Vapaus, April 1, 1930

              [ettavaa T. N. L:n KesM-Ontarion
alueen osastoiDe
Tiistaina, Huhtik, 1 pmä — Tues,, Aprii 1
päivinä Tiettävät | i
1 Affläisraatajat yh- .<
Nainen
* ^ - , i t t ä iuhlapaivaa.
^ ' t l . työläiset tun-
^•'^gä kansainvälisenä
^ ^lenosoituspaivana
5 • -••phtaista, kaa-
Alkuperäisestä kopioinut ja otsikolla
varustanut L . Helo
Kesäsään. Marrask. 7 p. 1929.
^333
-^^^rmieliimme te-i
f £ Wu luonto ^e-
«Änain kaiken e on
• « ^ Herttaisen voimakas
j^Ja täyttää itoan. ai-
- ^ E C d i n raatajien rin-voiniakas
vapauden
sellien, joka sar.
vaikeammatkin
^ - M t - kun me yhdessä
t^Sona rynnistämme e-apaurtamme
kohden.
LfffianM on. tällä het-gj^
väfflpä ennen,
rpri maissa kokoavat. Ui-
I j ^ ja varustautuvat
joukkoteurastukseen,
ö jäänvt huomaamatta
eri maissa oleva
• m hvökännyt meidän
jL-jestöjen kimppuun,
cnaoihin työväenluokan
etarivin taistelijat,, ko-
^ jalmiDpun rääkkäyksiin
atsiia tukahduttaa aat-valnoL^
ta huoli-jjatovasti
kuitenkin py-ä
menenune eteenpäin,
Tsatoa kohden punaista
-sa. Vapunpäivä on yksi
öistä jolloin tarkastetaan
^ e n yhteiset taistelu-
31 ciksi meidän tuleekin
^mme tämän onnistu­jiin
työläisten mahtavak-jOTman
näytepäiväksi. C.
osastoja tällä alueella
Q tekemään parhaansa
vointinsa mukaan t ä -
läen yhteisen juhlapäivän
p tarkoitustaan vastaa-iö
missä paikoilla järjes-
^ako'iouksia. osallistu,
a. Toivomme teidän te­laanne
tämän juhlan on.
IsL
todella:. .
b Keskl-öntarion alue-sfliteeristbn
puolesta
Lyj'li Toivonen.
Sinä tiedät, armas ystävä, min­kälainen
oli elämäni ennenkuin
^ Pi-tä iuhlaa kohtasimme toisemme. Tiedät nuo-
TSsr^'S'^':f}^':.Li on ruuteni päivien lyhyet ilot j a avio-
^iajia niita :'<^-^ elämäni seitsemän piinavuoden su­rut.
Olen kertonut sinulle.
K u n olin yhdeksäntoistavuotias,
n i i n odotin: Jos tulisi rakkaus, kuu­rna
ja voimakas, kuin erämaan
myrsky. Pyörteisiinsä tempaisi, pu­ristaisi
kuumaan syleilyynsä, pois
karistaisi yksinäisen mielen. Sen
jälkeen mieli taas etsisi railhaa ja
yksinäisyyttä. Yksinäisyys olisi le­poa.
Sitten tutustuin tulevaan miehee-nl.
J a rakkaus tulL Tuli äkkiä kuin
vihuri, voimakas kuin hyökyaalto,
lämmin ja hellä kuin voi olla nuo­ren
rakkaus. Oli rakkaus, mutta ei
ollut vastarakkautta.
Mutta tämä selveni minulle vasta
silloina kun olimme jo yhdessä. Rak.
kaus liekehti ja paloi omaan liek­kiinsä,
eikä ollut rakkautta. Oli yk­sinäisyys
ja kylmä mieli.
Siksi tuttavuutemme, ystävyytem­me
ja rakkautemme oli n i i n suures­ta
s:erkityksestä minulle. Siksi ra-kastuin
sinuun, minä, joka luulin
saaneeni miehistä enemmän kuin
tarpeeksi, joka ymmärsin miehen
enää ainoastaan työtoverina Ja jo­ka
olin kokonaan antautunut työlle.
Nyt huomaan, että kaikesta huoli-natta,
me kaikki, jotka muodostam­me
suuren kokonaisuuden, olemme
sittenkin yksilöitä, joista jokaisella
on omat erikoisuutensa, joista jo­kainen
on ihminen kaikkine inhi-millisine
.tunteineen.
Miten omituista on, että näin
pitkän ajan kuluttua kirjoitan sl.
nulle. Eikö sinustakin' tunnu omi­tuiselta?
Olen jo. usein aikaisem­min
aikonut. kirjoittaa, mutta aina
jäänyt. Osaksi siihen vaikutti se,
e t t ä niin omituiseksi muodostuivat
ne. viimeiset päivät ja.Ulat ja siksi
kyti ajatus: kannattaako muistut­taa?.
Odotin sinun tuloasi Kesäsaareen.
Ajattelin, että osoittaisit jotain elon­merkkejä,
mutta sinulla luultavasti
ei ollut aikpa ja minä ymmärsin
sen, ettet hal»m muistaa. ,
Mutta kuten näet — eri' voinut
kestää ja n y f kirjoitan sinulle. Mut.
ta älä ajattele, että odotan vas­tausta.
00, eri! Jos se tuntuu si­nusta
vaikealta, • n i i n el tarvitse.
Mutta en peittele, että sittenkin
haluaisin saada vasauksen kifjee,,
seenL !.
