomen mar­koissa
tapahtuvaa maksua vastaan.
Tällä kertaa ostamme ylijäämätuot-teitä
560 miljoonan markan arvosta
ja markat pannaan USAn tilille
Suomen Pankkiin. Kysymyksessä on
itse asiassa luo't(r, minkä suurui­nen
summa lisätään Suomen Pan­kissa
jo aikaisemmin olevalle USAn
markkatilille.
Näillä ylijäämäluotoilla on san­gen
huono maine. Periaatteessa
asian pitäisi olla niin, että U S A os­taisi
Suomen Pankkiin kertyneillä
markoilla suomalaisia tuotteita, jot­ta
velka tulisi makse'uksi markoilla;
Käytännön kokemus näistä ylijäär
mätavaroiden luotoista on kuiten­kin
toinen.
Vuoden 1958 helmikuussa Suo­men
Pankin entinen"pääjohtaja ja
silloisen virkamieshallituksen pää­ministeri
von Fieandt ilmoitti kas­vot
vakavina, et ä U S A on myöntä­nyt
Suomelle 14 miljoonan dollarin
e l i noin 4,5 miljardin markan arvoi­sen
- dollariluoton. Todellisuudessa
Suomi ei kuitenkaan saanut uutta
luottoa USA:lta dollarin dollaria­kaan,
vaan Suomen Pankissa oleva
markkamääräinen ja koroton velka
muutettiin kovaksi ja korolliseksi
doUarivelaksi. Markkamääräinen
velka oli paisunut n i in suureksi, et­tä
amerikkalaiset pankkipiirit kat­soivat
. edullisimmaksi muuttaa
markkamääräinen velka doUarive­laksi.
Se oli loisto bisnestä. N i in
epäedullinen kuin tämä luotto oli­kin,
notkistui Suomen hallitus sii­hen
nöyrästi ja vielä kaiken lisäksi
eduskuntaa karkeasti harhauttaen.
Markkamääräiset velat USA:lle
syntyivät seuraavasti. USA ryhtyi
kylmän sodan puhjettua vahvista­maan
erilaisia strategisia varasto-jaan,
joihin kuului mm. maatalous­tuotteita.
Miljardien dollarien tuki­palkkioiden,
turvin USA:ssa kehittyi
valtava maataloustuotteiden ylituo­tanto.
Näiden ylijäämätuotteiden va­rastointi
aiheutti suuria vaikeuksia
ja lisäksi niitä uhkasi pilaantumi­nen.
Tuotteille ei löytynyt menek­kia
sen paremmin USA:ssa kuin u l ­komaillakaan
maailmanmarkkina­hintoihin;
Pelastaakseen miljoonat amerik­kalaiset
farmarit konkurssista, ryh­tyi
USAn hallitus ostamaan -ylijää-mämaataloustuotteita.
Näin kerty­neet
valtavat varas'ot ovatkin muo­dostaneet
usean vuodeh ajan erään
kaikkein vaikeimman ongelman US-A
: n taloudellisten pulmakysymysten
joukossa. Niinpä U S A on tyrkyttä­nyt
näitä usein pilaantumisen uh­kaamia
tuotteita eri puolille maail­maa.
Mis ään hyväntekeväisyydestä
ci ole kuitenkaan ollut kysymys, sil­lä
ylijäämätuotteista on vaadittu
käypä maailmanmarkkinahinta.
Myös Suomi ryhtyi ostamaan vuo­desta
1954 alkaen mataloustuotteita
USAn ylijäämävarastois a markka­määräisiä
luottoja vastaan.. Suomi
on ostanut näitä ylijäämätuotteita
tähän mennessä kymmenien miljoo­nien
dollarien arvos a markkamää­räisiä
suorituksia vastaan. Alun pe­rin,
oli tarkoituksena, et.ä USA os­taisi
Spomesta saman arvosta tava­raa
markoilla. Näin tapahtui vain
osittain; Kun USA ei suorittanut
luvattuja vastaostoja Suomesta riit­tävästi,
kertyi Suomen Pankkiin tä­män
johdosta markkoja edellämai­nitun
summan arvosta. Vuonna 1958
pehmeä ja koroton markkamääräi­nen
velka muutettiin lopulta kovak­si
jo korolliseksi doUarivelaksi. ,
Tämän tapahtuman jälkeen yU-jäämäosloja
On suoritettu jatkuvas­t
i joka vuosi eri suuruisin summin.
Tällä hetkellä ei ole tietoa siitä,
kuinka suuret nämä U S A n markka­määräiset
saatavat Suomen Pankis­sa
ovat. Nyt ne ovat tiettävästi " l i i ­kesalaisuuksia"
ja salaisuutena ne
pysyvät ilmeisesti ainakin siksi
kunnes taas markkamääräiset velat
muutetaan dollanvelaksi.
Koko ylijäämätuotteiden kauppa
On ehdoiltaan perin hämärää ja
Suomelle epäedullista bisnestä.
