Vapaus, June 27, 1961

              Sivu 2 Tiistaina, kesäk. "27 p. — Tuesday, June 27, 1961
VAPAUS
Orsan of Finnish Canadlans. £is-tebUsbiBa
No7. 6. 1917. Autlimfased
ta aeoozid class maU by the Pdit
OniM^pepaztment, Ottawa. Pub-
Uabed thrlce weeUy: Tuesdays, tfrandajB and Saturdaysby Vapaus
PobUsbtaig Company TM., at 100-102
fibn 8t Sudbory, (Mit.. Canada. 1
Telephones: Bus. Office OS. 4-4264;
Editorlal Office OS. 4-4265. Manager
E. Suksi. Editor W. Eklund. Mailing
addresa: Box 69, Sudbury, Ontario. AdvertlBlng rates tipon ajpiäkttkm.'
TraäKlatlon freö of cbarse.
TILAUSHINNAT:
Canadassa: 1 vk. 8.00 6 kk. 4J5
S kk. iJSO
YhdysvaUoissa: 1 vk. 9.00 6 kk. 4.80
Suomessa: 1 vk. 9.50 6 kk. ^Si
: Hyinen vastaanotto
Vfe:n yhdysvaltalainen päävaltuutettu AdlaiStevenson
tunnetaan yhtenä kansanomaisinspana demokraattipuölueeh
prfiitSkkdnöj Jonka avuna on vielä hyvätpuhujanlähjat. Juö-i4
ii^den avujensa vuoksi presidentti Kennedy lähetti mr.
Stävi^nscmin Etelä-Amerikan maihin siinä mielessäi^ että hän
jos kukaan saa Etelä-Amerikan maiden hallitsijat linjöittu-ihäanWashingtonin
puolelle Kuubaa vastaan.
^Jyt on mr.Stevenson palanut matkaltaan^ jonka aikana
ja yhteydessä hän sai kokea, että kaikissa Stelä-Amerikan
maissa vastustetaan Yhdysvaltain hyökkäyspolitiikkaa Kuu­baa
vastaan. Totta on, että Etelä-Amerikan eräissä iTiaissa
on laidysv^tain käytettävissä sellaisia liivintaskudiktaatto-reita,.
jotka saadaan sätkyäijien tavoin visseistä nuorista kis­koen,
tekemään miltei vaikka mitä tahansa. Mutta "miltei"
: mitä/tahansa ei riitä silloin kun on siellä puhe Kuubaa vas­taan
tähdätyistä uusista hVökkäyssuunnitelmista, sillä näiden
liivintaskudiktaattorien täytyy kaikesta huolimatta ottaa
huomioon myös omien maittensa yleinen mielipide.
Selittäessään, että Adlai Stevenson sai Etelä-Amerikan
maissa Y^leensä hyisen vastaanoton GDN:n kirjeenvaihtaja -
Geri^ Robichaud selitti tilannetta Bogotasta, Columbiasta
viikkb sitten tiistaina lähettämässään uutistiedossa seuraa-v&
sti:
'fStevenson sai todeta, että kukaan Etelä-Amerikassa tai
missään Latinalaisen Amerikan maassa ei halua yhtyä kol­lektiivisiin
toimenpiteisiin Fidel Castroa vastaan. Tämä ei
jbhdd siitä, että he tykkäisivät Fidelistä, vaan siitä, että he
pelkäävät häntä erkoisesti nyt kun hyökkäyksen epäonnis-tUmiijien
nosti hänen arvovaltansa siihen, mistä se oli siihen
mennessä laskenut.
; "Ne eivät pelkää sotilaallisia toimenpiteitä Kuubasta ei­vätkä
tällä kertaa Fidelin ideologiankaan vaikutusta.
'Mitä he (Etelä-Amerikan maiden haintsijat — V) pel­käävät
on se, että voimakas esiintyminen heidän taholtaan
F^deliä vastaan aiheuttaisi heidän (omissa) maissaan pahan
hajaqnmuksen aikana, jolloin niissä on muutenkin liian mon­ta
ongelmaa ratkaistavana . . ."
Toisin sanoen, Etelä-Amerikan oikeistolaisimmatkin hal-
Utuldet kieltäytyvät ryhtymästä "kollektiivisiin" toimenpi­teisiini
Kuubaa vastaan ennen kaikkea siksij kun niiden omat
kansat asettuvat valtaosalta Kuuban puolelle ja Yhdysval-
' toja vastaan. H e i d ^ omien kansojen yleisen mielipiteen pai-,
Bostiflcsen jokdo^t?i Washingtonin: liivintaskudiktättoritkin
sanoifat, että parempi taitaa olla se* jotta jätetään Kuuba .^li- i
nakin toistaiseksi rauhaan.;
Iffe emme "luonnollisestikaan tiedä näitä rivejä kirjoitet-;
:taes»t (peijantaiiia) mitä 'mr. Stevenson tulee Etelä-Anieri-kan
Aiatkalta saamiensa kokemusten ja vaikutteiden perus- '
teell^ presidentti Kennedylle tiedoittamaan ja ehdottamajm.