T ä n ä ä n on Lokakuun juhla. Tu
Iin vasta juhlaistunnosta ja jostai'
syystä yhtäkkiä muisluit mieleen'
NAISTEN OSASTO Yleiskatsaus Albertan aineen nakosastojen
toiminnasta
äiti
Bosikertomus
^j^ennaisjaoston toimin-
(ii, alkaen maaliskuun 27
"isaaliskuun-S p. 1930.
faiomme on ollut toimin-ä
vuotta. Pyrkimys on
d\ pääs:ä eteenpäin
huolimatta, sillä yas-usein
tahtoo uuvuttaa
naisen, mutta yhteisym- r voidaan voittaa suu-vastoinkäymiset,
iiaa on pidetty 23, joista
;M ollut työ- ja toinen
bkous. Jäsenmäärä on 11.
»kokouksiin on ollut kiitet-iract
on ollut aina koko-
Usein aikaisemminkin muistelin si
nua, odotin sinua heinäkuim loppu
puolella, mutta näin volmakkaas*-
kuin nyt, en ole tuntenut. Kalkk
palaa taas vähäpätöisiä pikku seik
koja myöten mieleeni. Oi, jos sln?
tietäisit, miten toisinaan tahtoisi^
nähdä sinut. Saada uudestaan elä-vaikka
pienen osan siltä mikä on
ollut, siltä mikä luultavasti el mli
loinkaan enää toistu.
„,.:„,•„ . . ., En ole varma, m i t ä se aika slnull'
^«^'"''".^"'^nr^' merkitsi, mutta minulle ne oUvat
hnunottamatta Ohjel- elämäni kauniimmat päivät. Jo or
fa^ on suoritettu runo-,koilta yli puolen vuoden kulunu^
astaa ker omusten luke- ^^^^^ valoisista. Ihanista pälvist?
i oa ollut keskustelukysy- Kiitän sinua niistä, armas! Ser
jfcta on yritetty keskus- jäiijeen en ole e l ä n y t yhtäkään
iluun ohjelman lisäksi on semmoista minuuttia,
aisten toimittama nyrkki- Miten vähän sittenkin on semmol-
10 on Lraestynyt kerta sia, kuin sinä.
I TäUä aikaa olen tutustunut mO'
EnlDokan merkkipäivien neen, mutta täytyy todeta, ettelvä'
on naisjaosto ottanut osaa.. he mitenkään eroa Kaarlosta. To
rt^ Lenin-Liebknecht-Lu- veruutta en saanut osakseni yh.
deltakaan, aivan alussa- he lä
hentellvät minua kuin naista j '
naista, joka on eronnut miehestään'
Voi miten loukkaavaa se on. Tah
tomattakin tulee mieleen Kaarlo
hänen käytöksensä . . . rakkautensa.
Tämä tekee poist^röntävän vaikutuk
sen ja sitten pitää kunnloltettava'-
matkan päässä noista tutuista. U
sein joutuvat ymmälle: — Mitä tä­mä
merkitsee? Yhtäkkiä muuttu'
sulkeutuneeksi, vaikkei mitään ta­pahtunut!
Eivät osaa arvata syytä.
Usein on vaikeita hetkiä, muttn
ihmiset eMit saa nähdä. Oler
aina iloinen, sillä en halua, e t t ä Ih
mlset luulisivat minun säälivän e.
ronneenl Kaarlosta. Tämä olisi hei­dän
ensimäinen ajatuksensa, jos nä­kisivät
minut surullisena. Minä Ikä­vöin
lapsia, kilttejä armaita," jotka
eivät ole ollenkaan syyllisiä van­hempiensa
mielettömyyksiin.
Mutta Kaarloa minä vihaan mie-lienä
ja ihmisenä. Hänen kans-
• ja Suomen luokkasodan
on juhlittu kansain-
?oläisnaisten päivää; on
vappujuhlaa; on myöskin
aa Port Arthurissa pidet-
'«iohliin; on avustettu oh-
^tä juhlia; on otettu
«kokouksiin, lähettämällä
kokouksiin.
'-^mme liittyi kansainvä-wu3tusliittoon
maaliskuus-aaksaaalla
jäsenmaksua
arastettu L. W. I. u. of
Morisokurssirahastoa on
; on pidetty iltarnat puo-ö_
hyväksi, joista tulleet
, Petetty asianomaiseen
avustettu Hamiltonin
^' on pidetty iltamat
t\T'^'''^''^'^'^' jois-
^lahetetty määräpaik-
^mtettu Suomen p^liH-J
, on tilattu Suomen
J^^^Talonpoikaisnaister.
kirjoja lai-
Siinä hän nyt istuu muuttuneena
ulkonaisesti, mutta sisäUisesti hän
on se sama äiti, se sama ra­kastava
ja hellä äiti.
Katsokaa hänen ryppyisiä kasvo­ja,
harmaata tukkaa, "hampaatonta
suuta. Te luulette ettei tuo vanha
ruma nainen omaa mitään kaimii-ta
tunteita, mutta te erehdytte.
Hänen sydämensä on täynä sitä sa­maa
rakkautta jolla h ä n vaali pie­nokaisiaan
EiUoin kun hän oli vie­l
ä nuori- kukoistava nainen. Hän
kantoi rintansa alla ja synnytti
monta lasta. Hän kasvatti, vaatetti,
huolehti heistä. Hän on viettänyt
elämänsä varrella sadat unettomat
yöt. Tuhannet kerrat h ä n on itke­nyt
heidän tähtensä. Mutta ei ku­kaan
ole niitä kyyneleitä nähnyt, ei
kuullut huokauksia. Lapset ne pie­nenä
murehtivat äidin suruja, vaan
Isoiksi kasvettuaan eivät huomaa
ä i d i n tuskia, äidin kyyneleitä ollen­kaan.
