Vapaus, July 20, 1965

              Sivu 2 ' Tiistaina, heinäk. 20 p. — Tuesday, July 20, 1965
( L I B E R T Y )
I N D E P E N D E N T L A B O R O R G ÄN
O F F I N N I S H C A N A D I A NS
EstabUslied Nov. 6, 1917
EDITÖR: W . E K L U N D MANAGER; E. SUKSI
, TJPUEPHONE: OFPIOE ANp EOlTORMk, «74.4864
Publi^ied j ^ i i c e we«kly: 3'iifisday8;'*l)huikby8 and -feäturdays^y VoQpaitt
Publishing^Cö. Uinit«d, lOO-^lta^^E^
MailUg AddreäS: !BOX 69
Advertislng nites Mpon appUoation,^^ of chargo.
Authorized as secttOA (ita^imailtby,1^
• i; aid JBi>rjptiyment « I iputage i n joatilk.
CANADIAN LANGUAGE-PRE'iS
Canadassa: 1 vk. $9.00, 6 kk. $4.75
;: 3 kk. 2.75
USA:ssa 1 vk, $10.00, 6 kk. $5.25
Suometta: 1 vk^ lOJO. 6 läc. 5.75
"Hyvä ja pafaa"
^uomen eniten leviävä työväen.päivälehti, Helsingissä
tlme§ityväSKDL:n äänenkannattaja iKöiBan-iJutiset julkaisi
viimf viikolla keskiviikkona, siis Maaihntin TäUhankohgres-
Stin yielä istuessa toiniituskirjoituks^n, misää käsitellään mie­lestämme
erittäin mielenkiintoisesti jä Samalla ajankohtai­sesti
Vietnamin tilannetta ziimeruHnaan "hyvän ja pahan" nä­kökulmista
katsoen. Mainitussa toimituskirjoituksessa sano-taj^.-',
> On luonnolUsta että Vietnamin ongel^
ilman rauhankongressin keskeisimmäksi kysymykseksi. Niin
moninaisifii mielipiteitä ja kansaUisiä ominaispiirteitä kuin
kopgressi edustaakin.yhtyvät.katsomukset Vietnamin sotaan
nähden varsin selvästi: Yhdysvaltain hyökkäys ja amerikka­laisten
sotatoimien julmuus tuomitaan. Maailman rauhan­neuvoston
puheenjohtarja prof.Bemal totesi jo avauöpuheen-vuorossaan
USA:n Vietnamiin tekemän 1'aa'an hyökkäyksen
käsittelyn kongressin ensimmäiseksi tehtäväksi ja naki hyök­käyksen
uhkaavan porrastua ydinasesodaksi. Hän sanoi ettei
maailman yleinenmielipide voi hyväfcsyä mitään muuta rat­kaisua
kuin sellaisen, joka rauhan Ohella takaa Vietnamin
täyden itsenäisyyden. Samaan suuntaan ovat kääntyneet
muutkin Vietnamia käsittelevät puheenvuorot, mm. amerik­kalaisen
prof. Shapiron, joka uskoi nyt yhä laajempien pii­rien
myös USA:ssa alkavan ymmärtää, mistä Vietnamissa
on todella kysymys. Vietnam ei ole yksin.
Vietnamilaisten omat vaatimukset, jotka mm. Etelä-
Vietnamin vapausrintaman edustaja Ding Ba Thi esitti Hes­perian
puiston tilaisuudessa, lähtevät siitä^ että USAm sota­joukkojen
on poistuttava Vietnamista, amerikkalaiset tuki­kohdat
hajotettava, hyökkäykset lopetettava niin Etelä- kuin
Pohjois-Vietnamiakin vastaan ja Geneven sopimus vuodelta
1954 saatettava voimaan.
Niin kriittisessä maailmantilanteessa kuin tämä kon­gressi
joutuukin käsittelemään sodan ja rauhan ongelmaa on
sen työskentelyn sävy todettu imaltilliseksi ja rakentavaksi
pykrimyksenä todella löytää ratkaisuja mitä kärkevimpiin
kansainvälisiin pulmakysymyksiin. Toisaalta tällainenkaan
kongressi ei voi asettua kaiken yläpuolella olevaksi tarkkai­lijaksi,
joka kallistumatta puoleen tai toiseen yrittäisi esittää
jotain yleispuolueetonta tilanne-erittelyä. Niiden mitä ajam
kohtaisimpien pulmien pariSsa, jotka ovat raiihanpuoliista-jien
työlistoilla, ei voida istua missään steriilissä lasikaapis­sa.
Eräs suomalainen "rauhanfcongressin tarkkailija" väittää
Suomen Sosialidemokraatin julkaisemassa kirjoituksessa, et­tä
raportti Vietnamista, jossa vain kuvataan "amerikkalais­ten
imperialistien raakuutta ja Vietkongin sissien j a Viet­namin
kansan rauhantahtoa, ei ole älyllisesti mielenkiintoi-vnen".