Muttji kaukana totuudesta emme todennäköisesti ole jos oler
tamiae hähen, sanovan, että Etelä-Amerikan maissa ei kat­sota
suopeiin silmin uusia hyökkäysaikeita Kuubaa vastaan.
f Tshomben vapauttamisesta
kuten on uutistiedoissa kerrottu, belgialaisten suuryh-tiöidiln
hyväksi Kongon Katangassa karkeistyötään tehnyt
Mois^ Tshombe on jälleen vapaa mies — ja luonnollisesti
myö^ suuri ylhäisyys.
Tämä imperialistien tunnoton peto vangittiin huhtikuun
26 pnä, eli noin kaksi kuukautta sitten. Häntä syytettiin sil-lois
valtiopetoksista ja kaikenlaisista muista rikoksista, mm,
Lumi^mban murhasta.
Idutta nyt on Tshombe jälleen vapaa mies! Mitään jul-kista^"
oikeuskuulustelua" ei ole suoritettu. Mitään selitystä
ei ole hänen "syyttömyydestään" annettu. Riittävänä pide­tään
Umeisesti sitä kun vankilasta vapautettu Tshombe kut­sui
sanomalehtimiehiä kokoon ja ilmoitti heill^ suuren voit-tajaiv'malliin,
että olen jälleen vapaamies.
Tshomben oman selityksen mukaan hänet vapautettiin
puolisen tienoissa torstaina. Mutta edellisenä päivänä, eli
kesäkuun 21 pnä kiellettiin Leopöldvillen hallituksen toimes­ta
hiihut mr. Tshomben vapauttamisesta. Leopöldvillen hal­lituksen
sisäministeri Cyrille Adoula sanoi keskiviikkona
Leopöldvillestä tulleen Reuterin uutistiedon mukaan, että
Tshotnbe on edelleen pidätettynä ja että "mitään suunnitel­mia
fei ole hänen muuttamisekseen sieltä"; Saman uutistie­don
lopussa annettiin kuitenkin vihje siitä, että joitakin leh­mänkauppoja
oli tekeillä sillä Adoula sanoi myös, että hän
tulee "suosittelemaan Tshomben vapauttamista, jos keskus­telut-
johtavat poliittiseen ratkaisuun".
• Tätä taustaa-varten katsottuna Tshomben vapauttami-'
nen tulee kaksinkertaisesti kummalliseen valoon. Raskaat
syytökset valtiopetoksista, murhasta ja muista kolttosista
; työnnetään ilmaii muodollistakaan oikeuskuulustelua veran
alle. Kaiken Iisaksi annettiin jo etukäteen tietää, että kysy­mys
on jonkinlaisesta lehmänkaupasta, millä oikeutetaan
kaikki veriruskeatkin synnit.
^Mahdollisesti on väärin olettaa, että Leopöldvillen halli-tukseYi
jäsenet eivät halua julkisuudessa käsitellä sen parem­min
tshomben valtiöpetossyytöstä kuin hänen osuuttaan Lu-mumban
murhaankaan. Joisakin piireissä voidaan näes epäil­lä,
että syytetyn paikalle jouduttuaan Tshombe olisi voinut
"laulaa" ja paljastaa joitakin epämieluisia asioita muidenkin
"silraäntekevien" kohdalta.
Toisaalta on vaikea välttää sellaista olettamusta, että
Tsho^iben vapauttamien takana on eräitä ulkopuolisia voi­mia,
fjotkahaluayat valkaista sekä Leopöldvillen että Ka-tangan
herrojen synnit aina Lumumban murhaan asti.
Olkoon näiden asiain kanssa miten tahansa, selvää kui­tenkin
on, että Tshomben vapauttaminen oikeuskuulustelua
järjestämättä ei lisännyt rahtuakaan Leopöldvillen hallituk-sfen
ilpuiitenkin alhaisia osakkeita maailinan yleisen mielipi-teeninlmia^..
Ja yhtään paremmassa;asemassa eivät ole ne
lilko^liset "neuvonantajatkaan", joiden myötävaikutuksella
yritelÄSn pitää Tshomben tapaisia miehiä Kongon känsän
vastuksena.
SYNTYMÄ­PÄIVIÄ
Rafael PiOOimSki, Toronto, Ont.,
täyttää lauantaina, tieiilSkuun 1 pnä
60 vuotta.,
Helena Rajamäki, Toronto, Ont.,
täyttää tiistaina, beitaSkuun 4 pnä
78 vuotta. "
Yhdymme sukulaisten ja
vain onnentoivotuksiin!
Jatkosotahistorian mieliihpälauttamista (2):
tutta-
Vanha, mutfä aina
ajanfcolitaiiien-^ -
tarina
Tässä muistelossa .fi esiinny
ainoatakaan kaatumatta ^tai haavoit­tunutta
ja. loukkaantuneitakin on
vain ylöii. Tapabttfiaapaikka on
Helsmki ja aika sellainen, että
suuri osa Suomen armeijaa on ko-tiuttamisvaiheessa
ja,^pieni osa aja­massa
saksmanneja Lapista.
Heikinkatua, nykjwtä Manner­heimintietä
asteli Bulevardilta
päin synkän näköinen sotamies,
joka ei juuri huomannut vastaan­tulijoita.
Monen sotavuoden jäl­keen
hänellä kenties oli ongelmia:
ei ammattia, työpaikkaa, ei asun­toa.
.
