Vapaus, July 16, 1966

              Sivu2 Lauantaina, heinäk. 16 p. — Saturday,July 16,1966
VAPAUS
BDITQRi
( L I B E R T Y )
W; E K L U ND
I N D E P E N D E N T L A B O R O R G AN
O F F I N N I S H C A N A D I A N S ;
EstabUshed Nov. 6, 1917 '
l: W ; EKllUND . j K^IANAOER! E . SlIKSI
. • VEUVHONes O F F I C R A N D EottOR^^ , ,
PuMlshed öiTlce weekly: T^iesäays/^ursdays "and Öaturdays bjr t^spättt
inibllalilng Cto. Lixnited, 100-102 EUra St. W Sudbury, Ontario, Oattada.
Mailing Acidress: Box 69
AdvertMQg rates upon Bpl?licattoii,vtrwislation tite o t c ^ ^
Authcolzed as secondclass mail by the Post Office Department, Ottawa,
and ft>r payment of postage in oash.
CANADiAN LANGUAGE-PRLSS
TlLAtJSmNNA'r:
Öaiitulittaa: l vk. $ 8 ^ 6 kk. $4.75 nsA;säa l vk. $10:00. 6 Kk. $i36
> 3 kk. 2.75 Suomessa: 1 vk. 10.80, 6 kk. 6.76
Ajankohtainen protesti
; Viikon alussa saapunut tieto, että Neuvostoliiton ja Puolan ur-
^Ölljat kieltäytyvät osallistumasta kisoihin "sellaisten ui-heilijain
kanssa, joiden maa käy hyökkäyssotaa _ ja järjestiia julmuustekoja
Vietnamissa", on saanut suurta huomiota osakseen urheiluma tiimassa
yleensii.
Luoimollista on, että tärnä ei miellytä amerikkalaisia. Mutta hei­dän
tekopyhyytensä näkyy ehkä parhaiten AAU:n presidentti Cliffond
H; Buekin lausunnosta, kuinka "politiikan on annettu sekaantua ur-lieflukilpailuun"
ja kuinka 'me . . . emme ole Amerikassa koskaan
ajatelleetkaanurheilukifpailujen peruuttamista poliittisista syistä".
Tämä sittenkin vaikka Yhdysvaltain määräysvallan alainen NA-TCMiitto
on kieltänyt monilta poliittisesti ei-halutuilta urheilijoilta
oikeutlen osallistua kilpailuihin, sisältyen tähän jääkiekkoilun yksi
mifl-Dttelu Yhdysvaltain maan kamaralla.
Amerikkalaiset viranomaiset ovat siis seanneet yllin kyllin po­liittisia
seikkoja urheiluunkin.
Kysymys onkin asian laadusta. Ja tosiasia on, että aloittaessaan
muun lisäksi Hanoin ja Haiphongin pommituksen, sekä pidettyään
seurävatia päivänä sen jälkeen Omahassa sotaisen puheensa. Yhdys­valtain
presidentti Johnson suoritti Vietnamin sodankSynnissä sellai­set)
eskalaation, että se uhKaa välittömästi koko ihmiskuntaa uuden
SUU^ ^ a n syttymisellä. Protestoiden juuri tätä sodanvaaran listifinty-räisla
vastaan, nämä urheilijat ovat kieltäytyneet tulemasta nyt Yh­dysvaltoihin.
Ei ole helppoa minkään maan urheilijoille jäädä pois sellaisista
suarkilpailuista varsinkaan piksi kun urheileva nuoriso haluaa laajen­taa
kanssakäymistä kaikkien maiden nuorten välillä. Mutta kun sel­laiseenkin
tekoon ryhdytään rauhanasian edistämisen hyväksi, niin
sille osataan antaa arvoa kautta maailman. Selvää nimittäin on, ettei
kysymys ole urheilun 'puolueettomuuden" loukkaamisesta, vaan toi­minnasta
rauhan puolesta tilanteessa; missä USAn valtiovallan johto
ori saattanut itsensä kokonaan kestämättömään tilanteeseen.
CLC ulkomsdsesta kontrollista
Joidn aika sitten pidettiin Ottawassa Cfnadan ammattiyhdistys­liikkeen
keskuksen, CLCn kokous, missä päätettiin ryhtyä vaatimaan
kuninkaallisen komission nimittämistä Canadan ja Yhdy.syaltain vä-
Hsten taloussuhteiden tutkimiseksi.
Kuten odottaa saattaa, tämä ehdotus on saanut melko laajaa huo­miota
työväenliikkeen rivien ulkopuolellakin sekä Yhdysvaltain ta-lousinvaäsioa
vastustavien etlä sitä.myötällevienkin canadalaisten pU-reissä.
'•^•'';•^-^^V/^;''• '.^
; Tiedoittaessaän tästä tärkeästä päätöksestä, CLCn presidentti
Claude Jodoin sanoi, että kuninkaallisen kbmissionin tutkimuksen
kohteeksi pitäisi tulla se, missä määrin eli kuinka paljoa Yhdysväl-talin
pääoma jo kontrolloi Canadan ekonomiaa ja sen lisäkisi myös
sitä, että heikentääkö amerikkalaisten emäyhtiöiden ohjelma cariada-iaisiin
alayhtiöihinsä nähden Canadan liittohallituksen hailintöval-
/tiiuKsia-Canadassa.^;
MITÄ TILASTOT OSOITTAVAT?