Lapset ovat varttuneet nai- '
siksi ja mäehiksi. Heillä on omat
surunsa, sanotaan, eihän sitä jouda
mummon huolia huoniaamaan. Ne
pari kolme jotka ovat vielä lähel-länsä
ovat hänelle rakkaimmat juu­r
i siitä syystä että he ovat viimei­set.
Äitiparka vavisten ajattelee, et-t
ä jos jokin tapaus, jos jokin hänel- !
le vieras nainen yhtäkkiä tempaa
h ä n e n poikansa pois hänen luotaan
ja hän jää yksin. — Ketäpä sitten
rakastaisi, kenestä huolehtisi? Voi
intakaa minun pitää viimeiset lap- I
senl Mutta .lapsensa ovat kyl­menneet,
vaikkapa rakastavatkin äi­tiään.
MaaUma on laaja, sen hu­vit,
lupaavat valoisat päivät hou­kuttelevat
hymyillen. — Oi. menen-i
ä sinne, heittäydyn elämän aal­lokkoon
vaikkapa hukkuisin siellä,
kunhan vain vieläkin kerran saisin
nauttia elämän riemuista! Äitiparka
kyllä kärsii, mutta koetan olla ajat.
telomatta häntä. Voinhan ajatella
•'olioinkin tubnempana, nyt ei ole
aikaa Niin ajattelevat pojat ja
kuka tiesi t ä n ä ä n tai huomena hil­jaa
luisuvat elämän porraspuita
alaspäin, t i e t ä m ä t t ä ä n ja tahtomat­taan.
Mutta silloin kun kaikki va­loisa
loppuu, silloin kun kaikki ys­t
ä v ä t pettävät, muistuu heille mie­heen
ainut todellinen ystävä ja se
oh heidän vanha äitinsä. Mutta
kunpa el olisi l i i a n myöhäistä tart­tua
äidin käteen, sUlä suru on
'-^vönyt hänen sydäntään, kestääkö
se enään, onko sillä voimaa vielä
hel*ä "tuhlaaja poikiähsa'Y Olisi
laras k ä ä n t y ä äidin puoleen ajoissa,
l i t i ei petä. ,
. Klaudle Sivak.
Ylös yöstä
KirJ. MAURI
Toronton kuulumisia
— Päivää Kaisa! Aijotko men­nä
ensi pyhänä " Y r i t y k s e n " t y t t ö ­ön
iltamaan?
— Tottapa tietenkin, koko mei-
' ä n puolen väki sinne menee, siel-i
on taas niin paljon reipasta oh-elmaa
t y t ö i l t ä . Haluatko e t t ä ker-
-on, mitä olen saanut kuulla?
— Haluanpa t o k i!
No, ensimmäiseksi on kai orkes-
Mitä tehnen ma milloin,
kun kuljen ma pyörteissä elon,
niin aatokset aina
sen pulmista tahtovat selon.
Taas muistaissa menneen
ma vanhoja arpia auon,
ja taas kuni ennen
elon pyörteissä purttani sauon.
Vai turhaako kaikki:
elo entinen mennytkö hukkaan
kuin pistävän ruusun,
mi koskaan ei puhjenut kukkaan?
Ma aavatko kartioin
vain raukkoja rantoja harhaan,
kuin viidakon villi
käyn lymyssä aikani parhaan?
Ma korvanko suljen,
kun kuuluvi kiurujen soitto,'
ja sokkona kuljen,
kun kutsuvi taisto ja voitto?
Kuin kuihtunut vesa
ma korvessa maaksiko maadun,
tai seljassa haava
pakoretkellä kurjana kaadun?
Vai kertaanko jälleen
surun-kaamean Juudahan tarun:
elän helkkeessä kullan
ja sitten käyn jatkoksi narun?
Noin narrinko lailla ^
ma loalla itseni kultaan,
ja samean puron
taas tavoin käyn rotkojen multaan?
Ei, eelleen ma kuljen, ' •
elon taistoista viihtyni noudan.
Pakoporttini suljen
ja sotkana myrskyihin aoudan.
Ylös vuorille tuonne
mun kuilusta, kulkekoon tieni,
ja vilkkuna siellä
valovoimani viittokoon pieni!
Ma tiedän etC hyvin,
se teki mi parhaansa koitti,
ja voitoista suurin
kun taistossa itsensä voitti.
e
tuutta puhuu^ sekä puoltaa niin
se ihminen saa häjyn nimen j a py-syy
häjynä n i i n kaavan kuin hän
siten menettelee, mutta sitten hän
on vasta kelpo ihminen ja saa
hyvän nimen, monen mielestä kun
hän osaa puhua jokaiselle mieliksi
j a sortaa heikompaansa, puhua hä
nestä hyvin alentavaa, valehdella
suun t ä y d e l t ä j.n.e. koettaen kai
k i n tavoin uskottaa ihmisiä pienin
lieveröisin e t t ä paremmin saisi luo
iton puheilleen. Siinä humussa jää
luokkataistelu sivuasiaksi. Niiden
, ' h y v ä i n ihmisten' kesken
1 ollenkaan ajatella e t t ä ollaan kom
'munisteja ja monikaan "hyvä ih
I minen" ei käsitä mitä kommunis
mi todellisuudessa vaatii ihmiseltä
J a jos hän sen käsittämä.än tulee,
i n i i n silloin hän luopuu tekopyhyy-j
d e s t ä ä n . Niistä "hyvistä ihmisistä"
j usein koituu suurempi häviö kuin
(hyöty puolueelle, sillä he masenta­vat
semmosenkin voimat, joka on
ollut puolueessa tarkotuksella pyr­kiä
oppimaan ja seuraamaan puo
lueen s ä ä n t ö j ä . Niin kauan ei kom
munislipuolue vastaa tarkotustaan
paikallisesti kuin ihmisyys suvai
taan keskuudessamme tallata lo
{kaan ja niitä tallaajia kunnioite
taan.