Luotot on välittänyt ja välittää
edeUeenkin USAn halliluksen hol­hoama
Export-Import Bank, joka
on tunnettu "kovista otteistaan". On
vielä mainittava, että ylijäämäluo­toilla
ostetut tuotteet on kuljetet­tava
100-prosenttisesti amerikka-laisaluksilla.
Tämä On oUut pankin
toimintaohje, mistä useat länsi­maatkin
ovat esittäneet US A l l e vas­talauseita.
Ylijäämätuotteiden osto
on sikälikin epäedullista että Suomi
saisi niitä suurelta osaUa suoraa
vientiä vastaan useista muista mais­ta,
joiden on^ vaikea tasapainoittaa
kauppatasettaan Suomen kanssa.
Ja onko yleensä tarpeeUista, että
Suomi tukee jotakin U S A n strate­gisten
tavaroiden varastointipoli-politiikkaa?—-
Kras.
Kaksi "avaruus­teoriaa"
kaatui
Indianapolis. — Saksalaissyntyi­nen
rakettiasiantuntija Ntri WiUy
Ley riisti viikko sitten maanantai­na
pohjan amerikkalaisten teorial­ta,
että Neuvostoliiton tieteellinen
edistys johtuu siitä, että "heidän
saksalaisensa ovat parempia kuin
meidän saksalaisemme".
T r i Ley sanoi tieteellisessä kon­gressissa
Indianapolisissa pitämäs^
sään puheessa, että tsaarinajan
Venäjällä ja myöhemmin Neuvos-toliiiossa
on tieteellinen potenti-aaU
oUut aina suurempi kuin Y h ­dysvalloissa.
Vuoden 1800 jälkeen
on esiintynyt ainakin 200 kansain­välisesti
tunnettua venäläistä tie­demiestä,
joista suuri yleisö ei ole
kuullut mitään.
Jordell Bankin observatorion
päällikkö sir Bernard Lovell sanoi,
että on vaarallista epäillä Neuvos­toliiton
saavutuksia avaruuden val­loituksessa,
"koska se on alitajui­nen
yritys väheksyä uhkaavaa vaa­raa.'^
— Ne, jotka ovat k y l l i n typeriä
epäilläkseen Neuvostoliiton saavu­tuksia
avaruudessa, muistuttavat
niUä, jotka v. 1938 luulivat, että
H i t l e r in .panssarivaunut oli valmis­tettu
pahvista, sanoi; s i r Bernard.
SITÄl
J A
TÄTÄ
OIKEA HUOMAUTUS .
Tyttö: — Miksi sinä olet niin hil­jainen?
Poika: Niin, en oikein tiedä...
Luulen olevani rakastunut.
Tyttö: _ _ Silloinhan juuri pitäisL
kin puhua.
SIINÄPÄ SE
— Olkaa vain ihan rauhallinen.
Minä olen sairastanut samaa tautia
ja olen täysin parantunut. .
— Aivan, mutta tohtorilla olikin
eri lääkäxi.
PÄIVÄN PAKINA
Kapakkapolifiikkaa parliaasta päästä
Viikon vaihteessa saapui Pembro. nen kapakassaan, York Tavernissa.
kestä, Walcsista pieni, mutta sanial- ci myydä olut.a saksalaisille soti-l
a hyvin kuvaavaa A P : n uutistieto,
minkä eräs torontolainen päivälehti
otsikoi seuraavasti: _
'?WalcsiIaincn kielläytyy myy-mä.
stä kapakassa olutta saksalaisUlo
sotilaiUe."
Kuten tiedetään. H i t l e r in SaksaI
la oli vakaa aikomus hyökätä ja val­lata
Britannia heti Neuvostoliiton
"tuhoamisen" jälkeen; Siinä tuii
kyllä natsikenraaleillc pieni lasku­virhe,
mutia brittiläiset eivät ole
unhoittaneet, eivätkä unhoita kos­kaan,
että he olivat vähällä joutua
Saksan militarismin rauta-anturan
alle.
Mutta kylmän sodan politiikassa
ovat ' brittiläiset saaneet itselleen
kummia vuodekumppaneita. Länsi^
Saksan nousevan militarismin hy­väksi
on kommunismivastaisuuden
varjossa järjestetty saksalaisille so­tajoukoille
harjoituspaikkoja Bri­tanniaan!
Niinpä mainitussa uutis-tiedossa
kerrotaan, että 400 saksa­laista
sotUasta saapuu pian Castle-
Martin ampumaradalle, vain kuu­den
mailin päähän Pembrokesta,
tankkijoukkojen harjoituksiin.
Eräs sikäläinen kapakoitsija, Jes-tyn
GriffithsnimeUään, on kuiten­k
in etukäteen UraoUtanut että ha­laille.
