Vapaus, July 4, 1961

              Sivu 2 Tiistaina, heinäk. 4 p. — Tuesday, July 4, 1961
VAPAUS
(UBEBTT) — Independent Labor
Organ of Finnish Canadians. Es-tsbllsbed
Nov. 6, 1917. Authorized
as Mcond class mail by the Post
Office Department, Ottawa. Pub-lltoeil
thrlce weekly: Tuesdays,
TbiäsdiSS and Saturdays by Vapaus
PuUlshifig Company Ltd., at 100-102
Elm St W., Sudbury, Ont., Canada.
Telephones:Bus. Office OS. 4-4264;
Editorial Office OS. ^-4265. Manager
E. Suksi. Editor W. Eklund. Mailing
address: Box 69, Sudbury, Ontario.
Advertising rates upon application.
Translation free of charge.
TILAUSHINNAT:
Canadassa: 1 vk. 8.00 6 kk. 4^5.
3 kk 2.50
Yhdysvalloissa: 1 vk. 9.00 6 kk'.4.80
Suomessa: 1 vk. 9.50 6 kk. 5.25
i^iitä BerUinin kysyi^^
Viime keskiviikkona ilmoitettiin Lontoosta, että pääministeri Ha­rold
Macmillan on valmiina neuvottelemaan Neuvostoliiton kanssa
Saksan ongelmasta ja. erikoisesti Länsi-Berliinin kysymyksestä. Sa­massa
yhteydessä korostettiin sitä, että pääministeri Macmillan voi
pyrkiä jonkinlaisen sovittelijan roolille Neuvostoliiton j a Yhdysval­tain
välillä tässä asiassa.
Heti yllämainitun Lontoon tiedonannon mukaan esitti Yhdysval­tain
presidentti John F. Kennedy halli'.uksensa nimissä lausunnon,
missä toistetaan Washingtonin aikaisemmat väitökset B e r l i i n i n kysy­myksen
rauhanomaista ratkaisemista vastaan.
Mistä on sitten kysymys?
Presidentti Kennedyn ja pääministeri Nikita Hrushtshevin vaih­taessa
nolielipiteitä maailman asioista Wienissä, antoi viimeksimainittu
presidentti Kennedylle NLrn muistien Saksan kysymyksen j a e r i k o i ­sesti
B e r l i i n i n ongelman ratkaisemiseksi. Kun tästä muistiosta^ j u l ­kaistiin-^
Atlantin tällä puolen monenlaisia "uutistietoja", niin Neu­vostoliitto
katsoi tarpeelliseksi julkaista koko asiakirjan B e r l i i n i n on­gelman
rauhanomaista ratkaisua silmälläpitäen.
Silta ilmenee, että Neuvostoliitto on mennyt ehdotuksissaan Sak­san
rauhansopimuksen aikaansaamiseksi ja B e r l i i n i n aseman järjestä­miseksi
^ i i n pitkälle länttä vastaan kuin yleensä j o k in valtio voi men­nä
sillohi, kun puhutaan sovittelusta, jossa kummankin puolen edut
j a oikeudet halutaan ottaa huomioon.
Se <NL) on osoittanut suurenmoista rauhanrakkautta, neuvottelu-halua;
pitkäjännittyneisyyttä j a hyviä hermoja, sanoi Suomen laajem­min
levllävä työväenlehtij Kansat Uutiset, tästä naapurimaansa ehdo­tuksesta
• . .
Mutta toisin on suhtauduttu asiaan tällä puolen Atlantin. Pitkän
aikaa on lehdistön, radion j a näköradion välityksellä lietsottu ehdoton­ta
sovitteluvastaista henkeä suuren yleisön keskuuteen. Esimerkiksi •
New YQrk Times on puhunut tässä yhteydessä "sodan partaalle aja­vasta
politiikasta", vaikka Neuvostoliiton muistiossa ehdotetaan rau-
. haUista',neuvotteluratkaisua — Saksan rauhansopimuksen allekirjoit-tämista-
vaUitsevan tilanteen mukaisella tavalla n i i n , että sotatilanne
voidaanf lopettaa vihdoin viimeinkin. Sillä sodan päättymisestä on jo
vierähtänyt y l i 15 vuotta..
NATO-liiton maat ja erikoisesti" Yhdysvallat on tässä kysymyk­sessä
melko tukalassa asemassa. Tämä sittenkin, vaikka esimerkiksi
tällä mantereella voitaisiin ihmisiä hetkellisesti harhauttaa kovapai-neisen
propagandan avulla. Muistaa nimittäin tulee, että Yhdysval­tain
j a sen liittolaisten asennetta tutkitaan nykymaailmassa tekojen,
eikä propagandapuheitten perusteella. Ja kieltäytymällä kaikista rau­hantilaa
edistävistä ja lujittavista sopimuksista ja toimenpiteistä,
Washingtonin ohjelma paljastuu entistä selvemmin sotapolitiikaksi.
