Vapaus, June 24, 1930

              «Ud itsekkäällä Jcan-
Mitoiirft rten liikkeeseen
ifjpBgi tyytyväisU, se var-
5cn <«oittaisL Antaisi val-toralla
ja toL^,ella.
»\U% lehdissään ylis-eipäs
se sitä tee.
•aa se viimeaikoina ai-enemmän
Ja enemmän
ikeniään työväen
pUe, Jopa suorastaan ir-t^
ian ovat porvarilehdet
— feyneet ajojah-j^
pifin menoksi. Valheet,
lovärjäys" ja muut
välineet apunaan on
yjfcoeteUu saada vähintäin
-{(Itäiseksi. Tämän musli-sltten
kyläsatraapit ja
ojlettajat ovat alka-
YAji touhunsa Jastenliik-
Jyhentämiseksi. MU-vohnistel
utilaisu udet,
Dt, milloin punaiset kra-avla",
"pahennusta
ja ties mitä. milloin on
vetää polttoonsa lllt-pääUe
voidakseen "kil-suorittaa
JuhUssa xeip-ityfcsensä
Jne., loppu-
-Mitä tehdä?" sekä Leninin "Kaksi periksi, niin annat porvarille. Pie-taktUkkaa"
ovat nyt jo kirjakaupois- nikin myönnytys tässä asiassa mer-sammekin
saatavana, jee kohta kaljkitsee harhautumista oikeaan, sivu-niitä
el ole suurempaa varastoa. I linjalle.
Jo vjirae syksynä, kun sain käsiini Muistamme, että s>-k£yllä oii juun
Leninin -Mitä tehdä?", selkeni aina- tämä tinkiminen — oltiinhan kaup-tj-
y vetää paohieeseen Ja sen johdol­la
taisteluun, huomauttsia tämän
johdosta ehdotuksessaan kommonis-tien
osavaatimusten asettamisesta
icr.: Manuilsici, huomauttaen, että
II l i i r iiTTi III ^
on tehtävä — ei pulma konokkeelta,
vaan toimia aktuaalisesti — Icuinka
sisukas, alituinen, uupumaton järr
jestämistyö, puolueen jäsenten val­lankumouksellinen
kasvattaminen on
vain vetämällä ne taUteluun saa- ; suoritettava. Juuri tässä tulee Le-daan
ne oppimaan, varsinkin, kun ninin taito asettaa hyvin sekaval-o-
avaatimusten luoma yhteisrintama ^ ta näyttävässä poliittisessa vaiheessa
- jokseenkin jyrkästi eroaa siitä, millin ,kys}-mys oikein, selittää oikein ky-m7nkto"
taralnakin viim'eis'^än het-Ideodeologiasta kävi suorasukaisesti. aikaisemm:n - toisella aikakaudella ,sjmyksen luokkasisältö. ^
jouiin osuitoiSintarintamal I Vai mitä oli tuo, kun esitettiin "teo- _ on totuttu. Puolue on se koulu. Vaikka aihe tuntuu vanhalta syys-
L a l J " X " V^^^^ vakavasta tilasta jossa joako: oppivat. Puolueen er a. kun se kc^kee työväen menettely-u
k S sattunut käsiin ennenkuin i tässä maassa, jonka takia puolue el tniminnoissa karaistuu tuo joukko.: tapaa porvans-demokraattisessa vai-myöhään
syksyllä. Mutta parempi!saisi hyökätä, asettaa muuttuneiden
niinkin kuin ilman sitä. 1 olosuhteiden mukaiseen taisteluasen­teen?
Tällä tarkoitettiin juuri itu-ielem
vanha viisas ajatus,
vanbiankin on työväen-n
oiukaista, koska se
inlellytä. Vallan hullusti
^luiat, jos tilanne olisi päin-tasta
alkutaipaleella
Sliike on ehtymöMJn työmaa,
silmäys eteenpäin tuo e-ilbllipumattomia
uusia ajatuksia
lWä, Kansainvälinen kasva­en
vasta alussa. Lasten
yksityiset lapset kaikissa
4m saatava yhtelstohnlntaan
Tähänastiset paikalliset
r^iitiUilcunnalliset yhteisesiintymiset
'Hirssit y.m. — on kehltettä-
' I M E O maata käsittäviksi, osastoja
" ' vielä perustaa sadoille sel-seuduUIe,
Jossa niitä ei nyt
t^^usta Jäsenlu värvättävä hit-
^^«anslttahi, ohjaajakasvatus
bltftn&päivänä vielä kapalossaan,
mm työväestön -ja crlkolses-tähänastlsta
läheisempi
lasten liikkeen kanssa ai-itava
Jne. Jne.
nUikkcen rintamalla on siis
ponnisteltava. Vastukset
i^va ja rohkeasti kuljettava
latua ja vedettävä uusia
,vl|)ä raivaamattomille työ-
Olkoon seuraavat kolmekym-
( vuotta yhtHmittalsta eteen-
Ja tuloksellista nousevan
Jcasvattamista. sillä heidän
C^ittiUmkln on oleva tulevaisuuden
Lenin on kirjoittanut tämän kir­jan
30 vuotta sitten. Ensi .silmäyk­seltä
saattaisi näyttää, että kirja on
erikoisesti sovellettu Venäjän oloi­hin.