"Minä en tule suostuttelemaan
ketää.n (saksalaissotilaita) an-niskeluhuoneeseen
tulevia", sanoi
mr. Griffitbs. "Heille sanotaan
^suoraan, että poistukaa. Minulla
c i ole mitään Saksan kansaa vasv
taan. Ryhmä saksalaisia opiskeli­joita,
ioka vieraili täällä, antoi
lausunnon, että heillä oli erittäin
nautititorlkas ilta täällä. Mutta
ajatufii siitä, että saksalaiset saap-
;.paat t^Uaavat maamme tätä iha­naa'aliietta
pöyristyttää minua.
Meillä.on taipumusta olettamuk­seen,
että tämä kapakoitsija ei ole
ainoa vvalesilainen, joka ajattelee
näip.
Totta on että mainitussa uutistie-dossa
yritetään antaa seUainen ku­va,
jotta mr.Griffiths on yksinäinen
poikkeus 38:sta kapakoitsijasta, sil­lä
toiset kapakoitsijat ovat pitäneet
mölyt mahassaan, ja tulevat luulta­vasti
suhtautumaan "liikemiesperi-äatteiden"
mukaisella tavalla tähän
nöyristyttävään tapahtumaan.
Mahdollisesti joillekin kapakoit­s
i j o i l l e onkin rahantulo omantun­non
rauhaa ^ U i i m p i seikka.
Mutta mikään yksinäinen poik­keus!
apaus ei mr. Griffiths kuitenr
kaan ole.
Heti sen jälkeen kun t u l i tiedok­si,
että Britanniasta luovutetaan
harjoitusalueita Länsi-Saksan : ase­voimille,
Britannian rauhankomi­tea
antoi j u l k i s e n lausunnoUi missä
sanotaan:
"Nyt on aika käyttää kansan de-mokraa'tista
valtaa rauhan hyväksi.
Estäkäämme saksalaisten sotilas­joukkojen
tulo. Ei mitään liittoa
Adenauerin ohjelman kanssa! . .
Väestön keskuudesta bn esitelty
lukuisia protesteja tätä "entisten"
nalsikenraalienJtomennuksessa ole^
vien sotilasjoukkojen "hyysäämis­tä"
vastaan. Erikoisen tuomittava­na
pidetään sitä, kun näille saksa-laissotilaiUe_
on Walesissa luvattu
samat oikeudet ja etuisuudet, mitä
yhdysvaltalaiset j a canadalaiset ase­voimat
nauttivat Britanniassa.
Kaivosmiesten johtaja, Dai Fran­cis
sanoi: "Etelä-Walesin kaivos­miehet
eivät hyväksy tätä päätöstä
(saksalaisjoukkojen tuontia 'sinne)
vastustamatta sitä kaikih mahdoUi-sin
keinoin. Jos haUitus kuitenkin
toteuttaa tämän ohjelmansa, se tu­lee
kohtaamaan yhä lisääntyvää
vastarintaa."
Näin kaivostyöläisten johtaja, jo­ka
puhuu suurten työläisjoukkojen
puolesta.
MeiUe sanottanee, että tämä on
poikkeuksellinen tapaus, sUlä kai­vosmiehet
yleensä ovat radikaalisia
miehiä niin Walesissa kuin.kaikki­alla
muuallakin.
Se kunnia kuuluu todella kaivos-miehille!
He eivät ole missään
maassa suostuneet piiskurien saap­paita
nuolemaan.
Mutta walesilaiset kaivosmiehet,
eivät ole tässä asiassa yksin sen pa­remmin
kuin kapakoitsija Griffiths-kään
c i ole yksin.
Työväenpuolueen 12 parlamentti-jäseniä
esitti jyrkän vastalauseen,
siitä kun hallitus aikoo tuottaa Län­si-
Saksan sotajoukkoja harjoittele­maan
Britannian maan kamaralle.
N i i n voimakas On kansanjoukkojen
vastarinta, että labouristien oikeis-tojohtokaan
ei uskaltanut äänestää
Bonnin joukkojen puolesta! Työ­väenpuolueen
parlamenttiryhmä pi­dättyi
äänestämästä puoleen tai toi­seen.
Tunnettu työväenpuolueen Ican-sanedustaja,
Sydney Silverman i l ­maisi
- varmaan miljoonien tavallis­ten
brittiläisten mielipiteen sanoes­saan
juimalanpilkkaamiseksi j a toi­sessa
maailmansodassa kaatuneen
14,000,000 brittiläisen häpäisemisek­si
sUä, jos saksalaisia sotajoukkoja
tuodaan harjoittelemaan Britannian
maan kamaralle. '
Mr. Griffiths voi olla "ainoa" ka­pakoitsija
Pembrokessa. Walesissa,
joka kieltäytyy tarjoilemasta olutta
entisten" natsikenraalien Komen­nuksessa
oleviUe saksalais-sotilaUle.
Mutta hän edustaa sittenkin kapak-kapolitiikan
parhaasta päästä — j a
miljoonat brittiläiset ovat varmaan
mielissään ja iloissaan siitä, että
Pembrokessa on ainakin yksi isän^
maallinen kapakoitsija. — Känsä­koura.