.Canadan virallinen tilalstotoimistö ---Dominion Bureau 'of Statis-tics
—r julkaisi toistaviikkoa sitten katsaiikse», josta voimme päällisin
puolin lukea, että "vain" 35% Canadan iiikr- ja teoUistiuslaltoksista
öli V. 1983 ulkomaalaisen pä^xifiiankoritroliissa. Tilannekuvaa paransi
Vielä se, että ulkomaisen omistuksen ja kontrollin määraoU lisään­tynyt
vain noin 3-prösenttis3sti vuoteen 1354 v
Yksityiskohtaisempi asiaan perehtyminen osoittaa kuitenkin, että
tilanne on paljon vakavampi. Ynämainittutin 35:een prosenttiin pii
päXsty huomioimalla myös sellaiset alat, kuten rautatiet, yleishyö­dylliset
laitokset (esim. Önt. Hydro) ja yähittäiskaupat, jotka ovat
pysyneet suurin piirtein canadalaisten omaisuutena. Mutta esimer­kiksi
Cähadan tehdasteollisuus oli v. 1963 54-prosenttisesti amerikka-
Ifliisten kontrolliissa vastaavan prosenttiluvun ollessa 47 vuonna 1954.
Petrooli- ja luonnonkaasuteoUisuus oli mainittuna Vuonria 64-prosent-tisesti
amerikkalaisten kontrollissa (60% v 1954); vuoHtsblllsuiis ja
Sillätuslaitokset 62 prosenttisesti (43% 1954)
• TiTannetta pahentaa vifiiä se, että suurimmat; nykyaikaisemmat
ja siis tarkeinimät tehdasyritykset ovat valtaosalta yhdysvaltalaisten
köhtrollissä. Sähköala on 31-prosenttisesti; kumiala 98-t)rösenttisesti
ja autoala IQO-prosenttisesti amerikkalaisten kontrollissa.
Toisin sanoen, amerikkalaiset eivät ole rohmunneet kontrolliinsa
VÄfn canädälaistehtaita yleensä, vaan erikoisesti avainasemassa olevia
laitoksia, joilla on äärettömän suuri vaikutus koko niiaa;! talouselä-mSäri.
^::::.r''-\'::.-'l
' ISfamä tilastot sellaisenaan osoittavat, että jotakin olisi tehtävä
Canadan ekonomian vapauttamiseksi ulkomaalaisesta kontrollista.
Tältä pohjalta on lämpimäs'i tervehdittävä CLCn ehdottamaa kunin­kaallisen
komissionin tutkimusta Canadan; ja Yhdysvaltain Mous-inihteista.
Yleisessä tiedossa on luonnoliisesti se, että Yhdysvaltain
pääoman invaasio Canadaan on "vapauttanut" canadalaiset suurelta
<K!alta tärkeiden liike- ja teöltisuuslaitoksen omistuksesta. Yleisenfi
tietona on, että tämä on yköi perussyy, miksi Canadalla on miljardiin
dollariin nouseva vuotuinen kauppatappio Yhiclysyaltain kanssa. TSltS
pohjalta ei kuninkaallisen komission tutkimus mitään mullistavia
uusia tietoja voisi antaa. ^ V ^ ^
kuttä^ voisi paljastaa paljon vissejä yksityis­kohtia
siitä, mistä on nyt vain epäilyä; mutta el varmaa tietoa
esimerkiksi missä määrin Ganadassä toimivien alayhtiöiden täytyy
joko' emäyhtiöiden päämajojen tai Yhdysvaltain hallituksen määräys­ten
mukaan tpiinia vastoin Canadan kansaUisetuja; niissä määrin
keskitytään Canadassa vain raaka-aineiden ja puolivalmisteiden tuot­tamiseen,
että saadaan enemmän tilaukfeia ja työtä Yhdysvflltain teolli
suuslaitoksille; missä määrin käytetään yhdysvaltalaisten Omistamia ;
alöyhtiiöitä "enimmäisvoittojen" tavbittelaun Canadassa, tarkoittaen
8ltä, että nämä yhtiöt rikastuvat suhteellisesti enemriiän canadalais­ten
kuin; yhdysvaltalaisten työläisten työn tuloksista; missä määrässä
Vhäysvaltain valtiokoneisto pakottaa Canadassa olevat amerikkalaiset
alayitiöt toimimaan vastoin maan ja hallituksen tbivomuksia, kuten.
tapahtui esimerkiksi siinä kun Canadan Ford kiellettiin myymfistä
Jniofajft-autoja Kiinalle, kuten on yritetty painostaa kaupankäynnin;
USA:n presidentti Lyndpn Jfohn-
Bon keksi loistolauseen "sota köy­hyyttä
vaataan". Koska USA:n halli­tus
painostaa Canadan helltt^st^
pysymään tyVBäsä* yhtelMöiKniiäitfä-sa
Vhdysvaltain hallftukse<fh,
luonnostaan \seurasi,v etta Canadan
liittohallituksen pääministeri Ji^^s-teir
B . P6äirs0ri kilVtihti riiyöskin tois­tamaan
lausetta:' "sola kSyhyyttS
vastaan". Onko tämä sota sitten
ItumÄiassakaan maassa todella ai^
könut? Oh! - - ^ -
Tämä taistelu on yhtä vanha kuin
alkupei-Sineri ihhilsyhteiskuhrian
jäi-:jtetelijtillinen muöto siviliiteLttlln
mutta eri aöiä on kuinka korkealle
kehittyneiden ka^itallstisteh iriai-den
hällitukiset jotka ottavat Xiiti-nuslauseeicseeh
"sota kOyhyyttä
vastaan", siihen suhtautuvat. .
