Vapaus, July 16, 1949

              l.r'^-.•-'-:T• 'Sivu 2 Lauantaina, heinäk. 16 p., — Satur., July 16
.pii
• - tv
••••.vi':-
Ä H
atBMart} — InrVprndririt lAbor
OrsKD of FisnUb CamA\aM K » -
Ubllibed NoT. «tb 1917, AntlKStzed
M peeoDd dsM mail br the Pxmt
Office Departmeixt, OtUw». Pob-lUhed
tbrke. w e ^ : Tuecdays.
JhibUibtss Company Et 100-103
Bm SU W , Sudbury, Ont, Cuada.
UtUxfal O0k»
ÄSvSssEsrtsa:
Tnntttkmtmci*
TUjLxmBnmAT.
CanadaiM: * * ^ } JS
YbdmBDolm: 1 vk. 7 JM « kk. S JO
SYNTYMÄ­PÄIVIÄ
KONNI ZEUACUS:
Mutta kuten sanottu, inkvisitionivainot kerettiläisyyttä
vastaan olivat katolisen kirkon keksimiä, kehittämiä ja käyt­tämiä
maallisia sortotoimenpiteitä, joiden tarkoituksena oli
pakkokeinoin säilyttää katolisen kirkon ylivalta silloin tunne­tussa
sivislysmaailmassa. Mutta eri kansojen vapaussodat,
Ranskan vallankumous ja Napoleonin valloitukset hukutti­vat
verivirtoihin tämän väkivaltaisuuteen perustuvan kato­lisen
kirkon "auktoriteetin" samalla tavalla kuin kreikkalais­katolisen
kirkon taantumuksellinen johto tuhoutui myöhem­min
yhdessä tsaarinvallan kanssa Venäjällä. Kaikesta vasta­rinnasta,
julmuudesta ja terrorista huolimatta katolinen
kirkko joutui antamaan periksi aina siinä määrin, ettei sillä
oie enää moraalista rohkeutta puolustaakseen keskiaikaisia
inlcvisitionivainojaan, paitsi "historiallisesti oikeutettuina"
tekoina.
I Varmaa myös on, että paavin uusinkvisitsioni nykyajan
kerettiläisyyttä vastaan^on tuomittu epäonnistumaan. Ainoa
initä Vatikaani voi taantumuksellisella politikoinnillaan saada
aikaan on se, että katolisen kirkon korkein johto voi hieman
viivästyttää historian kehitystä, mutta samalla se nostattaa
Uuskerettiläisyys ja -inkvisitioni
Vaikka keskiaikana huippuunsa kehitetty raaka ja veri-
• nen inkvisitioni vaino ei voinut pelastaa katolisen kirkon
-^hdasöppisuuden" maailmanvaltaa kerettiläisyyttä eli vää-
, Täoppisuutta vastaan, niin paavi Pius XII on njrt uudelleen
ottanut'sen käytäntöön kutistuvaa valta-asemaansa puolus­taakseen.
Vatikaanin julkai.scma ukaasi uhkaa kirkosta erottami­sella
ja sakramentin kieltämisellä (roviolla kun ei enää voida
vääräuskoisia polttaa) koko maailman katolikkeja ja erikoi­sesti
katolisia pappeja, jotka millään tavalla tukevat mitä
'Tiyvähsä hallitusta jonka paavi luokittelee "kommunistiseksi"
tai kirjoittaa mihinkä hyvänsä "kommunistiseksi" leimattuun
lehteen tai julkaisuun tai eles lukee mitään "kommunistisia"
lehtiä, julkaisuja tai kirjasia. Täten roomalaiskatolisen kir­kon
korkein johto on asettunut poikkiteloin historiallisen ke­hityksen
tielle ja ihmisten ajatusten vahdiksi'— ja saa siis
syyttää itseään, jos se tämän seurauksesta joutuu historian
armottomien myllynkivlen murskattavaksi.
Tosiasia nimittäin on, että tämä Vatikaanin uusin "kom-
...jpjinismivastainen" panna — joka kohdistuu kaikkea yhteis­kunnallista
edistystä vastaan mitä paavi ei hyväksy — on
4»eikkouden ja epätoivon vimmassa tehty yritys tarttua huk­kuvan
tavoin oljen korteen. Esimerkkinä mainittakoon
'ilCamille M. Cianfafran asiaa koskeva Rooman Idrje, missä
, t^ipän pannan perusteluksi muun ohella tunnustetaan, että
kommunistit eivät ole uskonvainoja järjestäneet, kuten on
-väitetty, mutta todetaan, että monet katoliset papitkin ovat
pyytäneet paavilta lupaa antaa tukensa kommunistien sosiaa­listen
uudistusten ohjelmalle, minkä he hyväksyvät, silti säi-
. Jyttäen uskonnolliset vakaumuksensa. Tähän paavi vastaa
asiallisesti, että hiiteen kaikki vakaumukset, sillä katolisten
•^pappien pitää ensitilassa politikoida kaikenvärisiä "kommu-
" ttisteja" vastaan ja vasta sitten huolehtia uskon asioista, Mut-
' ta kun keskiajan inkvisitionitoimenpiteet olivat piispojen val­vonnan
alaisena ja "vääräuskoisen" oli mahdollista katumuk-senteon
perusteella päästä piispan avulla pois pannasta, niin
nykyisen uusinkvisitionistisen vainon aikana voi ainoastaan
paavi "itse" antaa armon niille, jotka rohkenevat puolustaa
Euroopan nälkäisten työläisten ja talonpoikien oikeuksia ah­neita
kapitali-steja ja keskiaikaista maaorjuutta edustavia kar­tanonherroja
vastaan. i
' Tämä paavin viimeinen ukaasi suurkapitalistien ja kar­tanonherrojen
puolesta on epäilemättä tarkoitettu peloittele-maan
uuden ajan "villityksen" vaikutuspiiriin joutuneita ka-
' tolisia. Tässä suhteessa se on verrattavissa paavin kuuluisaan
ja aikoinaan suurta huomiota herättäneeseen syllabus " L a -
mentabili":in (3 p:ltä\heinäk. 1907) joka on kohdistettu moder-nismia
vastaan. Samalla tavalla se myös tulee epäonnistu-
; maan. Meidän tulee vain muistaa, että inkvisitionia ^ keret­tiläisen
vääräoppisuuden tutkimista ja vainoamista — on ka-
, tolisen kirkon toimesta puolustettu nykyaikana pääasiallisesti
' väin historiallisesti oikeutettuna, ja keskiajalla ominaisena
; menettelymuotona, joka meidän korkeamman sivistyksemme
samaten kuin ehdottoman rakkaudenuskonkin kannalta kat­soen
on nykyoloissa pidettävä vääränä. Kun historia näin
tuomitsee katolisen kirkon inkvisitionin keskiajalta, niin var-maa
on, että uuskerettiläisyyden vaino tällä vuosisadalla saa
vielä ankaramman tuomion ja häpeän osakseen.
