Vapaus, February 7, 1930

              2 — 1930
murjoma
Perfantaina/hdmik. f 7
Tapasin hänet eräässä Etelä-
Eerikan rantakaupung:issa. kun
tuli '-'ivaan "pommaamäan
r , u e n ruokaa. Vaatetuksenaan
fSne'lä kuluneet.paikatut hou-joiden
väristä ei voinut pää- haluttomalta kulkemaan kau-blla.
m
Jnkä väriset ne olivat uu-
[ ol'cet yläruumiinsa verhona
•'^rtikiä tävnnä oleva paita, josta
i^in olivat tyj-ten kuluneet pois.
Uu täältä pilkisti paljas aurin-
T" raukeaksi paahtama iho esiin.
T^.^~o'i hänellä kulunut toisten
rg5„,ä •.ropiikin kypärä Etu-
S a oleva reuna oh kulunut
''^jitiehen asti poikki joten kan­i
n välistä näkyi korkkilaatta,
L^la ce oli vuoraitu vastustamaan
tittavia auringon säteitä. ^ K u l u -
fcesta päättäen sen ika ei oi ut
lian nuori. Se oli kerran ollut
nivalkoinen, mutta nyt se muis-maissa-
käytännössä
Ja-poikkeamatta"
sisälle. Huomasin
niissä myös pienen pettymyksen i l ­meen
ennenkuin entinen välinpitä­mättömyys
niihin palasL
Hetken perästä hän näytti hy-
Itti joissain
leviä mustia polnsikyparia
lissaan oli hänellä kenkärajat,
Ikta pohja; olivat kokonaan pois.
Lkaleiset päälliset pysyivät nii­tissä
joidenkin nuoran pätkien
Lj^a. Kasvoiltaan ei voinut
bttää mihin kansallisuuteen hän
bluu. Ne olivat kuparin ruskeat,
Ika todisti hänen viettäneen
leamman vuoden * troopillisessa'
ladussa. Musta tukka näkyi hiu-tn
hypärän reunan alta. Silmät
vat "tummat, vaikka niistä ku-
^tui suuri välinpitämättömyys.
Tsi katsannolta olisi luullut hä-tn
kuuluvan espanjalaiseen tai
[rtugaalilaiseen , kansaan. Hän
Ihui puhdasta ehglantia, joten ei
Itäkään voinut päätellä mitä kan-
[llisuutca hän. oli.
(Olimme juuri ^iltasta syömässä
In hän tuli pyytämään ruokaa, i t -
pleen. Syödessään hän vähän yä-vilkaisi
minuun. Ehkä hän kat-
|i piirteissäni jotain tuttua. Het-
|n perästä hän kysyi mitä kan-piisuuita
olen. Vastasin hänelle,
^vani suomalainen. Hämmästyin
alailla kun hän vastasi puhtaalla
bmenkielellä. ,
L o i i n melkein heti varma siitä,
|ä olitte suomalainen. Lähtekää
mukaani katselemaan kaupun-
Minä tiedän täällä kaikki pai-mi:
ä merimies tarvitseekin tie-llletkeksi
välinpitämätön ilme hä-silmistään
katosi. Hän näkyi
tistavan jonkun tärkeän äsiah.
Jten häh sanoi ujostefefhättäV' '
I— Mutta teinähärt "'öh-• jblkin'
lihat kengät joita ' c t t o ' käytä,
litte antaa minulle. E i " olb'miiu-'
Iväliä kuin oh' vähäh' pohjia jäi­llä,
ettei jalkapohjat lilaksi kUii-
Ine. Muut vaatteet ovatkin mi­lliä
vielä hyvät, eihän täällä kyl-hätyj-
ttole. Mutta uusta'-kiBm-on
vaikea saada, kun vanhois-tulcc
loppu.
Kun ei ollut muita,, niin annoin
nellc työkenkäni, joissa oli vie-vahvat
pohjat'.'- Häh"'-'tarkaäfeli
Itä kiitollisen näköisena'Sanoen:
Siinähän kuluu ~T)äfi vuotta
knkuin ne ovat * niin 'rikkihäii-'
kuin nämä vahhät' öVäf.' Väik'-'
kauanhan nämäkinr kestivät,
maa tekoa olivat, sain ne erääl-
I ruo:salaiselta merimieheltä.
ajattelin itsekseni, että kuinka-kauan
ovat jalkapohjat olleet
hjien tilalla, jatkaen kenkien
13.
Mettyään .saamansa kengät j a l -
knsa, hän katseli vanhoja Jcen-län
katseella, joka kuvasti eron
Ittamaa ikävää.Ehkä ne-olivat
peet hänelle rakkaaksi, uskolli-
[ti palveltuaan aivan viimeiseen
Ikäänkuin katseella hyvästi
^äcn hän heitti ne vertttiilistä-reen.
• ~,;
Lähdimme kävelemään kaupun-je,
joka näytti olevan hänelle
la puolelta tuttu. Erikoisesti he-jti
huomiotani hänen räuhatto-
|Utonsa, kun kuljimme kapakoi-ohitse.
/
puhuessaan hänen silmiinsä i l -
ptyi elämän halua, joka taas k a -
|, kun kuljimme kapakan ohitse
pungilla, joten hän ehdotti, että
mennään johonkin kapakkaan istu­maan
ja .juttelemaan. • :
— En ole tällä kertaa oikein
halukas ryyppäämään; mutta voin­han
juoda lasin "piiriä" janooni,
sanoin hänelle.
Kävelimme sisälle, jossa tilasin
pari lasia olutta mieheen. Tarjoi.
/ija pudotti jääpalan kuhunkin la­siin,
että se oli kylmää juoda.
Ensimäisen 4asin hän tyhjensi
yhteen menoon, ettei jääpalanen
kerennyt yhtään sulamaan lasissa.
Häntä näytti vaivaavan kun tyh­jensin
lasiani hitaammin, hän näyt­ti
olevan epätietoinen josko ostan
vielä lisää. Tarjosin hänelle toi­sen
lasini, joka oli vielä koske­maton.
Tyhjennettyään tämän ja
omansa, vilkastui hän j a alkoi ker­tomaan
elämäkertaansa.
— 01«n syntyisin läheltä Hel­sinkiä.
Olin vielä nuori poika kun
lähdin merille. Suomessa en .ole
sen jälkeen käynyt. Monta vuotta
tein raskaita merimiehen tehtäviä.
Kuljin ympäri maailmaa, välittä­mättä
mistään. Opin juomaan hil­littömästi
kuin kaikki toisetkin.
Terveyteni kesti kaikki raskaim-matkin
ponnistukset, kuten hilittö-män
juopottelunkin. Silloin o\\ mi­nulla
halua tehdä työtä raskaam­paakin.
