Vapaus, December 10, 1966

              S i v u 2 • Lauantaina, jouluk. 10 p. — Saturday, Dee. 10,1966
VAPAUS I N D E P E N D E N T L A B O R O R O AN
O F F I N N I S H C A N A D I A NS
( L I B E R T ^ V Establlshed Nov. 6. 1917
E : . . < - O R : W. E K L U N D MANAGER: E. S UW
T E L E P H O N E : Q F F I C E A N D E D I T O R I A L «74-4^84
PubllsJied thrice weekly: Tuesdaya, ThM«toya aiKl 9^twd»yB,lqr V«ia\||,
Publishing C!o; Limited. 100-102 Elm StrWe«t;8udbuiyr Ontario, OMadtu
Mailing Addrea: Box 69
Advertising ratas upon appUcatloa, Uanalatlon free of cbargo.
Authorlzed as second cteas maU by the Po^ Office Qeportaeiit, C>ttaw(h
and fbr payznent of poetage in cash.
. . „ . b e r d . , H . CANADIAN lANGUAGF -PRFSS
T I L A U S H I N N A T :
Canadassa: 1 Vk. $9.00, 6 kk. $4.76 USA:ssa 1 vk. $10.00, 6 k t $8.25:
3 kk. 2.75 Suomessa: i T k . 10.50, 6 kk. 6.79
\
U Thant jäi toimeensa
Kuten cn uutistiedoissa kerrottu, Y K n pääsihteeri U
Thant muutti lopulta mielensä ja päätti ryhtyä uudeksi 5-
vuotiskaudeksi vastuunalaiseen tehtäväänsä.
Sen lisäksi, että hänen päätöksensä sai viikko sitten
lauantaina YKssa yksimielisen hyväksymisen, maailman eri
puolilta saapuneet viestit osoittavat, että tätä ratkaisu-a ter­vehditään
yleisesti suurella mielihyvällä n i i n kapitalistisessa
maailmassa kuin sosialistisessa ja linjoittumattomassakin
maailmanosassa.
Sihteeripaikan täyttämisasiasta käydyn keskustelun y h ­teydessä
todettiin, että tasapuolisuuteen'pyrkinyt U Thant
nauttii YKssa tällä kertaa laajempaa kannatusta kuin ku­kaan
muu yksilö, ja että hänen sivuun jäämisensä ei paran­taisi,
vaan pahentaisi niitä vaikeuksia, mitä nyt on tämän
maailnianjärjeston edessä ja ratkastavana.
Sen lisäksi on tietenkin syytä todeta, että U Thantin
päätös toimeensa jäämiseksi ei sellaisenaan merkitse myrs-kypilvien
poistumista Y K n taivaalta. Pulmia j a vaikeuksia
tulee ilmeisesti olemaan paljon, mutta niiden käsittely tulee
epäilemättä helpommaksi sen vuoksi kun U Thant tulee osal­taan
vaikuttamaan niiden ratkaisuun. Melkoisella varmuu­della
voidaan myös olettaa, että hänen ponnistelunsa rau­hanasian
hyväksi tulevat tästä lähtien saamaan enemmän,
eikä suinkaan vähempää kannatusta Y K n piireissä..
• Kaikkein mielenkiintoisempina seikkana tässä yhteydes­sä
on kysymys Vietnamin sodasta tai oikeammin sen lopetta-
• misesta.
Kuten tiedetään, U Thant esitti sivuun jäämisen perus­telunsa
yhtenä kaikkein painavimpana syynä sen kun hän
ei ole yrityksistä huolimatta saanut lopetetuksi Vietnamin
sotaa. U Thant ei ole tässä yhteydessä salannut lainkaan sitä
että hän pitää Yhdysvaltoja vastuussa Vietnamin sodan
jatkumisesta. Tosiasiassa hän antoi ymmärtää heti virkakau­tensa
jatkamisen jälkeen, että Yhdysvallat on vuosina 1964
ja 1965 torjunut kolme kertaa hänen yrityksensä Vietnamin
sodan lopettamiseksi. U Thantin kerrotaan sanoneen, että,
ensimmäisellä kerralla Washington ei suvainnut edes' vas­tata
hänen välitysehdotukseensa, ja että toisella j a kolman­nella
kerralla Washington esitti pelkkiä verukkeita kieltei­sen
kantansa oikeuttamiseksi. :
Toiselta puolen, heti kun U Thant tuU uudelleen vali­tuksi
Y K n pääsihteeriksi, Yhdysvalloista ilmoitettiin, että
"mitään kauppaa'' ei ole tehty Vietnamin sotakysymyksestä,
ja U Thant sanci itsekin, että hänen päätöksensä muuttami­seen
"ei l i i t y mitään uusia viimeviikkojen kehityksiä''.