Kieltäytyessään Saksan rauhansopimuksesta Washington jatkaa asial­lisesti
vieläkin sitä ohjelmaa, jonka tarkoituksena on sotilaallisin kei­noin
tuhota Saksan Demokraattinen Tasavalta ja siinä tarkoituksessa
jatkaa 'Länsi-Berliinin propagandallista sillanpääasemaa. Itä-Saksan
alueella; Joissakin muissa kysymyksissä on Washingtonilla ehkä
mahdollista* selittää yö päiväksi, mutta Saksan Demokraattisen Tasa­vallan
tunnustamisesta pidättymistä ei voida selittää millään taika­tempulla:
maailman yleinen mielipide tietää, että Saksan Demokraat­tinen
Tasavalta on olemassa ja myps sen, e'.tä sitä e i voida kukistaa
sen paremmin asevoimin kuin propagandatempuillakaan. Jos j a kun
Washington kieltäytyy Saksan Demokraattisen Tasavallan tunnusta­misesta,
niin maailman yleinen mielipide pitää sitä merkkinä siitä,
että Pentagonin sotaherrat haaveilevat vieläkin Itä-Saksan kukistami­sesta,
kuten ne puhuvat 600-miljoonaisen Kiinan 'nenän verille iske­misestä"
j a muusta sellaisesta mielettömyydestä.
, Toisaalta pääministeri Hrushtshevin kesäkuun puolivälin paik­keilla
julkaisema lausunta Saksan rauhansopimuksen solmiamisesta
voidaan tulkita vain rauhanomaiseksi ratkaisuehdotukseksi. Hän tar­josi
etmen muuta neuvotteluratkaisua ja samalla Hrushtshev kumoaa
väitteet, että Neuvostoliitto yrittää muka riistää länsivalloilta oikeu­den
päästä Länsi-Berliiniin.
"Kysymys ei ole tällä hetkellä siitä, onko rauhansopimus alle­kirjoitettava
vai e i , vaan siitä, solmitaanko tämä sopimus kahden Sak­san
valtion. Saksan liittovaltion jaijCaksan Demokraattisen Tasavallan
kanssai vaiko vain toisen kanssa niistä, ja ottavatko rauhansopimuksen
solmiamiseen osaa kaikki Saksaa vastaan sotaa käyneet valtiot, vai
vain dsa niistä." Länsivaltojen syrjään jääminen ei voi estää Neu-
VÖstolUttoa ja eräitä multa maita allekirjoittamasta rauhansopimusta.
Me uskomme, että tässä, ei auta Washingtonin "voimapolitiikka"
j a yritykset peloitella Neuvostoliittoa.
Toisaalta on syytä^ korostaa, että Washingtonin taipumattomuus
j a jyrkkyys Saksan ongelman ratkaisukysymyksessä, ei ole suinkaan
voiman vaan heikkouden osoitus. Ottakaamme yksi standarttiväite.
Meilletkerrotaan jatkuvasti, että tuhansia j a tuhansia itä-saksalaisia
pakenisi Länsi-Saksan kapitalistiseen paratiisiin, jos ei olisi rautaesip-pua
hgidän vapautensa esteenä. Mutta kun Neuvostoliitto ehdottaa
nyt'~Saksan-uudelleen yhdistämistä, mikä tarkoittaisi muun ohella
kahlajaykyistä Saksaa eroiltavan rajan ja sen yhteydessä olevan"rati-tacsiiipun"
häviämistä, n i i n : Washington pitää tällaista esitystä aivan -
mahdottomana. -Näyttää siis siltä, että Washington ei luotakaan
omiinljuttuihinsa eikä liioin halua nähdä tämän oletetun rautaesi­ripun
häviämistä^
Tässäkin järjettömyydessä on käitenkin hieman järkeä. Tosiasia
nimittäin on, että samalla kun kapitalistisen maailmanosan talous­vaikeudet
lisääntyvät, kehittyy Saksan Demokraattisen Tasavallan
talouselämä äärettömän nopeasti. Siellä ei ole lainkaan työttömyyttä
eikä pelkoakaan työttömyydestä; väestön hyvinvointi lisääntyy jatku­vasti
j a sosiaalinen huolto paranee. Kehitys on siis vallan päinvastai­nen
Ilä-Saksassa Länsi-Saksaan verrattuna. Ja mikäli halutaan pu­hua
rajaloikkauksista, niin Itä-Saksaan tulee numerollisesti enemmän
"pakolaisia" Länsi-Saksasta kuin päin vastoin. Tässä ori perussyy
siihen, miksi kansleri Adenauer ja hänen taustamiehensä haluavat
ylläpitää tätä "rautaesirippua". Se on kaiketi vaikuttimena myös sii­hen,
miksi Washington kieltäytyy vieläkin Saksan ongelman neuvotte­luratkaisusta.
Mutta-nämä seikat eivät misssään mielessä vähennä Saksan ongel­man
ratkaisutarvetta ja sen ajankohtaisuutta.