Hänen mukaansa Vietnamin,edustajat "haluavat rapor­teillaan
uuvuttaa kuulijat uskomaan, että Pentagon on pel­kästään
paha ja raaka ja Vietkong vain hyvä ja inhimilli-heii".
On olemassa kuitenkin tilanteita — ja sitä on Viet­namin
sota tällä hetkellä rr- joissa on rohjettava jo oman
älyllisen rehellisyytensä vuoksi tekemään klassiiien ratkaisu
liyvän ja pahan välillä, ja joissa hyvä ja paha, miten moni­naisia
ja vastakkaisia tekijöitä ne sisältävätkin, ovat todella
olemassa. Jos "älyllinen mielenkiinto" tästä syystä sammuu,
ei sellaista älyä voida mitata kovin raskain punnuksin.
Soraääninä vakavasti työskentelevässä kongressissa ovat
kuuluneet parin sosialistisen maan edustajien liyökkäykset
Neuvostoliittoa vastaan. Oli odotettavissa, että kansainväli­sessä
kommunistisessa liikkeessä ilmeneviä erimielis3ryksiä
yritettäisiin tuoda joltain taholta tähänkin kongressiin, mut­ta
siitä huolimatta on näiden puheenvuorojen sävy ja tarkoi­tus
käsittämätöntä.. Neuvostoliiton arvovaltaan ja vastuun­tuntoon,
sen ulkopolitiikan pitkätähtäimisyyteen ja myös sen
a)tilaalliseett voimaan rauhan turvaajana luotetaan maail-jnassa
sielläkin, missä poliittisesti ei-olla Neuvostoliiton lin­joilla.
Erittäin vakava oli prof. Bernalinvetoornus, etteivät
Vietnamin tai muissa kysymyksissä vallitsevat erimielisyy-
.det saisi johtaamaailman rauhanliikkeen hajoamiseen. Juuri
näinä päivinä saapuneet yhä kärjistyneemmästä tilanteesta
Vietnamissa ja Kiinan rajoilla kertovat uutiset osoittavat,
että yksimielisyyden ja maltin horjuttaminen voisi johtaa
tuhoisiin seurauksiin-
Canada cäiiadalaisille
V Toistaen asiallisesti puhuen sen, miotikä meidän pikku-jlehtemme
Vapaus on moneen kertaan sodanjälkeisenä aikana
^kantanaan ilmaissutj entinen CGFm johtaja j a uuden demo­kraattisen
puolueen "vanhin", M. J.'ColdWell sanoi Toron­tossa
viime viikolla pidetyssä puolueensa edustajakokouk-isessa
m.m. seuraiavaa:
— On todellakin tullut aika, jolloin tämän puolueen tu-flee
omaksua vieläkin pättäväisempi asenne ulkomaista hal-
Uintaa (domination) vastaan, mitä puolue on aikaisenrunin
•omaksunut. . . Tämän edustajakokouksen pitäisi laatia oh-
, jelmia, joiden tarkoituksena on se, että saadaan Canadan ta-
•louskehitys ja ulkopolitiikka kansalliseen kontrolliin."
; Me puolestamme sanomme, että kannatetaan lämpimästi.
I.Eisitysonhyvä ja ajankohtainen. Totta myös on, että kysymys
on sekä oman talouselämämme, kontrollista että itsenäisestä
uikbpplitiikasta, jotka muodostavat "saman rahan kaksi eri
"kuten kielisittäin asia esitettäisiin. • /
-Yhdysvaltalainen suurpääoma on todella saanut jo niin
suuten kontrollin talouselämästänune, että se tuntuu ja nä-l-
kyy myös pään^nisteri Peai^nin hiallitiiksen "minä myös"
>ulkopolitiikassa, mikä seuraa kuin sokea taluttajansa Yhdys-
•Valtain ulkopolitiikan käahteitä ja vinkeitä. Ulkomaalaiset
*'pa\äomahsijoittajat kohtroUöiyat jo ÖO prosenttia tehdasteol-
.Ifeuudestamme ja yli 70 prosenttia vuori-, metsä- ja muista
ii
Helsinki. — Kuuluisia kulttuu\
rihenkiiSitä ÖU keriiiiDtynyt vUme
viikon tiisiaMUflksi Kulttuorita-.
lon konserttisaliin. Ellelia pnlitii-vat
cliUeiaiiien Pablo Neradfi,
nenvdatoUittolaiiien Ilja Ebren-burg,
ruotsalainen Arthur Lund»
kvist, intialainen Raih H u l k Anab
omeiikkalaliien Herbert *Ipdec- ^
ker sekä ddr-lBinen Albert Nor­den.