Mutta U Thant sanoi lisäksi, eitä hän on " i l o i n e n " siitä
kun "molemmat osapuolet" ovat suostuneet taistelujen lopet­tamiseen
jouluna ja uutena vuotena. Tämän toteamuksen
jälkeen hän kysyi:
"Onko liian paljon toivoa, että se mikä on mahdollista
vain pariksi päiväksi yhteisten juhlapäivien aikana, voi pian
t u l l a mahdolliseksi pitemmäksi ajaksi uusien sitoumusten
pohjalla siten, että kehittyy ilmapiiri, missä voidaan aloittaa
"T^eskustelut rauhanomaisesta ratkaisusta?" .
.Ilmeistä siis on, että U Thant toivoo Vietnamin tilan­teen
kehittyvän siihen suuntaan, että lähitulevaisuudessa
voitaisiin aloittaa rauhanneuvottelut.
Tämä toivo edustaa myös Canadan kansan suuren enem­mistön
tahtoa. Toivottavaa siis olisi, että Canadan hallitus
tekisi osaltaan kaiken mahdollisen tämän toivomuksen to-teutumisec
hyväksi vaatimalla entistä päättävämmin Poh-jois-
Vietnamin pommituksen lopettamista, neuvottelujen
aloittamista ja kaikkien ulkomaalaisten asevoimien kotiuttar
mistä Etelä-Vietnamista, sekä Geneven sopimuksen kirjai­meen
ja henkeen palaamista niin, j o t ta vietnamilaiset pääse­vät
lopultakin isänniksi omassa maassaan, ja voivat ilman
mitään ulkopuolista painostusta ratkaista omat kansalliset
ongelmansa.
Länsi-Saksa on ajautumassa
kohti diktatuuria ja sotaa
tilnsi-Saksft kulkeutuu kokti puolueharvainvaltaa, diktatuuria — ja
«tti». Kuva on saksviaisen fllodofln K«rl Jaspenin, joka sodan jälkei­senä
aikana on arvostellut Länsi-Saksai^ kehitystendenssejä monissa kir­joituksissaan.
Hänen viln)e keväänä julkaistu kirjansa Wohin treibt die
Biindesrepiiblik? (MihJh liittovaltio ajautuu?) on nyt erityisen ajan­kohtainen
senkin vuoksi; että tämä Baseliin Sveitsiin asettunut eksis­tentialisti
pitää pyrkimyksiä "suureen kokoomukseen"— kristillis­demokraattien
ja sosialidemokranttieni hallitusyhteistyötä — ratkaise­vana
vaiheena ennustamassaan kehityskulussa kohti diktatuuria. ,
Karl Jasperin pelko on nyt to­teutunut:
maan kolmesta puplu-eesta
on ainoa tähänastinen op-ppsitiopuolue,
sosialidemokraatit;
sobftinut halUtnsyhteistyön kri».
tilUsdemokraattien äärioikeisto­laisen
siiven kanssa. Kun vapaat
demokraatit epämääräisine ohjeT"
mineen ja aiemman hallitusyh­teistyön
rasitukset_ harteillaan
ovat selvästi häviämässä poliitti­sesta
kuvasta, jää nykyisten yksi­tuumaisten
hallituspuolueiden
vaihtoehdoksi vain uusnatsilainen
kansallisdemokraattinen puolue
NPD; jonka läpimurto on tapah.
tunut tosiasia;
Jaspersin kritiikki ei ole äsken
syntynyttä. Jatkuvasti vuodesta
1045 alkaen hän on arvostellut
Bonnin ns. demokratiaa ja todennut;
ettei Länsi-Saksassa ole tapahtu­nut
ratkaisevia asennemuutoksia —
ruskea väri on k a i hieman haalis­tunut
vuosien mukana, mutta se
mikä siitä on jäänyt jälelle istuu
lujassa. Joitakin vuosia sitten herät­ti
Karl Jaspers suurta huomiota ke­hottaessaan
lopettamaan puheet
Saksan yhdistämisestä joutavana
jaaritteluna ja sen sijaan kiinnittä­mään
huomiota molempien Sakso­jen
välisten suhteiden parantami­seen.
Vuodesta 1960 lähtien hän on
arvostellut puoluevallan saamia
groteskeja muotoja ja tämän valta-muodon
epädemokraattisia piirtei­tä.-.