Mutta Venäjän olot ovat vain
kuin aiheena. Sisältö on tänään yh­tä
arvokas kuin konsanaan. Nuo ky-kiä
ideologisesti sekä saattaa puo­lue
"entiselleen" s.t.s. sivuJärjesMik-si,
jonkinlaiseksi sunnuntaihuviksi
osuustoimhitaliikkeeUe. Antaa perik­si
hitusen, vain vähän, olisi,merkin­nyt
puolueelle -samaa kuin että se o-
,lisi tehn)-! vakavan virheen — johon
symykset, jotka kirja-aa e.siintyvät, kuitenkaan langennut. "Ilman
toiminnoissa ^
Ja leninististen oppien syventymi-. lankumouksessa, palaa mieleen vii­nen
tapahtuu juuri noiden toimin- ! me syksjm osuustoimintarintamalla
noiden kautta ja avuUa. I tapahtunut oikeistokaappaus, jonka
Erikoisemmin tekisi mieli kirjaa i kehitys on pariialllaan käynnissä ja
"Mitä tehdä." suositella meidän i havaittavana edessämme.
tettuna kalkkina vai kälkkivildjan-hona.
Sammutetta kaikki on kuten
tunnettua kalsiumihydraattia jossa
siis on byyroksyli-ioneja jotka vai­kuttavat
voimakkaasti lasehtivasti
eli toisin sanoen edistävät yksi-rakeisen
rakenteen syntymistä
maassa. Jos maa on hapan muuttuu
samutettu kalkki maassa vastaa-valcsi
kalkkiybdistykseksi ja hyd-roksyli-
ionit yhtyvät hapon vetyo-nien
kanssa vedeksL Kalkkikivijau-m
YHDYSVALTAIX KOMMUKlSXlPUO|.pEEy SUQMALi
TOX JUUSTirS FASCISTITEBRÖRIÄ VASTAAN S
Työläistoverit!
Aikaisemmin on jo lehdissämme
kerrottu, miten Suomen fascistit
ovat hyökänneet vaasalaisen työvä-ho
joka on hiilihappoLsta kalkkia, eniehden kirjapainoon, rikkoen ko-ovat
tänään esillä kaikkialla. Ja nuo
pienet, ikäänkuin ohimennen lausu­tut
huomautukset, jotka Lenin kir­joitti
kolmekymmentä vuotta sitten,
tuntuvat tänään ihmeen tuoreilta, 1-
käänkuin vastapoimltullu, samalla
kun ne luovat ikäänkuin kirkkaan
hakuvalon avulla, valoa ei vain esi­tettävään
asiaan, vaan tuohon val­avaan
persoonallisuuteenkin, jonka
sanat ja opetukset tänään .ovat tul­leet
univer-saalisiksl.
fALLISUUTTA
[aksi Lenin-rkirjaa
li paljon kuin meillä, suomeksl-
'X/enin-kirJollisuutta kustanne-tahtoo
olla kuitenkhi niin,
^nuo kirjat ovat sangen sitkeitä
Jonkun riitakysymyksen
nekin tulevac mieleen.
i^f^^49^ksynä,- osuustoimlntarinta-lilkaneen
taistelun aikana, ha-
«eUle Lenin-kirjalllsuutta. Et-
^^riaatteellista tu^^. Mutta
ikimincn, jos niin sanoisi,
kirjoihin tutustuminen
^(aa meillä heikkoa päättäen
riutäi että kirjakauppamme
tl tyhjenevät Lenln-klr-toimiva
suomalainen
ice on ktistannellut ah-
L^ILeninin teoksia. Tämän vuo-tullenee
noita kirjoja
llj.Mlläkln. Käsiini sat-
;;ik«iksl Lenln-klrjaa, Leninin
Kun viittasin siihen, että kirjassa
"Mitä tehdä?" esiint>-vät ky.symyk-
.set eivät ole "liian vanhoja" meidän
oloihimme, kannattaa viitata kir­jan
sisällön pariin kohtaan, jotka
sopivat kaikkien maiden oloihin ja
ovat siis, jos niin sanoisi, kestävää
laatua. Viime syksynä erikoisemmin
tuli kysymykseen spontaanisuuden
palveleminen, ainakin keskivaltlols-sa,
joissa oikeistopurkaus tapahtui
osuustoimintarintamalla — muualla
mahdollisesti muilla joukkoliikkeen
oloilla. Erikoisemmin silloin säiky-teltiin
"joukkojen menettämisellä,
"kontroHIn menettämisellä" j.n.e. Ol-kelstolalsuuden
Iskulauseina oli: äl­kääpäs
pelotelko joukkoja pois, an­takaapas,
kun Joukot itse tekevät a-lotteita,
odottakaapas hieman, eipä
ole kiire — sanalla sanoen: ilmeni­vät
.spontaanisTiuden palvomisen
merkit, joita Lenin tässä kirjassaan
pilkkaa ja ruoskii. Kun spontaani­suuden
palvomiseen parlhevoseksl
liittää sen menshevistlsen viekkau­den,
luokkapetturuuden ja haikaile-mättömyden,
jonka taistelu osuustol-mintakysymyksessä
sai heti osuus­kuntiin
pesiintyneiden luopioiden
taholta, nlhi eipä Leninin kuvauk-
.«esta voi sanoa muuta kuin että so­pi
Qlpihimme, sopi niin hyvin, että
vain henkilöiden nimet palkalleen a-settamalla
kirjan tämän osan saat­taisi
Julkaista — teoreettisena läiji-lelkkauksena
oloistamme.
Kysymys tuli syksyllä — ja tänään
yhtä terävänä — puolueesta Ja puo­lueen
linjasta.
Puolueen linja oli "liian" terävä,
'liian" suorasukainen Ja sen toteut­taminen
"lilan" kovakpurclsta, oli
väitös, jonka ens^mälsestä hämmSs-t>"
ksestään päästyään osuustoimin­taan
pesineet oppprtanistit päästivät
Kun tämän lisäksi puolueen linjan
toimeenpanemhien, sen toteuttami­nen,
toi csUle "teorian" taktilUsen Ja
poliittisen linjan erilaisesta kulku­suunnasta
— allekirjoittanut otti
syntlhi osaa pmalta puoleltaan —
niin en ihmettele. Jos syksyisen i l -
manpuhdlstuksen aikana havaitsija
saattoi katsoa läpi suurten heikko­uksiemme
yleensä. Asettamalla kysy­myksen
puolueen linjasta ja puolu­een
taktiikasta ikäänkuin eri kysy­mykseksi,
Joilla ei ole mitään teke­mistä
toistensa kanssa, jouduttiin
vallankumouksellista teoriaa ei ole
vallankumouksellista liikettä," selit­tää
Lenin tässä kirjassaan. Ja siksi
hän käy säälimätöntä, suorasukaista,
"epätoverlllista" taistelua hoipertele­mista,
ekonomistien kaupustelua se­kä
puoskareiu vastaan.
