Vapaus, December 7, 1971

              y.
' JSivu'2 ' *riists(L, jjouluk. 7 p.. — Tulesdlay, Dee. 7,1971
INDEPENDENT LABOR OROAN
VAPAUS OF FINNISH CANADIANS
(LIBERTY) Established Nov. 6, 1917
Editor:W. EKLUND Manager: V. KENTALA
PobHshed tvloe i l ^ t j ^ : Tttit&Td atfA Tbibx^y^ Ify t t t p ^ iNibMihs
Co. JJmlted. j^gj^ tSa^^"ito^°69.*^"**'***'
Seeond Class aiaU.reglstration Nnniber 1016 •
r . .'"^CANÄDlÄN^lL^ANGUÄGtfRHESSi
TILÄuslEnNNAT:
Oähädassa: 1 vk. $10M, 6 kk. $5.25 USA:n:,
\ .v3hk*$3.00 SatHtneen:
1 vk. $11.00. 6 bk. $5.^5
1 vk. $11.50, 6kk.$6.ÄS
Mr. Drurytt "hviömA eväät"
' ' Viiisaitten, hämäläisten "yhdennessätöista käskyssä" sanotaan:
.'^Älä h^täire". Jos pitäisimme Minni tästä opetuksesta, meillä ei i
olisi nyt sitä-vaaraa, että tämä kirjoitus on vanhentunut jo en-
•«eri ihrltetymistä eli sitä, että se ilmestyy "vuorokauden vanhalla
•][)ai*alta" koristeltuna. Kaikesta huolimatta tuhtuu siltä, että
täsläkih'asia^ sopisi puhua "kuumana" eli ajankohtaisesti lo-j>
ttlU8ia ratkaisuja odottamatta.
Kysymys on niistä läpeensä huonoista eväistä mitä postityö-läistfeH
lakoii j a muidenkin kysymysten yhteydessä rutikuivaksi
konservatiiviksi osoittautunut liittohallituksen raha-asiainlauta-
"ktmhdn presidentti Charles Drury pääministeri Pierre Trudeaulle
tarjosi antaessaan viime viikolla lausunnon, jonka mukaan Cana-dallaonmuka
jonkinlainen "sitoumus" mikä vaatii kunnian nimis­sä
pitämään Yhdysvaltain j a Canadan yhteisen puolustustuotan-tosopimukseh
kauppatasaa "osapuilleen tasapainossa".
Kun mrDruiry antoi tämän lausuntonsa vain muutama päivä
^fö fetföra jolloin päämiiiisteri Trudeau lähti Washingtoniin presi­dentti
Richard Nixonin puheille, niin sitä ei voida pitää muuna
kiiih julkisena tiedonantona, että tässäkin asiassa ainakin hallia
tuksen raha-asiain lautakunnan mielestä on annfettava periksi Y h -
tl:^välloille. Autosopimuksen lisäksi Washington oh t>itänyt eri­laistin
i>ahana sitä, että Canadalla on puolustustuotanto-sopimuk-sen
perusteella kertynyt muutaman viimeksikuluneen vuoden ajal­ta
$500 ihiljoonan ylijäämä tästä kuolemanvälineiden kaupasta.
Tästä se kenkä puristaa. J a mikäli mr Drury antoi lausuntonsa
ennakkotietona siitä, mitä Trudeaun matkasta on tältä kohdin
odotettavissa, niin se tarkoittaa, että me canadalaiset saamme
lastakin asiasta jobin postia jo ennen näiden rivien ilmestymistä,
eli maaha&tai-iltanä. Tämän vuoksi hitaasti kiirehtiminen olisi ol­lut
meidän kohdallamme paikallaan.
Kaikesta huolimatta meistä tuntuu, että asia on kansallisten
etujen kannalta siksi tärkeä, että siitä on syytä vaihtaa mielipitei­tä
hnoliinatta lainkaan siitä mitä Washingtonissa päätetään tai
iJäättämättä jätetään.
Ensiksi bnhnomioitava, kuten asiaa koskevissa Ottawan uutis-tiedoissä
jo viiinc! viikolla myönnettiin, että mr Druryn selostus
antaa yällah uudenlaisen kuvan täinän puplustus-tuotanto-söpi-muksen
sisällöstä. Koskaan ennen ei ole puhuttu mitään tällaisista
"sitoumuksista".
Toiseksi oh syytä muistaa, että se sotayarustekaupasta saatu
$500 miljoonan ylijäämä ei tullut "normaalitilassa". Alkuperäinen
sopimus tehtiin N A T O :n j a N O R A D i n tarpeita silmällä pitäen.
