Vapaus, September 15, 1930

              }30 Maanantaina,
«niutos koskeva KaDe Lampaista
Ile on lakimies-
Beeman, Fort
esta jätetty i l -
.ampainen, Ma-tulleensa
her-
To. 104 ja 110
lisen kokemuk-otuksessa,
joH-ut
Aug. Tillo-ia
vahuiironkor-aissa
sanotaan,
simaisen tiedon
S5ä tilaisuudes-oikaistava
leTi-aava
kirjotu?,
voliisuudeksem-
Vapaudelle tä-vuttua
ei meil-ko
tässä Auff.
;sa ."JVtetgätyq-
Iäisen kokemuksia" oli todelliset
henkilöt kysymylcsessa vai oliko se
kokemusperäistä, tositapahtumiin
pierustunutta olojen kuvausta —
kertomus — jommosena sen pi­dimme,
sillä kirjotusta ei ole j u l -
jcaistu uutisena tai artikkelina.
Hfiten oskontovastaBien propaganda on
asetettava
(Neuvos tolehdistä)
on samalla myös sen viimeinen vai­he,
siirtyminen kulakkien likvidoi.
Ho^k^ Vapaudelle ei ole mitään j mtepolitiikkaan kauttaaltaan-kollek-syytä
persoohakohtaisesti, yksilönä. 1 tivisoimisen polvjalla, — se on luo-
Nepln nykyinen, uusi vaihe, joka sehjoukoiUe uusia vaikutteita ja sy­säyksen
vapautumiseen uskonnon
kahleista. Kylänä syntynyt, hyvin
loukata tai herjata Mr. Kalle Lam­paista,
niin Vapiaus puolestaan pe­ruuttaa
osallisuutensa ja pyytää
anteeksi mahdollisesti Mr. Kalle
Lampaiselle aiheuttamamme mieli-liarmin
ja antaa tilaili lehdessä
julkaista oikaisun t4i selostuksen,
koskeva kirjotuksessa olleita ta­pahtumia.
Sudbury 13 p. syysk. 1930.
J . W. AHLQVIST,
^^^^^^^^^a^iau£en^^^
. juoksu, aika
Rasulan seiväs-
Rasula pääs-loikain
10-otte-ylivoimaiseati.
ien mies. Kor-
1.45 ja 400 m.
la T. Parkko.
los vain piisaisi
Ipailuohjelmana
1500 m. 800
ai myöskin ta-
•i H. Jaakkola
!.4. (Ulkopuo-
5000 m. juok-uta
kuin kaksi,
ijärvi. 3 km.
ijärvi radalta,
en puute. S5t-het
1,500 m.
>tti ikämies K .
htoa aina v i i -
I asti, Rasula
Leino ja Park­aa
hätää, Ra-
1 ja piti lop-oli
huono, kun
N. Vesa pääs-
. He suoritti-lyöhemmiri.
ulokset kustd-nppäinen,
aika
12.6; 3) L .
ush.: 1) E.
2) A. Hanka
5.39. Kuula:
; 2) W. Vesa
s 9.56. Kor-
1.6Ö; 2) E.
t) I. Renfors
!. Kemppainen
Hanka .57.5;
.10 aidat: L.
Kemppainen
!0.8. Kiekko:
E. Kemppai-
Vesa 2'7.Ö2.
SilO; 2) W.
rpi 2.75. Kei-
)ainen 43.18;
3) \y. Vesa
I E. Kemppai-esa
5.13.5; 3)
nut uudet edellytykset uskonnon­vastaisen
propagandan kysycnysten
asettamiselle poliittisessa joukkova-listustyössä.
Tehtävänä on kärsl-väUisesti
ja sitkeästi työskennellä
yksityisomistuksellisen ideologian
polskitkemiseksi köyhien ja keski-varakkaitten
joukkojen keskuudesta,
jotka ovat liittyneet kollektiivisiin
talouksiin, näiden joukkojen sosla.
listinen kasvatus.
Laajennettu hyökkäys kapitalisti­sia
aineksia vastaan kaikilla Ihijoil-la
on asettanut laajasti kysymyksen
vanhojen vakaumuk^slen vaihtami­sesta
uusiin, yksilöllisen, individua­listisen
maailmankatsomuksen vaih­tamisesta
kollektilvlseeH, yhteisöin,
seen, ja kollektiivisiin talouksiin
lilttyneitten joukkojen uuden, kai­kesta
uskonnollisuudesta vapaan
maailmankäsityksen luomisesta.
Tuotantosuhteitten periaatteelli­sesti
uusi, sosialistinen pohja johtaa
maaseudun koko käsitepiirin uudis­tumiseen.
Suoritetaan loppuun kult-tuurivallankumoiis.
talonpoikaisten
satamlljoonaisen joukon ideologinen
peruskumous, joukon, joka on ollut
yksityisomistuksellisen ideologian
valtavin varasto, joka ylläpitää lah-kolalsuutta,
kirkkoa, uskonnolllsuut.
ta. -
, KollektUvlsesti järjestetty työ,
uudet elämäntavat, yleinen sivistyk­sen
kasvu, tieteen jä konfeteknilkän
käytäntöönottaminen, kalkki se luo
aineelliset ja ideologiset edellytyk­set
uskonnollisuuden häviämiselle
joukkomitassa. Kuvaava esimerkki
on tässä suhteessa se, että viime
vuonna koUektlvisolmlsen yhteydes­sä
nousi Taistelevien Jumalattomien
^ PifehfarinäreiUe menestyi Hiton jäsenmäärä 800,000:sta, mls-kälkki
vihannekset hyvin, vaan kaa- se oli toakokuussa 1929 — 3,500,-
Ssyätöiiitiitnan alku-juhlat
Torontossa
Varsinaisen syystoiminnan alka-jaisjuhlat
j^jestää Canadan Suom.
Järj. "foi-ontön osasto ja voimiste­luseura
Yritys yhteislHä voimilla ku­luvan
£3?yskuim 21 päivänä Don-haa-
Ulla. Juhla alkaa kello 7 illalla. Pää­sy
tilaisuuteen on kalkille vapaa.
Tulkaa itse ja tuokaa toverlnnekin!
Malvern, Ont.
Olen lukenut ja kuullut, että tul­vat,
sateet ja myöhemmin kuivuus
öni tehhj^ vahinkoja monilla far­meilla.
