Vapaus, May 30, 1925

              Ko. 63 Lauantaina, toiik^k. p. — S a i , May SOtli, 1925
Kurssi
ymiJäriEtöa farmarit huomioon, et­tä
varaatte itsenne sinne siksi si­la
tilanahtautta ei tule olemaan.
Dollarista
LÄHETYSKULUT: •
40c lähetyksistä alle $30.00,
50c lähetyksistä $30—$59.99
asti, 75c lähetyksisät $60.00
—$99.99 ja $1.00 kaikilta
$100.00 taikka sitä BHurem-milta
lähetyksiltä. Sähkösano-maläbetyksille
on kulot $3.50.
Torontossa ottaa rahaväli-tyksiä
vastaan S. G. NEIL,
957 Broadview Ave.
Sudburyssa ja ympäristöllä
asuvat voivat käydä Vapauden
konttorissa tiedustamassa eri­koiskurssia.
Lalrapilettejä tayydäSn.
Tiedaitakaa pitettiaaioita.
VAPAUS
Box 69. Sudbury, Ont
Huonot tiet eivät ole myöskään nyt
vastuksena, sillä uusi haalimme tu­lee
aivan valtatien varteen, Nola-lun
aseman lähelle. Tuonnempana i sinat pyörineet pitkin kenttää.
muuksia. He olivat löytäneet jär­jestyneen
työläisen 'Tiokituspaikan",
jossa oli ollut tynnörillinen kuusea-kyyneleitä
turpoamassa. Pojan ve­karat
olivat tuupanneet tynnöria
kumoon ja puUevaksi paisuneet r u -
ilmotamme ohjelmasta y.m.
MetAaTalke&t riehuvat näillä ym­päristöillä
kauheassa määrässä, polt­taen
metsät sekä ihmisten asunnot.
Eniten ovat ne raivonneet Wolf *Si-
^ingissa, jossa on useampia suo­malaisia
farmareita joutunut tyh­minä
kiusallakaan mainitse mitään,
että täällä on lanta satanut ja o l ­lut
seilaisia pirullisia pakkasia ja
siihen rakoon tuullut vähä kama-
Jasti. Alutta mitäs me noista i l ­moista
puhumme. Ne ovat ylitu­van
ukon asioita, hoidelkoon hän
sitä puolta asiasta, seurataan me
ivaan näitä maankamaran päällä ta­pahtuvia
asioita. Kyllähän sen jo­kainen
keskiontariolainen jo' tie­tääkin,
mutta tulkoon nyt vieläkin
mainituksi että ne
..Beaver Lakea kesE- ja kymmen-vttoti*
juhlat
ovat kesäk. 13. ja 14 päivänä, siis
jokseenkin samoihin aikoihin kun
muinakin vuosina kesäjuhlat ovat
olleet. Se on tullut ikäänkuin laik­si,
että koko Keski-Ontariossa ei
Beayer.Xiaken,juhlapäivinä o,le;nuu-ta
huvitilaisuuksia auki, ja näyttää
siltä että tuo vanha hyvä tapa tulee
jin käsin lähtemään kun tuli on
polttanut huoneet päältä. Nyt kui­tenkin
näyttää rupeavan satamaan,
jota on kyllä jo toivottukin että
sammuisivat valkeat. — L. H.
Se oli jalo teko pojilta. Sama
kuuluisi myös aikuiselle, että puh­distaa
ympäristönsä likalätäköistä
sillä "missä lätäkkö on, siinä ovat
kärpäset ympärillä." Tämä ei ole
tapahtunut Lapissa, vaan Lapin lai­takaupungissa;
— Virallinen.
TIMRIINS, ONT.
olemaan käytännössä tänäkin vao-tena.
Se on oikein. Onhan kesä
vain kerran vuodessa ja Beaver
ken juhlat vain kerran kesässä. S i l ­loin
kokoonnumme, taas maaseu­dun
raittiiseen ilmaan ja/ rnpatte-lemme
siellä tuttaviemme kanssa,
jotka löydämme, jos he ovat rehel­lisiä
"roletaxureja", juhlapaikalta.
Juhlatoimikunta on luvannut l&b-dä
parastaan juhlain järjestämisek­si
ja olkoon tässä shrumerinen sa­nottuna
että jos ne ukkelit jotaiin
lupaa niin he myös sen täyttä­vät.
Sain tässä vähä yhtä nli&e-lia
pumpattua ja hän ilmottefi TB-Kän
ohjelmapuolesta. (Hän on
muuten ainut lörppö koko saHs-sa.)
Sanoi kappaleita tulevan kafc-
Ei, toisessa kappaleessa., kehui ta-kein
laulettavan ja tanssittavarfdn.
• Sitten kertoi että Aku Päiviöltä on
tilattu aivan Takituisesti juhlaruno
ja sitten vielä tulee juhJajulkMsa
myös. Sudbnrjrn soittokunta on
myöskin pyyägtty soittelemaan-
Juhlapuhujaksi ttiilee tov. Vaara
Sudburysta.
Tiesipä se sama ukkeli kehua et­tä
Worthingtoniin menevä tie kor­jataan
sellaiseen kantoon, että sii­tä
pääsee vaikka minkälaisella " K -
mosiinilla", että ei tarvitse jahla-
^aitten kiertää Kairon kautta.