Kerettiläisvainojen historian pitäisi olla sekä varoitukse-
='.iiff paaville, että lohdutuksena niille katolisille, joita nyt uha-f
taan uusinkvisitionilla.
; Katolinen kirkko joutui toiselta vuosisadalta alkaen puo-
; lustamaan itseään ja laajenemispyrkimyksiään siten, että kir-
, kosta erotettiin "vääräuskoisia" piispojen harkinnan mukaan.
Mutta Konstantinus Suuren ajoista alkaen kerettiläisiä vas-
; taan ruvettiin käyttämään vakavampia maallisia rangaistuk-
: sia, kuten maanpako, omaisuuden ja kansalaisoikeuksien me­nettäminen
ja lopulta otettiin käytäntöön kuolemanrangais-
" tus. Aluksi vääräuskoisten rankaiseminen oli piispojen asia,
; mutta jo v. 1229 Toulousen kokouksessa päätettiin perustaa
' erikoisia kerottiläistuomioita ja inkvisitioni tuli entistä sääli-
; mättömämmäksi. Aikakauskirjat kertovat, että esim. Espan-
? jan inkvisisiittori Thomas de Troquemadan (1483—99) johta-
[ mana poltettiin roviolla noin 2,000—8,000 vääräuskoista elä-
! vänä ja muuten rangaistiin noin 20,000—90,000 henkilöä. Ja
kuten olemme koulukirjoista lukeneet, uskonpuhdistuksen
jälkeen joutuivat protestantit katolisissa maissa vainojen
. alaisiksi, .jotka jatkuivat aina 19. vuosisadalle asti. Kuului-
^ sammat näistä olivat Ranskassa tapahtuneet hugenotti-vainot,
- Thornissa 1724 toimeenpantu verilöyly, sekä evankelisten
karkoittamincn Salzburgista 1731. Ja siltä varalta, ettei ke­hitettäisi
mitään vääriä teorioita meidän protestanttien "pa­remmuudesta",
on paikallaan palauttaa mieliimme, että käuän
aikaa on protestanttisissakin maissa ollut käsityksenä, että
erinäisiä kirkon opeista poikkeavia mielipiteitä oli pidettävä
rangaistusta tuottavina toimenpiteinä. Esim. mainittakoon,
; että Ruotsi-Suomessa rangaistiin useiden 1600 luvulla annet­tujen
asetusten mukaan luterilaisuudesta luopumisesta kaik-
/ kien oikeuksien menettämisellä, maanpaolla ja jopa kuole­mallakin.
Tänään täyttää Verdunissa Qoe.
Montrealin seudun yksi vanhimpia
suomalaisia, Hmrjr galmeU, eli Jtuten
hänet yldsemmin tunnetaan. Pappa
Salmela, 73 -vuolta. Vanikana työvä-cnliHUeen
kannattajana j a avuliaana
miehenä hän nauttii suurta arvonan­toa
suomalaisten piireissä. Onnitte-lemms!
Mitä muut sanovat
EhAXA M A A . V n E - E S TE
Kun 300 paunaa painava rouva vai
neitonenko hän lienee, Esther Cons-tantlono,
tuomittiin $25 sakkoon tai
10 päiväksi vankilaan Juopuneena
seisomisesta keskellä maantietä. Ja
tämä "syytetty "heikompi astia", val­litsi
vankilatuomion, niin polilsltuo-mari
O. S. Holllnrake Torontosta,
lausui: "Te vaarannatte autoilevan
yleisön."
.• ' • •
K A K S O S E T
Auton kaksi kiasaa: Löysä taijeri Ja
"täynnä" oleva ajuri. — Sudbury
Daily Star.
• « •
K U N K U R I K K A E R O T E T T I I N .
S U O M E N S O S . D E M . P U O L U E E S TA
Minä tahdon sanoa, että minä en
pelkää Kurikasta olevan mitään vaa­raa.
Hänhän on rauhallisin ihminen,
mitä maa päällään kantaa. Hän ei
tee kirpullekaan pahaa, koska se on
hänen periaatteitaan va.staan (nau­rua).
Kysymys on sitä, pidämmekö
me keskuudessamme tunnettuja so­sialidemokratian
vastustajia Ja minä
vastaan, että el. (Ääniä: E i , e i pide­tä!)
Ensimmäinen tärkeä tehtävä,
mikä tällä kokouksella on, on puhdis­taa
puolue. Me olemme niin kauan
sitä koonneet. I^e olemme haalineet
kokoon Joukkoja^ kysymättä onko
niillä uskontunnustusta, onko niillä
uskoa. Nyt me rupeamme sitä k y ­symään.