Vastakkaiselta ^u^onalta saapas­teli
upseeri. ^Miesti^^^ Ilmestyessä
odotti upseeri,'- ettS: ä>täni|es veisi
kättä päähineeseen, mutta odotte­li
turhaan. Tämä paineli näkemät­tömin
silmin ohitse. Upseeri pyö­rähti
ympäri, nykäisi sotilaan kä­destä
ja karjaisi kovimmalla sota-äänelläan:
— Sotamies! Mikä jäi
tekemättä!
Sotamies teki asennon ja karjai­si
puolestaan: — Suur-Suomi, her­ra
majuri!
Suomen taantumus oli haltiois­saan
Saksan voitoista länsirinta­malla
ja toimi aktiivisesti saadak­seen
Saksan luopumaan siitä viral­lisesta
jäykkyydestä Suomea koh­taan,
jonka Saksa puolestaan kat­soi
taktillisesti itselleen edulliseksi
silmälläpitäen Neuvostqliiton kans­sa
solmimaansa hyökkäämätto-myyssopimusta.
Lundin toteaa teok­sessaan
"Suomi toisessa maailman­sodassa"
ulkoministeri Wittingin
armeijan johdon ja Saksan pääma­jan
välillä tulevia yhteisiä toimen­piteitä
varten ja vuoden sisällä pie
ni klikki -— Manerheim, Ryti, Tan­ner,
Witting ja joukko kenraaleita
— uitti maamme sotilasliittoon
natsi-Saksan kanssa, ja hyökkäysso­taan
Neuvostoliittoa vastaan.
Jo, talvisodan' rauhanteon tulles­sa
näköpiiriin oli päätetty, että
"aselevon" aika oli käytettävä Suo­men
armeijan varustamiseen 'ja
isatfoneen Saksan Helsingin lähet- uudelleen aseistamiseen. Elokuun
j ä ä l l e ministeri Bliicherille kesä- puolivälissä -40^ sai saksalainen ase-kuun
puolivälin tienoilla -40, että
'saksalaisystävällisyys oli Suoines-sa
'kasvamassa-kuinJumivyöry', ei-
.tä yritettiin muodostaa hallitus, jo­ka
suuntautuisi yksinomaan Berlii­niä
kohti ja että yleiseen mielipi­teeseen
vaikutti vahvasti' käsitys,
että Suomi saattaisi muutamien
kuukausien kuluessa saada Saksan
aseistetun avun turvin vallatuksi
Venäjälle menetetyt alueet takai­sin".
Lundin jatkaa: "Ennen kuin kesä
oli lopussa, näkyi merkkejä, eitä
tämä sydämellisyys saavutti vasta­kaikua
— eikä tosiaankaan ilman
käytännöllisiä syitä Saksan taholta
Heinäkuun lopussa saksalaiset oli­vat
nimittäin päättäneet lopullises-ti.
joskaan eivät vielä peruutta­mattomasti
hyökätä Venäjän kimp­puun.
Kenraali Halderin päiväkir­jassa
kerrotaan heinäkuun 2. päi
vänä yleisestä hyökkäyssuunnitel­masta,
jossa Suomi esiintyy yhte­nä
hyökkäystienä. Heinäkuun 31.
päivänä pidetyssä Fuhrerin konfe­renssissa
Hitler ilmoitti kannatta­vansa
tätä suunnitelmaa, ja se pää­tettiin
toteuttaa keväällä 1941."
Siis jo näin varhaisessa vaihees­sa
alkoivat myös yksityiskolftaiset
sotilaalliset neuvottelut Suomen
vuoden takainen
el saa enää toistua
Helsinki. — Natsi-Saksan ja sen
liittolaisten myös Suomen —
Neuvostoliittoon suorittaman
hyökkäyksen 29. • yu,osiplttvan jphr
. dösta <kävi Suomen.^ Rauhai^yuo-
- iastajat r.^;^ .yaltfuslcuiit^.kesäk.
. 22 pnä tervf^ftyskiijlniu^ä Neu-
. vestoliiton .^^iijariihei^^ Valv
, tirask^iui^^r: |o^^^ iaöluiyat
maaherra ViUnö RIe)|ti,.;profesi5o-,^
Felbt.lvj^^nt i^ecaijoht^a. •
i/Ume Sa9fin«|ii Ja.tgihteeri Hlr-.,
ism Vlre-iri|om}|iep4-)0iii^ viisiaanj
saurlähettilä^ ?ahd(»v,«; ^Valtuus-kannan
. • esittämässä^ i Uvlelnussp
sanotaan: .'j •-•
'20 vuotta' on kulunut siitä, k un
Hitlerin Saksan suunnattoman jul­mia
uhreja vaatinut hyökkäys alkoi
N:liittoon ja tähän hyökkäykseen
liittyen alkoi Suomen sota Neuvos­toliittoa
vastaan. Näitä synkkiä ta­pauksia
me rauhanpuolustajat
muistamme vain yhdessä mielessä:
sellaiset onnettomuudet ja sotaan
johtava suuntaus eivät saa enää
toistua. Rauhanliike ja sitä kannat­tavat
laajat kansalaispiirit Suomes­sa
pyrkivät vakavasti: ja / koko voi­mallaan
siihen, että Suomen ja
Neuvostoliiton väliset hyvät naapu­risuhteet
jatkuvasti keMttyisivät
ystävyyden ja luottamuksen' henges­sä
ja että rauha säil:^i aina rajoil­lamme.