Tähän se sitte lopetiä ja sanoi että
Ine sitten tarkemmin Vapaudesta,
sanoi ilmoitettavan raskaastL
E«»i tannuntaina tulevat Creigh-ton
toverit vierailnnäytännöUe, He
tulevat esittämään paljon kehutun
htiTinäytelmän "Eläviä kuvia". —
Mennään kaalille sitten ensi sun-nontai-
iltana joukolla. Jesseri!
kirjeenvaihtaja.
Osacton kokouksessa t.k. 24 p.
keskusteltiin taloudelliseen järjes­töön
Uittjrmisestä. Samainen asia
on ollut jo useamman kerran käsi­teltävänä
kokouksessa ja on tehty
jos jonkinlaisia päätöksiä, ja vielä
nytkin äirrettiin asia lopulliseen
ratkaisuun ensi sunnuntaikä, jolloin
pidetään yleinen keskustelukokous.
Siis muistakaapa kaikki sUloin saa­pua
haalille, se on 31 p. kello 6
illalla, että vihdoinkin se asia tulee
ratkaistua, ettei se joka kokouk­sessa
kummittele.
Toinen tärkeä asia oli käsitel­tävänä
myös viime kokouksessa, ni­mittäin
näytelmäseuran johtajaky­symys.
Useat ollen ätä mieltä et­tei
kesän ajalla pidettäisi palkkaa
nanttlvaa johtajaa, ja kun muuten-
Jnn suurelta osalta oUaan' tyyty­mättömiä,
niin koetettaisiin olla i l ­man
johtajaa toistaiseksi. Lopulli­nen
päätös jätettiin seuraavalle ko-
Icöukselle, joka pidetään kahden vii­kon
perästä. — Joku.
«
Torstain lehti oli jo painettu kun
kirjeenne saapui toimitukseen. —
Toimitus.
LAPPI, ONT.
Täällä oatuto toimii täydellä höy­ryllä.
Sen elinvojpia vain on vah­vistunut,
sillä viime vuoden aikana
yhtyi viisi uutta jäsentä. Täi^iä-
Jiän osottaa, että elinvoimamme
wahvistuu, vaikka kyllähän teolli-suusunionistit
^Issä jälkivuosi
kuolinkelloja soittivat ja yrittivät
kaikki mustausvoxmansa panna liik­keelle,
vaan he epäonnistuivat. L a ­pin
osasto työskentelee yhtenä or­gaanina
kansainvälisen köyhälistön
taisteluriveissä porvarillista sorto­valtaa.,
vastaan.
Osaston kokouksia on pidetty
säännöllisesti ja Otamia kerran kuu-
Jcaudessa ja joskns kahdestikin. —
3Ieillä oli iltamat tämän toukokuun
2 päivä, jolloin vietimme vappujuh­lia.
Tilaisuudessa yksi tovereista
hieman selosti illan merkityksestä.
Väkeäkin saapui koko runsaasti,
muitta oli saapnnait myöskin läh-mästelijöitä,
viinan Jkanssa.
.INäissä iltamissa kerättiin myös
kolehti Nova Scotian lakkolaisten
hyväksi. Tulos ei ollut erittäin
Buuri, ettei se oliä -voinut olla suu-
MOLALU, ONT.
Vappajolilia. vietimme tääUä kou-
Inlla. Nuorisoliittolaiset olivat hom­manneet
iltamat toinen päivä tou­kokuuta,
jossa itse suorittivat kai­hen
ohjelman, paitsi.toveri A . Hau­tamäki
piti puheen.- Nuorisoliitto
onkin mennyt eteenpäin hyvästi
Uusia jäseniä yhtyy joka kokouk-
«^ssa. Kun vaan pitävät päälle e-delleenkin,
niin saamme heidän toi­mestaan
kesänaikana useita ohjel-
Bianumeroita iltamiimme. '
Osaston viimciseMä Icolraaksessa
« oUut mitään erityisempiä asioita.
f^jät tilittivät keräyslistoilla
wkoon saamansa varat jä lähetet­t
y rahat asfanomaisillfcVEihän ny­sään
suuria saa keräyslistoilla kun
työttömyys kiristää kaikkia.
Sitte oli esillä haalin avajaiqoh-
^t, jotka tulevat olemaan '13 ja
" päivänä kesäkuuta. Niiata pi-
^^tuDa suurenmoiset. En tiedä
f « a sanoa mitä kaikkea siellä tu-
^olemaan, mutta sen vaan tiedän
laxiantai-iltana ton alotetaan
^ maanantai-aamuna lopetetaan.
^ ^ ^ P a kanpnnkilaisct j a lähi-rempikin,
mutta kovasti hyvä niin-
Tfin- Osaston kassasta luovutettiin
sq^aan tarkotukseen 25 dollaria,
joka kyllä oli nähtävänä Vapaudes­sa
tilleessa avustu^ettelossa. Nä­mä
osottavat että emme ole lai­minlyöneet
tehtäviämme avustais-samme
osatovereitamme heidän tais-telnssaan
hiiliparoomen kanssa.
Vertffllen tätä siksi, koin joukkom­me
ei ole erittäin suori.
Jg^sroa AayttSa olevan saboteSrans-tuulella,
kun pitää näin kovin pit­kään
Ifylmiä ja kuivia ilmoja. Ei
muuta kuin yöpakkasia ja kylmää
pohjatusUa. Ei näytä heinä lain­kaan
pääsevän kasvunalkoun, vaik­ka
tämä Lappihan on kesämaata.