Tässä, taistelussa^ ,joia hallitulcset
-nyt lupaavat johtaa, kasvaa halli-tuohemme
Sellainen kä<ys, että
suurkapitalistit ja-isopalkkaisöt vir­kamiehet
6vat Juuri se SPri-etuIn
ja köyhin luokka, joita työVSenlUCik-ka
jatkuvasti sortaa kohtuuttomilla
palkkavaatimuksillaan. Työväen­luokka
el kykene ymmärtämään sel­laista
yksinkertaista asiaa, että tun­nustaisi
kapitalistiluokan hyvänte-kiäkseen,
koska se järjestää työtä,
sillä muutenhan ei työläisillä Piisi
mitS&n elämisen mahdollisuutta.
Hallitus on myöskin velvollineYi
alentamaan suurkapitalistien veroja.
' Kansan käsi on karttulsa", työläi­siä
on silti paljon, heidän verojaan
voidaan nostaa, siitä karttuu nopeas­ti
rahaa.
Koska siviilituotteet kasaantuvat
ostokyvyn puutteesta, tuon 'pirulli­sen"
rahanarvon ostokyvyn menet­tämisen
vuoksi, on valtavasti laa­jennettava
sotatarveteollisuutta,
että kaikki yhteiskunnalliset kerrok­set
eläisivät, kansalta tulevat Ve­rothan
sen maksaa. Emmehän me
ketään vastaan sotaan lähde, mutta
isänmaan puolustus on silti tärkeä
asia. Täytyy varustautua kaiken va­ralta.
Kuinkahan näiden asianlaita to­dellisuudessa
on? Koetamme tutkia
yhteiskuntateorioita tunnettujen
asiantuntijain opetusten perusteel­la.
Meillä ei ole tässä yhteydessä
mahdollisuutta tehdä pitkiä lainauk­sia,
mutta koetamme muistinvarasta
antaa joitakin yhteiskunnallisia lau­suntoja:-
Työ tuottaa kaiken ihmisyhteis­kunnan
elämän perustan ja rikkau­det
on marxilaisen yhteiskunta­tieteen
perusta.
F. Engels jossakin kirjassaan lyh-käisesti
mainitsee, että kapitalistien
voitot täytyy syntyä tuotannossa,
eikä kaupassa, koska sen minkä
joku kaupassa voittaa, jonkin (oiinte
täytyy hävitä. Tämä tarkoittaa sitä,
otti^?yhteiskunnölf8Ä^!>ikkauÖ9tiW
vät~.yoif«s^ty|;^**!sa. (VäiUui
Arvi Kivi, Whitefish, Ontario,
tä3^tää keskiviikkona, heinäkuun
20 päivänä 75 vuotta.
Yhdymme sukulaisten ja tutta-vain
onnentoivotuksiin. ; ;; ; ;
Maailmsin turuilla
MAGINOT LINJA
MYYTÄVÄNÄ
Pariisi. — Ranskan armeijami-histerip
pn ilmoittanut myyvänsä
Ranskan itärajalle vuPsina 1929--;
34 rakennetun 150 km pitkän vah­vasti
linnoitetun Maginot-linjan
eniten tarjoavalle. 400 maanalaista
linnaketta, niiden yhdyskäytävät ja
hissit käsittävää puolustusrakennel-maa
pidettiin valloittamattomana
kunnes saksalaiset panssarit v.
1940 kiersivät sen pohjoispuolitse
Belgian; kautta ja valtasivat koko
linjan melkein ilman vastarihtaa.
Artneijatninisteriö aikoo sfiilyttäÖ
itseUeeen väin muutamia bunkka-reita,
jotka sisustetaan museoiksi:
lopettamista Kuuban kanssa.
: Nämä ja inuut samantapaiset asi­at
kaipaavat ilmeisesti lisätutki­musta
la mikä tärkeintä, aisian tut­kiminen
kiinnittää Canadalaisten
huomion yleensä tähän ongelmaan.
Tosiasia bn, että Yhdysvaltain im­perialismilla
on ollut heinänteon
päivät Canadan talouselämän^val-taamiseiulalla.
Monet tunnetut ca^
nlTdalaiset, kuten entinen finanssi­ministeri
Walter Gordon; kuten äs­kettäin
kuollut kenraali McNaugh-ton
ja monet miiut ovat yrittäneet
etsiä "vastausta kysymykseen, mi­ten
voidaan vapautua Yhdysvaltain
monopoli pääoman kuristusotteesta.