Nyt me rupeamme puoluetta
pienentämään. (Hyvä!) Me rupe­amme
saamaan tarpeeksemme^ K u r i ­koista,
Luodoista Ja punakaarteista.
(Hyvä!) Minä en tahdo, että te hy­väksytte,
mitä minä sanon, mutta sil­loin
minä eroan tästä puolueesta, Jos
el näitä eroteta. (Hyvä!) . . . Jos
tämä on hajanainen joukko, Josta yk­si
vetää yhtäälle, toinen toisaalle. Jos­sa
toimivat kaikki pienet perkeleet­kin,
kysymättä mitään ohjelmaa, hit­toako
me teemme sellaisella puolu­eella.
(Hyvä. hyvä!) . Parempi on
pieni joukko. Joka tietää mitä tahtoo,
Ja tahtoo, mitä tietää." — Taavi Tai­nio,
Suomen sosialidemokraattisen
puolueen V puoluekokouksessa Oulus­sa
V. 1906. • • •
T A U T I P A H E N E E ' Y H Ä
J A L A ; I K K E I T X E I O L E
Pelkkä pettymys näyttää tervehti­vän
kolme päivää kestäneen Suur-
Britannian, Yhdysvaltain ja Canadan
korkeiden virkailijain konferenssin
Julkilausumaa. Mitään formulaa ei
odotettukaan maailman kaupan elvyt­tämiseksi
ja paheellisten kahdenkes­kisten
sopimusten lopettamisen hy­väksi.
Mutta ei liioin odotettu, että
julkaistu lausunto ilmaisisi niin vit­kastelevan
kannan kriisin vaikutteita
kohtaan, mistä konferenssissa keskus­teltiin
. . . — Globe and Mali.
Irlantilaiset eivät
halua muistopatsasta,
London sanee sen
Dublin. — Irlannin tasavallan f i ­nanssiministeri
Patrick McGilUghan
sanoi parlamentissa täällä, että Lon­donin,
Ont. kaupunginvaltuusto h a ­luaa
saada sen Dublinissa olevan k u ­ningatar
Victorian muistopatsaan,
mikä poistettiin entiseltä paikaltaan
vuosi sitten. Patsas on ollut siitä saak­ka
säilytettävänä varastossa.
McGlllighan sanoi, että Londonin
kaupungille ilmoitetaan aikanaan, m i ­kä
päätös palsaan suhteen tehdään.
Hän kuitenkin vaikuutti, ettei Irlannin
yleisiä varoja käytetä patsaan siirtä­miseen
maasta pois.
1,500 haki 5 henkilön
työmaata
Pittsburgh. — Erään ruokatarvik­keiden
prosessoimistehtaan "työläisiä
halutaan"'-llmöitukseen vastasi 1,500
henkilöä ja lopulta oli kutsuttava po­liisi
pitämään järjestystä jonossa.
Tehtaalle tarvittiin vain 5 työläistä.
(Jatkoa)
M i j o i s - A t l a n t i n sopiontEten teki­jät
vastustavat Inppnoälfarrtt kiivailta
tällaista kat&ant<^maa. He vfttttft- j
vät, että Pohjois-Atlantin sopftmts eij
ole vain täysta sopii8ohizniass,^rbdls-<
tyneiden Kansaktintiini pe*:^fkbrjan \
kanssa, vaan että se vieläj4'^^Uaa I
Yhdistyneitä Kansakuntia.-* ttTyiU-tävät
lifäksi. että soptmos ti^i^ivjgf-
"makkaasti rauhan vatout^s^ht^ '
Tarkastelkaamme kaikk^ ' ' aäitä
vakuutuksia. .Ensiksikin huumaamme
kaksi hämmästyttävää seikkaa. YK:n
pääsihteeri i^^ve Lie la^d^n^icor-keimmat
vlrkamiefaensft nfiytttvftt kor
vin levottomilta Ja hämmentyneiltä
Pohjois-Atlantin liiton solmiamlaen
Johdosta. Tämä seikka on mainittu
Ja sitä selvitelty ameriklcalaisessa Ja
englantilaisessa s a n o m a lebäistOsBä.
Eikö olekin aika omituista, että V K : n
virkamiehet, sensijaan, että floitaisi-vat
siitä, että Y K : t a niin loistavasti
lujitetaan, kulkevatkin kasvot huoles­tuneina
Ja mieli levottomana! Onko
mahdollista, että Atlantin sopimuksen
tekijäin Julistukset, Joissa vakuute­taan
että Y K : t a lujitetaan ovat vain
bluffia SO. totuudenvastaisia?
Toinen liämmästyttävä seikka on,
että Pohjols-Atlantin sopimuksen sol­miminen
sensijaan, että lujittaisi rau­haa,
on kiihdyttänyt kylmää sotaa.
Se on merkinnyt idän Ja lännen suh­teiden
huonontumista Ja tämän sei­kan,
Jonka voimme Jokainen todeta,
pitäisi antaa meille paljon miettimi­sen
aihetta.
Koettakaamme nyt selvittää, mistä
nämä kaksi hämmästyttävää seiklcaa
johtuvat, alkamana vertailla keske­nään
poliittisia periaatteita, Joihin
Y K : n peruskirja Ja Atlantin sopimus
nojautuvat sekä toimenpiteitä. Joilla
kummankin sopimuksen periaatteita
sovelletaan käytännössä sekä lopuksi
mitä todistuksia on esitetty Atlantin
sopimuksen solmimisen puolesta Ja
missä määrin -niistä tehtävät Johto­päätökset
Ja käytännöllinen sovellu­tus
on keskenään ristiriidassa:
" Y K : n pääklrja pemstnn, kir­joittaa
mr. Tryfve Lie T K : n en­simmäisessä
vuosiraportissa, sii­hen,
että tarvaHisaasneiivostoa Jä­senet
pääsevät yksimielisyjrteen
tärkeistä kysymyksistä.
