Vapaus, January 16, 1929

              SivaS Keskiviikkona, tammik. 16 p;iia~-Wed., Jan. 16 No,13-^lQ2fl
m o
(Julkaisemme seuraavassa tov. Le*
ninin erään merkillisimpiä kirjoituk­sia.
Sen M n kir|oiM "Kommunisti­sen
Intematdonalen" helmi-maalis­kuun
numeroa varten v. 1922 Ja ai­koi
sitä Jatkaa seuraavassa numeros­sa,
mutta sairauden Ja monien töiden
tähden ei enää saanut siihen-aikaa.
Sosialistisen rakennustyön vaivaloisuus verrannollisesti kuvattuna.
Venäjän proletaarisen vallankumouksen suuri merkitys. — Lenin
tunnustaa omat virheensä. — Rosa Luxemburg, Paul Levi ja
Serratti — "Alaslaskeutumisen johdosta iloitsijoille."
Siinä kohdassa, missä kirjoituksessa
puhutaan italialaisesta Serrattista, i l ­moitetaan
toimitetun karsinnolta, sillä
Seirattin^ k e h i ^ sen Jälkeen kuin Le­nin
kirjoitti tuon kirjoituksen alkoi
kuUcea ^sh^>mms^rs^ Komlntemia Ja
lopuksi hän kuoli Kommunistisen In-tematslonalen
taistelijana. Kirjoi­tuksessa
on äärettömän paljon meille
oppimista. — Tolm.)
1. Esimerkin vuoksi
Ajatelkaamme ihmistä. Joka suorit­taa
nousua oikel nkorkealle,' Jyrkälle-
Ja ennen tutkimattomalle vuorelle.
Otaksukaamme, että hän onnistuu,
ralvattuaan tieltään kuulumattomat
vaikeudet Ja vaarat, nousemaan pal­jon
korkeammalle kuin hänen edeltä­jänsä,
mutta että huippua hän ei ole
kuitenkaan saavuttanut. Hän on Jou­tunut
asemaan, jolloin lllkkxuuinen e-teenpSin
valittua suuntaa Ja tietä pit­kin
el ainoastaan osoittautunut vaike­aksi
ja vaaralliseksi, vaan suorastaan
mahdottomaksL Hänen täytyi kään­tyä
takaisin, laskeutua alas, etsiä toi­sia
teitä, vaikkapa pitempiäkin, mutta
kuitenkin sellaisia,, jotka tarjoavat
mahdollisuuden päästä huipulle asti
Ladceutuminen alas korkeudesta,
jollaista maailma el ollut ennen näh­nyt,
ja Jolla oU meidän kuviteltu
matkailijamme, merkitsee ehkä vie­lä
suurempia vaaroja* ja valkeuksia,
kuin nousu: on helpompaa astua har»
haan, ei ole niin mukavaa katsoa
palkkaa, minne asettaa jalkansa, ei
ole enää sitä Juhlallista mielialaa,
minkä syxmytti välitön liikkuminen
ylöspäin, suoraan päämäärää kohti,
JJ!i.e. TOytyy sltpa Itsensä köyteen,
tuhlata kokonaisia tunteja, voidak­seen
kuokalla hakata itselleen jalan­sijaa
tai pidkköja, Joihin voisi l u ­jemmin
sitoa köyden. Täytyy liik­kua
kilpikonnan hitaudella ja kuiten­kin
alasimin, kauemmaksi i^l^mää-rästä,
edes näkemättä, päättyykö t ä ­mä
pitkä, ei^tcdvpinen, vaarallinen
kiduttava . laskeutuminen, löytyykö
mitään kiertotietä, jota pitkin Jäl­leen
voisi rohkeammin, nopeammin,
suorempani Uikkua eteenpäin, ylös­päin
huippua kohti. Eiköhän ole
luonnollista otaksua, että tällaisessa
tUassa olevalla Ihmisellä on alaku-;;
lolsuuden hetkiä siitä huolimatta, iet-^
tä hän on noussut kuulumattoman
korkealle, ja todennäköisesti nämä
hetket qllsivät vielä lukuisampia, vie­lä
useammin uUdlstuvla Ja vielä ras­kaampia.