. ^ •
SKSALAISET E D E L L E E N K IN
" A L A M A I S I A "
Länsi-Saksan asukkaat eivät ele
Maailman turuilta
Jättiläiserehdys
VETTÄ, VETTÄ
Tiedemiehet ovat laskeneet, että
pian tulee aika. jolloin jokien ja
järvien makeanveden varastot ei­vät
enää riitä ihmiskunnalle. Esi­merkiksi
f US A n suuruisen "maan
väestön varustaminen vedellä vuon­na
1980 vaatii kaikkien sen alueel­la
virtaavien jokien' vedet.
Neuvostoliitossa' on pintavesiva-rastoja
henkeä kohti, laskettuna vä­hemmän
kuin mo.nissa muissa mais­sa.
Vuoteen 2000 mennessä, maan
väkiluvun on laskettu nousevan 450
miljoonaan. Veden tarve lisääntyy
jyrkästi. Jotta vältyttäisiin veden
puutteelta, on päätetty ryhtyä käyt­tämään
laajasti hyväksi maanalai­sia
vesivarastoja. Monilla alueilla
löydettyjen "maanalaisten merien"
hyväksikäyttö tulee paljon halvem­maksi
kuin meriveden tislaaminen
makeaksi tai kanavien rakentami­nen.
Erityisen suuria makean ve­den
varastoja on löydetty Kasah-stanin
alueelta. :
RUKOUSLAUANTAI
on jälleen takanapäin, mutta asias­ta
puhutaan kuitenkin vielä ja
edelleen puheissa on asiaa yllin
kyllin. Kysymyksessä on nimittäin
se muuttunut tilanne, jolla kirkko
on ryhtynyt keräämään nuoria t i -
laisuuksiinsa rukouspäivän aattoi­na.
Eräs suomalainen aikakausleh­ti
kirjoittaa asiasta lyhyesti ja y t i ­mekkäästi
näin-'
"Alas rukouslauantain käyttämi­nen
kirkon keinona saada nuori­soa
tilaisuuksiinsa. Rukouslauantai-na
on julkiset huvit kielletty, mut­ta
kirkko järjestää tilaisuuksia, J o i ­h
i n nuorisoa vedetään show-ohjel-malla
ja pop-tähdillä. Eikö kirkko
pysy muuten showssa mukana kuin
pyhittämällä muilta kieltämänsä
huvit. Eikö tämä ole pirun aja­mista
pois belsebubin avulla ja
ennen kaikkea kaksinaismoraalia?"
Tuohon ei oikeastaan ole mitään
lisättävää.
Rajan eteläpuclelta saapuneissa uutistiedoissa kerrotaan
Yhdysvaltain hallituksen talousarvion "jättiläismäisestä ereh
dyksestä", jonka mukaan "järjellinen talousohjelma" on mil­tei
mahdotonta tänä vuonna.
Näiden uuitstietojen mukaan tämän jättiläissuuren vir­helaskelman
ja perustana j a aiheuttajana on Vietnamin sola
tai cikeammin sen aiheuttamat kustannukset. Viranomisten
sanotaan nyt huomanneen, että Vietnamin sota tulee tänä
vuonna maksamaan peräti kaksi kertaa n i i n paljon mitä
"viime tammikuussa luultiin, eli kaksikynimentä miljardia virkailijat toistivat kcskiviikr
dollaria eikä kymmenen miljardia! Tästä "laskuvirheestä" k o n a — o n se, että viime tam-johtuu
myös se, että Yhdysvaltain hallituksen sotamenot mikuiset p u o l u s t u s l a i t o k s en
ovat tänä vuonna todellisuudessa $67 miljardia, eivätkä $57 menot perustuivat olettamuk-miljardia;
kuten hyväksytty talousbudjetti edellytti. seen, jotta (Vietnamin) sota
Tämä.jättiläisvirhe, näin kerrotaan, aiheuttaa mm. sen, päättyy ensi kesäkuun 30 päi-eltä
Yhdysvaltain hallituksen tappio tältä vuodelta ei ole $2 vään mennessä — olottamuk*
miljardia, kuten on suunniteltu, vaan $10 miljardia.
Maan talous ei luonnollisestikaan ole normaalitilassa
näin suuren tappiolisän ilmaantumisen jälkeen j a hallituksen
talousmiehet syyttävät siitä Pentagonia, eli puolustusminis-teriöä,
jonka väilctään harhauttaneen taloussuunnittelijoita.
