Vapaus, January 23, 1928

              Maanantaina, tammik> 23 pinä—Mon., Jan. 23
• Il.
»"-il"
T O I M I T T A J A T :
T. H. CABI^N. B. A. TENHCNEN. K. PEHKOKEK.
VAPAUS (LibertT)
Tba mir aiSBa ml ViastA Warkar« ia Caaa4a. PabUAad ia Ssdboxy. Oat^ «««rr Undtj,
lar. Wa4Baadar. Tkstadir aai rni»r-
'f K- -
1
'V^'-';''i' V';"''' ii-:-.'''*-
( 1
1.
I
t
(
t
• TILAUSHINNAT: ' , „
l »k. HM. ( kk- $JJO. > kk. tl.75 |a 1 kk. «1.09. — THiiTt^CtmUM ja SaasMa a«k« •auaUa
•H»Mma; f. »k. ««JO. C kk- «SJd. 3 kk- Ja 1 kk- «I.OO.
1^ ailOTUSHtNMAT VAPAUDESSA:
NaiaailaMlakaaC SUO-fcola. «240 kakai kartaa. — AriaUinaaaaMaaUaMtokMt SOe. palautaasa. —
n—• • M a i l M i l a t a a l SOe. karta. «140 « karua. — SraiT>iilaa(.kaat «140 karta, «ZJO } k a n a a - -
JMtoMflMakaat «SJO karta, «340 kakal karta*. — KiJtadJ«taka.« »140 karta. - KoalanaJ»at»k.
md « 4 . kerta. Ma. UOsaka. kiitaaJasiaaha tai • a ^ a t a r ä T n l i ä . — Halataa«tia4-« ia a»»taJ»»uk^
Ma. kana. «140 kaiaa kartaa. — TSU»äiaiIau)«»eJia» ja iUaafiaattaaria» aa. *aaii»taaaia. l a k a M t t a fi
atakäMaB- — T i l a a k o jaita ai aaana taka, ai talla läfcattiiaiia, pMit^ aaifiaataa. jaUla
Laktaaa aiatat ilautakart piUi afla kaattati.- katla 13 JlaattjaiiaM"»» a^aUiaaaä arkipiinal
?ay«Uaa taivtaas Likartr BaUdiaf. 33 Uraa Straat. Pakalia SUW.
r^pamdm fcaMtari: Ukartf BaiUCac 33 Laraa St. Pakalia 103». Pattiaata; Baa 00. SaJkarr. Oat.
CeMral «4*a*ti»ia( iat« 7«a- y«r aal, iaek. »Uai»»» akarja far oagla iaaartjaar'»a- Tka Tapaa*
i i A * kaat a4«actUag aa^aai aaMaa tka Piaaiak Paayla ia Caaaia.
laa ana BiUaia takaaaa laa aaataaäu tirff-?'rrfT kirjaaaaaaaa. Uxjattakaa •alallaaa liikkaaakaiujaa
«MaiMiltiiini MiaaOit I. T. KANNASTO. liikkaaa>aluja.
Vallankiimoaksen peruslaki
"Vallankumouksen peruslaki, jon-ha
kaikki vallai^kumoukset ja erit­täinkin
Venäjän kaikki kolme val­lankumousta
kahdennellakymmenen­nellä
vuosisadalla ovat vahvistaneet
oikeaksi, on seuraava: vallanku­mousta
varten ei riita se, että riiste­tyt
ja sorretut joukot ovat tulleet
tietoisuuteen, että elämän jatkumi­nen
ennallaan on mahdoton, ja vaa­tivat
muutoksia. Vallankumousta
varten on, välttämätöntä, että riistä­jät
eivät voi elää ja hallita entiseen
tapaan. Vain sUloin, kun * pohja-joukot*
eivät tahdo ja kun * ylä­kerrokset
eivät voi elää vanhaan ta­paan,
vcUn silloin voi vallanku­mous
voittaa. Toisin sanoin .voi­daan
tämä totuus Icuisua näin: val­lankumous
ei ole mahdollinen il
man yleiskansallista kriisiä {joka
koskee sekä riistäjiin että riistettyi­hin).
Vallankumousta varten pitää
siis ensiksikin saada aikaan se, että
työläisten enemmistö (tai ainakin
tietoistent ajattelevien, poliittisesti
aktiivisten työläisten enemmistö)
käsittää täydelleen kumouksen vält­tämättömyyden
ja on valmis käy­mään
vaikka kuolemaan sen puo­lesta;
toiseksi, että hallitsevat luokat
potevat hallituskriisiä, joka vetää
takapajuisimmatkin joukot politiik­kaan
osallisiksi, tekee hallituksen
voirnattomaksi ja antaa kumousmie-hille
mahdollisuuden sen nopeaan
kukistamiseen..." — LENIN.