Mutta kaipa kylmyysldn lienee
kommunistien syy ja Mödsovafita
johdettu, öDä nykyinen maalima on
niin hermostnneessa- tilanteessa, et­tä
jos pienimpiäkin hankaluuksia
sattuu, niin heti ne sysätään kom­munistien
kontolle. Kommunistit
ne ovat, jotka kaikkea aikaansaa­vat.
Näin toitotetaan porvareittcn
taholta, vaikka kommunistit ovat
rauhallista väkeä. Kommunismi ei
perustu terroriin. Se perustuu
joukkotoimintaan ja^Joukkojen lii­kehtimiseen.
Vakava varotus kaikille rähmäste-lijöille,
jotka viinan kanssa resuten
olivat Veenin koululla No. 2 vap-pufltamia.
häiritsemässä!» samaten
myös niille vanhan maan miehille,
jotka viinan Kanssa yleisillä paikoil­la
rähjäätte; sekä paikkakunnalla
asuvalle teoUisuusunionistflle:-i^'-
edes tulemme toimittJamaan 'oikeu­denpalvelijain
haltuun kaikki ilta
miamme häiritsevät viinanjuojat,
keittäjät ja myyjät, vaikkapa he
kuuluisivat järjestyneisiin työläi­siinkin.
SiBä atamiamme emme
laita juopottelua -rarten.
SeoraavisM ohjeloMuItonussa tulee
olemaan näytöskappale ja jaJjo
muuta ohjelmaa. Pitoajasta ei ole
vielä^ tarkkaa inäärää;
Pojao nvSk&i. tehneet vaHatto-
Eräs sirkusnäytelmä
Verinen mustasukkaisuus-näytel­mä
esitettiin joku aika takaperin
yleisön silmien edessä eräässä fii^
kuksessa Neuillyssä lähellä Pariisia.
Oli juuri ehditty päänumeroon oh­jelmassa:
eläintenkesyttäjätär Mart-he
neljän leijonan kanssa. Marthe,
joka oli tunnettu k ^ t t a Ranskan
maaseudun niin kauneudestaan kuin
rohkeudestaankin, oli juuri - ajamas­sa
villieläimiään ympäri häkin, kun
kuultiin yli leijonien synnj^ttämän
ryskeen pari laukausta. Eläinten­kesyttäjätär
pudotti ruoskansa ja
tarttuen rintaansa kaatui perman­nolle.
Aluksi olivat villieläimet yhtä
hämmästyneinä kuin yleisökin,
mutta pian ne, vainuten verta,
päästivät rienmitsevan ulvonnan ja
hyökkäsivät ,uhrinsa kimppuun.
Sirkushenkilokunta seisoi . kuin
kivettyneenä: sillä hetkellä häkkiin-meneminen
olisi ollut samaa kuin
itsemurhan tekeminen. Ainoastaan
yksi heistä oli tämän tilanteen mit­tainen
— sirkuksen '"voimamies"
Eugen Chaput, joka yTi Ranskan
tunnetaan nimellä "Pariisin Eugen".
Yhdellä hyppäyksellä oli hän häkin
ovella ja rsmtäsi suoraan leijonien
sekaan. PotkaStuaan mvnun kaksi
pedoista, hän tarttm kolmannen
harjaksiin ja heitti sen neljättä
vastaan. Sitten sieppasi liän Mart-hen
syliinsä ja kliruTiti ulos ovesta.
Kaunis eTäintenlresyttäjätär oli jo
kuitenkin kuollnt. Häneen «li am­muttu
luoti ohimoon ja toinen sy­dämeen.
,
SilmänräpäyksEBsä Xiiruhti Eugen
leijonahäkin toiselle puolelle, mis­sä
oli eräs imes ja nainen. Nainen
kirkasi ja yritti juosta pjikoon, mut-
Leokkaoikeiden eiessä
Muuan latvialainen nuorisoliitto­lainen
lausui "oikeudessa", joka
tuomitsi hänet kuolemaan: Olette
kostaneet julmasti työläisille, olen
saanut kokea inkvisitsioninne omas­sa
ruumiissani. Ja hän jatkoi:
"Minua pidettiin teljettynä polii­siasemalla
17 päirää. Minua lyö­tiin
nyrkeillä, ruoskilla ja kiväärin-pferillä.
Tämä tapahtui kaksi, kcl-me
kertaa joka päivä, jonka olin
suljettuna poliiäasemalla. Sotaoi­keus
tuomitsi minut kuolemaan,
mutta sellainen ei' kauhistuta kom­munistia.
Te ette tule sillä vält­tämään,
minkä tulee tapahtua, sillä
me olemme joukko, emmekä yksi­tyisiä
henkilöitä. Olemme työväen^
luokka.
Yksilö voidaan^ kukistaa, yhden
voitte te voittaa. Mutta joku toi­nen
täyttää hänen paikkansa. Pro­letaarista
liikettä ette te voi kos­kaan
tuhota, ette enempää miekalla
kuin tulellakaan. Sadottain tove-rejanune
— täysin kunniallisia työ­läisiä
— menehtyy vankiloissanne.
Mitä merkitsee tällöin teidän de­mokratianne,
omantunnon-, lausun­to-,
lakko- ja ^hdistymisoikeuten-ne
työläisille?