Kukaan ei Pentagonissa eikä sen ulkopuolella näytä csit-maansa
isäntiä. He ovat edelleen­k
i n alamaisia. He äänestävät joka
neljäs vuosi, mutta eivät itse
asiassa tiedä mitä äänestävät;
Heidän on mukauduttava puoluei­den
ehdotuksiin, nieltävä ja hy­väksyttävä
viranomaisten komento,
joka muodollisesti nojautuu kan­salta
saatuihin valtuuksiin. Näin
erittelee Jaspers Bonnin perustus­l
a k i en j a käytännön synntyttämää
tilannetta.
Kansalaisten . perusoikeuksien
suojan heikkous on tullut esiin
monissa yhteyksissä: Speigel.jutus-sa,
puhelinkuulustelujutussa ym. V i ­ranomaiset,
jotka näissä ja muissa
yhteyksissä ovat loukanneet kan­salaisten
oikeuksia, ovat itse louk­kaamattomia.
Jaspers väittää edel­leen,
että liittopäiväehdokkaiden
asettamisessa' on ratkaisuvalta
puoluehierarkian ja byrokraattien
käsissä. Itse kansan tietämättö­myys
politiikan suhteen on "kau­histuttavan
suuri". Puolueet eivät
informoi tai kasvata ajatteluun,
vaaleissa operoidaan pelkällä mai-nostekniikalla,
ei asioilla.
5 PROS. KYNNYS
Määräys, jonka mukaan liittopäi­ville
saavat edustuksensa vain sel­laiset
puolueet, joiden äänimäärä
ylittää 5 pros. kynnyksen, estää
käytännössä tehokkaasti sen pe­rustuslain
periaatteen toteutumi­sen,
joka lupaa vapaan puolue-muodostuksen;
Tämän kynnysklau-sulin
avulla on tehty mahdotto­maksi
uusien puolueiden ilmaan­tuminen
ilman suuren rahan myötä­vaikutusta.
Kehitys kulkee sitä kohden, Jas­pers
sanoo, että kansan elimiksi
tarkoitetut puolueet muuttuvat
valtion elimiksi ja tämä valtio hal­litsee
kansalaisia, se ei ole kan­san
palvelija vaan valtias ja tämä
valtiovalta on byrokraattisten puo­lue-
elinten kä.sissä. Tätä kehitystä
odistetään useilla keinoilla, joi­den
alkuperäisenä tarkoituksena
on ollut slabiliteepn ylläpitäminen.
Eräs niistä on ns. rakentava epä­luottamuslause,
perustuslain mää­räys,
jonka mukaan liittokansleri
joudutaan, jaspers kirjoittaa, haih­tuisi
näennäisdemokratia kokonaan
samalla kun puolueharvainvallan
hallituksella olisi yhteinen vastuu;
toisin sanoen ei mitään vastuuta.
JUONITTELUJEN JA
K A U P A N T E O N MAAILMA
Seurauksena olisi puolueiden ja
niiden ylempien kerrostumien väli.
nen kaupanteko. E i olisi oppositior
ta, ei valvontaa. Sisäiset taistelut
olisivat vain juonitteluja, ei val­tion
vaan harvainvaltaisen ryhmän
etujen puolesta. Vaalit voivat tuoda
vain suhteellisen vähäisiä muutok­sia
näiden suurten puolueiden vä­lisiin
voimasuhteisiin. Virkanimi­tyksen
saadakseen on lääkärien,
tuomarien ym. hakeuduttava puo.;
lueiden jäsenyyteen. Se, jolla ei
olo puolueen jäsenkirjaa, jää k i l ­pailussa
syrjään. Systeemi perus­tuu
kansan halveksintaan. Kansaa
ruokitaan fraaseilla ja se pakote­taan
passiivisuuteen. Sillä ei ole
vaikuttamiskeinoja.
"TURVALLISUUS?'
TAVOITTEENA
Liittotasavalta on asettanut ta­voitteekseen
turvallisuuden. Sillä
ratsastavat kaikki puolueet vaali­tunnuksissaan
"Varma on varmaa",
"Turvallisuuden puolesta", " E i ko­keiluja".
Perustuslakia laadittaessa
haluttiin välttää vuoden 1933 (Tlit-lerin
kaappauksen) toistumisen ja
varmistaa liittotasavalta instituu-tionaalise.
sli tällaista mahdollisuut­ta
vastaan. Mutta, kiistää Jaspers,
ratkaisu ei ole instituutioissa vaar.
ihmisissä. Vuoden 1933 tapahtumat
eivät olleet luonnonlain kaltaisia
' välttämättömyyksiä, tulvahyökyä
ei olisi tapahtunut elleivät joh­tavissa
asemissa olevat henkilöt oli­si
avanneet sulkuja päättelee filo­sofimme.