(1870-1924)
YaPankiimoustaistelija kiireestä kantapäähän
Useimmat historian suurimmista
J a etevimmistä henkilöistä tunne­taan
heidän eläessään vain verrat*
tain lyhyen ajan. Tämä pitää jpaik-lumsa
varsinkin sellaisiin henkilöi­hin
niiden, jotka ovat vallanku­mouksellisia
ja kapinoivat olevia
oloja vastaan. Hallitseva valta-mahti
ei laske kiäpifalistisen järjes­telmän
- kes]cuudes^a versomaan
useinkaan sellaisia kykyjä, jotka
voimaperäisesti järkyttävät vallit­sevan
järjestelmän perusteita.
Mutta tämä seikka ei ollenkaan
tahdo sanoa sitä, että vallankumo­uksellisen
liikkeen johtajat olisivat
"tuulesta temmattuja", vaikka hei­dän
nimensä ei olekaan julkisuu­dessa
ollut pitkiä aikoja tunnettu.
Useinhan joutuvat .jkuraoukselliset
henkilöt piileksimään vallitsevaa
vainoa ja urkintaa, voidakseen me-nestylcsellisesli
jatkaa -taisteluaan
taantumusta vastaan.
Tällä tavalla tapahtui myöskin
köyhälistön uljaalle vallankumous-miehelle
Wladimir lljitsh Uljano-ville.
Hän joutui Venäjän verisen
tsaarihallituksen vainon ja rangais­tuksen
alaiseksi. Joutui kulkemaan
salanimillä sekä Venäjällä että ul­komailla,
ja vaihtamaan ulkomuo­toaan
jos jonlunläiseksi. Niiltä
ajoilta on hänen nimensä yhteyteen
liittynyt nimi: Lenin. Ja tämän
nimen kautta hän onkin tullut vär-sinaiscmrain
tunnetuksi miljoonai­sille
joukoille kaikissa maissa. Tuo­ta
iiimeä on vihattu ja rakastettu;
sen'ympärille on kiertynyt kokonai­nen
aatemaailma. Kumouksellinen
proletariaatti on omaksunut pysy-väisesti
itselleen nykyisen vallanku­mouksellisen
liikkeen suunnan, jota
nimitetään: LENINISMIKSI.
Tämä aatesuimta liittyy kiertä-mättömästi,
eroitlämattomasti Leni­nin
edeltäjän, kumousliikkeen teo­reettisen
oppi-isän Karl Marxin ni­meen.
Heidän oppinsa tunnetaan
yhteisesti: MARXILAIS-LENINI-LAISENA
oppina.
Missä hyvänsä Putkikaan Lenin
ja olipa hänen ulkomuotonsa venä­läisen
talonpojan, verstastyöläisen,
oppineen "herrasmiehen", tai vain
tavallisen vaatimattoman ihmisen
näköinen, niin aina ja kaikkialla
halien sydämensä sykähteli köyhä­listön
vallankumouksellisen liildceen
puolesta. Sorrettujen ja riistettyjen
työläisten, talonpoikien ja orjuu-
^^essa olevien kansojen vapauden
puolesta.
Suuruudessaan oli Wladimir l l ­jitsh
samalla vaatimaton kä\i5ksel-tään
ja verrattoman toVeriilinen ja
Iiilpeä keskustelussaan työläisien ja ^
toverien kanssa. Mutia samalla jär­kähtämätön,
luja kuin teräs, mil­loin
piti taistella puolueen ja koko
proletariaatin etujen puolesta. Sää­limättömän
ankara, milloin tuli hyö­kätä
vaarallista vihollista vastaan.
Sattuvasti sanoo Stalin tutustu­misestaan
tähän puolueensa johta­jaan.
Stalin oli saanut Siperiaan
kirjeen toveri Leninilta. Tuosta kir­jeestä
hän oli tehnyt sellaisen johto­päätöksen,
että Lenin on todella
kyvykäs johtaja, ja voimakas jät­tiläinen
ei ainoastaan henkisesti,
vaan myös fyysillisesti.
Mutta viimemainitussa suhteessa
Stalin erehtyi pahasti, tavatessaan
Leninin ensi kerran. Tämä tapah­tui
Tampereella, bolsheviikien sa­laisessa
kokouksessa v. 1905. Siellä
Stalin näki puolueensa johtajan;
mutta hän olikin vain keskikokoa
pienempi mies ja kaikin puolin
vaatimattoman näköinen, joka ei
eronnut missään suhteessa tavaili-sista
ihmisistä. Niin kertoo Stalin.
