Vapaus, February 19, 1925

              Sim2 Torstama, helnuk, 19 p.—Thor^ Feli. 19tfa, 1925
Kalliovuorten
i
I •
•h
'm
l i -t 1 . 1
mmiu
Kuvitelkaa mielessänne erämaa,
missä on pitkiä, matalia beädcalaak«
soja pitkien kukkulajonojen välissä.
Tasangot kukkulain välissä ovat
puuttomia ja niitä halkovat kuivat
vesiuomat, kapeat, terävät, jyrkkä-rantaiset
ja kourut, joita-on vaikea
ajaa fordilla. Liikennelaitos on
kurja- Oikeita teitä ei ole muuta
kuin kaupunkien lähistöllä, mutta
tasangoilla on ilmotuskilpiä, jotka
törröttävät siellä jicsinäisinä ja sin
ne ja tänne johtavia pyörien jälkiä,
missä fordilla tai kuorma-autolla
on menty yhteen tai toiseen kaivos-kylään.
Istuessanne viileänä kesäiltana
kukkulan rinteellä, voitte nSihdä
kaukana tomupilven. Siellä viedään
tarvikkeita kaivoskylään. Tasanko
näyttää purppuraväriseltä valon air
käessä häipyä ja te näette toisia
kukkuloita vihertävää taivasta vas­taan-
Luulen että se on tämä ihmeelli­nen
värivaihtelu tällä tasankoseu-dulla
(mikä erheellisesti on merkit­ty
kartalle .Kfllliovuoriksi), mikä
saattaa ihmiset 'palaamaan sinne
takaisin siten kuin he tekevät. En
näe siihen mitään muuta syytä; ell^i
/kysymyksessä' ole kaivoksen omista­ja.
Tämä kukkulajono ja korkeat
ylätasangot ulottuen Arizonasta Ca-nadaan
asti, sisältää yhden maail­man
suurimmista aarrearkuista.
Suurin osa Yhdysvalloissa tuotetus­ta
kupari3ta tulee täältä ja melkein
kaikki hopea, lyijy, platin^, sinkki
j a -tina.: Miljoonten dollarien ar­vosta
kultaa tulee täältä joka vuosi,
paljon enemmän kuin Alaskasta,
vaikka yleinen käsitys on päinvas­tainen.
Joskus on näitä kaikkia
metalleja sekasin samassa kaivok­sessa
ja kultaa, hopeaa, lyijyä j a
einkkiä löydetään tavallisesti yhdes­sä,
Pääasiassa alueen eteläisellä
puolella. Kuparia löydetään enim­mäkseen
pohjoispuolelta, miäsä on
muutamia oikeita vuoria.
TeoIIivDadea "ediatiminen".
Osa metallin kaivamisesta, erit­täinkin
kuparin .^kaivaminen, suori-tetaany
pienissä kaupungeissa,- kuten
Butte (ja Helena, jotka ovat kaivos­ten
ympäröimät, mutta jöissfi on
melkoinen asutus; Miittä melkoi­sessa
määrin kaivamista ja etsintä-työ
kokonaisuudessaan tehdään vie­lä
kaukaisissa kanjooneissa, kahden-kynnnenen,
viidenkymmenen ja sa­dan
^mailin päässä rantatietä j a se
tehdään tavalla, millä el olisi enää
tilaa neuvostollisessa talousjäifjes-telmässä.
Hämmästyttävän suuri määtä kai­vosyrityksiä
ei tubta mitään. Kai-vostoimiston
tilastoissa lausutaan,
että V. 1919 oli viisisataa yritystä
käyttäen $12 kaiyoSta, eli yhtk nel-jättä
osaa koko käynnissä olevien
kaivosten määrästä, mitkä eivät
tuottaneet mitään; Näitä Jcaivoksia
pidetään •^kehittyvinä", ats., niitä
kaivetaan taVkotuksella päästä kä­siksi
malmikerrbksiin. Useimmissa
sellaisissa kaivoksissa ei milloin-
4caan löydetä malmikerroksiä^ joita
kannattasi kaivaa; Niitä pidetään
käynnit vuosi tai kaksi ja sitten
ne suljetaan, miitta toisia aletaan
; tiiitten tUalle..
, Koko Nevada, Arizona, Colorado
ja suuri osa Utahia on huonoa ho-peamabnia.
Oh maailman helpoin
asia löytää kaivos, ellei pidetä lu­kua
kannattaako sen käyttäminen
vai ei. ••
; Hnijautta kaivotyritykauM.
Sitten kun yritteliäs etsijä löy-tää
"alueen", ön: hänen vaikein teh­tävänsä
löytää rahastaja; Tämä oh
tavallisesti joku itärannikolta, jo­ka
e i tiedä kaivoksista mitään ja
voidaan saada houkutelluksi rahas­tamaan
kaivosyhtiötä. Tavallisesti
joku ammattiyrittelijä perustaa yh­tiön
ja ne jotka sitä rahastavat,
ovat ^12.00 päiväpalkkaa saavia
netpyorkilaisia muurareita tai vä­syneitä
keskilännen fannareita, jot­ka
luulevat voivansa ostaa kaivos-esakkeita
toisella kiinnityslainalla
ja päästä sillä keinolla vapaaksi en-siraäisestäkin.