Käykö minulta laatuun tunnus­taa
vihollisteni lainlaadinnan, voin­ko
odottaa oikeamielistä tuomiota
luokkavihollisiltani? Ei, teidän vai­nonne
ei voi säikähdyttää minua.
Iskekää, tappakaa, teljetkää meitä,
kiduttakaa meitä ja käyttäkää kaik­kia
väkivaltakeinoja meitä vastaan
— kaikella tällä ette kuitenkaan
voi pysähdyttää' historian veturin
kulkua! Valtaisilla voimilla syök-syy
se eteenpäin ja murskaa kaikki
esteet tieltään. Mikä on tapahtu­va,
tapahtuu. Historia on meidän
puolellamme."
Vapauteen
Kun Olavi aukaisi silmänsä, näki
hän kuinka aamuaurinko tunkeutui
. sisään pienestä ristikkoikkunasta,
muodostaen harmaaseen kattoon
valoläikän. Hän oli nukkunut vas-valoläikän.
Pän oli nukkunut vas­ta
aamulla, mutta siitä huolimatta
hypähti hän kovalta vuoteeltaan
reippaana ja virkeänä: tänään hän
pääsee vankilasta!
ta Eugen tarttui liäneen ja kään-l Hän oli odottanut tätä päivää
tyi sitten mieTieen, Jonka hän myös
sai vangituksi, -väikTca tämä koett
puukolla puolustaUtuH. Suuren vä­kijoukon
edellä Eugen sitten, puet
tuna kunniamerkeillä ja mitaleilla
täpötäyteen koriöteltuihin ihokkai
siinsa, raahasi mieTien j ^ naisen lä
himmälle poliisiasemalle.
Nainen oli hänen oma vaimon
sa, ja mies oli nimeltään Francois,
murhatun leijonanfcesyttäjättären
aviopuoliso.
PoliisitutTännossa selvisi, että
rouva Marthev Huckard, vaikka pii
vasta 23 vuotias, useita vuosia ta­kaperin
antautui eläintenkesyttäjät-täreksi
kierteleviin siAuksiin. Näis­sä
oli hän tavannut "Pariisin Eu
genin", ja he olivat rakastuneet
toisiinsa. Mutta oli olemassa par
estettä heidäa «aniEiffia f^Ilä. Yks:
oli voimamiehen vaimo ja toihen
Marthen mies. Nämä kaksi pääsi­vät
pian selville asiain todellisesta
tilasta ja keskustelivat yhdessä par­haista
keinoista muutoksen aikaan­saamiseksi.
Francois yritti saada
rouva Chaputin murhaamaan Euge­nin,
sillä naisen olisi paljon hel­pompi
saada oikeuden lautakunnal­ta
armoa kuin miehen.
Mutta rouva Chaput ei halunnut
murhata puolisoaan, sillä hän . ra
kasti miestään edelleenkin, ja l i ­säksi
oli Eugen hänen ainoa talou­dellinen
turvansa.
Kumpiko suunnitteli eläintenke-syttäjättären
leijonahäkissä murhaa­misen?
Sitä ei tiedetä. Tehdäk­seen
leijonain esiintymlseu mielen'
kiintoisemmaksi, oli aina pari
avustajaa sijotettuna häkin ulko­puolelle
ohjehnansuorituksen aika­na-
Heidän tehtsrönään oli "kuti
telia" leijonia rautasefpäUlä j a am­muskella
löysiä panoksia eläimiä
vastaan. Rouva Chaput ja Fran­cois
pyysivät johtajidta, että he
pääsisivät tähän osaan, ja siihen
tnyönnjrttiin.- Mies käytteli rau-taseivästä
ja nainen pistooleja -iöy-sine
panoksineen. Miten helppoa
olikaan — vahingossa luonnollises­tikin
— asettaa löysien panoksien
tilalle kovia! Kukaan ei tietäisi
mitään, ennenkuin kohtalokkaat
laukaukset oli ammuttu. "
Näytännössä Neuilljrssä ei ollut
ketään, joka olisi aavistanut rouva
Chaputin pistoolissa olleen muita
kuin löysiä panoksia. SenvuoksI e!
ollntkean ketSäfi e'stamässä, kun
hän suuntasi häkin raosta pistoo­linsa
kauniin rouva Martiien rin­taan.
tuskallisella jännityksellä, siHä hän
oli tuntenut terveytensä päivä päi­vältä
huononevan.
Sillä kun hänet lähes kaksi vuotta
sitten oli tuomittu "Venäjän halli­tuksen
j a armeijan kunnian louk­kaamisesta"
puoleksi vuodeksi van­keuteen,
oli hän saamit vaarallisen
vatsakalvotulehduksen. Ja maattu-aan
toista vuotta sairaalassa ja kes­tettyään
kaksi vaarallista leikkaus­ta,
oli hänet tuotu tänne heti, kun
hän jaksoi nousta istumaan... Sit­ten
hän oli saanut keuhkokuumeen
ja viety tiedottomana takaisin sai­raalaan.
Ja siitä asti, kun hänet oli heik­kona
tuotu uudestaan tänns, oli hSn
tuntenut terveytensä turmeltuneen
iäksi. Aina oli hän knmmalriEen
heikko ja väsynyt Ja usein öisin
heräsi hän ruumis märlänä kylmäs­tä
hiestä.