Mutta sen jälkeen Yhdysvallat sekaantui korviaan myöten Viet­namin
sotaan j a muihin hyökkäyksiin, joiden vuoksi se tarvitsi
odotettua enemmän erinäisiä sotatarvikkeita. Se tarvitsee siinä
Canadan sotatarvetehtailijain j a niitä palvelevien hallitusten apua
ja tukea. Se $500 miljoonan ylijäämä tuli siis poikkeustilassa. J a
jos sitäkin "sopimusta" huononnetaan nyt tämän poikkeustilan
olosuhteissa,niin seurauksena voi hyvinkin olla se, että jos, ja kun
Yhdysvaltain hyökkäyssota päättyy Indokiinan maissa, silloin tulee
Cimadalle tämän sopimuksen puitteissa suuria tappiolukuja.
Torontölainen G l o l ^ and Mail oli mielestämme aivan oikeassa
sanoessaan, viime perjantain johtavassa toimituskirjoituksessaan
mm. seuraavaa:
. . . Ainoastaan mies joka ei paljoakaan perusta totuudesta
(lehti puhuu mr Druryn lausunnosta) voi kääntää vuoden 1963 kes
kustclut sitoviksi sopimuksiksi siten, että Canadan on korvattava
se $500 miljoonan ylijäämä mitä puolustus-tuotanto-sopimuksen
perusteella on sen jälkeen saatu.
Ensinnäkin, tätä ylijäämää ei saatu välineitten varaamisesta
NATOlle jä NORADille. Se kerääntyi siitä kun on varattu Yhdys­valloille
materiaaleja käytettäväksi Vietnamin sodassa, missä yh­teydessä
enemmistö canadalaista hämmästyisi, jos isitä sotaa bn
käyty "kahden hallituksen yhteisten intressien mukaisesti". Enem­mistö
canadalaisista pitää inhoittavana sitä sotaa; Canadan libe­raalinen
pääministeri meni Yhdysvaltoihin tuonriitsemaan sen ja
"sai siitä korvapuustin Yhdysvaltain presidentiltä.
Yhdysvaltain nyt esittämä lasku on katteeton (phony bill).
Meidän pitää todennäköisesti maksaa se siksi kun se (Yhdysval­lat)
on suurempi j a yoimakkaampi kuin Canada j a sillä on tuhan­sia
kapuloita käytettävänään saadakseen meidät linjalle. Mutta mr
Dhiry on tympäisevä sanoessaan, että meidän pitää kunnioittaa
Vtfödeh 1963 sopimusta, mitä ei ole koskaan tehty.
••Eikä siitä $500 miljoonasta, jonka olemme hankkineet, ole
mitään kunniaa — vaan häpeää."
rsta parempaan
Uutistiedot viittaavat voimakkaasti siihen, että Saksojen vä­liset
neuvottelut Berliinin ohgelmasta j a muista kysymyksistä
sekä Länsi-Saksan ja Neuvostoliiton väliset keskustelut Euroopan,
turyallisuuskokousta koskevista kysymyksistä ja muista seikoista,
oyat edistyneet siinä määrin,-.€ttä odotettavissa on ehkä uusia so-jJlmuksia
j a merkittäviä ratkaisuja.
— Moskovasta torstaina saapuneissa uutistiedoissa kerrottiin
siitä, että Neuvostoliiton ulkoministeri Andrei Gromyko j a Länsi-
-Saksan ulkoministeri Walter Scheel olivat päässeet keskenään yh-teisjnnmärrykseen
siitä, että asevoimien vähentämisen tulee E u ­roopassa
tapahtua siten, ettei toinen puoli "joudu huonompaan
aseritaan". Miten tämä tärkeä periaate käytännössä tulkitaan, se
on tietenkin vielä kiperä juttu, mutta jos on hyvää tahtoa, niin
sekin solmu voidaan ilmeisesti aukaista.
Vähän aikaisemmin, marraskuun 28 pnä kerrottiin edellämai­nittujen
ulkoministerien saavuttaneen pitkälle ulottuvan yksimieli­syyden
Euroopan turvallisuuskokouksen järjestämisestä. Groihy-.
köh j a Scheelin ensimmäisen neuvottelukierroksen aikana: olivat
osapuolet melko yksimielisiä turvallisuuskokouksen edellytysten ja
niahdoUisten menettelytapojen arvioinnissa.