Olemme tyytjrväisiä-siitä, että ku­luneena
20-vuotiskautena monet en­nakkoluulot
ovat murtimeet ja hy­vä
naapurisopu on. kasvanut Suo­men
ja Neuvostoliiton välille. Ta­loudellinen
ja kulttuuri- y.m. yh­teistyö
Neuvostoliiton kanssa ou
monella tavalla ollut onneksi ja
hyödyksi maallemme. Historian an­karat
kokemukset ovat opettaneet
Suomen kansalle hyvien naapuri­suhteiden
vaalimisen ..ja rauhano-
Pakolaisilta vapaa
pääsy^ Unkariin
Budapest. — Unkarin; hallitus
OD ryhtynyt: löliiaeBDitdstinlre^^
pottaakseen vuoden IBsS*' kansan­nousua
yhteydessä ulkomaille pa­enneiden
unkarilaisten pääsyä ta­kaisin
kotimaahan, ilmoittaa uu­tistoimisto
TMI. -
Pakolaiset, jotka ottavat yhtey­den
Unkarin ulkomailla oleviin lä­hetystöihin,
saavat Unkarin passin
ja lisäksi heille suodaan tilaisuus
normaisoida suhteensa Unkarin vi­ranomaisiin.
.'
Pakolaisille luvataan- Unkarin
kansalaisoikeudet huolimatta siitä,
että he olisivat ennättäneet tulla
oleskelumaansa kansalaisiksi. L i ­säksi
luvataan, ettei heitä vastaan
ryhdytä toimenpiteisiin f sellaisten
rikosten johdosta, joihin he ovat
tunnustaneet syyllisyytensä ulko­mailla
oleskelunsa aikaiiä.
Yiioppilailie, jotka palaavat koti­maahan,
luvataan, että heidän ulko­mailla
suorittamansa tutkinnot hiio-mioidaan
myös Unkaris.<;a paluun
jälkeen.
maisen rinnakkaiselon ensiarvoisen
tärkeyden. Vain kansa, joka valp­paasti
seuraa maansa kansainvälisr
ten suhteiden kehitystä ja aktiivi­sesti
'tukee rauhanpolitiikkaa sekä
perä^nantamattomasti vastustaa fa­sismia
ja sodan voimia, voi Iuji^taa
rauhaa rajoillaan ja menestykselli­sesti
'myötävaikuttaa kansainvälisen
jännityksen lievenemiseen ja so­tien
Estämiseen.
; Näinä vuosina . me. suomalaiset
olemme oppineet tuntemaan U
Icunnioittamaan Neuvostoliiton vii­sasia
' rauhanpoUtiikkaa ja voimia
'kasta panosta yleisen aseistariisun­nan
ja kansainvälisen jännityksen
lievenemisen puolesta. Kansamme
laajat piirit ovat myös koko syd-J-mestään
mukana tässä rauhan ja
hyvän naapuriystävyyden työssä.
Tätä muistopäivää vietämme mai­demme
välisten hyvien suhteiden Ja
rauhanomaisen yhteistoiminnan
hengessä. Siinä mielessä lähetäm­me
kunnioittavan tervehdyksemme
Neqvostoliiton Rauhankomitealle
j a koko rauhaarakastavalle neuvos­tokansalle".
IRTI VIHAMIELISESTÄ
KIIHOITUKSESTA
Sodan alkamisen 20-vuotispäivän
johdosta Suomen Rauhanpuolusta­jat
ry. on julkaissut seuraavan ve­toomuksen:
"20 vuotta on kulunut sii' ä, kun
Stx)mi Hitler-Saksan hyökkäykseen
liittyen ryhtyi sotaan Neuvostoliit­toa
vastaan. Sodan synkät muistot
ja katkerat menetykset puhuvat so­tapolitiikan
turmiollisuudesta. Liit­toutuminen
Neuvostoliiton viholli­siin
on aina johtanut maamme suur­valtojen
välisiin v selkkauksiin ja
raskaisiin onnettomuuksiin.
Rauhan ja hyvien suhteiden ke­hittäminen
Suomen ja Neuvostolii­ton
välillä on kansamme turvatun
tulevaisuuden elinehto. Vaikka Ke­hitys
on monessa suhteessa ollut
myönteinen ja luottamus sekä hy­vät
suhteet itäiseen naapurimaa­hamme
kuluneena 15-vuotiskautena
ovat'vahvistaneet, on kuitenkin va-
. littaan todettava eräiden piirien
Suomessa edelleenlcin ihannoivan
käytyjä onnettomia sotia ja harjoit­tavan
Neuvostoliittoa vastaan, suun­nattua
vihamielistä kiihotusta. Täl­laista
edesvastuutonta esiintymistä
on ilmennyt varsinkin sodanaikais­ten
joukko-osastojen juhlien yhtey­dessä,
jopa juhlapuheissakin taval­la,
joka on syvästi paheksuttavaa.
Herättää ikävää huomiota, että
maamme puolustusvoimain johto
on antanut tukensa tällaisten tilai­suuksien
järjestämiselle eikä edes
jäljestäkäänpäin ole sanoutunut ir­ti
näistä naapurisuhteita loukkaa­vista
mielenilmauksista.