Vaikka eihän siitä mitään
hyötyä ollut, ainahan ne rahat me­nivät
satamapaikoissa. Eräällä ker­ralla
sairastuin malariakuumeeseen.
Minut jätettiin laivasta tänne sai­raalaan,
jossa taistelin elämän ja
kuoleman välillä y l i yhdeksän kuu­kautta.
Vihdoin paranin sen ver­ran
ett^ päästettiin heikkona pois.
En olisi ensin kyennyt tekemään
laivoissa rahkasta työtä, vaikka oli­sin
saanutkin. Kävin laivoissa syö­mässä.
Ja merimiesten kanssa
pääsin usein kapakkaan ryyppää­mään.
Nehän ovat melkein kaikki
poikkeuksetta hyvin auliita itoisil-leen
.'..
Hän heitti kaihoisan katseen tyh­j
i i n laseihin jotka olivat pöydällä.
En ymmärtänyt vääriii tätä 'katset-itä.
E h ' hennonut kieltääntyäi Ti­lasin
intfutamia'laseja' liöää. •
- V T Sijiten tuliil jälleen i^ryeeks
muttp! opin ^uohiä^iiiäari, ettiiEH' se
kanijata tehdä' raskasta työtä," kun
ei, siitä ole mitään hyötyä.' Aina
täällä saa laivoista ruokaa. Vaat­teita
ei tarvitse nimeksikään. Yöt
ovat, paraan, lämpöiset nukkua
missä sattuu^ Täällä pääsee hel­polla
lopun elämäpsä. Olen ollut
(täällä ;toistakymmentä vuott^, en­kä
aijokääri lähteä pois, jHarvoin
olen tavannut suomalaisia meri­miehiä'^
täällä kun ei'käy .'sö^^^
laiset jlaiVat; ' J'Q'äkuä'''tapäa^^
ionku rt''"vieraan' m|Jan laivoissaj 'i^u-ten.
i)y.t teidätkin. Ötenhiilfekuul-lut,
eättä hullusti ovat sielläkin
asiat, työläisiä vainotaan- kuin vii­dakon
petoja. Sinne en ainakaan
ikänään lähde, sellaiseen komen­toon.
Ikäänkuin puheensa vahvistuk­seksi,
hän työnsi kuluneen kypä-rinsä
takaraivolle, pyyhkäisten hi­keä,
otsaltaan paljaalla käsivarrel­laan,
jatkaen puhettaan.
— Turhaa se on -teidänkin teh­dä
raskasta työtä ja hyödyttää
toisia^. Jääkää laivasta pois. Minä
kyllä tiedän missä säilyy niin kauan
kun. laiva on lähtenyt. Eikä ne sen
jälkeen kauan yhtä miestä etsi. E i
täällä tarvitse tehdä työtä. Ja
olisihan minullakin hauskempi kun
olisi toveri omaa kansallisuutta.
Eikä se vastaa tarkoitustaan teh­dä
työtä, kun yksityiset ryöstää
kaikki -työn tulokset. Nyt ei enään
minun hielläni kukaan kerää rik­kauksia,
siitä oten varma. Ainoa
pahe on minulla tämä juopottelu,
Paperin valmistaksen
hihnaa
Uudenaikaisessa sivistyneessä
yhteiskunnassa on paperi tuUu
tarpeellinen väline, jonka merki­tys
alituisesti kasvaa. Voipa sa­noa,
että sivistyksen ja tiedon le­viäminen
kansan keskuuteen on
huomattavasti riippunut suurten
paperimäärien valmistusmähdolli-sdudesta,,
ja päinvastoin,. että pa­periteollisuuden
saayuttahiä suu-renrnoinen
kehitys on johtunut
juuri siitä, että sivistys: on tar­vinnut
välinettä, jolla "Vöi"-levit­tää
kirjoitettuja ja painettuja
tuotteita mitä laajimpiin piireihin.
Tässä suhteessa on paperin ja pa­periteollisuuden
historia erittäin
opettava.
Kuten useimmat muut teollisuu-dentuotteet,
on paperikin vuosisa­tojen
kokeiden ja kokemusten he­delmä.
Niitä ohukaisia lehtiä, joi­tä
me nykyaikana nimitämme pa­periksi
ja jotka ovat .muodostuneet
etupäässä hienojen kasvikuitujen
vanuttamisesta, on alkuperäisessä
muodossaan käytetty Kiinassa jc
satoja vuosia e. Kr. Kiinalaisten
sanotaan käyttäneen paperinval­mistukseen
raaka-aineena etupääs­sä
puuvillaa ja paperimulperipuiin
niintä, mutta myöskin bambuput-kea,
olkia ja hamppuakin. Vasta
pitkiä aikoja myöhemmin oppivat
länsimaiden sivistyskansat tämän
tärkeän keksinnön.
Histoiriallisten kansain vanhin
kirjoitusvälikappale oli kivinen,
vahainen tai kaarnainen taulu, jo­hon
kirjoitus piirrettiin. Siksi mer­kitseekin
kreikkalainen sana biblos,
josta sana biblia on syntynyt, sa­maten
kuin latinan liber oikeas­taan
niintä tai kaarnaa ja on vasta
myöhemniin saanut kirjan merki­tyksen
siksi, että fliitä aineita r u ­vettiin
käyttämään kirjoituksen
välineinä. — Lämpimissä maissa
kirjoitettiin palmunlehdiUe taulu­jen
sijasta, ja vielä tänäkin päi­vänä
käyttävät Ceylonin saarien
asukkaat semmoista paperia. Eni­ten
nykyaikaisen papeiih kaltaista
olivat muinaisina aikpina yleisesti
käytetyt papyroskäärot' ja perga­mentti.
Papyroskääröjä valjpistivat jo
vanhempina muinaisaikoiha egyp­tiläiset
eräästä vesikasvista, jätti-laiskokoisesta
papyros nimisestä
kaislalajista,, jonka nimestä myo-hemmiri:'''
paperi"-sahä; on 'Jöhtu-
;riut; sitä yiljeltilp^nbrom Niilin
tienoilla j a tavataan vieläkin A f r i ­kan
sisäosissa.
Paperia papyroksesta valmistet­taessa'
halkaistiin ensiksi kaislan
runko, kiskottiin siitä niinet j"a
ladottiin ^nämä vierety5ten> .syrjä
syrjään kiinni; tämän päälle la­dottiin
samalla tavalla ristiin toi­nen
kerros, jonka jälkeen niini-kerrokset
kostutettiin, puserrettiin,
kuivattiin ja kiillpitettiin. Tämä
paperi, joka ristiinkulkeyien säikei-
|den'. vuoksi oli v^tteen näköistä,
qji,Egyptissä tärkeää teollisuus- ja,
kauppatavaraa, siellä kun^ yalmis-tettiin
koko sivistyneelle maail­malle
tätä ituotetta. — Pergament­tia
valmistettiin eläinten vuodista,
etiipäässä vuohen j a lampaan. N i ­mensä
se on saanut eräästä vähä-seopiskelu^
ainehistoa
[Lukekaa ja leikatkaa talteen)
KommunistiDen liike on
mutta olen siihen niin tottunut
etten sitä koetkkaan estää.
