Vapaus, November 1, 1966

              •Sivu 2 Tiistai, marrask. lp. — Tuesday, Nov. 1, 1966
VAPAUS (LIBERTY)
INDEPENDENT LABOR ORGAN
OF FINNISH CANADIANS
EstabUshed Nov. 6. 1917
E D I T O R : W . EKLUND • MANAOERi E. S U K SI
TELEPHONE: OFFICE AND EDITORIAL 6:^4.*2e4
Publlshed thrioe weekly: Tuesdays, Thursdäys and Saturdäyi bj^ V ^ u *
Publlsliing Co. Limited, 100-1(0' Elifi St.- Westi Sudbury. Qata^ie, ,OaMtl&
Mailing Aödress: Böx 69
Advertlslng rateS upon applicatlon, translatlim free of cbarge.
Authorized as second class ffiaU by the Rost Ottlcö Öepärtäläii, ö k t i*8,
and ft>r payment oi postage In oaah.
.;i!;iMembcr of " CANADIAN LANGUAGE PRESS
TILAUSHINNAT:
Canadassa: 1 vk. $9.00, 6 kk. $4.76 USA:ss« 1 v t $10.00. « . t t . 9iM
3 kk. 2.75 Suomessa: 1 vk. 10.60, 6 Ut. 6.78
Asiaa olisi tutkittava
Vaikka Länsi-Saksassa oleva Canadan suurlähettiläs
Richard Bower on sanonut, että kahden saksalaisen meri­sotilaan
teloitus canadalaisella sotavankileirillä viiden päi­vän
kuluttua Saksan antautumisen jälkeen on vain pikku­juttu^-
"Myrsky teekupissa", kuten hän sanoi — jolle ei
•kannata suurempaa huomiota antaa, niin me lukeudumme
kuitenkin niihin canadalaispiireihin, jotka toivovat ja. vaati­vat,
että asiasta suoritettaisiin perusteellinen tutkimus. Ky-syihys
e olo yksin vanhojen virheitten penkomiselta, vaan
siitä, että asiasta vedettäisiin kansakuntana oikeat johtopää­tökset
nykyisyyttä ja tulevaisuutta silmällä pitäen.
Kuten on uutistiedoissa kerrottu, länsisaksalainen Der
Spiegel-lehti syytti jokin aika sitten, että kaksi saksalaista
merisotilasta (Bruno Dorfer ja Rainer Beck) oli karannut
Hitlerin Saksan laivastosta ja antautunut sodan, päättymisen
jälkeen cahadalaisille viranomaisille, jotka luovuttivat nämä
merimiehet saksalaisten upseerien kontrolliin (kanadalaisten .
hallinhan alla oleella sotavankileirillä. Saksalaisten toimesta
järjestettiin tämän jälkeen "kurinpidollisessa tarkoituksessa"
kuten on selitetty Kölnissä nyt tuomarina olevan William
Koehnin puheenjohdolla sotaoikeuden istunto, mikä 15 mi­nuuttia
asiaa käsiteltyään tuomitsi nämä merimiehet teloitet­tavaksi;
Voidakseen toteuttaa tämän päätöksen sodassa hä­vinneille
ja aseista riisutuille saksalaisille oli annettu cana-dalaiset
kiväärit ja canadalaisia ammuksia teloituksen suo­rittamista
varten. Tuomitut merisotilaat olikuTjetettu. cana- .
dalaisilla ajokeilla ia saksalaisille varattiin vielä lapiot näi­den
teloitettujen miesten hautaamista varten..
Kukaan ei ole kieltänyt varsinaisen asian todenperäi­syyttä.
Päin vastoin paikalla olleet canadalaiset entiset up­seerit
ovat myöntäneet, että asia on näin — että nämä mie­het
teloitettiin saksalaisten toimesta toukokuun 13 pnä 194.5
, edelläkerrotulla tavalla.
Asian kanssa yhteyksissä olleet entiset canadalaisupsee-rit
sekä edellämainittu Bonnin lähettiläämme ja puolustus­ministeriökin,
ovat puolustelleet tätä tekoa "ammattisotilait-ten"
näkökannalta; eli selittäen; että "kurinpidollisista syis­tä"
oli siinä kaacstilassa annettava saksalaisupseereille oikeus
järjestää tämä laittomuuden rajoilla ollut sotaoikeus ja tuo­mita
miestensä kurin ja herran pelon ylläpitämiseksi nämä
Hitlerin asevoimista karanneet miehet kuolemaan. Ja kun
natseilta oli silloin.riisuttu aseet.pois, niin tämän vtioksi oli
canadalaisten annettava natsiupseereille, kiväärit ja tarvit­tava
määrä ammuksia!
• M monet canadalaispiirit, meidän lehtemme mu­kaanluettuna,
suhtautuvat suurin varauksin moiseen selityk­seen.