Hallituksen ja maan sotilais-johdon
politiikaista huolimatta ja
huolimatta anakarasta terrorista,
poliisimfelivallasta, sensuurista
ja lehdistön harjoittamasta aivo­pesusta
herätti talvisodan rauha
toiveita paremmasta, ja laajat
kansalaispiirit uskoivat, että oli­si
mahdollisuuksia kääntää maan
politiikan onnetonta suuntaa.. Tä­tä
osoittaa ennen kaikkea rau­hanvoimien
aktivisoituminen ja
Suomen ja Neuvostoliiton rau­han
ja ystävyyden seuran perus­taminen
tonkokuun lopulla 1940.
Nykyisen SN-Seuran lähtiessä
liikkeelle syksyllä 44 arvioitiin
välirauhanaikaisen ystävyysseu­ran
merkitystä vetoomuksessa,
jonka muotoiluun myös J. K.
Paasikivi tarmokkaasti osallistui,
seuraavasti: "Siitä alkaen, kun
Suomi oli Venäjän vallankn-mouk6cfn>
kukisrte-ttuq t?aarival-lan
saanut valtioDisen itsenäisyy­den,
on kansamme kaukonäköi­sin
osa tajunnut, että ystävällis­ten
ja luottamuksellisten suhtei­den
luominen Suomen ja Neuvos­toliiton
välille on kansallemme
sekä historiallinen velvollisuus
että välttämätön elinehto. Var­sinkin
sen jälkeen, kun Suomi
oli käynyt onnettoman talviso­dan,
alkoi kansamme keskuudes­sa
lujittua vakaumus, että epä­ystävällinen
suhde Neuvostoliit­toon
saattaa vain johtaa kan­samme
onnettoinuuksiin ja kärsi­myksiin
sekä että Suomen kan­sa
voi selvitä ahdinkotilantees-taan
ainoastaan parantamalla
suhteitaan mahtavaan naapuri­maahan.
\
Mutta kun tämä vakaumus ei
päässyt julkisuudessa, ilmene­mään
niin voimakkaasti kuin sen
kannatus olisi edellyttänyt, ei se
saanut riittävää vaikutusvaltaa
siellä, missä maan asiat ratkais­tiin.
Vilpittömän naapurisuhteen
kehittäminen estettiin. Jatkuva
virheellinen politiikka johti Suo­men
sotaan ja yhteiseen rinta­maan
Saksan kanssa koko demo­kraattista
maailmaa vastaan."
Ruhan ja ystävyyden seuran pe­rustava
kokous pidettiin 22. 5. -40.
Sääntöjensä mukaan oli sen tarkoi­tuksena
työskennellä Suomen ja
Neuvostoliiton välisten rauhallis­ten
jä ystävällisten suhteiden lu
jittamiseksi sekä molempien mai­den
taloudellisen ja sivistyksellisen
vuorovaikutuksen edistämiseksi
Seuran puheenjohtajaki valittiin
Mauri Ryömä. Hän oli juuri va­pautunut
vankilasta, johon hänet
tammikuussa -40 oli tuomittu sen-vuoksi,
että hän oli syyttänyt avoi
messa kirjeessä Väinö Tanneria
talvisotaan johtaneesta onnettomas­ta
politiikasta. Siitä huolimat a,
että seura alusta alkaen joutui an­karan
vainon alaiseksi ja että sen
puheenjohtajat, Ryömä. ja Lauri
Vilenius, vangittiin jo heinäkuun
lopulla, sai seura ilmiömäisen kan­natuksen.
Jo heinäkuun loppuun
mennessä oli seuran jäsenmäärä
noin 10,000 ja lokakuussa 45,000.
Seuran paikallisosastoja oli useita
satoja. Sen julkaisun Kansan Sa­nomien
nsimmäinen näytenumero
julkaistiin 45,000 kappaleen painok-eena
ja sensuurin kahlitseman y-leisön
tiedonnälkä oli niin suuri,
sttä numerot kiersivät kädestä kä­teen
kunnes kuluivat loppuun.
Kaksi seuraavaa numeroa ennen
lehden virallista lakkauttamista po
liisi ehti takavarikoida jo kirjapai­nossa.
Tyypillistä, että sosialidemokraat
tinen puoluejohto, nimenomaan
Väinö Tanner, kohdisti seuraa vas­taan
ankaran ajojohdin ja loi sillä
tavalla ku<in tilauksesta pohjan pian
seuraaville poliisitoimenpiteille,
vangitsemisille ja seuran johdolle
annetuille ankarille tuomioille. Vi
ranomaisten ja sosdem.puoluejoh­don
yhteistoiminta seuraa vastaan
oli saumatonta ja täydensi toinen
toistaan. Tohtori Ensio Hiitonen to­teaa
tästä tutkimuksessaan "Vää­ryyttä
oikeuden valekaavassa" mm:
"Moni johtavista sos.demmeis-ta
suhtautui puolestaan alunperin
epäluuloisesti ja suorastaan vi­hamielisesti
uuteen seuraan. RyS-män
myöhemmin poliisikuuluste­lussa^
antamien tietojen mukaan
muudan sosdem.kansanedustaja
oli vajaan viikon kuluttua seuran -
perustamisesta lausunut eduskun­nan
erään valiokunnan kokouk­sessa,
että 'oli perustettu yhdis­tys,
jonka toimintaa vastaan tar­vitaan
sensuuria ja poikkeuslake­ja'.