Tai^ sitten ovat ra­hastajat
syrjään vetäiytyneitä seka­tavarakauppiaita
jostain Ohion jä
Indianan pikkukaupungeista, jotka
— etsivät tilabuutta palvella helposti
jumalaa. Kaikki raha on yhtä hy-vää
ja se menee yrittäjälle j a alku­peräiselle
etsijälle, tai henkilölle,
joka on ostanut alueen halvasta
hinnasta j a sillä voidaan,-teettää
työtä muutamia kuukausia kaivos-miehillä
ja "mokkereiUa". . Kaivos-
- taiehet tavallisesti jäävät saamatta
kahden tai kolmen kuukauden pal­kan
kun yritys meniee vararil^on.
Ne fannarit ja piildtuporyarit j a työ­läiset,
jotka ovat ostaneet osaldcei-ta,
-eivät saa mitään. Mutta usein
myöskin löydetään ja kaivetaan ho­peaa
ja lyijyä dollarin arvosta kah­den
doUarin kustannuksilla ja me­talli
lisääntyy sen verran. Suuri
osa kaivosyrityksistä on petkutusta
K i r j . Jack Lee.
jokseenkin ,kaikki pienet kaivosyri-tyset
ovat* petkutusta. Jokainen
kaivosmies tietää tämän.
Pikkotoottejaa karikotUmioco.
Muistan kun ensi kerran näin ho­peakaivoksen.
Se oli Tybbssa, seit­semänkymmentä
mailia Tonopahis-ta,
Nevadassa. Pitkä, suuriluinen
vuoripäällikkö seisoi nojaten kai­vosaukon
reunasuojustä vasten ja
odottaen häkkiä ylös. Kun se tuli
ylös ilmotti ensimäinen mutaa tip­puva
kaivosmies, joka astui ulos:
"Uusi suoni •vrinzissä numero kol-me.
"Kuinka leveä se on" kysyy esi­mies.
"Noin minun käteni levyinen."
"Kyllin leveä, kyllin leveä ja mi­nä
tiedän että se kulkee suoraan ta­kaisin
New Yorkiin." (New York
oli se paikka, missä rahastajat asui­vat
tässä tapauksessa.)
Sellainen on yleinen mieliala. Ja
tämä yleinen petoksen ilmapiiri,
pikku keinottelu ja suurkeinottelu,
kaivosten "suolaaminen", - vasten­mielisten
tarkastajain murhaaminen
("pyörittää heidät yli pikavauhdil­l
a " , sanovat kaivosmiehet, tarkotta-en
tunkeilijain surmaamista tarko-tuksellisesti
asetetulla 'latauksen
räjähdyksellä ennenaikaansa) voi
kenties selittää sen kapinallisen ja
käpitalistivastaisen mielialan, mtkä
on yleistä metalliiikaivajain kes­kuudessa.
1 '
Kun näet ajänpitäjän turvottavan
palkkalistaa omaksi hyväkseen ja
ylivalvojan varastavan silloin täl­löin
kuorman hopeamalmia ja pre­sidentin
liioittelevan mitä tolkutto^
mämmin saadakseen jonkun uuden
uhrin ostamaan osakkeita, niin tie­dät
kapitalismin mädäntyneeksi ja
turmeltuneeksi eikä kukgan' saa si­nua
vakuutetuksi toisin.
Oli aika, jolloin yksityinen. kai­vosmies
_ saattoi varastaa itselleen
muutamia palasia rikaspitoista ; k u l -
tamalmia joka vuorolla. Se aika
on ollut jamennyt. Et voi kantaa*
taskussasi kultamalmia, joka niak-saa
kaksikymmentä dollaria tonni,
niin paljon että se hyödyttäisi si-r
nua juuri minkään verran.
. lUhan avuUa^ f aBalidöUisati» ;
\:v«ra«tiia.
Mutta miehellä, jolla on vähän
rahaa, on vielä «sein tilaisuutta va­rastaa.
Olen nähnyt varastettavan
mitä mahdottomimpia esineitä. Tun­sin
erään kaivoksen ylivalvojan, jp-
^a säännöllisesti varasti kaikki va­raosat
koneita varten, kaiken työ­kaluja
varten tuodun teräksen,
kaikki pienet dynamot, moottorit jä
langat toisista ja tilapäisesti hyljä-tyistä
kaivoksista ympäristöllä.
Muutamat; kaivokiset, joista hän va­rasti,
»olivat parinsadan mailin
päiipsä. *ravallise8ti piti joku vahti­mies
Jahjoa tai toimittaa pois, mi­ten
olosuhteet milloinkin vaativat,
mutta tämä varastaja sai aina mi­tä
läksi hakemaan hän vaio lä­hetti
kuorma-auton ja otti — siinä
kaikki.' :
\ Tiedän tapauksen lähellä Su^la-järveä
(Salt Lake), missä ryh^mä
kunnianliimoisia työläisiä pani ..op­pimansa
läksyn käytäntöön ja va­rasti
sulattimoft — jokseenkin ko­ko
laitoksen. He alottivat vähissä
erin ottamalla : messinkiesineitä ja
kuparilankaa ja .myyden: ne. Tästä
saivat he ; rahaa riittävästi ostaak­seen
kuormakärryt, minkä jälkeen
he varastivat moottoreita ja put-kenpalasia.