Professori Göran von Bonsdorf­f
in avattua tilaisuuden, ensimmäi­senä
puhui neuvostoUittolainen
kirjailija ja sanomalehtimies
Ilja Ehrenlmrg:
— Kylmä, synkkä, harmaa kesä
On koko iBuroopassa. Sateinen, har­maa
aika laajenee koko maailman
päälle. Ihmiset toivovat parempaa
tuleviaisuUtta. He katsovat aamulla
sanomalehtiä. Vietnamissa miehet
ja naiset taistelevat sankarillisesti
puolustautuvat suurvaltaa vastaan,
jolle ei riitä oma alue maailmassa
JQ joka haluaa painaa nöyrtymattö-mät
känsät polvilleen. Santo Domin-go
on saanut tuntea suuttuneiden
naapurien raivon.
Tama on vaarallinen kesä, suurten
koettelemusten kesä. Mutta nyt ei
ole vuosi 1950, ei edes vuosi 1962.
Kaikkien Icansojen omatunto Oh he­rännyt.
USAssa nousee suuttumus
Pentagonin politiikkaa vastaah. L i ik
keitä sodan uhkaa vastaan kasvaa
maissa, missä rauhanliikkeet ennen
ovat olleet vähäisiä.
Kongressissa on paljon erilaisia
filosofisia katsomuksia, mutta har­voja,
jotka näkevät sodan ratkaisu­mahdollisuutena.
Monet huomatta­vat
tiedemiehet, mm. Frederic Jo-liot-
Curie, ovat sanoneet, että ydin­sota
voi pyyhkäistä pois ihmiskun­nan.
Suurten tieteellisten saavutus­ten
aikakausi on sattunut yhteen
suurten rilcosten. aikakauden kanssa
Tiedot ehtivät tietoisuuden edelle.
Vetypommi voi tuhota Gorkin kau­pungin,
mutta ei pysty todistamaan
kapitalismin etevämmyyttä; vety­pommi
voi tuhota Detroitih Icaupun-gin,
mutta ei pysty todistamaan so­sialismin
etevämmyyttä. On vain
rauhanomainen rinnai<kainolo tai
ydinkatastrofi — ei ole kolmatta
vaihtoehtoa. Jos konferenssimme
vaikuttaa edes vaatimattomasti rau­han
puolesta, emme ole olleet tääl­lä
turhaan. Vain ne, jotka ovat me­nettäneet
järjen ja omantunnon^
voivat haaveilla ydinsodasta ongel­mien
selvittäjänä.
Elän vuosia, joita on jo epämulca-va
elää, mutta kun katson lapsia
Helsingin puistoissa, toivon, että he
saavat elää elämää, jossa ovat iha­nat
ilot ja Ihanat murheet. Olkoon
niin kaikkien lasten kohdalla.
Vat aUtöjkii&aapalMa, lapsilU
luja'i pakenevatrnäin. ltj|lviteolili)iU8
tukee lt«tä;;l?innaTllBen siviatyk«eÄ
tasolla. Ihaillaan buolettoinuuita.
tän^a kaikki on yhteydOffsä US An
kolonialismiltt; Nuori polVi on saatu
imetyksi tähän mukaan, -ja' se tulee
helpoäti. nihiUBtiseksi. Vahhempi
polvi on halvaantunut,- mutta alkaa
ymmärtää, että nuoriso tarvitsee
elämänarvoja. Meidän on tutkittava
Suhtautumistamme k a p i taliflmiin,
nopeutettava kehitystä; sillä voi­daan
eniten edistää rauhantyöta.v
Arthur Lundkvist:
— Sallikaa minun tehdä henkilö­kohtaisia
kommentteja. Emme ole
kyllin, kriittisiä, konkreettisia. Rin­tamamme
on rikkoutunut, arabival­tiot
ja Israel ovat erimielisiä; eri­tyisen
tärkeä on K i i n a n ja Neuvos­toliiton
ideologinen kiista. Se voi
johtaa ristiriitaan ja se on erittäin
paheksuttavaa. En halua itse ottaa
kantaa siihen, molemmat ovat taval­laan
oikeassa.
En ymmärrä, miksemme voi seu­rata
molempia linjoja yhtä aikaa.
Rauha merkitsee atomisodan vält­tämistä
hinnalla millä hyvänsä. Ka­pitalismi
on epätoivon partaalla.
Kiina ei oikein ota tätä huomioon,
vaan käyttää kiristyspolitilkkaa. Jos
kus näyttää kuin Kiina haluaisi joh­taa
Neuvostoliiton sotaan.
Kommunismi ei ole enää kuin yh­tä
kiveä. Tämä on itsessään voima.
Arvostan suuresti Kuubaa ja Jugo­slaviaa,
jotka pitävät yllä suhteita
molempiin leireihin. Olisi virhe jar­ruttaa
tässä. Monimuotoisuus on säir
lytettävä, vaikka olemmekin yksi­mielisiä
pääasiassa. >.