Palatkaamme vielä spontaanisuu­den
palvelemiseen. Lenin käsittelee
sen 'yhteydessä kysymystä työväen­luokan
tietoisuuteen heräämisestä.
Väite oli: työväenluokkaa ei saa ve­tää
taisteluun, vaan on kasvatettava
sitä kokonaisuudessaan, että .se tätä
kasvatuksellista tietä oppisi kumo­ukselliseksi.
Tämä väite tuli esille viime syk-sy-nä
useammin kuin kerran. Puhut­tiin
paljon "Ukaperolsista Joukois­ta",
joiden "poliittinen kasvattami­nen"
oli muka jäänyt kesken, jon­ka
sitten hyväntahtoisesti osuustoi­mintaan
takeltautunut oikeistolais-joukko
olisi ottanut suorittaaksensa,
Joskohta se etukäteen jo pyysi "y-löslykkäystä".
koskapa sitä ei voi
suorittaa muuten kuhi hissuttele­malla.
Lenhiin pohtimana kysymys on
helppo käsiteUä. Lenin selittää, että
olisi lapsellista luulla, että suuret
suuret joukot, massat, saavuttaisivat
kapitallsmhi vallitessa sellaisen teo-rettisen
tietomäärän, sellaisen jo tie­dollisesti
vahvan pohjan, että kaik­ki
kävisi kumouksessa kuin tanssi.
Sillä tämän petollisen opin tarko-tuksen
läpi näkee helposti. Tarkotus
on sanoa: älkääpäs, työläiset, pyrki­kö
vielä nyi valtaan älkääkä jär-estäkö
kumouksellisia järjestöjä,
puoluetta, vaan odottakaa, että kaik­ki
massat, kaikki työläiset oUsivat
yhtä viisaita kuin me. niin sitten
katsomme mitä voi tehdä.
Kalkille puoluejäsenillemme, ei vain
johtavalle osalle. Tänään joudumme
Moni — tämän kirjoittaja niiden
mukaan — asetti kysymyksen pin­noita
kysymyksiä tutkimaan osuus-| ilmiöiden mukaan, kun sensijaan
toimintakysymyksen yhteydessä, jpuolueen Unja oU asetettu yhtels-huomenna
jonkun toisen ksymyksen kunnallisen pohjakysymyksien mu-yhteydessä.
Kerran opittuina ne tu­levat
auttamaan, leninistinan taiste­lun
tie kun on niissä kumousmesta-rin
itsensä esittämänä.
Saadaltsensa "balanssin" lukemal­leen
olisi lukijan syytä lukea myös­kin
yllämainitun kh-jan luettuaan
"Penikkatauti," koskapa tämä kh-Ja
selostaa toista vaaraa kommimisti-slssa
puolueissa. Edellinen on täh­dätty
opportunismia, vallankumouk­sellisen
lukkeen lieventeUjöitä ja
harhaanjohtajla vastaan, Jälkimäi-^
nen kommunistisissa puolueissa ai-ka-
ajottain ilmenevää vasemmisto­laista
lastentautia vastaan. Luettu­aan
molemmat pääsee "balanssiin".
"Penikkatauti" ilmestyi jo vuosia
sitten, joten siihen lie osalta tutus-kaan.
Pintailmiöillä politikoiminen
muuttuu hyvin pian opportunismiksi.
Kysymyksen väärä asettaminen tuo
sen mukaiset tulokset. Olisi pitänjrt
nähdä pintaporeiden alta pohjavir­ta.
Ja niillä pintaihniöUlläpä tänäin-kin
spekuleerataan aika paljon,. jos
kohta nopeasti vähenevässä määräs­sä
— ainakin keskivaltioissa. Ktm
tällaiseen poliittiseen tilanteeseen
sitten ilmestyy täysin trotskilainen
johto, jonka kutkuttelu "demokrati­alla"
osotetaan suuriin joukkoihin,
niin en ihmettele, jos — katsoen,
että kirjahyllymme ovat tä3Tinä
myymättömiä Leninin kirjoja —
Johdetaan aika määrässä harhaan.
Emme ole tulleet käyttäneeksi riit­tävästi
leniniläistä asevarastoam-muuttuu
happamassa maassa siinä
olevan hapon suolaksi ja hiilihappo
hajaantuu hiilidioksidiksi ja vedek­sL
Jos maa ei ole hapanta vai­kuttaa
kalkkikivijauho hitaasti eikä
sen lasebtiva vaikutus liene erikoi­sen
huomattava. Varminta on siis
käyttää kalkkikivijauhoa, joka jo
hintasuhteiltaankin useimmissa ta­pauksissa
on edullisempaa.
tuttukhi.
"Sosialidemokratian kaksi taktiik­kaa
porvarillisessa vallankumoukses­sa"
kirjo;itettihj vähän ennen "Po-temkinin"
kapinaa.
Meidän oloihhnme ei kirjan, aihe
sovellu, sUlä se koskee porvaris-de-mokraattlsta
ajankohtaa Venäjän
vallankumousliikkeen historiassa.
Mutta, tässä kirjassa olevan opetuk­sen
tärkeä puoli onkin kuinka ase­tetaan
eri tilanteissa jonkun kysy­myksen
painopiste.