Jos hän voisi kuulla nii­den
puheluja, jotka kaukaa, turvalli­sesta
paikasta kaukoputkella seuri^-
vat tiltä mitä vaarallbinta laskeu­tumista,
jota el ("smenovehllälsten"
tajaan) edes voida xilmlttää laskeu­tumiseksi
jarrun avidia, sillä jarru e-dellyttää
hyvin laskettua ja jo koe­tettua
kulkuneuvoa, edeltäpäin valmis­tettua
tietä. Jo aikaisemmin koeteltua
koneistoa. Mutta tässä el ajoneuvo^
ja. el tietä, yleensä el mitään aikai­semmin
koeteltua. Äänet alhaalla
käyvät vahhigonllolsemmlksL
2. Ilman ajatuskuvia
-Esimerkki el ole todistus. Kaikki
vertaukset ontuvat. Nämä ovat rii­dattomia
Ja yleisesti tuimettuja to­tuuksia,
mutta niitä on hyvä muis­ta,
voidaksemme yleensä havainnol­lisemmin
esittää rajat kunkin .esi­merkin
merkitykselle. Venäjän pröle-tarlaattl
nousi vallankumouksessaan
mesta. Peläten tätä ilmeisesti ihmi­sen
vlrittämää väijytystä kettu pois­tuu
vain siltä missä tämä viireistä
tehty aitaus aukeaa, mutta sielläpä
sitä odottaakin metsästäjä. Luulisi,
että sellaiselle eläimelle. Jota kaikki
ajavat takaa, on varovaisuus kaik-vlkM,
osolOn, ettei tämäkään myönny­tys
vielä ratkaise asiaa. Esimerkiksi
koko 15 VQotta (1903—17) mensbevik-kien
Ja bolshevikkien välillä vallin*
nnt taistela Venäjällä todistaa, fco<
ten myös todistaa kolme Venäjäo
pä täioiän etevän ominaisuuden Jat­kuva
ylläpito osoittautuukin puut-huimaavaan
korkeuteen. El vain vuo- teeksL Kettu näet joutuu loukkoon
siin 1789 Ja 1793, vaan myöskin vuo­teen
1871 verraten. On mahdollisim­man
kylmäverisesti, selkeästi, ha­vainnollisesti
ymmärrettävä se. mitä
me. Itee asiassa olemme "suoritta­neet"
Ja mitä me emme ole suo­rittaneet.
Me oleihme "tehneet" por­varillisen
. vallankumouksen "puh­taammin*'
kuin koskaan ennen maa-keln
paras ominaisuus. Mutta tässä-"''^^****""*>^*^ **** menshevifcit
yleensä ehdottomasti olivat väärässä,
Ja että he itse asiassa olivat por­variston
agentteja työväenliikkeessä.
Ilmassa, luoneet siitä mitä suurim­man
saavutuksen. Jota el mikään
voima yol riistää. Me olemme suorit­taneet-
ulospääsyn mitä taantumuk-selllslmmasta
Imperialistisesta sodas­ta
vallantofflioukselllsin keinoin. Se
myös on sellainen saavutus. Jota mi­kään
voima maailmassa .el palauta
takaisin. Ja tämä sutmnitelma on
kaksin verroin kalliimpi senvuoksl,
että taantumukselliset imperialistiset
teurastukset ovat välttämättömiä lä­heisessä
tulevaisuudessa, jos kapi­talismi
säilyy, mutta 20 vuosisadan
Juuri liiallisen varovaisuutensa vuok­si.
• .
Minun täytyy katua erästä virhet­täni.
Jonka tulin tehneeksi Komin­ternin
III:ssa kongressissa. Tässä
kongressissa seisoin äärimmäisellä oi­kealla
siivellä. Olin vakuutettu sil­tä,
että täoiä oli ainoa oikea asema,
sillä sangen monilukuinen (Ja "vai­kuttava")
Joukko edustajia, monien
saksalaisten, unkarilaisten ja Italia­laisten
toverien ollessa etunenässä
asettui lilan "vasemmlstolalseUe" tai
väärälle "vasemmistolaiselle" kannal­le,
heilutellen Ulan usein vlnunatusti
punaisia vlli;ejä sen sijaan, että olisi
kylmäjärklse^tl arvioinut tilannetta,
mikä el ollut varsin suotuisia vilpy-
Tämä on riidaton tosiasia. Motta
tämä riidaton to^asia ei poista sitä
seikkaa, että yksityisissä tapauksis­sa
menshevUdt olivat oikeassa tais­tellessaan
bolshevikeja vastaan, esim.
ihmisiä el varsin helposti tyydytetä
toista kertaÄ"-"Baselin manifesteilla"
Jollia Itseään ja työläisiä vuosina
1912 ja 1914 huumasivat toisen Ja
kahden ja puolen Intematslonalen
luopiot. j
Mutta me emme Qle vielä tehneet
edes sosialistisen talouden perustus­ta.
Sen meUtä vielä voivat riistää
meille vihamieliset, kuolevan kapita­lismin
voimat. Se on selvästi .tietoi­sesti
ja avoimesti tunnustettava, sil­lä
mikään el ole vaar^llsempaa kuin
mlellkuvlttelut (tai pyörrytys, varsin­kin
hyvin korkealla). Tämän kat­k
e r a totuuden tunnustamisessa el
mitään, mdkä antaisi vähintäkään
laillista aihetta vählmpäänkään ala­kuloisuuteen,
sillä me olemme alim
mätöntä ja väUtöntä vallankumouk­sellista
toimintaa varten. Varovaisuu­desta
Ja ollen huolissaan sUtä, että
tämä. kieltämättä väärä taipumus va-senunlstolalsuuteen
antaisi väärää
suunta^ Kominternin koko taktiikalle
minä kaikin keinoin puolustin Leviä.
lausuen sen olettamuksen, että hän
on ehkä kadottanut päänsä (en vält­tänyt
hänen kadottaneen päätään)
Illaksi sälkä,hdettyään vasemmistolais­ten
virheitä Ja että on ollut tapauksia,
jolloin päänsä kadottaneet kommunis­tit
ovat sen JäUeen 'aöytäneet". Vielä­pä
myöntäessäni "vasemmistolaisten"
hyökätessä — että Levi on menshe-iQ^
sjrmyksessä Stolypinln domnan bol-kotteeraamisesta
v. 1907.