Canadan poliittinen lyövlienlilkc,
niin NDP kuin kora-puoluekin, on
jo pidemmän aikaa vaatinut toi­menpiteitä
Canadan itsenäisyyden
palauttamiseksi ja säilyttämiseksi.
CLCn nyt omaksuma virallinen
i;anla on tervehdittävä merkki ca­nadalaisten
valveutumisesta yleen­sä
maan kansallisetujen puolusta­miseksi
ulkomaista tungettelija-päkomaa
vastaan.
me Äleitiltte kauppiaiden tbteran
'päiW pUVältä yhä - rikkaammiltani:
kuitenkifi tiTttfB ^ viMn pittllstlsti
näkyvä »ivullmiö,) ,
Karl Marx «cssä kookkaassa pää­teoksessaan
selostaa perinpohjaises­ti
dkkauicsien syiuiyD ja kokoontu­misen
kapitaUstien käsiin. Näistä
teoksista viimeinen "HSÄARyo"
on toimitettu ja kustannettu Neu­vostoliitossa
ja on ollut viimeiberi
2:den vuoden aikana englanilinkfeU-senä
saatavissa Canadassa" verrat­tain
balpaaan hintaan.
Marxin pääteema rikkauksien
syntymisessä ja kasaantumisessa on
lisäarvo. Hän alkaa lisäarvon kä>
sitteiyn f'PÄÄOl4[A"rtekösen8a en­simmäisestä
luvusta Ja se Jätknii
läpi koko tämän kirjatuotannon
sarjan. Marx myöntää että jos työ
ei tuota enempää kuin mitä se ku­luttaa,
niin minkäänlainen yhteis­kuntamuoto
ei Piisi mahdollinen.
Tähän voitaisiin Ihätä, että villi
metsäeläinkään ei olisi voinut
jatkflA sukuaan ellei se olisi voinut
hankkia elintarpeita muUta kuin it­seänsä
varten, mutta kun: lisäarvo
muoKjlostuu työvoiman ryöstämises­tä
joutilaiden elättämiseksi ja r i ­kastuttamiseksi,
niin se on tykkä­nään
toinen juttu.
Marxin määritelmän mukaan työ­päivä
jakaantuu kahteen osaan: En-sinunäinen
osa IcorVaa raaka-aineet
ja ty^alkan. Toinen Osa tuottaa
yliarvon. Missä asteessa työpäivä ai­kaakin:
raakia-alneet ja työvoima
ovat jo ennemmin tuotettu. Kapita­listi
on mahdollisesti, maksanut raa­ka-
aineet entisillä yliarvoillaan
mutta työpalkan hän maksaa Jäl­keenpäin.
Kapitalisti koettaa kai­kin
keinoin lyhentää sitä osaa
päivästä, joka kuuluu raaka-ainei­den
ja työvoiman bstamiseen, sekä
pidentää sitä aikaa joka tuottaa
lisäarvoa: rikastuakseen yhä valta­vammin
ja nopeammin. Koko tuot­teen
hän kuitenkin pakkoluovuttaa
itselleen.
Marxilaisen tieteen mukaisesti
tuote ei kuulu kokonaan sen en­simmäiselle
pakkoluovuttajalie:
Sanokaamme esimerkiksi tehtailija,
joka pn pakkoluoyuttanut tuotteen
omakseen. Mikä kuului työprosessin
aikana oli jp ennestään olemassa,
se muutti yain muotoaan. Loppukä­dessä
tuote oli tehtailijaiie ilmai­nen,
mutta liyt hänen täytyi ryhtyä
arvonjakoon. Koska tavarat eivät
kävele itse markkinoille, hänen täy­tyy
ensikädessä luovuttaa määrä-arvo
kuljetuskustannuksiin. Toisek­si
hän luovuttaa määräarvon kaUpr
piaan ypitotcsi. Laskee pois työväli­neiden
.' ibiluiKiisen, mahdolliset ve­ronsa
ja Ipfiuksi arvioi vararahas­toon
menevän summan; mahdollis­ten
tappioiden varalta. Marx väit­tää,
että kone ei lisää tuotteeseen
arVoa enempi kuiri mitä se On alun­perin
maksanut, huolimatta siitä
kuinka kauan sitä käytetään. Ko-rieien
kuluriiiseen lasketaan tavalli­sesti
10 pros. vuodessa. .Tämä ei
kuitenkaan estä kapitalistia käyttä­mästä
niin kauan kuin se kestää,
eikä pitämästä tuotteitaan entises­sä
hinnassa.
Mitä yllämääritellyn tuptantome-netelmän
mukaan jää tupttajakapi-talistin
käsiin, se alkaa muodostua
kiinteäksi ja liikkuvaksi pääomak­si.
Tämä juuri on pääasiallinen yh-teiskunnallisteri
rikkauksien lähde
joka antaa yhteiskurinalliseri mää­räämisvallan
kapitalistien; käsiin.
Suurkapitalistit määräävät kaikkien
asteiden hallitustbiminnat, oikeus­laitokset,
kansan koulutuksen ja
ksavatuslaitoksen mielensä mu­kaan.