Meidän seutu on säilynyt kai­kilta
yllämahiituilta vaaroilta. Joten
farnidrit Aglncourtissa, Marha-ihlssa
Plckerlnglssä ja muissa lähi­seuduissa
oVat saaneet välttävän,
jop£k! äikä riihsäaiikin sadon. Heinä
m6nest3d mainiosti, korjattiin kau-riliri
vihertävänä, joka laji. Kaurat,
o^ra Ja vehiiä saivat hiukan sadet­ta,
joka ei kuitenkaan vaikuttanut
mitään, moni puikin heti viljansa
;ulokset: 1)
pist.; 2) Erno
3) Wili Vesä
pi 489.98.
ottelun tulok-
543.19 pist.-
)2.04.
m.: 1) M .
. Vesa 2.17;
Kyrölä aika
4.52; 3) k.
Kyrölä aika
äivä suoritit-ti
viestinjuok-
2n Viestin jä­tä
kuitenkaan
I. Metsämie-saaneet
kän-iiinä
laskussa
Hankalia ja
a N. Näsillä
Hanka käytti
^'äsi 62 sek.
aika 3.54.2.
•08. Suurehi-
E. Kerappai-miesteii
jouk-lakkolan
aika
li. jolca kaipasi sadetta myöhästyi.
Kurkkusato dn välttävä,' vaan nii­den
muoto ei ole kaunis, ktiten se
pitäisi olla jos sätefct olisivat olleet
aikanaan. Tämän tähden hinta oh
alhain^ii. EIrittäin hyvä sato oli vaa­pukoilla
ja viinimarjoilla.
"kieliset" ahkerasti käyvät kirkos­sa,
ja äänestyksen aikana pitivät
hyvää hitolta että nykyisin vlrolssj»
istuvat miehet pysyisivät asemis­saan.
Allekirjoittanut kieltäytyi sii­hen
kärrysm istumasta. Joku enti­sistä
sosialisteista on tosissaan tul-iUV
ijirkon kahnattäjaksl (harvinais­ta
^yllä) jä nyt hänen palleallaan
papit kovin touhuäyai aina suiihiin-täisihi.
Torontipstakin tulee lampaita
paimenten hellään suojaan, keitä el
miellytä täiiiä saavat olla kaikkea
"kanssakäymistä" vallia. — klaudie
sivak^ .
Fä^rijif^rit tiiotteitäait
käiinäflä Tarontossa
On kaunis, varhainen aamu, vii­den
seudussa. Troki lähtee jyskyt­tämään
Tqforitoa ^^ii Äfalvertonis-ta.
Pärfakurinän mieU oli hilpeä kun
lopultakin tuli aika että pääsee
farminsa tuotteita kaupalle. Sitä voi
tehdä noin 4—5 kuukautta ja loppu­kuukaudet
vuodesta vaan riiuisteJla
sitä aikaa. Täytyy takoa niin kau­an
kun rauta on kuuma.
He seisahtuvat tuohtuostakin
kauppojen edustalle myyden ja tar­joten
tavaraansa. Kun kuorma ke­venee,
alkavat he käydä, yksityisten
Perheiden luona. B^uuii muassa soit­tavat
erään puolaläteejn ovelle. Vai­mo
tulee ovelle Itkeneenä, — mies
on karannut kötöä jättäen kaikki
velat maksamatta, talosta ajetaan
ulos, lapsia oh neljä, äiti työhön ky­kenemätön,
pian On viiden perheen
jäsen maailmassa. —
farmarit sbftlavät ukrainalaisen
entisen ostajansa, ovelle. Sieltäkin
000: teen heinäkuussa 1930.
Tämä joukkojen vapautuminen
uskormon sumusta el uusissakaan
oloissa tietenkään tapahdu itses.
tään, vaan tapahtuu se kärjistyneen
luokkataistelun muodossa. Sitä
osottavat useat kirkollisten vasta­vallankumouksellisten
jutut; Puo­lustaen
askel askeleelta kapitalisti­sia
asemiansa, käyttää kulakki
kaikki mahdollisuudet maaseudun
sosialistisen uudestirakentamlsen
ehkäisemiseksi.
Köyhien ja kesklvarakkaltten
Joukkojen vallankumouksellinen
päättäväisyys siirtyä yksilöllisistä
talousmuodoista kollektiivisiin, tämä
vallankumouksellinen päättäväisyys,
joka johtaa olojen, maäilmankatso^
muksfen, vakaumuksen uudestira.
kentaihisfeen, kohtaa kulakkien t a -
liöltä mitä tarmokkaimman vasta-rtonan.
Kulakit käyttävät taitavasti
hyväkseen si^i^istyksellistä takapa­juisuutta,
menneiltä vuosisadoilta
perittyä uskontoa. Kulakkien, pap-pifen
jä lahkolaisten koko propa­ganda
Ja agitatsiooni "jumalan" ja
uskonnon puolesta liittyy välittö.
mästi niiden propagandaan ja agi-tatsloniin
neuvostovallan tointen-piteitä
vastaan köyhien ja kesklva­rakkaltten
joukkojen kollektlvlsol-miseksi
ja »nykyhetken päätehtävää
vastaan, joka on kulakkien luokka­na
hävittäminen kauttaaltaan-kol-lektlvisoimlsen
pohjalla.
Näissä oloissa saa uskonnonvas­tainen
propaganda erikoismerkityk­sen.
Se vaatii uutta sisältöä, uusia
menetelmiä, joitten avulla "puolu­een
on lujitettava Ja kehitettävä nii­tä
huomattavia voittoja, mitä on
saavutettu joukkoje» vapauttamises­sa
u.skonnon taantumuksellisesta
vaikutuksesta" (XVI puoluekokouk.
sen päätöksestä K K : n poliittisen
selostuksen johdosta).
PcrusedeHytyksienä ön ennen­kaikkea
oikean puoluelinjan toteut­taminen
varsinkin kansallisiUa alu­eilla,
missä yleinenkin tehtävä, —
kollektivisoiminen, — tapahtuu
äiti tulee itkien, murtuneena tykkä- omalla tavallaan. On välttämätön-äään,
vaaii tunpimlelisenä. Se on tä taistella "vasemmistolaisia" äk-s
tämän ke-ittynyt.