Kommentoidessaan poikkeustila^
lakeja, jotka antavat hallitukselle
kaiken vallan, Jaspers toteaa, että
se mitä jo nyi tehdään kansan va­pauden
tahtoa va.staan on kauhis­tuttavaa.
Hän viittaa natsimielisen
National- und SoldatenzeitunKin I Tarvitaan "vahva mies", uusi Hitler,
korkoihin tilausmääriin ja vaalii: j sanoi tämä natsi ranskalaiselle
Meidän on suojauduttava itseämme I Planete-lehdelle y l i kaksi kuukautta
vastaan. Jaspers pilää poikkeus-lakoja
demokratian itsemurhana
kuiinalaisena ja järjesteltynä itse-murhana.
Vietnamin sota maailman
tilanteen suurin ongelma^
Pariisi, -r- NeuvostolUtoQ pää'
ministeri Aleksei K o s y g i n lei­masi
lauantaina Vietnamin sodan
kansainvälisten suhteiden suurim­maksi
ongelmaksi ja vaati taiste­lujen
lopettamista Hanoin esittä­mien
neljän ehdon pohjalta.
Kosygin sanoi Neuvostoliiton ha­luavan
hyviä suhteita kaikkiin mai­hin.
Hän mainitsi, että hänestä on
kiusallista puhua Neuvostoliiton ja
Yhdysvaltojen välisistä suhteista
sodan jatkuessa Vietnamissa. —
Emme vastusta hyviä suhteita Y h ­dysvaltoihini
hän lisäsi.
Puheessaan lehdistölounaalla kah­deksanpäiväisen
Ranskan-vierailun­sa
kolmantena päivänä lauantaina;-
Kosygin totesi Ranskan nyt irrot­tautuneen
täydellisesti Naton soti-kirjoittamisen
aikoihin ei uusnat-tilainen
puolue N P D vielä ollut suo­rittanut
läpilyöntiään osavaltio­tasolla,
mikä selittänee sen, että
varsinaisen natsismin osuus hänen
erittelyissään on vähäinen. Viime
kevään jälkeen on uusnatsilainen
puolue päässyt osavaltioparla­menttiin
sekä sosialidemokratian
linnakkeessa Hessenissä että natsis­min
kehdossa Baijerissa j a puor
lueen johtajat ovat vakuuttuneita
siitä, että seuraavissa liittopäivä-vaaleissa
puolue saa edustuksensa
Bonnin valtiopäiville. "Suuri ko­koomus'
— kristillisdemokraattien
ja sosialidemokraattien hallitus-liitto
on muuttanut tilannetta
sikäli, että raja Länsi-Saksassa
jossa tosiasiallisia vaihtoehtoja ei
ole ollutkaan, tulee nyt NPD:n ja
muiden välille. Nämä muut —- en­tinen
Kurt Georg Kiesinger j a toi­nen
Hitler-kandidaatti Franz-Josef
Strauss •— soittavat ensiviulua hal­lituksessa
ja johtavat maata yhä
syvemmälle natsismin suuntaan.
Tässä yhteydessä kannattaa vielä
kerran toistaa Hitlerin SA-joukko-jen
huippumiehiin kuuluneen ja
nykyäcn liikemiehenä vaikuttavan
Otto Strasserin hahmotelma tavasta
millä Länsi-Saksaa tulee hallita.
laalllsista järjestelyistä, Hän sanoi,
että Varsovan liitto puretaan, jos-
Naton suhteen tehdään samoin.
— Pyrimme lieventämään jänni­tystä.
Meillä ei ole hyökkäyssuun­nitelmia.
Näemme Ranskan halli­tuksen
pää:öksen irrottautua N a ­ton
sotilaallisista järjestelyistä jän­nityksen
lieventämiseen ja rauhan
edistämiseen tähtäävänä toimena;
TYYTV>HNE.\ SODAN
TULOKSIIN
Jaspers ei myöskään hyväksy
kymmenen vuotta sitten loleuteltua
Saksan komtnunisliscn
sitten. Slrasser jatkoi: "Hänen on
oltava aika lailla samanlainen kuin
Hitler ollakseen uskottava, mutta
toisaalta hän ei saa o l la liian pal­jon
samanlainen, jotta krematorioi­den
haju ei tarttuisi: Hänen on
kuitenkin täytynyt olla (natsi) puo.
lueen jäsen, mutta hän ei o l e saa-
A L E X E I KOSYGIN
sanoi Kosygin. Hän tähdensi Neu­vostoliiton
uskovan lujasti sotilas­liittojen
purkamiseen ja olevan
valmis hajottamaan Varsovan l i i ­ton
jos länsi tekee lopun Natosta.