Mutta annappas olla kun Lenin al­koi
puhumaan. Hän esitti asiat sei-vätajuisesti,
pani heiköimmankin
kuulij,an ymmärtämään asian, ruos­ki
armotta vastustajat ja kahlehti
kuulijansa ajatukset täydellisesti.
Sellainen oli huomattavilta oilli-naisuuksiltaan
tuo suuri vallanku-mousmies,
jonka johtama puolue
suoritti ensimmäisen onnistuneen
köyhälfstön vallankumouksen. Le­ninin
jälkeensä jättämä henkinen pe­rintö
on suuri. Ei ole juuri sitä
työväenliikkeen kansallista tai kan­sainvälistä
kysymystä, johon emme
olisi tilaisuudessa saamaan Leninin
ohjeita. Ehtymätön oli hänen tieto­jensa
j a käytännöllisten kokemus­tensa
määrä.
Meillä on hänen perintönään tänä
päivänä maailman ensimmäinen
Neuvostotasavalta, jonka rakennus­työhön
Lenin otti ratkaisevalla ta­valla
osaa. Meillä on Kommunisti­nen
Internationale ja sen keskuu­dessa
kommunistipuolueita melkein
kaikissa maissa; näiden • puolueiden
yhteenlaskettu voima on äärettömän
suuri. Niiden johtavana sieluna toi­mii
taisteluissa karaisttmut Neuvos­toliiton
bolshevistinen Kommunisti­puolue.
Meillä on Punainen Am­matillinen
Internationale, Kommu­nistinen
Nuoriso-Internarionale, Ta­lonpoikain
Internationale, Kommu­nistinen
Naissihteeristö koko maa­ilmaa
varten, ja monia muita huo­mattavia
järjestöjä, joiden perusta­miseen
Lenin persoonakohtaisesti on
vaikuttanut.
Meillä vallankumouksellisessa
liikkcL^sM ei ole kys^inys yksilöstä
ensinkään siinä mielessä, kuin por­varillisten
ainesten keskuudessa.
Porvareille yksilöt ovat pääasia ja
liike sivutekijä- Kommunistinen
liike selittää päinvastoin. Liike
ja päämäärä on etusijalla ja hen­kilöt
vasta ovat niihin vaikutta­massa-
Siinä mielessä me otamme
huomioon myöskin to\eri Leninin
suo£ iltaman suiiriarvoisen elämän­työn.
Hän käytti voimiaan ja ky­kyjään
vallankumouksellisen liik­keen
hyväksi. Ratkaisi monta sel­laista
probleemia, joita kukaan toi­set
vallankumousmiehet sitä ennen
eivät olleet ratkaisseet Tuntien tar­koin
historian ja yhteiskunnallisen
elämän kiertämättömät lait, hän osa­si
laskea etukäteen tapahtumain ku­lun
ja antaa sen perusteella oh­jeita
puolueelleen ja koko maail­man
proletariaatille.^
Siinä piili hänen suuri voiman­sa,
hänen vaikutusvaltansa- Sentäh-den
me kunnioitamme vilpittömästi
hänen muistoaan, hänen elämän­työnsä
perusteella. Me koetamme
oppia hänen tarkkojen ohjeidensa
sisältöä ja sovelluttaa niitä käytän­töön.
Sen kautta me voimme edis­tää
kapitalistisen järjestelmän ku­kistumista
ja kommunistisen yhteis-j
kunnan luomista.
i Tämä työ on meille mahdollista,
i koska meillä on Wladimir Iljitshin
arvokas testamentti edessämme. Sen
avulla voimme välttää paljon vir­heitä
ja osaamme oikein taistella.
Sellaisen testamentin saattoi kirjoit­taa
vain kommunisti, joka itse o l i
vallankumoustabtelij a kiireestä kan­tapäähän.
— T. y .
Kabi fyöväedaokan marttyyria
Karl Liebknecht ja Rosa Luxemburg murhattiin petturien käskystä,
tammik. 15 pnä 1919
Kuluvan kuim aikana vietetään
kaikkien maiden vallankumouksel­listen
työläisten keskuudessa muis­tojuhlia
kahden työväenluokan
marttyyrin muistolle. Maailman
imperialistien verileikin parhail­laan
riehuessa ja Saksan junkkeris-min
syöstessä miljoonia kansalaisi­aan
hirvittävään ihmisteurastukseen,
nostivat Karl Liebknecht ja Rosa
Luxemburg taistelulipun imperialis­tista
solaa vastaan. He yllyttivät
Saksan ja kaikkien maiden työläisiä
kapinaan kapitalistisia hallituksiaan
vastaan. Kiihoittivat sotilaita tot­telemattomuuteen
päällystojään koh­taan.
Nämä taistelijat puhuivat suuris­sa
työväenkokouksissa, kirjoittivat
lentokirjasia, lehtisiä ja artikkeleita
sotaa vastaan. Toimviat kaikella
energiallaan kuten vallankumouk­selliset
sotilaat ainakin.