Hän oli koettanut lohduttaa itse­ään
sillä, että se johtui vaan pitkän
sairauden aiheuttamasta heikkou­desta,
mutta kun se yhä lisääijtyi,
oii hän monesti tuntenut epämää­räistä
hätää ja toivottomuutta
niinkuin uponneesta, laivasta pelas­tunut
uimari, joka tuntee voimainsa
heikkenevän, eikä missään näy maa­ta,
ei pelastusta
Mutta nyt oli vihdoinkin tullut
tämä kauan kaivattu päivä, vapau­den
päivä. Hänestä tuntui, ikään
kuin olisi maannut nämä kuukaudet
haudassa ja hän pääsee jälleen elä
mään.
Safaperäisen ihmisrota tavatta
Hraalajalla
Kalkutasta Berliiniin 'iaapuneen-tiedon
mukaan on erää Ttbetin ret­kikuntaan
kuuluva italialainen ta­vannut
villin ihmisjoulton BimsSo'
jalla 16,000 jvi&n Imh^äma.
Hänelle tuotiin viimeinen kerta
vankilan aamiainen ia happamien
silkkkain haju täyt*,i kopin. Ja aja­tellessaan,
että pian saa oikeata
ruokaa, tunsi hän niin suurta vas­tenmielisyyttä
noita kellertävätakki-sia
tuttaviaan kohtaan, ettei hän
voinut katsoa niitä. Oliko mahdol­lista,
että hän. oli joka aamu "seu­rustellut"
niiden kanssa "mitä lä-heisimmällä
tavalla" ja kaivaten
odottanut niiden saapumista.
Hän hymähti itsekseen muistaes­saan,
että ne olivat sittenkin olleet
hänen ainoat "ystävänsä" täällä -
nehän ^olivat uhranneet kaikki, to­sin
valitettavan vähäieet, voimansa
länen hyväkseen...
Ovi aukeni, hän sai omat vaat­teensa
ja kuin sekavassa unessa hän
pukeutui.
Ovella hän vielä kerran katsahti
tuota kauheaa koppia, jossa hän oli
ensimäisen kerran miehenä tuntenut
epätoivon ja hädän painavan hänet
maahan kauhealla kourallaan.
He laskeutuivat rautaportaita alas
vahtimestarin huonecBeen, joka oli
yhtä kolkko, kuin vahtimestari itse^
kin. Vasta kun häikäisevä aurin­gonpaiste
sattui hänen kasvoilleen,
säpsähti hän ja noi^ koneellisesti
käden EilmieDSä suojaksi.
Koneellisesti asteli fiin vartijan
seurassa y l i pihan, ^itfcea laiuloi
avaiöldiDpan IielS&dys, tausta^ ras­kas
rautaportti aukeni kylmästi
kirskahtaen. Hän astui ulos — ja
seisahtui
"Työnorjat, sorron yöstä nous­kaa!
Maan ääriin kuuluu kutsumus..!"
Tuo tuttu laulu kajahti häntä
vastaan, syöksyi hänen ylitseen
kuin myrskyn pauhina, ja ennen-tuntemattomalla,
pyörremyrskynta-paisella
voimalla de tarttui häneen,
tempasi mukaansa... Salaperäisten
sähkövirran lailla leimahti se hänen
ruumiinsa lävitse, hän tunsi kylme­nevänsä
— ja hänen kasvonsa kal­penivat
liidunvalkeiksi.
Hän seisoi kuin jähmettyneenä
ja ^ikäänkuin unessa, näki hän edes­sään
suuren joukon laulavia, ^innos
tuneita kasvoja — ja tuo valtava
laulu huumasi hänet kuin väkevä
v i i n i . . . .
Vasta hetken kuluttua alkoi hän
käsittää, että tuo joukko on - tullut
hänen tähtensä. He ovat ajatelleet
häntä, tulleet hänen tähtensä; tah­tovat
lohduttaa ja rohkaista häntä.
Ja katsellessaan noita innostuneita,
liikutettuja kasvoja, kosteita silmiä
tunsi hän, että he pitävät hänestä,
he ovat hänen tovereitaan, veljiään,
ja outo onni ja ilo täytti hänen sy­dämensä...
Tuo kummallinen tun­ne
ja liikutus tuntui täyttävän koko
hänen olemuksensa, se kohosi kurk­kuun
vapisuttavana, äänettömänä
nyyhkytyksenä — ja sitten hän
peitti käsillään kasvonsa....
"Maa meidän on ja olla täytyy..!"
Nuo sanat kajahtivat kuin jätti-
Imsmoukarin iskut, ja kun hän sit­ten
kuuli laulun loppusanat, yaltasi
tuo liikutus hänet sellaisella voi­malla,
ettei hän voinut estää itkua.
Sitten loppui laulu, ja aivan kuin
huumaantuneena tunsi hän käsiään
puristeltavan, joku- liikutettu äähi
puhui toverillisia, lämpimiä sanoja,
tervehtien toisten työluistoverien
puolesta hänet tervetulleeksi vapau­teen
ja samalla toivoi hänelle pi­kaista
paranemista ja uutta työ-tarmoa.
. .