Koska pemsfctrja myöntää veto-oikeiden
Jolcaiselle vakinaise^e Jä­senelle,
velvoittaa se niitä myös
pyrkimään kesldnäiseen ylcsimleli-syyteen-
En teUd veivoUisnottani. ellen
korostaisi raporttia esittäes^id,
kuinka ehdottoman välttämätöntil
on. että valtiot pyiidvät keskinäi-seen
yhtcisymmänyltsen Ja sovin-nontahdon
hengessä Ja että ne e i ­vät
luova ponnistelemasta, ennen­kuin
ne ovat päässeet sellaiseen
yksimieHsyyteen."
Tätä Y K : n pääsihteerin esittämää
peruskirjan tulkinnan paikkansapitä­vyyttä
eivät Englannin, Amerikan.
'Ranskan, Neuvostoliiton enempää
kuin minkään muunkaaii Y K ; n Jä­senvaltion
hallitukset ole koskaan
asettaneet kyseenalaiseksi.
Pääkirjan perusperiaate on esitetty
2 artiklan 3 Ja 4 kohdissa sekä kuuluu
se seuraavasti:
— Järjestön Jäsenet selvittävät k a i i -
sainväliset riitaisuutensa rauhallisin
keinoin, siten että rauha sekä kan­sainvälinen
turvallisuus Ja oikeus e i ­vät
Joudu vaaranalaisiksi.
— Järjestön Jäsenet pidättyvät
käyttämästä kansainvälisissä suhteis­saan
uhkausta tai väkivaltaa mitään
aluetta tai valtiota vastaan eivätkä
myöskään mitään muuta menettely­tapaa,
Joka ei sovellu Y K : n päämää­riin.
Y K : n ensimmäisenä tehtävänä <m
rauhan säilyttäminen. Peruskirjan 24
artiklassa Y K : n Jäsenvaltiot antavat
turvallisuusneuvostolle "ensisijaisen
vastuun rauhan Ja kansainvälisen
turvallisuuden säilyttämisestä sekä
tunnustavat, että suorittaessaan tästä
vastuusta Johtuvia tehtäviä, turvalli­suusneuvosto
toimii niiden nimissä".
Turvallisuusneuvosto el voi suoriu­tua
tästä ensisijaisesta tehtävästään,
se ei voi turvata rauhaa, jolleivät
Y K : n vakinaiset jäsenet, Kiina,
Ranska, Iso-Britannia, Neuvostdllitto
Ja Yhdysvallat, joiden täytyy päästä
yksimielisyyteen, ennenkuin turvalli­suusneuvosto
tekee päätöksensä hyök­käystä
koskevassa kysymyksessä, pe­rusta
suhteitaan edellämainitun^ Y
K : n peruskirjan tärkeimmälle perl-
— —• ——H^v
Viime
ntn fkatn faaömatUTan pabeeiB^ J M » hän seioxj
toiicfl» tavalla nohanky^ymystä, mikä «as maaji
dessa ybä meimnän hnomlola aikana, JoOoin k
-yrittää ktfiiiii kymajrksellä saada synnjrtetyksi koi
daa. Julkalsesniie zmiacaksen paheen koimeasa
sen Julkaisi Helsiiifia Vapaa Sana.
sellaisena kuiv
aatte01e. TmraHisuusDeuvaetan v a -
kinaJset Jäsenet voivat olla erimieltä,
voivatpa ^ l ä Joutua e i i m i e l i ^ k s i s -
Eään lolisitilanteeseen. Mutta Jos ne
tahtovat noudattaa Y K : n peruskirjaa,
k i e l t ä m ä niistä takaan ei saa
epäillä toisten. rauhantahtoa.
Peruskirja antaa turvallisuusneu­vostolle
ylimmän arvovallan Ja v a l ­tuudet
sekä velvoittaa Y K : n Jäseniä
ryhtymään kollektiivisiin toimenpitei­siin
rauhan säil}rttämiseksl Ja turvaa­miseksi
niiden Ja vain niiden ohjeiden
mulcaan. Joita turvallisuusneuvosto
antaa.
Y K : n Jäseniä on nimenomaan
kielleUy ryhtymistä Inkkotoi.
menpiteisiln". Jotka määrlteOääB
"toimenpiteiksi. Jotka muodostavat
raahaa vastaan kdhdlstetalksf uh-kaokidksi
Ja loakkanksiksi sekä
hyökkäystoimiksf <vn Inka),
paitsi milloin ne ovat saoritettu
tarvalUsttosneavosten s n t a m l Ua
vaituoksllla.
•eavostMi vastmmalaisttvteen sd-iaisena,
koin se määritelfiän pe­ruskirjassa,
joka oikeuttaa turval-
Qsonsneavoston ryhtymään Joka
hetU kaikkiin tidmenpiteisiin. Jot­ka
se katsoo tatpeelUstksl raahaa
j a kansainvälisen turvallisnnden
säUyttämisdc^".
Kolmas kohta on tärkein kaikista:
siltä riippuvat molemmat toiset. Jol­lei
sitä noudateta, kaksi ensimmäistä
kohtaa ovat tehottomia, sillä siinä
velvoitetaan Y K : n Jäsenvaltioita itse
kontrolloimaan Itseään sekä rajoitta­maan
itsepuolustusoikeuttaan siten,
että se e l kumoa, heikennä tai estä
millään tavalla tiu^alUsuusDeuvoston
toimintaa ja arvovaltaa rauhan ttur-vaajana
enempää kuin niiden kysy­mysten
tutkimista. Jotka koskevat
hyökkäystä tai hyökkäysuhkaa.