Jos hyväksytään tämä "ammattisotilaitten" meriselitys,
että jostakin syystä voidaan oikeuttaa näiden miesten teloit^
taminen sen vuoksi kun he kieltäytyivät palvelemasta Hit­lerin
hyökkäyssotakoneistoa ja siten auttoivat joko tietoisesti
tai ainakin käytännöllisesti sekä Canadaa että muita liitto­laisia,
niin miten sitten voidaan oikeuttaa Nyrnbergin oikeus,
tuomiot sillä perusteella, ettei syytetyt voineet puolustaa te-kcsiaan
"ylemmiltä" tulleitten määr-äysten ja komennusten
perusteella?
- Jompi kumpi menetelmä on tässä väärin, ja me uskom­me,
että Nyrnbergin oikeuden päätökset sotarikoksista ja
rikoksista ihmisyyttä vastaan olivat moraalikannalta oikeu­tettuja
päätöksiä.
Asiaan liittyy vielä muitakin seikkoja. Varsinkin sodan
loppupuolella liittolaisten (myös canadalaisten) toimesta lä-
. hetettiin radioitse jatkuvasti vetoomuksia kehoittaen Saksan
sotilaita heittämään aseensa pois ja tulemaan liittolaisten
puolelle. Kuolemantuomiollako me sitten kansakuntana pal­kitsemme
sellaiset ihmiset, jotka viittaavat kintaalla Hitle­riin
ja hänen kaltaisiinsa ja tulevat vetoomuksemme pohjalla
kansanvallan ja siinä yhteydessä Canadan puolelle?
Tässä yhteydessä kiintyy huomio myös McGill yliopiston
lakiosa.ston johtajan, prof. Edward McWhinneyn selostuk­seen,
että littolaiset olivat toukokuun 4 pnä 1945 (9 päivää
ennen teloitusta) lopettaneet Saksan, sotaoikeudet, minkä
mukaan ko. sotaoikeustuomio oli lakiteknillisesti laiton teko
eikä suinkaan "normaalinen oikeusprosessi" kuten on puolus­tusministeri
Paul Hellyer selittänyt.
Mikä tässä yhteydessä on erikoisesti huolestuttavaa on
se, että nämä nuoret saksalaiset, sotakarkurit, jotka teollaan
auttoivat osaltaan Canadaa ja muita liittolaisia, teloitettiin
canadalaisten ; hallinna.ssa olevalla sotavankileirillä todella
kyseenalaisissa olosuhteissa.
Ja siinäkin tapauksessa, vaikka tämä teloitus olisi suori­tettu
natsiupseerien toimesta "normaalisen oikeusprosessin"
mukaisellalavalla, kysyä pitää kuitenkin, mitä on tapahtu­nut
asiaan liittyville moraaliseikoille.- •
Kuten sanottu, jos näiden sotilaiden teloittaminen oli
"laillinen" teko saksalaisten sotilaidcJn "kurissapitämiseksi"
canadalaisella sotavankileirillä, silloin tehtiin Nyrnbergin
oikeudessa veristä vääryyttä kaikille niille, jotka väittivät,
että "kunnon saksalaisina" he vain toteuttivat niitä kauhun-töitä,
mitä heitä korkeimmat natsipaälliköt olivat komenta-tneet
heidät tekemään.
Moraaliselta kannalta katsoen olisi luullut, että canada­laiset
viranomaiset — niin "ammattisotilaita"' kuin ovatkin —
olisivat antaneet erikoiskohtelun niille saksalaisille, jotka
teoillaan ia toimenpiteillään osoittivat, että he eivät ainakaan
omasta vapaasta tahdostaan halunneet Hitlerin hirveätä sota­koneistoa
auttaa ja tukea. Jos ei asiasta parempaa selostusta
saada, mitä on tähän mennessä saatu, mieleen jää pakosta
sellainen vaikutelma, että canadalaiset antoivat vihollisille
aseet Canadaa kohtaan ystävällisesti toimineiden saksalais­ten
likvidoimiseksi.
. Mahdollisesti kysymykseen liittyy joitakin lieventäviä
IMPERIUMIN AFRIKKALAISTEN
'TUHKIMOIDEN" ONGELMA
Noin 80 vuotta sitten Englannin kuningattar Vilctoria Oftti suojeliulc.
«eensa Etelä-Afriliassa asuvat swaät, basutot ja lfatswanat. ]B[änen majes.
teettinsa jaloudella oli pelottavia seurauksia. Englanti alisti nämS kansat
valtansa alle ja muutti niiden alueet Swa8imaan, Basutomaan ja Betshua.
namaan protektoraateiksi. Nyt nämä alueet elävät itsenäisyytensä ensim-
«läisiä viikkoja; syyskuun 30. pnä muuttui BeJtshuoanamaan protektoraatti
liÖt)swaitah tasavallaksi ja lokakuun 4. pnä Basutomaa Lesothon valtioksL
:Swasimaalle on luvattu, täydellinen itsenäisyys vuoden 1969 loppuun men-neäsä.