Täten saivat he rahaa
ostaakseen hyvän kuorma-auton ja
lopulta yrittivät he viedä pois suu­r
i a sulatusuuneja kun omistajat as­tuivat
väliin. Uskon näitten; mies­ten
. muodostaneen yhtiön ja omista­van
itse kaivoksia osottaen että
Chicago Daily News on oikeassa
väittäessään, että työteliäälle ihmi­selle
on vielä mahdollisuus kiivetä
mukavuuteen ja vieläpä vaikutus­valtaankin
"pikkuliikkeen avulla".
TodeUiaet riistijSt.
Mutta sen seikan, että pienet kai­vosyhtiöt
tuottavat hyvän joukoh
hopealyijyä, ei pitäisi johtaa ketään
siihen käsitykseen, että suurilla l i i -
kemiehillä ei ole mitään osuutta
metallikaivosteoUisuudessa. Hopea<
lyijykin täytyy sulattaa ja suuri osa
malmista täytyy ensin "keskittää".
Sulattimot ovat. suureksi osaksi
(leorge Wingfieldin kontrollin alai­sena
Salt Lake Citystä ja Guggen-heimin
New Yorkista. He saavat
todella suuret voitot ja saavat lail­lisilla
keinoilla paljon enemmän
kuin pikkupetkuttajat saavat laitto­masti.
He ostavat malmin kaivos­yhtiöiltä
sulattimojen omilla hin­noilla
ja he myyvät tuotteen sitten
kun se heidän -käsistään lähtee,
jokseenkin itsemääräämillään hin­noilla.
-Myöskin menettelevät he
seuraavaan tapaan: v Kun heille
myydään galeha malmia (suurin osa
Nevadan ja Arizonan malmia on ga-lena
malmia), tietävät he että. se
sisältää kultaa, hopeaa, lyijyä ja
kapitalistisen käsityksen mukaan ja sinkkiä. He ostavat ätä h i h a na
ja-lyijynä ja kieltäytyvät maksa­masta
kullasta, jos sitä on vain vä-häisessä
mäfrässä., Todellisuudessa
maksattavat he kaivosyhtiöillä kalk­ki
kustannukset sinkin erottamises­ta
muusta metallista. Olen nähnyt
kaivosten ylivalvojan muuttavan
mustanpunaiseksi kasvoiltaan ja
melkein tukehtuvan raivosta selittä­essään
sulattimotrustin riistoa ja
ahneutta, mutta en ole huon:ian-nut
milloinkaan sen loukanneen
Guggenheimin perhettä, /*
Sen vuoksi, että heillä on hopean
ja lyijytuotannon sulattimot ja ja­lostustyö
kontrollin alla, ostavat
Wingfield ja ciuggenheun parhaat
kaivokset pilkkahinnalla, todelliset
kaivokset, joita kannattaa pitää
kävnnissä. Jos teillä on hyvä kai­vo^
ja joku näistä karvoskapitalis-teista
haluaa ostaa sen, voitte hy­väksyä
-yhtä hyvin ensimäisen tar­jouksen,
sillä hän ei tee toista niin
h3rv'ää tarjousta, ettekä te ensimäi­sen
tarjouksen jälkeen myy mahnia
mainittavassa määrässä, jos saatte
sitä myydyksi ensinkään. Ja sitä­paitsi,
jos olette itsepäinen, tulevat
teiään malmivaunnnne salaperäises­ti
eksymään ja rautatieyhtiö kiel­tää,
että niitä on .milloinkaan ollut­kaan.
Teidän työpaikoissanne i l ­menee
saboteesia ja niissä tapahtuu
tulvia ja nostolaitoksenne kaade­taan.
Kaikki suuret kaivosryövärit
ovat yksituumaisia ja heidän va-koojiaan
« i n kaikkialla.
.Piioman keakittyaiinen metalli-teollianudeaaa.
Sellaiset edut ja se seikka, että
suurin osa helppotöisempiä malmäja
on jo käytetty tehden välttämättö-linälpsi
huonommankin malmin kai­vamisen
ja käsitteljm, mikä vaatii
monimujikaisempaa 'prosessia ja ko­neistoa,
on johtanut pääoman nope­aan
keski^ymiseen kullan, hopean,
sinkin j a lyijyn tuotannossa ja'vie­lä
nopeampäJan keskittyiniseeh ku­parin
tuotannossa.
Tarkastakaamme ensin k u l ^ - ja
hopeatuotantoa ; ja katsokaamme
hallituksen numeroita. Näitten nu-meroitten
mukaan oli v. 1902 kul­ta
ja hopeayrityksiä 2l017. V. 1909
oU niitä 1,616 ja omistajia eli fir-paojen
jäseniä 2,011. V. 1919 oli
yrityksiä* 740 ja omistajia 712. Sen
jälkeiseltä ajadta ei nuiperoita ole
saatavissa, mutta mainittujen: nume-roitteh
osottama prosessi jatkuu.