Selvemmin sanottima tämä määräys
rajoittaa kollektiivista toimintaa itse-puolustustarkoituksessa.
VAIN Y K S I POIKKEUS
Peruskirjan 53 artikla. Joka sisältää
tämän kiellon alueellisten sopimusten
suhteen, sallii vain yhden poikkeuk­sen:
toiminnan. Joka on suunnattu
Hitler-Saksaa Ja sen liittovaltioita
vastaan. Joiden katsotaan vaaranta­van
rauhaa. Siinä Ja vain siinä t a ­pauksessa
peruskirja oikeuttaa pakko­toimenpiteisiin
ryhtymisen muuten
kuin turvallisuusneuvoston antamin
valtuukshi 107 artiklan määräysten
mukaisestL
ISssä pyytäisin hnomajnttaa, et­tä
"Valtiodepartmenthi valkoisessa
Urjassa'% Joka Julkaistun,» pnä
maa'Jsinrata 1949 'tedemminpno-
Uset avanaotosi^iiimakset. Jolta
Neuvostoliitto on sobninnt liitto­laistensa
lutnssa, ovat luonteeltaan
bilateraaliria j a saaamnotonsa mu­kaan
nimenomaa sannnatta Sak­san
hyökkäyksen Budlstnmista^vas-taan".
Koska nämä sopimukset keskinäi­sestä
avunannosta ovat paikallisia ja
suunnattuja Saksaa tai Saksan r i n ­nalla
taistellutta maata vastaan ovat
ne tämän vuoksi sopusoiniiussa pe­ruskirja
52 Ja 53 määräysten kanssa.
Samaa ei voi sanoa keskinäisestä
avunantosopimuksesta. Jota nimite­tään
PohJois-Atlantin sopimukseksi,
mihin Yhdysvallat on ajanut länsi­eurooppalaiset
satelliittinsa.
Peruskirjan 51 artikla. Jossa mää­ritellään,
mikä on oikeutettua itse-puoltistukseksi,
perustuu samalle po-liittiseUe
periaatteeUe kuin koUektil-vista
turvallisuutta koskeva osa. Siinä
vahvistetaan, että mikään peruiskh:-
Jassa "ei saa poistaa yksilöllistä t a i
kollektiivista i t s e puolustusoikeutta.
Jos iaseelllnen hyökkäys kohdistetaan
Jotakin jäsentä vastaan", sekä mää­rittelee
sitten tämän oikeuden r a ­joittamisen
siinä määrin kuin on t a r ­peellista
Jotta turvallisuusneuvoston
arvovalta Ja tehokas toiminta rauhan
suojelijana taattaisiin.
Tämän vuoksi 51 artiklassa mäuä-tään,
ensiksikin, että toimenpiteet,
jolliin Jäsenvaltiot ryhtyvät itsepuo-lustustarkoltuksessa
ovat päteviä vain
siihen asti kuin "turvallisutisneuvosto
on ryhtynyt tarpeellisiin toimenpitei­siin
rauhan ja< kansainvälisen tiu:-
vallisuuden säilyttämiseksi".
Toiseksi siinä lausutaan, että sel­laisista
toimenpiteistä "on viäUttö-mästi
ilmoitettava turvallisuusneu­vostolle".
Kolmanneksi silaa Julistetaan,
että nämä tofanenplteet "eivät vai­kuta
millääa tavoia tarvaHisnna-
ATLANTIN SOPIMUKSEN LÄHTÖ­KOHTA
— K O L L E K T H V I S EN
TURVALLISUUDEN HAJOIT­TAMINEN
Tässä on rauhan säilyttämisen me­netelmät
j a pääperiaatteet. Joihin pe­ruskirjan
määräykset perustuvat. K u ­ten
näette, kokonaisuus muodostaa
eheän järjestelmän, joka voi toimia
Ja säilyä niin kauan kuin näitä sen
perusperiaatteita noudatetaan.
N i i n kauan kuin turvallisuusneuvos­ton
vakinaiset Jäsenet voivat luottaa
Ja luottavat toistensa rauhantahtoon,
voi niillä olla teräviä Ja jatkuvia.mie­lipide-
eroavaisuuksia.
Mutta siitä alkaen kun turvallisuus­neuvoston
valdnaiset Jäsenet asettavat
epäilyksenalaiseksi kunldn rauhan­tahdon
Ja alkavat selitellä puolustus-valmistelujaan
sillä, että Joku tai
useampi niiden Joukosta on hyökkää-
Jävalta, silloin peruskirjan kollektii­visen
turvallisuuden Järjestelmä h a ­joaa
kappaleilcsi, eikä turvallisuus­neuvosto
voi eiiää toimia rauhan suo­jelijana.
Mutta juuri tämä on poliittinen
periaate, joka on Atlantin sopimuk­sen
lähtökohtana. Sopimuksen teki­jät
väittävät, että heitä muka uhkaa
hyökkäys Neuvostoliiton taholta Ja
että heidän . on itsepuolustustarkoi-tuksessa
valmisteltava sotaa Neuvos­toliittoa
vastaan. • '
Ainoa puolustus sopimuksen oikeu­tuksesta
perustuu siihen vakuutuk­seen,
että länsivallat ovat tehneet k a i ­ken,
mikä inhimillisesti on malidol-lista
päästäkseen yksimlelisyjrteen
Neuvostoliiton kanssa.,
Valtiodepartmentin valkoinen kirja,
joka koskee PohJois-Atlantin sopi­musta
Ja jonka olen Jo maininnut,
vastaa sangen selvästi täliän kohtaan.
Siinä mennään jopa niin pitkälle, e t ­tä
vertaillaan Neuvostoliittoa natsi­saksaan.
Samoja todisteluja käjrttä-vät
Atlantin sopimuksen brittiläiset
osakkaat.