Ne ihnaisivat yksimielisyytensä myös siltä, että Länsi-Saksan
Ja Neuvostoliiton toista vuotta sitten solmima hyökkäämättömyys-
Sopimus tarjoaa jo nyt — ennen ratifioimistaan — uusia kumpaa­k
in oaapUoIta hyödyttäviä mahdolliBuuksIa.
Palauttakaamme mieleemme,
että Suomen eduskunta hyväksyi
itsenäisyyspäätöksen joulukuun 6
pnä 1917. Juuri sen vuoksi viete-j
tään joulukuun kuudetta päivää
Suomen itsenäisyyspäivänä. ?
Kansakunnan • iteenäistymineri
t a r k o i k s i tavMlfSesti käVta ylös-:
ftousfemuöfe kbkö ^cftnsafte. Kah­lehditut
voimat vapautuvat aya-teh
tiöh talö^^elliäeen ja kill'ttuu^
fiseen nousuun, ttsenäisyys mer­kitsee
vapautta ja kukoistuskaut­ta.
- M t ä Siiomeri itsehäisViAinen,
Jonka puolesta oli ennenkaikkea
työväenliikkeen toimesta niin pal­jon
puhuitu, toimittu ja uhrattu,
sai aluksi murhenäiytelmän sävyn.
Vain,toinen osa, porvarillinen vä­hemmistö
voi silloin juhlid — ja
'sekään ei juhlinut maan vapau--
tumista, vaan voitosta omasta
kaftsasta, työväestöstä.
J a niin aikaisin kuin v. 1905
Suomen työväestön taloudellisiin
olosuhteisiin kohdistuva taistelu
alkoi nöpi^aSti kehittyä luonteel­taan
poliittiseksi. Äänioikeustais^
teluun yhdistyi jo silloin vaati­mus
kansallisesta riippumatto­muudesta.
Tljröväenenemmistöinen Suomen
(eduskunta heinäkuun 18 pnä 1917
hyväksyi valtalain, joka julisti
Suomen riippumattomaksi Venä­jästä.
Tämäkin Suomen työväes­tön
ja laillisesti valitun eduskun­nan
säätämä laki tehtiin tyhäksi,
kun oikeistopoipvaristo yhdessä
Kerenskin hallituksen ja santar­mien
kanssa hajoittivat eduskun­nan."
•
•Heinäkuussa 1917 työväenenem
mistöisen eduskunnan hyväksjrmä
valtalaki, oli ensimmäiiien Suo­men
itsenäisyyden julistus,
Suombn tasavallan pääministeri
Rafael Paasio puhuessaan Varsi-nais-
Suomen syysmaakuntapäivil-lä
Turussa 1967, sanoi itsenäisyys
kysymyksestä seuraavaa:
"Itsenäisyys ei ole sotilaspa­raatia,
se on arkipäivän työn
arvo ja ihmisyyden tunnusta­mista.
Se on yhteiskuntapoli­tiikan
puitteissa tapahtuvaa
uudistamista, joka kohdistuu
kansalaisten elämänolosuhtei­den
parantamiseen. Sanalla sa­noen
se on suomalaista työtä,
ihmisten toimintaa ihmisten hy­väksi."
Suoinen iisenäisyysjuhlassa viime sunnuntaina Finnisli haalfilla
pitämänsä selväpiii'teisen juhlapuheen yhteydessä Vapauden Tiitinen
liikkeenhoitaja Edwin Suksi osoitti; että työväenluokka järjestÖi-neen
on ollut Suomen itsenäisyyden luotettu tuki ja turva. Mikäli
^ Vt^e' ylrteisteh itseii^syysjuhlieVi järjestämisestä täällä, mistä
nyt on nostettu kysymys, Canadan Suomalainen Järjestö, Vapaus-lehti
ja niiden takana olevat piirit ovat valmiina sliHen yhteisesti
sovittavien menetelmien puitteissa, selitti m^ Suksi jonka puheeil
julkaisemme miltei kokonaan:
fetenkin vMmie vuoslen^altiama..
Suomen tasavallan hallituksen
sosiaaliministeri Matti Koivunen,
puhuessaan itsenäisyysjuhlassa
Helsingissä v. 1967, sanoo seu­raavaa:
"Suomen itsenäisyyden 50-
yuotiseen taipaleeseen on sisäl­tynyt
paljon vaikeita aikoja.
Usein on itsenäisyysjuhlaa vie­tetty
sotien merkeissä. Pitkään
ovat työväen laajat joukot py­sytelleet
syrjässä näistä juhlis­ta,
joiden sisältö jäi heille vie­raaksi.