Sanalla sanoen kaiken yhteis-kUrtnaUisen
elämän ja liikunnan
kulun.:'. •
Aikeiskapitalismin kehittyriiisen
aikana oli kilpailu siitä millä kukin
pystyy myymään." Nykykapitalisti-sella
aikakaudella on kilpailu siitä,
kuka kerkiää ensikisi nostamaan
hintoja j a keksimään loistavimmin
petkuttaviai-Umoituksiä,^^;
ostajia' puoleensa: Rahan ostokyvyn
laskiessa'myydään :vahejn|>f. Erb
koryatliän korkeamriiilla liinnoilla.
iP^lBfimme takaisin P;EA^elS^^^^^
Hän lyhkäisesti sanoo, että kapi­talistit
tuhoavat sisäiset markkinat
ja sitten menevät ympäri maailmaa
etsiäkseen tuotteilleen markkinoi­ta.
Sitä rie juuri tekevät tänä päi­vänä
voimakkaammin kuin koskaan
ennen. Ne tuhoavat kotimaassaan
kansah ostokyvyn jatkuvilla hlnnan-kOlrotukslUa.
T6deUisuus tavailis^-
ii ori, :että ulkomailla myydään hal­vemmalla
kuin kotimaassa; nriitta
kuitenkin on monet keinot hankkia
suurempia voittoja kUin kotimaas­sa.
PidetäänhUn Yhdysvalloissa ja
Canadassa koko suurläänistä propa­gandaa
alikehittyneiden maiden
köyhän kanaali avustariiisesta, mut­ta
mitä enempi kehittyneiden mai­den
kapitalistit näitä köyhiä kan­sakuntia
avustavat, sen köyhemmik-si
riämä kansakunnat tulevat. ^
noastaan näiden maiden hallituM&is-sa
istuvat johtavat herrasmiehet,
jotka suorittavat myönteistä pal­velusta
ulkomaiden kapitalisteille,
tiedetään palvelustensa avulla rikas­tuneen.
Ei ole kovin pitkää aikaa kulunut
kuri me tästä lehdestä luimme hyvin
suorasanaisen selvän artikkelin
näiden köyhien kansakuntain avu-tnskysymyksestä.
Kapitalistit anta­vat
avustuksensa lainan muodossa
ja ottavat niitä vastaan kussakin
maassa esiintyviä raaka-aineita.
VubSi vuodelta he polkevat näiden
raaka-aineiden hintoja yhä alem­maksi,
joten hinnat ovat aivan mer­kityksettömässä
rajassa. Lainat ei­vät
koskaan lyhene; vaan aina vain
suurenevat. Lopputulos on ulkois­ten
kapitalistien täysi valta ja siir-tomaakomento,
sekä ennestään al­haisen
elintason polkeminen äärim
maisen Jcehnoon tilanteeseen.
Rahan ostokyky ei itsenäisesti
muutu: Se muuttuu vain hintojen
nousun tai laskun perusteella. Ra­han
alkupeioista on tavaratuotan-nossa.
•
Marx perustellessaan arvoteo­riaansa/
käyttää yleensä esimerkke­jä
englantilaisesta kapitalismin ke-hitykseestä,
koska hän koko kirja­tuotantonsa
kirjoitti Englannissa ja
oli läheisessä kosketuksessa eiigian-tilaiscen
elämänkulkuun. Englan
nin rahan alku perusta oli nähtäväs­ti
1 pauna: hopeaa. "Pauna" jäi
myöskin englantilaisen perusi'aha
yksikön nimeksi, jota me supmaläi-set
nirijitämme"pUnnaksi". Kullan
vallatessa hofiean tilan: punta sisäl­si
1/16 bsaa e l i l:en unssin kultaa.
Tämä kaikki laskettiin sariialla ta­valla
kuin riiuidenkin tavaroiden
kustannukset tuotannosta markki­noille.
Tämä muoto ei kuitenkaan
mennyt kpvin pitkälle kansainväli-siliä
markkinoilla, maksutaseen
peittämisessä. Kiin amerikkalaiset
kultakaivokset alkoivat tuottaa
enemmän ja halvempaa kultaa
kuin muu maailma, täytyi valaai ra­hat
uudelleen metallirahoiksi ja
myydä puntarilla.
Lenin ahtoi kovin huonöri arvos­telun
kullasta työn tuotteena, kos­ka
hän e i nähnyt sitä välttämättö­mäksi
ihmisen elämälle vaan ainoas­taan
koristetarkoituksiin kelpaava­na
tavarana. Hän kyllä myönsi, että
sillä on inukava ostaa ihmiselle elin
tarpeita ulkomaaiaisilta kapitalis­teilta
sikäli kun ne suostuvat niitä
myymään.
Meillä ei raha perustu kultaan,
vaan kiinteään omaisuuteen: pan­kin
seiriiin. Me ostoissamme käytte-leriime
paperilappusia, jotka ovat
vain pankkien velkakirjoja.
Marx jossakin kirjassaan sanoo,
että samaan aikaan kun Englannissa
lakattiin polttamasta' noitia, alkoi
Eriglannin pankki perimään. kor­koja
oriiille velkakirjoilleen. Tar-koltttaeh
nähtävästi, että syntyi uu­det
noidat.