Entisten sihtomaidBn itsenäisty­mistä
on yleensä totuttu pitämään
kansallisen vapaulusliikkeen voitto­na
ja näitä tapalitumia on juiilittu
laajasti. Myös. Botsvvanassa ja Lesot-hossa
itsenäistymispäiviä juhlittiin
maiden historian merkkitapauksina,;
Alutta sen sijaan Afrikan j a muun
Aiaäilrtvan edistyksellisten piirien
-mieliala ön tämän tapauksen yhtey­dessä
pikemminkin huolestunut
kuin tyytyväinen.
Tämä mieliala heijastuu mm. Y K h
tis. 24 maan komitean lausunnossa
viime kesäkuulta. Tämä komitea,
jonka tehtävänä on valvoa siirtomai­den
itsenäistymistä koskevan Y Kn
liäätöksen toteuttamista, kehottaa
valvomaan näiden alueiden tilannet­ta
jatkuvasti. Lisäksi 24 maan komi­tea
päätti muodostaa alakomitean,
jonka tehtävänä on määritellä vält-tämäitömät
toimenpiteet näiden kol­men
maan alueellisen koskematto­muuden
ja suvereniteetin turvaami­seksi".
YK-komitean huolenpidon tekee
ymmärrettäväksi sekä näiden koi-men
rnaan maantieteellinen ja ta­loudellinen
asema että länsivaltojen
politiikka Etclä-.Afrikan ta.savallan
suhteen. ..
ETELÄ-AFRIKAN
SUUNNITELMA
Alueellisesti Lesotho on kuin saa­ri
keskellä Etelä-Afrikan tasavaltaa
ja samaa terminologiaa jatkettaessa
voidaan Botswana ja Swasimaata ni­mittää
Etelä-Afrikan "niemimaiksi"^
molemmilla on suhteellisen pitkä
yhteinen raja Etelä-Af rikan kanssa.
Etelä-Afrikan ta.savallan johtajil­la
on taas pitkän aikaa ollut.kä.sitys,
että näiden kolmen maan tulisi kuu­lua
Etelä-Afrikallc; Näiden suunni­telmien
mukaan niille annettaisiin
samanlainen banlustanin asema
kuin esimerkiksi Transkeilla qn ja
siten muka näiden alueiden väestö
saisi sisäisen itsehallinnon. Tällaista
ratkaisua ehdotti äskettäin murhat­tu
Etelä-Afrikan pääministeri Ver-vvoerd
Svvasimaan johtajalle Sobhu-
•zalle.
Pretorian hallituksen suunnitel­mia
täsmensi bantujen hallinnosta,
kehityksestä ja koulutuksesta huo­lehtiva
ministeri, joka sanoi, että
Prcioria on vahfiis antamaan näille
protektoraateille takaisin eräitä
niille aikaisemmin kuuluneita maä-alueita
sillä ehdolla, että EteläJ
Afrikka saa osallistua niiden tule^
van poliittisen Ja taloudellisen ke:
hityksen johtamiseen.
Rotujohtajien vaa.imuk.set eivät
ole rajoittuneet julistuksiin. Kaikil­la
kolmella alueella toimii Etelä-
Afrikan poliisin muodostama salais­ten
asiamiesten verkosto, jonka teh­täviin
kuuluu mm; Etelä-Afrikasta
paenneiden etsiskely ja näiden pois­tumisen
estäminen. Iise asiassa-Pre­toria
valvoo näiden alueiden raja­liikennettä,
koska se kulkee Etelä-
Afrikan maanteiden ja lentokent­tien
kautta.
Botswanan, Lesothon ja Svvasi­maan
nielaisemiseksi poliittisessa
suhteessa on Pretoria jo kauan sit­ten
suorittanut taloudellisia valmis,
teluja eräänlaisen "taloudellisen in­tegraation"
muodossa. Jo viime
vuonna Etelä-Afrikan kaivosmiriis-teri
ilmoitti, että Pretorialla on jo
tulliliitto ja myös valuuttaliitto yh­teisen
valuutan muodossa näiden'
maiden kanssa. 90 prosenttia näissä
maissa tuotetuista tuotteista, kar­jasta,
lihasäilykkeistä, hedelmistä,
tupakasta, asbestista ym. viedään
Etelä-Afrikkaan.
Nämä alueet tekee erityisen
riippuvaisiksi Etelä.Afrikasta nii. :
den köyhyys. Botsvvanan ja Lesot-lH>
n talous on pääasiassa karjan­hoitoa,
Swasimaan asema hieman
parantaa siellä olevat huomattavat
maaperärikkaudet.