Sanoin hänelle ettei terveyteni
kestä troopillista ilman alaa. Nou­sin
pöydästä j a annoin-hänelle pari
dollaria rahaa, hyvin tietäen että
hän ne käyttää väkijuomiin. Mutta
olihan se hänen ainoa nautintonsa
niissä oloissa. Olihan hän ennen
vbinut olla vaikka kuinka tarmokas
mies, mutta olosuhteiden pakosta
sortunut siihen asemaan, jossa nyt
oli. Säälin häntä ja erosin, aja­tellen
niitä omituisia kohtaloita,
joihin meikäläisiä on yiskattu hyl­kynä
ajelemaan. Ja hänelläkin oli
muka «lämän päämäärä — ei teh^
dä työtä, niin on hyvä.
Paul Laakso.
|ALI\IN TERÄVIÄ LAUSUN.
TOJA ASIASSA
loskovan puoluejärjestön aktiivin
^uksessa, selostaessaan keskusko-ja
keskuskontroUikomiteän
|tskuun a928) täysi-istunto^ to-
StalLn m.m. lausui seuraavaa:
flinä tiedän, että puolueen r i ­pa
on väkeä, j o t k a eivät pidä ar^
El u.sia yleensä ja varsinkaan it-riootelusta.
Nämä henkilöt, joita
PII sanoa "lakeeratuiksi" kom-ii-^
iteiksi, murisevat, että taas tuo
^tu itsearvostelu, taas tuo meS-puutteellisuuksiemme
pöyhimi-
^Näillä "lakeeratuilla" kommu-feilla
ei ole mitään yhteistä mei-f
puolueemme hengen kanssa,
»isten mielialojen ilmetessä suo-en
minun kysyä, onko meiUe it-
^•^stelu tarpeellinen, mistä se
P'". m i i ä hyöty siitä on? -
J.^arvost<:lu on meiUe tarpeeUl-
[Kuten ilma ja vesL Ilman sitä
Tiolne voisi mennä eteenininL «i
poLstaa pmitteeIIisinikBia.^ts6-
^jplun tunnuslause sai uuden
in 2CV puoluekokouksen ^'jäl-
Miksi? Siksi, että puolueko.
koukscn jälkeen, oppositsioonin* tul.
tua likvidoitua, tuli puolue uuteen
asemaan. Mikä - on tämä aseman
uutuus? Se, ettei ole oppositsiopnia
joko laisinkaan tai sitlte hyvin vä­hän,
ja että helpon voiton johdosta
oppositsioonista . tuli puolueessa syn^
tymään .vaara /'laakereilla levää-misestä"
ja ..silmäin sulkemisesta
puutteellisuuksilta. ."Levätä laake­reilla"
. merkitsee; risti, meidän
cdistyksemme yUtse. , Jotta , niin ei
tapahtuisi, on itsearvostelu meille
tarpeellinen. Paljastakoon puolue,
bolsheviikit. kaikki rehelliset työläi­set
ja työtätekevät.. paljastakoot he
meidän työnune puutteellisuudet, o-soittakoot
keinot puutteellisuuksien
poistatniseksi. Jottei meidän toimin­nassamme
|a rakennustyössämme i l ­menisi
pysähtymistä, rämettymlstä,
lahoamista, vaan että m e i i ^ toi­mintamme
ja rakennustyömme pa­rantuisi
päivästä päivään. T^mä on
pääseikka. LörpötelkpSt vihollisem.
me meidän puutteellisuuksistamme
— se ei saa hämmentää bolshevikc-ja.
"On vielä eräs seikka^ jolca va^tU
meiltä itsearvostelua. Tackotan ky­symystä
joukoista ja johtajista. V i i .
me aikoina on alkanut muodostua
ji>nkwi verran omliauiiid^en sott^e
johtajien ja jonkSroj(^ väUUä. Toi­selta
puolen on ilmennyt ryhmä
jöhtomiiehiä, joiden aofctoriteeUi
kohoaa yhä korkeaminalle, nielkein
joukkojen sa^ynttsoiAitoiiuin. ToL
seita puolen alkavat joukot katsella
johtajia alhaalta yjöspäin, usein pe­läten
arvostella johtajiaan. Se, että
oh ilmennj^ rybniä johtajia, joilla
on suori auktoriteetti, on sinänsä
pnolneeVe sabri saavntos. Ihnan sel­laista
aöktoritatiivista ryhmää ei
voisi ajatella stmren maan jobta-misfa.
Blaita ,se toslsida, että job.
tajat, kohoten ylös» loHtonevai jou­koista
Ja Jonkot a&avat heitä kat­sella
alhaalta ylösjfäia, se ei voi oU
Ia fatoin^tta sit». vaaraa, ett» joh­tajat
erkanevat j p o k o ^ ja Joukot
loittonevat johtajilta. Tämä ei voi
mimtjt kilin koitna tiinnioksl pub.
Ineelle. Voidak^mmc mennä eteen­päin
ja parantaa Jcmkkbjen' j a joh­tajien
välistä suhdetta; oh pidettävä
auki itscarvostelun Venttiili, pn an­nettava
neuvostokansalaisille mah-dollisuus
"tavata" johtajiaan, jotta
eivät Johtajat pö^bisty&i eikä jookct
Ioitt<misi hetstä.
" ^ ^ i l n nudtftaan arvostelijoita
siitä, että arvoetela ei oso2t(a«dn m-k
e s ^ kaikkia sataa ]pros«»ittia.
mä on vaarallinen ftämmennys. Ko-ettaka
asettaa, sellainen vaatimus,
niin te suljette suucKudiansilta työ­läisiltä,
työläis- ja maascutukirjcen-vaihtajilta,
jotka haluavat korjata,
meidän eiHUu)htianune, mutia, eivät
voi oikeassa muodossa, lausua aja.
tuksiaan. Min» olen sits ml^Uä, että.
aasialaisesta Pergamqs, piroisest%:
kaupungista, jossa noin v. 200 e
Kr. parannettiin sen valpiistamis-tapaa.