Olavi tahtoi vastata jotakin, sa­noa,
miten iloinen hän on, vaikkei
ansaitsekaan tuollaisto kunnianosoi­tusta,
mutta hän ei voinut... Hän
xykäsi monta kertaa käheästi, hän
katsoi suurenevin silmin toverijouk-koa
ja vihdoin hän kuiskasi oudolla,
värisevällä äänellä:
— Toverit... toverit... tove­rit,
. ,
Hän ei voinut sanoa muuta, mut­ta
hän tunsi katseista ja kädenpu­ristuksista,
että he ymmärsivät hän­tä
sanoittakin... Joku talutti Hä­net
autoon, joka alkoi vyöryä kau
punkia kohden. Joukko viritti lau­lun
ja lähti nenäliinoja liehuttaen
seuraamaan heitä... Laulu heikke­ni
ja häipyi vähitellen kuulumatto-mTin.
'
Au'to kiiti eteenpäin, hänen kor­vissaan
kohisi ja hänestä tuntui,
kuin lentäisi hän tuossa tuok^uavas-sa,
häikäisevässä kirkkaassa kevät­ilmassa.
Hän näki toveriensa hy­myilevän,
puhuvan^ jotain.^Hän vas­tasi,
nmttei muistanut mitä; hän
hengitti vain tuota ihanaa ilmaa ja
katseli, miten eriväriset huvilat ja
hiukan vihertävät puutarhat vilisi­vät
hänen ohitseen, , ja kun auton
jyskytys eräässä myötämaassa val­keni,
kuuli hän katkelman tienvie
ressä peipposen laulusta. Silmän
räpäyksessä lennähti hänen mieleen
sä ne ihanat kevätillat, jolloin oi
kuunneDot lintujen laulua pihakoi
vuissa — kauan kadotetun lapsuu-denkotin
pihakoivuissa....
Auto seisahtui hetken kuluttua
erään ravintolan eteen, hän nous
erään toverinsa käsivarteen nojaten
ylös portaita, hänen päällysvaat-teensa
riisuttiin — ja kaikki tuntui
vieläkin ihanalta unelta...
Vasta kun hän toveriensa edellä
asteli ruokasaliin, näki valkoisella
liinalla katetun pöydän, tunsi hän,
miten kovin heikko oli: hänen jäi
kansa horjuivat, koko ruumis vapisi
kuin ankarien ponnistusten jälkeen
ja hän oli kaatumaisillaan... Joku
auttpi hänet istumaan ja hän alkoi
i-ajusti yskiä ja se saattoi hänet kä­sittämään,
että kaikki oli t o t t a . ..
Mutta kun hän hetken kuluttua
istui pöydän ääressä toveriensa kes­kellä,
näki heidän sydämelliset,
osaaottavat katseensa, unohtui hän
liudelleen sairautensa ja jcärsimyk-sensä.
Ja kun he alkoivat syödä
-unohti hän heikkoutensakin — hän
tunsi uutta voimaa js tarmoa.
Vapunpäivään oli aikaa vain muu­tama
päivä ja kun häntä oli pyydet­ty
useaan paikkaan puhumaan, epäi­li
hän voimiaan. Mutta'kun eräs
tovereista sanoi menevänsä siinä ta­pauksessa,
ettei Olavi voimistuisi,
lupasi hän sillä ehdolla. Se vaan
oli paha, että piti puhua kahdessa
eri juhlassa, ja ajaa välitaival he­vosella.
Mutta äskeinen toveri sa­noi
reippaasti, että sellainen ajelu
olisi vaan terveellistä, kun ilmatkin
olivat muuttuneet näin kauniiksi, ja
lisäsi:
— Ja kun sinä näinä päivinä oi­kein
ahkerasti syöt, niin sinä pu­hut
pyörryksiin kokonaisen porva­ri
joukon, jos tahdot!^
Kuului naurua ja toiset lisäsivät
Jeikillisestl:
- Ja pääset taas kuudeksi kuu-k&
udeksi plankkdäoiaan Nikun tai
hänen henkiensä likaantuneita kun­nian
rippeitä.... \
— Kyllä se on toivotonta työtä...
— Sano vaan suoraan mahdoton­ta.
Sillä ei niillä herroilla ole enää
moneen aikaan oUut kunnian pai­kalla
muuta kuin likaa — haisevaa
törkyä!
Näin vitsailivat toverit ja hio
nauroi heidän mukanaan — ensi
kerran kahden vuoden aikana...
Hyvä ateria oli vahvistanut häntä
tavattomasti ja kun toverit haus­kan
yhdessäolon jälkeen saattoivat
hänet kotiin, tunsi hän itsensä ruu­miillisesti
ja henkisesti kuin uu­deksi
ihmiseksi. Hänestä tuntui,
niinkuin hän todella olisi päässyt
ylös pimeästä haudasta ja nyt hän
alottaa uuden elämän, uuden tais­telun.
Hän tunsi saaneensa takai­sin
entisen tarmonsa, uskonsa ja
"varmuutensa...
Oli Vapunpäivän aaton ilta.
Olavi istui yksin vinttikamarinsa
ikkunan ääressä ja tuijotti synkästi
hämärtyvään avaruuteen, jossa tuu­li
lennätti lumensekaista räntäsadet­ta
yli kaupungin kattorivien.
Tuuli näytti yhä yltyvän, se
syöksähteli kuin kiukusta ulvahdel­len
sateen kimppuun, riepotti sen
kaikkialle — ja joka kerta sinkautti
se kokonaisen pisarpilven ikkunaa
vasten niin, että ruudut rätisivät...
Olavi oli kuin turtunut IJontä
kertaa oli hän havainnut siihen, et­tei
ajatellut mitään — ja silloin
muisti hUn taas kalkki...