On huomattava että v. 1909 oli otnis-tajien
eli firmojen jäsenten' luku
suurempi kiiin yritysten lukumäärä,
mut'ta että huolimatta yritysten
suuresta keskittymisestä v. 1919, • oli
omistajien.lukumäärä silloin,jo.pie­nempi,
siis •vieläi enemmäii keskit­tynyt,,
niin että omistajia oli vähem­män
kuin kaivosyhtiöitä.' Oh totta,
ettätätäf voidaan selittää siten, et­tä
tuotanto on laskenut 77 miljoo­nasta
dollarista v. 1902 noin vii­teenkymmeneen
miijoonaian dolla­riin
v. 1919. TeQllisuus kokonai­suudessaan
oli siis pienempi silloin
.kuin aikaisemmin. ' ^
' Toiaten metallien tnotantb
liiiintynyt. '
Mutta kun tarkastamme lyijy j *
sinkkikaivoksia (on muistettava, et­tä
hallituksen: laatima jaottelu kul-ta-
hopea ja lyijy-sinkki ryhmiin on
keinotekoinen j a mielivaltainen,, sil­lä
kaikkia näitä metalleja löytyy ta­vallisesti-
samoissa kaivoksissa),
huomaamme tuotteitten arvon l i ­sääntyneen
suunnattomasti. .V. 1902
oUtuötanto $14,600,177 ja v, 1909
oli W $31,360,094 ja V. 1919 oli se
$75,579,| 47; Mutta huolimatta täs­tä,
teoUisuudeil' laajentumisesta, on
Jcontroili keskittynyt. V. 1909 oli
977 yritystä ja 1,947 omistaja eli
firmojen" jäseniä, mutta v. 19*19 oli
yrityksiä ainoastaan 432 ja omista­jia
412. Tässäkin on huomattava,
että omistajat ovat keskittyneet no­peammin
kuin liikeyritykset.
Moni mies on vielä elossa,, joka
muistaa ajan, jolloin Georg(e •Wing-field
oli "läkkitorvikeinottelija".
Wingfield keinotteli sillä tavalla, et­tä
hän ei milloikaan hävinnyt ja
hän pani voittonsa pankkeihin, kai­vosyhtiöihin
ja sulattimoihin.' Nyt
omistaa hän (roldfield Consolidated
kaivosyhtiön, Nevada Hills kaivos­yhtiön,
Buckhorn kaivosyhtiön ja :,on
neljän suuren pankin presidentti.
Hän''kontrolleer8a monta muuta yh­tiötä..
•Gugg^nheimit omistavat sekä ku-pariyrityksiä
että hopea-lyijy yxir
tyksiä, kuten American Smelting &
Befining Co., Smelters Securities
Co.; Guggenheim & Klein, Inc,
Chile Copper Co., Chile Exploration
Co., Braden Copper Mines Co., Ne­vada
Consolidated Copper Co., se­kä
joukko höyrylaivayhtiöitä-ja rau­tateitä.
Moriris Guggenheim ofl
Gimbey Brothers <»sastokaupan ra­hastonhoitaja.
Simon Guggenheim
qli Yhdysvaltain senaattorina (Co­loradosta
kuusi vuotta.
Nämä -kaksi ovat huomattavampia
esimerkkejä uudemmasta kapitalis­mista
metallituotannossa. Rockefel­ler
pyrkii utrdslda yhä enemmän
«iiben- ' .
. Jos katsoo kuparituotantoa, niin
tulee ensinäkemältä siihen icäsityk-seen,
että keskittyneisyyttä ei ole
käynnissp. V. 1909 oU 188 yri­tystä
j a 79 omistajaa j a 1919 oli
195 yritystä j a 103 omistajaa. Kes­kittyneisyys
on käynnissä. samalla
tavalla- Noin sata^näistä yrityksis-tä
on KaUiovuoristossa- Yksi näis­tä
on Anacpnda yhtiö,-jolla pää­maja
Buttessa, Mont- Useimmat
muutkin jälellä olevista ovat Ana-conda
yhtiön piiloutuneina eri ni­mien
taakse.
Nyt ette voi saada tietää kuinka
paljon Anaconda' Copper Mining yh.-
tiö saa 'vubtu|sia voittoja, mufta en­nen
vuotta 1916 kerskui Anaconda
yhtiön varapresidentti C. F . Kelley
-teollisuassufateita tutkivalle koniite-alle
yhtiön saaneen vuodessa irah-taaksi
$11,000,000. Yhtiö saa voit­toja
tarpeeksi voidakseen laajentua.
Viimeisen kymmenen vuoden kulu­essa
on se ostanut ja sulattanut it- ^ ehdoton voitto on snurempL
seensä Smelting & Refining Corn '
mikä maksoi sille $10,392,709 ja
United Metals Selling Corn, mikä
maksoi sille $6,6214,584 j a Pilot
Butte Corn, $1,125,000 hinnalla ja
American Brass Corn, mikä maksoi
vajia vähemmän koin edellisenä
vuonna. V. 1909 pani jokainen työ­läinen
kuparikaivoksessa liikkeelle
$5,846 pääomaa ja taotti isännäl-leen
voodessa $2^586 arvosta. kupa­ria-
V- 1919 pani jokainen työläi.
nen liikkeelle pääomaa $19,526 ja
tuotti -vuoden kulue»a yhtiölle $4,-
146 arvosta kaparia. Lyijy-sinkki-
Icaivoksissa käytti jokainen työläi­nen
v.* 1909 $3,700 pääomaa ja
tuotti vuoden kuluessa $1,800, jota
vastoin pääoma v. 1909 miestä koh­ti
oli lähes $9^000 ja tuotanto mies-tä
kohti $3,500. Huolimatta suu­remmasta
pääoman käytöstä j a suu­remmasta
tuotannosta V. 1919, oli
metallikaivoksissa -vuonna 1919 noin
15,000 työläistä vähemi&än kuin v.