Tänä muistopäivänä vetoamme
jälleen rauhantahtoiseen kansaam­me!
Tiivistäkäämme rivit rauhan­politiikan
tueksi! Vastustakaamme
välittömästi kaikkea rauhanvastais-ta
esiintymistä! Toimikaamme tin­kimättä
Suomen ja Neuvostoliiton
hyvien ja ystävällisten suhteiden
jatkuvaksi lujittamiseksi!
kauppias' ja Gönngin erikoisvaltuu-tettu
everstiluutnantti Veltjens
tehtäväkseen bätkustaa Suomeen
neuvottelemaan Suomen sotilasjoh­don
kanssa asetoimituksista ja töi^
mitusehdoista. Saksa ; oli halukas
myymään Suomelle aseita sillä eh­dolla,
että toimitukset pidettäisiih
vielä salassa ja että Suomi sallisi
saksalaisten joukkojen "lomakulje-tukset"
Pohjois-Suomen läpi Nor­jaan
sekä myöntäisi Saksalle etu­osto-
oikeuden mm. Petsamon nik­kelikaivosten
toimilupiin.
Veltjensin ensimmäinen matkai-kaan
Suomeen ei voinut olla mi­kään
"yllätys"^ johtaville upseeri-piireille
niin kuin on yritetty väit­tää.
Ev.luutn. Martti Terä kertoo
Uuden i^iidmen julkaisemassa ar­tikkelisarjassa,
että Veltjensin saa­vuttua
17. 8. Suomeen, hän neu­votteli-.
ensin "hyvin suljetussa pii-rissä"-
vkai^ista yksityiskohdista ja
menettelytavoista sekä siitä, milläi
tavalla hänen tuli selvittää asia
Mannerheinjille. Neuvottelu 'Man­nerheimin
kanssa tapahtui seuraa­vana
päivänä. Mannerheim ilmoit­ti
hyväksyvänsä saksalaisten ehdot
neuvoteltuaan ensin Rytin kanssa
joka otti yhteyden myös Tanneriin.
Näin solmi ehkä kymmenkunta
henkilöä, syrjäyttäen sekä presi­dentti
Kallion että eduskunnan,
ratkaisevaa laatua olevan ulkopo­liittisen
sopimuksen, joka — ku­ten
akateemikko Kustlaa Vilkuna
toteaa — "salakuljetti Suomen jäl­leen
rintamalinjaan".
Mielenkiintoista olisi tietää, min­kälainen
Terän mainitseman hämä­räperäisen
upseeriklikin osuus oi­kein
on ollut.
Kun saksalainen kuljetuslaivasto
sitten syyskuun 1. pnä laski Vaa­san
ulkosatamaan, oli se yllätys jo-
,pa, sisäministerille ja läänin maa-^
herralle. ^, • Sotilasviranomaiset o^-'
p t sen sijaan kyllä kauttakulkuso-pimuksen
mukaisesti suorittaneet
maihinnousun ja joukkojen edel­leen
kuljettamisen valmistelut,
mm. oli risteyspaikkoihin pystytet­ty
hakaristein varustettuja tien­viittoja,
^yt v^sta ilmoitti ulkomi:
fnisteri fWittir(g • ö^iästiv|!eduskimt
nalle puhuen luonnollisesti vain
"Jlomdläijjfetuksista".
•'saksalaiset *'l6riialaiset" viihtyi­vät
kuitenkin hyvin Pohjois-Suo-messa.
He rakensivat kiireesti suu­ria
sotilasleirejä ja kasarmeja, tei­tä
ja lentokenttiä. Puolen vuoden
'kuluttua ensimmäisistä kuljetuksis­ta
oM Pohjoissuomessa jo yli 20-
000 natsisotilasta. Se oli käytännöl­lisesti
katsoen saksalaisten miehit­tämä.
Suomen, armeijalle tarkoite­tut
sotatarvikkeet kuljetettiin aluk­sista
"saksalaisina toimituksina"
ensin Vaasasta pohjoiseen ja sopi­villa
risteysasemilla junat sitten
käännettiin kohti Suomen i^rmei-jan
varikoita.
Tähän korkeimman luokan val­tiopetokseen
liittyi myös erikois­laatuinen
vallankaappaus, jolla ta­savallan
presidentti Kyösti Kallio
syrjäytettiin. Mannerheim kertoo
muistelmissaan selostaneensa pää-mmisteri;
Rytille eikS presidentti
Kallibllcl * keskusteluaan evers^
Veltjensin kanssa sen vuoksi, että
Ryti hoiti KalHön sairauden aika­na
valtionpäämiehen tehtäviä. Tri
Hirvikallio on kuitenkin todennut,
ettei Kallio ollut tuolloin sairas ei­kä
Ryti' ollut ulkopolitiikkaa joh­tavan
valtionpäämiehen asemassa.
Hän arvfelee, että Bäannerheimil-lä
ja Rytillä oli aihetta olettaa, ^t-tei
Kallio oUsi ehkä suostunut sak^
salaiskuljetiiksiin. Sen vuoksi Man­nerheim,
Ryti ja kenraali Waldeh
menivät kertomaan asiasta presi^
dehtti Kalliolle Kultarantaan vasta
kymmeneiv_^ päivää sen jälkeen,
kun sopimus Veltjensin kanssa oli
tehty. Presidentti asetettiin tapah­tuneen
tosiasian' eteen. Kallio jär­kyttyi
tästä sopimuksesta niin, et­tä
hän samana päivänä sai halvaus-kohtauksen.