Väinö Tanner väitti jo 9. 6.
40 sos.dein: Uudenmaan piirijär-jestoii
kokoiiksessa, että kyseessä
oli 'selvästi kommunistinen yh-distysV
ja että.'se oli lopetettava
alkuunsa*. Myöhemmin Tanner
Turun ja Porin läänin pohjoisen
sos.dem. piirijärjestoo' kokouk­sessa
26. 6. 40. tjaistaniiseen' ni­mitti'
seuraia viidenneksi kolon-nakisl
ja vaati sen lakkauttamista.
Syyttipä hän seuran johtohenki­löitä
talvisodan syttymisestä, mi­kä
syytös raukesi'oniäan mahdot­tomuuteensa,
sillä syksyllä 1939
ei kyseioillä henkilöillä ollut pie­nintäkään
vaikutusta maamme u l ­kopolitiikkaan."
Lehdistö vastasi kaikuna Tanne­r
i n yllytykseen. Seuran jäsenet lei­mattiin
'kurittomiksi hylkyainek-siksi",-
seui'an maksulli^a ilmoituk­sia
kieltäydyttiin vastaanottamasta,
sos.dem. •puoluetoimikunta kielsi
työväentalojen vuokraamisen- seu­ran
käyttöön ja seuran kokouksissa
esiintyneitä nimekkäitäkin sosiaali­demokraatteja
vaadittiin erotetta-.
vaksi puolueesta.
- ^ E i siis ihme, etlä viranomaisten­kin
suhtautuminen seuraan muo­dostui
jo heinäkuusta lähtien var­sin
jyrkäksi. Sensuuri esti seuran
ensimmäiseksi julkaisuksi tarkoite­tun
Soihdun erikoisnumeron ilmes­tymisen.
Se oli omistettu Neuvos­toliiton
olojen esittelylle. Niinikään
sensuuri poisti seuran perustamis-julkilausumasta
kohdan, jossa ar­vosteltiin
sosdem.puolueen ja S A K n
johdon vihamielistä suhtautumista
Neuvostoliittoon. Leninin elämää
kuvaavan filmin esittäminen kiel­lettiin
heinäkuussa ja saman kuun
lopulla hajoittivat Valpon miehet
seuran suljetun kokouksen. Niini­kään
jo heinäkuussa nostettiin Val­pon
vaatimuksesta ensimmäinen
syyte seuran puheenjohtajia Ryö-mää
ja Vileniusta vastaan senvuok-si,
että eduskunnalle oli lähetetty
kirje, jossa m.m. arvosteltiin halli­tusta
yrityksistä jarruttaa Suomen
ja Neuvostoliiton ystävällisten suh­teiden
kehittymistä. Syytetyt tuo­mittiin
vankilaan "hallituksen hal­ventamisesta
j ^ maan etujen vaa­rantamisesta".
Sittemmin syytteitä laajennet­tiin
ja tuomioita kovennettiin
niin, että esim. Ryömä sai 1942
sotaoikeudelta 12 vuoden kuritus-huonerangaistuksen.
Näin pitkäl­le
johti Väinö Tannerin viha, s i l ­lä
tuomion perustana oli mainittu
Ryömän joulukuun puolivälissä
1939 Tannerille lähettämä avoin
syytöskirje.
Tunnettuja ja viranomaisten työ­tyyliä
erinomaisesti kuvaavia ovat
heinäkuun alussa suoritetut poliisi-provokaatiot
seuraa vastaan. Elo­kuun
2. päivänä kutsuttiin Helsin­gissä
koolle Toisen linjan kalliolle
yleinen kokous vastalauseena seu­raan
kohdistetusta vainosta. Sama­na
päivänä oli kuitenkin annettu
asetus, joka vaati tällaisten kokous^
ten-ilmoittamista etukäteen viran­omaisille.
Koska sitä ei oltu tehty,
kehoittivat järjestäjät monituhan­tista
kokousyleisöä hajaantumaan;
Juuri silloin tapahtui provokaatio.
Eräs talvisotaan saapunut ame-likansuomalainen
ampui sadetak-kinsa
alta taskuaseella valkoisella
käsivarsinauhalla varustetun seu­ran
järjestysmiehen Sigfrid Blom.a-i vähintäin
nin. Järjestäjät tajusivat kuiten-1 vää
tuksct olivat pitkäaikaisia kuritus­huone-
ja vankeustuomioita ja val-tiopetostuomioiden
pohjaksi esitet­tiin
mielikuvituksellisia syytöksra"
aina SO-luvun puoliväliltä saakka.
Näin suljettiin se rengas, jonka
takoamisen Väinö Tanner oli a-loittanut
jo kesäkuun alussa. Kun
nyt tarkastelee esimerkiksi seu­ran
tuonaikaisia, ystävyyttä ja
naapurirauhaa korostavia julkai­suja,
voi vain ihmetellä sitä vi­han,
petoksen ja tyhmyyden ilma­piiriä,
joka vain parikymmentä~
vuotta sitten hallitsi Suomea
niic, että tuollainen toiminta voi­tiin
leimata rikokseksi.