Helmi Laitinen.
en ja lasten suojelustyö Karjalassa
Pottsville, Ont.
Kyllä me täällä PottsvUlessä vie.
lä elämme ja olemme koettaneet pi­t
ä ä toimintaa vireillä, vaikka el ole
j mitään näkynytkään "Vapaudessa'
I Syynä on se, että meille sattui käy-imään
niin onnettomasti, että kun
.entinen kirjeenvaihtaja muutti pois
:emme heti "muistaneet" valita uut­ta
tilalle. Nyt kuitenkin sekin asla
on korjattu ja kuulumisia alkaa olla
t ä ä l t ä niinkuin muiltakin paikka­kunnilta.
Naisosaston kokoukset on pidetty
säännöllisesti, vaikka meitä on oi-
' l u t k in hyvin pieni joukko syystä
,kun toiset tovereistamme ovat oi.
(leet pakoitettuja etsimään työtä
'muualta. Mutta nyt kun työt alka-
Jvat olla lopussa niin joukkommekin
taas vähän kasvaa.
Työkokous oli 5 pnä Ja saimme
^liloin kuulla neuvottelukokouksen
päätökset aivan "tuoreina". Keskus­teltiin
niistä ja myöskin päätettiin
toteuttaa niitä mikäli mahdollista.
vapauden naisten osastoa päätim­me
avustaa volntlmme mukaan
paikkakuntakirJeeUä.'ja myöskin. Jo»
meidän nyrkkilehdessfimme on so­pivia
kirjoituksia, ottaa siltä. Ja
koska "Iskokin" on Jo huomannut,
e t t ä me. naiset pystymme kynää
j k ä y t t ä t ^ ä ä n - i j l n ä kuin miehetkin
'niin pldetäänpä se mielessä Ja näy-tetääh,
e t t ä naisten osastosta ei tule
kjrjotukset puutiunaan. Tilastoa
naisten omalle lehdelle keräämään
vallttin r^yydla Niemi.
keskusteltiin nalslähetystön lä-hettämlsestä
Neuvostoliittoon ja
p ä ä t e t t i i n avustaa sitä niin pajjon
kun voimme tällä kerralla; paljon
emme voi, sillä emme ole tilaisuu­dessa
talvella pitämään Iltamia ra-havarojemme
kartuttamiseksi ja
menoja on aina avustuksen ynnä
muitten muodossa.
J u h l a p ä l v i n ä ä n tekee proletariaat- myöskin taloudeUista tukea työtäte- P ä ä t e t t i i n puolivuodesta ottaa käy-jNo,
ensimmaiseKsi on Kai orniiö- yhteenvetoja saavutuksistaan ja keville naisille, antavat lapsille ii- t^n^ön7e t^oä'7t^''7Billi^^
kaluja puoleksi vuodeksi kerrallaan.
oon menneen työn epäkohdat, etsii punktin yhteyteen naisten kesklnäl- johtokuntaan seuraavaksi kolmeksi
......... . . ^^^^ kassoja, keskinäisen avun 1 kuukeudeksl valittiin Maiju Lehtl-kassoja
on meillä tällä hetkellä' ^ ä k l . Ida Rekelä, Aino Jaskara, F i l -
narssi, jossa ovat k a i k k i voimiste-i
j a t y t ö t . —-
— Minkälainen se on?
— Sittepä näet, en sitä minä-ä
ä n tiedä, mutta sen vaan t i e d än
n i i s t ä oikeata ulospääsyä tulevan
työn parantamiseksi.
On sanottava, e t t ä yksi suurista
t e h t ä v i s t ä , jonka järjestämlse«n nai.
t t ä tokkopa semmosta on Toroh- set ovat läheisesti ja aktUvIsestl
tossa ennen nähty. Arvelen, e t t ä ottaneet osaa, on äiteyden j a lasten
e on kaunis. Sitten on puhe S i i - suojelustyö.
.•iltä, jonka jälkeen seuraa har- Äiteyden ja lasten suojelustyö on
ioitusosaston voimistelua ja Elsin Karjalassa alkanut kehittyä vasta
'aulu. Sitten on kirvesvoimistelua, viime vuosina. Vielä joku aika slt-
-aliojoukon tytöiltä, ja sekin on ^e"' v. 1928 oli koko Karjalassa
.aas ihan uutuus n ä i l l ä mailla.
— No, missä ihmeessä pojat sit-vain
3 lasten kesäseimeä, ja yksi
vakituinen seimi. Nyt on meillä jo
ioutTtySt^T*"" "'^"^LrT — — —•
kohne Sorokan piirissä Ja yksi VI.
telen pirissä.
Kesäseimlen lukumäärä myöskin
kasvaa vuosi vuodelta. V. 1929 bll
meillä jo 95 kesäselmeä, niistä 33
kansallisissa piireissä. Seimien pe­rustamiseen
ovat viime aikoina ak­tiivisesti
osalllistuneet paikalliset yh­teiskunnalliset
järjestöt.
Äiteyden ja_ lasten suojelustyöhön
on maaseudulla viime aikoina alettu
lapsille 1 seiMi sekä vksi nHHS. toimintaa on laajennettu niin. että
— Sitä minä en t i e d ä , mutta Z^^CZ^-^ se käsittää myöskin avunannon nai-
•:on, e t t ä eivätköhän nuo katso-
^ttu uusia '
" ^ ^ ^ Pidet-loma
heinä- ja elo- aa.
iynen
aner.