Hän ei ollutkaan voimistunut,
niinkuin oi! luullut Ja kun ilma
oli eilen yhtäkkiä muuttunut tavat­toman
kylmäksi, pii hän vilustunut
ja tuntenut itsensä aamulla niin
sairaaksi, että hänen täjtyi heti
mennä lääkäriin.
Tuma sama lääkäri oli leikannyt
hänet kahdesti ja hoitanut häntä
mitä parhaimmalla tavalla. Ja tä'
näiiri oli hun-muuttunut sitä syn-kemmäksl,
mitä kauemmin hun Ola­via
tutki. Ja vihdoin oli hän itsek­seen
mutissut, «ttä: "Minähän sa­noin
sen". Lääkäri oli nimittäin
kiivaasti vastustanut hänen viemis­tään
niin heikkono vankilaan ja sa­nonut,
että sc «n suoraa toppamia-t
a . . .
Olavi aavisti, ro<tä lääkäri tar-koitti.
Ja niin hän lopulta sai tie­tää,
että hänellä oli pitkälle kehit­tynyt
keuhkotauti. .
Hänen kohtalonsa oli siis ratkais­tu.
Hän ei saisi tehdä mitään työ­tä,
cl koskaan pitää puheita. Hänen
täytyisi mennä parantolaan Ja niin
odottaa kuolemaa...
Hänen koko elämänsä oli ollut
raskasta, taukoomatonto ty5ti|, tais­telua
ja eteenpäin ponnistelua.
Kymmenkunta vuotta oli hän
ponnistanut kalkki voimansa työ
väenliikkeen, oman luokkansa asian
hyväksi. Ja koko pitkän sairausai
kansa oli hän ahkerasti lukenut ja
tutkinut, oppinut ymmärtämään sei
laistakin, jonka hän ennen oli vain
vaistomaisesti tuntenut.... Hän oi
kirjoittanut puheita, esitelmiä ja
luentoja, odottanut niin kiihkeäet
sitä hetkeä, jolloin taas p&äsisl tyÖ
hön, toimintaan. Ja nyt' hahen
täytyisi jättää kaikki, hän ei saisi
koskaan puhua — nyt kun hänellä
olisi niin paljon sanomista...
Olavi tunsi kylmän tuskankin pu­sertavan
otöalloan ja hänet valtasi
kamala epämääräinen hätä — hän
olisi tahtonut huutaa... Hätf muis­ti
lukeneensa kertomuksen nuores­ta
sotilaasta, joka partloretkellä pu-too
i haavoittuneena satulasta ja jää
metsään kuolemaan — hänestä tun­tui
ikäänkuin hän olisi tuo eolilas,
toverit eivät huomaa häntä, he ete.
nevat yhä kauemmoksl, kauemmak­s
i . . .
Silloin muistui Olavin mieleen
Vopun edellinen ilta kaksi vuotta
sitten. Hän katsoi kelloaan ja hä­nen
sydäntään vihiäsi julma tuska:
juuri tällä hetkellä oli hän rakastet­tunsa
kanssa istunut metsäs;^.
Aurinko oli laskeiiut, linnut laU'
loivat heidän ympärillään ja lampi'
njässä ilmassa tuntui pihkan j a puh­keavien
lehtien väkevä tuoksu,
Olavi unohti hetkeksi nykyisyy­den,
hän oli uudelleen elävinään
nuo hetket. Hän muisti seuraava­na
päivänä vappujuhlassa pitämän­sä
puheen; elämänsä parhaimman
Ja tulisimman ,puheen...
Mutta olisiko ollut pareftipi,-'jol­lei
olisi puhunut silloin niin? —
lennähti hänen mieleensä ja hän
tunsi, että vaikka hän olisi tietän^rt
seuraukset, niin hän olisi sittenkin
puhunut Hän oli puhunut totta
.'— ja siksi se «likin vaikuttanut
niin valtavasti kuulijoihin.
el olisi voinut toisin tehdä, se puhe
oli osa hänen elämäntehtävästään,
hänen sielustaan, hän ei voisi kos­kaan
pettää itseään...
Mutta silloin muisti hän tofc^ail-'
täisen kokouksen, muisti ne .asialli­set
ja harkitut puheenvuorot, joita
kymmenet työläiset olivat käyttä­neet
esillä olleista yhteiskunnallisis­ta
kysymyksistä — joista he €i'^ät
clisi kaksi vuotta sitten voineet sa­noa
mitään, ja aivan kuin salape­räisen
valon leimabtasssa, ymmärsi
hän yhtäkkiä, että se sisäinen muu­tos,
joka Suomen kansan ja erit­täin
tySväenluokan henkisessä elä-massa
oli tapahtunut suurlakon jäl­keen,
oli vielä valtavampi j a mn-rempi
kuin ulkonaisesti nsytd. Kun
hän ajatteli, että ne ssdiat .työvSen-yhdistykset
ja ammsttJosastot, ne
lukemattomat kirjastot, aiytclmä-seurat,
uudet työväentalot, osuus­liikkeet,
sanomalehdet — kaikki,
täitä työväki oli luonut j a kehittä­nyt
suurlakon jälkeen, siis kolmen
vuoden kuluessa — se osoitti niin
hämmästyttävää sivistysharrastusta
ja henkistä tarmpa, niin valtavaa
sivistystaso^ nousua, ettei mikään
kansa tai kansanluokka ole sellais­ta
osoittanut. ,
Kun hän ajatteli, että tällainen
tietämättömyyden, kurjuuden ja
valtiollisen sorron alla kitunut kan­sa
oli yksin saanut kaiken tämän
aikaan, silloin hän ensi kerran ym-milrsi,
että se oli kokonaan muut­tunut
henkisesti, se oli herännyt
vuosisataisesta unestaan, se oli nyt
alkanut ajatella....