1909. Pääomaan verraten on mies­voiman
-vähennys ollut suurin kupa-rrteollisuudessa,
missä sivumennen
sanoen on melkein täydellinen esi­merkki
taipumuksesta, minkä Marx
osoitti, että i>ysyvän pääoman suh­teellinen
lisääntyminen vaihtuvan
pääoman kustannuksella tuo alhai­semman
suhteellisen voiton, vaikka-
Lisääntyvä koneisto ja miesvoi­man
vähentäminen teollisuudessa
merkitsee työn jouduttamista, jos
mielii pitää työpaikkansa, kovem­paa
työtä ja vaaroille alttiiksi an-
$22,500,000, Alice Gold and Silver ^"^^^i^*». Vaarat ovat Ksäänty-
Co:n, Walker Mining Corn Arizona "^^t- Syvemmät kaivokset merkit-
Oil Co .-n, Anaconda Lead Products i ^«'Vät enemmän onnettomuuksia kai
vosäukoissa ja suurempaa kuumuut­ta.
' - • ^ ,
Epäterve^iaet olosuhteet.
Katsokaahan miten nämä miehet
työskentelevät. Useimmissa kaivok­sissa
työskennellään kolmella -vuo­rolla.
Aamuvuoro alkaa puoli kah­deksan
aamulla ja päättyy puoli-neljä
iltapäivällä. Iltavuoro ,alkaa
puoli neljä ja päättyy puoli kaksi­toista
yöllä. Hautausmaanvuoro al­kaa
puoli kaksitoista yöllä ja päät­tyy
silloin kun aamuvuoro alkaa.
Joka kahden -viikon kuluttua muut­tavat
miehet vuoroja ja miesten
on sopeuduttava uuteen makuuai-kaan,
syömiseen ja muihin fysiolo»-
grisiin seikkoihin.
Suuremmissa kaupungeissa, kuten
Butte, asuVät kaivosmiehet ahtaissa
oloissa,^ aulottuina kuten New Yor­kin
itäreunan asukkaat. Nämä olo­suhteet
ovat sangen epäterveelliset.
Pignten yhtiöitten kaivoskylissä,
kanJoonien ^kätköissä, asuvat kaivos^,
miehet' kasarmeissa j a kunimassa-kaan
tapauksessa ei. heillä nukkues­saan
ole riittävästi Ilmaa eikä tal­vella
riittävästi lämpöä nukkues­saan;
He kiiruhiavat -vuoteistaan
keskellä yötä, kentiesi paksussa lu­messa
ja- neljänli^menen asteen
pakkasessa häkkeihin, mitkä vievät
heidät alas .kaivokseen. Maanpin­nalla
työskentelevät mieliet, kuten
malmin lajittejlijat, nostolaitosten
hoitajat, kirvesmiehet ja lapiomie­het
maanpinnalla, menevät harvoin
kaivokseen eivätkä joudu kärsimään
kuumasta ilmasta ja tomusta.
Maan' unmenuaa.
Corn, Copper Export Associationin
j a paljon muita näitten suurten yh­tiöiden
lisäksi pn AnaConda Kupa-riyhtiö
niellyt — ja vielä'aivan vii­meaikoina
useita eteläamerikalaisia
yhtiöitä.
V. 1909 tuotti 188 yritystä me­tallia
ainoastaan $134,618,987 ar­vosta,
jotavastoin 195 yritystä tuot­ti
V. 1919 $181,258,087 arvosta.
Jonkun verran on näitä numeroita
pikaistava kuparin hinnan nousun
vuoksi, mutta siitäkin huolimatta on
alue laajentunnt suhteettomasti ni­mellisesi
itsenäisten^ yritysten l i ­sääntymiseen
verraftenV Anacondal-la
luonnollisesti on' määräysvalta
lännen sujlattimoissa. Michiganissa
toimii Calumet & Hecla samalla ta­valla
kuin Anaconda toimii Monta­nassa,
Idahossa, Wyomlngri8sa, Chi­lessä
ja Perussa ja muissakin pai­koissa.
Todennäköisesti he ovatkin
sama yhtiö. Joka tapauksessa on
asia hiin että ne eivät kilpaile -va­kavasti.
!
M l t i tySlEUUta-
Tämän verran kaivosyhtiöistä ja
mineraalituotarihosia i t s e s t ä ä n'.'
Mutto mitä niistä, jotka suorittavat
työn ja nostavat metallin ylös maan
uumenista. '
Kun tauistat lännen -kaivosmies­ten
entisiä taisteluja ja ajattelet
Ludlowia, Bisbeetö ja Buttea ja
näillä paikoilla tapahtuneita taiste-luite,
kummastelet, minkälaisia mie­hiä
asustaa näissä täyteen ahde­tuissa
kaivoskylissä! He näyttävät
toisinaan niin tavattomah taistelu-haluisilte
ja hyvin järjestyneiltä,
mutta toisinaan taas, niin avutto­milta
ja sekosortoisilta.