Tällaisen toimintansa johdosta
saivat nämä molemmat henkilöt kär­siä
sodan aikana vankilatuomioita.
Vapauduttuaan lyhemmästä van-keusrangaistpksestia,
jatkoivat Lieb­knecht
ja Luxemburg kumouksellis­ta
työtään. Vihdoin heidät uudes­taan
vangittiin keväällä v. 1916,
kun he aikoivat järjestää sotavas-täisen
vappumielenosoituksen.
Vuonna 1918 poliittisille vangeil­le
annetun . amnestiän , perusteella,
pääsivät nämä toverit vapaiksi. Heti
sen jälkeen he ryhtyivät taas ku­moukselliseen
työhönsä. Johtivat
Saksan työväen vallankumoustaiste-luita
mainitun vuoden lopulla, pe­rustaen
^en keskuuteen Saksan
Kommunistipuolueen, joka ryhtyi
taistelemaan monarkisteja ja heidän
liepeillään kulkevia sosialidemok­raatteja
vastaan.
Ne muutamat kuukaudet, mitä
näillä' tovereilla oli tilaisuus käyt­tää
aatteiden levittämiseen* ja jouk­kojen
järjestämiseen, saavuttivat
suurta huomiota kaikkialla maail­massa.
Heidän johtamansa Sparta-kus-
ryhmän kumousliikkeet ovat his­toriallisia
tapauksia ei ainoastaan
Saksan, vaan koko maailman val­lankumouksellisten
taistelujen kes­kuudessa.
Mutta petos oli tapahtunut työ­väenliikkeen
omassa keskuudessa.
Katala ja häpeällinen petos. Sak­san
sosialidemokraattiset johtajat
olivat myyneet itsensä imperialis­teille.
Sosdemit ryhtyivät pelasta­maan
porvarillisen yhteiskunnan
varmasta perikadosta. Sosialide­mokraattisesta
johtoherrasta, Nos-kesta,
tehtiin sotaministeri, joka sai
tehtäväkseen ryhtyä kukistamaan
vallankumouksellisen liikkeen. I l ­man
sääliä tuo herrasmies komensi-kin
kaikki mustat voimat liikkeelle
kumousta vastaan. Kuularuiskut
pantiin toimimaan työväenluokan
rivejä vastaan.
Kumouksen johtajat oli ensikä­dessä
poistettava! Siksi Karl Lieb­knecht
ja Rosa Luxemburg vangit­tiin
ja raakamaisella tavalla mur­hattiin
Berliinin kadulla, tammi­kuun
15 pnä, 1919.
Tuo teko on yksi mustimpia ja
likaisimpia tekoja, mitä. sosdem-herrain
petturipolitiikassa on ta­pahtunut.
Noiden häpeätöidensä
vuoksi kantaakin koko kansainvä­linen
sosdem-liike uutta nimeä:
noskelaisuus. Heidän pääpyqvelin-sä
nimi on todellakin erinomainen
symbooli, tunnusmerkki koko pet­turi
joukolle. Kaikkialla, missä nos-kelaisuuden
nimi mainitaan, palaut­taa
se-mieliimme tuhansien kumo­uksellisten
työläisten Ja heidän joh­tajiensa
Liebknechtin ja Luxembur­gin
murhaamisen..^
Nuo toverimme tulevat ikuisesti
säilymään työväenluokan historiassa
marttyyreina. Heidän esittämään­sä
aatetta, kommimismia, ja heidän
tekojaan, vallankumouksellista työ­tä,
me tänä päivänä jatkamme.
Kunnia kaatuneiden sankariemme
muistolle! Koroittakaamme kor­kealle
heidän nostamansa taistelu­lippu!
Älkäämme lannistuko vaa­ran
hetkelläkään, vaan taistelkaam­me
viimeiseen asti kuteh hekin teki­vät.
— T. N. C.
Suomen luokkasodan vaikutus Canadan
K i r j . A. T. H I L L .
Suomen luokkasodan syttyessä,
tammikuussa 1918, Canadan suoma­laisen
työläisaineksen sydämet sy-kahtivät,
innostavana häämötti jo
Suomen työväen voitto. ' Koska ei
Venäjän tsaarismin painajziinen ol­lut
esteenä, niin odotettiin Suomen
tilanteen, helposti yhdistyvän Venä­jän
työvä^tön nousun kanssa.
Canadassa elettiin silloin suur­sodan
kiihkoisassa mielialassa, jon­ka
yhteydessä kohdistui liittolai­suus-
kiihko kaikkia niitä vastaan,
jotka uskalsivat nousta vastusta­maan
sotaa ja tulkitsemaan tilan­netta
materialististen tosiseSdcojen
valossa. Sodan vastustaminen ja
materialististen syitten lausuminen
tulkittiin saksalaismielisjryden i l ­maisuksi.