Kuinka oikeassa onkaan tohtori
C. O. Frietsh tarkastellessaan libe­raalina
porvarina vuoden 1945n nä­kökulmasta
noita tapahtumia:"Jo-kainen,
joka lukee selostusta SNSn
syyksi vuonna 1940 pannuista r i ­koksista
ja joka vertaa niitä saman
toiminta-alan tapahtumiin vuodesta
1944 lähtien — jolloin Ryömän a
jatus sai niin suurenmoisen hyvi­tyksen
täytyy ^.sanoa mielessään
että joko seuran toiminta vuonna
1940 ei yleisesti katsoen ollut ri­kollista
eikä yhteiskunnan vas­taista
tai sitten nykyinen seura
— tämä valtava yhteenliittymäj'
jonka johtoa hoitavat eräät Suo­men
tunnetuimmat ja luotetta-vimmat
kansalaiset ^ on peräti
rikollinen järjestö! Todellakin
täytyy turvautua näin. rohkeaan
ja eriskummalliseen huipennet­tuun:
määrittelyyn, jotta voitai­siin
näyttää toteen, kuinka kek­sittyä
oli se rikollisuus, josta
SNSää syytettiin sen ensimmäi­senä
toimintavuotena.
kanssa, joka hoitaa kulttuurisuhtei­ta
ulkomaille (VOKS),että järjes­tettiin
perehdyttäviä esitelmiä, le­vitettiin
lentokirjasia — lyhyesti
sanoen, että pyrittiin esittelemään
Neuvostoliittoa niin oikeaperäisen
aineiston perusteella kuin mahdol­lista.
Mutta — tämä kaikkihan oli
samaa kuin luvattoman avustuksen
antaminen 'vihollisen propagandal­le'
. . .
On hyvin vaikeata laskea kaik­kien
niiden vaikutelmien summaa,
loita. tavallinen kansalainen sai S-NStä
vuonna 1940 —, kansanedusta­jat
eivät saaneet parempia tietoja
kuin muutkaan. E i oikein tiennyt
mitä uskoisi.'
. A i n a k i n siltä tuntui, että halli­tus
,oli niin herkkä seuratessaan
silloista mielialaa laajojen mitään
'opimattomien piirien keskuudes­sa,
että se tapahtumien kehitystä
odottamatta katkaisi nopeasti sel­laisen
yhdistyksen elämänlanganr^
jokav maamme johtomiesten osoit­taessa
suurempaa kaukonäköi­syyttä
olisi voinut koitua Suomel­le
siunaukseksL J o silloin!''
Frietshin arvioissa on jonkin ver­ran
porvarilliselta näkökulmalta
lähtevää yleistystä ja* ymmärrettä­vääkin
puolustelevaa sävyä, mutta
samalla terävyyttä ja puolueetonta
arviota rauhan ja ystävyyden seu­ran
työstä ja merkityksestä. Kum­mastuttavan
tökeröä on, että vielä
aivan viime aikoina ilmestyneissä
sotahistorioissa esitellään yhä rau­han
ja ystävyyden seuran toimintaa
"ilveilynä järjestysvallan kustan­nuksella",
"mellakoitsemisena" ai­van
kuin lukisi välirauhanaikaista
poliisiraportteja. ' Tällaisen kuvan
rohkenee antaa esim. W. H . Hals­ti
Suomen sota 1939—45-teoksensa
toisessa osassa vuonna 1956. Tämä
on sitä historiallisten myyttien ra­kentelua,
jonka Uusi Suomi äsket­täin
totesi välttämättömäksi. E i ole
mikään ongelma, mistä syystä se
Uuden Suomen mielestä on "välttä­mätöntä",
JORMA SIMPURA.
20 VUOTTA SITTEN:
"UUTISPALVELUA"
8 miljoonaa miestä j a n. 15,000
lentokonetta voi Saksa ; asettaa
Neuvostoliittoa vastaan. Venäj än
vastaavat luvut 6 miljoonaa miestä
ja 5—7,000 lentokonetta. — STT:n
uutinen 23. 6. -4L
1100 venäläistä lentokonetta tu­hottu
sodan ensimmäisenä päivä­nä.
— Uusi Suomi 24. 6.-41.
Neuvostoliiton lento- ja panssa-riaseen
päävoimat tuhottu.
Johtajan päämaja, 29. 6.
On tuhottu tai vallattu 4000 len­tokonetta
j a 2233 hyökkäysvaunua,
mikä merkitsee sitä, että Neuvos-tovenäjän
panssarivoimat ' on suu­rimmaksi
osaksi murskattu.
— Uusi Suomi 30. 6.-41.
» • ' * ..
Vihollinen idässä on murskattu
eikä nouse.
Tuhottujen panssarivaunujen l u ­ku
18 000 j a pudotettujen lentoko­neiden
luku 14,500. — Uusi Suomi
Adolf Hitlerin puheesta 3.vi0. -41.
Islannin miehitys Rooseveltin tä­hänastisista
sotaprovokaatioista
julkein. Tikarinisku Euroopan kan­sain
selkään. — Uusi Suomi 9. 7.
1941.