Mannerheim vääristeiee muisteU
missään näitäkin ratkaisevia ta­pahtumia,
koska tiesi menetelleen-sä
valtiosäännön vastaisesti. Hirvi­kallio
arvelee Manerheimin, Rytin
ja Waldenin kehottaneen jo täl­löin
Kalliota eroamaan. Entinen
pääministeri Cajander on toden­nut,
että Kalliota painostettiin
hankkimaan i^anomalehdissä jul­kaistu
lääkäruitodistus. Kallio jät­ti
eroilmoituksensa saman vuoden
marraskuussa, hän kuoli joulukuus­sa
ja hänen valtansa joutui mai­nitun
kolmikon käsiin.
On selvää, että Neuvostoliiton ta­holta
kiinnitettiin hu>miota saksa
laiskuljetuksiin ja yriteithn ottaa
selvää, mitä Suomessa tapahtui jo
näin i>ian rauhansopimuksen alle­kirjoittamisen
jäffeen. Vaasan va­ruskunnan
komentajana syksyllä
-40 toiminut ev.luutn. Swendelin
on kertonut Uudessa Kuvalehdes­sä
miten ensimmäiset "lomakulje-tukset"
.salattiin:
"Syksy kului ja suunnilleen mar­raskuun
loppuun mennessä kulje­tukset
oli suoritettu Tällöin pois­tui
myös kauttakuljetuksista huo­lehtinut
ev.luutn. Kaestner esikun­tineen.
Huvittava, tavallaan ^näihin kul­jetuksiin
liittyvä jälkuläytös .sattui
taminikuuspa 1941. PE:stä tuli käs­ky,
josäa samottiin, {että ,'määrätty;.
nä päivänä saapiiisivat^NeUVdsto*'
liiton sotilasasamies everstiluut­nantti
Ivanoff, Ruotsm sotilasasia­mies
' majuri von Stedingk; sekä
Saksan sotilasasiamiehen apulai­nen
majuri Körner Vaasaan..
Nämä herrat viipyisivät vain yhr
den päivän. SamaUa määrättiin
tarkoin, mitä heille sai näyttää ja
mitä ei. Määräpäivänä, he saapui­vatkin
oppaanaan silloinen majuri
Hallakorpi. v
Lounaspöydässä istuessamme
kääntyi majuri Körner yllättäen
puoleeni ja sanoi viitaten ev.luutn.
Ivanoffiin:
'Ystävämme, ev.luutn. Ivanoff sa.
noi minulle junassa, että Vaasa on
Taiteilija Martta Taipale matkusti äskettäin Ruotsin
Amerikan Linjan Girpsholmlaivalla neljän vuoden
Amerikassa olon jälkeen takaisin • Suomeen. Hän ori
saavuttanut kansainvälistä kuuluisuutta kuvakudonta-taiteellaan.
Tällä kolmannella matkallaan toimi hän
mm. amerikkalaisten tämän alan piirien kutsusta taide-opettajana
Michiganissa, Minnesotassa ja Floridassa.
U S A ja N L aloittivat
aseistariisuntaneuvottelut
T^ashfngton. — USAn ulkominis-teriöslsä
alkoi kesäkuun 19 pnä
NeuvostoUiton ja USAn väliset
neuvottelut yleisen ja täydellisen
aseistariisunnan kysymyksistä. Neu­vostoliiton
valtuuskunnan johtajana
toimii varaulkoministeri V. A . Zo-rin
ja amerikkalaisen valtuuskun­nan
johtajan presidentti Kennedyn
neuvonantaja aseistariisuntakysy-myksissä
J . MacClay.
Neuvottelujen päämääränä on
löytää tie ,yleistä ja täydellistä a-seistariisuntaa
koskevien ongelmien
ratl^aisemtseen.. Tehtävänä on
myös sopia sen elimen kokoonpa­nosta,
joka jatkaa .t?itä ongelmiin
koskevia neuvotteluja.
V. ^orm lausui TASSin edustajal­le,,
e.tä hänen johtamansa valtuus­kunta
on saapunut todella neuvotte­lemaan,
käsittelemään M yleisty ja;
täydellistä aseistariisuntaa koske­van
. ongelman' todellisia näköaloja.
Tämä ongelmahan^ oxt. tärkein ja
kiireellisin kaikista tämän päivän
maailman edeäsa. olevista ongelmiST
ta.. Muutamieii' senaattorien ja
kongressin jäsenten viimeaikaisista
USAn kongressin atomivoima-komissian
jäsen, senaattori Gore
lau3ui mielipiteenään lehtimie-^
bille antamassaan lausnnn!ossa,
että USAn hallitus aikoo jo nyt
hyväksyä päätöksen ydinasekokei­den
aloittamisesta uudelleen, jos­kaan
niitä ei aloitettaisi aivan lä­hikuukausina.
Tämän Goren lau-^
sunnon sisältämän ajatuksen pai- '
jastaa Ne\v York Times pääkirjoi­tuksessaan.