Rauhanliike on vaikuttanut mieli
piteeseen. Mutta voimia on tuhlattu
t o i v e ajatteluun. Amerikkalaisten
politiikka Vietnamissa ja Domini­kaanisessa
tasavallassa on aukais­sut
ihmisten silmät ja tämä on vah­vistanut
vastareaktiota. Kuitenkin
suuret massat lännessä tietävät liian
vähän siitä, mitä maailmassa tapah­tuu.
Lehtemme eivät kirjoita siitä
tarpeeksi, eivät kaukaisista asiois­ta.
Nyt on tärkeintä saada muodos­tetuksi
ihmisille selvä käsitys.
Ruotsissa esimerkiksi on tapahtu­nut
paljon kehitystä. Varsinkin nuo­ret
kirjailijat arvostelevat USAn
politiikkaa.
Yhtenä syynö välinpitämättömyy­teen
on syyllisyydentunne; rationa­lisaatio
saa ihmiset sulkemaan sil­mänsä
siltä mitä tapahtuu. He osta-perusteollisuuksistamme.
Ja
mitä suuremman kontrollin ul­komainen
pääoma maamme ta­louselämästä
saa, sitä enem­män
joutuu myös ulkopoli­tiikkamme
ulkomaiseen kon­trolliin.
Tämän hetken yksi tärkein
tehtävä on todellakin, kuten
mr, Coldweli sanoi, saada Ca­nadan
talouselämä ja ulkopo­liittinen
ohjelma uudelleen
kansalliseen kontrolliin.
Pablo Neruda:
Aloitan lausumalla "Hyvää päi­vää"
Helsingille ja Suomelle. Sanon
hyvää päivää, koska tämän maan
Valoisa sielu valaa kirkkauttaan vie­lä
yölläkin. Tervehdin syvällisen
muinaisuuden ja modernin elegans­s
in maata. Tervehdin sen suuria j a
salaperäisiä metsiä, sen taiteitten
loistoa, sen vihreitä saaristoja ja
sen taivasta joka kukkii kuin valkea
ruusu. Ja pyydän anteeksi meidän
kaikkien puolesta, jotka olemme
vaeltaneet tänne maallmah kaikista
kolkista. Pyydän anteeksi Helsin­giltä,
tältä Rauhan Pääkaupungilta,
että sen kirkkautta oh samennettu
sodan synkeällä läsnäololla.
Olemme kuulleet vietnamilaisen
puhuvan. Hänen maahansa on hyii-kätty.
J a hähOh kertomuksensa tuä-ka
ja viha on vavisuttanut meitä.
Olemme kuulleet santodomingolai-sen
puhuvan. Hähert maahansa on
tunkeutunut sama hyökkääjä. J a hä­nen
sanansa OVät 'täyttäneet meidät
tuskalla ja kapinamielellä.
Olemme kuulleet venäläisen pu­huvan.
Kun hän puhui; puhui hä­nen
suullaan 20 miljoonaa kaatu­nutta
neuvostosotilasta.
Olemme kuulleet kiinalaisen pu­huvan.
Tiedetään, että hänen tuhat­vuotista
maataan muutetaan kurin­alaisesti
ja sitkeästi. Ydinsota ei
kunnioita maailman vanhinta kult­tuuria
eikä nykyajan luomuksia.
Kiina on uhattu.
Mutta me kaikki olemme uhattu­ja.
Me kaikki elämme uhan varjos­sa.
Vanhukset ja lapset, kirjat ja
veiätokset, sairaalat ja puutarhat
Sen tähden olemme tuoneet tänne
sodan myrskynpyörteet ja halun
rauhaan.
Minä olen runoilija pienestä Ame­rikan
maasta. Suomen vastineesta
maapallon toisella puolella. Chilen
jalkaterät koskettavat Eteläman­nerta.
Me olemme amerikkalaisia.
Me synnyimme, kiitä kun maailmaa
tutkittiin, tiedon leviämisestä. Ha­luamme
elää rauhassa, haluamme
olla olemassa. Me olemme vasta
historian kulkuun syntyneitä kansa­kuntia.
Haluamme varttua ja kyp­syä.
Meillä on oikeus elämään. Mut­ta
meillä on naapuri, iso veli, joka
on varttunut enemmän kuin me,
varttunut liikaa.) Sen nimi on Poh-jois-
Amerikan Yhdysvallat. Mutta
se el käytä tätä nimeä. Se kutsuu
itseään Amerikaksi. Vaikka Ame­rikka
on koko maanosan nimi. Se on
meidän yhteisomaisuuttamme eikä
voi olla yhden maan nimi. Kutsues-saan
itseään näin he osoittavat ah­neutensa.