Kuvitella, että Etelä-Afrikka: ei
käyttäisi hyväkseen entisten pro-tektoraattien
taloudellista riippu,
suutta niiden alistamiseksi omaan,
valvontaansa on naiiviutta. Ne,
jotka hallitsevat Lounais-Afrik-kaa
piittaamatta sen väestön tah.
dosta, YKn säännöistä tai kansain
välisen öiKcuden normeista, voi- '
vat hyvinkin helposti suorittaa
vastaavan toimenpiteen Botsvva­nan,
Lesothon ja Swasimaan suh.
teen.- -•
Ottaen huomioon Etelä-Afrikan
alueellisen ruokahalun Y K n yleis-,
kokous varoitti jo vuonna 1963 Pre-asianhaaroja^
joista ei ole vielä
saatu tietoja. Puolustusminis­teri
Paul Hellyerin velvollisuus
on järjestää asiasta tutkimus
jotta siitä paljastuisi koko to­tuus—
eikä muuta kuin totuus,
huolimatta siitä ketä se ngah-dollisesli
loukkaa.
torian vallanpitäjiä Englannin pro-tektoraattien
anastamisesta tai nii­den
alueelle hyökkäämisestä. Täm^
iama sisältö on siis 24 valtion komi­tean
viimekesäisessä varoituksessa.
Entä miten suhtautui, kaikkeen
tähän Englanti, valtio, joka kunin­gatar
Viktorian aikana otti swa.
sit, basutot ja batswanat suojeluk.
scensa? Lyhyesti tähän kysymyk- ^
seen voidaan vastata seuraavin sa.
noin: ne, jotka aikoinaan olivat;
jalomielisesti valmiit ottamaan
nämä kansat suojelukseensa, ovat
nyt valmiit yhtä jalomielisesti
luovuttamaan ne eteläafrikkalai.
sen rotujärjestelmän piiriin.
Englannin politiikkaa voitaisiin
pitää petoksena, jos se olisi joskus
Ollut vilpitöntä niiden lupausten
suhteen, joita kuningatar Viktoria
antoi. Mutta näin ei ole koskaan o l ­lut,
sillä Lontoon politiikkaa eivät
ole määritelleet eteläafiikkalaisten
alueiden kansojen edut vaan eng­lantilaisten,
monopilistien hyötynä­kökohdat.
Jouduttuaan jättämään 19. vuo.<iiw
sadan ensi puoliskolla Etelä-AfrikaV
buureille Englanti valmistautui
puolustamaan alueita Oranje- ja
Limpolojoen laak.soissa, missä buu­rit
olivat muodostaneet Oranjen ja
Transvaalin valtiot. Englantilaisia
houkutteli tänne Johannesburgin
kulta,, eivät Kalaharin autiomaat,
jossa batsvvanat asuvat, eivät myös-kääri
svvasien ja basutojen asuinalu­eet.
.Mutta näiden heimojen alueet,
jotka rajoittuivat buurien maihin,
pntoivat Englannille strategisen
edun hyökkäyksessä Transvaaliin ja
Öranjeen, Tästä johtui Erjglahnin
päätös liittää nämä kolrhe aluetta
protektoräalieina brittiläiseen impe-
'riumiin!,;-
Buureista saadun voiton jälkeen
EnglahJ halusi kokonaan luopua
batswanoilie,,swaseilIe ja basutoii-le
annetuista lupauksista ja liittää
nämä alueet välittömästi vuonna
1910 muodostettuun Etelä-.\frikan
liittoon. Afrikkalaisheimot vastus.:
(ivat kuitenkin aietta siinä mää.
: rih, että Englatinin oU pakko säi.
lyttää protektoraatti järjestelihä
estääkseen niiden liukumisen
muiden siirtomaavaltojen syliin.
Erityisesti Englanti pelkäsi Lou.
nais-Afrikassa hallinnutta Saksaa.
Niin raskas kuin olikin englanti­lainen
vai a yleensä .Afrikan siirto­maa-
alueilla, vieiä niidenkin jou­kossa
aivan Tuhkimon asema.ssa o l i ­vat
Betshuanantiiaa, Swasimaä ja Ba-siitomfia,
On yleisesti tuhnettii: ja
tiinriustettu tosiasia, että siirtomaa­valtansa
aikana ei Englanti käytän-nölliscs
i kat.soeri tehnyt mitääfi häi­den
prötektoraattien taloudellisen
kehittlimisen hyvjiksi.
Englanti lähti siitä, e t t ä n ä m a a l u -
eet eivät kelpaa mihinkään muuhun
kuin halvan työvoiman tuottami­seen
Etelä-Afrikan kaivoksiin, joi.s-ta
brittiläinen pääoma pii erittäin
kiinnostunut. Jo.s sen sijaan prötek­toraattien
asukkaat voivat tehdä
työtä omalla alueellaan, syntyy EJe-
Jä-Äfrikan timanttikentillä ja.uraa-nikaivoksis.
sa pulaa työvoimasta.
Tällaista politiikkaa Englanti nou­datti
aina siihen asti, kuri se päätti
myöntää rirotekktoi\nateilieen itse­näisyyden.