Kominternin kolmannesta kongres^-
ta on kulunut 8 kuukautta. Näh­tävästi
meidän silloinen rintamamme
"vasemmistolaisten" kanssa on Jo
vanhentunut, ; käytännössä ratkaista
Olen osoittanut olleeni väärässä Le­viin
näiden, sillä hän on menestyk­sellisesti
todistanut, ettei hän sattu­malta,
väliaikaisesti Joutunut men-jsdllseen taistelonn.
shevistlselle tielle, ei vain "taittaak- kommunistit eivät käytä, puolueittensa
täin puolu^staan vielä muutamia
herroja. Jotka osoittautuivat Paul Le­vin
salalsikisi kannattajiksi tässä kii­tollisessa
tehtävässä, olivat täysin
oikeassa.
Saksan Ja Italian kommunistlimo-lueiden
kehitys Komlntenun kolman­nen
kongressin jälkeen osoittaa, että
vasemmistolaiset ovat ottaneet huo­mioon
tässä kongressissa tekemänsä
virheen ja korjaavat sitä vähitellen,
hitaasti mutta varmasti/ Kominter­nin
kolmannen kongressin päätöksiä
noudatetaan käytännössä lojaalisesti
Eoropan parlamentaarisen, vanhamal-
Usen, Itse asiassa reformistisen ja
v ^ kevyesti TallankmnoakseUisdIa
värillä ponerreton pnolneen muutta­minen
nnsmalliseksl, todella vallankn-mookselliseksi,
todella kommunistiseksi
pnolnedisi, on sangen vaikea asia.
Ranskan esimerkki osoittaa, ehkä
kaikkein havainnollisemmin tämän
vaikeuden. On kaikkein vaikeinta
työtä jokapäiväisessä elämässä oadls-taa
puolnetyön laatu, muuttaa Joka­päiväinen
työ s«dlaiseksi, että pääs­tään
siihen, että puolue tulee vallan-komoukselllsen
proletariaatin etnjon-aloftettii.
Ja tämä fyö kehittyy. Poliit­tiset
läksyt jopa niinkin jokapäiväi­nen
asia kuin ketunmetsästyksen tark­kaileminen,
osoittautuu hyödylliset
Toiselta puolen Johtaa virheisiin lii­allinen
varovaisuus; tidselta pucden ei
saa imohtaa, että tilanteen kylmäjär-kisen
arvioinnin vaihtaminen pelkkään
"tunnepuuskaukseen" tai jnmalsten
viirien - liehuttamiseen, voi saada ai­kaan
korjaamattoman virheen, voi tuo­da
tuhon sellaisissa olosuhteissa. Vaik«
ka vaikeudet ovatkin suuret, ei tuhoa
vielä tarvitse vähääkään pelätä.
Paul' Levi, tahtoen tehdä nykyään
erikoisia palveluksia porvaristolle Ja
tietysti myös sen asiamiehille, H Ja
2^ intematsionalelle. Julkaisee juuri
ne Rosa Luxemburgin teokset, joissa
hän oli väärässä. Me vastaamme
tähän kahdella rivillä hyvästä venä­läisestä
sadusta: "Sattuu, että kotkat
laskeutuvat alemmaksiirin kuin ka-
Kaufcskyn Ja heidän saödnsa kattai-set
kanat tietysti orot rienmissaan tä!
män suuren komThUTiistta vinkistä.
Jokaiselle omansa.
Mitä Serraäin tulee, <H» italiani,
silla kommunisteilla, heidän kasvat­taessaan
Italiassa vallankumoukseni,
sen proletariaatin oikeata puoluetta,
nyt havainnollinen mensherismijj
maUi esitettävänä työväenjoukoilie.
koksi, ei irtautumalla joukoista, vaan
yhä enemmän lähentymällä niitä ja
nostamalla njUiä vallankamonkselll-seen
tietoisuuteen ja vallankomock-
Jos Enropan
nat mutta kanat eivät koskaan voi
kohota kotkien tasalle." Bosa Luxem­burg
erehtyi Puolan riippumattomuus*
kysymyksessä ,ereht3rl v. 1903 menshe-vismin
aftvlolnnlssa; erehtyi pääoman
kasaantumlsteorlassa; erehtyi heinä­kuulla
1914 rinnan Plehanovin, Van-dervelden,
Kautskyn Ja muiden kanssa
seen peistä" vasemmistolaisten vaa­rallisinta
virhettä vastaan, vaan että
hän kuuluu sinne Jo kauan, on siel­lä
lujasti, koko olemuksellaan. Sen­sijaan
että hän olisi pitänyt välttä­mättömänä
pyrkiä uudelleen puolu­eeseen,
kuten täytyy tehdä henkilön.
Joka sattumalta on kadottanut pään­sä
faistellessaan joitain vasenunlsto-laisten
virheitä vastaan, ryhtyi Levi
vähitellen mustaamaan puoluetta,
nurkan takaa posnemaan sille jalka-kampia
s.t.s„ tekemään itse asiassa
palveluksia porvariston aslaioiiehille
n. Ja 2% Intematlonalessa. On sel­vää,
että Saksan kommunistit. Jotka
vastasivat tähän, eroittamalla äsket-koko
rakenteen ja toiminnan perin­pohjaista,
dsäistä ja syvällistä n n ^ -
tamistyötä varten, sitä, kaiken toden­näköisyyden
mukaan hyvin lyhyttä
väliaikaa, jonka kestäessä kehittyvät
samanlaiset vallanknmonkseUlset tais­telut,
jollaisia monet Enropan Ja A -
meiikan kapitalistimaat elivät v. 1921
ja vuoden 1922 alussa, tekevät ne mitä
suurimman rikoksen. Onneksi ei ole
syytä pelkoon tässä suhteessa.