Venäjän vallankumouksen liekit
olivat jo sytyttäneet luokkatietoisen
työväestön mielet ja sisäinen innos-
;us toivöisasti leimahteli työtäteke­vän
luokan tulevaisuuden voitosta.
\äin oli jo Suomen vallankumouk­sen
taistelujen hetkellä seh-innj-t mi­hin
pitäisi p}-rkiä. Talidottiin olla
Suomen työväen taisteluissa muka­na.
Tuntui niin kotoisalta ja siksi
seurattiin mielenkiinnolla.
Canadan suomalaisesta väestöstä
oli enemmistö vallankumouksen
puolella. Vastustavat ainekset aluk­si
julkisuudessa salasivat todellisen
kantansa, mutta samanaikaisesti s i -
tä innokkaammin toimivat saldcäh*
mäisesti, p)rrkien' kaikkialla paikal­lisille
viranomaisille ja työnanta­jille
y.m. saattamaan vakuuttavasti
selväksi, kutka ovat työväen halli­tuksen
puolella ja samalla vääris­tellen
uskotellen, että ne ovat myös­kin
saksalaismielisiä.
Suomen taistelujen ollessa käyn­nissä
suur-sodan lopussa, täällä Ca­nadassa
kohdistettiin hallinnollinen
vaino luokkataistelukannalla oleviin
työläisiin. Aikaisemmin, jo w.
1916 ja 1917, oli estetty Yhdysval­tain
puolella ilmestyvät suomalaiset
työväenlehdet tulemasta maahan
Suomen valkoterrorin täkäläisten
apurien mustan työn seurauksena.
Näin ollen oli itsestäänkin selvää,
että Suomen luokkatoverien taiste­lujen
hä-\-iöc5n kääntyminen tuntui
vieläkin katkerammalta, kun siihen
yhdistyi canadalainen vaino, ' sekä
täkäläisten valkoisten ainesten pro-vokafsioni.
Kun Suomen por\-ariston luokka-
. terrorin mainingit ja kauhut saa­puivat
kiertoteitä ja lehtileikkauk-sina
Canadan suomalaisten työläis­ten
tietoon, toimivat täällä valkoter­rorin
edustajat, heittäen lokaa työ­läisten
silmille. Erikoisella julkeu-della
tapahtui valheiden levittämi­nen
heidän sanomalehtensä "Cana­dan
..Uutisten" kautta, joka ilmestyi
Port Arthurissa. Lehti ilmestyi vuo­den
lopulla kaksikielisenä ja näin
ollen muodostui mainioksi välineek­si
vääristeltyjen tietojen muokkaa­miseksi
maan englanninkieliselle sa­nomalehdistölle,
joka oli aulis an­tamaan
tilaa kaikelle tämänluonloi-aelle
propagandalle. Täten ärsytet­tiin
mielipiteet vieläkin kireäm-mälle.
Työläisten taholta järjestet­tiin
joukkokokouksia, joiden kautta
protesteerattiin tätä valhepropagan-daa
vastaan ja vaadittiin, että valkor
terrorin kaimattajain liikkeelle pa-nemain
vääristeltyjen täytyy loppua.
Osoitettiin samalla,, että valkoiset
juuri saksalaisten junkkerikiväärien
avulla mursfkasivat Suomen työ­väen
hallituksen ja ennenkuulumat­toman
terrorin avulla löivät alas
voittoisan köyhälistön.
Kesällä, v. 1918 heinäkuussa, pi­detyssä
Canadan Suomalaisen Sosia-listijärjestön
edustajakokouksessa
julkabtiin seuraavan sisältöinen
suhtautumista käsittelevä päätöslau­selma:
"Canadan S. S. Järjestön edus­tajakokous,
, kuultuaan Suomen
työväen hallituksen edustajan S.
Nuortevari toimintaa koskevat se­lostukset,
toimeenpanevan komi­tean
ja Yhdysvaltain S. S. Jär­jestön
toimeenp. komitean väli­sen
kirjeenvaihdon, päättää:
1) Antaa vilpittömän tunnus­tuksen
sille työlle, mitä sanottu
toimisto on tehnyt Suomen köy­hälistön
asian ja vallankumous­liikkeen
tunnetuksi tekemiseksi ja
kannatuksen hankkimiseksi sille
Amerikassa;
2) Edustajakokous käsittää,
että sanotun toimiston toiminta-aikana
tapahtuneet muutokset
Suomessa, ovat aiheuttaneet toi­mistoille
tuntuvia vaikeuksia toi­mia
diplomaattisessa suhteessa
Suomen työläisten hallituksen
asian ajamiseksi; mutta pitää ko­kous
yhä tärkeänä Suomen työ­läisten
katsomuksia tulkitsevan
propagandan hatjohtamisen Ame­rikassa,
johon ennenkaikkea tu­lisi
sisältyä selonteko siitä kau-
. heasta hirmuvallasta ja raa'asta
kidutuksesta, mitä Suomen por­varit
valloitushaluisen Saksan
pistimien suojassa nyt Suomen
työtätekevää luokkaa kohtaan
harjoittavat;
•3) Tästä syystä velvoittaa
edustajakokous Järjestön toimeen­panevan
komitean heti ryhtymään
varoja keräämään edellämaini­tun
propagandan harjoittamisek­si;
ja .