Kestä>?yytenpä puolesta ol\
pergamentti paljon parempaa kuin
päpyrospaperi, muttai viimemainit^
tu oli sit^vastom huokeampaa, j»
scnvuoksi sitä yle'isesti käytettiin
kirjoituksiin ja kirjoihin, kunnes
puuvillapaperi llmnellä vuosisa^
dalla kokonaan syrjäytti sen.
Jo n. v. GOO j . Kr. oli taitq
valmistaa paperia hienoista kasvi-syistä
levinnyt Kiinasta Japaniin
j a Koreaan sekä tataarilaisteni
kautta Samarkandiin, missä perus-
;tettiin monta "paperihuonetta"
paperin valmistamista varten puu­villalta
ja nokkosten kuiduista.
Samarkandin valloituksen jälHeen
(v. 713) joutui paperin valmistui
tavallansa arabialaisten ylcsinoike-udeksi
eli monopoliksi. Arabialai­set
levittivät ttämän taidon kaikr
kiin valloittamiinsa maihiii. Par-haimpia
paperinvalmistuspaikkoja
olivat kauan aikaa Mekka, Medina
j a varsinkin Damaskus, jonka kau­pungin
mukaan puuvUlapaperi sai
nimen Charfa daraascena. Ara­bialaiset
jä maurilaiset levittivät
paperihvalmistustaidon pohjois-
Afrikl^a^n ja Espanjaan, joSsa t^-
mä taito arvatenkin jo Omnellä
vuosisadalla tunnettiin. Raaka-aineena
käyttivät arabialaiset mel­kein
yksinomaan raakaa puuvil­laa,
jota kivihuhmareiss^ survottiin
massaksi. Paperia valmistivat etu­päässä
oppineet itse.
Keski-Eurooppaan levisi pape-rinvalmistustaito
melkoista myö­hemmin
(12 :nnen vuosisadan lo­pulla)
ristiretkien kautta suoras­taan
Itämailta. Syy, miksi se verr''
rattain hitaasti levisi Euroopassa,
lienee arvattavasti, ettei silloin
käytettyä raaka-ainetta, raakaa
puuvillaa, ollut niissä maissa. Sen­sijaan
ai jettiin käyttää puuvilla-tuotteita,
etupäässä käytettyjä
vaatteita eli lumppuja. Ensin käy­tettiin
yksinomaan puuvillalump-puja
ja vältettiin huolellisesti pel­lavaa,
joka pitkien |cuitujensa täh­den
vaati parempaa muokkausta.
Mutta paperinvalmistustaidon ]e-
^itessä laajemmalle pohjoiseen,
niissä pellavaa käytettiin enem­män
kuin puuvillaa, parannettiin
valmistustavat siihen suuntaan, et­tä
pellavalumppujakin voitiin käyt­tää,
eikä aikaakaan, niin niitä jo
pidettiin puuvillaisia parempina.
Paperinvalmistamista harjoitettiii^
ne hiononnettiih ' samanlaisissa iiä-simyllyissä
kuin missä miiitäkin'ai-,
neita jauhettiin. Sehjälkeen pu­ristettiin
massa puitteisiin pingoi-tetun
vaatteen avulla arkeiksi,, jot­ka
sitten kuivattiin ja silit0ttiin<
Vasta -14TnneHä vuosisadalla" .ru-'
vettiin suurempia laitoksia, paperi­myllyjä,
käyttämään Keski-Euroo-passa
paperinvalmistuksessa,^ " i i n :
kuin Troyes'in kaupungissa: Rans­kassa
V., 1350;. Nurnbergissä, Sak­sassa:
V,; 1390, Stevenagessa Eng­lannissa-
y, %MfifWrm B?%fe3^;v>
• • Senjäl|^een , ,|fi;^j kir^äpainot^ilfo
• keksittiin; 15 :nneni jyuösisadan . kes-kipaikoilla,
pääsi paperiteollisuus­kin
parempaan vauhtiin ja levisi
vähitellen myöskin kaukaisempiin
maihin, niinkuin Ruotsiin, Tans­kaan
y.m. Niistä maista, joissa pa­peria
valmistettiin, oli Hollanti
huomatuin, sen tuotteet olivat pa-raimmat
ja valkoisimmat. Siellä
myös keksittiin v. 1670 hollända-riksi
nimitetty kone, joka koko­naan
syrjäytti survinlaitokset ja
myllyt ja jota vielä riytkin kaik­kialla
käytetään. Parannuksia ja
keksintöjä paperiteollisuuden alalla
tehtiin nyt toinen toisensa perään.
Lumpunleikkauskone keksittiin v.
1720, valkaisemistapaa parannet­tiin
1700-luvun lopulla j a vihdoin
keksittiin viime vuosisadan alku-puolellai
tärkein apuneuvo, paperi­kone.
Paperia oli tähän saakka val­mistettu
käsin arkki arkilta. Qn
luonnollista, ettei tämmöinen val­mistustapa
voinut menekin lisään-j(
K5 arvoRtelB söältää vaikkapa 5—10
prosentti» totoatta» niin sdlalsta ar.
vostelua on tervehdittävä.
'Jos itsearvostelu tulee suoritet­tua
oikein ja kiinteästi, niin sen
pitäisi antaa kaksi tulosta. Ensiksi­kin
'kohottaa työväenluokan valp­pautta
ja toiseksi kohottaa sen si­vistyneisyyttä.
''Oletteko kiinnittäneet huomio-,
tänne silberir että ei ainoastaan
Shahtjnskin juttu, mutta myös vii-janhankintakriisi
tanunikuussa 1928
olivat monslie meistä yllätys. Se on
sitäkhi epänormaalisempaa. Katsoa
niin, ettei näe mitään, ennenkuin
lyömme nenämme tapauksiin, — se
ei vielä merkitse johtamista. Voi­dakseen
Johtaa, täytyy nähdä en­nakolta.
Nähdä ennakolta ei aina
ole helppoa. Toinen on juttu, jos
muutama kymmen johtavaa toveria
näkee, vetää esiin epäkohdat, mut­ta
työläisjoukot eivät tahdo nähdä
tai eivät voi nähdä eikä vetää esiin
eiäkohtia. Tällöhi on kaikki mah­dollisuudet
siihen, että ei huomata
asioita.
Täytyy saada a-siat sellaisiksi, että
työväenluokan valppaus kasvaisi ei­kä
tylsistyisi, jotta mUjoonat työ­läiset
antauttiisivat sosialistisen ra­kennustyön
aisialle, seuraten raken­nustyön
kulkua ja vetäen esiin vir-iieitämme.