Itä-Eurooppa järjestetään koko­naan
uudelle pohjalle. Saksan leh­distä
hävinnyt jo Venäjä-käsite.
— Uusi Suorai 1. 7. -41.
Romahduksen enteet yhä sel­vemmät.
Kuri heikkenee venäläis­ten
joukkojen keskuudessa.
Uuden Suomen Berlinin toimi­tukselta.
Berlin, tiistaina. Venäjän romah­dus
lähenee. Tämän vaikutuksen
saa tänään Berlinin tiedotuksista.
Stalin-linja on saanut yhä keskei­semmän
aseman lehtien selostuk­sissa.
Sillä siis ollaan. Seuraavat
sotatoimet tähtäävät (|ihän venä­läisten
viimeiseen puolustuslin­jaan,
sillä sitä etempänä heillä ei
tiedetä olevan mitään linjoja. .
— 9. 7. -41.
Neuvostoliiton kohtaloa pidetään
ratkaistuna. Bolshevistinen jättiläi-.
nen saanut kuoliniskun Stalin-lin­jan
murruttua. —- Uusi Suomi 14.
7. -41.
• « *
• . •• \t
Itä-rintaman taistelut ratkaisuun.
Sota saatetaan loppuun ennen tal­ven
tuloa.
Uuden Suomen Berlinin toimi­tukselta.
Venäjän sotaretki pn lopussa en-.-
neri talven tuloa, selittävät Berli­nin
sotilaspiirit vastaukseksi Eng­lannin
ja Neuvostoliiton taholta
esitettyihin toiveisiin, V että talvi
osoittautuisi saksalaisten joukko­jen
tehokkaaksi viholliseksi.
— 12. 9. 4 1 .
SITÄl
IA
TÄTÄ
ROUVIEN KESKEN
Rouva Aliveisu, joka asuu ker­rostalon
toisessa kerroksessa sanoo
ensimmäisessä kerroksessa asuval­le
rouvalle:
— Meillä oli eilen illalla viei ai­ta.
Toivottavasti emme häirinneet
teitä.-^'^
— Ette lainkaan. Mutta saanko
kuitenkin kysyä, että miten saitte
sen hevosen "portaita ylös?
Vanderbiit III oli "hyvässä voiteessa — Tässä eivät ole kysymyksessä
silmänkääntötemput oikeuskäsit-teillä
eikä myöskään mikään " U m -
wertung aller Werte!'', ja'kaa hän.
E i , vaan kysymys on tapauksesta,
jossa kehitys on pian osoittanut oi­keaksi
riennot, jotka vielä aivan
vastikään tuomittiin yksipuolisen . . „• , „
]a d, emok, ratiaij vastXa i•s en vu- -*ta u1k- j-l' onee_n ;G eorge Vandei-.b ilt I I;I„ ve-sen
nojalla. On nimif.äin ilmeistä,
rr
San Francisco.—. Kaupungin kuo­lemansyyntutkija
Henry Turkel sa­noi
viime tiistaina, että monimil-että
SNSään suhtauduttiin ja sitä
arvioitiin vuonna 1940 sen käsitys­kannan
mukaisesti, joka ei ollut
vallitsevana Suomessa vuodesta 19-
18 ja varsinkin lapuanliikkeen lois­topäivistä
saakka ja joka — paitsi
että se soti demokratian peruskä­sitteitä
vastaan — hyvin huonosti
vastasi virallisesti tähdennettyjä
pyrkimyksiä päästä jännityksen
laukeamiseen ja ystävälliseen lä­hentymiseen
Suomen ja Neuvosto­liiton
välillä . . .
On syytä muistaa, että . . . jo
sellaisen kansalaisyhdistyksen pe­rustaminen,
jonka tarkoitusperiin
kuului rauha ja ystävyys Suomen ja
Neuvostoliiton välillä, oli jotakin
tavattoman epäillyttä-
Muistan kuinka asiasta
k i n heti, että törkeä murha o l i etu- keskustelevat kansanedustajat piti-ressä
oli .23 pros. alkoholia silloin
kun hän putosi hotellihoueistonsa
kymmenennestä kerroksesta ja me­netti
henkensä.
San Fransiscossa katsotaan, että
henkilö on juovuksissa silloin kun
hänen veressään on .15 prosenttia
alkoholia.
Turkel sanoi maanantaina, että
Vanderbiltin kuolema voi johtua
tapaturmasta tai itsemurhasta, mut­ta
huomioiden sen paikan, mihin
hän putosi "tapaturmainen kuole­ma"
näyttää epätodennäköiseltä.
Kuolemansyyn tutkimus ei ole
muuttanut aikaisempaa käsitystäni,
sanoi Turkel.
ONNELLINEN JA ONNETON
Kaksi hyvää ystävää jotka ovat
menneet naimisiin samoihin aikoi­hin
tapaavat toisensa Jälleen vuo­sien
kuluttua.
— Miten olet voinut'.'
— Mainiosti. Vaimoni on enkeli.
—• Vai niin, minun vaimoni elää
vielä.
LÄÄKÄRIN EREHDYS
Tohtori: — J a sitten korkeintaan
pari sikaria päivässä.