Vuosikymmenien ajan
on Suomen työväenliikkeen rat­kaiseva
osuus maamme itsenäi­syyden
syntymiseen pyritty pai
nama:an unohduksiin väistämäl­lä
historiallista tosiasiaa, että
Suomen itsenäistyminen oli
mahdollista lokakuun suuren
sosialistisen vallankumouksen
luomissa uusissa oloissa. Neu­vostoliitto
oli ensimmäinen val­tio,
joka tunnusti Suomen itse­näisyyden.
Siksi on paikallaan,
että vietämme maamme itsenäi­syysjuhlia
Suomen ja Neuvos­toliiton
ystävyyden merkeissä"
Edelleen hallituksen sosiaali­ministeri
Matti Koivunen jatkaa:
"Osoitamme kunniaa myös
niille Suomen työväenliikkeen
SYNTYMÄ-
PÄIVIÄ
naisille ja miehille, jotka 50
vuotta sitten hahmoittivat
maamme itsenäisyyden suunta­viivan
.perustuvaksi kansanval­taan
ja ystävälHsiih suhteisiin
Neuvostoliiton kanssa. Suomen
työväenenemmistöinen eduskun
nan hyväksymä Valtalaki ke­sällä
1917 oli hiaartihie enstfti-mäinen
itsenäisyyden .Julistus.
Lokakuun vallankumouksen jäl­keen
Suomen työväen edustajat
feduskönnässa korostivat, että
itsenäisyys on toteutettava so­vinnollista
tietä Neuvostoliiton
kanssa: aikaansaatavalla sopi­muksella.
. Kansalaissodalla, ei
Ollut mitään tekemistä Suomen
itsenäisyyden kahssa, jonka
Neuvostoliitto oli tunnustanut."
"Työ rauhan ja kansamme
hyvinvoinnin puolesta kuuluu
yhteen. Vapautta ja kansalals-teh
yhdenvertaisia oikeuksia ei
voi erottaa toisistaan. Tältä
pohjalta selkenee isitnmaan kä,-
site joka yhdistää kansamme
parhaat voimat yhteiseen työ­hön.
Isänmaa on ennenkaikkea
kansa ja ihmiset, jotka asuvat
ja rakentavat tätä maata. It­senäistä
Suoinea voimnie juhlia
parhaiten toimimalla kansam-
Ine elinolojen kohentamiseksi,
laajentamalla kaikkien kansa­laisten
mahdollisuuksia niin ta-
, loudelliseen hyvinvointiin kuin
kulttuuriin, harjoittamalla ak­tiivista
rauhanpolitiikkaa ja
edistämällä kansojen välistä yh­teistoimintaa."
- menevä niinkuin Neuvostoliitto
nyttemmin onkin entistä mah­tavampana-
j a kansainvälisesti
mitä hierkitseviinpänä tekijänä
astunut maailman suurvaltojen
joukkoon .<.. Nyt oh historian
lehti kääntynyt... Sotien aika
pn ohi, peniuttamattohtasti ohi.
Rauhanpolitiikka j a molemmin
puolinen syventynyt ystävyys
j a luottamus on rauhallisen yh­teistyön
kautta rakennettava ja
määräävä suhteemme suureen
naapuriimme."
Allekirjoittaneella on ollut t i ­laisuus
etukäteen tutustua pas­tori
Markku Suokonaution puhee­seen,
jonka hän esittää tänään
Sampo haalilla Suomen, itsenäi­syysjuhlassa.
Lainaan tähän pas­tori
Suokonaution puheelta seu­raavaa:
. "Suomen itsenäisyysjulistusta
1917 on kai aina pidetty suu^
cena j a suomalaisille elintär-keänä
ratkaisuna. Sen sijaan
asenne vuoden 1918 tapahtu­miin
on paljonkin muuttunut
'•Kuinka hävettävää meidän
on todeta, että vielä vuonna
1971 we Knfhadan söomalatset
emme mahdu saman katon alle
Juhliimaan Stiom6n itsenäisyyt­tä.
Suomessa ei tällaista tapah­du.
Tiedän, yhtymistä yritetyn,
useaan • otteeseenkin, mutta vas­tustus
oh molertimtn^lpuolln ol­lut
nljn suurta, ei^tä fiiiökset
ovat jäänW olemattomiksi. Tä­mä,
ei kuitenkaan saisi mei'kitä
lannistumista. Sovinnon käden '
ojentamisen . aika on tullut,
menneet -^ovat takana ja. me
elämfnte tätä t^ivää tuleVaisnh^
;teen katsoen."