Tähän päästäkseen on
meidän kehitettävä puutteeUlsuuk-siemnie
arvostelua alhaalt»päin. Tk-
^ S s ä täyttää tarvotta, vaan että
s§n oli etjistyminon siihen suun­i
i n , jotta paperia voitaisiin val­mistaa
joutuisammin ja suurem­missa
kappaleissa. Nämä pyrki­mykset
saavutettiinkin täydellisesti
paperikoneen avulla. Paperikoneen
^?ksi V. 1799 eräs ranskalainen
Robert, vaikka ensimäinen tarkoi­tuksenmukainen
paperikone raken­nettiin
Englannissa vasta 1804,
^nskassa v. 1815, Saksassa v.
1819. Konetta on sittemmin mo­isessa
suhteessa parannettu, ja tä­tä
nykyä on niitä tuhansia käytän­nössä
yli koko sivistyneen maail­man
Paperikoneen keksiminen oli rat-kj^
issut kysymyksen paperin val-ipistamisesta
suuressa määrässä.
Mutta samalla oli hankittava uusi
ri^aka-aine, joka voi täyttää suur­teollisuuden
tarpeet, sillä lumppu­j
a ei enää ollut tarpeeksi saata­vissa,
ja sen lisäksi kysynnän kas­vaessa
niitten hintakin kohosi. Pa­perin
täytyi myös tulla halvaksi.
Tässä ^tarkoituksessa tehtiin mo-ne^
nlaisia kokeita erilaisilla kasvi-aineilla,
niinkuin oljilla, puulla,
erinäisillä heinillä, sammalilla y.m.
jolloin onnistuttiinkin keksimään
korvausaineita lumpuille. Näistä
astuivat oljet , aluksi etualalle
<1830), ja niitä käytetään varsin­kin
Hollannissa vieläkin jotenkin
runsaasti. Mutta nyttemmin on
pnumassa tullut paperinvalmistuk­sen
tärkeimmäksi raaka-aineeksi.
Puumassaa valmistetaan kahdella
eri tavalla, joko yksistään mekaa­nisin
keinoin tai ottamalla avuksi
myös kemiallisia menettelytapoja.
Mekaanisesti valmistaminen tapah­tuu
siten, että puuta hangataan
pyörivää tahkoa vasten, jolloin sen
lustot erkanevat toisistaan. Tämä
tuote on saanut nimen "hiottu
puumassa" eli "puuvanuke*'. Kun
kemiallisesti valmistetaan massaa,
pienennetään puu hienoiksi las­tuiksi,
keitetään paineen alaisena
suljetuissa kattiloissa erityisten
kemiallisten aineitten, kanssa, joK
loin puun solukettoaineesta( sellu­loosasta)
erkanee muutamia pape­rin
kestävyydelle haitallisia ainek­sia.
Saatua tuotetta, jota pide­tään
parempana kuin hiottua puu­massaa,
nimitetään puuselluloosaksi
ja riippuen siitä onko liuottimena
käytetty lipoista soodaa, natrium-hydraatin
ja natriumsulfidin val­ko
rikkihapokkeiscn kalkin vesi-liuosta,
on se sulfaatti- eli natro-
: nisclluloosaa tai, (sul.wiittjsplluloo-;
^aai (
Bf;äs kapkurimestari G. ^ Keller
Saksassa keksi puun' hiehontämi-pen
hiomalla. -Tähäri tuumaan hä­nen
kerrotaan joutuneen nähdes­sään
ampaisten kokoilevan puun-hiventä
ja siitä rakentavan pesän­sä.
Hän hioi tavallisella käsitah-jjolla:
massaa, josta sitten purista­malla'ja
kuivaamalla muodosti leh­den.
Vuonna 1845 hän alkoi käyt­tää
menettelytapaansa suuremmas-
,6a mitassa, mutta varoja kun puut-itui;
täytyi hänen luovuttaa keksin­tönsä
eräälle paperiteknikolle ni­meltä'
H. Volter, i Tämä rakensi
taRköillusta, i: varten .i; jhiömiskoneen,
jota.iUytetään vielä jnytkip, yähän
parannetussa muodossa ja jolla
myös on hänen nimensä. Volter
rakensi ensimäisen hiomiskoneen
jo V. 1846, mutta yleisemmin tun­netuksi
tuli se vasta Pariisiin näyt­telyssä
V, 18S7, johon Volter oli
pannut näytteille täydellisen, käyn­nissä
olevan puuhiomon. Ansioit­tensa
vuoksi puumassateollisuuden
luojana annettiin Volterille näyt­telyssä
kultamitali.
Puuselluloosan valmistamisessa
tehtiin ensiipäiset kokeet jo ennen
vuotta 1840, mutta kelvollinen työ­tapa
(n.s. natronimenettelytapa)
keksittiin kuitenkin vasta 1850-
luvuila ja siihen perustuvia teh­taita
rakennettiin ensi kerran A-meriikassa
v. 1862. Sittemmin,
V. 1866, on tullut käytäntöön toi­nenkin
työtapa, sulfiittimenettely,
j a sitä on usealla tavalla muodos­teltu.
Raaka-aine, josta paperi, olkoon­pa
sitten mitä laatua tahansa, val­mistetaan,
saadaan melkein yksin­oman
kasvikunnasta. Kasvilusto cli
so^uietitoaine <selluloosa) onkin
pääaine paperissa. Kun kudonta-eli
tekstiilituotteet, niinkuin pel­lava-,
hamppu-, puuvilla- y.m. kan­kaat,
melkein yksinomaan sisältä­vät
kettoainetta (selluloosaa), niin
saadaan niiden lumpuista parasta
raakaainetta. Paras paperi, ku­ten
esim. n.s. asiakirja- eli viral­linen
paperi, tehdäänkin paljaista
lumpuista ja nimitetään siitä syys­tä
lumppupaperiksi. Keskiarvoiset
paperit valmistetaan joko yksin­omaan
puuselluloosasta tai lisää­mällä
siihen puuvanuketta. Hal­vimmat
paperilajit sisältävät suu­rimmaksi
osaksi puuvanuketta ja
puuselluloosaa vain sen verran
kuin lujuuden vuoksi katsotaan
tarpeelliseksi. Tämmöistä paperia
voidaan tietysti käyttää ainoastaan
semmoiseen tarpeeseen, jossa kes­tävyys
on sivuseikkana, esim. sa­nomalehtipaperiksi,
käärepaperiksi
y.m. Erityisiä tarkoituksia varten
valmistetaan paperia toisinaan
myöBkin vHlalumpuiiJta.