Maksutaseen suorittamiseksi ei
kiinteitä omaisuuksia voida siirtää
maasta toiseen, mutta niillä siltikin
suoritetaan .:mak$utaa<^ita maasta
tolseeti. ^ . ; . . ^
' Väin yksi e s f i i s ^ l am^ikk^il^'
sisi^. i0ai(sutaaeii«lmikastä: ^Ök^-
sumaliaan "mt^iiMmU -^Mm
kalaiset kapit^Oilrtft.ivat.yälJ^ll^feU
VaWan oäöö iCiaÄätefeiÄ ' W ;
taista ja muista tuOtariltoUlttttktfittt
omaan omistukseensa ja tämä me
netelmä on' menossa^li: koko ka­pitalistisen
maaitmoii osan. Meillä;
ei tässä yhteydessä ole tilaisuus kä­sitellä
kysymystä, miten vtyhjääkir
myymällä voi toinen rikastua ja
toinen: köyhtyä: kaikelle - mitä me
tutkimme jä i^i^V^äM^V^i
löytyä vastatbirtain >Bnist«eIIa sel­vä
ratkaisu. Siiot&vlfvaftet VSlttteei
ovat tuulesta temmattuja:
Mitenkä - sittin kit{ilt«li»a«ietoB
yhteiskunnassa "sota köyhyyttä vas­taan"
ketottyyt „ ' / • * ',
Meidän käsilykserimötei mukaan
kun tuotantovfl^at kasy^vät ^ja; te­hostuvat,
täytyisi tuotteiden hmto
jen alentua, joka todistettavasti-ta­pahtuukin
SOSiatlslti^ssa ytiYeifSkä^ri
nisisa, mritta nlfri- el 'täpähttti k^(>i-talismin
alaisuudessa, koska jiinnat
määrmsäh rrile^lvaftäfee^i. työläi­nen
ei kultenkiiätt vbl iril^ärStä liiile
llValtäfsestl työvbrriiänlÄ hlfttai. ko­laamme
taas Engelsiiri: kun kapi­talisti
palaa markkinoiile ostaak­seen,
huomaa hän ,että kaikki ovat
nostaneet hintoja. Kun kaikki ovat
ostajia ja myyjiä niin kuicoan ei
ole voinut rikastua bintain nostolla.
Työläinen kuitenkin jää täasä
työvoimansa hinnannostossa huo­nommalle
puolelle. Hänellä ei ole
muuta keinoa vaatimustensa tueksi
kuin lakkoutumineri. Laajahkon
työttömyyden vallitessa on kepitä
listcilla toivo saada pestattua (okon-rikkuieita.
He hakevat kohta este-tuomion
lakkovahdintaa vastaan.
Nämä : tuomiot ovat heille h^jposii
saatavissa. Eräs työväenjobtaja sa­noi:
"Tuomari on hallituksen vuok-rahevonen
ja laki on aasi:'. Tästä
porvarit kehittävät nVBlon ja väit­teen,
että lakia ei saa 'halveksua;
jos se on niin huono, on toimittava
sen muuttamiseksi. Kapitalistises­sa
yhteiskunnassa järjestyneet työ-iäiset
varsin hyvin tietävät kuka
lait laatii ja muuttaa; seki kehen
hyväksi muutoksetkin tapahtuvat.
Vancouverissa, B.C. oli kahinan
ulkotyöläisillä huomatl6vari pitkä
lakko. Tätä lakkoa "vastaan ei haettu
estetuomiota, koska täriiän laadun
lakon murtamisyritys panisi koko
kaupungin sekaisin, jos rikkuriVoi-maa
alettaisiin käyttämään, tämän
seikan valtuusto mahdollisesti kasit
ti, vaikka pprmestari antoi monia
lausuntoja lakonrikfeömis^rib^kseri
puolesta. Kaupungin kadut ja jalka­käytävät
öKvat kuin Sikbpalirtan
lattiat. Siitä huPlimätta valtuusto
viivytti lakon sovittamista viinteir
seen mahdblliseen rajaan ästi, sekä
selvitti veronmalKajille; kuinka
paljon kaupunki säästi rahaa siitä,
kun ulkotyöläiset olivat lakpssa;
Tämä on taas suoraa petosta ve­ronmaksajia
kohtaan, sillä verot tu­levat
edelleen riouseriiaah, koska
valtuusto on ollut ja p n edelleen
valmis tekemään suurliikkeiile mo­nenlaisia
riiyönnytyksiä. ;^
Paras kuitenkin pohjalla: Kohta
ulkotyöläisten lakon päätyttyä, val­tuusto
korotti korke^alkkaisten
kunnan virkamiesten palkkoja, jot­ka
saavat $20,000 ja enempi vuodes­sa.
Kaiken kohtuuden nimissä ko­rotus
prosentti oli sama minkä ul­kotyöläiset
voittivat lakolla' i<&
työläinen ansaitse» $3,000—$4,000
vuodessa ja virkamies $23,000—
$24,000 vuodessa ja palkankorotus
tapahtuu samalla prosenttiluvulla,
niin meidän täytyy se ymmärtää
tasapeliksi. Tällaista on "sota köy­hyyttä
vastaan" — rikkaat eivät saa
köyhtyä, mutta köyhät saavat tulla
köyhemmiksi.