»^isosaston paoles
Iina Hannula.
sijanalsten avuksi, Tänä vuonna
avataan vakituisia seimiä kierret-synnytyksen.
T ä h ä n puoleeil on nyt erikoisesti
na Lehtimäki ja Agda Santaharju
lCir.(eenvalhtaJaksi Vapauteen Agda
Santaharju.
Kerhon toiminta päätettiin alkaa
uudestaan. Kerho oli toiminnassa
syyspuolella, mutta kun täällä Potts-villessä
saa pian tehdä niinkuin <n.
nen vanhaan Suomessa lusikalle, että
lusikka nuolaistiin puhtaaksi ja pis­tettiin
seinän rakoon. tääUä tulee
tehtäväksi hampaille se temppu, et­t
ä saavat tehdä seuraa lusikalle, el­lei
lähde muualle käsivarslaan kau­palle.
NUnpä täältäkin lähti mel­kein
kalkki miehet ja naisiakin; ker.
-naan s e n t ä ä n tule, sillä hauska s i t ä ^
varmaan on katsoa. — No ^'^^<\mx,,"^yx^^^t^^^^^ suunniteU
j a sitte on Annan lausuntoa, voi- Tällä hetkeUä on seimissämme ^""^'^ antaa katUoUle lisäopetusta,
mistelua valiojoukon tytöiltä, viu-|paikkoja 205 lapselle joka on 95 ^^'^'^ he todella pystyisivät suoritta.
'U.S00I0 j a mustalaistanssi, jonka'paikkaa enemmän kuin viime v u o n - ' ^ ''""'"^^'^ työn koko
anssivat M i r j a j a E l s a s e k ä hauska na. Ja kuitenkaan el t ä m ä määrä ' "'"""^
saan eletyt vuodet oUvat inhoitta,
via! Ja ainoastaan sinun tapaa­misesi
oU kuin päivänpaiste pilvi­sellä
säällä. Vieläköljän Joskus nä.
en smut?
Minkälaleta on elämäsi? Sinähän
olet nyt siellä jonne niin halusit
ja josta usein innostuneena puhuit.
Oletko ollut kaiken alkaa terveenä?
Etkö jo ajattele perustaa p e r h e t t ä?
Tai ehkä jo on?
Minulle eletyt Beitsemän vuotta
ovat siksi "muistorikkaita", että
tuskin enää yrittänen j ä r j e s t ä ä sitä
"onnea".
tiedä asuntosi osoitetta j a lä-
5 talonpoikain
^essi alkanut
saat sen.
Lopetan pitkän kirjeenL Kyllästyt
feai s i t ä lukiessasL
Hyvästi ystäväni! ~ parhain oi-leista.
E n mffloinkaan unohda sitä
'aululeikki "Mannilan Mauno" ja läheskään tyydytä työläis- j a talon-orkesteri
aina soittaa vielä väli-'poikaisnalstemme tarpeita,
aikoinaldjp. Järjestäpä nyt vaan Kaikki toimivat seimet on valmis-n
i in e t t ä oikein joukolla l ä h d e t t e j t e t t u siirtymään jatkuvaan työvilk-t
e i d ä n k i n puolesta i l t a m i i n ; ei sin-.'koon ja kaksivuorolseen työhön, jos
ne ole sisäSnpää.sykään kun 25 c ' o n tarvis.
vain. ) Talonpoikais- Ja työläisnaisten
— Kyllä koetan puokstani toi- keskuudessa suoritettavaa neuvon-jjii^
taa jantotyötä varten, miten on lasta oL
— Ja muista sanoa myös se, et- f ^»^^hoidettava on piireihin Jär.
se alkaa aivan t ä s m ä l l e e n puo- ^ ^ ^ ^ ^ ^ * konsultatslmiia. aikaisem-
•i 8. Jos ei ajoissa ehdi, n i i n sitte '^f^^ °«"y°"-
.1 myös kaikkea ohjelmaa näe. Ty-^ ^"^^^^^ konsultatslonit
t ö t ovat p ä ä t t ä n e e t olla nyt niin
^-ä-smällisiä, j a he siis toivovat, e t tä
yleisökin olisi, e t t ä t y k k ä n ä ä n j ä i ­sivät
pois nuo ikävät odotustunnit
' l ä y t ä n n ö s t ä ,
— Kyllä muistan, pyhänä sii?
tavataan Don-haalilla. Näkemiin
n y t !
—• Näkemiin, näkemiin! Täs-
-nälleen, muista se ! ! !
laajuudessaan.
Äiteyden ja lasten suojeluistyö on
hon Jäsenmäärä kävi niin pieneksi,
e t t ä emme voineet toimia, mutta
nyt kun melkehi kalkki ovat kotiu­tuneet,
otamme uuden alun.
Siinähän ne taisi ollakhi kaikki
tärkeimmät kokousasiat.
Ilmat ovat ollet vaihtelevia, m l l -
v i l m e ' a i k o i n a kehittynyt, mutta se Hoin on kaunista, milloin taas tuu-
Jää kuitenkin' Jälkeen totoutemme lee ja tuiskuaa ihan kun keskltal-ylelsestä
kasvusta. . Nyt on tämä
työ suunnattava pääasiassa työläis.
vella Ja pahemminkin.
Tuhkarokko vieraili Joka perheessä
keskuk.siin Ja kollektiivisiin talouk- missä oU pieniä lapsia; mitään va-siin.
Työmme onnistuminen vaatii
kuitenkin apuc yhteiskunnallisilta
Järjestöiltä Ja ennenkaikkea aktii­vista
osanottoa. itse työläisnaisten
Ja kollektiivisten talouksien nais-
Jäsenten taholta.