Tähän aikaan Lenhi vaati osallis­tumista
todella vallankumoukselli­seen
hallitukseen. Menshevikit taa­sen
pitivät itsensä "puhtaina". Hyök­käsivät
Lenmiä vastaan — yhdessä
Struven liberaalui kanssa! — syyt­täen
Leniniä opportunistiksi! Mens­hevikit
asettivat kysymyksen nihi,
että kun kerran ei ole kysymys
muusta kuin porvaris-demokraattl-sesta
vallankumouksesta, niin an­taa
porvarien viedä siinä johtavaa
Suositan noita kahta kirjaa. Ne
kuuluvat meidän poliittisen valistuk­semme
yliopistoklr joihin. Niihin
täytyy tutustua — ei vain huoletto­masti
sihnäilemällä niitä tai hank­kimalla
kirjahyUyn täytteeksi, vaan
tutkimalla niitä altuisesti Kh-ja-kauppamme
jakavat kumpaakin te­osta.
— Kalle Rissanen.
MAATALOUS
osaa — me odottelemme! Juuri tässä
ajankohdassa ilmestyi nyt k.ö, Le-
Lenin käsittelee tätä osana &pon- ninin kh-jotukset.
taänisuuden cvalstovaralsuuden) "te­oriana."
Hän osottaa, että työväen­luokalla
täytyy olla tuo enslmäinen
rivi. Joka hankkii tietoja, toiminnal­laan,
suuremmalla tarmollaan Ja
kokeneisuudellaan päästen työväen­luokan
luonnolliseksi Johtajaksi.
Kautsky, Joka oli silloin vallanku­mouksellinen,
erittäin huolellisessa
lausunnossaan osottaa. kuinka työ­väenluokka
kokonaisuudessaan el
voisi kehittyä sellaiseen, tietoisuu­den
määrän, että se täyttäisi nämä
mertshevistiset ehdot. Kysymys vai-lankuihouksesta,
sen historiasta, val­lankumouksellisen
teorian tutkimi­sesta,
kokemuksista itse kumoustyös-kentelyssä
Ja siihen valmistavassa
preperatooriscBsa tofössä työntävät
etualalle tuon työväenluokan uutte-rlmman,
uhrautuvlmman lahjak-kaimman
ja kumousta tletopuollsestl
tutkineen osan. Lenin huomauttaa
(LJadowin "Sosialidemokratian his­toriasta"
— Ulkomuistilalnaus), et­tä
tehtaiden työläisistä on saatava
Tässä kirjassaan Leninin mestaril­linen
taito asettaa kysymys oikein
tulee elävästi esihi. Ja sihiäl^n se
pääasia on. Poliittisen johtajan kau­konäköisyydellä
hän osottaa mihin
menshevistinen (Trotski m.ij^jtten
niiden muakna!) taktiikka vie,; ja
t ä n ^ , kun so^iallfascismhi kaikki
merkit näkyvät samaisessa menshe-vistisessä
toiminnassa, niin ihmette­lee
sitä kaukonäköisyyttä. Jolla Le­nin
1905 osasi kysymyksen asettaa.
Löytää todellisuuden pohja, vallan­kumouksellisen
työväenliikkeen kul­lekin
ajalle sopiva tunnus, painopis­te,
niisä poliittisen johtajan taito
qmplkujaan. josta selveneminen ky ^ .. ..
syl asian kehittymistä yleensä. Toi- ^f^^^^fl^,' K- ^ " " ^ pitaa vapa-set
sen huomasivat nopeammin, toi­set
myöhemmin: toiset tulevat vasta
myöhemmin sen huomaamaan.
Miksi puolueet — ja erikoisc-mmhi
nuoret puolueet — ovat arkoja ideo­logiastaan
ja sen puolustamisesta?
kysyy Lenhi. Siksi, selittää hän. kun
ei ole olemassa kuin työväenluokan
uttaa tehdastyöstä ja sensijaan sitoa
puolueen työhön ja puolueen pal­kalla
toimiviksi. Tuon teorian, että
"täytyy odottaa." kunnes työväen­luokan
valtava enemmistö on ehti­nyt
lukea "kaiken" kU-jallisuuden —
siis menshevikien vastavallankumo­uksellisen
tuotannon — kavaluus on
siinä, että siten lamaannutetaan toi-ja
porvariston Ideologiat. Jos annat mintahalua. Takaperoiset joukot täy-
Kalkki maan­viljelyksessä
Viime aikoina, jolloin maanvilje-lystutkijain
huomio on yhä enem­män
alkanut kiintyä kasvituotan­non
parantamiseen, on yhä kiihke­ämmin
alettu miettiä keinoja, mit­kä
nopeimmin veisivät toivottuun
tulokseen. Sentakia onkin ilmaan­tunut
ikäänkuin kilpailu eri alojen
edustajien välillä siitä, millä alalla
kukin työskentelee, väittää kukin,
että parannukset heidän edustamal­la
alalla tuottavat suurimmat sato­jen
lisäykset. Mutta kunkin te­kijän
aikaansaaman parannuksen
suuruuden arvioiminen tuottaa kas­vituotantoon
vaikuttavien tekijäin
moninaisuuden vuoksi suuria vai­keuksia.
Jos jokin toimenpide toi­sissa
tapauksissa vaikuttaa huomat­tavasti,
voi sen vaikutus joissakin
toisissa olosuhteissa jäädä varsin
vaatimattomaksi. Mutta jos tah­domme
kuitenkin arvioida erilais­ten
toimenpiteitten vaikutusta kas­tulee
näkyviin. vituotannon kohoamiseen, lienee
LenUi kohtelee tässä kirjassaan jotenkin oikeaan osunut itse mieli-säälimättä
vastustajiaan, niitä kai­kenkarvaisia
"vapaudenystäviä," jol­ta
parveili Venäjän poliittisessa elä­mässä.