Ensiksi tulisi teidäh maistaa, et­tä
kaivosmiehissä on -viisi' buöma-tuimpaa
ryhmää, irlantilaiset, puo-laiaiset,
mexicplais^t, •suomalaiset ja
"serkku Jaakot^' (Cpu^n Jacks):
Työnostajat pitävät palvelulcsessaan
tuhansia urkkijoita ja provokaatto-reita,
ja hallitSeVat kansallisia kirk­koja
ja sanomalehtiä pelkästään pi­tääkseen
kansalliset rajat terävinä
Ja huomattavina. Suoranaisen luok­kasodan
aikoina,: kuten . teuraätuk-sien
ja Lännen Kaivosmiesliiton
rappeutumisen -v-aikanai ovat nämä
kansalliset ryhmät -voinetst unohtaa
erimielisyytensä ! j a yhtyä yhteen,
mutta ainoastaan tilapäisesti. ' E i
kukaan, ole kansainvälisen kommu­nismin
opetuksen tarpeessa sen
enempää kuin metallinkaivajat, e i ­kä
mikään muu ryhmä maailmassa
tulisi korvaamaan tätä opetusta sen
paremmin kuin he.;;
TcrTeydelle vaaralliata, tyota.
Myöskin on muistettava että me-tallinkaivaja
on {sairaia mies. Me­tallin
etsintä on hyvää ja terveel­listä
työtä, vaikka huohosti makseta
tua. Nykyään; ei ;ävokaivoksissa
työskentely höyrylapfoilla ole niin
pahaa. Ja entinenkin käsinkaiva-mismenetelmä
ei ' ollut niiÄ kovin
turmiollista niin kauan; kuin ei
työskennelty syvällä,, eikä sitä t a ­vallisesti
tehty kbdca ei ollut .mi­tään
koneistoa. :
Mutta puristeftin ilman voimalla
käyvät porat :—"seinäkpneet",
"mäntäkoneet" jne; • t y ö n s i sel­laisen
kaivostyön syrjään. On vie­läkin
muutamia entisajan miehiä,
jotka kieltäytyvät^ työskentelemästä
porakoneilla ja noudattavat -vanhoja
menettelytapojar'mutta heitä käyte­tään
vain etsintätyöhön." Vaimeisen
kymmenen vnodeh afikana on ty»
voimaa voitu välientää entisestään­kin
sen kautta että kahden miehen
poran.; tilalle on otettu käytäntöön
yhden miehen porakone. :
MetdUnluuvajaia
Vaikka melallimalmin tuotanto
on lisääntynyt, vähenee kaivosmies­ten
lukumäärä Joka -vaoa, niin että ^
seuraavana vuonna on metaffinkai- Fal»»enheitm. makaan.
"Kirja joka on hintansa arvoinen"
HALOSEN
On njTt yalmis. Hinta $2.65
Meillä on myöskin varastossa jolcu määrä RaivujaB hufamtam,,
Nnortevaa Sanakirjaa, joka on ilmestynyt noin lähemmäs kym­menen
-vuotta takaperin ja jonka Raivaaja on nähnyt hyväksi
myydä, tämän ouden Sanakirjan ilmestyttyä, huomattavalla hin­nan
alennuksella. Tehdäksemme oikeutta sanakirjojen käyttäjille,
sekä myöskin näille sanakirjoille, olemme me päättäneet seurata
Raivaajan esimerkkiä alentamalla myösldn Nnortevan sanakirjan
hintaa ja myymme jälellä olevan varastomme, niin kuan kuin
sitä riitfeä
$1.75
Arvostellessamme uutta HALOSEN toimittamaa ENGLANTI-LAIS-
SUOMALAISTA SANAKIRJAA, riittää kun tiedämme, että
tov. Halosen kielitaitoa tarvittiin (lähemmäs 10 jrabttä takaperin)
tekemään välttämättömät korjaukset tässä aijemmin tunnetxissa
Nnortevan sanakirjassa. Oletamme hänen- kielitaitonsa sen jäl­keen
huomattavasti vielä parantuneen, joten nyt voimme tarjota
sanakirjojen käyttäjille täydellisimmän ja parnaimman, mitä tä­hän
mennessä on koskaan ollut saatavissa.
P3r:rtäkää asiamiehiltämme nähdäksenne kumpaakin näistä sa-nak&
joista ja huolellisesti tarkastettuanne, voitte tästä seikasta
itse tulla vakuutetuksi ja tehdä välinänne sen mukaan.
Käytäkää ainoastaan kahta luotettavaa sanakirjaa, nimittäin r
Alanteen Snomalata-Enslantllainen Snakirja, hinta $8.50.
Mkloaen Englantilaia-Saomalainen Sanakirja, hinta $2.65.
VAPAUDEN KIRJAKAUPPA
\ Box 69, Sndbury, Ont.
mmmmmmmmwwww<mmwmmwwwwwwmwwmmwwwwmwmwmwmmmmmmmm9mmmw, Mm ei elä ainoastaan leivästä
Mutta metallinkaivajat jä "mok­kerit"
-viedään alas, muutamissa ta­pauksissa
lähes mailin syvyyteen —
varsin usein enemmän kuin 2,500
jalan sj^yyyteen. He menevät to­dennäköisesti
alas suorasta aukosta,
mikä on niinkuin suuren rakennuk­sen
nostolaitoksen aukko. Nosto-laitosta
sanotaan "häkiksi", joka
kulkee ylös ja alas./ Tasanteilla,
joita on aina sadan jalan päässä,
astuu- miehiä po-s mennen työpai­koilleen.