Ehdotuksen tästä asiasta
teki sir John Maud joka nimitettiin
vuonna 1959 sekä Etel8.Afrikan ta^
savallan että näiden protefctoraart.
tien ylikomissaariksi. Hän muuten
puolusti myös 27 miljoonan punnan
lainan myöntämisiä näille protekto­raateille
10 vuoden ajaksi. Oli^itr
sestään selvää, ettei tämä summa
voinut auttaa jaloilleen kolmen pro-tektoraatin
jälkeen jäänyttä talout­ta,
korkeintaan se saattoi hieman
helpottaa painetta Etelä.Afrikan tfl-holta.
Esimerkiksi Botswanan,:johta­jat
ovat laskeneet, että maa tarwt-see
300 miljoonaa puntaa lähimmän
viiden vuoden aikana voidakseen X)t-laa
edes ensimmäiset askeleet ta­loudellisen
itsenäisyyden tiellä.
Homen konservatiivinen halli,
tus hyväksyi päätöksen itsenäisyy-destä
kolmelle afrikkalaisprotek-toraatille,
mutta ehdotus lainan
myöntämisestä ei mennyt läpi.
Sen lisäksi itsenäisyys lopetti vie­lä
niidenkin vaatimattomien tuki-maksujen
suorittamisen^ joita pro
tektoraateille oli tähän mennessä
maksettu. Tämä merkitsee, että
afrikkalaiset "tuhkimot" joutuvat
Etelä.Afrikan armoille aivan
avuttomina.
Englannin politiikkaa ei voida pi­tää
irrallisena länsivaltojen yleises­tä
Etelä-Afrikan-politiikasta. Vaikka
Etelä-Afrikassa muodollisesti val­taa
pitää afrikaansien taantumuksel­linen
huippuryhmä, niin tosiasialli­sesti
siellä hallitsevat länsimaiden
monopoliyhtymät. Leijonanosa sen
maaperärikkauk.sjsta kuuluu englan
tilaisille yhtymille, jotka ovat sijoit­taneet
s i n r « miljardeja puntia. Tä­män
rinnalla kasvavat amerikkalais­ten
sijoitukset nopeassa tahdissa.
Afrikkalaisten taistelua rotujär-j
e s e l m ä ä vastaan vaikeuttaa se, et­tä
Etelä-Afrikka pn maantieteeUi-
.sesti eristettynä vapaasta Afrikasta,
mistä .se voisi .saada apua. Linnoitus-muurin
muodostavat Portugalin hal-lit.
s.ema Angola ja Mözambik sekä
Jan .Smithin käsissä Oleva Rhodesia.
Heikon kohdan Etelä-Afrikan rotu-aluetta
suojaavassa vallis-sa muodos­taa
Botsvvanan yhteinen raja Sam­bian
kanssa. Jo protektoraatin kau­della
tätä kautta siirtyi Etelä:.:Afri-kan
poliittisia pakolaisia Sambiaan
j a edelleen turvallJsemmille alueille
Tämä on oiI iit eräs syy, niiksi pro-tektöraateis:
a muodostunee j a muo­dostuvat
tasavallat on saatava pysy­mään
riippuvaisina Etelä-Af rikasta.
Lontoon diplomaatit menivät niin­kin
pitkälle, e t t ä asettivat prptektol
raateissa Valtaan hallitukset,' jotka
olivat valmiit liittoon Etelä-.Afrikan
kanssa. Esirnerkiksi I.esothon pää-miriisteri
Jo.nathan on sitä mieltä,
että hänen maansa pn "erottamaton
o.sa Etelä:Afrikkaa". Lesothon. oppo-sitiopuortiecl
ovatkin syyttäneet .lö-n
a t h a il ia juu ri s i i t ä, e 11 ä hä n on va 1-
mis liittämään maansa Etelä-Afrik-
'kaan.; -
Swasimaasta Lontoo haluaisi teh­dä
eteläafrikkalaisen Saudi-Arabian
ja toiveet pn pantu lähinnä sen 76-
vuotiaaseen kuninkaaseen Sobhu-zaan,
joka on uuden perustuslain
mukaan saanut riiaan maaperärik­kaudet
henkilökohtaiseen omistuk­seensa.:
Multa myös täällä on radi­kaalinen
oppositio.
Botswarias.sa pn käynnissä.katkera
taistelu tri SeretseKhaman hallituk-
.sen ja heimopäälliköideri välillä
jotka Englannin tuella pyrkivät val­taan.
:^
Läntiset tarkkailijat ; esittävät
usein ajatuksia; että Englanniii pro-.
tektöraatei.sta,Bot.swanasla, Lesot­hosta
jä Basutomaasta ei vielä pit­kään
aikaan tule Ete|ä-Afrikan ro-tiijärjestelmää
vastaan käytävän
taistelun tukikohtia. Tämä saattaa
POHJOINEN VAIHTOEHTO
NATOILLE
Norjan työväenpuolueen jäsenen
Johannes Amlidin kirja "Ut av
kvas" Poissa suunnasta), jossa kä­sitellään
Norjan hätäistä liittämis­t
ä Attlantin liittoon vuonna 1949,
on leimahduttanut Norja.ssa ja
muuallakin uudelleen keskustelun
skandinaavisten naapuriemme N A .
tO'jäsenyydestä. Atlantin-liiton so­pimusaika
menee umpeen 1969 ja
monet eri seikat viittaavat siihen,
e t t ä tästä vuodesta tulee käännekoh­ta.