Vastauksena pastori Suokonau­tion
vetoomukseen yhteisen Suo­men
itsenäisyysjuhlan järjestä-misestä
voimme sanoa, että vuon­na
1967 Canadan Suomalainen
Järjestö ja Vapaus-lehti vetosivat
yhteistoimintaan Suomen itsenäi­syysjuhlan
järjestämiseksi. V a ­paus
joulukuun 3 päivän nume­rossa
kirjoittaa asiasta seuraa­vasti:
"Lähtökohtana voitaisiin mei­dän
käsittääksemme pitää reh­tiä
ja avointa tunnustusta sii­taketta
kansalaistemme ja hei­dän
yhdistystensä välihä on
vissejä aatteellisiin katsanto­kantoihin
ja-historialliisin t a ­pahtumiin
perustuvia erimieli­syyksiä
ei Suomen itsenäis­tymisestä
ja sen tärkeydestä.
vaati siitä, m!iikälalseitfk^tyi9
suunnan juuri itseiilt|]l^nyfc
t%iästi se^pikeeit : t > v ^
.1'Mutta etefmekiJyofel yh<«I-
' sopia, (lut^. i^irferkibsi
Canldan Suomalainen Järjestö
ehdMtfiki, jatjota kateantökan-taa
meidän lehtemme _Va^du8
lämpimästi' kannattaa^ 'että jä­tettäisiin
puolin ja toisin pois
yhteisistä .itsenäi^yysjuhUsia
nämä aatteellisiin ja historial­lisiin
tapahtumin perustuvat
kiistakysymykset että ruvettai­siin
järjestämään yhteisiä itee:
näisyysjuMia tämän historiaQ)-
seh 'merkk(fäi)a)ikseii,t6^eiiliiBä^
sa pierkltyksesfä'^ Suoitteii^it-senäistymisen
kunnioittaihiseii,
sen puolustamisen ja edelleen
lujit'tamisen hengessä." • ^
Me sydämellisesti tervehdimme
pastori Suokonaution yhtenäi­syys-
ja rauhan henkistä asennet­ta,
joka on yhdenmukainen nyky
Suomen rauhallisen rinnakkais­elon
politiikan kanssa. —
Samalla kertaa nie toivomme,
että Suomen itsenäisyysjuhlat vas
taisuudessa muodostuisivat rie­mukkaaksi
kansallispäiväksi ja
että niistä häviäisi pois sellainen
synkeään harmauteen tähtäävä
mieliala.
Samalla me sydämellisesti on­nittelemme
Suomen kansaa j a sen
järjestynyttä työväteniiifcettä
Suomen itsenäisyyden esitaisben-jana
tänä itsenäisyyspäivänä ja
toivomme itsenäisyyskäsitteen ke
hittymistä laajalle kansanvaltai­selle
pohjalle, jossa Suomfen työ­väki,
kansan suuri enemmistö,
hyväksytään tasa-arvoisena maan
taloudellisen j a poliittisen elämän'
edustajana.
Lauri KpsJt/, WhitefiSh, Önt.,
täyttää perjantaina joulukuun 10
päivänä 72 vuotta. ,
Atvo /.Kaikkonen, Sudbury
Ont., täyttää keskiviikkona jou­lukuun
15 päivänä 65 vuotta,
Elisa Salonen, Sylvan Lake,
Alta., täyttää torstaina joulu­kuun
16 päivänä 91 vuotta.
Ida Lindroos, KJrIkland Lake,
Ont., täjrtti suntiiintainä marras-»,
kuun 7 päivänä 80 vuotta.
Jalmar"Lindroos, Kirkland L a ­ke,
Ont., täyttää torstaina joulua
kuun 16 päivänä 90 vuotta.
Yhdymme sukulaisten j a tut­tavien
onnentoivotuksiin.
Länsisaksalaisten mielestä on
asiantuntijat^hmien heti ryhdyt­tävä
valfnistölemaah tieteelllstek
nistä vaihtoa j a kulttuurivaihtoa
koskevaa sopimusta. Samalla suo­sitellaan
kauppasopirnukseen täh­täävien
neuvottelujen kiirehtimis
tä jne.
kuten sanottu, ylläesitetyt ja
monet muut niihin verrattavat
seikat antavat aihetta odottaa
\pusia 'sopimuksia j a ratkaisuja
jotka lieventävät edelleen idän. ja
lännen välistä jännitystä ja tule­vat
pakosta auttamaan kansain­välistä
rauhan vakllntumlBta.