Pohjois-Atiäntin sopihiuksen pohja­na
on poliittinen periaate, että Neu­vostoliitto
on hyökkääjävalta ja että
meidän on valn\istauduttava käyttä­mään
pakkokeinoja puolustaaksemme
katsantpkantojatnme, oikeuksiamme,
etujamme Ja väätimuksiamme suh­teissamme
tähän maahan.
T u r v a i l i suusneuvosto, väitetään
näissä virallisissa todisteluissa, ei voi
toimia, koska Neuvostoliitto käyttää
väärin veto-oikeutta, syy. Jonka vuok­si
Atlantin sopimuksen allekirjoitta­jien
on kaikissa käytännöllisissä kysy­myksissä
sivuutettava Yhdistyneiden
Kansakuntien organisatio Ja oltava
valmiit sanelemaan itse lait toteut­taakseen
itsepuqhiitfnstaan, Jonka a i ­noita
tiwmai%ttaObie itse ovat.
Täten siis PohJois-Atlantin sopi­muksen
poliittinen pmi^qienaate. on
diametxaalisesti vastakkainen sille,
joka on Y K : n peruskirjan pohjana.
ATLANTIN SOPIMUS TÄYSIN
YKin ^EBUSKIftJAN VASTAINEN
Atfaatin sopimnksea. artikJat,
Jotka läennäisesti ovat yhdeanm
kaisla Y K : B pemskirjan kanssa,
perostavat aoplmuksen poliittiselle
periaatteelle j a sen Johdosta muo­dostavat
sarjan sitoomolcsia, joita
ei voi noudattaa rikkomatta Y K : n
pernsklrjaa.
Mahdottomuus yhdistää keskenään
PohJois-Atlantin sopimusta ja Y K : n
peruskirjaa'näkyy selvästi kim ver­taillaan
«(^eilisen 5 artiklaa jälkim­mäisen
51 artiklan. Peruskirjan 51
artikla. Joka koskee itsepuolustusoi­keutta,
on merkitykseltään ensiarvoi­nen,
sillä siihen Atlantin sopimuksen
tekijät perustavat todistelunsa. He
vieläpä väittävät, että heidän suuri
liittonsa, joka käsittää puolet maa­palloa,
oi\ kaikilta kohdiltaan, vieläpä
tarkoitukseltaan j a hengeltään alu­eellinen
sopimus. Joka on peruskirjan
määräysten mukainen.
Tosiasiassa Ja kiistämättä se on
kolto maailmaa koskeva sopimus.
Jonka todellisena taikoitnltsena on
r y h t y ä '^kkotoimenpiteisiin"
hyökkäystä vastaan ilman turvalli-suuso
ra vaston antamia valtauksia,
seikka. Jonka 53 artikla kieltää vie­läpä
aIaeel?isUtakin sophnuksilta.
Stqiimnfcsea 5 artiklan mukaan
sopimuspuolet Itatsottaaan, että
"aseellinen hyökliäys kohdistetaan
Jotakin heidän Jonkkoonsa kuulu­vaa
vastaan" ryhtyvät "välittömäs­ti
erikseen selcä yhteisymmärryk­sessä
maiden osapuolten kanssa
sellaisiin toimenpiteisiin, joita p i ­detään
tarpeellisina'' lakien niihin
aseelHsen voiman käytön tarkoi-toksella
"palaattaa Ja säilyttää
tnrvallinnn PohJois-Atlantin. p i i ­rissä."
5 artiklan mukaan. Joka kerran, kun
Joku Pohjois-Atlantin sopimuksen a l ­lekirjoittajista
katsoo, että aseellinen
hyökkäys kohdistetaan sitä vastaan,
kaikkien sopimuspuolien on välittö­mästi
ryhdyttävä sotaan. Mutta s i l ­loin
kun Iso-Britannia, Ranska ja
Yhdysvallat ryhtyvät sotaan Neuvos­toliittoa
vastaan, kolmas maailman­sota
on syttynyt. Niissä oloissa 5 a r ­tiklan
viimeinen kohta jää kuolleeksi
kirjaimeksi. Siinä»sanotaan seuraa­vasti:
" K a i k e s t a tämänlaatuisesta
hyökkäyksestä Ja kaikleta sen joh­dosta
suoritetuista toimenpiteistä
on välittömästi ilmoitettava t n r -
vallisuusneuvostore. Nämä toimen­piteet
loppuvat silloin, kun tur-valUsansneuvosto
on ryhtynyt, tar­peellisiin
toimenpiteitiin rauhan ja
kansainvälisen tarvallisuuden pa­lauttamiseksi
j a säilyttämiseksi."
Se merkitsee käytännössä, että kun
maailmansota on puhjennut, sota j o ­hon
turvallisuusneuvoston vakinaiset
jäsenet ovat ryhtyneet turvallisuus­neuvoston
toisia vakinaisia jäseniä
vastaan (esim. Iso-Britannia, Ranska
j a Yhdysvallat Neuvostoliittoa Ja
kommunistista Kiinaa vastaan) kaik­kien
on kokoonnuttava turvallisuus­neuvostossa
sekä hyväksyttävä yksi­mielisesti
se, että he sanovat toinen
toisilleen lopettavansa taistelun ja
"ryhtyvänsä tarpeellisiin toimenpitei­siin
rauhan Ja kansainvälisen turval-lisyuden
palauttamiseksi ja säilyttä­miseksi".
Silkkaa mielettömyyttä!