J . K:ncn.
i i L ...I
Columbus
läa^ärtökSM!^ et to£^ viQn n i %^
(Jatkoa samannimiseen)-
^ Tässä sopinee huomauttaa, että
Newtonin omenahavainto johti siis
vähän muuhunkin kuin mitä "Mark
Twain aikoinaan niin vitsikäasti
kirjoitti. Tuo suuri humoristi vit-räilise5ä:^
ösa' auriagöti' ultravioletti,
sestä ^ t e l l y s t a — «iin& tapsfatou
samaUa mitä ankarin iiltraviolettis-ten
säteltteo valMcpltuminen Ja
"puhdistumina" tpyöskln laadulli-sestL
Tiedämme, että aurinko säteilee
kaikenlaisia ulbravioletUsla säteitä
aina S I U M ^ aaltqpit^ut^ saakka,
Jolui tyy^sjio^h' mitoilla on mää-r
i t ^ 219 TOilllmet;riksi/ uftravlo-saili
tunnetulla hauskalla tavallaan, . ^ ^ . ^ ^ - g ; ^ - ^ ^ , - ^ ^ ^ ^
KREIKKALAINEN TYTTÖ VOIT­TANUT
KAUNEUSKILPAILUSSA
Pariisi helmik. 6. — Miss AUce
Diploga^u, kreikkalahjen kaunotar
si rakennaaiyömiM j^rarostehtävis^ voitti täällä eilen arvonhnen "Miss
on mnokata txöväenltuA^ian kykyä,
baiUit» naoAak. Voiko keläUää, tätä
kykyä beib(^tä<Qätt^ i^ölj^^
arvostella virheitämme, viedä'eteen,
^iln tivtämme? E8 voL '
Sellaisia oiyat perusteet, jotka, sa­nelevat
meille itsearvostclun tunnas-lauseen."
(Jatfc)
Europa'*, vaikka hän kicltäytyikin
näyttämästä polviaan uteliaille pal-kintotubmareiile.
Edustajia oli 19:sta
Etiropan maasti. Ja lautakunta muo­dostui
taidemaalareista ja kuvan-veistäjistä.
"Miss Euroj»" matkusliia Rio de
Janeiroon kilpailemaan "Miss Uni-verse"
nimestä. '
että Newtonista tulj suuri miei
siksi, että hän havaitsi omenan pu­toavan
puusta. Moni muukin oli
nähnyt omenan putoavan puustaÄ
mutta — jatkaa Mark Twain —'
kun Iisakki oli parempain ihmis­ten
lapsia, niin hänen vanhempan­sa
hokivat kaikille ihmisille yhte­nään,
että "meidänpäs iisaklkt näki
omenan putoavan puustä^j niin'
kauan että kaikki rupesivat viimein
ihmettelemään, «ttä onpas'BQ tisak-ki
vasta aika poika, ja pitivät ta­pausta
vallan iHmeelliä£nä. —
Mainiosti vitsailtu, mutta, kuten
huomasimme, keksi Isaac olematta'
ensinkään "parempien ihmisten^'
lapsi, tästä havainnosta vuosien
järkeilvn perästä senkin, miksi
maapalloksi sanottu omenaninuo-toinen
kapine ei pqtoa aul-ingon
tarpeellisesta läheisyydestä johon­kin
huut helkkariin maailmanava-ruuden
kylmässä sylissä.
Newtonin muut keksinnöt mo­nilla
aloilla ovat niinikään olleet
perustavaa laatua. Jo 22-vuotiaana
hän keksi differentialikalkyylin ja
sitäpaitsi keksi hän auringonvalon
yhdistyksen värillisistä säteistä ja
laski tämän kautta perustan jär­kiperäisen
(rationel) opin väreistä
ja sittemmin niin merkitykselliselle
spektrianalysille; edelleen on hä-nen
ansiokseen luettava teoria va»
lon taittumisista,/ huomiot ään^n
etenemisestä ja' aaltoliikkeestä ja
vihdoin siitä, että hän antoi herät­teen
tähtitieteellisten kiikarien pa­rantamiseen
ja itse valmisti ensi­mäisen
pcilitelcskoopin, mikä aikai­semmin
oli useimmilta muilta epä­onnistunut.
— Täydellä syyllä
häntä on siis sanottu Columbuk-seksi
luonnontieteen alalla> koska
hän saattoi kokonaisen maailman
tutkimuksen alaiseksi ja on uudem­man
matemaattisen fysiikan ja fy-silliscn
tähtitieteen perustaja.
Kultaa ja kunniaa ei ollut juuri
tiedennchille tijppunut, plHcmmin-kih
vainoa ja vankeutta, kutQn o-lemme
monen henkisen työn san­karin
kohtaloista tulleet havaitse­maan,
mutta Newton' oli onnelli­sempi,
hänelle tuli kumpaakin jo
eläessään kaikesta hänen henkilö­kohtaisesta
vaatimattomuudestaan
huolimatta. Hänen aikansa oU jo
niin valistunut, että se havaitsi,
piikä hengen . j a työn . jättiläinen
siliä oli keskellään. V. 1690 hä­net
nimitettiin kunink. rahapajaan
virkaan, jossa oli niin vähän työ­tä,
että hän saattoi pitää profes­sorinvirkansa
Cambridgessä» mutta
polkkaa n. '$2000,' mikä oli .siihen
halpaan aikaan paljoii'enemmän to-diellisuudessa.
Kun hänet 1699 kut-
Buttiin kunink. rahamcstariksL noin
7,000 :nen dollarin, vuosituloin,
muutti hän Ke^singtoniin lä­helle
Lontoota, missä hun valittiin
tunnetun tieteellisen seuran Royal
Societyn presidentiksi. Hän kuoli,
kuten sanottu, 85 vuoden ikäisenä
1727, jättäen jällcccn noin $155,-"
000 :n omaisuuden.
Epäilemättä oli turvatulla talou­dellisella
asemalla myös osansa
Newtonin tieteellisen työn runsau­teen
ja laatuun, mutta ei siinä
määrin, että se mitenkään oikeut­taisi
siksi väheksymään hänen ne-roaan
terävänä havainnoitsijana
ja tutkijana. Oikeastaan hänelle
työnnettiin maallista hyvyyttä tar­peettomankin
runsaa.-jti, sillä hän
eli sangen yksinkertaisesti ja syr-jäänvetäytyneesti
kokonaan omis­tautuen
työlleen ja tutkimuksil­leen,
ollen muutenkin varsin vaati­maton
ja kerrassaan herttaisen
hajamielinen, kuten useimmat tie­demiehet.
Lopettakaamme Newtonin vaa­timattomuutta
niin mainiosti ku­vaavalla
hänen omalla lausunnol­laan
suurtyöstään:
" E n tiedä, mitä maailma tulee
sanomaan minun töistäni, mutta
minusta itsestäni tuntuu siltä kuin
olisin ollut vain lapsi, joka leikki
rannalla ja toisinaan löysi joitain
sileämpiä pikkukiviä, joskus joi­takin
väririkkaampia näkinkenkiä
kuin toiset olivat löytäneet; mutta
totuuden mittaamaton valtameri
lepäsi siinä edelleen tutkimatto­mana
minun silmilleni."