Punainen Karjala"
kavampaa sairautta el sentään ole
ollut koko talvena. Se onkin ainoa
valopilkku tällaisena aikana kun
miehet eivät ole saaneet työstään
sen Vertaa palkkaa, e t t ä sillä saisi
ruokaan suolaa, muusta puhumatta­kaan.
— A. S.
He ovat niitä hyviä
ihmisiä...
Seuratessa t ä m ä n matoisen maa­ilman
menettelytapoja nykyaika­n
a k i n vielä, ottamatta siihen mu­kaan
ollenkaan yläluokkaan kuu­luvaa
ainesta, ainoastaan päinvas­t
o i n , tulee monasti huomaamaan
sopimatonta kohtelua, mikä koh-kevättä.
En yhtäl^ään h u o n e e s s a s i ' P i s t e t ä ä n aina tavallisesti kaikkein
vietettyä niin hyvää ja onnellista : k ö y h i m p i i n ihmisiin. Se e! ole n i i n -
päivää. Niitä oli n i i n v ä h ä n minun k ä ä n i h m e t e l t ä v ä ä j ä r j e s t y m ä t t ö -
elämässänL Parhaimmat, lämpimim. mäin t y ö l ä i s t e n keskuudessa, silla
mät kiitokseni» — n i i s t ä muutamista v o i ajatella, e t t ä e i v ä t he paremmin
y m m ä r r ä , i f u t t a kun se''sama v i ka
o n suoritettu j ä r j e s t y n e i t t e n km
aurinkoisista t ^ v ä i s t ä.
Toverifcefveiseni!
keskuufiessa, jopa niiden, jotka
ovat oikein kommunisteja olleet jo
v u o s i m ä ä r ä t . Se ei heidän lasten
mielestä y h t ä ä n muuta asiaa.
On itsestään s e l v ä ä . e t t ä henkilö^
j o i t a elämä on kohdellut koya-kourai-
sesti, ovat ksik^sta luote-tuimpia
ja edullisimpia ihmisiä
luokkataistelussa, Jcun he ensin tu­levat
siihen m ä ä r i n tietoisiksi, lettä
k ä s i t t ä v ä t mihin pyrkimykset to­dellisuudessa
t ä h t ä ä . Mutta siitä
ei useinkaan saa ajatella, kunhan
vain päällisin puolin hoilataan.
R e h e l l i s y y t t ä ja täsmällisyyttä
p k ä i s i kunnioittaa, mutta se on
tavallista, e t t ä skä. vihataan. Maa­ilma
ei sied$. totuutta- Joka to
Kevät
C. Tn. l : n Sudburyn nyrkkllehdestä
"Naisen Ääni"
Päivät ovat alkaneet käydä pi­demmiksi,
aurinko alkaa vähitellen
hymyillä suloisemmin Ja suloisem­min,
räystäistä vesi tippuu j a näyt­t
ä ä p ä siltä kuin Ihmisetkin olisivat
paljon iloisemman näköisiä, reip­paampia.
Nin* — se on kevät, joka
t ä t e n lähettelee ensi tervehdyksiään
p i t k ä n talven jälkeen, luvaten uut­t
a intoa, iloa Ja kauneutta. Kun
me vain ymmärtäisimme kevään
kauniin kutsun ja ottaisimme sen
vastan!
Pitkä, kylmä, pyryinen, luminen
talvi alkaa kohta haihtua kevät-auringon
hymyilyä peljäten. Niin­pä
pitäisi meidänkin heittää pois
talven aikaan kansaantunut velt­tous,
välinpitämättömyys, mikäli si­t
ä meissä kalkissa Ilmenee, Otta­kaamme
kevät vastaan sillä mielellä,
e t t ä se tuo melUe uutta intoa, voi­maa
Ja tahdonhalua. Sitten, ripeästi
vaan toimintaan — kesäohjelmaa
Järjestelemään niin e t t ä toimintam­me
ensi kesän aikaan veLsl ennä­tyksen
kalkista entisistä kesistä,
n i i n e t t ä me Itsekin tuntisimme vä­h
ä n enemmän tyydytystä työmme
tuloksia katsellessa kuhi mitä en­nen
olemme tunteneet. Me naiset
voimme tehdä paljon. Meillä on
kyllä omat kotoiset hommamme, jot­ka
useinkin, varsinkin Ison perheen,
äidin, sitovat kokolailla kotiimme
klhinl. Mutta kun meillä on tar.
peeksi paljon TAHDONVOIMAA,
Järjestelykykyä ja halua, voimme
j ä r j e s t ä ä koUtoImet siten, e t t ä voim­me
ottaa yhteisiin pyrlntöIhhikUi
kukin omalta kohdaltamme osaa.
Me naiset, jotka olemme lastemme
kanssa alituisessa yhteydessä, voim­me
tehdä kotitolmlemmekin aikana
paljon yhteistä hyvää, opettamalla
lapsillemme sitä aatetta jota me
Itsekin olemme alkaneet seurata.
Selittämällä sitä heille pienten esl-eslmerkklen
avulla, jolta runsaasti
saa jokapäiväisestä elämästä. Näistä
selityksistä el kuitenkaan saa tehdä
pitkiä, kuivia, nuhdessaarnan tapai­sia,
vaan selfaisla että ne miellyt-tävät,
kiinnostavat lapsen mieltä.
Selostuksen voi pukea vaikkapa ple.
nen kertomuksen muotoon Ja har­vapa
on se lapsi. Joka el Jossakin
Ikärajassa ainakin olisi utelias, te­kisi
kysymyksiä kaikenlaisista vä­häpätöisistäkin
asioista, sitten an.
taen meille äideille mainion tUal-suuden
tehdä O I K E A A kasvatustyö,
tä. Jota he eivät suinkaan saa por.
