Vapaus, August 28, 1923

              SndburycM. OnL.'ioka tiistai, torstai i» laoantai.
VÄFÄUS
in Sudbuiy. Oai, evenr lfne«day, Thonday and
gS«JffiSdoä m iHsffoimt on standing advertis»
@ie Finnish Pg^e in Canada.
Vapaodcn ljonttOTl'ia tolmltefl on lAertF Bnfldlöffi
femSt,PQl».Un4088,^^i
r Cwmd8jn^tod^vi. 84.00, puoli Tlt. S2.26, kolme
®?'^iÖdtoaföJk'Suönje6n, yksi vt'85;80/pnoll ?k.
© S . ^ a kolme kk. $1.76. ;' ' i ''
miubU,Vjoita ei eesraa raha, ei talla ISbetifimSiin
tmftm'aBiflmlA»^ ionV^rtn takank»et ,
^-^UrooluBhiiiia ki^rran^^ialalatuista flmotnk^eU 40e.
fialstatanmalta. Suurista ilfflotaksista sekä Ilmot a|aifta.
joiden teäuti^ ei joYa Icerta muuteta, an9etMn jMlyv^
il^nnus; JKqo}oilmotötaret''$2,d5'kertäj^a JSdc. M
J4aiselto »'uiatQväfiylfär nimeomputoSilmötokgöe^^to
kertaa. — TiiadliAilttftftukBiBta pitM rl))a'eei
i ^ ä e e
'^ofl ette, milloin^iabai/fea saa •aatensta «i^ämBiaset
i&]l«äeenne, kiijbttlk^a oudelleen lii)tköeboltsJan-tte^
B0Äij^lliB611»nlmella,;ii>' '' v**/. i^;
^ J. .V.:RANNASmXiikkenTioitaiB:""'^''
Tilsfaln' t e h t e e f t Ä t n t flmotökÄt pi,tSfS olla kont-eoTisealauantainaitotstaia'lehteen
tiistabaja lanantob
Iflhteea toratalaa kello 8. . ' ^. ' -
^jriBtere^iatJhePoit OfficeDepartmont, 0ttaw©,e9
Jo viimeiset parin'ihid'den afl^^^^ Englannin
kanta Versaillesin pdkkorautian pääkohtaan,' Sabasta
perittäviin"porvausaaaiaviin nähden, ollut enemmin
' tai - väb«n»mä)n horjuva.'^ Sen sijaan, etta''Raii8ka oh
johdonmukaisesti vaatinut suunnattomien ! verojen
• kimalöntä/Buorithsta»' on Englanti tahtonut neuvotella
^ ja'muka' «^uröpan tulevaistiuden» nimessä lieventää
Saksan '.maksuehtoja. Jos/tuossä riidassa Englanti on­kin
loppujen lopuksi 4ina hyväksynyt liittolai^nsa
jyrkän kannan, niin on sen politiikan erimielisyys ja
pidättäväisyys tullut jälleen pian ilmi asian uudessa
iaänteessä.
. ''Kiitt viQnskalaiset^divisioonat tunkeutuivat Saksan
/ alueelle ja Vmiehittiväi Ruhrin hiilialueet, jäi Englanti
sivustakatsojaksi. Saksassa uskottiin Englanninkin se­kaantuvan
täpahtumiih' yleensä liittolaisten välien luuU
tiin lopultakin jö avoimesti rikkoutuvan, johan; £hg-lännin
i^itikijitsua joukkonaäkin pois Reiniltä — mut*
ta niin ei tapahtunut.' -Tässäkin räikeässä kapitalisti­maiden
kansainvälisen oikeuden ja Versaillesin rauhan,
likkomisessa jäi Englanti pidättyväksi sivustalcatsoiiak-si.^^
l^uttji se^^i oloasuinkaan tarkasti' e«u(aapiatta
tapahtumia, sen saalistavan imperialismin näppiä «y-hyy
jai on se valmis otollisena hetkenä iskemään rau-taifiä
kyntensä siinne, mistä eniten !ja halvimmalla
voittoja lähtee. \ ' ^' ^ J • ' .
Että Engla;tti näin nykyisissäkin. Saksaa täydelli­sellä
luhistumisella ja Europaa ja koko maailmaa uu-
.deila fiodäHa, uhkaavassa Ulanteessa pidättyvän kyl­mäverisesti
' tdkee omia im^perialistisia laatimiaan,
kufiluu i Saarivaltakunnan politiikan' perimätapoiHiin.