Hän osottaa. kuinka menshe-
•viklen tie itseasiassa linjautul li­beraalien
mukana, joten Struve ja
menshevikit saattoivat varsin maini­osti
vaihtaa rintamasuukkosta kes­kenään.
Tämä ivallisuus, tinkimät­tömyys,
vastustajan "karkea" kohte­leminen,
jonka johdosta Lenin sai
monia "epätoveruuden" syytöksiä
vastaansa, johtuu yksinkertaisesti
siitä, että hän loi järjestöä, kommu­nistista
puoluetta ei mielikuvituksil­le
ja pintailmiöille, vaan todella kes­tävälle
vallankumoukselliselle poh­jalle.
Missä menshevikit räiskyttiv^t
raketteja, lisän Lenin osoittaa mitä
pide, että satojen kohoaminen riip­puu
pääasiassa kolmesta tekijästä
seuraavissa suhteissa:
tklceil herran huomaan. Lähdenkin pesemään naamani puh-
Bi ennenkuin äiti tulee. (Menee perälle.)
LIISA
Vaikka saikahdinkin sen kuvatuksen ilmestyttyä, niin olen
fevliyt Iniit iloinen, että niistä seuran pitäjistä niin helpolla
ISÄNTÄ
Kaikkea niiden mieleen tuleekin, rupeapas nyt esittämään
ellcen uskovaisille pirua ihan elävältään. Nauraa niille hir­sille
saa. (Huomaa lattialla ."^aarnamiehen saarnakirjan,
aen sen.) Tuohon on saarnamioskin kirjansa tipahutta-
It, mihinkä lienee it.se viillettänyt. Ja virsikirjoja ympäri lat-
;;;;/(*röaa. (Korjaile^, niit.i pöydUUo.)
MATTI
(taluttaen emäntää si.sään, joka on vielä aivan vapiseva). No,
•^^nta enää peljätkö. Ei täällä näy pirusta kar-
^yentakqän. (Tuluttaa hänet istumaan penkille.)
, KMÄNTÄ
Hyvä luoja, hyvä luoja sentään, että piti nähdä itsensS
äbmvibollisen vielä vanhoilla päivillään.
MATTI
rA"l'jEi se ole kummakaan. Olettekin sitä vastaan kehuneet
inne jokaisessa käänteessä. Ei se ole ihme, jos paha-
;Io|iuIta suuttui ja näytti, että ei sitä hänenkään kanssa
:;:|e||t;ittelemistä. Mutta kyllä minä vain sain juosta aika
ennenkuin emännän sain kiinni tuolla tiellä. .Mihin
itkaan, eh'en olisi sattunut paikalle. Minuakin luuli
hikan kiinni tartuin.
ISÄNTÄ
^Tä ei hän kovin suuresti erehtynytkään. Eikö iiene
23
tämä pirujutlu sinun päästäsi lähtöisin. (Nauraa.) Muuta va­hinkoa
ei tuossa koko rytäkässä tainnut tulla, kun että meni
hyvästä vasikannahkasta häntä ja nyt sillä ei saa täyttä hin­taa.
.
(äkkiä hoksaten).
EMÄNTÄ
Mitä! Eikö se sitten oikea piru ollutkaan?
OTTO
(tulee juuri ulkoa tavallisessa asussaan).
Minä se olin.
Eihän sa aivan. ,.
(nousee kiukkuisena).
EMÄNTÄ
Sinäkö, sinä. . . !
SAARNAMIES
(raottaa pelokkaana ovea, kurkistaa sisään). Eihän... eihän
täällä enää taida se sielunvihollinen ollakaan?
MATTI
Ei ole tällä kertaa. Mutta jos haluatte häntä vielä tavata,
niin voitaisiinhan hänet tähän manata...
SAARNAMIES
Ei, ei — en minä halua. En uskaltanut yksinäni lähteä
tuonne pimeälle tielle, toiset kun jättivät, sillä en vanhoilla
jaloillani jaksanu: juosta niin kovasti kuin he.
IS-ÄNTÄ
Mutta Hakalan kyydissähän te tulittekin, kuinka ette
myöskin menneet?
SAARNAMIES
En kerinnyt kärryihin, sillä hänellä oli kovin kiire, kiire
eielunvihoUista pakoon.
50% lannoituksesta,
25paremmasta muokkauksesta,
25'/;. parempien siemenl«atujen
käyttämisestä (Tjulin).
Tämä sääntö pitää varmaankin
suurin piirtein katsoen paikkansa
myös meidän maanviljelyksessäm-me
ja niin ollen on sitten vasta,
kun nämä parannukset ovat suo­ritetut,
aika ottaa toisia toimenpi­teitä
ensi sijalle. Ja varmaa myös
on, että kaikki ne, jotka ovat ot­taneet
elämäntehtäväkseen yllyttää
maanviljelijöitä vähentämään vil-jelysmaittensa
lannoitu.sta, tekevät
mitä suurinta hallaa maanviljelyk-sellemme.
Kun viime aikoina kalkkitehtait-temme
taholta on alettu tehdä voi­makasta
mainostusta kalkin käyt­tämisestä,
lienee syytä koettaa sel­vittää
kalkin käyttämistä maanpa­rannusaineena.
Kalkin voidaan katsoa:
1) parantavan maan fysikaalisia
ominaisuuksia,
2) alentavan maan happamuut­ta-
^) lisäävän kasvinravintoainei-den
liukenevaisuutta.
Kalkin vaikutus maan fysikaalisiin
ominaisunksiin
Ne tutkimukset, jotka käsitti­vät
kalkin vaikutusta maan fysi­kaalisiin
ominaisuuksiin, ovat to­denneet
pääasiallisesti sen seikan
että kalkki parantaa maan raken­netta
siten että se edistää munji-sen
rakenteen syntymistä.