4) Edelleen kokous päättää,
että kerätyt varat lähetetään Yh­dysvaltain
S. S. Järjestön toi­meenpanevalle
komitealle, joka
pitäköön huolta siitä, että varat
tulevat mahdollisimman tarkoi­tuksen
mukaisesti käytetyksi."
Tässä tilantessa, v. 1918 syyskuus­sa,
julistettiin laittomaksi joukottain
canadalaisia työväenjärjestöjä, nii­den
mukana Canadan Sos.-demok-raattinen
puolue, johon Suomalai­nen
Sosialistijärjestö kuului osana.
Sama panna kohdistui myöskin työ­väen
lehdistöön.
Kun Canadan Suomalaisen Jär­jestön
toiminta kaikkien vaikeuksien
jälkeen v. 1918 lopussa voitiin uu­delleen
järjestää, ryhdyuiin kokoa­maan
rahastoa Suomen työläisten
aseman tunnetuesi tekemiseksi.
Meidän veljessiteemme Suomen pro­letariaatin
taisteluihin tekivät mah­dolliseksi
innostuksen, millä suh
tauduttiin keräyksiin. Samanaikai­sesti
kuin Yhdysvaltain puolella v.
1919 koottiin n.s. miljoonan
maikan^ rahastoa, kerättiin täällä
samaan' tarkoitukseen §7,100^30.
Sitten v. 1920 koottiin Suomen ul­kopuolella
olevien pakolaisten hy­väksi
S4,74S.0O, sekä edelleen v.
1921 luokkasodan uhrien, orpojen,
leskien ja lasten avutamiseksi koot­tiin
vielä 83,156.00 ja suuret mää-rät
vaatteita y.m. Myöhemmin on
toimittu useita kertoja Suomen tais­televan
työväestön a\-ustamiseksi.
Viimeisen parin \Tibden ajalla on
a\T]stu=ta kerätty Suomen luokka­taistelukannalla
olevain työväen leh­tien,
työväen vaalitaistelun ja nie-
1 tallisulkulaisien luTäksi.
^ Samalla kuin nrädrn lO vuoden
ajalla oleuin:e jnuluneet harkitse-1
jmaan niitä kokemuksia, mitä Suo­men
luokkasota antoi, olemme myös­kin
voineet selventää itsellemme yhä
varmemmaksi, ettei sos.-dem. puo-_|
lue kykene eikä halua työväenluo­kan
kokonaisetujen taistelua johtaa.
Mutta porvariston apurina ollen on
se erittäin kelvollisesti suorittanut
tehtävänsä. Hallituksessa ollessaan
osoittautui se olevansa porvarilli­nen
hallitus, joka puolusti lahtari-porvariston
suojeluskuntia ja ohra­naa,
ylisteli ja pani toimeen juh-lallisuidcsia
niiden hyväksi. Se ki­risti
työläisten elinehtoja. Se luo­vutti
Suojärven torpparitilukset ah­naiden
kiskurien käsiin. Täten pal­veli
se kaikin puolin uskollisesti
Suomen kapitalismia.
Leninistinen puolue, Konununisti-puolue,
joka vei voittoon Venäjän
;«yöväen vallankumouksen ja on
kyennyt suojelemaan, sitä 10 vuo­den
ajan, ja nyt ohjaa Venäjän
työväen ja talonpoikain tasavaltaa
sosialismin rdcentamisessa, on an­tanut
arvokkaan opetuksen Suo­menkin
työväelle, ja tarjoo se sa­man
opetuksen kaikkien maitten
työläisille. Suomen Kommunistipuo­lue
nyt järjestää Suomen työväkeä
vastarintaan Suomen kapitalismin
sortoa, orjuutusta ja riistoa vastaan.
Suomen Kommunistipuolue valmis­taa
Suomen proletariaattia uuteen,
voitokkaaseen kumoukseen. Olem­meko
tulleet ajatelleeksi, kuinka
kalliilla täytyi Suomen työväen lu­nastaa
kokemuksensa, kun ei aikai­semmin
syvennytty leninismiin eikä
rakennettu puoluetta sille pohjalle?