Johanne Amlid oli itse edustaja­na
siinä Norjan työväenpuolueen
konferenssissa, jolla etiiltäteen vaL
mistamatta hyväksyttiin silloisen
ulkoministeri Halvard Langen esi­tys
maan liittämisestä NATO:on.
Päätös tehtiin fcäsiennostoäänestyk;
sellä äänin 329-^35 ilman että ko­kouksen
työlistalla olisi ollut koko
asiaa, Atlantin liitto oli silloin kan-sainvälistikin
uusi asia, eihän sopi­mus
ollut vielä lopullisesti hyväk­sytty
edes sen aloitteeritefcijämaas-sa
USA:ssa.
Johanne Amlidin kirja ei peru.sai-nekseltaan
sisällä mitään uutta. En
nen häntäkin on tiedetty, että kes­kustelut
pohjoismaisesta puolustus-liitosla
katkesivat Norjan ulkomi­nisterin
va.staukseen. Tammikuun
30 pnä 1949, jolloin Lange pani pi.s-teen
silloisille pohjoismaista soti­lasliittoa
koskeville neuvotteluille.
Maailman tumilta
SE RAKKAUS
Lontoolainen Margaret Woodcock
ei enää koskaan aio keittää vihreitä
perunoita. "Tästä l ä h t i e n pidän var­masti
huolta siitä, etten värjää mi­tään
kattiloi.ssani", hän .sanoi kävel­len
käsi kädessä riiiehensä kanssa
ulos tuomioistuimesta. • :
Vaikeudet alkoivat siitä että Mar­garet
värjäsi leninkinsä vihreäksi
kattilassa ja keitti siiriä sen jälkeen
perunoita Aviomies ei pitänyt tästä
ja pari riitaantui — 'kuusi viikkoa
häiden jälkeen.
22-vuotias rouva Wppdcock kertoi
"Minulla oli kädessäni vihännesveit-si
ja kun mieheni löi minua niin
minä pistin häntä siHä. En luullut
haavoittaneeni häntä."
Francis Wopdcock säi rintaansa
noin 2 tuuman syvyisenVhaavan ja
veitsi lävisti hänen sydämensä. Hän
kertoi tuomioistuimeile:"Rakästan
vaimoani hyvin paljon. En ole hä­nelle
lainkaan iyihainen tämän joh­dosta.':
" S , ;•'
Seksi näyttelee suurta osaa kai-jarijalostuksessa,
väittävät viiden­nen
yleisariierikkalaisen eläinlääke­tieteen
konferenssin osariottäjat.
Eräät valtuutetut kertoivat konfe­renssille
jlmeenkään värähtämättä,
että mitä sievempi lehmä, sitä enem­män
vasikoita .se saa. Soniiit pitävät
sievistä lehmistä, he isanoivat.
PIAN POLJETAAN
EROTIIKKAA
Eräs lariskalaineri mattotehdas
ryhtyy kuulemma valmistariiaanlal-tiamattoja,
jotka on kuvioitu erpot-tisin
aihein. Aiheet ovat tanskalai-
.sen piirtäjän Ernst Hansenin käsi­ala.!.
Lähitulevaisuudessa asetetaan
ensimriiäiset eroottiset matot j u l k i:
sesti näytteille.
lausui Tanskan: pettynyt pääministe­r
i Hans Hedtoft, joka kannatti in­nokkaasti
Pohjoismaiden yhteistyö­tä
tälläkin alalla: "Ensimmäistä ker.
taa elämässäni en tiedä, millaista
politiikkaa minun pitäisi noudattaa,
mutta meidän on kai liityttävä
NATO:on." x ^
Näiden Oslossa käytyjen neiivotte-lujen
jälkeen Lange matkusti USA:
han ja asettui Norjan nimissä, ku­ten
Walter Lippmann tuolloin asian
ilmainsi, ensimmäisenä A-liittojo-noon.
Helmikuun 17. .ja 18 päivänä
koolla olleessa Norjan työväenpuolu
een konferenssissa hyväksyttiin sit­ten
yllämainituin tuloksin Norjan
liittyminen A-liittoon, vaikka etukä:.
teistietojen mukaan konferenssin
edustajaenemmistö ei tätä ratkaisua
kannattanut ja vaikka edustajilla
ei ollut mahdollisuuksia tutustua
asiaan. Auktoriteetit aikaansaivat
ääriesty-stuioksen kuiskutustaktiikan
avulla. NATO-jäsenyyden puolesta
no.sti silloin kätensä myön nykyi­sen
kirjan kirjoittaja.