Nyt
tuttava aree-n
sukset j a l -
lunta,
kana ollut.
renssln päät-
Itaisemmin i l -
vielä sanoa
; iltamat pL
jos ei kaikki
it alkaa kel.
Ua- Ohjelma
ja arvokasta,
puheita, n i -
ikkolaujuntaa
lon johdolla^
fcinen' kap-
^" yjn.
nyt kaikki
a silloin jou-
«ihin naisten
1.
jllä varoaiä
«stajain mat-npääsymgkstt
^ - O. A.
SImcoe ksduHa; eräässä kellariker­roksessa,
— Vihdoin hän alkaa ker-toöiaan,
että kaksi hänen tytöistän­sä
lö vuotiaat, oU Joutunut roika­leiden
kä^in • -vaan ihmiöet
ehtivät hätään. Mlehi^t vangittiin Ja
siltä oli oikeusaäia hbln 3 y, sit­ten.
Yksi tytöistä oh, sairas. Perhees­sä
on 7 lastat, joista vanhin 13 vuo­den/
Isä usein työtön ja siksi noin
sivu "joplksi" otti lukkarin paikan
venä;!. ku-kossa. (On tässä lukijaUe
ajätteleinista) Muuten voi sanoa, et­tä
nuo tyttösfet ovat äidin opetusta
vailla, lähentelevät ketä vahi pyy­täen
"senttiä" ja "nikkeliä" joten
roikaleldeiiirfn oli helppo sellaisiin
kiinrd käydä. Toinen syytetyis^
miehistä OQ ennemkin linnassa i3-
tundt; Joten hänen tuomionsa oh
ankara.
Trdkl mihnä rymiseö eteenpäin.
Tudssa ^taM oila suomalainen.
Zläutt^ inenn^et siitä Ojj entiset a-sukkaat,
ovpÖS tiilee hyvin maalattu
elähtänyt nainen. Hänen suupielen­sä
venyvät värähöellen ylenkatsees­ta.
"Eenmoita? — E i — el «leillä
niitä syödä, eöcä vihanneksia, eikä
mtmia ei kanan lihaakaan". J a hän
lähtee kaduUe horjuen. Nurkan ta­kaa
tulee hcrixxvä rULes j a he lähte­vät
käsikynkäSSä.
Latjeliä tätä piailckftä käy herveä.
moniääninen ulvcmta Ja valitus, siel­lä
itketään juutalai^niOsen kuolemaa
(uskonhoit inuocloIUsuuksia). Troki
kääntyy tallttHCg». .E3 ]^äsyä e-teenpäin.
Thm^Si. juopuneita, .set­viä,
Sälapbliiseji. fflbliisejä ja poliisi-vaunu
jä 3. tte sullotaan täyteen nai.
kijyrkkyyksiä vastaan, mitkä ilme.
nevat siinä, että yritetään sulkea
kirkkoja pelkästään hallinnollisilla
työskentelevä laulukuoro tai mu-siikklpliri,
sivistyspälvelukseen ase­tettu
kino, elävä lehti yms. vetävät
nuorisoa pois kirkon ja lahkolaisten
piireistä jne. Erittäin kuvaavaa on,
että juuri näitten ykslnkertaislih-pieh
keihöjeh kautta (kuorolaulun,
deklamoimlsen, musiikin yms.) y l ­läpitävät
papit ja varshikhi lahko­laiset
vaikutustaan joukkoihin, ja
enhMikälkkea nubrlsoion.
Erikoinen merkitys uskonnolli­suuden
likvldolmlseksi on sillä, että
yhteiskunnalliset elämäntavat r a ­kentuvat
uudestaan, tulee uusi mo­raali,
uusi yhteiskunnallinen kurL
Vanhat elämäntavat, joita uskonto
on pyhittänyt ja säilyttänyt, häviä­vät.
Samalla häviää niiden kanssa
Itse uskontokin. Sen takia on koko
kulttuurityössä mitä suurin merki­tys
uusien elintapojen viljelemisel­lä,
vanhojen tapojen syrjäyttämi­sellä
ja niiden korvaamisella uusilla
kollektiivisen, toverillisen elämän­tavan
muodoilla.
Toisekseen suoritetaan agronoo-mlsta,
teknillistä ja tuotaiinollista
propagandaa tavallisesti tykkänään
arlllään uskonnonvaistaisesta propa­gandasta
ja uusien vakaumuksien
muodostumisesta joukkojen keskuu­dessa.
Ja kuitenkin tämä propa-landa
aseistaa ihmiset tiedoilla elä­mänsä
uudestljärjestämlseksl jouk­kojen
hyväksymän suunnitelman
mukaan, kasvattaa Joukkojen luot­tamusta
omiin voimiinsa, vapauttaa
mielet epätieteellisistä, uskonnolli­sista
elämänllmlöitten selitystavois­ta
Ja Johtaa loppukädessä uskonnollis
taloudellista koneellista suurtuotantoa
antaen tietä materialistiselle käsityk
selle. Jossa el ole tilaa "jumalalla".
Nykyisin saa agronoomisten tie­tojen
propaganda tavattoman suu­ren
merkityksen kauttäaltaan-kol-.
lektivlsoUnlsen yhteydessä, maata­loudellista
koneellista suurtuotantoa
Järjestettäessä. Tämän propagan­dan
on tultava ensiluokkaiseksi te­kijäksi
myöskin joukkojen uskon­nonvastaisessa
liikkeessä. Agrö-nocmien,
eläinlääkärien, Inslnöörl-teknlUlsttn
voimain, opettajiston,
lääkärien ym. spesialistien, jotka
nyt joutuvat entistä enemmän. Jouk­kotyöhön,
tulee toiminnassaan sel­västi
pitää yllä suuntaa Joukkojen
uskonnollisen tietämättömyyden syr­jäyttämiseksi
tieteellisten tietojen
avulla.
Tietysti on tällöin heikentymättö-mällä
tarmolla suoritettava myös
selvitystyötä usköhnoh lubkkaluon-teesta
ja sen yhteiskunhalllslsta juu­rista,
paljastaen lahkolaisten ja eri
kirkkokuntien taantumuksellisen toi­minnan.
yleensä ei uskonnonvastaista pro­pagandaa
" saa suorittaa erillään
yleisöstä kulttuurityöstämme. Jö-kalneri
askel joukkojen uudestikäs-vatuksen
tiellä tulee olla yhdistetty
Joukkojen vapauttamiset uskonnon
kahleista. Kulttuurityön suunnitel­man
tulee sisällöltään olla yhtenäl.
lien.