Vallankumouksellinen innostus
kylläkin jäi Canadan suomalaiseen
työväestöön itämään koston kipinä­nä
kapitalistista" • valkoterroria ja
järjestelmää vastaan. Se on jäl­keenpäin
vakiintimut jäsenyyden
kautta Canadan kommunistisessa
puolueessamme ja suomalaisessa
järjestössä, y.m. työväenliikkeen
muotojen kautta, joissa suomalaisia
työläisiä luokkataistelukannalla yh­distyy.
Mutta vain pieni osa todella
käsittää Suomen vallankumoiJcsen
heikkoudet ja rientää toiminnalli­seksi
kommunistiseen puolueeseen.
Todella luokkatietoinen työläinen
tuntee välinpitämättömyyden tur­miollisuuden
ja rientää lujittamaan
rintamaa. Tänne siirtyneet talonpo­jat
tuntevat v. 1918 seuranneet'kat­kerat
hetket ja pettymykset — pun-
NUORISON OSASTO
Karl Liebknecht -
nnorison johtaja
"Venäjän lähetystössä Beri;,-
sä", kirjoittaa Nikolai Buharin»
vietimme Karl Liebknechtin
lasta vapautumiste. Siellä o l i ^
jon ihmisiä — seura oli k n V ^ i ^T
sekalaista.... Kaikkr SS mutta kukaan ei tehnyt minuun n?-
syväUistä vaikutusta kuin e r ä s J^
ri työläinen, eräs nuori yksikättn^
mies, jolla oli kaltaiset fisvo??
keltaiset posket.^ Hän puhui
lujasti voittoomme luottaen ^•
jokainen läsnäoleva vaUankumouk
selhnen tunsi että sellaisen snW
polven täytyy, voittaa. Karl timi
tämän myöskin sUlä oli njf
massa läheinen yhteys, joka R? !^
heidät toisiinsa. Liebknecht OH
nuorison ympäröimänä; nämä Tao.
set' ennen muita olivat ne iotfr
ottivat osaa katutaisteluihin ja mi?
lenosoituksiin.
"Joitakin päiviä myöhemmin tä.
ma nuori toveri loukkaantui katn
taistelussa — poliisin miekka oli
sattunut hänen käden tynkäänsä.
Mehnng ei enään elä ja Ij^b-knecht
on kuollut; Haasenkin ovat
Scheidemannin hirttäjät haudanneet
En tiedä eläneekö enään tuo nuori
yksikätinen toveri. Mutta tämän
tiedän: .Saksan työtätekevä nuoriso
elää, s© vallankumoushenki, johon
Liebknecht Oli kastettu, vielä elää!"
• • •
nitsee — ja vielä kertovat viestit,
että talonpoikaistoverinsa; Suomessa
alkavat jo selvitä siitä. Toisille työ­läisille
selviää yhtä ja toista, mitä
silloin ei käsitetty; päätä painaa,
tunnetta kalvaa, —r aatoksissa liik­kuu
kysymys, Wköhäi]i sitä koskaan
voi sovittaa? Monet vilpittömässä
halussaan alkavat alusta — tulevat
luokkataistelijain eteen ja tunnusta­vat.
Ehkä sentään toirninnassa ja
taistelussa osoittautuu —? Mutta
noille päämurhaajille ja pöyhkeili-jöille
ei ole anteeksiantoa; heidän
tekonsa ja suhtautumisensa vaati­vat
antamaan ansaitun , kohtelun.
Suomen työväenluokan tuleva voit­to
vaatii näin menettelemään. Työ-
Iäisten ja talonpoikain hallitus täy­tyy
nostattaa.
Meidän on opittava luokkasodan
ankarista opetuksista, sekä seurat­tava
sen taistelun valmistusten ke­hitystä,
ollaksemme valmiina anta­maan
apumme muodossa tai toi­sessa.
Olemme Canadassa, tänä Suomen
luöikkasodan 10-vuotismuisto-hetke-nä.
Näemme vielä Canadan työläi­sissä
harhaluulot, monta pettymys­tä
edessään, ja tunnemme velvolli­suudeksemme
tarkata selviävän vir­tauksen
kulkua — olla sen autta­misessa
mukana — lähimpnä toi­mia
sen ' vallankumouksellistuttami-seksi
ja uhrata sille ja sen kautta
koko maailman proletariaatin kan-iainväliselle
vapautukselle. Tiedäm­me,
että Suomen tuleva huomen
riippuu suurelta osalta juuri kan­sainvälisen
proletariaatinkin taiste-luvalmiudesta,
vaikkakin lähempä­nä
voittoisan köyhälistön vallanku­mouksen
keskustaa — Neuvostoliit­toa
— siteet voidaan helpommin
Omistettu Suomen luokka­sodassa
kaatuneitten puna-sotilaiden
muistolle.