.Toiset työskentelevät tun­neleissa,
mitkä kälkevat -vaakasuo­rassa
kaivosaukosta lähtien. Tun­nelin
edusta on pystysuora tai osar
puilleen pystysuora ja kaivosmies
kaivaa siihen porakoneella kahdek­san
tai kymmenen jalan syvyisiä
reikiä, enemmän tai vähemmin vaa­kasuoraan
suuntaan. Tässä tehtä­vässä
tulee paljon tomua, ellei pora­kone
ole sellainen että se pesee to­mun
veden kanssa pois. Jos kai­vosmies
upottea "winzeä", uutta
aukkoa, milcä ale-taan jostain maan-aita
eikä maanpinnalta, tulee hän
todennäköisesti seisomaan nilJdco-jaan
myöten tai syvemmälläkin ve­dessä.
Jos hän "nousee"^ alpttaa
uutta aukkoa kaivoksessa nousten
ylöspäin sen sijaan että menisi
alaspäin, tulee hänellä olemaan vaa­kasuora
edusta yläpuolellaan eikä
hän luultavasti voi käyttää vettä po­rakoneessa,
koska vesi valuisi hänen
päälleen. Tässä tapauksessa joutuu
kaivosmies "syömään tomua'', mitä
tulee aukosta. Lisäksi on kaivok­sissa
poikkeuksetta muutenldn tomua
sillä yhtiöt käyttävät mieluummin
kuivaa menettelytapaa — se on no­peampi
j a halvempL Jokainen po­ran
liike kuivassa kaivoksessa, jo­kainen
räjähdys nostattaa tomua
lisäten sitä kaivokseen. Vaunutkin,
mitkä liikkuvat tuhneleissa kuljet­taen
metallimalmia ja jätteitä ah­taissa
solissa, saavat aikaan enem­män
tomua. '.'Mokkeri", joka l a -
pioipi kiviä vaunuihin, nostattaa to­mua
kaikki tämä tapahtua san­gen
rajoitetulla alalla ja kaksi tu­hatta'jalkaa
syvisrä tai syvemmis-täkin
kaivoksissa' yhdeksänkymme-nen
tai sadan asteen lämpöisessä,
Tämän nimistä, osuustoimintakysymystä valaisevaa pikk^jkir-
) jaste on Vapauden konttorista lähetetty kaikille .suurimpien paik-
I kakuntien asiamiehille, ilman "tilaamatta, myytäväksi Lähetys
I itse kutakin asiamiestä kohden on ollut korkeintaan 20 kpL
t Tietysti, on tarpeetonta enempää tästä asiasta puhua, sillä Vapau-
[ den valppaat asiamiehet ilman muuta tietävät mistä on kysymys.
I pienempien paikkakuntien asiamiehiä ja -yksityisä krjalli-
[ suuden harrastajia varten on tätä samaa vihkoste -vielä saata-
' -vana Vapauden konttorista. Rientäkääpä tilaamaan. Hinta 10c
ja asiamiehille tevallinen alennus. i
VAPAUDEN KIRJAKAUPPA.
Box 69, SUDBURY, ONT.
Kaivoanuehen Icenhkot todboutavat.
Tomu, sinkki- j a kuparikaivbksis-sa
on enimmäkseen piitä ja piihap-poista
suolaa; Sen pienet hiukkaset
ovat kiteitä. Mitkä mikroskoopissa
näyttävät hämmästyttä-västi veitsen
tferiltä. Kaikkia maanalla työsken­televiä
kaivosmiehiä vaivaa -.silicosis
eli "kaivosmiehen keuhkotauti" jos­sain
määrin. Tämä ei ole varsinais­ta
tuberkuloosia, vaikka sen oireet
oyat* samanlaiset — se on ainoas­taan
näitten pienten piiveitsien ke­rääntymistä
keuhkoihin ja he syö­pyvät
läpi keuhko^'en ilmarakkuloit-ten.
Silicosis valmistaa tietä , ja
poikkeuksetta aiheuttaakin ennem­min
tai myöhemmin -varsinaisen tu­berkuloosin,
ellei mies lopeta työ­tään
kaivoksessa.
Hallituksen tilastot osottavat tu-berkuloosikuollevaisuuden
olevan kol­metoista
kertaa sjuuremmari Buttes­sa
kuin Michiganissa, missä myös­kin
kaivetaan 'kuparia. (Bureau of
Mines, Technical Pai>er 260.)
Miehet, varsinkin -"nostaessaan"
j a "upottaessaan" työskentelevät
luonnottomassa asennossa ja huo­nossa,
valaistuksessa. Kaivosmiesten
silmätauti ja kasvojen j a käsien va.
piseminen on sen tähden varsin ylei­nen
ilmiö. Vaikea asento ja pu­toaminen
on myöskin yleistä niitten
keskuudessa, . j o t k a työskentelevät
"stoopeissa", suuria, muodoltaan
epämääräisiä kammioita, joista kal­vetaan
metallimalmia.
Tavattoman kuuma j a tumuinen
ilma pyissä kaivoksissa on jo sellai-senaah^^
rasittava ja; epäterveellinen.