Variston kouluissa Joissa heidän pi­t
ä ä kulkea, Elletmne anna helUe
Icotona opetusta siltä kannasta mi­kä
heidän tulee ottaa Isoksi tultu­aan,
eivät he sitä ainakaan kou.
luissa saa. Siellä heitä opetetaan
päinvastoin työväenluoikan viholli­siksi.
Kuinka ikävää se olisikaan
OS me lapsemme sitten isoksi tul­tuaan
kadotamme siksi, e t t ä heillä
on eri katsantokanta elämään näh.
den kuin meillä. Ja nlhi' Ikävää
kuin se, onkin, syy on meidän Jos
nin käy. Esimerkkejä näemme nyt
lö vaikka kuinka paljon, - slksljÄ
Juuri pitäkäämme nyt heti, itsem­me
kanssa pieni neuvottelu Ja päät­tykäämme,
että meidän lapsemme
nourlksi miehiksi Ja naisiksi tul
,.uaan ovat samaan luokkaan kuu.
luvia kuin heidän vanhempansakln
Kuulemme usein meidän omissa
riveissämme tolnjilylen vanhehjplen
tpverlen tuomitsevan nuorisoa, hy-vhi
ankarasti—- sätkivät s y l t ä muis­tamatta.
"Se heittäköön, cnsimäl-sen
kiven Joka teistä on synnitön",
voisimme sanoa hyvin sattuvasti.
Tosiaankin! Kuinka moni näistä
hyvistä puoluetovereista Ja toverit­tarista
ajattelee, mitä paljon he
Itse ovat tehneet nuorison mukana
oltämlsen hyväksi.
Porvaristolla on monenlaiset kons-
Jt nuorison viehätykseksi Ja puolel-
.een vetämiseksi ja melkclmpa polk-ceuksetta
voimme sanoa: NUORUUS
STSII HUVIA silloin kuin he ovat
niin tulvimalla elämää täynnä, et»
t ä heidän TÄYTYY Jotenkin sitä
.uhlata. Ilmaista. Silloin Juuri on.^
kin meillä tilaisuus käyttää tuo uh-
.cuva. uljas nuoriso oman luok-amme
hyväksi. Jos me olemme hei­dät
sUhen Jos p l ^ e s t ä kasvatta-
^eet. — VoimmeRan mekin tar-ota
heille viehätystä, huvia. Nuo.
Issa Ilmenee usein suurfa" harras­tusta
näyttelyyn. He tarvitsevat
'aan Jonkun ymmärtäväisen (etu­päässä
omien vanhempalnsa)
•ohkalsua. Ikäänkuin eteenpäUi sy-läystä,
päästäkseen alkuun. Tietysti
ovat he ensin ujoja, kankeita Ja
Tiuutenkln tottumattomia, mutta
kun heitä hiljalleen opastetaan., el
kiroillen Ja huutaen, ottavat he on­keensa
tuosta ja eipä alkaakaan
>un he ovat yhä enempi Ja enempi
3dlstyneet. Ja miten hauskaa se
onkaan kun joskus näemme omat
'apsemme siellä mukana. Innostu­neena,
opinhaluisina, meidän Jou-kossamme,
eikä Jossakin elokuva­teatterissa
katselema-ssa heille so-nimattomia,
moraalisesti halventa­via
kuvia Ja näytöksiä.
J a entäs urheilu ja voimistelu?
Ne on kaksi, joihin kalkkien van­hempien
pitäisi lapsiaan innostaa,
sillä ne kasvattavat terveen ruumiin
ja sielun. Mutta urheilussa kuten
muussakin olisi vanhempain vete­raanien
haudattava se oma "minä
itte olen herrajeesus" Ja ottaa nä­mä
alkavat nuoret hoivaansa, neu­voen
Ja näyttäen, taaskUi kärsiväU
llsestl, vaikka se Joskus kysylsikin
llsämääräisen annoksen varaamlsta,
PallopeUt, tennlspell, y.m. saman­laiset
pelit. Joilla porvaristo niin
lukuisasti vetää puoleensa työläis­nuorisoakin,
olisi meidänkin otetta­va
huomioon. Taistelkaamme por­varistoa
vastaan myöskin heidän o-m
l l l a aseillaan, varmempia, tulok­sia
saadaksemme.
NUn, kevät h e r ä t t ä ä luonnon Jäl­leen
uuteen kauniin kaunokaiseen
pukuunsa kukoistamaan. Smmekd
mekin ottaisi keväästä esimerkkiä
Red Deerin alueen naisliitto oh
p i t ä n y t säännöllisesti kokouksensa
kerta kuukaudessa, kokouksien jä-lestä
suoritettu ohjelmaa, luettu a-lueen
nyrtJcIlehteä yjn. Säännölli­sesti
kokouksessa käypää Jäsenistöä
on 16 Ja 7 epävarmaa. On pidetty
yhdet myyjälslltamat, on lähetetty
protesti Canadan hallitukselle Tove­rittaren
Canadaan pääsyn ehkäise­misen
vuoksi. Ja Eckvillen Ja Els-pethln
osastojen kanssa yhteisesti.
Gastonian lakkolaisten Ja Toronton
puhe- Ja kokoontumisolkeukslen puo­lesta;
avustuksia on tehty moneen
eri palkkaan.
Blalrmoren naisliiton Jäsenmäärä
9, kokoukset säännölliset, osanotto
mlyös tyydyttävä. Luokkahenklstä
ohjelmaa suoritettu. Ottavat osaa j£
kuuluvat Jäsenhiä muihin työläisten
järjestölhhi. lähetUvät Jouluonnen.
toivotuksen Toverittareen avustamls.
tarkoituksessa, toivossa saada länsi.