Tämä fysikaalinen.ahneus nielaisi
suuria kaistaleita Meksikosta: se
nielaisi Texasin, Kalifornian, Uuden
Meksikon. Se nielaisi myös Pana­man
kanavan ja Puerto Ricon. Se
hyökkäsi Nicaraguaan j a Guatema­laan.
Se viilsi Kolumbiaa. Se_ tulitti
Hondurasia. Ja lopulta murtuivat
sen hampaat Kuubassa. Mutta sen
ahneus jatkuu, ja nyt se on OASn
lainaamassa karnevaaliasussa aset­tunut
taloksi Santo Domingoon.
Tässä samassa valetanssipuvussa se
tästä lähtien yrittää sotkeutua koko
%:telä-Atnerikdh ja koko imaäUmati
fesioihiit ' •
Itoi^eassä, VietnaniisSv') se l^ulkee^
ilman valepukua, se kulkee alasto-inana,
mutta verisenä.
Mutta rauha on vaativampi kuin
sota; Ja se panee meidät ajattele­maan^
että sodassa kärsivät j a kuo­levat
viattomat väriin katsbmatta.
Kauhu lankeaa ihmiskunnan ylle te­kemättä
eroa hyville ja pahoille.
Siksi meidän tltlee laskea^perusta'
ratihalle y l i kaikkien muiden asioi-den.
Tiedäminei, että imperialistit
ovat tahrineet kätensä paljoon ve­reen:
Vietnamin veri on mOidän
vertämme.^Koko ihmiskunnan kimp­puun
on 'hyökätty Santo Domingos-sa.
, > I
Kuitenkin~ kaikkien kansojen ni­missä,
runouden ja arvojen nimissä,
me käymme kamppailua rauhan
puolesta, ennen kuin meitä kohtaa
maailman tuho, sillä silloin- katoa­vat
niin arvot, runous kuin elämä­kin.
Tietoisina kaikkien riippumatto­muuttaan
ylläpitävien kansojen lyö­mättömästä
voimasta olemme valin­neet
järjen tien ja sanojen tien.
Mutta tämä tie e i kiellä kansojen
oikeuksia^ Vietnamia on ymmärret­tävä
ja autettava. Riippumattomuut­taan
j a yhteyttään puolustavat viet­namilaiset
sankarit tuovat mieliim­me
tasavaltaisen Espanjan fasismia
vastaan taistelleet sankarit. He ruu­miillistuvat
meidän päiviemme san­karuudessa
eikä heitä tulla voitta-maan.
Maailma ei tule hyväksymään
pohjoisamerikkalaista imperialismia
Imperiumien aika on ohi. Me ha­luamme
että maailma julistaa rau-'
. han, ja että rauhan suuri imperiu-
1 mi, ihmisen sana, olemassaolon ru­nous,
taataan, ei pelolla, vaan jär­jellä.
Tämän vuoksi olen tullut Hel­sinkiin,
tähän kongressiin. Chilen ja
Suomen välillä leviää koko maail­ma.
Ja täällä merkitkäämme rau­han
tie koko ihmiskunnalle.
"Minulta dukysytty/ketB tttini pidän Sankäl-einahi. M i n i i i l a ifth vain
yksi sankari: H i t l e r . " , t
Tämä hämmästyttävä lausunto on Työväenpuolueelle myötämielisen
sunnuntanehden, Sunday Mirrorin julkaisemasiTa Etelä-Vietnamin pää­ministerin,
y kenraali CäoKy:n haastattelu-uutisessa.
Selittäen'aja^skaii^^^ Ky sanoi Hitlerin ihailunsa pe­rustuvan
siihen tosiasiaan, että hän kykeni 30-luvulla yhdistämään haja­naisen
Saksan kansan. Vietnamissa, sanoi kenraali Ky, tilanne on kehit­tynyt
niin epätoivoiseksi, että "me tarvitsemme 4^tai 5 Hitleriä". ••A-'-::?,:'
*Sanoi siitä Sunday Mirror: "Meidän luttolälsemme: pääniinisteri,'
Jonka Ihanteena'ön^Ititler.^V'Mainittu lehti 1 ^
läutunto Oli saatu kenraalilta ennen vallankaappausta, minkä Johdosta
iiänestä tuli pääministeri. — L e Devoir, Montreal.
Staliiliit osuus sodassa:
STAONISRADIN VOITTO
KOLLEKTIIVIN TYÖTÄ
Raih Mulk Anan:
— Eräs ystäväni kysyi, miksi läh­den
Suomeen Rauhankokoukseen.
Aiotko saada kuntoon Kiinan kysy­myksen?
Juuri siksi menenkin sin­ne,
vastasin.
Tänne tuloni kannatti, kun sain
nähdä tällaista kauneutta kuin nyt
edessäni kuulijoiden joukossa. Em­me
saa sallia, että nämä neitoset
joutuisivat sodan jalkoihin.