Jos Suomen valtiovalta 20^30-
luvun vuosina olisi ottanut huo­mioon
ja toteuttanut Suomen työ­väen
edustajien esittämSä ohjel­maa
ystävällisten suhteiden aito­mista
itäisen naapurin Neuvos­toliiton
karissa, olisi itsenäisen
Suomen kansa säästynyt 1939-40
ja ,41-44 sodilta — sodan kauhuil­ta
ja kärsimyksiltä. Valtiov.ilta
ei ottanut huomioon työväen
edustajien esityksiä, vaan turvau­tui
kiihkoisänmaalliseen ja Neu­vostoliitto
vastaiseen ohjelmaan
Suur-Suörni unelmoineen.
Jos mainittujen vuosien aikana
olisi seurattu edesmenneen Suo­men
tasavallan presiderit in J . K,
Paasikiven ulkopolitiikkaa; olisi
itsenäisen Suomen tasavallan his­toria
ollut; rauhallista rakennus­työtä
kansan hyväksi.
.Suomen tasavallan presidentti
J . K. Paasikivi puhuessaan itse­näisyysjuhlassa
24 vuotta sitten,
sanoi seuraavaa:
"Meillä suomalaisilla on vii­me
vuosina ollut aihetta miet­tien
katsella kolmen vuosikym­menen
taivalta. E i meillä itse- .
nnisyytemme ensi jaksona huo­mattu
eikä otettu lukuun tosi­asiaa,
että lokakuun vallanku­mousta
seuranneet ensi vuosi­kymmenet
olivat itäisen naapu­rimme
historiassa satunnaisen
heikkouden aikaa, joka dli ohi-
Poiketen suuresti — ettemme sanoisi ratkaisevasti—- siitä lin­jasta
miten sillä suunnalla on Suomen historiallisia asioita käsitelty,
pastori Markku Suokonautio piti mielestämme viime sunnuntaina
Sampo-haalilla siksi mielenkiintoisen ja samalla ajankohtaisen "itse-näisyysjuhlapuheen";
että siihen kannattaa tutustua laajemmissa­kin
piirei.ssä. Tenehtien sydämellisesti pastori Suokonaution rauhaa
puolustavaa ja yhtenäisyys-henkistä asennetta me julkaisemme
oheisena hänen puheensa kokonaan, voimatta ja tahtomatta silti alle"
kirjoittaa kaikkia yksityiskohtia siitä:
Juhlapuhe Sudburyn Sampo
haalilla 5. 12. 1971 vietetyssä it­senäisyysjuhlassa,
suomenkieli­nen
osa. Pitänyt past. Markku
Suokonautio.
Katkelma "Hietasen kuolema"
Väinö Linnan romaanista "Tunte-'
maton .sotilas" kuvaia varsin vai'
kattavasti kuinka mieletöntä on
sota. Kuinka suurta tuskaa, ah-,
distusta ja kärsimystä sota; ai-heuttaakaan.
Kuinka mohta itkua
onkaan itketty sodan takia. Kuin­ka
monta kotia on särkynyt
Kuinka monta surevaa leskeä, or­poa
j a lapsiaan kaipaavaa van­hempaa
onkaan sodan hedelmänä
tänäkin päivänä. J a sittenkään t i ­lastot
eivät merkitse mitään, siliä
eivät mitkään numerot voi kuva­ta
sodan kauhuja ja seurauksia..
Tila:stot kuitenkin osoittavat
meille sen seikan, että suomalais­ten
historia on täynnä sotia niin
kauan kuin menneisyydestä tie­detään
jotain..Tällaista historiaa
katsellessaan ajatteleva ihminen
ei voi olla kysymättä: MIKSI?
Miksi kaikki niio sodat? Kymme--
n et sodat?
Kvsymys on tietenkin helppo
esittää — vastaus on sen sijaan
sitäkin Vaikeampi.: Ensinnäkin
varhaisista yhteenotoista meillä
ei ole tarpeeksi dokumenttiaineis­toa
voidaksemme edes jollain
lailla määritellä syitä ja seurauk­sia.
Toisaalta nuorimmat, tällä
vuosisadalla käydyt aseelliset
mittelyt ovat sen verran lähellä
meitä, että niiden objektiivinen
käsittely on oikeastaan mahdo­tonta.
Varsinkin ne ihmiset, jotka
ovat itse olleet tapahtumien keski­pisteessä,
eivät voi välttää tunne­peräistä
asennoitumista näistä
asioista puhuttaessa. Joillakuilla
tämä tunnelataus on niin voima­kas,
etteivät he haluaisi vanhoja
asioita verrattavan j a jo arpeutu­neita
haavoja revittävän uudel­leen
auki.