Potilas: Enkö voisi kokeeksi
tyytyä yhteen —- en ole nimittäin
tupakoinut aikaisemmin!
TYYTYVÄINEN
Ollakseen ehdottomasti tyytyväi­seen
ihmisellä täytyy olla huno.
muisti eikä lainkaan mielikuvitus­ta.
käteen suunniteltu toimenpide ja vät ei vain hassunkurisena ajatella
että poliisi toivoi järjestyshäiriöitä •'^aan perivihollisen kanssa, vaan o li
päästäkseen iskemään kokousylei-! Päivänselvää, että s e . o l i rikollista!
soon. Kiihtynyt väkijoukko saatiin
nopeasti rauhoittumaan ja se. pois­tui
häiriöittä. Poliisi pelasti agent­tinsa,
joka sai muodollisen viiden
vuoden tuomion mutta hätyytettiin
jo muutaman kuukauden kuluttua
hiljaisuudessa maasta.
Pari päivää myöhemmin järjes­tettiin
uusi kokous, joka niinikään
päättyi provokaatioon ja tällä ker­ralla
onnistuttiin myös saamaan ai­kaan
raaka poliisimellakka. Poliisi
piiritti Hakaniementorin tienoilla
kokoontuneen 5—6 tuhantisen y-leisöjoukon,.
ratsupoliisit pieksivät
sitä ja ajoivat ihmisiä j a paikalle
kutsuttiin myös palokunta: Kesken
kaiken syttyivät torille pystytetyt
korkeat halkopinot tuleen. - .
Näin sai lehdistö aiheen syyt­tää
rauhan j a ystävyyden seuran
jäseniä ilkivallan tekijöiksi, huli­noitsijoiksi
ja pinonpolttajiksi ja
koko seura leimattiin rikolliseksi.
Syksyllä 1944 sai Mauri Ryömä
erään Ville Saksan enn^n itse­murhaansa
kirjoittaman kirjeen,
jossa tämä tunnusti sytyttäneen­sä
jonkun poliisiupseerin käskys-j
a 10,000 markan maksusta, p i ­not
tuleen.
Samanlaisia poliisihyökkäyksia
suoritettiin muuallakin, Turussa 7.
8. järjestetty monituhantinen kan­salaiskokous
päättyi niinikään po-liisimellakkaan,
jossa kaksi ihmistä
sai poliisin taskuaseesta surmansa,
näistä toinen, luodin vatsaansa saa-:
nut nuorukainen, oli kaiken lisäksi
sivullinen. Poliisi oli siis ampunut
sumeilematta sinne tänne, missä ih­misiä
näki.
Marras-joulukuussa, jolloin yh­teistyöneuvottelut
Saksan kanssa
oli viety j o melko pitkälle ja uusi
sota' häämötti näköpiirissä, aloitti
hallitus lopullisen 'leikkauksensa.
Joulukuun lopulla annetulla^ pää­töksellä
seura lakkautettiin ja sitä
seurasivat myöhemmin laajat van­gitsemiset,
joista Mannerheim vuo­den
vaihteessa oli esittänyt henkilö­kohtaiset
vaatimuksensa. Rangais-
Kun kerran kommunismi on lailla
kielletty, niin o l i l u o n n o l l i s e s t i—
jos pääteltiin aivan loogillisesti - r -
sekä lain että hyvän yhteiskunta­moraalin
vastaista levittää tietoja
siitä, mitä oli saatu aikaan käyttä­mällä
kommunismin menetelmiä.
Ei siis ole ihmeteltävää, jos pidet­tiin
raskauttavana sitä, että S NS
tahtoi esimerkiksi järjestää Neu­vostoliiton
oloja^ esittäviä näyttely­jä,
että asetuttiin yhteyteen sen
neuvostovenäläisen keskusjärjestön
Opettaja perheenemännälle (lukukauden päättyessä: Ja tässä, viekää omaan hoiviinne
rakkaan lapsenne! • '
PÄIVÄN PAKINA
"Vähän yllättynyt"
Oltavvasta viikko sitten maanan
taina tulleessa CP;n uutistiedossa
kerrottiin RGMPtn : pidättäneen
miiinitlunn päivänä. Glengarry-
Presco.t-vaiiliahietta aikaisemmin
alahuoneessa edustaneen liberaali­puolueen
jäsenen, Raymond B r u -
neaun syytettynä lahjusten vas­taanottamisesta
ja petoksesta.
Bruneau oli liberaalipuolueen
edustajana alahuoneen jäsenenä
VV. 1949—57.
Häntä syytetään kymmenen tu­hannen
dollarin suuruisen lahjus-määrän
vastaanotosta erään maa­kaupan
yhteydessä. Abe Bergero-nilta
ostettiin hallitukselle maata,
mihin rakennettiin sitten postitoi­misto.
Maasta makseltiin H8,000
ja siitä meni poliisien kertoman
mukaan maasuksi liberaalipuo­lueen
kansanedustajalle yksi vii­desosa,
eli $10,000.