Neuvostoliiton pääministeri, joka
tähdensi perjantaina Oderin —
Neissen linjan ja Saksan valtioi­den
; välisen rajan peruuttamatto­muutta,
palasi samaan- aiheeseen
lauantaina. Hän sanoi, että Bon­nin
hallituksen täytyy ymmärtää,
"ettei mikään mahti maailmassa,
voi koskaan tehdä loppua kahden
Saksan valtion olemassaolosta".
— Bonnin täytyy myös tunnus­taa
Saksan rajat sellaisina kuin ne
määritettiin sodan päätyttyä, hän
sanoi.
Kosygin sanoi, ettei hän suun­nittele
tällä hetkellä matkaa Y h ­dysvaltoihin.
Hän sanoi Ranskan ja Neuvosto­liiton
suhtautumisessa maailman
ongelmiin tapahtuneen lähentymis­tä.
"Sanoisimpa melkein, että nä­kökantamme
ovat yhtymässä", hän
lisäsi.
nut ottaa aktiivisesti osaa juutalais-
(pääministeri) hallituksineen voi- kiellopaälöstä ja vaalii ^''vl^.llisu! ' ""'r*?;."-"^f^
daan kaataa vain, jos cpähiotta-i n maailmansodan tosiasiiillisiin '"»^«^'."'n'-'" k^P'^'-»'";^'-
muslau.setta äänestäneet samanai-1 seurauksiin, luopumi.sta aluevaati-' ^T^\ if °" f P ' ' " " ^
kaisesli voivat esittää uuden kans-! muksisla Länsi Sak.san on u . n - » ^ » k k a k . e l e l l a sosiaalisen
lerin. Porlamenttikäytäntö on muo­dostunut
sellaiseksi, etteivät liitto­päivät
puoluelojaliteettinsa takia
tue • edes. omia: valvontaelimiään
silloin, kun nämä paljastavat epä^
kohtia.
OPPOSITIO PUUTTUU
Maassa, ei ole.poliittista oppo­sitiota
.siinä mielessä kuin parla­mentaarinen
demokratia edellyttää.
Kansa on jäänyt vaille sitä poliit­tista
koulua, jonka puolueiden
avoin taistelu olisi tarjonnut, ja sen
enemmistö on tyytynyt totunnaiseen
sitäkin suuremmalla syyllä, kun ta­louselämä
on kukoistanut.
Koska, maassa ei ollut opposi­tiota,
ei mitään samalla tasolla ta­pahtuvaa
taistelua hallituksen ja
opposition välillä, on vastatendens-siksi
muodostunut pyrkimys suu-puolueiden
hallitukseen. Jos tähän
nusteltava. Oder—Nei,s,se-linja ja
luovuttava Sak.s;in yhdistämisvaati-muk.
scsla. Hitlerin aloittama sota
aikaansai nämä lajal ja ne ovat
tosiasioita, jotka on lunnusleltava.
Ei ole kysymy.s rangaistuksesta,
vaan väkivalhmta, johon on vastat- '
lu väkivallalla, Ja.spers sanoo. Hän
katsoo edelleen, ettei se joka pilää
kiinni sodassa saavullamaslaan
voitosta uhkaa rauhaa vaan se, joka
vaalii menettämänsä korvaamista.
Sen joka haluaa rauhaa on tunnus­tettava
tosiasiat.
Jaspers toteaa myös, että Bonnin
politiikka on joutunut umpikujaan,
jossa sitä uhkaa tarpeeton ja ken­ties
vaarantäyteincn tappio.
NATSIPUOLUE J A MUUT
Karle Jaspersin ajatukset ovat
syväluotauksessaan eräällä tavalla
reen kokoomukseen tai ~ka1kkien-T-tyyt)i.liisen-.saksalaisia, mutta kiel­tämällä
varteenotettavia. Kirjan
! oikeudenmukaisuuden evankeliu­mia.
Hänen on oltava katolinen,
ilman, että hänellä olisi l i i an huo-i
miota herättävät yhteydet kirkkoon.
Hänen on oltava Amerikan puoles­ta,
mutta hänen täytyy luoda s i l -
jmäyksiä myös de Gaulleen ja vält­tää
Moskovasta suuntautuvia sano­ja.
Sitä paitsi hänen pitää olla sym­paattinen
kansan silmissä ja tulla
toimeen vaikutusvaltaisten ihmis­ten
kanssa. Tunnen yhden ainoan
tunnetun Bonnin poliitikon, joka yk
sityiskohtia myöten vastaa näitä
vaatimuksia: Kurt Goerg Kiesin-gerin."