Samalla on koko kulttuurirynnls-tyksen
Ja uskonnonvastaisen propa­gandan
oltava kokonaisuudessaan
täydelleen alistettu luokkataistelun
tehtävien alaiseksi nykyisessä vai.
hekaudessa, sosiälistlseh uudestira-kentamisen
tehtävien alaiseksi.
' ' " . r . T ,a •
Tuotannollisesti anerkiftisina väl-ntisteina
ovat ne tjrypillisiä kapi-tÄlistikauden
tuotteita. Aatteelli­sesti
ovat yksityisomistajan ideolo­giaa
vastaavia, sillä niiden "kgyt-
M Sept 15
laisia ovat esimerkiksi k o r i s t e ^ i -
liebt, yksit:y]soäii^bjäin fikkftutta,
oimaisuiiSiäitlbtia hdjästavat. Ne
ovat <ikbiibotfai^esti tydtäteköville
vi«raita,' niiden ^rsynnän loi lois­to"
käy laatuun elänaässä vain pie- 'luokka j a täten porvariston aate-nessä
piirissä, tavallisesti yhdessä i kannan heijastajina ovat ne prole-perheessä.
itariaatille tyyten vieraita, sanom-
Sitäpaitsi taulu ei vastaa elä-) me — vahingollisiakin,
män nopean temmon vaatimuksia I Se että kaikkea tällaista roskaa
ndVÄEN TAIDE
Saippuamainostnk'
sestä ynnä niuusta
Taide on paljon laajempi käsite
kuin yleisesti on totuttu ymmär­tämään.
E i vain taulu j a veistos
yksinomaan ole taidetta. Päinvas­toin.
Nämä muodot jäävät mität­tömiksi,
verrattuna toisiin, jotka
ovat nykyaikaisempia, joustavam-hitaan
tuotantonsa takia.
Emme ryhdy taulun historialli­sen
kehityksen syitä tutkimaan,
toteamme vairi taiteella olevan elä­mässä
paljon suuriiherkityksellisiä
muotoja. Sellaisia ovat ennen
kaikkea, mitä kuviin tuleie, Sellai­set
kuvat, jotka joutuvat helposti
siiurille katsojajoukoille. Ja sel­laisiahan
ovat kaikenlaiset pairio-kiivat
sanomalehdissä, julkaisuissa
y.m. sellaisissa, plakaatit j.n.e.
Näiden kaikkien nykyinen, yleien-sa
keskinkertaista alhaisempi taso
älköön johtako lukijaa karhaän.
SotBkommunismin aikana luotiin
parhaimmat vallankumouksellisbt
plakaatit. Etevät taiteilijat työs­kentelivät
silloin tällä alalla (Moor,
Deineka, Lebedev, Majakovsk;
y.ni.).
Visseistä syistä jäivät tai tuli­vat
tälle alalle työskentfeleraaäh
vähemmän kykenevät taiteilijavoi-mat,
ollen tämä yhriä miiut seikat
syynä "joukkokuvatuotantomme"
joko suoranaisesti taiteellisesti
heikkoon tai vissien kaavojen mu­kaan
kuoleutuneeseen asUuri. Yllä
sanottu ei tietenkään edellytä har­vojen
poikkeuksien mahdollisuutta.
Ennemmin tai myöhemmiii tulfee
mainitun taidetuötantoalah taso
kohoamaan, kun siihen tullaan kiin­nittämään
vastaavalta taholta
enemmän huomiota.
Sanoimme, että taulu on liian
hidas voidakseen seurata eliiritää,
saatikka sitten ehtiä olla agitaat­torina,
edelläkävijänä.
Siihen kykenee vain sanoniäleh-den
aikakausjulkaisun nopeudella,
joustavuudella toimiva taide. Ja
sellainen taide voi olla kaikin pub­iin
täysiarvoista. Histbriällisenä
esimerkkinä tällaisesta niäinitsfehi-me
vallankumoukselliseri taitefen
isän, ranskalaisen taiteilijan DäU-mier'in
poliittiset pilakuvat, jotka
taiteellisessa suhteessa ovat ver­rattomia.
Tämä tästä.
Erikoisen suuret tehtävät ovat
taiteella jokapäiväisen elämämme
muillakin aloilla. Katsomatta mah­dolliseksi
luetella likimainkaan
kaikkia, mainitsemme tärkeimmät:
huonekalut, vaatetus, *rekliEtami j a
eril. suurempain ja pierienipUiri
käytännöllisten esineitten taiteel­linen
asu rautatievaunusta pina
musteastiaan saakka. Tälläkään
alalla ei nykyhetkellä ole kaikki
niinkuin pitäisi.
Pidättäytyen kielteisten puolien
räikeämpäin ilmauksien seikkape-räiseinmästä
kuvauksesta, mainit­semme
Vainj että huonekalutujotari-tomrae
taidepuoli ei vastaa tarkoi-tuätaan
useimmissa tapauksissa.
Taiteellisuudeksi käsitetään ai­van
väärin esineitten koristelu, j o ­ka
sitäpaitsi on monasti vielä a i ­van
satunnainen. Kappaleen tai­teellisen
asun luo sen muotojen
tarkoitusperäinen sopusuhtaisuus,
päällystys, väritys y.m. aivan käy­tännöllistä
laatua olevat seikat ei­kä
veistetyt ruusut ja koirankuvat.
Ulkomaiset teollisuusmiehet ovat
jo käsittäneet tuotteitensa yksin­kertaisen
aistikkaan taiteellisen ar­von
merkityksen. Taiteilijat työs­kentelevät
siellä lukemattomilla
teollistiusaloilla, m.m. Fiat-auto-tehtaalla
Italiassa ja varsinkin pu-kuteöllisUudeSsa.