Un taiuan, ne syövät, polttavat", tap^
pavat elävät solut: paljaaksi ajeltii
hiiri tulee kopista, Jölum tällaisia
säteitä Ipsketaan. kahden tunnhi ku­luttua,
ihossaan pAräntumattomia
poltijptoaTOjft Ja nUn ]^han vShä-v|
ris^e;i''Väivaamana. etta se Jon­kun
«Jan kuluttua kuolee. Punaiset
veiisolut sulavat kuhi vaha jä tu-hoiit^
vat enslmälscksi niitten kuo­lettavan'
kSoJÄettjkseh vaikutuksesta.
Mut^a • kalkki nämä 210-^270 mm.
aaltopltu^et valosäteet hukkuvat
ylimpiin iirnakcrrokslin. Neljän ki-lometifto
köilceudessa merenpinnasta
Voidaan vain vaivohi havaita löyty­vän
ultraviolettisäteitä. Joitten pi-
^us on 273—275 mm. Tässä 4 km.
korifeudessa on enää imeytymättä
yaln ^ltäU)n oj)9000l pros. kaikesta
aurlnigon ^laatpi kohti suuntaamaEita
OltraVlotetUseptä säteilyltä. 99,999099
pros. on BUS huktomut Jo ylemmis­sä
llmakQrroi^sissa-
Mitä tapahtuu edelleen, laskeu­dutaan
alas kohti merenpintaa?
Spektroskooppi kädessä^ Ja vMorl.
thktkattijati f^slologliien laboratoorlo
mukanaan Charl Domo teki erittäin
hämmästyttäviin ^kslnn^ Vain
aivan rajoitettuun 28^. Ja' 310 mm:n
aaltopituuden välUlä liikkuvaan u i -
travioHettlfet^n säteltten ryhnjään
keskittyy auringonvalon kalkki ejln-
^mlntaa edistävä vohnä. Nämä
A H A
SUOMBBS
Ultraviolettiset
K l r j . V. E. LJVOV
"Elämänlamppu", ultravioletMnen
kotivalaisija, uusi huopes^uriqko —
,se jo palaa minun" pöydälläni, va­laisten
sitä paperia. Jolle kirjoitan
näitä rivejä. Neuvostolamppu!
Kuinka paljon se tuleekaa;n kohotta­maan
punaa ^upunkilaistemme
kalpeille poskipäille, kuinka paljon
oliiomaan vääristyneitä Ja lujenti*-
maan heikkoja lasten Jalkoja....
Meitä eivät kiinnosta ne säteet,
jotka lähtevät auringosta, vaan niit­ten
voimakkuus Ja muoto, mikä sä­teillä
on niitten kohdatessa 'maan
phinan. Maapallon ympärillä oleva
ilmakerroci imee itseensä suurim­man
osan auringon ultraviolettisestä
säteUystä. Ellei .«»e sitä t ^ l . niin
ihmiskunta sdkä kaikki elollinen elä.
mä • maapalloUamme olisi jo aikoja
sitten palanut tuhkaksi polttavan
^teet eivät enää Imeydy llmaker-roksiin,
ja ne muodostavat värjää­vän
aineen, veren punavärin, jonka
merkittävä omhialsmis on siinä, että
se sitoo keuhkoihin tulevan hapen-
^ämä ne Juuri slirtävttt kalKkla
läpeen luihin. Tästä syystä poski-päät
ovat nUn' kftlval*«it nUllä
iftiKjiiUmme, jotka ovat suljetut ko-
^:o talveksi pimelhln kivitaloihin.
§ikBl myös beWän päälaessaan avo-naineh
kohta cfn nUn l^auan uip-peen
kasvamatta sekä sääriluut v i ^
m Ja pehnieät. Bllsltauti on 'kau­pungeissa
vallitsevan ultravlotettlfei-tcn
sätelttcn nälän tulosta! 1 Tämä
on Huldtfihinskln HuuHjfea. hayaln-
Mutta lyhlramät ultraviolettiset
Säteet - - 289 mtn- — aljtavat tmey^
0 Ilmaan' Jo' 1,800 'm:n korkeu­dessa'
merenpinnasta. Tässä kör-ke^.
dessa' sljäiisee Dvos ja • muut
maailman partiahnmi^t tfylpylät.
Jolssi^ lölBtoaah'my^^
yot^tojnlihitriat Ja ifieikolmmait keuh.
kot^Vltlset 'paranevät." Älkää liäln
plleh etslitö häitten parahtavien sä-teitten
vaikutusta Venäjän tasan­goilta,
289^304 inm:n pituiset va:,
loaallot eivät sinne ylety. Meidän
osallemme Jää väin surkea spekfraa-lihen:
muri^nen: 2 1 0 ^ 3 1 ^ . n^m,; f^Je-iäpä
213 senicln voimasta ehtii Imey­tyä
Umakerrotosliii' ja slltäkh» jään­nöksestä
9110 nl^lef bentsljnlhöyry
Ja kivihliUpöly. Jota leijailee kalk­kein
teollisuus. Ja suurkaupunkien
saastutetussa katMUmassa, loput,
IJIOO, Imevät asuntpjemme ikkuna,
lasit. •'' ' '
Minkälahien muistopatsas onkaan
pys#(<sttävä miehelle. Jolle pälkähti
päähän Jäbnhlstul ottaa laslkuorma
vanhan Edissonin keksimän sähkö­lampun
yllä, avata virta, asettaa
Spektroskooppi säteilevjlän volfra-pillankaan
ja tyydytyksellä todeta:
yolframilangan speHrIn reuna — n.
287—J589 inin, —• (Davosin ilmaker­ros
saaVufceitul) Ja ottaa pala kÄd-mlummetallia
Ja hienolla «äbkömlt-iarlila
mitata, kuin monta elektroo-nla
sekunnissa erittää hienon hieno
volframilangan iiltraviQlettlnen yalo
kadmlumhi pUinalta. siirrettäessä
sitten sama kadmhiml heinäkuun
puoUpälvän auringon alle, voitiin
öiltatä se ej^ktroohlen n^ärä. Jonka
olkea aurinko kadmiumin phmasta
erittää. Nähi saatiin luvut, Jotka
sattuivat yhteen tavallisen edlspnl-laiseni
lampun säteUyintehsllvisyyden
•kajossa. " •
Näniä..^htävät <m suorittanut, tä­män
välkeah kysymyksen ratkaissut
mies, Jdlfe el ole vielä muistopat­sasta
pystytetty: saksalahien Franz
Skaup, OU' vielä löydettävä sel-ialnen
lasi', joka el, kuten taval­linen,
Imisi jo 390—400 mm:n aal-topitulsta
spektriä, valmistaa^ siltä
lämpunkajKiJa, jotka sitten voitiin
äsettaW tavalliseen lami^uun. Neu.
vpstolllten tiedemlehiet Ja tleteelU-sei
toverikunnat ovat suorittaneet
tämän tärkin työn. Ansio tebtä.
yästä kutiluu' pääasiassa seuraaville
tiedemiehille Ja lalUritsille: kemisti
V . ' V . Var^n Ja valtion *crMnIittl-nen
(savlvalostaldolUnen) Instituutti,
Leningradissa;' Inslnö&rl S. A. Vek-shbiskl
Ja lalmratooirio "SvetlJanA".