Maan rakenteessa eroitetaan
I him. pääasiallisesti kaksi muotoa:
yksirakenteinen jolloin maahiukka­set
ovat asettuneet erillisinä tii­viisti
toinen toisensa viereen ja
muruinen rakenne jossa maahiukka­set
ovat ryhmittyneet muruiksi.
Nämä eri muodot voidaan viljelys­mailla
helposti eroittaa toisistaan.
Jos meillä esim. on savimaa jonka
rakenne on yksinkertainen rik­koontuu
se muokatessa koviksi paa­kuiksi
ja kokkareiksi jotka eivät
helposti hajoa. Muruinen savimaa
sitävastoin muodostuu kokkareista
jotka erittäin helposti hajoavat pie­niksi
huokosilta näyttäviksi mu­ruiksi.
Kalkin vaikutus riippuu myös*
kin siitä annetaanko se samma-
Kalkin väikiftus nif«n happa­muuteen
Kuten tunnettua, on maan hap­pamuuden
tutkiminen viime vuo­sina
saanut huomattavan laajuu­den
ja maan happamuudelle on
annettu hyvin huomattava merki'-
tys viljelyskasvien menestymisen
ehtona. Ja varmaa onkin, että jos
maa on erittäin hapanta ja sen l i ­säksi
heikosti lannoitettu, saattaa
tämä kasvutekijä, maan happamuus,
aikaansaada huomattavia vahinko­ja
viljelyskasveille. Mutta tämä
kasvutekijä on vanhoilla viljelys­mailla,
jotka ovat pitemmän aikaa
olleet kunnollisessa hoidossa har­voin
niin epäedullinen, ett^, se ensi
sijassa vaikuttaisi sadon huonau-teen,
kun otetaan huomioon meillä
tavallisesti käytetyt viljelyskasvit.
Poikkeuksen tästä' tekevät uudis­viljelykset
ja sellaiset pellot, jotka
ovat raivatut luonnostaan happa-mille
maille. Sellaisia happamia
maalajeja ovat ensi sijassa suo­maat,
urpasavet, alunamaat, sekä
happamat turvemaalajit, joissa hap-pamus
saattaa olla hyvinkin suu­ri.
Tällaisilla viljelyksillä on vält­tämätöntä
koettaa vähentää maan
happamuutta ja tavallisimmin käy­tettynä
keinona siihen suositellaan
ojitusta ja kalkitusta. Joskin kal­kitseminen
turvemailla tavallisesti
vaikuttaa edullisesti on kuitenkin
huomattava, ettei kalkituksella
voida happamuutta poistaa nope­asti,
sillä siihen tarvittaisiin niin
suuria kalkkimääriä, ettei sellaisia
käytännössä voida antaa.
Luonto on nimittäin järjestänyt
asiat tässäkin suhteessa niin tar­koituksenmukaisesti,
ettei happa­muuskaan
kasvutekijänä estä kaik-^
kea viljelystä. Oii [ u^ej^ ^rkasveja,
jotka eivät ole niJh^i^itrja^ happa­muudelle,
että niiden viljeleniinen
kohtuullisen happamissa maissa
estyisi.
Eri viljelyskasvit suhtautuvat
nimittäin hyvin eri tavalla maan
happamuuteen, vieläpä niinkin, et­tä
saman kasvin erilaadut oviat eri
tavalla herkkiä happamuuden suh­teen.
Viljelysmaiden happamuus vain
poikkeustapauksissa voi olla haitta­na
esim. perunan,' turnipsin, kau­ran,
rukiin ja timotein viljelykses­sä,
ja että herne ja punayapilakin
menestyvät hyvin niissä happ^-
nmujfästeissa, jotka ovat tiävallisira-mat
vanhoilla viljelysmiainamme.
Erikoisemmin kalkkiavaativäa on
alfalfa ja parantaa se usein api­lan
kasvua.
Lisii|ilfö ki|lkitus' maafts^ otevlen
kasyiravioto^ineiden liuke*
nevaisuutta?
Tähän voimme ensinnäkin vas­tata,
että jos lisäämme kalkkia
johonkin maahan, irtaantuu siihen
adsorptivisesti sidottua, s. o. hieno­jen
maahiukkasten pinnallaan pi-dättämää
kalia. Tässä kuitenkin
toteutuu vanha sananlasku, että
kalkki tekee isän rikkaaksi, mutta
pojan köyhäksi, sillä sillä tavalla
ryöstämme maasta kalin, jolla kai­kesta
päättäen on hyvin suuri vai­kutus
maan ominaisuuksiin.
ICälkin vaikutuksesta maan fos-fprivarojen
liukenevaisuuteen mie­lipiteet
ovat eriäviä. Venäläiset
tutkijat ovat yiime aikoina väittä­neet,
että kalkki vaikuttaisi maas­sa
oleviin fösförihappoyhdistyksiin
siten, ettJi he tulisiyJat helpqmmin
liukeneviksi. Heidän käsityksensä
mukaan olisi tämä vaikutus en^i-
,ipäisinä yuogin^ vähäinen, mutta
lisääntyisi se myöhen^min.
Yleisenä ajatuksena on,_ että
kalkki vaikuttaa eloperäisten ai­neiden
hajaantuminen maassa.
Kun kalkki välillisesti vaikuttaa
näiden huumatisaineiden hajaan­tumiseen,
olisi siitä seurauksena,
että oriraanisissa aineissa oleva
typpi tulisi kasveille käyttökelpoi­seksi.
Missä määrin tämä typpi, jo­ka
on aineosana hyvin vaikeasti
hajaantuvissa orgaariisissa aineissa,
muuttuu kalkin 'avulla (bakteeri-toiminnan
vaikutuksesta) sellai­seen
muotoon, että kasvit voivat
sitä hyväkseenkäyttää, on viel^
lähemmin selvittämättä- Mainittu­jen
venäläisten tutkijain mukaan
vaikuttaisi kalkki tähän suuntaan
vain ensimäisenä vuonna kalkituk­sen
jälkepe, toisena vuonna se oUsi
jo heikompi ja vähenisi yhä edel­leen.