Tavaroiden hinta­luetteloissa
saattaa siellä lukea ko­rostetun
huomautuksen: esineet
ovat valmistetut eteväin taiteili­jain
johdolla.
saattavat joskus käyttää työtäteke­vätkin
tai useauimin pjrrkiä siihen,
on selitettävissä joukoissa varsin
vahvasti elävillä pikkuporvarillisil­la
vaikutuksilla. Se että tehdastyt-tö
jauhoaa kasvonsa puuterilla ja
riiiUstää kaulsiansa helminauhoja,
ei suinkaan" voi; perustella mainit
ftaKsI XAmmim Igtj
I ! M M U
tujen tuotteiden ideologista kuulu- j icaikkea käytähriollisyyderi viioksi,
vaisuutta proletariaatille. * terveyden y.m. scikkäin vuoksi.
Kapitalistinen kausi orjuutti eäi-pyrittävä
tarkbituspäraisyyteen tai­teessa
ja esineitten taiteellisessa
asussa.
Mutta samalla on muistettava, t
että taiteen ja esiheidöh taiteelli-j
nen asu monasti on vain ajottaia- yAPA Vii E fifktMl^lJ^f
ta, "muotihulluutta", teoliisutisr .. . - T ' ' . ? WW
rationalisoinnin mekaanbta heijas­tusta.
M«illä tulee tällaisten uutten pe
riaätteideh omata yhteiskunnällis-poiiittiiien,
ideologineih pohja. Jb?
siellä porvarillisessa lännessä ihdh>
libidäah yksinkertaisuutta, tapahtdu
se usein siksi, että se on uuttaj
aiineiikuuluinatonta.
JJe taasen kanriataniihe järkipei
räistpfatya yksinkeirtäisuutta entit^h
neet. Se pakotti niitä kantamaan
vertauskuvallisia velvollisuuksia,
heijastamaan omistajansa mahtia
rikkautta. Sellaiset esirifeet vuo­rostaan
vaikuttivat käyttäjänsä
maäilmankatsbmukse'en.
Me vät>autatnme esincbt niille
kuulumattöiiiista tehtävistä. Tie­teelliselle
pohjalle, käytäntöä tdr-kbituksenmiikaisemmin
vastaaviksi
eikä niätää korlstelumakua tyydyt­täviksi
tulee luoda työtätekeväin
palvelukseen tarkoitetut esineet.
Taiteen- kaiyattavaa merkityttä
eivät käsitä iie tbvefit, jotka tie­toisesti
tahi useimmitbh tietäthät-töhiyydessään
puolustavat vatihaa.
Taide on määrättyjen aatteiden
syövyttäjä ihmisaivbihih. Sa pro­sessi
ori niöriasti hidasi mutta var­ma.
Tähän päivään saakka bn vie­lä
elossa pikkupöi-varillitleh taidc-vaikutiis
riifri kuvieh kuin esinfeit-tenkih
kautta joukkokuluttajaäri.
t»rblet"ääfijiert diktatuuri taitossa
ei ole vi^iä lujittunut. Havalnnol-listtfttaäkäfemriie
sanottua kEsittö-lenime
asiaa eläriiästä otettujen esi­merkkien
väloäsa.
Reklaami,
määräyksillä, että käytetään kilpai- pj^^ kollektiivin käytettäväksi sopi-llu„
aa npyvhhiimmvysstteennkkuuvvileenn Dpooiissoottttaammii -? ^^^pj^^ Käsitykset taiteen tehtä-s^
ssa jne., sillä nämä toimintatavat
jatkuvat puolueen Ideltomääräyksis-tä
huolimatta vielä jossain paikoin
Mutta toiselta puolen on vielä suu-rempana
vaarana nykyisin opportu.
nistinen välinpitämättömyys. Joka
laskee siihen, että kaikki tapahtuu
itse-stään ja aliarvioi uskonnonvas.
täisen propagandan merkityksen
jättäen kapitalistisille aineksille tä^
den vapauden käyttää hyväkseen
Joukkojen uskönnoUista pimejrttä Ja
tietämättömyyttä, Monin paikoin
on ilmennyt tällaista välinpitämät­tömyyttä.
•
Ei ymmärretä asettaa uskonnon­vastaista
propagandaa uaslssa olois­sa
uudella tavalla. Ensixmäkin
unohdetaan sellainen voimakas kei­no
kuin yksinkertaisesti kulttuurL
työn parantaminen. Uusissa olois­sa,
kollektivisolmisen vallitessa jo
lukutaidon opetus, poliittisten, maa­taloudellisten
ja uskonnonvastaisten
kirjojen ääneenluku ja keskustelu
antavat kollektiivisten talouksien jä-vistä,
sen merkityksestä ja sovel-
•uttamismahdollisuuksistä ovat —
sanomme suoraan — enemmistöl­le
varsin' sekavat. Aateperäinen
5e'vyys puuttuu.
Omaa proletaarista taidetta ei
meillä vielä ole. Läajain "kulut­ta
jakerrosten" tietämättömyys,
tuokkatiedottomuus tässä suhteessa
ehdottomasti hidastuttaa sen kehi­tystä.
Taide syvällisesti yhteiskunnal-liseria
ilfniönä bn kollektiivin tuo­te,
vaikka näennäisesti ilmaisijoi­na
saattavatkin olla ykdlöt. Pro-
Ietaari.sen taiteen luovana voimana
on joukkojen aktiivisuus, arvoste­lusta
aina aktiiviseen osanottoon
luomisprosessissakin.
Vanhat katsantokannat taitee­seen
nähden — kumotulta yhteis­kuntajärjestelmältä
perityt — ovat
tarkastettavat ja suurimmaksi
•saksi hyljättävät.
Taide on laajempi kacite
Meitä ympäröivät e>ineet
ovat merkillisiä num. siinä suhtees­sa,
että ne vaikuttavat maailman­katsomukseemme.
Ihminenhän on
ympäristönsä tulos. Meitä ympä­röi
lukeniafcon niäärä kaikenlaisia
esineitä, joita emme aina huomaa­kaan,
mutta jotka istuttavat tic-tojsuuteemme
aina vissiä ideologi­aansa.
Esineetkään eivät kaikki
ole luokattomia. Esineistä, joita
me käytämme, on suurin määrä
tuo lukijoille tiittu saria luonea
monessa käsitykseri kaupan edis­täjästä,
saippuan, makarbonien, tu­litikkujen
y.m. sellaisten nietiekiri
tehostajasta. Rckläairii kapitalisti­maissa
pälveleekin etuiiäässä liikb-asioitä,
sen tehtävänä Siellä on
tuotteiden turinetuksitekeriiirieri.
toisin meillä, rekfeamin tulee oma­ta
täällä kasvattava ttierkiiys.