Työ, mikä ei ole meluavaa, silmiin­pistävää,
snnriäänlstä, nopeata, matta
syvällistä työtä, oikeiden kommonlsti-puoIneldeB,
oikean proletariaatin val-lanknmonksellisen
etujoukon, luomi­seksi
Eoropassa ja Amerikassa, on
puolustaessaan bolshevikkien Ja men-shcvikkien
yhteenliittymistä; , erehtyi
vankilakuvauksissaan v. 1918 (korja­ten
itse kuitenkin vankilasta päästy­ään
vuoden 1918 lopussa Ja 1919
alussa suurimman osan virheistään).
Mutta huolimatta näistä virheistään
hän oli Ja Jää kotkali:sl; eikä ainoal­taan
hänen muistonsa tule olemaan
kallis koko maailman kommunistien
keskuudessa, vaan myöskin hänen elä­mäkertansa
Ja hänen kootut teoksen­sa
(joiden Julkaisemisessa saksalaiset
kommunistit eivät saa. myöhästyä,
sillä asiaa ei auta kiiin osaksi se puo­lustus,
että he ovat raskaassa taiste­lussaan
menettäneen äärettömän pal­jon
uhreja) tulevat olemaan mitä hyö­dyllisimpänä
läkssmä monien kommu-niistipolvien
kasvattamiselle koko maa­ilmassa.
Sa'3an sosialidemokratia on
V. 1914 elokuun 4 päivän jälkeen
"haiseva ruumis", siinä se lauseparsi,
jolla Bosa Luxemburg arvioi Saksan
sosialidemol^atian osuuden maailman
työväenliikkeessä. Mutta työväen­liikkeen
takapihalla sontakasojen kes­kellä,
Paul Levin, Scheidemanin,
Tämän mallin poistyöntävS vaikutus
ei osoittaudu hyödylliseksi heti, ej u,
man monia toistuneita havaintotun-teja,
mutta ehdottomasti se siksi o-soittautuu.
Ei ole irtauduttava joa-koista,
ei ole menetettävä kärsiväl-lisyyttä
siinä raskaassa ^;«is^ min.
kä vaatii kalkkien Serratien paljas­taminen
käytännössä rivityöläisUle;
ei ole antauduttava sellaisen liian
kevytmielisen Ja mitä vaarallisimman
ajatuksen valtaan, että siäDa
Serratit puhuvat, se koituu heille
itselleen tappioksi; on kasvatettava
järkkymättömiä joukkoja vallankumo-iikselllseeh
maaUmankatsomnkseen ja
vallankumoukselliseen toimintaan: on
käytännöllisesti ja sattuvasti Kytettä-vä
hyväkseen fasclsmln tarjoamaa
erinomaista (vaikkakin työläisille san­gen
kalliiksi tiilevaa) havainto-<^tas-ta.
Jos näin tehdään, on kommunis-min
voitto Italiassa taattu.
Levi ja Serratl eivät kuvasta ai­noastaan
Itseään, vaan ovat nyky-aikaisena
mallina pikkuporvarillisen
demokratian äärimmäisestä siivestä,
omasta' leiristään, kansainvälisten ka­pitalistien
leiristä meidän leiriämme
vastaan.
Heidän leirinsä nauttii vahingon-ilostaah,
riemuitsee tai vuodattaa
krokodillin kyyneleitä läpi koko Iin-
Jan Gompersista hamaan Serratlin
asti meidän perääntymisemme, mei­dän
"alaslaskeutumlsemme", meidän
uuden talouspolitiikkamme johdosta.
Nauttikoot vahingonilostaan. Harjoi­telkoot
klovnin temppuja. Jokaiselle
omansa. Mutta .me emme antaudu
miellkuvlttelujen tai alakuloisuuden
valtaan. Kun emme pelkää tunnus­taa
virheitämme, l^m emme pelkää
moninkertaista, toistuvaa (lyötä nii­den
korjaamiseksi, nousemme kor­keimmalle
huipulle. Kansainvälisen
yhtymän asla Gompersista Serratlin
saakka — on menetetty asia.
Julistaneet Ja' toistaneet sitä marxi­laisuuden
alkeellista totuutta, että
sosialismin ^voittoa varten tarvitaan
muutamien etiulvin maiden työläis­ten/
yhteiset ponnistukset. Mutta me.
pllen yhä edelleenkin yksin, ei vain
takapajuisessa maassa, vaan maassa,
jota on hävitetty enenunän loiln
multa, olemme tehneet uskomattoman
pallon. El siinä kyllin, että olem­me
säilyttäneet pröletariaatlii val­lankumouksellisten
voimien "armei­jan",
olemme säilyttäneet sen manö-veerauskyvjm".