Humise hiljaa suvinen tuuli,
vällankumoussankarten yllä...
Teitä jotka uhreina kaatuitte
vapaustyön,
muistamme ain'«urun kyyneleillä...
Tuudita ajatar sankarikehtoo,
siir rauha on rinnoilla
kylmenneillä...
järjestää, kunhan kerran ollaan vie­lä
valmiit. Vertailemme täällä v.
1918 ja 1919 tapahtumia — työ-läisvastaisten
lakien voimaan saat­tamista
y.m. Muistamme, että Ca­nadassa
muodostaa maataviljelevä
osa väestöstä lähes puolen asukas­luvusta
ja vertaamme sen merkitys­tä
työväen luokkarintaman liitto­laisia
etsiessä. Lujitamme toimin­tamme
aina maan työväenliikkeen,
taistelevan yhtenäis)-yden rakenta-.
miseksi, sen voittamiseksi kansain­väliseen
työtätekeväin , valtataiste­luun
ja sen kautta kommunistisen
veljeyden yhteiskunnan luomiseksi
luokkasodan taistelijain muistolle.
Niin. Sitä kevättä taasen muis­tellessa,
jolloin ,Suomen -vallanku­mouksellinen
köyhälistö, kymmenen
vuotta sitten, tarttui kalpaan oikeuk­siensa
puolesta, kapitalismin riisto­ja
sortovaltaa vastaan, sitä muistel­lessa
tuntuu siltä, kuin punaurhot
ne astuisivat ylös kumpujen yöstä,
kehoittaen, käskien ja vaatien mei­tä
nousevaa työläisnuorisoa toimin­taan
oman aatteemnie eteenpäin vie­miseksi.
Te uljaat vallankumous-marttyyrit
olette poissa, jouduitte
porvariston koston uhreiksi'v. 1918,,
ja siksi juuri, tämän historiallisen
tapahtuman merkkipäivänä, tahtoi­sin
minä muistollenne muutaman va-janaisen
sanan k i r j o i t t a a . ..
On kulunut jo kymmenen pitkää
sorron vuotta siitä, kun Suomen
porvaristo ja proletariaatti kalpo­jansa
kalskutti, ja jossa proletari­aatti
sai sellaisen iskun, että saa­mansa
haavat vielä tänäkin päivänä
tihkuvat punaista sydänverta, tus­kaa
ja kyyneleitä... En voi kyl­liksi
sanoillaiii tulkita niitä ajatuk­sia,
kärsimyksiä, toiveita ja petty­myksiä,
mitä tuo kevät muistojensa
ketjuun kätkee . . . Sanat kauhuista
huulilleni mykistyy. Sillä tuo ke­väinen
vallankumous, luokkasota,
se oli Suomen köyhälistölle suurten
kärsimysten vuosi, sanomattomien
tuskien ja kauhujen vuö... Sil­loin
Suomen köyhälistö sai raskaan
uhrin aatteensa alttarille antaa. S i l '
loin avattiin tie tuhansiin ja taas
tuhansiin hautoihin, sorakuoppiin
ja vankilaluoliin. "Yhteiskunnan
turvallisuus" ja "isänmaan" etu niin
kerran "vaativat". Tuskin oli sel­laista
kolkkaa tuossa tuhatjärvien
maassa, jossa kuoleman sirppi ei
olisi viljaa niittänyt... Kaikkialla
riehui verenhimoinen porvaristo,
sen palkkakätyrit, kylväen ympäril­leen
tuhoa, turmaa j a kuolemaa...
Voittajana kim juhli Valko-Suomi,
niin silloin myöskin kukoisti kapi-taalikulttuurin
kukoistavat kidcka-set
— luokkaviha ja työläisvaino!
Punakapina on kukistettu — tois­taiseksi
— vieraan vallan asevoifc
man avulla, mutta kumous elää..^
Toverit! Taistelijat! Nyt kun
juhlmune tuon hisioriallisen tapah­tuman
kymmenvuotisjuhlaa, niin
kuulkaamme ajan kutsua ja käy­käämme
käsiksi toimintaan. Ke­hitys
on määrännyt meidän nyky-ajan,
kahdenkymmennen vuosisadan
työläisnuorison tehtäväksi uuden
kommunistisen maailman peruspoh-jan
laskemisen kaikkialla maail­massa;
uuden työläiskulttuurin luo­misen
ja vanhan riistoon ja vääry}'-
teen pernstuvan kapitalistisen jär­jestelmän
hävittämisen. Siksi nous­koon
jokaisen vallankumousmart-