Otto Strasserin — ja muiden u u ­sien
ja vanhojen natsien - T - kans-leriehdokas
on nyt siis Länsi-Sak­san
johdossa. Onko hän H i l l e r nu­mero
II vai von Papen II. Natsidik-taattori
vai hänen edelläkävijänsä,
sulkujen avaaja?
— Hilkka Ahmala.
Kosyginin Pariisin
puheet Barzelin
syyttelyn kohteina
Bonn, — Länsi-Saksan kristillis­demokraattisen
puolueen parla­menttiryhmän
puheenjohtaja" Rai­ner
Barzel syytti viikko sitten j u l ­kaistussa
sanonialehtihaastattelus-saan
Neuvostoliiton pääministeriä
Aleksei Kosyginia yrityksistä " k y l ­vää
jännitystä ja hajaannusta"
Eurooppaan.
Riippumattoman viikkolehden
Welt am Sonntagin julkaisemassa
haastattelussa Barzel totesi, että
"se, joka sanoo sellaisia asioita,
joita Aleksei Kosygin on sanonut
Pariisissa, ei pyri sovinnon aikaan­saamiseen
Euroopassa, vaan jänni­tyksen
ja hajaannuksen luomi­seen".
Barzelin huomautukset olivat
Bonnin ensimmäinen virallinen
kommentti Neuvostoliiton päämi­nisterin
Ranskan-vierailunsa aika­na
tekemiin ehdotuksiin.
Ko-sygin sanoi Pariisin kaupun­ginvaltuuston
tarjoamalla lounaal­la
mm., o tä Itä- ja Länsi-Saksan
väliset rajat sekä Oderin-Neissen
raja Saksan ja Puolan välillä ovat
"loukkaaniattomia".
PÄIVÄN PAKINA
ÄLYMYSTÖN ÄLYTÖN KOKOUS
seen, josta on sittemmin luo­vuttu."
Sellaista on sotapolitiikka
valtion talouden kannalta kat­soen;
Kenenkään ei liioin tar­vitse
olla "tietäjän" oikä edes
tävän katsantokantaa, että jokin perustavaa laatua oleva taloustiedcmiehcn nähdäkseen,
muutosViettiamiri Sodassa o l i s i aiheuttänuf tämän laskuvir- e yhdysvaltalaisten edessä
heen. "Sota on edistynyt, ösapuilleeri suunnilelnriienmukai- on ja hin-sesti
j a presidentti on usein-osoittanut, että esimerkilcsi Ien- nanhousuja vain siitä" " i l o s t a " ,
tokoneideri menetys (Vietnamissa — V) ovat hyvin lähellä
arviomäärää", kirjoittaa asiasta New York Times Service ja
" Y k s i tekosyy, mihin toisinaan viitataan ^ minkä jotkut
että Yhdysvaltain imperialis­mi
saa käydä hyökkäyssotaan­sa
pientä Victnaniin kansaa
vastaan.
Aina valppaasti asioita seuraa­va
vanha ystävämme Pietilä ha­lusi
tietää, miksi ei Vapaudessa
ole kerrottu mitään siitä älymys­tön
edustajien kokouksesta, mikä
pidettiin viikon vaihteessa Chica­gossa
— edesmenneen AI Capo-nen
tyyssijoilla.
Esliimme valittelun tapahtu­masta,
mutta yritimme samalla
puolustautua sillä, että mahdolli­sesti
siitä' asiasta eivät ole muut­kaan
lehdet suuria huudelleet,
koska emme olc_. sattuneet sitä
huomaamaan.
, Vai tuliko siitäkin hommasta
nahkamuna, ihmetteli Pietilä ja
j ; y h t y i kaikessa rauhassa väärä-vartistaan
'lataamaan" ja sytyt­tämään.
Tuokion kuluttua — hyvät hen-kisauhut
imaistuaan — Pietilä sa­noi/
että on se kumma juttu, kun
«itä tilaisuutta on •sentään niin­kin
hyvin mairiosleltu.
Valiteltuamme edelleen ticiä-niältömyyttämmc
tässä asiassa,
Pietilä .sanoi lukeneensa Chica-
. gosta viime lauantaina lähetetyn
A P : n uutistiedon, missä kerro­taan,
että siellä . o l i paikallisen
yliopiston kutsusta kokoontunut
inlollcktuaalicn 4-päiväincn ko­kous
keskustelemaan siitä huo-losluneisuudesta
miiä nykyinen
asevelvollisuusmcnetelmä on a i ­heuttanut.
"
Ahaa, sanoimme me,' kysymys
on siis niistä asevelvollisuuskar­kureista,
joita nykyään tulee yhä
I isään: yvä.ssä määrässä Yhdys­valloista
Canadaan.