Olenune sälljrttäneet
pään selvyyden. Joka sallii meidän
selkeästi arvioida missä, milloin ja
kuinka paljon täytyy perääntyä voi­daksemme
voimakkaammin ponnis­taa,
missä, milloin ja miten on ryh­dyttävä
keskenolevan uudelleentekponi
TodeUa menneinä miehinä voidaan
Liebknecht, Luxemburg ja
Toiset eivät peitä vaMngonlloaan.
huutaa hoilaavat: heti taittaa nis­kansa,
niin häneUe pitääkin, älä
hulluttele. Toiset pyrkivät salaamaan
*vähhigonlloaan: toimien Juudas Go-
Ipvljevln tavoin. He ovat surulssaaan,
kantaen murheellista haahmoa: Ikä­vä
Wuä meidän pelkonune toteutuu.
Emmekö me, kulutettuauune koko e-lämämme
Järkevän suunnitelman laa­timiseksi
tälle vuorelle nousua var­ten,
vaatineet nousun lykkäämistä
tuonnemmaksi, niin kauaksi kim mei­dän
suunnitelmamme laatiminen on
kesken. Ja me niin intohimoisesti
taistelimme teitä vastaan, minkä nyt
tuo mieletön Itsekin j ä t t ^ (katso­kaa,
katsokaa, hän pn lähtenyt ta­kaisin.
h$n laskeutuu alas, kokonai­sia
tunteja valmistelee hän Itselleen
tUaisuutta. vetäytyäkseen takaisin
muutamia kyynäriä, mutta meitä hän
on sättinyt mitä Ukelmmln sanoin,
kun me järjestelmällisesti vaadimme
varovaisuutta ja harkitsevalsuutta),
jos ime n i i n kiihkeästi olemme tuo-miimeet
tuon mielettömän ja varoit­taneet
kalkkia jäljittelemästä häntä
ja osoittamasta hänelle apua, niin o-lemme
sen tehneet vain rakkaudesta
suurta suunnitelmaa kohtaan, mikä
tarkoittaa täUe vuorelle nousua, et­temme
mitenkään saattaisi huonoon
huutoon tätä suurta suunnitelmaa y«
leensä. , Onneksi meidän kuviteltu
matkailijamme el. esittämänmie esi-jnerkin
vallitessa, voi kuulla näiden,
nousun aatteen "totisten ystävien"
ääniä, mikä seikka saisi hänessä eh­kä
aikaan kuvotuksen. Kuvotus taas,
sanotaan, ei edistä i^län selkejrttä ja
jalkojen lujuutta, varsinkaan korke­alla
yläilmoissa.
pitää mitä kommunisteja. Jotka ku­vittelisivat,
että ilman virheitä, i l ­man
perääntymistä, Ilman monin­kertaista
. kesken olevaa Ja väärin
tehdyn Uudelleen tekemistä voidaan
toteuttaa sellainen yleismaailmalli­nen
historiallinen "yritys" kiiln so­sialistisen
talouden perustuksen las­keminen
(varsinkin plentälonpolkais-ton
maassa).
Mutta eivät ole Joutuneet turinioon
ne kommunistit (eivätkä kaiken to­dennäköisyyden
mukaan ollenkaan
joudukaan), jotka eivät ole heittäy­tyneet
miellkuvitehnlen tai alakuloi­suuden
valtaan, vaan säilyttävät voi­mansa
ja organisminsa joustavuuden
alkaakseen yhä uudestaan alusta tä­hän
kaikkein vaikeimpaan tehtävään
käytäessä. Ja nykyään meidän on
sitäkin vähemmän sallittu antautua
pienemmänkään alakuloisuuden val­taan,
sitäkin vähemmän meillä on
syytä siihen, kun me sentään kaiken
rikkinäisyytenime, kurjuuden, taka­pajuisuuden
ja nälän keskellä olem­me
jotenkuten alkaneet siirtyä eteen­päin
sosialistiseen talouteen valmis­tautumisen
tiellä, samaan aikaan kun
kaikkialla maailmassa meidän ym­pärillämme,
meitä paljon kehittyneem­mät,
meitä tuhatkertaisesti rikkaam­mat,
sotilaallisesti mahtavammat maat
Jatkuvasti menevät taaksepäin oman,
koetellim kapitalistisen taloutensa
alalla Jota ne ovat ylistäneet, ja jÖ^
ka on niille tuttu satojen vuosien
ajalta.
Tämän kuun 15 ]^:nä tuli kulimeeksi
kymmenen vuotta siltä päivästä, kun
köyhälistön nousukaud(<n kuohuissa
Icaksi Salcsan proletaarien johtajaa ja
IcansainväUsen köyhälistön merkkihen­kilöä
häpeälliseisti murhattiin Berli­nin
kadulla. Heidän kuolemansa, joka
pääasiallisesti lankeaa Saksan sosiali­demokraattien
kannettavaksi, oli se
veriuhri, jota\.Säksan raivoihinsa jou­tunut
porvaristo vaati hyvitykseksi sil­tä,
että Saksan proletariaatti oli us­kaltanut
nousta vaatimaan pääoman
vallan lopettamista ja työväenluokan
oikeuksien voimaan saattamista.
Tämä sosialidemokraattien Ja por­variston
yhteinen häpeäpäivä tulee
aina olemaan samalla myöskhi köyhä-
3. Ketunmetsästykse?-
tä, Levistä ja Ser-ratista
Sanotaan, että luotettavin ketun-metsästystapa
on seuraava: Ts^caa-a;
jetut. ketut ympäröidään jonkun
matkan päästä nuoralla, jossa on pu­naisia
viirejä väMn kohollaan lu-
Ustön surujuhlapäivä. Sinä päivänä
kaatui kaksi köyhälistön parhaimpia
esitaistelijoita ja samalla myöskin lyö­tiin
hetkeksi takaisin työtätekevän luo­kan
tahto toteuttaa vapaus kapita­listisesta
riistosta. Kaksinkertaisesti
surullinen on päivä kuitenkin» siitä
syystä, että työväen vanha luokkatais-telupuolue
silloin taasen vedettiin lo­kaan
ja sen lippu tahrattiin työläis­ten
verellä. Työläisten entiset johto­miehet.