— Emil Wilen.
— Kateus on pinm rakmtama tat-
SU;/-. -;•;-: •
— Kyliä vesi juomaksi, jos kivi lei­väksi.-;
•;•;:, ;•;/•:
Suoffltd. «aumkfiku.
Uusi esftys
L«Btbo. "—.Ekigbilmlii balUtAk
nittbim äfkettäfit, että se aikoo
kansalflBtaa 90 prosenttia' Englan-nln
terittteomsRikdesta.
• iBngUuiiän kolmietolstsf.- muiiin-ta
rauta- Ja teräsyhtiötä tulbi si­ten
valtiojohtoiseksi. .Vbtiöldep
osakkaat saivat VbäSä IfO^^k
vtidAien -m^ kol-^
v i ^ f t InHfl vuoUvsftMi H»^^
fialllstamissnunnltelmat tuotiin
«Ulpih j^iU «BBimmätBtä lei^taa
vfiranisesU.
. liäesitys on pää^rteis^n
aamanlänen ~ kuin viiosl 'sitten.
Wiböiilin bj^tiis jontni pmie-
'maan sen 8illbiri-hy1ilyne>Okoska
työväeopuöliieella oli parlamen-.
tisb väri koimen äänen eii^em-
Kolmentoista suurimman rauiä-ja,
teräsyh^ön johtamisesta, huo-lehltli
lakiehdotuksen- mukaan vfil-lion
virasto, joka bn samanlaiiiett
kuin tällä hetkellä hiili- Icääsu- ja
säfakötttotannpsta huolehtivat vlras-t6t.>
Tähän ryhmään kuuluu lisäksi
jo tätä ennen kansallistettu^ jätti­läismäinen
Ridiard Thomas and
Baldwin-yhtymä.
Nämä neljätoista yhUötä tuotta­vat
kukin yli 475,000 tonma terästä
vuodessa. Ne omistavat tHi johtavat
64 tehdasta: hallitsevat noin 60 ;pro-senttiä
Englannin tunnetuista raUr
tamalmiesiintymiBistä ja pitävät
palveluksessaan noin: ^220,000 Ihmis­tä
eli 70 prosenttia En^nmn te­rästeollisuuden
työvoimasta..
Englannlii terästeollisuus kansal­listettiin
ensimmäisen kerran V.
1949 ja hyväksytyn lain perusteella
v. 1951. Tämä aiheutti erittäin kat­keria
ja pitkiä taisteluja Etaglaältiiri
parlamentissa. Konservatiivit kumi­sivat
kansallistämispäälöksen pääs­tessään
hallitusvastuuseen V . 1951.
Työväenpuolueen tärkein peruste
terästeollisuuden kansallistamisä}-
sa on, että tämä teollisuii<?enhaärii
on itse asiassa jo nyt monopolisoi­tunut.
Se syyttää yksityisiä yhtiöitä
jälkeenjäänefeyydestä, huonoista
yientiluvUista, suhteellisen korkeis­ta
hinnoista ja tutkimustoiminriän
heikkoudesta.
T>5räl«0ii jatldiva
vsdiuid^etelm^
jo 12 ttiaassa
Neuvostoliitossa kehitetty jatkuva-valumenetelriiä
teräsvaläriteiden val­mistamiseksi
on sangeri haluttu
kautta maailman. Tähän mennessä
useat teräsörmat 12 maassa bvat
Pstäneeet jatkuvavalulisenssin. Ja­panissa
ja Italiassa, jotka ovat os-tarieeet
menetelmää koskevan l i ­senssin,
ralrennetaan parhaillaan
terässulattojen yhteyteen jätknya-valulaitoksia.
Ranskalainen suuri
teräsyritymä Scheider-Creuzot on
hankkinut myös merieteimäri paten­tin,
jota se bn bikeutettu käyttä:
mään sekä Ranskassa että eräissä
määrätyissä maissa Länsi-Eurobpas-
•sa.- ••/••,;.;.,,
Neuvostoliitossa inonien vuosien
kokeilujen tuloksena on kehitetty
jatkuyavalumerietplmä; mikä on
merkinnyt suurta vallankumousta
terästeoUisuuderi teknologiassa;
Menetelmällä sääsftetään suuresti
investiointikustannuksia joudute­taan
aihioiden valmistusprosessia
ja aihioiden valssausta, eräät kus­tannuksista
ja aikaa vievät väli­vaiheet
tuotantoprosessissa on eli­minoitu
ja rQmutappiot; jäävät riiil-tei
olemattomiksi tähän asti käytän­nössä
oleviin menetelmiin verrattu­na.::-
V: , •":--,
Rautat'uukki Öy:n terästehtaalla
Raah^sa Ptetaan käytäntöön myös
neuvostoliittolainen jatkuVavalume-netelmä.---'-
PÄIVÄN PAKINA
— Tuleeko uusi; ryhmä "pelasta­maan"
Canadan? kysyy the Inde-perident
Businessman-Jehti Johta-ya
»sa etusivun artikkelissaan, mi­kä
kuulostaa ainakiri mieienkiiri-toiselta,
ellei suorastaan lupaaval­ta
kysymykseltä. ;
Juturi. alkun bn myös melko len­nokasta.