E i ole ollenkaan vaikeaa ym­märtää
tällaista asennoitumista,
sillä varmasti kukaan mukana ol­lut
ei haluaisi kokea uudelleen
sitä mitä tapahtui vuonna 1918,
talvella 1939-40 tai vuosina 1941-
44. J a tuskinpa kukaan haluaisi
samankaltaista tapahtuvan lapsil­leen
tai kenellekään koko maail­massa.
Sota on uhkapeliä, jota pela­tessa
kaikki häviävät. Kuitenkin
lukuisista sodista huolimatta tai
ehkä juuri niiden tähden saamme
tänä päivänä viettää • itsenäisen
Suomen juhlaa. On selvää, että
meidän kanadansuomalaisten ase­ma
suomalaisuutta. Suomen val­tion
itsenäisyyttä j a sen säilyttä­mistä
ajatellen on monessa suh­teessa
toisenlainen kuin suomen­suomalaisten.
Me olemme cänada-läisia
ja eettinen velvollisuutem­me
ön ponnistella. ennen kaikkea
sen maan hyväksi, joka antaa
meille toimeentulon. Teemme pa­han
virheen, jos eristäydymme
omaan umpioomme, yrittämättä­kään
vaikuttaa Kanadan valtion
asioihin, sen kulttuuriin täi poli­tiikkaan.
Mutta teemme yhtä suuren vir­heen,
jos unohdamme maan, jossa
monet meistä ovat syntyneet j a
kasvaneet, tai josta vanhempam­me
tai esivanhempamme ovat läh­teneet;
Teemme suuren virheen,
jos häpeämme syntypertiämme
siitäkin huolimatta, että Suomen
suku on pieni, sen maan asema
syrjäinen ja kieli maailman valta­kielille
sukua olematon. Mutta
Suomi on ja suomalaiset ovat
olemassa. Vaikka sivistystaso on
viime aikoina huimasti noussut,
maailmalla liikkuu paljon virheel
lisiä käsityksiä Suomesta ja sen
(Jatkuu seuraavalla siyulla)
PÄIVÄN PAKINA
Näyttää siltä, että Canadan
ja Yhdysvaltain väliseen, vuon­na
1965 allekirjoitettuun auto-sopimukseen
tehdään sittenkin
muutoksia vaikka Ottawa on
miltei sielunsa autuuden nimis­sä
vakuuttanut, että mitään sel­laista
ei tule tapahtumaan.
Aluksi liittovaltion viranomai
set tekeytyivät "tietämättömik­s
i " siitä, "mitä Yhdysvallat Ca-nadalta
haluaa ja vaatii" elo­kuussa
voimaan julistetun 10-
prosenttisen tulliveron poista­misen
hinnaksi.'
Tämä siitäkin huolimatta
vaikka Washingtonistä annettiin
useita kertoja tietää, että Ca-nadalta
vaaditaan autpsopimuk-sen
huonontamista Yhdysval­tain
eduksi.
Tätä ipenisteltiin ja perustel­laan
vieläkin sillä, että Cana­dalla
on eräitten "onnen pot­kujen
vuoksi" (esimer^kiksi sik­si
kun Ford rupesi tuottamaan
Canadaasa hyvän menekin saa­neita
Pinto-autoja) vuoden
1970 autokaupoista $283 miljoo
nan ylijäämä. Mitään ei luon­nollisesti
puhuta siitä, että en­nen
tätä sopimusta oli Yhdys­valloilla
vuosikausia satojen
miljoonien vuotuinen ylijäämä
Canadan kanssa td'hdyistä auto­kaupoista.
--
Pääministeri Trudeau antoi
kuitenkin viime viikolla tietää,
että yhtenä hänen tehtävänään
on autoflopimuikscn uusiminen
kun hän menee lähipäivinä yksi­päiväiselle
vierailulle president­ti
Nixonin luo. Siitä on asialli­sesti
puhuen päästy jo yhteis­ymmärrykseen
sanoi mr Tru-deaii.
Valtion päämiesten on nyt
vain annettava viimeinen voite­lu
sille.
Autoaopimuksesta puhuttaes­sa
käytetään usein sanontaa
"turvanisuUsmääritelmistä" (sa-feguards)
millä tarkoitetaan
melko monimutkaista menetel­mää
autoteollisuuden ylläpitämi-»
seksi Canadässa, missä myynti-
-mahdollisuudet ovat paljon sup-,
peammat kuin Yhdysvalloissa.