Leningradissa; .ptofessorl KitalgQ-rodskl
Ja Uhanovin tehdas, Moekp.
van luona.
Kolmesataa kappaletta tMiklstet-tuja,
kauaij q ^ H u J a "aurinkoja"
lepää pienenä rykelmänä "SveUJa-nan"
latoratoorli»! pöydällä: Qn o.
Eoittautuhut tMkoituksehmukalseksl
valmistaa' idtravlolettl-lamppuja.
Joitten voima oh vähintäin 200 wat-tla.
Joka muutetaan nohi 200 kynt­tilän
vatovidmakd.
ICiu) näin voimakkaan lampun va­lo
usäassa tapauksessa luonnollisesti
bn lUan kirkas, sokiMseva. on 'ollut
välttämätöntä^ Valmistaa vöriUlfiestä
lasista varjostin,; Joka hlmmentäsv
lampun v^knrioiman, nmtta päästää lavojen iieifem elon-toimintaa
fdistäyän i iiltcavlolcttisen
säteiljmL Kolminkerroin .asetettu, ko.
iiiopaperi hhnmentää 200 kynttUäl-
Caiiädaii ppllarista
40c lähetyksistä alle $20.00, 6De
lähetyksistä |30.00—$40.99, 80e
lähetyksistä f 50.O0-^$79.9O jä
11.00 lähetyksistä $80.00-^100.0«
sekä 60c jokaiselta eeuraavaUtt'»!^
kavalta sadalta dollarilta." "
SihkoaaaomalalietyksbU ovat 13.
betyskuhit $3.60 lähetykseltä.^
Suomen rahaa «steUan. Kunsi
$2.46 sadasta Smkfta.
Tehkää lähetykset osotteella:
VAPAUS,
Bos 69. SUDBUjflY, Ont
Laivapiletteja myydään.
Tiedustakaa piletffasioita
Vapaudelle ottavat nihävSlityk-siä
vastaan myd^p:
VAPAVS
PORT ARTHUR BRAfiCa
316 Bay Street,"
Port Arthur, (Jntarip
VAPAUS MONTREAL BRAmU
1196 St. Antoine St,
Montreal, Qii e.
AARO mmif
Kirkland I^ake. Qnt.
JOHHVUOfU
South Pdrcnpiae/Qc .
CHARLES HAAPANEN,
Osuuskauppa, l^itnmiM, Ont,
iGimmkTA,
pöV Broavievir Ave., Toronto, Ont.
DAVID HBUN,
eri paikkakunnilla tCeiikt-Onteriosaa
Sponieii
Ä a ^ g ^ ^ v l Ä Ä
Beliä' kuvluViä teht&vi^,' antaa paB-eeja,
tnatkustueta vartan kotimbb-h^
n tai; muualle, vahvistaa «siakifr
joja, käännöksiä y,m:, selvittää p***
rintk- ja muita ^tiomen ^nsalal'
Biin kohdistuvia asioita. ^
••'•••\Psoitp! ^ V
Consulate General «f Fiolau^,
Room 918
1410 Stanley Street, Montreal.
(Co^lder St^ Catharipe and Stanley)
' ^ M ^ E i i itAU^NHElMO,
pääkonsuli.
ttiöUcsr on' Suomella edustajina
CähätIä8sä}"Konsuli< ^Erick J . Kör-to;
. J?ort Arthur,; Ont.. AdipI
Saarimäki, 319 Bay St., Toronföj
Ont — H. F. Albert Hermanson;
479 Main St., Winhlpcg, Man, -rt
Thomas Franssi. Box t , Copper
Cliff, Ont. — Charles E. Magnus-son,
64 Oock S t , Saint John, N.JBl.i
— <J. W. Törnroos, 561 Uowö S t i
Vancouver. B .C
Dr.F.£Fwser
B A M M A S L X X K Xm
Jobuoo BIoclc
Vaatapfiata Cocbranan rAota-kauppaa
Phonei57
HUOM.I Snomalainen konttori-tyttd*
Huollolta
viipkraitayana
A. KIVELX,
429 Beaaie St.,-Stidbury, Oat.
A. m»»s«
Tähtikaupan yläkerrassa.
Tel. 409 Box 20ä4 — Sudbury
. Valolcuyäustyötä kaikesta lajista*
Suurennulisiä jä fäamiä.
sen lampun valoa myös niin paljon,
että siihen voi sUmiään tätvelemät-ta
suoraan katsoa.
Tärkfeä iseikka on, että lamppu a-setetaaik
määrätyn välimatkan tää­hän
henkilösta. J o lm se säteUee,
Me Jo liedämme, miten voimakkaas­ti
ihna nielee tiltraviofettisla räteitä.
Jos lamppu asetetaan liian kauas,
eshn. lähelle välikattoa, nUn tus-
Unpa saadaan edes IjlOO "Davosin
$äteilevästä ilmansJasta'*. Paras 200-
vattisep lampun välbniatka säteilyn
saamiseksi on n. 314 roietjiä. I?llnpä
lamppua sitten voi sopivasti käyttää
esiin, khrjoltuspöydällään.
Neuvostoliitossa on täten ratkais.
tu sangen' tärfc^ tieteelUnen pror
bleemL Neuvostolampun avulla voi­daan
ottaa täydellisiä "amingon-kylpyjä"
koko vuoden, kulkea Iho
paahtuneena tummw ruskeaksi paär
laesta kantapäähän asti. ~ Talvella
voidaan ultravioletti-kylpyjä ottaa
sopivassa huoohein lämmössä. Kaik-k
«ln niukavinta ön paistattaa itse-ään
uudella auringoUa lämpiäväp.
ii^nih e d c ^ ; Muutaäubin puoli ttÄ-'
tia "kestäneitten "kylpien" J ^ e ^n
alkaa iho peltiä ruskea^ l^erros-tfim^
Ua.
Ja jonkun'.kuii^iidipp' kuluttua
UWi: «a«rlo}»"^ . s Ä # f \ , ^ ^ > nett.
Vostokansalalsten asuntoja.'