Lainaamme et^iiäri saksalaisen
lausunnon re klaaniin tchtiivästä
neuvostojen maassa, jossa kirjoit­taja
selittää mainitun äläii vaikb
uksia nieillä: ''Jos europaiairiferi
kauppias tai tehtailija kaii)aa saijK
puapropägäridäa, ori häribllä väin
yksi tehtävä: antää yleisÖri tiedoks
että hänen säippuärisä ori Hälveni
paa ja pareriipaa kuin riiuittbri
Venäjällä ori tSriiä tehtävä riion
mutkaisempi: täällä täytyy ens n
saada Iivaria välciiutötuksi, että
saippua yleensä on tarpeen ja ett
ee palvelee puhtauita, jä terycyti
ja että terveys on jotain välttMhiä-töntä.
Täällä ori kasvattava mer
kitys asetetiava etiialalie."
Tämä jossain riiääiriri iroöninen
lausunto on epäileriiättä oikea
Neuvostoreklaämiri tulee olla kas
valtavana tekijänä. Eri asia sit­ten
on, missä määrin näitä asioita
hoitavat nappulat ovat tehtäviensä
tasolla.
Nuori leningradilainea taiteilija
V. Brodskij tuo kirjäöessaäri " E s i
neet elämässä" pöyristyttäviä eai
merkkejä reklaamillemme yleisestä
parhaassa tapauksessa aattectto
muudesta. Kolriiatta teollisuuslai
naa reklamoidaan rahapusseja ta
voittavilla herrasriiiehillä, puoli
alastomat naikkoset, markiisittaret
ja enkelit hymyilevät karamelli- ja
saippuakäärepapereista ja reklaä
meistä.
Saippua ori tullutkin mäinituks:
useamman kuin kerräri tässä kii--
joituksessa. Verraririolliseiiti puhu­en
olisi vissirilaatuineri saippua tat-peen
pikkupoirvarillisen kuo»an
poispesemiseksi määrätyiltä tuo­tantoaloilta.
Proletaat-ineer taide
ottaa, kuten sanoimme, vasta ensi
askeleitaan. Proletaarinen kult­tuuri,
porvariston kulttuuriperin-kuolevan
poroporvariluokan aate->nölle perustettavana, eroaa kuiten-kantaa
heijaJstavia.
Käsittelemme näitä . lukijalle
mahdollisesti vähän tunnettuja ky­symyksiä.
Muutama havainnolli­nen
csimeirkki.
Palatsit kuuluivat ennen vallan­kumousta
vallaSsablijoille. Työ­väestö
valtasi ne käytettäväksben.
Merkitiöbekö täriiä proletariaatin
omistusoikeus kyseessäoleviin "esi­neisiin"
niiden olevan taiteellises-
.sa j a muissakin suhteissa nykyis­ten
briiistajainsa ideologiaa täy­delleen
vastaavat? Ei tietysti.
Herraspälatsieri prameus ylenpalt-tisine
koristeluirieen on aivan vie­rasta
taiteilevan proletariaatin
ideolbgiaile.
Historia tietää kertoa Inkcriiät-tomista
tapauksista, jolloin elin­voimaiset,
terveet, mutta alemmal­la
sivistystasolla olevat valloittä-jakansat
"rappeutuivat", joudut­tuaan
kosketuksiin kulttuurikanso-jen
hienostuneen, mutta terveen
edistyksellisyytensä kadottaneen
kulttuurin karissa.
Näin ei ole käyvä proletariaa­tille.
Vanliasta porvarillisesta kult­tuurista
briiäksntaan vain tieteblli-sia'
Ja zDietiiä. FääsyylUaea on kuu­lema
neekerinalnen.
Kuinka tuntuukaan suloiselta kun
pääsee kaiken tämän Jälkeen, hil­jaiselle
farmille, ajattelee pariskun­ta
'ja myyden loput tavaransa voi­tosta
'taK>eleTaIIe Juutalaislaumalle,
he kevein mielin, vaikka raskahi
riiulstolh ajavat kotiaan. — Klaudie
eivak.
kuin se, mitä sillä tavallisesti ym­märretään.
Kapitalismin kaudelle i gellä perustalla luodut arvot; pro-ommainen
ahdas eristäytyminen, {letariäatti luo riiidenT pohjalla
spesialisoiminen irroitti taiteen
elämästä — loi "puhtaan taiteen"
Taide muuttui erikoiseksi tavara­lajiksi,
ylccUisyyscsineeksi. Tämä
ko.skee taulua j a veistoksia itse­näisinä
esineinä. Niiden kehityk­selle
loi pohjan kauppapääoma.
oman, omalla maailmankatsomuk­senaan
kyllästetyri kulttuurih.
Palataksemme kiinteämmin var-
»inäiseeri tberhaamime, sanoöiriie,
eitä määrätty osa käytännön omaa­vista:
esirieista sellaisenaan on
luokkaideologiaDa varustettua. Sel-kin
edellisestä monessa kohtaa var­sin
räikeästi;
Mutta paljon arvokasta, elinvoi­maista
voimme siltä periä. Tar­koitamme
porvarillisen tieteen saa­vutusten
käyttöä.
Tiede pyrkii porvarillisessa yh-teiskurinassa
luokattomuuteen. Si­käli
kuin sen on pakko koskettaa
yhteiskuntaoloja, vaikenee se mie-luinimin
tai koettaa valheellisesti
sivuuttaa tämän "vaarallisen" koh­dan.
Porvarillinen taide on monilla
aloilla alltanut pyrkiä "luokatto-riiti^
teeh". Omaamatta elinvoimais­ta
'yhteiskunnallista sisältöä, poH-
}ä^,oh se eri-stäytynyt elämästä,
sallceuturiut laboratorioihin —
muuttunut tieteeksi.
Tässä yhteydessä ei käy laa­tuun
valaisevien esimerkkien kon­kreettisempi
esilletuominen. Mai-riitsemmc
vain, että porvarillinen
taide kehityksessään „on teollifiuus-elämäri
rationaliroitnmista, heijas­taen
luonut vissejä teknillisiä ar­voja.