_ Jos kaikesta edellisestä tahtoi-sirnme
tehdä johtopäätökset siitä,
milloin kalkkia olisi käytettävä,
olisi mielestäni kalkkia käytettävä:
1) jos maat ovat erittäin voima­peräisessä
viljelylöessä, t.s. jos oji­tus
ja muokkaus ovat asian mu­kaisessa
kunnossa ja maa on saa­nut
runsaan lannoituksen, voidaan
maan kasvukykyä vielä tehostaa an­tamalla
2—3 tonnia kalkki^ eek­kerille
vgrsiqkin siljQ^n, kun vilje­lyskasvina
on jokia vaativampi
neet ja hävittäen kirjapainon. Nyt
on tämä roistojoukko jatkanut
suunnitelmallista toimintaansa Ja
"kunnostautunut" ennenkuuliunat-tomalla
tavalla sinä päivänä kun
kirjapamon hävittämisjuttu piti olla
Vaasan hovioikeudessa käsitteljm a-lalsena.
Aseelliset lahtarijou^
täyttivät kauptmirin, pieksivät Ja
rääkkäsivät asioillaan liikkuvia rau­hallisia
työläisiä ja uhkasivat näyt­tää
koko voimansa, Jos IrirjapiainQn
s^rkemisjuttua uskalletaan käsitel­lä
Suomen viti-valkoisessa luokka-oikeudessa.
Oikeuden istunnon aikana räyhä-sivätkin
roistot ulkona ja häpeä-mättömästi
pahoinpitelevät useita
työläisiä. "Työn Äänen" Idrjapal-nossa
työskenhelleeltä toveri Niemi­seltä
revittiin vaatteet päältä Ja
piestiin verihi. Työläisnaisia ahdis­teltiin
ja uhkaukset Ja meteli täytti
koko kaupimgin.
Metelöimisellään saayuttivatkin
fascistit haluamansa tuloksen. Oi­keuden
istunto peruutettiin kun mu­ka
poliisivoima tällä kertaa oli voi­maton
"järjestystä" palauttamaan,
vaikka itse maaherra Sarlin oli joh­dossa.
Oikeuden istunnon päätyttyä ryös­tivät
fascistit työväen kirjapainoyh-tiön
asianaijajon, hovipikeudenaus-
•kultantin Asser Salon, joka maa-hernan
Ja .poliisimestarin saatta­mana
poistui oikeustalosta, ryösti­vät
pyssyhurtat autoonsa Ja veivät
teille tietymättömille.
Kehtaavatko tämän tapauksen
Jälkeen enää lahtarit itsekään väit­tää,
että Suomi muka olisi oikeus­valtio?
Voiko sen häikäilemättö-mämmällä
halveksinnalla enää o-miin
oikeuslaitoksiinsa suhtautua,
kuin mitä Suomen lahtarit tekevät?
Suonien työväki on aina tler^nyt,
että oikeus- ja muut valtion laitok­set
eivät ole muuta kuin silmänlum-meeksi
laitettu, jolla yritetään hprk-käuskplsia
saada .uskomaton, että
Suomi pn kapsany£«ltainen maa. jos-s?,
j'ai;taan ol'.£uttft kaikiJe. Työ­väki
=/eilä — •;tei:lJij vuode."-ta 1038
alkaen — on olanyt vaikp^^ea ler-rprin
alaiser.ä: ryöläistc» .vapaus
ja ufein henciitin cr. ollut riippu­vainen
lahtaVien nileliyallasta. "Ja
että tämä hiiellvalta ei tasaannu,
vaan sen !l.'no-.-:2n-i;.sniuodut käyvät
yhä räikeämT:iiksi, siitä on i*;?ilii
todistuksena tämäkin kerrottu la-pats.
M« hyvin j nf\märräinme. että
maaherrat, pQliisunestarii ja muut
paikalliset kprkeat hallituksen edus-,
ajat ovat "voimattomia* sllloi^i feutt
työläisten ja niiden asianajajain al­keellisempienkin
kansalaloikeuksien
puolustaminen on kysymyksessä.
Maaherra oh nytkin antanut yiralli-sen
selityksen asiasta, jossa hän
julki lausuu "valittelunsa" tapiauk-sen
johdosta. Asia koetetaan ly­kätä
nyt joidenkin vähemmän har-kitsevain
suojeluskuntalaisten yksin
kanniettavaksi^ T^Uä sllmänkään-töterppulla
koettaa Suomen valkoi­nen
hallitus ja sen vkkakoneisto
peittää oman rikollisen osuutensa
fascistiterrorim. Näillä kehioilla en­nenkin
ovat viranomaiset koetta­neet
pestä kätensä veriteoista.
Kuka uskoo tätäkään tapausta yk­sistään
joidenkin fasclstien mellas­tukseksi,
kun kuitenkin tämänkin
tapahtuman yhteydessä, pienellä
paikkakunnalla, oli lähtenyt liik­keelle
kokonaista 2,000 henkeä (jois­ta
1,200 oli aseissa) ja 200 aiitoa
Ei sitä usko kukaan. Me tiedämme,
että tällaiset tapaukset kuuluvat
lahtarlkomennon järjestelmään, ei­vätkä
ole mitään irrallisia sattuinia.
Suomen lahtarlhallitus maaherroin
neen ja poliiseineen kannattaa suo­jeluskunnan
ja ohranan edesbtta-misia;
eikä ainoastaan nämä her­rat,
vaan sasialldemokraatit, jotka
yhä enemmän muuttuvat si^iallfas-clsteiksi,
ovat olleet siunaamassa
valtaherrain kaikkia puuliia työyä-keä
vastaan.
dä häpeäiqättöniiä ^
miantoja työväen as
ajajia vastaan, sovit
väen asiaa.