Hän muisti, että kaikkialla ta­pahtui
samanlaista ja siinä oli Jo­tain
niin suurta ja valtavaff, että
häntä huimasi... Kun kokonaiset
kansat nousevat, niin niitä ei enää
voida sortaa, niinkuin tähän asti —-
nyt tuleo uusi a i k a . . ..
Olavi nousi huomaamottoan ecl-somaon,
hänestä tuntui, ikäänkuin
olisi eksynyt, harhaillut pimeässä
metsässä Ja yhtäkkiä näkee aurin­gon
nousevan Ja huomaa edessään
uuden leveän tien. Hänen oma
kohtalonsa tuntui yhtäkkiä niin
pieneltä ja vähäpätöiseltä tuon
suunnattoman onnen rinnalla. Hän
muisti, miten tuhannet venäläiset
vapaussankarit olivat uhranneet elä­mänsä
silloinkin, kun ei ollut mi­tään
toivon... Hän oli itse sanonut
Pietarin verlpäivicn uhrien jmulstok-si
pitämässään puheesso, että tu­hannet
uudet taistelijat nousevat
kaatuneiden sijaan — mutta nyt
hän Bön vasta ymmärsi. Hän ym­märsi,
silloin kun miljoonot ovat
alkaneet nousta... '
Jo yhtäkkiä liän päätti, vastoin
lääkärin määräystä, sittenkin men­nä
puhumaan! Mitil siitä, vaikka eo
Jouduttalsikin hänen . kuolcmaonsa
— se olisi vain onnI,^oUei tarvitsisi
tolmct^niona odottaa/kuulcmoa...
Ja hän kuiskasi huomaamattaan
ääneen:
— Jo tuhannet tulevat tilolleni...
Pieni huone oli muuttunut plme»
äksl... Ulkona pimeydessä ulvoi
tuuli, ja Godcpisoral rapisuttivat
ikkunoa — niinkuin synkimpänä
syysiltana.
Talvaolto näkyi, kellcrtävänhlm-meS
kajastus Ja sitä voatcn eroltti
hän epäselvästi, miten vesipisarat
valuivat alas ruutuja myöten —
nihikuin kyyneleet epätoivoisen ib.--
misen poskilta....
Konrad Lchtlmäkf..
Muuan selostus Venä­jän
punia-anneijasta
Ruotsalaisessa s o t i l a s lehdessä
"Landstorsmannen" julkaisee kap*
teeni G. Wadner kuvauksia sotilas-
(^loista Venäjällä viime 8 vuodon
aikana. Hän kirjoittaa m.m.:
"Erikoisesti huolehtii neuvostota­savalta
punaisen upseeriston luomi­sesta.
Nykyään lienee toiminnassa
parisataa sotakoulua, Joissa on 60,-
000 oppilaato.
Uuden sotakorkeakoulun oppilais­ta
on noin 70 pros, kommunisteja.
Koko *ipscerikunnaÄsa lienee vä­hän
enenuj^fin kuin toinen puoli
ikommunlsteja. Muut upseerit ja
aliupseerit ovat tsoarinormeijasta.
Pietarissa on sotakoulu reunamai­den
kansallisuuksia varten, jossa on
400 oppilasta.
Sotakirjallisuutta ilmestyy pal-jfon
enemmän kuin tsaarinaikana,
esim. v:n 1923 alusta syyskuuhun
yhteensä 1,300,000 kappaletta.
Muuan saksalainen, joka marras-cuusso
1923 oleskeli Pietarissa ja
lloskovassa, ibnoittaa saaneensa
jyvän käsityksen punaisen armei­jan
vaatetuksesta ja käytöksestä.
Pietarissa hän näki 10,000 miestä
k a i k i n aselajeista paraatissa.
Valmisteleva harjoittelu alkaa jo
16—IS-vuotiaana ja Id-vuotisllle on
10 viikkoa kestävä erityinen kurssi.
Jokaisesta ikäluokasta, saa ainoas­taan
275,000 miestä täydellisen so­tilasharjoituksen,
mikä Jalkaväessä c
cestää 2 vuotta, erikoisis^ asela­jeissa
2%—4% vuotta. Muut ase­velvolliset
harjoittelevat alueellisis­sa
joukoissa vuoden tahi enem­män.
Rauhan aikana on säännöllisissä
osastoissa 570,000 miestä ja alueeU
isissä noin 900,000, yhteensä siis
If470fi00 miestä. Sitäpaitsi on ole­m
a ^ ratsuväki, joka Venäjällä j u ­na
on oUut tärkeä osa armeijaa ja
yhä eddleen pysyy sellaisena, Eat-
Euväenosastoja lienee noin 20.
Lento-osastot ovat kasvamassa.
Trotski oli asettanut päämääräksi
3,000 lentokoneen hankkimisen.
Länsi-Europasta onkin tilattu pal­jon
lentokoneita, varsinkin Hollan­nista
Fokkerin tehtaista.
Kaasuista j a lentokoneista odote­taan
tehokkainta vaikttttista sodas­sa."