On äärimmäisen tärkeää, että
kyetään torjumaan kauna, jota voi
tulla ihmisten väliin. Puristan van­han
kiinalaisen ystäväni kättä. Kon­ferenssin
on sanottava: olkaamme
yksimielisiä. •
Ne keskustelut, joita käydään
Vietnamista, tuskin vaikuttavat
Johnsonin mielipiteeseen, mutta
meidän onkin koetettava vaikuttaa
yleiseen mielipiteeseen. Kiinalais­ten
ystäviemme on ymmärrettävä,
että yleinen aseistariisunta on vält­tämättömyys.
Seuraava tapaamisemme on vielä­kin
vaikuttavampi, suurempi. Us­kon,
että Amerikankin kansa ottaa
meidät vastaan. Sillä rauha on ja­kamaton.
Taantumus ei ole yhtä
kuin Johnsonin taantumus: Vietna­min
sota on saatava loppumaan.
' Yleisölle luettiin myös Rafael
Albertin tervehdys. Hän kirjoitti,
että haluamme yhdessä nostaa ää­nemme
tuomitaksemme ydinsodan
ja tällä haluamme totuuden rau­hasta;^
Emjnejialua luitamme tuhot­tavan
ennen luonnollista kuolemaa.
Sivistyksellämme voisimme saada
elämän paratiisiksi.
Kokouksessa puhuivat lisäksi
Herbert Updecker USAn henkisestä
tilanteesta ja A l b e r t Norden Itäme­ren
j a Saksojen ongelmasta. Lau-
Mofkova. — Josef Vlssariono-vitsh
Stalinin sodanjohtajaomi-haUnuksien
uudelleen afviOimi-taen,
joka aloitettiin voiton päivän
20 • vuotlsJuhiallisuukBlen yhtey­dessä
NenvostolUtossa, on nyt
saanut virallista jatkoa. Moskovan
setilaiikustantamo on Julkaissut
y l i 600-sivuisen lyhennetyn Mtok'
ben suuren isfinntaalllsen sodan
historiasta Ja siinä esitetään myös
StaUnlMa Ja StallUijradin taiftte-lusta
uusi tähänastisia Objektiivi/
sempi selitys.
Kirjan sisältö osoittaa, ettei u u '
delleen arvioinnin yhteydessä todel­lakaan
ole kysymys mistään Stalin­in
"arvonpalauttamisesta", vaan
eräiden yksilön palvonnan vastai­sen
taistelun aikana tehtyjen yksi­puolisuuksien
korjaamisesta.
Teoksessa todetaan mm. että yk­silön
palvonta vaikutti kielteisesti
useiden sotilaallisten ja poliittisten
Jiysymysten ratkaisuihin sodan aat­tona
Ja sen aikana. Samalla siinä
sanotaan mm: " S t a l i n i l la o l i paljon
ansioita vastaiskun järjestämisessä
ja neuvostokansan voiton turvaami­sessa.
Näitä ansioita, hänen^toimen-piteittensä.
ja sanojensa merkitystä
suurenneltiin y k s i l ö n palvonnan
vuoksi ja samalla väheksyttiin puo­lueen
keskuskomitean toiminnan
merkitystä.
Luultavasti tämä on 20. edustaja­kokouksen
jälkeen ensimmäinen
kerta, jolloin jossakin teoksessa an­netaan
hänen sodan aikaisesta toi­minnastaan
tunnustusta.
STALINGHADIN TAISTELU
-Jälleen esitetään uudella tavalla
myös kysymys Stalihgradin taiste­lusta
ja varsinkin sen valmistelu­tavasta.
Yksilön palvonnan kaudella seli­tettiin,
että taistelun suunnitelman
laati henkilökohtaisesti Stalin. Sub­jektivismin
vaikutuksesta alettiin
muutama vuosi sitten puolestaan
selittää, että vihollisen saartosuun-niteiman
rakensi Stalingradin alu­een
soHTasneuvosto, jossa Nikita
Hrushtshevilla oli keskeinen asema.
Uudessa teoksessa hylätään mo­lemmat
yksipuoliset selitykset ja
kerrotaan: "Ylipäällikön päämaja
kokosi voimia ja kalustoa vasta­hyökkäystä
varten ja l o i suunnitel­man
sen toteuttamiseksi. Syyskuun
puolivälissä se lähetti Volgan tais­telualueelle
edustajinaan kenraalit
G. K. ZhukOvin ja A . M. Vasiljevs-kin.
Heidän tehtäväkseen annettiin
tutkia tilannetta rintamalla, määri­tellä
sotavoimiemme valmius siir­tyä
puolustuksesta vastahyökkäyk­seen
Ja tutkia siinä tarvittavat voi­mat
ja varat. Syyskuun lopussa
päämaja käsitteli heidän matkansa
tulokset ja määritteli yleispiirteis­sään
tulevan vastahyökkäyksen
suunnitelman. Suunnitelman jatko­käsittely
tapaht^ pääesikunnassa."