Tunnettuahan ''bn ;ae luovivi^ «tasapainopölitiikkair
millä Englanti jo pari kolmesataa vuotta sitten suur-valta<
asenäanaa vahvisti. *'SaaHvaltakunnalle oli näet
«dullilta, että Europdh mannervaltipiden faeekea val­litsi
yls§ry(?lipain't'a^ Muifa niin piait
ktoi joku näistä vauraMui niin paljon^ että, jpyrki jo
luomaan itsellensä laivastoa ja siten merien takaisiin
siirtomaihin Englannin kilpailijaksi, niin jsilloin se
iieti kävi noUseVan kilpailijansa kimppuun. Niinpä
17''vu0si8adalla 'Holldhti 'jä Esfianjaf 18 vuosisadalla
taaisen Känska Saivat oppia tuntemaan, 'että Europait
«tasapainotilanteen» edellytyksena on Englannin her-'
ruus merellä. Ja viimeisinä vuosikymmeninä uhkasi
nopeasti'Voimistuva Saksa saattaa 'Englannin siirto-huilaa
» ja meriherruuden vaaranalaiseksi. Tuon kireän
kilfiailon loppunäytös suoritettiin maailmansodassa;
jossa Saksa perin juurin lyötiin. , > ' '
' Mutta samaan aikaan Englanti sai uuden vaarallisen
vastustajan liittolaisestansa^ Ranskasta, joka alueelli-tsestikäsvan^
ha ja maailman parhaan ilma- ja ve­denalaisen
laivaston valtijaana pyrkii yhä kiinteäm
min Europan Johtavan vallan' asemaan, la - nyt' äs-kerft
tapahtunut Ruhrin teollisuusalueen, valtaus vas­taa-'
Railakan tekemiä Uskelmia, niin saa se raskaas­sakin
teollisuudessa (teräs-ja rauta) varmah yliotteen
Europassa vja Englannin vuosisatainen hegemonia on
mennyttä. "
Miten näin ollen on ymmärrettävissä yhäkin jat­kuva
Englannin politiikan pidättäväisyys? ^Tässäkin
^ osoitettujen perusteella voidaan saarivaltakunnan' ini-perialisti^
ri sanoa odottavan Haaskaa. Ahtaa Ranskan
siirrellä ja ylläpitää^* suuria armeijoitansa ja kuluttaa
ilmankin huvenneena varojansa. Englanti odottaa,
ja jahka- tilaisuus tulee, ottaa'^^iften oman lujan kaii^
tansa^J joka''vof-olla-kaikkea'muuta kuin ystävällinen
Ranskaa'^kohtaan,' sillä jökä tapauksessa näiden ny­kyisten
liittolaisten välit ovat sangen kireät. Muuati
amerikalainen sanomalehtimies kirjoittaakin lehdelleen
mainitun;, kysymyksen johdosta, että populaarikin" sota
En^lannisssif olisi taistelu Rankkaa Vastaan.
Vielä on yksi, ja ehkenpä painavin syy, joka pi­dättää
niin; Englannin kuin Ranskankin imperialiste­ja
ryhtymästä ratkaisevin < keinoiä selvittämään 'fieka-sortoon
saattamansa Europan asioita. Se on'kapita-listimaailmaa
uhkaava kommunismin vaara. Niin
Poincare kuin Lontoonkin hallitusherrat tuntevat sen
kaikkialla nälkiintyvissä maissansa ja rautaisten divi-eionlensa
selän takana. Ja sitä mukaa kuin imperia­listien
keskeinen välien selvittely siirtyy, eitä mukaa
kasvaa myos fepitäliOTin^^o^gutta Iti^^ joukko-jen
vallarikumouia^llisuus.
Luokkaetu — luokkavihai
Siitä alkaen, kun yksityisomistus on muodostanut
jonkun vissin yhteiskuntajäsenryhmän henkisten ja ai­neellisten
voimakeinojen avulla vallitsevaksi, on myös­kin
yhteiskunnan jäsenten toimintoja ollut johtamas­sa
luokkaetu — milloin ei tietoisesta, nim kuitenkin
vaistomaisesti. Kehityben tuloksena on ollut se, ejtä
eri. yhteiskuntaluokkiin kuuluvat ybilot — lasittaen
luokka-sanalla kulloinkin tapahtunutta väestoryhmi-lygtg
ovat huomanneet etujensa yhtenäisyyden tois­ten
samassa yhteiskunnallisessa asemassa olevien yk­silöiden
kanssa ja etujensa ristiriitaisuuden jonkun
toisen luokan yksilöiden kanssa. Tästä on ollut seu­rauksena
joukkotoiminta. Mutta sen edellytybenä on
ollut luokkaviha.