Jotka koko sodan aikana Ja
sen alkaessa kunniattomasti olivat
pettäneet sitä luokkaa. Jonka johtoon
he olivat asettuneet, sinä päivänä
tahrasivat kätensä sankarien verellä,
josta he eivät pysty niitä enään kos­kaan
puhtaaksi pesemään. Tosiaan­kin,
sosialidemokraattien osuus pn
kaksinkertaisesti raskaampi kuin por­varien,
jotka kuitenkin avoimesti esiin­tyvät
työväen luokkavihblllsina.
Saksalaiset sosialidemokraatit kir­kuivat
silloin, niinkuin koko maailman
sosialidemokraatit vielä tänä päivänä­kin
tekevät, kuinka muka Liebknech-tln
johtamat työläiset hajoittavat työ­väenluokkaa
ja häiritsevät ylisimieli-syyttä
ja sopua. Tällaisen valheen
onnistuminen riippui siitä, että van­ha
sosialidemokraattinen puolue ai­koinaan
oli kunniakkaasti edustanut
proletariaattia ja sen historiallista
tehtävää. Porvarisvon sitä vastaan
kohdistama raivo vuosina 1878—90 on
todisteena siitä, kuinka puolue silloin
vielä on selvillä omasta päämääräs­tään.
Silloin onkin vielä puolueen
johdossa proletarien omista riveistä
kohonneita, puhtaasti proletaarisia ai­neksia.
Tämä Saksan proletaarien
varsinainen esitaisteluaika on samalla:
puolueen valtavaa kohoamlsaikaa. Pro­letaarinen
aines oli kehittsrvän kapi­talismin
vaikutuksesta ja sen aiheut­tamasta
valtavasta agitatiotyöstä he­rännyt
sekä alkoi katsella oloja uu­dessa
valossa sosialidemokraattisessa
puolueessa, jonka ohjelmassa lausut­tiin:
"Nyk3äsessä yhteiskunnassa ovat
työvälineet kapltalistiluokan hallussa
ja yksinoikeutena; työväenluokan täs­tä
aiheutuva rilppuvaisutis on syynä
kurjuuteen ja hätään. Työn vapautta­minen
vaatii työvälineiden . muutta­mista
yhteiskunnan yhteisomistuksek­si.
— Työn vapauttamisen tulee ta­pahtua
työläisten itsensä kautta", sU-nä
puolueessa proletaarit havaitsivat
oman taistelupuolueensa. Sitäkin suu­remmalla
syyllä kun puolueen koko
ensimmäinen toiminta-aika perustui
enslnmainitul^ perustalle.
Maailman kapitalistisessa kehityk­sessä
tapahtuu kuitenkin muutos siinä
suhteessa, että se saavuttaa mahdolli­suuden
Jatkaa sitä yli odotettujen ra­jojen.
Tämä mahdollisuus, joka työn­tää
keskikerroksia alaspäin, samalla
luoden uusia yhteiskunnallisia kerros­tumia,
tekee sen, että puolueeseen al­kaa
virrata sellaisiakin aineksia, joi­den
maailmankatsomus el ole puh­taasti
proletaarinen. Puolueen joh­toon
tulee näitä aineksia ja puoluees­ta
allcaa hiljakseen kehittyä porvarU-lisuuteen
taipuva, hiljaiseen kehityk­seen
luottava puolue. Tämä suunta
saa sen lisäksi omat teoreettiset joh-tajansakin,
jotka luovat aatemaail­mansa
sellaiseen muotoon, että se
mahtuisi tähän suuntaan kehkeyty­neen
sosialidemokratian puitteisiin.
Työläisten oma vaikutus johtoon al­kaa
vähentyä. Sen sijaan keskittsry
johto yhä enemmän johtajain omiin
käsiin, ja nämä saavat siten yhä suu­remman
mahdollisuuden laatia ponsi-lauselmia
Ja päätösongelmia omissa
kanslioissaan. SoslaUdemokraatUses-sa
puolueessa väist3^ sen alkuperäi­nen
vallankumouksellinen henki pik-puporvarillisen
edistystyön tieltä. Yhä
enemmän siitä tulee puolue, joka ^al­kaa
sopeutua porvarilliäeen naaail-maan,
niin että lopulta eräs porvari
sanoo sen muuttimeen kylliksi hoffä-hig-
hovikuntoiseksi. Tällainen muu­tos
ei suinkaan yksin tapahdu Saksas­sa,
vaan kaikkialla maailmassa ja
etenkin siellä, ihissä kaikessa pyri­tään
matkimaan stilssalaisia. Vallan­kumousta
ei ole enään muualla kuin
puolueen ohjelmassa ja juhlapuheis­sa.