Torverit!
Monellaisia vihoUisi
työväellä vastassaan,
riennettävä nyt, niin ]
nehkin, antamaan mc
ja kannatustamme vs
taisteleville sucHnalaisj
Jillenuqe. Meklän en
vollisuutemme' pn tehd
sa asuvalle suomalai
selväksi se terroritilan
Suomen työväki elää.
Meidän on ryhdytti
niissä vain suomalaisi
farmareita asustaa,
vastalausekokouksia, j
väksyttävä protestlp
Suomen fasclstikomei
Nämä päätöslauselmat
va myöskin Suomen h
toon. Tänä kesänä
Jos hain tus, eduskunta ja kun-,
nanvaltuustot (lukuunottamatta työ­väen
ja plenviljelijäiri edustajia) el- tfijtl n^tkaisevaan talste
vät kannattaisi fascistieri terrorite-^ .tamaain nykyisen lahti
kesäjuhlien yhteydessä
Iestettävä Ja hyväksj
teja
Nämä Suomen viim<
mat koskevat meitä j
män, kun Suomen fasc
Ja agentit hääräävät i
dän keskellämme. Sui
hallitus tahtoo meidät
maan nuottaarisa, jc
sosialidemokraatit ja
"vällärHäiset" ovat jo
lä ilmestsrvät valkolsei
kot, konsulit ja muut 1
miehet tekevät väsyn
keskuu(^essamme. Omp
paikottain menestysU
kiksi Ohicagossa uud
haalhi" rakennuspuuha
men herrain edustajat
tämään mukaan työ
taas New Yorkissa ai
taa jotain uutta suo
jestöä, jonlta yhtenä
on saada Amerikan su
hallisestikin tukemaan
tarijärjestelmää, ja tc
tuksenä on auttaa An
tuksen vainotolmenpite
kommunistista pupluet
vallankumpuksellisia ty
jä vastaan.
Meidän on noustava
taistelemaan Suomen
räntyötä, vastaan tääll
samme. Edellämainitu:
kqkou^lssa on säälin
näitä mustia puuhia
Paljastettava raivaajal
set, -haloset ja muut
Suomela. lahtarijärjeste;
täjhiä. -
Toverit! Me emme
sivuuttaa valfcoisteii
Suomessa, emmekä set
ten kannattajien piin
tässä maassa. Meidän
joukkona, miehissä ja
rotettava nyt äänen
luokkasortoa vastaan S
via kokenut Suomen tj
nä meille anteeksi an
lankeisimme täällä ole
kätyrien ansaan Ja
mlUään tavalla heldäi
taikka välinpitämättön
tuishnme heidän likais
sa.
Ei senttiäkään tästä
tarien eikä niiden kai
vustamiseksl! Tietäkö
(jokainen pieninkin api
naulaksi Suomen työv
arkkuun! Suomen työv
meidän asiamme ja ko
proletariaatin yhteinen
Toverit, työläiset, f ai
Amerikan kommi
suomalahien toimisto k
tä ripeästi npu5emaa
Suomen labtarikpmfnt
Meidän osanottomme t
lutm kohottaa solidaar]
netta usomalaislssa tove
taa heille rphkeutta va
Icoina taistella meidän J
kavihallisiamme vastaar
nes yhteisvoimin kyke
kaarnaan hartioiltamme
taiismhi ikeen.
•Kaiki?^ Suomen laht
tphiienpitefetä ja terro
matta eälä ja tounii Su(
n^unistinen puolue, joi
tulee johtoaan Supm<
koja, niin minkä takia ^uojeluskun'-
nille ja ohranalle myönnetään y-leisistä
varoista vupsittahi huikeita
summiia? SosJalidemokuafatit ovat
kaikessa plleet hallituksen tukena ja
turvana. Mutta kim sosialidemo­kraattien
osuus valkoisen vallan
kannattajana alkoi olla kaikiUe sel­viö,
on siellä nyt astunut esiin
uudet rekryytit, jotka luulevat voi­jansa
hämätä työväen silmät nä­kemästä
asioiden todellista laitaa.
Tämä sakki, joka aikohiaan kuului
Suomen kommunistiseen puoluee­seen
on nyt ottanut työkseen tieh-
Suonien. niin kuhi kok
kapitalismin ja sen järjej
vät ovat luetut! Mutta
ri, meidän onkhi taisteli
jaammhi ja rphkeanunl
iaap^ kuta kUhkeämmä
kärjistyy.
Alas Suomen lahtanto
faäköön Suomen köyh
Iai&TOO!Ustaistelu!
inSEööii Suomen Kpr
puolue!
T H D V S ^ J T A I N K
TIEUOLUEEN
kasvi, kuten esim. sokerijnnrikas,
alfalfa y. m. s.
2) jos pellot ovat multavia, t.s.
jos niissä on enemmän kuin 5%
eloperäisiä aineita, jollaisissa t§pa-jiksissa
maan reaktiokin pn taval­lisesti
vähemmän edullinen, on
tarkoituksenmukaista kalkita maa-
Mutta aina on muistettava, että
kalkki ei ole mikään lannoitusai-ne,
vaan maanparannusaine. Kalk­kia
ei sentakia saa Käyttää yksi­nään,
vaan on maa aina myös lan­noitettava
ja sitä ransaammin mi­tä
enemmän kaikaa käytetään.
Canadan rannii
tipaius kaaps;
amenkalai
laivoja
FRINCS BDPERT, B.
21. — Canadan liallitut
kövartloaius "Bividis" k
ten kolme yhdysvaltala
pj^tialusta. Alukset oli
rissa Canadan v«äst&i j
vän sään y # i | f ^ ^ *
tMn oievaB vastoin, eääd