Luokkaedut ovat olleet syyria luokkavihan syntymi­seen.
Riistetty osa yhteiskunnan jäsenistä, ne, jotka
uusia elämänarvoja ovat työllään luoneet, ei ole kos­kaan
saanut' niistä oikeuden mukaisesti nauttia, vaan
on se ollut pakoitetttf vallinneiden taloudellisten la­kien
alaisuudefisa lubvuttäntaan -tuottamiensa hyödyk­keiden
määrästää suuren yosan'niille, jotka ovatomia-fubensa
perusteella kyenneet pitämään'vallan kä­sissään.
• t- »••• ••• • f-j "
Näin on syntynyt räikeitä luokkavastakohtia, joita
aikaisemmin on riistettyjen keskuudessa pidetty vältr
tämättomänä pahana, mutta jorfca- 'aina ovat' synnyt'
täneetiuokicavihan liekit ja johtaneet eri^^aikoiria eri
laisiin tulobiin. . ' ^'
' Luokkavihan ilmenemismuodot ovat aikojen kulu
essa suuresti vaihdelleet,: * Riistetyillä se öli ^ikaisem
min päämääräätiedötohta toimintaaV^ joka suuntautui
Usein kiihkeällä tavalla yksilöihin ja esineihin, ja kun
kosto vihaii seurauksena oji saavutettu tai kun omjs-tavan
luokan voimakeinot pakoittivat luokkatoimin
nan r vaipumaan kunkin työläisen ajatusmaailmaan,
niin saivat olevat olot vallita edelleenl ^
Vasta marmlainen työväenliike on kyennyt selvit­tämään
luokbvihan todelliset syyt ja niiden perus­teella
esittämään selvän päämäärän, mihin luokkaetu­jen
synnyttämä luokkaviha luokkataistelun kautta
johtaa. . • . . • > . / ' • - ;
Tämä ei vielä lähimainkaan OIQ kaikille riistetyille
selviö, mutta se on tosiasia, joka'kyllä voittaa, ajan­oloon
bikkien työtätekevien huomion puolelleen.
Omistava luokka' ja bpitalistien tiedottomat ihmis
Välikappaleet toitottavat kyllä vielä «kansan yhteis-eduista;
» ja saavatkin suuret joukot tämän fraasin
pettäminä palvelemaan heidän liiokhapyyteitään, jotka
ovat aivan • vastakkaisia todellisille ^työtätekevien etu-
^yrkimybille. Sillä vain ybilöllisiä, mutta ei kaik­kia
tyÖtätekeyiä ^ käsi|täviä :etu|a kykenee - porvaristo
tarjoamaan: niille, aineksille, jotka prostitueerautuvat
kapitalistisen järjesteloiiän tahdottomiksi välika][kpa
leibi;' Eivätkä omistavan luokan^ sitoumukset tule
tässäkään mielessä täytetyibi. '
Näinollen on turhaa haaveille luokkaetujen ja luok­kavihan
hävittämistä ilman ) yhteiskuntajärjestelmän
kaikkien eiua vastaaVabi fnuuttamista. Liiokkavasta-kohdai
vain' kasVavaf paiVa :pSivältä jatassn kehityk-sessä
tulee v«nnenpitkää'^;^e raja» jonka^^^^^^y^ menemi­nen
merkitsee luokkavihan plihkeamista myrakybi;
jolloin-voiäiakkaampi-luokka tuhoaa heikomman. Ja
tuo voimakkaampi on kaikkien' työtätekevien luokka,
jölle historia on 'asettanut tehtäväksi liiokkayhteiskun-lian
hävittämisen ja'luokattoman yhteiskuniian luo
misen.
Silloin ei enää tunneta luokkaetua eikä luokkavi­haa,
koska luokat ovat hävinneet. Mutta siihen saak­ka
määrä^ lyöväenliibkan^'samoinkuin porvaristonkin
toiminnan luokbetu,- jonka ;seuraubenat on luokka
viha ja luokkataistelu.
SSuistnvat usein inieleem ne a-jat;
joljojn olin siellä, missä vielä
tälläkin likellä on niin monta, tQ«
veriä, ja missä niin mgpi on jo
lopullisesti sortunut.