Sen lisäksi — näin kerrotaan —
tähän kauppaan sisältyi Bruneaun
lupaus, että Bergeron saa hallituk­selta
elinikäisen toimen. Bergero-nin
(maan myyjän) kerrotaan saa-neenkin
toimen St, Lawrence Sea-way
hallinnon' palvohiksossa, mut­ta
kun liberaalit hävisivät vaaleis­sa,
niin konservatiivit erottivat hä­net.
Lahjusten vastanotlamisesta voir
daan rikoslain mukaan tässä tapa­uksessa
langettaa 14 vuoden van­kilatuomio.—
A_
* * • *
Quebecissa on liberaalien aloit­teesta
pöyhitty viimeaikoina mu-nalukkolaistaan
ja muista äärioi­keistolaisista
edesottamisistaan
tunnetun, edesmenneen M . Duples-sisin
johtaman Union Nationale-puolueen
haUituksen rötöksiä — ja
niitä näyttää riittävän!
Näitä rötöksiä tutkii kuninkaal­linen
komissio. Viime keskiviikko­na
oli tämän komission kuulustel­tavana
eräs konservatiivipuolueen
järjestäjä joka tunnusti saaneen­sa
"maasuksi" yli $20,000 sen l i ­säksi,
että hän harjoitti hieman
omalaatuista liiketoimintaa Dup-lessisin
hallituksen k-anssa.
Multa puhukaamme suulla s uu
remmalla, ettei meitä syytettäisi
"liioittelusta".
" L u c i e n Boucher, Quebecin itä-alueen
konservatiivipuolueen pää­järjestäjä
tunnusti tänään Union
Nationalen asioita tutkivalle ku
nirtkaalliscUe komissiolle, että hän
o l i saanut yli $20,000 kickback
lahjuksia maakuntahallituksen os­toksista
viiden vuoden ajalta, ker­rotaan
Glqbe and Mail-lehden uu-tistiedossa
kesäkuun 28 päivältä ja
jatketaan:
Kysyttäessä minkä järjestön hy­väksi
hän nyt työskentelee.
Boucher vetosi puheenjohtajaan
. . . ettei tällä kysymyksellä ole
mitään yhteyttä . . .
Vastatkaa vain teille tehtyyn ky-rötöksiä
tutkivan kuninkaallisen
komis-sion kuulusteluissa on mai­nittu
useita hyvin arvovaltaisina
pideltyjen yhtiöiden nimiä. Esim.
Boucher tunnusti. saaneensa —
tutkimuksen alaisena olevana ai­kana
DOSCOlta, Brandram-Hen-dersonilta,
AUied Cheir.icalilta,
Sisco Paintilta, Gobra Industries-iltä,
Gharles Gusson Parts and
Equipments Ltdcltä ja .Sicarliltä
$21,448.
symykseen, j a j o i sillä ei ole m i - . . Toisena "vastahakoisesti" esiin-tään.
tekemistä- iutkimuksen kans- tyneenä todistajana kuultiin uutis-sa,
me jätämme vastauksenne tietojen mukaan Henri LallierT
huomioimatta", sanoi (puheenjoh- nimistä opettajaa Quebecin kaupun-tajana
toimiva) tuomari Elie Sai- gista. Hänen sanotaan olevan Ga-nadan
Transkalaisei! patrioottisen
järjiestöh, St. Jean Baptiste Socie­tyn
johtajan. . Hän tunnus;ti saa--
neensa $800.00 kickbacks-Iälijuksia
(kickback tarkoittaa sellaista mak­sua
tai korvausta, minä myyjä' t a i
välikäsi saa aiheettomasti, e l i lah­jukseksi
kaupan hankkimiisesta tai
välittämisestä — K ) -
"Minä en koskaan pyytänyt kick-ba.
ck-maasua ja niin muodoin en
tiedä kuka suositetll sitä minulle",
sanoi Lallier.
Mutta kun häneltä kysyttiin, että
miksei hän lähettänyt kickback-shekkejä
takaisin, jos hän ei ker­ran
niitä halunnut, Lallier vastasi:
"Koska ne (shekit) oli tehty mi­nulle
asianmukaisella tavalla, mi­nä
pidin ne vaikka olinkin vähän
yllättynyt.''
v"Vähän yllättynyt!" ;
— - k ä n s ä k o u r a .
vas. ••
Boucher sanoi komissiolle, että
hän on työskennellyt konservatii­vipuolueen
liittovaltio] ^rjestön hy­väksi
syyskuusta alkaen v. 1957,
jolloin hän sai palkattoman loman
Quebecin kaupungin vanhimman
tilintarkastajan toimesta.
Boucher sanoi sen lisäksi, että
hän sai rahaa maakuntahallituksel­ta
oletetusta välityksestä, hän y l ­läpiti
liikettä mikä myi Quebecin
maakuntahallitukselle $175,000 ar­vosta
raskasta koneistoa, mistä hän
sai vajaan 10 prosentin myynti­palkkion,
Kysyttäessä, onko hänen liik­keensä
ollut toiminnassa Union
Nationale-hallituksen kukistumisen
jälkeen. Boucher sanoi: 'luonnol­lisesti
ei' : . .
Quebecin maakuntahallituksen