Sopimuksen 5 artiklan viimeisessä
kohdassa mainitaan joitakin peruskir­jan
51 artUdan termejä ja selitetään,
että^ toimenpiteet, joihin ryhdytään
näiden määräysten johdosta ovat.
laillisen, yksilöllisen tai kollektiivisen
puolustuksen mielessä, peruskirjan 51
(Jatkuu seuruavaua sivulla)
r-STTÄ:
jakjumjyj
K O T T A S O D A Ä -
Etelä-Norjassa a:oitttti!jr
kyläfsä sota rettia raSioLS
denhoito viranomaiset
njattimiehiään
rotaiunyrkkyä. Mithet , , j
erään talonpojan luo. nmti,,
v^astahakoinen r^htymääa
tiin. Hän väitti, ettälfioeo!
saansa pitää k>ilä rotat
Miehet eivät kuitenkaan
kuunnella kieltoja ja « i a * !
suostui vastahakoisesti
tamiseen.
Myrkky oli erittäin t€h(4iö.'|
uhrina kuoli isännän nelg \
talossa vilisee laumoittain i
.NYKYAIKAISTA
"Kaikkien metsästysjnttaJ
keen, mitä metsästysnmotoaj
keimpana?"
"Asunnonmetsästystä!"
KEHITTYNYT
Joonas: "Nykyaikana on i
kin kehittynyt niin
enää ei kenenkään tarvitsel
man lääkärin apua."
• • .
LOHDUTUS
Nuori aviovaimo itkien
"Koira söi kaikki ne hie,
jolta juuri valmistin sinua i
Aviomies: "Älä itke,
löydämme jostakin toi^n :
'• • ' .
SAI SELVÄN
"Saiko lääkäri selvän, mitä i
oli?"
"Melkein. Han otti 20
minulla oli 22."
SAI ASUNNON
Erään talon seinällä oli l
huonetta vuokrattavana. E]
Seuraavana päivänä Ilmestyit
vuotias poika. Talon
avaamaan.
'^Anteeksi", sanoi poika,'
dällä on nuo kaksi huonetta i
na?"
"On kyllä, mutta mitä sinäi
"Niin, nähkääs setä, minullii
lapsia, ei muuta kuin yksi paf j
hempla."
Poika sai vanhempineen i
* * •
SKOTLANTILAISTA
Eräässä skotlantilaisessa päfad
punglssa ryntää pieni poika i
kauppaan ja sanoo hengäst]
"Setä Angus tulee tänne altuj|
ja hän haluaa ostaa kolmen]
edestä myrkkyä tehdäkseen i
han. Mitä minun on tehtäräj
t ä ^ e n i hänen henkensä?"
Kauppias: "Minä päästää I
henkensä. Kun hän tulee niini
sanon, että en myy kuolettaTUi
kyä pienemmässä kuin kmiiiaij
ny n erässä." .
HALUSI VALITA
Tuomari: "Syyllinen! Annat
le 10 päivää tai 20 dollaria^'
Syytetty: "Minä otan miels
20 dollaria, tuomari."
HEVOSTEHDAS
Kaupunkllalspoikä oli ensi te
elämässääJi maalla. Siellä hii
sepän kengittävän hevosta,
jucksi nopeasti äitinsä luo:
"Äiti, äiti tule pian! IMl
juuri miehen valmistavan
Tule pian, niin näet, se ei d'i
ihan valmis — mies juuri naalajj
takajalkoja paikalleen!"
Turkin Ottawan-lähet-1
tiläs on saanut
siirron Moskovaan
Ottawa. — Muzzafer (jroker.l
täkäläinen lähettiläs, on
maansa edustajalcsi Moskovaan ]
Läh3ttiläs Goker tuli
Ankarasta ja hän oli lähettiläia^
me sodan alkuaikoina.
— Kiinassa on noin 254
liömallia kohti.
PÄIVÄN PAKINA
Jo olisi ai!» muuttaa suuntaa
kansanjoukkojen suuttumuksen itseään vastaan siinä määrin,
että koko katolisen kirkon taantumuksellinen johto on pakoi-tettu
väistymään näj^ttämöltä yhdessä rappeutuneen raha­vallan
kanssa, jonka aseenkantajaksi se yhä avonaisemmin
asettuu.
Paljon parempi luonnollisesti olisi, että katolisenkin kir-.
kon johto käsittäisi etsikkoaikansa oikein ja pysyttelisi sekä
puoluepolitiikan että luokkataistelun ulkopuolella, hengellis­ten
asiain ajajana. Muun lisäksi se pidentäisi katolisen kir-:
kon ikää, välttäisi kehittymästä räikeitä kirkkovastaisia tun­teita
ja siten osaltaan auttaisi ihmiskunnan historian mah­dollisimman
rauhallista kehitystä, mitä kaikki oikeamieliset
ihmiset haluavat.
Mutta Vatikaani ei ole ilmeisestikään mitään c^pinut eikä
mitään unhoittanut. Että kysymys on taantumuksellisesti
politikoimisesta, se ilmenee kouraantuntuvalla tavalla siitä,
kun paavi kieltää katolisen .kirkon kaikilta jäseniltä ja eri­koisesti
papeilta oikeuden olla missään yhteistoiminnassa kan­sandemokraattisten
maiden hallitusten kanssa, vaikka Vati­kaani
ylläpitää itse diplomaattisia suhteita näiden samojen
hallitusten kanssa.
Sanotaan, että minkä nuorena op­pii,
sen vanhana taitaa.
Tässä tietysti on sen verran perää,
että lapsille v o i n i i n l d n sanoa^opin
hdakkaiselle UeUe heitä kannustet­taessa.
Mutta näin aikuisten kesken voi­daan
avoimesti myöntää, että monta
nuorena opittua — hyvääkin asiaa —
•in vanhaniniten unhoittunut. Tä­män
kirjoittaja on sen monta kertaa
saanut kokea, viimdcsi joldn aika sit­ten
kun piti noin vain ilman muuta
n*veta verkkoa kutomaan kalastajan
lippoa varten, tlnhoittimut oli se
hyvä taito, kgten moni muukin nuo­rena
saatu oppL
Mutta njrt oltiin vähällä mennä
Pdcka-Mattien kaksiyhteyden ikuises­ti
kuiville kalavesille. Palatlcaamme
siis asiaan.