Sen laatija, joka kan­nattaa
ydinräjäytysten aloittamis-,
ta uudelleen, tähdentää samalla,'
että tällaisten kokeiden aloittami­nen
nyt heti uudelleen merkitsisi
^Venäjän varmaa, voittoa ihmis­ten
mielipiteistä käytävässä rat­kaisevassa
taistelussa".
1.»!
SITÄl
JA
TÄTÄ
LASKUTAPA
Kansakoulun tarkastaja kysyi
opettajalta laskentotunnilla saanko
minä tehdä lapsille kysymyksiä:
esiintymisistä samoin kuin myös sa-' Herra tarkastaja, olkaa hyvä.
nomalehdistön uutisista päätellen
amerikkalaisella taholla voi jo nyt
' i l •
i l •! •••'1:
>; tl-.'
1 ) •
11 tl
I
täynnä saksalaisia joukkoja ja et­tä
Vaskiluodon satamassa cn sak­salaisia
kuljetusaluksia. Kuinka
asia oikein on, herra majuri?'
Onnistuin säilyttämään malttini
ja vastasin:
^Mikäli tiedän olette Te, herra
majuri, ainoa saksalainen sotilas­henkilö
Vaasassa. Mitä tulee lai­voihin,
niin ei Vaskiluodon sata­massa
ole yhtään laivaa.'
Lounaan jälkeen ennen maas*
toon lähtöä .ajoimme autoilla Vas­kiluodon
satama-alueeiie. Se oli
tietenkin tyhjä, sillä satama oli ol­lut
jäätyneenä noin kuukauden päi­vät.
Viisi kuukautta tämän tapah­tuman
jälkeen hyökkäsi Saksa
havaita selvänä tendenssinä olevan
tehdä tiukkaa vastarintaa neuvot.e-lujen
aikana käsiteltäessä menette­lytapakysymyksiä,
jotka. koskevat
aseistariisuntakomitean kokoonpa­noa
ja työjärjestystä.
•Huomio kiintyy myös siihen seik­kaan,
jatkoi Zorin, että Neuvostolii­ton
ja USAn väliset neuvottelut al­kavat
voimistuneen kamppailusi
pyörteissä; jonka tavoitteena on
saada Yhdysvallat jatkamaan ydin­kokeita.
Neuvostoliiton kimppuun."
Oiiko sekin vain "huvittava jäl­kinäytös",
sitä ei eversti mainitse.
— . Jorma Simpura.
(Jatkuu)
Tarkastaja: Voiko teistä kukaan
sanoa kuinka vanha minä olen? '
Pieni poika viittaa kiihkeästi.
Tarkastaja: Nieminen.
Oppilas: Herra tarkastaja on 46
vuotta vanha.
Tarkastaja: Oikein, aivarf oikein
vastattu, mutta minä haluan nyt tie­tää
kuinka Nieminen minun ikäli
laski.
Oppilas: Kun minun vanhin vel­jeni
on 23 vuotta vanha ja hän on
puoli hullu, niin minä kerroin sen
luvun kahdella.
Poika: Isä, onko se totta, kun
opettaja sanoi tänään koulussa, että
on paljon eläimiä jotka vaihtavat
turkkinsa joka kevät?
Isä: Poika, älä puhu sellaisia, et­tei
äiti vaan saa kuulla sitä.
Sesonkityöiäisflte nälltältuolema-'
Samaan aikaan kun torontolai
nen Globe and Mail suuri aamu­lehti,
vallassaolevan torypuolueen
horjumaton aseenkantaja, tiesi etu^
sivullaan "ennustaa", että Ontarion
"pääminis:cri, kohta 66 vuotta täyt­tävä
Leslie Frost voi vetäytyä hei-poiiil)
aan yksityiselämään 'vielä tä­män-
vuodJh' kuluessa, ja että k i l -
voi.telu; hänen johtajapaikastaan
on jo alkanut nuorempien-torypuo^
lueen silmäntekevien keskuudessa,
mainittu lehti esitti toimituspals-tallaan
asiallisesti puhuen "valitte­lunsa"
siitä, ettei sesonkityöläisten,
kuten esim. metsämiesten ja kalav
tajien anneta kuolla kaikessa rau
hassa nälkään!
Pitäen lähtökohtana sitä tosiasi­aa,
että kroonillisen joukkotyöttä
myyden takia on Canadan työttö
myysvakuutusrahasto vähentynyt
874 miljoonasta dollarista (1957)
180 miljoonaan dollariin maalis
kuussa 1961, Globe and Mail ryh­tyy
tutkimaan syitä syviä, ja klir
ten odottaa sopii, se löytää todella
hämmästyttäviä ' epäkohtia", joista
suurin on kuulema se, että työt­tömyysvakuutusta
ruvettiin anta­maan
sesonkityöläisillekin!
Mitään' hätää ei olisi, arvelevat
kaiketi Globen toimittajat; jos työt-tömyysvakuutuks^
alaisuuteen oli
8i vain niiden alojen työntekijät^
joiden keskuudessa ei lainkaan
työttömyyttä ole. Ja kun asiaa aja­tellaan
vähän tarkemmin, niin me
voimme ymmärtää torypolitiikko-jen
elämänviisautta sekä suositella
puolestamme, että työttömyysva-kuutusrahasto
saataisiin jatkuvas­ti
kasvamaan, jos työttömyysvakuu­tuksen
' r alaisiksi hyväksyttäisiin
vain papit, -lääkärit, hautaantoimit-tajat
(muttei haudankaivajia, sillä
pohjoisissa ei talvella kaiveta hau­toja)
ja eri hallitusporttaiden hy­väksi
toimivat verokarhut.