Näiden "turvallisuusmääritel-:
mien" perusolemulksena on se,
että jokaise.s3a täällä valmistet­tavassa
autossa tulee- olla so­vittu
prosenttimäärä "canada­laista
työtä" ja "canadalaisia
osia" ja myös se, että ajokkien
tuotannon suhde canadalais-myynteihin
ei saa laskea vuoden
1964 tasoa alemmaksi. Mainitta­koon
että Canadan autoteolli­suus
tuotti silloin vain 4 aUtoa
joka seitsemästä autosta, mitä
täällä ostettiin. .
Toisin sanoen sopimuksen tä­mä
. osa edellyttää, että vissi
määrä Canadässa; valmistetta­vista
autoista ja niiden osista
pitää olla canadalaisten työläis­ten
tekemiä täällä sen sijäaiii', ~
että täällä vain "koottaisiin" Yh
dy.svalloissa valmistettayia au­toja.
.
Näiden takeiden vastineeksi
Canadan autotehtailijat (mutta
eivät yksityiset kansalaiset),
saavat tuottaa tullivapaasti Y h ­dysvalloissa
valmistettuja auto­j
a Canadaan. Toisaalta Cana-dasta
voidaan lähettää tulliva­paasti
Yhdysvaltoihin täällä
valmistettuja autoja.
Tässä olosuhteessa Ottawa te­ki
autosopimuksen ulkopuolella,
kuten on väitetty, amerikkalais
ten iemäyhtiöiden (General Mo­tors,
Ford, Chrysler ja Ameri­can
Motors) kanssa erikoisso-
•pimuksen,. mikä vaikutti osal­taan
siihen, että vuoteen 1968'
asti tappiollinen autokauppa ke-hittyi
Canadalle voittoa tuotta­vaksi
liiketoiminnaksi.
Yksi syy tähän oli se, että
amerikkalaiset autoyhtiöt s^oit-tivat
täällä niille edullisen olo­suhteen
puitteissa noin miljardi
dollaria autojen osia j a tarvik­keita
tuottavien laitosten konei­siin,
j a välineisiin.
Kuten Minottu, Yhdysvallat
vaatii nyt Canadalle edullisten
"turvallisuustakeiden poistamis­t
a " -r- mukaanlukien 15,proseint
tisen tullimaksun poistamista
Yhdysvalloista tänne tuotavilta
autoilta, mikäli on puhe autojen
myynti yksityisille cänadalaisil-le.
. .
Tässä yhteydessä on mainittu
esimerkkinä, että vuoden 1971
mallinen Pontiac Catalina cou-pe-
auto malksaa Canadässa $579
enemmän kuin Yhdysvalloissa.
Jos tämä 15 prosenttinen tul­livero
poistettaisiin "täydelli­seen
vapaakauppaan siirtymisen
nimissä", kuten on Yhdysval­loissa
vaadittu, se vaikuttaisi
Ottawan mielestä Canadässa
olevien (samojen yhitöiden) lai­tosten
tuottavuuteen ja kannat-»
tavuuteen niin kielteisesti, että
se vaarantaisi koko autotuotan­non
täällä.
Tällainen on päällisin puolin
Canadan j a Yhdysvaltain auto-sopimusta
koskevan kiistan ole­mus.
Nähtäväksi vain jää, min­kälaisia
muutoksia tähän sopi­mukseen
nyt haudotaan, niistä
munista, joissa ei näycanada-laisen
tuotannon leimaa.
- Selvää on kuitenkin tämä:
Jos pääministeri Trudeau me­nee
pres. Nixojnih puhuteltavak­si
lakki kädessä anomaan joita­kin
"erikoisoikeuksia", kuten sa­nonta
kuuluu, silloin hän saa
osakseen USA: n rahamahdin
halveksuntaa j a lisää maksuja
canadalaisten suoritettavaksi.
Mutta jos hän menee sinne it«
senäisen maan edustajana j a sa­noo
mm., että jos amerikkalais­ten
alayhtiöiden laitoksia aio­taan
tai yritetään sulkea täällä
U S A : n nykyisen talousohjelman
puitteissa, silloin nämä liitok­set
kansall istutetaan j a pide­tään
käynnissä Canadan hyväk­si
— tällaisen esiintymisen pe­rusteella
olisi odotettavissa käy-tämiöUisiä
tuloksia Cantildalle,
Toivotaan nyt parasta,
: " , —-Känsäkoura,"