Muistuvat mieleeni na monet ke­väiset
Ja -kesäiset - illat» jolloin hei­dän
kanssaan — Joista useat siellä
vielä nytkin, ovat — iliailimrae
pientä palaa vapautta piikkilanka-verkoilla
varustetuista akkunoista.
Hiten suuri onkaan . vapauden
kalpiin • toisinaan . vankilassa! Ja
se on .suurin ja kuluttavin kevääl­lä
ja kesällä.
" Keväinen ja kesäinen luonto o-vat
niin kummalliset Niiden peh­meät
ja vaikuttavat henkäykset u-lottnvat
sinnekin.rr-r jylhien, ilotto­mien
niäöHen sisälle. Toän ne siixr,
ne vain V osaksi ulottuvat, mutta
sittenkin nfe vaikuttavat Ja vapau
den kaipauksen ne saavat entistä
suuremmaksi, entistä, syvemmäbi.
.Vihreä heinän korsi, jonka van
ki ikkunastaan näkee, voi jo opas­taa
Mnen ajatuksensa toisinaan pit'
kille teaäcojUe- 5e voi; opastaa ja
jdhtaa Mnen ajatuksensa- v^pau-paudessa
elettyjen, menneisyyteen
vaipuneiden vuosien helmaan, ja
iiiihin''m()niin erilaisiin tapahtumiin^
jotka näihin vuosiin liittyvät Sii-j^
eti elämän moninaiseen jai vaihtele
iva^n: saijaan, missä ilo ja. murhe
löVat' oJriaä tarinaansa haastaneet.,
i Vaimot; Ijfi' lapset, vanhukset ja
isulrtlaiSfet, ystäH^at ja toVeriti odot-jtavät'
yhä yielä-, niin, monia hei*
itä: "Ja tuota odotusta he ovat oi-jleet
'pakotetut jo monia pitkiä
ivuosia rinnoissaan elättämään. Se
on tuonut niin..paljoa Jbiskaa. '
lon tuonut: tuskaa odottajille .ja se
on tuonut sitä. odotettaville.
\ Moni valkea talvi on jo haih
jtunut ja moni vihreä kesä,on eyk-isyyn^
ehtinyt, mutta he kaikki, jot­ka
viel^ edes elävät, eivät ole saa­neet
takaisin palata. Eivät lähes­kään
kaikki...
Mutta.(toivo ja usko eEvät yhä
edelleen .odottavilla. • To,ivo ja us­ko
elävät yha-myöskin heillär joil^
le ei vielä nytkään kesää tullut.
Toivo ja 'usko. ja, aatteen pyhit
tämä elämän vakaumiis ovatkin
vangille ainoat auttavat ja pelas-r
tavat jumalat Jlman.niitä lähe­nee
hänen elämänsä pikaista ^ loppu­aan.
Vankilassa ei ; nimittäin .it­sessään
ole liikosteikkoja ja vihreitä
keitaita, siellä, on vain harmautta,
tyhjyyttä la /ainaisesti"jatlcuvaa
henkistä yötä. — i-iUkäämme
siis unhoittako heitä,
jotka aatteemme tähden ovat. elä^
mästä "•• erotettuja. Älkäämme un­hoittako
sitä tosiasia&r"että he o-vat
juuri enjmmän kärsineitä kohta-lotovereitam^
e, työn ja pääoman
välisessä jö aikoja sitten alkpnees-^
sa 'ji'kauan vielä jatkuvassa suu
ressa taistelussa! .
Olkoon, suuri ukkomme yhteinen
heille ja meille. Suuri ja valoisa
yhteinen uskomme siitän että his­toriallinen
kehiyts määrää jatku­vasti
yhteiskunnallisessa, ja maail­man
poliittisessa' tilanteessa muu­toksia
tapahtumaan.
<Se kehitys: määrää kenan toi­sella
tavalla ihmiskohtaloita.