UdsiJorvarillisen taiteen (tie-teellistetyn)
tunnusme|-killisemP>S
•minäisiluksia on teknillisten kei-nojbri
atikara johdonmukaisuas.
Tämä tarkoitusperäisyys, funkt-sioiiaalisuus,
joifkaan ei aina puh­taassa,
terveessä - muodossa, tun­keutua
siellä jo elämäänkin.
Vanhentuneet esteettisen, usein­kin;
ejiäjoltdonntakaisen kaunet^stai-teellisuuden
sijaan on meidänkin
Tämä on pohja, jolfb sitten jiferus-iiivat
"riiäkukysyhiykseriimekin".
tTusi rieuybstoestetiikka oriiaa ter­veen
käytärinollisen pohjansa.
Lopettaen iaqsurilmb toivomuk­semme,
että lukija elänlässääri pyr­kisi
aatepefäisyytebri kaikissa ky­symyksissä""—
taiteessakiri^
"Kevätyypry^lä" Emt; Salmi,._
Graveithtifstiii kötih-kotautisten
paran­tolansa
käyitni^tähi
Meriiriiriie autolla kaiinllria sUri-nuritäl-
aaniuna, slvuiitftafen kauniit
näköalat, monet kylät jä kaupiJalÄt.
kälkkläUä henkii elämä, kallasi to­distaa
bttd tääUä bn työmiehen Ja
riiaanvUjeliJän ktlsl lublibt rikkäuk:.
sla j& pysyttänyt ihineelllijiä rä-icbnhuksla,
siltoja, koneita Hbi-tärilit
vlljaiivälnloltä. Mutta riibri-täkb
bä ty6h6ä ttilbäten oriiiätajää?
kaikeri bniistaä rikkaat. Jotka bivät
ole riiltääri lubri^et öriiälla vaival-laari,
vaäii sen bVftt lubhebt rib työ­läiset
Jotka äsiivat nblfsft nleriUssä
talisissa, JQltä sädbttaih li&kbb jm-kuh
tehtaaa yrtilfttlilä Jä Jbtkä väi--
riiäsii ovat nilelissääh jö silta! että
saavat olla edes pohättbj^ti lähetty,
villa Jä dlna Joskus töitäkin tolvbä.
äekdvlbfi ajbtustbh pä&tä vaivk-te^
sä saavtilriiiiie parantolaan teh-t^
ätrime tlS riialltiij iriatkäti.
Ei^ vdl kei-toä riilltft tuntuu äldlri,
isäpuolen Ja veljen taVata rakkaim­pansa
nuoruuden kukolstusvuoslnk
sellaisessa tiäika^sa. Sanon "sellaf-aessa".
riitittä tällit en tarkoita sitä,
että tämä olisi huono palkka tetl
huono pärabtöltt. VdMätiiilebn sii­maan
pistää ainoastaan . valolsitiis.
piihtaiis Jti tyytyväisyys. Mutta munh
kaikeii tietää pbtliäs joka oik Jöiitu-riiit'
sbri Värsirlaisbksl ä^itikkäiätsi.
Tbrvfeet vlei^aat lisfelH tajiftavttt Höl.
dokkeita hilpeällä miblellä, 'sillä riä.
nlä ofeblttaylit llbada sllt», että h^l'-
tä ori tultu kätäOQiaan. Hb oVät kUlh
vankeja ja joutuneita nBJrryj^tyfitf-laan.
Tarkka silmä huomaa, mitä oh
tuöh riäbrilti^beil tyytyVäiäyyifbn a l ­la.
En rupea tunteitani kuvallemaari.
bh häliia kbribrikäärii liikijäh joutu-väh
särilbjen tiihteid^ valkuttiksbn
afalsbksi, v#iii sen sljääh puhtiifi a.
äi58-F Ltonfiti » i k ^
miiiTIKif
HANNES SAARI, uest. KoiviMftt
orle^t^it ;
01 siill^ vain. •.
Tytön Hiniiet
B o i 69, SuddiUfy, Ont
•f
Canadan bollarii|tfi '
4ÖC lähetyiiflisti ölle J^W-J&' SS*^
lähetyksistä $20.<)0^$4MJ; 80c
löKbtylsistä, m-Oitrj^^Htnn^^
Sl.Otf lähetyfesibtä ?gÖ,<ft---»100,0p
ackä 50c jokaiselta «Jfeiitaa^ltlk al­kavalta
addalta ddUarilta.^ . . .
$3.00, huolimatta »nmman saorav-
""'säSkkSiänomaiafiilytojitt^^^^ lä­hetyskulut
$8.B0 lahetykselti.
, Snbmen iäAkä oitmtäih, KittUi
^2.45 fiäaasti Srilkstä.
Tehkää lähbtykiset oÄottfebHli:
"Ymmärrän hyvin, että ntlbkin pfe-raritölät
yll&iJldetään tyÖlälsUtä riis­tetyillä
varoilla, Ja nitri riiiibdoln pti-hbä
nlideh valUInalsuuksliita seHal.
setiaan el bib palkallaan: Jbst>ä käii-salta
saadut vbrbriiaksut ja vapaat
kei-äyksei; voisivat nieririä vaan sdl-räldbn
hyväksi olisi hyVä, niutta
riiinhäji asian Iältä el ole. Säifäät
tietysti Joutuvat käröiriiään yhtä ja
tolstd puutetta, huoilMatta siltä et­tä
he saavat vuötebrii puhtauden Ja
rtibari. Ja täniä kysymys on klrjoL
tukseni pääasia.
tiie ollriime huoneessa jbsss oti
kbidie siioniälaista Ja yksi engl. klb-lirien,
iiäii ori kuurbriiykkä. Yksi
niistä suomalaisista oh Vapatidbri
iukijbllle tunnettu J . Raivo, riäkö-
Jääri hyvässä kunnossa dlevs mlbs,
niutta huono oh terveys. Hän oli y-flttäriyt
tehdä tirötä ansaltakseer.
nbatkarahojä, muistaakseni Sudtiu-ryn
hUvelhln, ja terveytensä hor­jahti
uudelleen, niin että joUtu! vuo-tefeseen.
Toinen on Edriiond Parkko­nen,
21 ikjllneh kotlpcrheerisä . Ja
ttittavapllrin*ä rakastama nuorukai­nen,
Kölriias on Pränjc L^nc, 24 v.