Canadan numero. Toverittaren pos-tl-
olkeukslen lopettamisesta l ä h e t t ä ­nyt
protestin Canadan hallitukselle.
Päätös tehty, e t t ä Jäsen Joka on
pois kolmesta kokouksesta, menettää
Jäsenolkeutensa tai on velvollinen
raportteeraamaan syyn poissa " o-loonsa.
,
Canmon;n naisliitossa Jäseniä 10,
kokoukset pidetty kertaa kuukaudes-sn
Ja yksi ylimääräinen kokous. K e .
ränneet nimiä vanhuudeneläkelain
ikärajan muuttamiseksi, avustaneet
5:deliä dollarilla puolustusliittoa Ja
l ä h e t t ä n e e t Toverittareen Jouluon-ncntolvotuksen.
Trochun naisliitto pitänyt kah­desti
kuussa kokouteUa Ja kerta kuu­kaudessa
ohjelmakokouksen.
Dunblanen, Sask., naisliitto pitä­nyt
kokouksensa kerta kuussa^ Asi­ain
käsittely näissä kokouksissa oU
lut vilkas. Uusia Jäseniä yhtynyt 4,
nykyinen jäsenmäärä 15. Liiton kas.
sassa rahaa $78.65. Venäjän lähetys­tön
hyväksi lähettäneet $5.00. Kuusi
naisliiton Jäsentä kuuluu puolustus­liittoon.
Naistenpäivää enempää
kuin multakaan Iltamia el ole voi­tu
toimeenpanna talven ankaran
kylmyyden takia, vaan kun keli Ja
ilmat paranee, koettavat toimia sltö
Innokkaammin, e t t ä saavat talven
tappion takaisin.
Waskätenau, Alberta, Ja Mac Ro-rle,
Sask., naisliitot el ole lähettä­neet
raporttia, vaikka olen , s i t ä
h e i l t ä pyytänyt. Ja sen syyn, takia on
nämäkin myöhästynyt.
Bihteet^Istön puolesta: :. r
' ' i ' Ellen Stenlund.
TiUraporttl
Red Deer'ln naisjaoston tllelstÄ l
p.vftstä kesäk, — 31 p . ä ä n jouluR.
1929.
Tulot:
Edellisen tlUkauden kassa. $72,53
Juhlista 15.40
Ompölilhiyyjäislstä Ja ravlnt. 72,'25
Elspethlh OS. taloudenhol.
tajaita sekalaisia 3.30
Yhteensä $163.48
Menot:
Ravintolalaskuihin
Ompeluseuran tarp,
L.W.I,U. avustusta
Naisjaoston slht, kassaan
Eckvillen Ja Elspethin näytös-
Johtajan palkkaa
Sekalaisia menoja
$30.20
20.20
5.00
5.00
50.00
4.0i2
Yhteensä
Kassajäännös
Summa
$114.42
^ 49.06
$163.48
Olemme tarka-stanut ylläolevat tilit
Ja huomannut ne kulttien kanssa
yhtäpitäväksi
S i i r i Ropsfelt, Elsle Kujala.
H i l d a Harju,
tilintarkastajat
oman luokkamme riveihin, meidän
palkkamme täyttäjiksi sitten kun
meidän Ilta-aurinkomme laskee. M i ­t
ä ajattelette äidit? Eikö tästä ha­luaisi
Joku toinenkin käyttää pu-hen
vuoron?
TätL
Katri
j a kääntäisi, kuinka sanoisin, "uut-ta
lehteä" Ja rupeaisi oikein täy­dellä
todella ottamaan nuoriso mu-kaan,
pienemmistä pienokaisistam­me
alkaen. Kaikkien vastaus t ä h än
tulisi olla: SEN T E E M M E ! ~ Jos
me kerran olemme työlälsältejä,
otka haluamme lapsemme mukaan
Iloisena ja aina hyväntuulisena
hoiteli Katri pikkusiskojaan. Sillä
h ä n e n ä i t i n s ä oli kuollessaan pyy­t
ä n y t K a t r i a huolehtimaan kahdes­ta
pienemmästä sisarestaan siksi
kunne.s he voivat itsestään huo­lehtia.
Puutteita ei K a t r i n kotona
ollut, sillä h ä n e n isänsä oli paikka­kunnan
paras seppä j a siihen ai­daan
pidettiin seppää kyläkunnal­la
suuressa arvossa j a kannettiin
heille kaikenlaista ruokatavaraa
muun palkan lisäksi.
N ä i n kului K a t r i n lapsuusaika
cokolailla huolettomasti^ vaikka
h ä n saikin ottaa jo pienestä työ­hön
kiinni, sillä olihan koko hei­d
ä n pieni taloutensa hänen käsis­s
ä ä n . Mutta iloisena hän tehtä­v
ä n s ä t ä y t t i , ollen pikku siskoil­leen
kuin ä i t i konsanaan.
Sitten kävi h ä n rippikoulun tois-ten
nuorten mukana j a alkoi otta­maan
osaa kylän nuorison kisoihin.
Paljon oli hänellä ihailijoita, eikä
kummakaan, olihan Katri kylän
kaunein t y t t ö . Hänellä öli Jcnllän-keltainen
tukka, joka kahtena pit­k
ä n ä palmikkona heilahteli hänen
notkealla vartalollaan. Hänen hi­p
i ä n s ä o l i hohtavan valkoinen^ huo­ruuden
ruusut punasivat hänen
p o s k i p ä i t ä ä n . Kun vielä Iisaa l ä -
nen kirkkaan siniset sielukkaat s i l -
manie, «liip enpä usko taiteilijan-i
.
'.'''••''ii
m •m
m