Niissä on pakko säilyttää tällaista
kylttiä eksyttääkseen proletariaatin
edelleen pysymään puolueessa ja pi­tääkseen,
koossa sen osan proletariaat-i Franz Mehrin. Suurimman ajan Sak-tia,
joka alkaa napista. | san sotakaudesta vietti Rosa Luxem-
Koko tämän ajan taistelevat kuiten-1 burg vankilai muurien sisällä. Siitä­kin
muutamat johtajat porvaristoa 1 ^ huolimatta kykeni hänkin lyhy-vastaan
edelleen vanhan lipun mer-^jjäisillä vapauden hetkillään tekemään
tuu sellaiseen ristiriitaan, että . sen
etupyyteet voidaan fätkaista Vain naie-kan
avulla. Nyt oli maailman pro­letaarien
hetki lyönjrt. Nyt kys3rttiin
heidän taistelukuntoaan ja kypsyyt­tään.
Maailmansodan kauhunkellot
olivat alkaneet soida Ja vain proleta­riaatti
ylcsinään olisi Kyennyt niiden
kamalan soinpun lopettamaan. NUn
ei kuitenkaan tapahtimut, vaan kaik­kialla
petti puolue oman tehtävänsä.
Syyt siihen olemme jo edellä mainin­neet.
Hetkeksi lakkasi proletariaatin ääni
kuulumasta, vaipuen sodan melskeUiin.
Sodanjumala yksin hallitsee maailmaia
ja terrorisoi kasvavalla voimalla köy­hälistöä.
Saksan niinkuin muideu-
Idn sotaakäyvien maiden sosialide­mokraattiset
puolueet ja etenkin nii­den
johtamlehet alistuvat täydelleen
palvelemaan sodanjumalla sekä autta­vat
porvaristoa lähettämään proleta­riaattia
vuodattamaan vertaan ja heit­tämään
henkensä sotakentillä kapiita-lismin
hyväksi. Maailmassa löytyi
vain hyvin harvoja, jotka vielä uskoi­vat
proletariaatin suorittavan vallan­kumouksen
Ja vievän tämän voittoon.
Näistäkin suurin osa virui vankilois­sa
tai eli maanpaossa, piistä el hei­dän
äänensä pitkällekään kantanut.
Minkälaiseen haureuteen sosialidemo­kratia
oli antautunut porvariston kera.
todistavat sellaiiset teot kuin Saksan
sosialidemokraattisen edusktmtaryh-män
äänestys Saksan valtiopäivillä
tiukennetun vedenalaisen sodan puo­lesta
ja kun Saksan lahtarit päätti­vät
lähettää joukkoja Suomeen nu­jertamaan
Suomen köyhälistön, ää­nestivät
sos-dem:it tämänkin puolesta.
Samalla pohjalla toimii puolue yhä
edelleen ja samalla pohjalla liikkuvat
kaikkien maiden sosiaUdemokraatti-set
puolueet, olkoot heidän ohjelman­sa
minkälaisia hyvänsä ja sanansa
vaikka äärimmäisesti vallankumouk­selta
kalskahtavia.
Parhaimmat niistä, jotka sodan a-lusta
alkaen kaikista vaaroista ja vas­tuksista
huolimatta pitivät koholla
proletaarien lippua ja estivät prole­tarien
vallankmnöuksellisen liikkeen
sortumasta sodan veriliejuun, olivat
Karl Liebknecht, Rosa Luxemburg ja
ääni milloin vain tilaisuutta siihen
apnetaan. Saksan työväenluokka kui­tenkin
suiuimmaita osaltaan pysyy
kylmänä petturien johtamana, edel­leen
kiltisti kulkien teiurastuspenkin
äärelle. Iva ja pilkka ovatkin ne ä-seet,
millä enimmäkseen yritetään
vastustaa heitä siksi, kunnes sota­päälliköt
katsovat ajan tulleen lopul­lisesti
heittää heidät telkien taakse.
Kuitenkin oli aika koittava, joka
saatti työläiset järkiinsä. Yhä tiukem­maksi
tulivat Saksan taloudelliset
olot. Työväen asema kinjlstui ja so­tarintamalla
heikkeni vastCis, niin et­tä
Amerikan liityttyä sotaan rintama
alkoi murtua. Silloin kasvoi tyyty-mättömsryden.
nurina ja sötiirintak-mutta
se petos oli vähäpätöistä sen
petoksen rinnalla, jolloin koko maa­ilman'
työtätekevien kohtalo ob lasket­tu
saksalaisten työläisten käsiin ja nä­mä
sen sijaan, että rohkeasti olisivat
ryhtyneet vapautta toteuttamaan, al­koivatkin
keskinäisen veljestaistelun,
jonka tuloksena oli maailman kapita­lismin
lujittaminen ja Ihmiskunnan
heittäminen uuteen kamppaUuun, kär­simykseen
ja uusien miljoonauhricn
kiln puetut työläiset alkoivat jäl-keissä.
ja samalla aikaa he koettavat
myöskin säilyttää puolueen sisässä sen
alkuperäison tarkoituksen sekä yllä­pitää
tosiproletaarista henkeä ja tais­telukuntoa.
Saavutetaan sitten sel­lainen
hetki, jolloin sosialidemokraat­tinen
puolue joutuu koettelemuksen
alaiseksi. Kapitalistinen maailma jou-paljon
Saksan proletaarien hyväksL
Hänen rohkeutensa ja uskollisuutensa
proletariaatin asiaUe rohkaisi yhä
kiinteämpään työhön. Liebknechtin
ja hänen työnsä avulla saatiin lo­pulta
Saksassakin pieni osa proleta­riaattia
liikkeelle sotaa vastaan. Lak­kaamatta
kaikuukin nyt Liebknechtin
leen muistella suurta joiitajaansa.