Poskus vihreässä nuormidessa j o l -
lohi tämän kirjoittajalla oli täysi tuk­ka
Ja omat hampaat — vaikka eivät­hän
nämä ostohampaatkaan laina-kaluja
ole — allekirjoittanut oppi v i ­haamaan
sitä jesuiittamaista ajatus-farlsea!
alsvastaista oppia saamme nyt
kiittää siltä, että meitä ei liikuta p a l ­joakaan
henkilökohtaisesti se knnroo^
malaiskatolisen kirkon päämies, paavi
Pius X n , joka oman selityksensä mu­kaan
<m Jxmialan täysioikeutettu ruu­miillinen
edustaja täällä matosessa
maailmassa, uhkaa nyt kirkon Irirotik-ta,
että '%an raha kirstuun kilahtaa,
h i i n äehi taivaaseen vlhditaa*'.
Tätä nuorena saatua jesuiitta- Ja
sella, kirkosta erottamisella Ja pyhän
sakramentin kieltämi^Ilä kaikkia k a ­tolisia,
jotka ovat jossakin yhteistoi­minnassa
"kommunistien" kanssa t a i
edes lukevat joitakin sellaisia läitiä.
kirjasia ja Julkaisuja jotka paavi J u -
mallisessa "oikeamielisyydessään" l e i ­maa
"kommunistisiksi".
Mutta me voimme vallan hjrvin Icä-sittää
sen hädän ja tuskan mihin Jou­tuvat
monet vakaumukselliset katoli­sen
kirkon j i ^ e t ja papit. Jotka
esim. kansandemokratian maissa h a ­luavat
tulEea hallituksensa uutta, de­mokraattista
Ja siis läpeensä edistyk­sellistä
ohjelmaa Ja s i l t i , tahtoisivat
pitää katoliset vakaumuksensa Ja p a l ­vella
omaa jumalaansa näiden vakau­musten
mukaan, mutta silloin tulee
paavi Ja käskee luopumaan kaikista
maanisista Ja uskonnollisista vakau­muksista
j a ryhtymään silmät um­messa
politikoimaan tätä demokraat­tista
hallitusjärjestelmää vastaan.
Ei ole mikään naurun asia se kun
vakaumuksellisesti uskonnollinen —
tässä ei ole nyt puhe mistään tekoa
pyhistä fariseuksista — ihmhien Jou­tuu
tUanteeseen, missä sille sanotaan:
Et voi olla kirkon jäsen, etkä saa t a i ­vaaseen
pääsyn ehtoihin kuuluvaa
pyhää sakramenttia. Jos et luovu
kanssaihmisiäsi kohtaan oikeiksi Ja
tarpeellisiksi katsomistasi näkökan­noista.
Tällaisen uskovaisen ratkais­tavaksi
Jää, Joko uhmata oman kirk­konsa
Johtoa Ja e^anoa. että sitten
ainakin minä joudun kadotukseen jos
menettelen Icanssaihmisiäni kohtaan
toisin kuin parempi tietoni ja oma­tuntoni
käskee, tai sitten hänen on
omaksuttava farisealainen tekopyhyys
ja ryhdyttävä vastoin parempaa tie­toaan
politikoimaan sellaista ohjelmaa
vastaan, mikä olisi eduksi omane
maalle, omalle kansaUe ja koko i h -
miskimnalle.
Mutta kuten historia on n i i n monet
kerrat aikaisemmin osoittanut, laajat
ihmisjoukot eivät lähde tietoisesti
vääryyden Ja taantumuksen asiamie-hiksL
Näinmuodoin on myös varmaa,
että Vatikaanin tikaasit ja paavin
pannat, eivät voi enää kääntää- histo­rian
lehtiä taaksepäin. Ne vain l i -
<säävät kuumia hiillä paavin j a hänen
bengenheimolaistensa pään alle aivan
samalla tavalla kuin sitä tekivät kes­kiajan
inkvIsiUonivainot kerettiläisiä
eli vääräuskoisia vastaan.
Protestanttiseen kirkkoon lukeutu­vana
henkilönä tämän kirji
kuitenkaan kanna mitään
rietasta katolista kirkkoa
Päinvastoin tunnustamme "di)
na elää" periaatteen ja toiv
tä katolisen kirkon (kuten j
tlsenkin) johto omaksuisi
avaramielisen katsantokannan,!
antaisi sille mahdollisuoden
kypsään vanhuudenikään i
ten poistua rauhallisesti ja i
sesti, kuten meidän kaikkien I
vien (myös koko maapallon)
aikamme elettyämme poistua. J
jos olisimme katolisen ^^^^
silloin kirjoittaisimme her""
sen anomusklrjeen suoraan
ja sanoisiinme, sievästi ja
sesti, monenlaisia
käyttäen (vaikkapa tämänp
toimitusklTJoituksesU lainat^'
älä hyvä isä tee sellaista t T^
minkä teki Tsaarin Venäjän;
päämiehet, jos et nimittäin I
la samalla tavalla omien '
hylkäämäksi ja tuomitsönals^
Luonnollisesti kirkonkin. '
oikeus politikoida, mutta mas^
tähden sen pitää aina
mustan taantumuksen,
ja mätänevän imperialisnun I
Voisihan paavikin jo tehdä T
sen, Krytää kansanjoukoffls^
keat synttoMl anteeksi ja l y » ^
tikoimaan työläisten,
keskfluokkalaisten puolesta ^
sojia ja lasten nälkiinnytW»J
taan sekä yhteiskunnalH«B'
sen puolesta. — Känsäkoo*,