Muilla elämän aloilla on nyky-
Canadasta vaikeanlaista löytää sei
laisia työntekijäryhmiä, joiden ke.s
kuudessa' ei olisi työttömyyskausia:
Mutta tutustukaamme hieman
yksityiskohtaisemmin mitä Globella
on näistä asioilta sanottavana ja eh­dotettavana
valtiovallan toimesta
täytäntöön pantavaksi.
". . . komissioiieeri C. A. L. Mur-chison
selittää,' että yksi syy, mikä
on vetänyt työttömyysvakuutusra-haston
alhaisuuteen otettiin myös
sespnkityöläisiä, kuten kalastajat
ja metsätyöläiset, joita kohdellaan
työttöminä niinä aikoina jolloin
heillä ei ole työsesonkia. (? K )
(Iman tätä yiimäSräistS taakkaa,
^yöttömyy^vakuutusrahasto . oli&i
vielä hyvässä kunnossa, selitti hän.
'Tämä kuvaa tosiasiassa työttö-myysvakuutusjärjestelmämme
p<i-rusheikkoutta.
Sen alkuaikana var
kuutettiin työttömyyden varalta
vissi osa väestöstä — teollisuus- ja
toimistotyöläiset. Jos se olisi jä­tetty
sellaiseksi, työttömyysvakuii-tuslaki
olisi toiminut tehokkaasti
«uurenkin työttömyyskauden aika­na."
Toisin sanoen, jos olisi vakuutet­tu
vain niiden alojen työläiset (ku­ten
on edellä allekirjoittaneen toi­mesta
osoitettu)), joiden keskuu­dessa
^ i työttömyyttä ole, niin kaik­ki
olisi O.K. tuumii Globe and Mail.
Mutta kun työttömyysvakuutuksen
alaisuuteen otettiin sellaisiakin työ.
täisiä, jotka sitä kipeämmin-tarvit
sevat, nimenomaan sesonkityöläisiä
<kuten metsämiehiä, kalastajia, ra­kennustyöläisiä
jne.), silloin tehtiin
mykän synti. Kas näin selittää
asiaa edelleen Globe:
"Valitettavasti sittemmin olleet
hallitukset eivät voineet jättää työt-tömyysvakuutusrahastoa
rauhaan;
Ne laajensivat .(työttömyysvakuu
tuksen) suojelun sesonkityöläisil-le,
joille työttömyyskausi ei ole
hetkeliinen katastrofi, vaan vuosit­tain
uusittava tapaus (katastrofi).
Se tuhosi täydellisesti vakuutusjär-jesteiihäh
aktuaarisen (arkistolli­sen
eli UlästoUisen) perustan . . . "
Lehti myöntää tietenicin 'peri­aatteesi^"
että "sesonkityöttömyys"
OU; Canadassa siuuri j a valitettava
ceikica^ niutta selittää, että sesanki-työttömyyden
suhteen olisi halli­tuksen
.pitänybtehdä jotakin muu
ta — ehkä järjestää Nälkä-Bennet-tin
maalliin tietyökämppiä, missä
maksettaisiin ruhtinaallisella taval
la viisi dollaria kuukaudelta!
Totta on; ettei Globe esitä Raii-takorko-
lienncttin aikaisien mene­telmien
uusimista, "mutta kun se
vastustaa työtcömjysvakuutuksen-turvan
antamista sesonkityöläisille,
niin sen toimittajan mielessä tai
<ilitajunassa täytyy olla joku Ben- ^
nettin aikainen "ihanuus" i :ii sitten
se, että sesonkityöläisten tulee saa­da
kuolla kaikessa rauhassa näl­kään.
Kysymys ei kuitenkaan ole vain
jonkun torylehden toimittajan sa^^
navoimistelusta vaan siitä, että
työttömyysvakuutuslakia pyritään'
vissien piirien toimesta huononta-_
maan ja supistamaan, vaikka ko­kemus
on osoittanut,. että sitä p i ­täisi
parantaa ja edeelleen laajen-i.
aa, koska työttömyys on tullut
kroonilliseksi vitsaukseksi sadoille­tuhansille
työläisille.
Työttömyysvakuutusta olisi an-netava
kaikille, työläisille, jotka
vastoin omaa tahtoaan joutuvat
työttömiksi, ja annettava niin kauan
kuin he työttöminä joutuvat ole­maan
— j a työttömyysyakuutuksen
määrä tulisi olla vähintäin 75 pirbr
senttiä työläisen normaalipalkasta.
Vai;i se takaisi sen, etteivät työttö­mät
joudu kärsimään kurjuutta —
ja myös sen, että tavaroita voitai-'
siiri ostaa ja kuluttaa siinä määrin,
jotta työttömille tulisi pikemmin
mahdollisuus päästä uudelleen työ­hön.
—- Känsäkoura,. . ,-
•1, ••• I
• *
K
Jät j