Myöhemmin tämä suunnitelma lähe­tettiin
rintamien sotaneuvoston kä­siteltäväksi.
Uudessa kirjassa teh­dään
yhteenveto, että Stalingradin
tiiistelusuunnitelma oli suuren sota-paällikkökollektiivin
luovan työn
tulos.
Maailman tunulta
laja- ja tv-tähti Dean Reed esitti
laulut "I Want to Know", "We Shall
Overcome" ja "Joshua F i t the
Battle of Jerico'. ; ^ —
P Y Y H E L L I N A JÄI
VATSAONTELOON
Neljä sairaalakirurgia tuomittiin
Manilassa vankeuteen kuivauspyyh-keen
jättämisestä leikkaamansa nai­sen
vatsaonteloon.
Yksi lääkäreistä, nainen, sai kuu­kauden
ja yhden päivän vankeustuo­mion,
kaksi muuta 21 päivän ja nel­jäs,
niin ikään naislääkäri, 11 päi­vän
tuomion. Heidät määrättiin
myös maksamaan oikeudenkäyntiku­l
u t '
Heidät todettiin torstaina syylli­siksi
pahojen vaivojen aiheuttami­seen
naiselle. Jota he olivat käsitel­leet
huolimattomasti suorittaessaan
hänelle keisarileikkauksen elokuun .
13 päivänä 1963.
Nainen kertoi oikeudessa, että
kaksi kuukautta leikkauksen Jälkeen
hän oli huomannut "jotain olevan
vialla". Röntgentutkimus paljasti
syyksi vatsaonteloon jääneen pyyh­keen.
Lääkärit onnistuivat poista­maan
sen toisella leikkauksella.
Viidentenä asiassa syytettynä ol­lut
sairaanhoitaja vapautettiin.
12 — Kinnunen kolmanneksi Oslon
Australialaisen ihmejuoksijan Ron
Clarken viime keskiviikkona r Oslon
BisletiUä tekemä häikäisevän hyvä
maailmanennätys 10,000 metrillä ja
samassa yhteydessä tekaisema kuu-denkin
maailmanennätys, jätti mai­nittujen
kilpailujen toisen päälajin
keihäänheiton, kokonaan kympin
maailmanennätyksen varjoon.
Suomen tämän hetken paras yleis­urheilija
Jorma Kinnunen ei kyen­nyt
lunastamaan itseensä asetettuja
toiveita ja jäi kilpailussa kolman­neksi
neuvostoliittolaisen Janis Lu-sisin
ja puolalaisen Januz Sidlon^
jälkeen. Lusis heitti parhaallaan
85,361 Sidlon jäädessä 82.02:een.
Kinnunen ei monista kilpailuista vä­syneenä
saanut 80 metrin rajaa rikki
j a sai tyytyä tulokseen 79.48.
PÄIVÄN PAKINA
PIENIKIN "PRINTTI" LUETTAVA
Moni ukko ja nainenkin on saa­nut
ikänsä kärsiä siitä, että on jää­nyt
lukematta kauppa- tai muista
välikirjoista niitä "pienillä puusta-v
i l la kirjoitettuja kohtia", joiden
perusteella usein mitätöidään mon^
ta sellaista a.<iiaa, Joista pahaa-aa­vistamaton
henkilö luulee vallan
toista.
Monissa vakuutus- ja muissa vä­likirjoissa
on niin paljon niitä
"pienillä pitustavilla" kirjoitettuja
"varauksia"» 'selityksiä'' ja 'seli­tysten
selityksiä", että niiden luke-minen_
yaatii aivan l i i an paljon ai­kaa
— Ja niiden 'selitysten selit­täjäksikin"
on hankittava usein
lakimiehiä tai joitakin muita vis­kaaleja.
^---^
Mutta yleisesti puhuen hyvä ja
varteenotettava neuvo ön sittenkin
että erinäisistä väUkirjoista pitäisi
lukea myös ne "pienillä puustavil-l
a " kirjoitetut kohdat ja määritel­mät.
••••
N i i n Oh asia myöiB poliittisessa
elämässä Ja yhteiskunnallisissa oh­jelmissa.