Norjan esimerkkiä seuraten aset­tui
Hans Hedtoft Tanskassa NATO-jäsenyyden
puolelle. Sielläkin val­mistelut
olivat lyhyitä: helmikuun
27. pnä asettui sosiaalidemokraatti­nen
puoluehallinto yhden iltapäivän
kestäneen keskustelun jälkeen
NAT0-jä.5en.vyden kannalle ja maa­liskuun
24. pnä hyväk.syi kansankä-räjät
liittymisen.
Johanne Amlidin kirja on kuilen-:
kin ajankohtainen panos näihin as­ti
laimeana pysyneissä pohjoismai­sessa
keskustelussa vaihtoehdoista
NATO:ne; Pari vuotta sitten viritti­vät
eräät tanskalaiset Arhusin y l i -
ppiston professorit Politiken-lehdes.
sä keskustelun NATO-jä;senyyden
merkitsemistä riskeistä —^ viime
vuodenvaihteessa suoritetussa gal-lupticdustelussa
oli 46% vastaajista,
epävarmoja N.^^TO.jäsenyydqn suh­teen.
Myös Norjassa ori eri' taholla
esitetty harkittavaksi NATÖ-pei-us--
teiden tarkistamista. Miri! ön.maan
kommunistinen puolue esittäessään
vaihtoehtoja NATO-politiikälle esit­tänyt
(Friheten 30: 4. 1968) eräänä
mahdollisuutena puolustusyhteistyö­tä
toisten pohjoismaiden karissa.
Mielenkiintoirien Iisa tähän vaih­toehtokeskusteluun
ori viim^ päivi­nä
tullut rieuvostoliittolaiselta ta-,
holta; Izvestijan kirjeenyahtajan
viimeaikaisi.ssa kommentöissa. on
vilahtanut ajatus, että •Neuvosto­liitto
ei kenties suhtautuisi ajatuk­seen
skandinaavisesta puolustusyh­teistyöstä
niinkään kielteisesti. Jo­ka
tapauksessa kieskustelut NATOn
vaihtoeliidosta ovat vireillä moriel-l
a taholla ja tasolla.:. ; H. Ä-
YK:N miKUTOS JOKAmiVÄi;
V ' SEEN ELÄMÄÄMME
VK:N TOIMINTAMUOTOJA
olla virhelaskelma, Ainakin näillä
alueilla bn silmien.sä edessä toisaal
ta esimerkki rptujärjestelmäri syn­kästä
käytännöstä ja toisaalta afrik­kalaisen
vapautusliikkeen saavutuk­sista.
Mutta toisaalta niiden pelotta-:
va köyhyys sanelee pmat ehtonsa
jpoliitikan noudattamiselle.:
Ijjkutaidottomien
opetus/Taistelu tau­teja
vostoQn/ Ijopsille
]a pokolaisille annet-,
tovo apu/Kehitys-maille
annettava opu.
Eläintautien vastus^
taminen/Nykyaikals
.. . ten maanviiieteme-
Lointen myöntöminen/inetelmien eoistämi-
Liikenteen edistämineiynen/Orjakdupon ja
NatsenotkeudMlsen
aseman pararitomi-nen/
Työolosuhteiden
parantominen/Len-btuvallisuuden
lisööminen/Söötie.
teellisten havointö-jen
vaihto.
YhtBistoimintu meren-/
kulun alalla/Nykyai­kaisten
työmenetelT
|nviei^edi3tomI^^
huumausaineiden
koupanvQstustamF-nen/
Kansoinvöltsen,
i.A.,p«n o(iist(|minen^
PÄIVÄN PAKINA
Nykyaikana joudumme mak.sa-maan
täyderi hinnan j a sitten vie­lä
vähän lisää kaikesta mitä -käy­tämme.
Tuskimpa muuta saamme
enää ilmai.seksi kuin ilmaa keuh­koihimme
jä sekin ön ainakin
kaupungeissa-niin savuista, nokis­ta
ja muutenkiri likaista että mi7
kään-ihme ei olisi vaikka pikapuo­l
in Tilhiestyisi kauppoihin, sellai-
.sia vekottimia, joiden avulla .sanoi
taan voitavan asurilohuoneiden i l ­maa
puhdistaa? .
Mutta kun perheenemännät ryh­tyivät
toimenpiteisiin pilviä hipo­vien
riiokatavarahiritojen kontrol­loimiseksi,
niin siilon rupesi tule­maan
kaikenlaisia neuvoja ja nii­tä
hyviä neuvoja on saatu aivan i l ­maiseksi.
Ketjukauppojen omistajat va-kuuttivat,
että .syyttömiä ovat he
hihtakiskontaan, vaikka liikkeiden
tilikirjat o.soittavat monimiljoonai­sia
vuosivoittoja, jotka kohoavat
joka vuosi kuin hyvin valmistettu
pullataikina lämpimän hellan vie­ressä.
.