Ikäinen nuorukainen. Joka voisi Jo
mennä, oltuaan parantolassa muis­taakseni
neljä vuotta; kotiaafe; vaati
vanhempien työttömyyden vuoksi on
pakoItettU vielä olemaan siellä. Hä­nen
vdjensä ori Joku aika lähtenyt
älbltä Jatkamaan parannustaan Suo­meen.
Neljäs potilas kuten mainit­sin,
on kuuromykkä. Voi kuinka kO-vlti
Joitakin kurltetaajs. . . . .
Puhutelle^anl ainoastaan näitä
sairaita sain Jo aika paljon selville
nyt tuon minä omat ajatukseni
iulklj sillä olCn varma että nuo sai.
raat ovat kanssani samdar mieltä.
Vilriie talvena kirjoitta Westonltt
k.t. parantolasta hlidcan jos hieao-tunteisuudessanl
en sanonut kyliin
selville ajatuksiani Joka vaikutti niin
että hiellä sekä myös Grayenhurst-tes^
a sairaat, rupesivat s a h a a n l u ­kemista.
Suom. laivayhtiö on ruven­nut
lähettämään kaikenlaista, jä
vielä yksilötkin. Josta saajat tieten-ön
ov4t tyytyväisiä Ja Josta nilna
puolestani lausun mielihyväni,'että
on esltykseiai otetta huqriiibön. M i ­nä
en tietystikään tällä tarkoita
kiittää käikkleh Ibhtien KhbtyMIst»,
ktitim Itäiv^jasta, Canadan Uiitisl^-
ta y.m. seffalslsta, jolta tulee staie
ja' jotka kylväi^ät katkbtfttittä, täa-tla
Ja käpltälistfetä JäfJestelmäi
vibtaaii t^lstelgvleit mlelllri j a «äat-tavat
potilaat rfitäisuutebn.
Kuti kuljiinme riietsääH, ibriestyl
ilelläÄl samanlaiset mustlkkapi^a^t.
katajat, kbivdt. sienet M kÄ^ivJbU
ta lapsena ritmkimme •dmma^
sissä. Bliälöii tfld lie;tt$ytja kälH-LaivapUettefä
mi
4& vastaaii myösidn:
VAPAVS^ MONTkBAt. BMCB
PURf AHTBVk
me Jon% Juurena loiski Oniaribn
järven laineet. Muistui mieleeni lau­lun
saaat: ' ' '' .
EI laaksoa, bf |^uickulaa, |
cl vettä, rantaa, rakkaampaa ^
kuin kotimaa tää ijbhjoiden.... ~
Tyhjäksi raukeaa riblde^ ^anoJ^n
sointu iritaulle. Rakastaii luonioa
aHääassäi^n, miiistäii ^uä^4 m^-
nla maisemia kyliä, mutta noita
muistoja synkistää se lapsuusajan
kurjuus, Josta el yol syjrttä^ kbjypn
muuta kuin nurjaa: yhtelsMttUÄr-jestelmää.
Nyt olen C&na<iassa,^n
lasten äiti, olen eristetty ibeiat^, s a ^
työtä tehdä kilin jUhtä, raakaa, 1»-
vaa työtä, johon huonosti i^^styn.
paps^i oyat synnyinmaansa (Ca­nadan)
kauniissa, luo^OQ ihanissa
p^^ikoissa vasta nyt kun i^at sairai­ta,
vasta nyt kun elv^t pysty hbista
kauneuksista nauttbriaan. Siis 4^|na
kirous kaikkialla ja jokalselil.
soessani avaruukslbn keskellä,
selicn mahtavia kalllbtslasä|aiä
ven toisella liuoleh ajattelin: K u n
'kaikid nuo ja tuhannet m0i saarot
ja rantamat on jaettu työtätekevien
käsittäväksi, el ole olemassa keuh«
kotautla. "Öri miaariiriie köyhä siksi
jää. Jos kultaa kalpaa ken", . . . . oU
Suomen laulussa, tl työläinen kul«
taa saavuta Cahädiassakaan, yhtä.
kitsas on tämäkin inäft eriei^mistöL
le. Täällä täytyy ensin saada iceuiu
kotauti Ja sitten pääseb Jfiuoneen a k ­kunasta
Ihailemaan Canadan sulol*
siä mäisbiiiia, —
"Se„ vlef-as kyllä bi/MikSL, ^Un
thellle kallein maa ori tää'^1,.. $Btt
näe mitään "kanblrita" sleM enkä
täällä. Kaikki yltympäri k 4 M i^
listusta. ' ' .
TöVerlt, olisikohan teissä ke^Mtx
halukasta ja siksi varoissaaxt; et|ä
voisi muutariian iänild ii]a.iauÄ
muistaa noita parantoloissa m a k i^
Via kansalaisianne; Jbtica ajatuksls.
saan ovat nitikana työväen pyrift-n
ö i ^ , iriutbhtlvat tm^äi iimäi»-
tuiritsista ja lloltsevilt niiden 1 ^
vutuksista. Heillä öa odisit taisteluja
sa, eivätkä monet heistä BBstft
kenellelEääii tiedottaa, Joten heidlin
elämänitä muodostuu synkkää «jmu
kemmäksL fin käiriäy mlriJcgfö jär^
jbstöii, sBvaäii erikfi ptititueen j ^ o -
leeri, sillä niillä ori <miat viiilinMi-sa.
mutta jos Jotkut yksilöt, joilla
oji näissä sairaissa tuttuja, tafitovas
ja voivat heitä tMm muistaa, xlifn
olen kiitoUtaen heidän pbbkstaan. —
Kuten mainitsin, e^ tiedä muiden
suomalaisten sairaiden nimiä, mnt.
ta lieneehän heillä käikUla J i k u M -
tu, jbka sattuu nämS Tfvit inise­mään.
Läbets^cset voi oe<Httaä: Qik"
v ^ u r s t Sänatozfum, Ont,'JMä^lfs
saa olla pieni&fn,' saidvaöi^ edes
lantteja postitayjiei^iosa. — Kuvltel-lessanf
niitä itUraltii, joiHa e i ole o.
maisia eikä ttf^txiitta mlfainka&n
pyynmbi ryhtyH, D B S H H i^^U.
nm liiiofflauiulEteit. — Kisojfö^ ännOc '
'4
••M
tm
•im
••MM
wm