Proletaarien ajatus tuhkeuM' yhS e-nenunän
esille. Työväki alkoi nousta.
Viimein nousi vallankumousaallon
harjanne heittäen työläiset taiste-luim,
jossa vanha upseerim johtama
hallitus ajetaan tiehensä.
VUmelnkhi oh hetki tullut. Prole­taarien
kohtalon hetki oli lyönyt Sak­sassakin.
Liebknecht oli päässyt va­paaksi
ja työläiset ottivat nyt hänet
riemukulussa vastaan, kantaen häntä
hartioillaan. Missä vain Liebknech­tin
nimi kuultiin, siime riensi tuhan­sia
työläisiä kuulemaan, naltä hätiellä
sanottavaa olisi. VaUankmnouksen
aallot kävivät korkeina, viskaten por­varit
sivuun mutta kohottaen työtä­tekevän
luokan ratkaisevaan asemaan.
Historian hengetär liikkui silloin työ­väen
päällä tarjoten siUe tilaisuuden
muuttaa koko maailman.
Liebknecht ja hänen toverinsa te«
kivat kaikkensa saattaakseen työläi­set
ottamaan käteensä heille tarjo­na
olevan voiton seppeleen. Ainoas­taan
osa työläisistä käsitti asemaiL
Vain pieni murto-osa uskalsi todella­kin
tarttua kohtalon pyörään vään-tääkseen
kehityksen kulkemaan työ­tätekevän
luokan etujen mukaisesti
Suuri joukko jäi kuitenkin omia vel­jiään
vastaan, riistämään veljiensä
käsistä työväenluokan voiton. Porva­rit
oUvat sinä hetkellä heikkoja.
Työväen^ kesken täytyi ratkaisun ta­pahtua
ja se tapahtui, mutta siten, et­tä
työläisluokka uudelleen joutui or­juuteen
ja kurjuuteen. Veli taistel­len
veljeä vastaan, ja taistelun tulok­sena
oli molempien orjuuttaminen
Maaihnan historiassa löytyy tavatto-man
traagiUisia kohtia, mutta ras-kmmmat
niistä ovat ne, jolloin saman
luokan jäsenet aseitten avulla pa-koittavat
itsensä ja veljensä uudel­leen
alistumaan sortoon ja vääryyteen
siinä silmänräpäyksessä.; kun vapaus
antamiseen. v,
Liebknechtin ja Rosa Luxembiffgin
kuolinpäivä on tässä merkityksessä
proletaareille heidän suurhnman su­runsa
päivä. Liebknechtin jai hänen
uskollisen toveritisa ruumiin kanssa
haudattiin myöskin hetkeksi maan
mustan hämärään proletaarien tais-teluinto,
tarmo ja tahto voittaa. Hei­dän
ruumiinsa yli kulki suurporvaris-to
riemuiten uudelleen hallitsemaan
maalimaa. Sen, että näin kävi, ovat
tuhaimet ja kymmenettuhannet pro­letaarit
saaneet jo hengellään maksaa.
Ja uusia uhreja saavat he vielä an­taa.
Siftä syystä on Saksan vanki­loissa
tuhansia kunnon proletaareja
vangittuna, ja kuinka monta tuhatta
lieneekään muitten maitten vankilois­s
a . -
Kuinka voi tämä tapahtua? Sosiali­demokraattien
jatkuva pettilrutis oli
tähän syynä. Niin pian kuin sota sai
tällaisen käänteen, riensivät he heti
työläisten nimissä pnrfminäiginä por-varivaltion
peräsimeen. Täältä käsin
he nyt julistavat^ että työläiset valta
on saavutettu. Samalla kertaa he al­koivat
mitä likqisrfmTi^f^Ti parjaustul-van
työväen taistelijoita vastaan. Hei­dän
käsissään oli työväen sanomaleh­det
ja työläiset edelleen niitä lukien
sekä petosta aavistamatta epäröi. Li-kätulvan
jatkuessa uusien iljettävien
sy3^tösten muodossa saatiin suini osa
uskomaan petokseen ja siten kääntä­mään
aseensa omia veljiään vastaan.
SaksMX nosket ja kaikki heidän hen­genheimolaisensa
voivat ilolta. Pro-leta^
t työnnetyt takaisin ja pää­oman
mahti saanut jälleen—valtansa
takaisin — toistaiseksL Liebknecht
heUIe lankeaisi.
, Juudas petti kerran mestarinsa.
ja monet muut köyhälistön esitaisteli­jat
ovat saaneet surmansa. Npske-lalsten
Ho j a riemu sekä fulkka köy­hälistön
esitaisteUjoita vastan tulee
kerran vaimentumaan. Kun uuden
ajan koitto työläisluokaji vahvojen
käsivarsien avulla on kerran tuleva.
saavat hämäryyden henget väistyä
sivuun ikuisiksi ajoiksi. Tuleva maa­ilma
muistelee heitä sillohi enään vain
raskaina painajalshaa, jotka kerran
yrittivät olla mukana takomassa kah­leita
Ihmiskunnalle, mutta siinä epä­onnistuivat.