Näiden viskaalien meriselitys­ten
mukaan perheenemännät
"haukkuvat väärää puuta" järjes­täessään
boikoltikampanjolta suu­ria
k e t j u l i i k k e i t ä v a s t i i am Syyl­lisiä
ovat kuulema ruökatayarateh^
t a a t j ä tukkuliikkeet.
Tukkuliikkeet ovat kuitenkin va-kuuttanieetTnyös^
syyttömyyttään
/ ja yhdes.sä ruokatavarateollisuus:i
laitosten kanssa sanoneet, että
syyllisiä ovat loppujen lopuksi it­se
kuluttajat eli perheenemännät,
jotka haluavat ruokatavaransa, .pa­kattuna
unssimääräisesti erikoi­siin,
kauniisti käärittyihin paket­teihin
jne.
Tämän käsit.vskannan inukjian:
perheenemäntien pitäi.si lopettaa
kokonaan puheet "voittoilasta" ja
järjestää sen sijaan mielenosoituk­sia
toinen toistensa kotien edu.stal-je,
kantaen plakaatteja, että "sen­k
i n hintojen no.stajat" kun ostit
puoli paunaa kahvia, sen sijaan et­tä
olisit ostanut koko paurian ku­ten
naapurin Leena."
Ontarion Food Couricilin pu­heenjohtaja
Douglas E. William
sanoi aivan oikein, vähän toisia'
viikkoa sitten, että suurten ketju-kauppojen
pitäisi palata jonkinlai­seen
balanssiin myyntimenctelmis-sään,
jos ne mieliviit, etteivät ku­luttajat
saa yleisen mielipiteen'
painostuksella hallitusta laatimaan
sellaisia, kontrollilakeja, ettei pa­remmista
väliä.
Samalla kertaa mr. Williamsiila
oli hyviä ja isällisiä neuvoja emän­nillekin.
Sen sijaan että olisi ke-,
höittanut tehostamaan boikottiaan
hintakiskontaa vastaan, mr. Wil­liams
kchoitti kuluttajia ajattele-,
maan mitä isoäiti teki erineri kuiri
ruokatavaraliikkeel ryhtyivät 'ylen
paUtiseen_mainostukseen'-ja mui­den
"kikkojen" käyttöön; joiden
yieisiarkoituksena on jymäyttää
pitkätiikkaisia.
Näin sanoi mr. Williams, ja
myöntää täytyy, että hänen lausun-rioissaan
on. vankasti perääkin;
Mutta kiin alahuoneen ja senaa­tin
hintakysymyksiä tutkiva komi­tea
tiedusteli visseiltä ketjukaup­pojen
johtajilla^ että eivätkö ylen-pa
Itt iset, arpapeli t, bingot ja mu ut
kikat aiheuta ruokatavärain hinto­jen
nousua, niin he kielsivät sen
jyrkästi selittämällä että mainos­tus
ja kaikenlaiset kikat "lisäävät
m.vyritejä" ja niinmuodoin autta­vat
välityskustannusten alhaalla
pitämistä.
Ne eivät kilitenkaan yrittäneet­kään
selittää .sitä, miten voi samo-jen
kuluttajien ruokadollareit;v
"metsästijvät" ketjuliikkeet yh­teenlaskien
mainoksillaan ja ki­koillaan
välityskustannuksiavähen
tää? : .
Kokonaisuuden kannalta katso-en
luulisi näideri maallikon kannal
ta katsoen, että ylettömältä mai-rioskampanjasta
koituu yhteenlas-
/ kien ketjuliikkeilie lisämenoja, jot
ka luonnollisesti annetaan hyvän-
, tahtoisesti kuluttajaih matsetta-
•.vaksi. • .,'•.',::; ''v^ ,V':','-- •- •
Sitäpaitsi pullat ovat uunissa si-tcni^
i, että mainostamise.sta ja sii­hen
tarkoitiikseeri: kehitetyistä k i.
koista tulee verohelpotuksia, suui--
liikkeiile, mutta se ön asia erik-seen..
;^:,___'.- •
Jättiläiskokoiset ruokatavaroita
valmistavat ja, välittävät liikkeet
puhuvat äärettömän paljon "te­hokkuudestaan"
ja siitä, että kai­ken
tämän "tehpkkuuden" tarkoi­tuksena
pn mlika kuluttajayleisön
••"palvelu"'.;:: /:•••;:.
Mutta miten herran nimessä vpi-daan
sanoa tebokkuudeksi tai ylei.
sön palveluksi esim. sitä; kuri eräs
ketjukauppäliikkeen päämies sa­noi
markkinoilla olevan i40:lla eri
tavaramerkillä varustettua koiri­en,
kissojen, lintujen ja riiuiden
sellaisten lempieläinten ruokia.
Eiköhän siinä ole yritys tavalla
tai toisella saada jymäyttää. (hin-takiskonnan
muodossa) , paliaa-aa-vistamaionta
pstajaa?
Oli miten oli, mutta tämä ukko-rähjä
antaa kannatuksen.sa hinta-kiskontaa
protestoiville perheen-,
emännille. — Känsäkoura.