— Väärin arvattu, vastasi rau­halliseen
tapaansa vierailijamme.
Ky.symys oli siitä, miten saadaan
lehiistetuksi ns. valinnallista kut-sunlamenetelmää.
Konferenssiin
oli uutistiedon mukaan kutsuttu
opettajia, hallituksen virkailijoi­ta,
liikemiehiä ja "laajoja poliit­tisia
piirejä edustavia" opiskeli-joila,
kuten kerrotaan.
Jotkut kokoukseen osallistu­neista
olivat ennakkotietojen mu­kaan
haukkoja eli sotahulluja,
toiset kyyhkysiä cli rauhanpuo-lu.
stajia ja lisäksi niitä puolueet-lomia.
.Saman uutistiedon niukaan, ker­toi
Pietilä edelleen, YhdysvaIloi.H-sa
on Vietnamin sodan alkami­sen
jälkeen lisääntynyt jatkiivas-ti
painostus kutsuntaläkien muut­tamiseksi
ja kun nykyinen kut-suntalaki
päättyy kesäkuun 30
pnä, asia on tullut yleisön mieli­piteen
valokeilaan. K.o:n lain mu­kaan
on 2 vuoden aikana kutsut­tu
600,000 amerikkalaisnuorta ase­voimien
riyeihin.
Todellisella amerikkalaisella on
tässä asiassa selvä kanta. USAn
kirkkojen kansallinen neuvosto
on ehdottanut kutsunnan e l i pak­ko-
oton lopettamista ja kehoitta-nut
turvautumaan yksinomaan va­paaehtoiseen
värväykseen asevoi­mien
hyväksi.
Puheena olevan kokouksen aat­topäivänä
kokoontui Chicagossa
200.~-opiskelijaa, jotka hyväksyi­vät
päätökseUj^että "me emme
mene" kutsuntalakikonferensslin.
Tässä opiskelijain kokouksessa
olivat puhujat kehoitlaneet nuoria
miehiä vastustamaan asevoimiin
kutsumista. Puhujain joukossa
oli Yalen professori Straughton
Lynd, joka tunnetaan "valloissa"
uuden vasemmiston yhtenä puhe­miehenä.
Profes.sori Lynd arvosteli anka­rasti
intellektuaalien asevelvolli-suuskokousta,
jonka lähtökohta­na
on oleKamus, että "Isola- ja
a.scvclvollisuus ovat välttämättö-myyk.
siä. Se kiinnittää huomiota
vain valinnallisen asevelvollisuus-kutsunnan
heikkouksiin." sanoi
professori Lynd ja selitti:
"Meidän (opiskelijain) kokous
piitää lähtökohtana sitä, että sota
ja asevelvollisuus eivät olo o i ­keutettuja,
ja että asevelvollisuu­desta
kieltäytyminen oh laillinen
keino tämän katsomuksen ilmai­semiseksi."
.'
— Juttuun haudattu kissan raa­to
on kuitenkin edellämainitun
uutistiedon häntäpäässä, selitti
ystävämme Pietilä. Siinä kohdas­sa
sanotaan näin:
"Vaikka Chicagon yliopiston
nelipäiväisessä konferenssissa ei
ole edustajilla lupa keskustella
lainkaan Yhdysvaltain ulkopoli­tiikasta,
edustajille tulee puhu­maan
senaattori Edward M. Ken­nedy,
(D. Mass) ehdotuksestaan
kansallisen arvonnan järjestämi­seksi
kutsunnan asemasta; ekg-^
nomi Milton Friedman, joka p u ­huu
kokonaan vapaaehtoisista
muodostettavasta armeijasta ja ;
antropologi Margaret Mead pa­kollisesta
kansallisesta asevelvol­lisuudesta
koskien kaikkia, nai­set
mukaanluettuna."
Hyvin ovat pullat uunissa, tun­nustimme.
Pietilä puolestaan
myönteli ja, haasteli jotakin sii­hen
tapaan, että kun "valkeus
nauraa pimeyden töille", niin
Chicagon konferenssissa keskus-l
e l l i in todellakin vain taudin i l ­miöistä,
eikä ulkopolitiikasta, m i ­kä
kurjuudellaan on taudin e li
kulsunlavastaisen mielialan "nos­tattanut.
Vesiperän taisivat siis;.nämä
älyniekat tässä älyttömyyskokoukT
sessa vetää, päätteli Pietilä ja
siirtyi muista asioista juttele­maan,
mutta se b n j i i t t u erik­seen.
— Känsäkoura,