Ottakaamme esimerkiksi Yhdys­valtain
ja Canadan välinen auto-tuotantosopimus,
niistä on niin
suuria puheita pidetty. •
Suurin kirjaimin selitettiin, että
sen sopimuksen perusteella Cana­dan
autoteollisuudet tosiasiassa
Canadassa olevat yhdysvaltalaisten
autoteollisuudet — pääsevät nyt
tuotteineen Yhdysvaltain suurille
markkinoille ja siitä johtuu 1. l i ­sää
töitä canadalaisille autotyöläi-sille
ja 2. mikä tietää, halvempia
autoja meille, canadalaisille yleen-
•sä.,
Pienillä puustaveilla oli kuiten­k
in painettu suurelle yleisölle an­netuissa
jutuissa selityksiä, joista
ilmeni, että näille amerikkalaisten
rahamiesten omistamille "canada­l
a i s i l l e " autoyhtiöille, annetaan tä­män
sopimuksen perusteella-vuo-sittain
$50,000,000 lahjoitus tulli­verojen
huojennusten muodossa,
ja tehdään myös selvä varaus että
näillä yhtiöillä ei ole siitä huoli­matta
pienintäkään velvollisuutta
alentaa autojensa hintaa täällä Ca­nadassa.
,
. Hyvin ovat siis pullat uunissa.
Me canadalaiset rahoitamme $50
miljoonan arvosta vuosittain näi­den
amerikkalaisten omistamia au
toyhtiöitä siitä ilosta, että ne kis­kovat
meiltä monta sataa dollaria
kutakin ajokkia kohti korkeam­man
hinnan mitä kiskotaan yhdys-vaUalalsilta
autoilijoilta!
Vaikka sanotaankin, että lahja-
: hevosen suuhun ei sovi katsoa, niin
yhteiskunnallisessa elämässä on
• syytä, olla kaksin verran varovai­nen
silloin kiin jotakin tarjotaan
tai annetaan aivan ilmaiseksi.
N i i n on käsittääksemme myös
siinä kun pääministeri Pearsonin
edustaja, Washingtonissa Canadan
suurlähettiläänä ollut Arhold
Heeney, ja presidentti Johnsonin
edustaja. Ottavassa USAn suurlä­hettiläänä
ollut Livingston Merc­hant,
ehdottavat laatimassaan asia­kirjassa,
että autoja ja autojen osia
tuottavia teollisuuslaitoksia kos­keva
sopimus pitäisi laajentaa
muillekin teollisuusaloille. No,
kuinkas muuten!
Pitäen mielessä erikoisesti sitä,
kun Yhdysvaltain sotalakien mu­kaan
on Canadassa toimivilta auto­tehtailta
kielletty oikeus myydä
autoja esimerkiksi Kiinaan, tässä
erinomaisessa asiakirjassa suosi­tellaan
sitäkin, että Yhdysvaltain
hallitus antaisi erikoisia "lupakir­joja",
joiden perusteella nämä c a - .
nadalaisyhtiöt voisivat käydä täl­laista
kauppaa.
sopimus sitoisi maamme entistä l u ­jemmin
Yhdysvaltain imperialis­min
talutusnuoraan.
Kaikkein surköin on kuitenkin
herrojen Heeneyn ja Merchantin
"yhteistoimintaehdotuksen" se
kohta missä vaaditaan, että Cana­dan
pitäisi olla tuppisuuna kaikis­sa
Yhdysvaltoja koskevassa kriisi­tilanteissa.
;
Tämän sopimuksen mukaan Ca-nadalla
olisi oikeus vielä hieman
vikistä jossakin nurkan takana sa­laisia
diplomaattiteitä hyväksi
käyttäen, mutta huolimatta siitä,
vaikka Yhdysvallat uhkaisi maail­maa
uudella sodalla, tafehkä Ca­nadan
jotakin osaa joillakin kuri-tustoimenpiteillä,
Canadalla ei oli­si
tämän sopimusehdotuksen alle­kirjoittamisen
jälkeen oikeutta
puhua mitään!
Ja kun e i meillä olisi kansakun­tana
enää mitään julkista oikeutta
arvostella Yhdysvaltoja, niin se
tarkoittaisi luonnollisesti myös si­tä,
että YK:ssa ja muissa kansain­välisissä
laitoksissa meidän edusta­jamme
ei saisi missään tapaukses­sa
äänestää Yhdysvaltoja vastaan
eikä edes pidättyä äänestäniästä —
Hyvältä näyttävä juttu -— mutta koska sekin on eräänlaista arvoste-josotetaain
huomioon se pienillä
pulistavilla kirjoitettu ajatus, että
Yhdysvaltain hallitukselle Jäisi sii­nä
tapaus oikeus kieltää tai pääs­tää
— oikeus antaa lupakirjoja Ca­nadassa
toimiville l i i k k e i l l e ja Ca­nadan
kansaa koskevalle kaupalle,
n i in silloin nähdään, että tällainen
lua — huolimatta lainkaan siitä
kuinka vaarallisista asioista On ky­symys.
Tv
S6lvästikin tässä on sellainen so­pimusehdotus.
Jonka ; "pifenillä
puustavllla" kirjoitettuihin koh­t
i in on syytä tutustua. — Kähsä-