Siitä saamme Jukea: ,
-—Vapaus on kuolemassa; byro­kratia
on kasvamassa^ ja parla-merittl
on Fai"U"i3Ssa huonomai-heisuuteen.
— Nämä ovat syytöksiä, joita
uusi järjestö. Congress of Cpn-cerned
Canadians Huolestunei­den
canadalaisten kongressi --
esittää, sanoo lehti ja selittää, että,
mainittu järjestö on perustettu ni­menomaan
siinä mielessä, että mo­net
huolestuneet canadalaiset sai­sivat
äänensä kuulluksi.; Ja sitten:
"Tämä kongressi", sanoi maini.
tun järjestön puhemies Arthur
Lowe, "tulee käyttämään Vaikutus­valtaansa
saadakseen piericririetyk-si
kbkonsa ja voimansa suh­teen
liitto- ja maakuntahallitus-teri
byrokraattien joukkoa siksi
kun rae uskPmme, että ne ovat
lisääntyneet suhteettoman pal-
Siltä varalta jos jokii sattuu
luuleriiaan että tähän on kätketty
joko sosialististi; tai kommunistis­ta
rienausta, me kehpitamme-heitä
pidättymään "tuomion antamises­ta
"< sillä vasta nyt ruvetaan lähes­tymään
sitä, mistä On todella ky-symys.
Lainatkaamme siis cdeileen. Vä­littömästi
lainauksen jälkeen sano-
:'taan: - ,'• •
"Suri osa tästä (byrokratian)
lisääntymisestä ', hän; sanoo, "joh­tuu
yli tämän maan tarpeiden me­nevistä
sosiaali- ja huoltölainsää-dännöstä
. .
kissa tuli siis niin, että paukahti
pois pussista.
Maamme perusvikana, on virka-
Valläisuus eli despotismi mitä by­rokratiaksi
sanotaan ja tätä ylen­palttista;
virkakuntaa on meillä
'vain' siksi kun on Ihadittu "maan
realitarpeiden ylittävät sosiaaliset
huoltoiait". . , :
Meillä on lapsilisät, leskieii avus-tuhset,
työttömyysvakuutukset,
sokeiden eläkkeet, varihiiudöBeläk-kcet
ja jonkinlaiset sairausvsikuu-tuksetkin.
\ :
Kaikki nämä ovat kuulemma
itse pahasta, sillä, kuten meille sa^
notaan, liialliset sosiaalihuoltolait
ovat kaiken pahuuden alkuna j a -
Mutta lainatkaamme nyt vähän
vielä sanatarkasti sitä jorinaa.
"— Konkressi, vaikka se kannat­taa
huoltolain laadintaa siellä,
missä yksilön kontrollin ulkopuo­lella
olevat olosuhteet voivat ai­heuttaa
hänelle perikadon, vas­tustaa
sellaista lainsäädäniää mikä
perustuu katsomukselle, että val­tiolla
on vastuuvelvoUisuuS varata
suojelun ja elinmahdollisuudet
kaikille . .
Poliittisten Vlärinpelaajain Van­ha
k', poolien on se, että fensln teh­dään
jonkinlainen värikS^enD^lätin
tai mörkö, j a sitten lyödään sitä
kuin vierasta sikaa, kunnes Varlk-seripelätin
tai mörkö on saatu kaa-
.petuksi.; :.;•-:<.••-•.;•
Näin on asia yilämainitussakiri.
Miltä canadalainen sosiaalihuol­tolaki
j)erustuuolettamukse^^^
että "hallitus on vastuussa kaik­kien
suojelusta ja elämästä"?
Ei mikään- - v ;
; Mutta mainittu lehti tarvitsee
tällaista variksenpelätintä voidak­seen
sotia sitä ja sen aiheuttarijaa
yaiaraa ;Vi.staari" sekä luonnolli­sesti"
yksilövapauden" puolesta.
Kukaan ei luonnollisestikaan ha­lua
Väittää, etteikö valtiokoneis-toammekin
voida parantaa, ja et­teikö
byrokraattejakin voitaisi
kairsia pois sieltä muun Tieltä.. '
Mutta jos valtiokoneiston "yli-kansoittamisesta'
halutaan rehelli-sesti
puhua, niin siiloin kiintyy
huomio ensisijas^saasevpimiin, jot­ka
muun lisäksi ovat kovin "huip-puraskaat"
ja kuluttavat kansakun­nan
varoja etiemmän kuin vanhuu-deneläkeläiset
ja • lapsiavustusla
saavat yhteensä.
Lyhyesti sanoen, vähän yksityis­kohtaisemmin
asiaan tutustut­tuamme,
meiltä haihtuu kaikki ha­lut
liittyä "Huolestuneitten cana­dalaisten
kongressiin" ja sen räis­kyvään
sanavublaaseeri sotaan
Ijyrokraattcja" vastaan.;
— Känsäkoura.