Se nostaa verenpaineen ja suun
lämpöä, muutamissa tapauksissa sa­taan
kahteen asteeseen, mikä on jo
kuumetta. Tällaiset olosuhteet te­kevät
nopeaa, ajattelemisen mahdot­tomaksi
ja tämä taas vuorostaan l i ­sää
tapaturmien: vaaraa. V. 1916
havaittiin useissa tuhansissa työläi­sissä
Mother Lodessa, Califomiassa,
unitautia ja nyt on varmaa, että
muissakin kaivoksissa on työläisissä
samanlaista teutia. ,
Paykologlaia aeikkoja.
Poistuessaan kuumasta kaivokses­ta
työvuoron loputtua ja kävelles­sään
hikisissä vaatteissa "pesuhuo­neeseen",
on kaivosmies alttiina
keuhkokuumeelle, kuten moni kai­vosmies
ja "mokkeri" on havainnut.
Jokseenkin jokainen kaivosmies
hopea-lyijykaivoksissa sairastaa l y i -
jymyrkytystä, jota toisissa amma­teissa
sanotaan "maalarin kivuksi".,
Hyvin usein kuolevat kaivosnuehet-yhteen teoffi^ Heillä
tähän. ;.. {perinnäistä taipumusta taistelann J«
Sitten on pidettävä mielessä etta äskeisiä kokemuksiakin siitä. He «i-tämä
seutu on sangen korkealla, ivät ole jakautuneet ammatUylpef-noin
10,000—14,000 jalkaa yläpuor tensä tai taitonsa vuoksi niin soo-lella
merenpinnan ja tämä seikka ressa, määrin kuin toisten teoBi-yksin
vaikuttaa sangen merkillisesti saoksien työläiset. Heidän jaö";
miesten mieliin. - Se tekee heidät j tumisensa on- suurimmaksi ossif
i-i^f _
kaansaamaa, lukuunottamatta
sallisia erimielisyyksiä. Mutta ^
makua tuntematta Buuruspöytään.
Tämä ei ollut siksi, että ruoka olisi
ollut niin huonoa, vaan siksi että
me olimme liian sairaita ja väsy.
neitä syömään. Sitten saatoinraie
istua tuntikausia. rivissä penkillä
pitkin kasarmin seinää puhumatta,
ajattelematta, ainoastaan istuen ja
jokainen halveksien sanomattomasti
joistaan. iSellaista elämää! Teidän
täyitjry itse elää sitä elämää tiillalc.
senne huomaamaan sen. Ja. jos elät­te
sitä, ette huomaa sittenkään en*
nenkuin vuosien kuluttua sen jäl­keen
-kun olette jättänyt sen. .
Keakinaiatä riitaiauntta.
Viekää lyijymyrkytystä tai tuber­kuloosia
sairastava kaivosmies yksi­toista
tuhatta jalkaa yläpuolelle me­renpinnan
j a sulkekaa hänet kasar­miin
kahdensadan tai kahdensadan
viidenkjTnmehen miehen kanssa ja
te olette tehnyt mitä epävarmim-man
yrityksen. Hän on tosiaankin
valmis, taistelemaan,. mutta hän tais­telee
tavallisesti työläistoveriaan
vastaan. Kysymys on siitä, miten
käyttää taisteluhalua, joka nyt me­nee
hukkaan, kaivoksen omistajaa
vastoan. -
Kansallisuuksiin jakautuminen,
epäterveelliset olosuhteet ja huonot
työehdot, sekä urkkijajärjestelml
selittävät minun luullakseni miksi
parhaat proletariaatin' taistelijat ja
joissakin tapauksissa tietoisimmat,
eivät menettele ^en paremmin, mik­si
he tuhlaavat aikansa joutavissa
henkilökohtaisissa kahnauksissa ja
ryhmäriidoissa ja vajoavat yhä pa­hempaan
, j a pahempaan yhteiskun­nalliseen
ja taloudelliseen asemaan.
Voimakas unio voisi helpoeti pn-ristaa
yhtiöiltä suuremmat palkat ja
pakottaa ne asettamaan tomunhävit-täjiä..
Paremmat palkat (koneilla
työskentelijät saavat nykyään ?4.75
—-$5.00, mutta elinkustannukset
ovat^ korkeat) ja urakkatyön poista­minen
, poistaisivat työttömyyden J
tuottaman surkeuden ja kurjat olo­suhteet.
' .
Järjestyata tarvitaan.
Meidän pitäisi taistella ja kairos-. j
miehet varmasti voivat taistella. Ny-1
kyään puuttuu heiltä kuitenkin jär­jestöä.
Ne kaksi unipta, mitkä nj*
ovat kaivosmiehillä ja sulimomielul-lä,
eivät kykene puolustamaan edes 1
nimeään. Kalliovuorten kaivosala-j
eilla on noin 80,000 kaivosmiestä j»
todennäköisesti noin 20,000 sulifflo-työläistä,
jotka voitaisiin järjestää
tavallisesti riitaisiksi ja ärtyisiksi j a ' keinotekoista ja työnostajain^ »
toisinaan taas hysteerisen iloisiksL
Monen monta kertaa olen tullut
ulos kaivoksesta puoli kahdeksan a i ­kaan
aamoUa tuntien polttavaa
päänsl^^ä ja säkenien tanssiessa
silmien edes» istunut kokonaan
täkään erimielisyyttä e i voida piö*
yllä iankaikkisesti. Vähän tsnB»-
kasta agitatsionia ja kuka tie­tää
?