Mutta ennen jö suuren elämän
päivän . koittoa pn meidän kaik­kemme
tehtävä vankilan .yössä vi-ruvieii
tovereidemme pelastamisefc
si. ' Kaarlo Uahola. •
Järjetön ristiruta
' - r . . . ; l i ,
Aikoja sitten on jo taloudellinen kehitys saavutta­nut
asteen, jbnk^ 'talouden järjellinen järjestäminen ja
jatkuva kehitys' ovat jyrkästi ristiriidassa kansallisen
eristäytymisen kanssa/ 'Tuhkin mikään maa tulee omii
laau'toimeen* ; Eri kansat" ovat' niitä vilkkaimmassa
kosketubessa: ja mitä ertlaatuisimmassa kanssakäymi
sessä keskefnään. Kun jokaisen maqn^talous on osana
maailmänttÄloiidessa muodostaen maailman kansojen
jättiläiMaloudeäsa oman reiikaansa, niih' eikö tällÖul
ole mitä suurinta järjettömyyttä toisinaan särkeä tämä
kansojen »olemassaololle hedelmällinen. yhteistyö ja
vaihtaa' se Hirvittävään k a i l ^ nielevään sotaan, sotaan,
jonka tuhoja ei kukaan - pysty Koikeiu' arvioimaan, jä
kuvaamaan, ei sanoilla>:'eikä''väreillä? - Epäilemättä
oh fse -järjetöntä. Sila i e i v ö i f i ^ l tM Osa por^
kaan,< siitän Ovat todistuksena he'1ukuisat pysyvän rau­han
puuhat, jota värleh eraat räuW salata ;e(janeel
porvarit "öval jar|e8tojä^perustelle6f ja kahsainvälisiäi
kin, kongresseja pitanedL • ^ - s , , •
. . Meidän on jotenkin tniha puhoa aattelfitamme
ja ihanteislbmine niissä piireissä, joissa ervat täläudel-listen
olöjisii^pökkotekiJSl pääse\\ieTa '^neitaimne jä
maailmankalsomttstamtne eTävoittamaän.vAmn töi­nen
tulos on siellä, TOttsä asiat ovat pämvasiöin.
I*}ykyinen aika on vlneltämättä' sitä aikaani jolloin liik­keemme
ulkopuolella oleviin JouBcöihin on kohdistet­tava
kaikld^scvaTistOstyö, jönia liaytettävissämme ole­villa
voimilla niihin Icolidistaa ioimme.' luonnolli­sesti
meidän on pidettävä tärkeänä puolena sitäkin,
että omaa tietomääräämme sen valistustyön rinnalla
pyrimme yhä myös lisäämään.; Emme voi nimittäin
sytyttää toisia-sieluja, jos oma sielumme pääsee kyl­menemään,
jflaä^ail^ikot ja ameli-
' " :aisuus " " ^
Kirj. Amiie'Huissalo.
Se hävitys .ja ihmisveren vuoda­tus
joka' onkjn .päivän kysymyksenä,
saa ajattelemaan, siiiä yhtä ja ^tois­ta.
Tuo viimeksi kestänyt maaiU
man sota. jotäj kesti vuosia, hävitti
miljoonittain nuoruutta «ja tervetr
tä ruumiin voimaa — jättäen .jäl­keensä
suunnattoman luvun raaja-;
rikkoja. Ja. sama hävitys, ihmis­hengen
hukka Ja jäsenten silpo­minen
on' taas täydessä käynnissä.
JokapuolellaVarustaudu^ah'tuohon
hirvittävään verileikkiin. Keksijät;
tfvat yota plivaa lahoratooreissaan
kokeilemassa kdcsäntojensä tuloko
^a, etta .jokohan kebimänsä on
tarkoitjistäaa' vastaava?. Ja ketä
varten kaikki, tuo ylenmääräinen
ajatusten pinmst]/s,'3oitä ^ek^jä tar-!
vitsee?' Saiääa «tehokas», murhan-väline
ihmima hSvitilmään eli saat­tamaan
heitä; mielipuoliksi. Se' oh
nykyisen ^kapitalistisen ihanne ja mro!m ^ kaitaa. iH^ttää
terve elämä ^'jättää Yaa^rik<>t
alelle! Se 'ön soflan :yleinän'iulös^'
tm pohditaan ja tehdään pgätok-
«iS:: Nykyinen liiäta jär^e^elmä
riehuu iloppun^ edellä, sillä muu­ten
«e ei voi olla. :|[apitafisti«en
järjestelmä ruhjoo jäseniä ihmi­siltä,
, "saadakäeen oä^oittaa iaajari-
Icoille armeliaisttuttaän. Äh, mi­kä
jalo ihaiitte ja pyrkimys! ilCa-pitalistiluokka
haluaa nähdä almun
anojia jalkainsa juuressa, Se tah­too
näyttää miten <jalo> hän on
raajarikkoja kohtaan, antamalla
jonkun pennin* • Ja se luokkai joka
nauttii raajarikkoisten onnetto­muudesta,
pesee kätensä puhtaaksi
viattomain verestä. Se luokka bn
edesvastuuton tekemästään ääretto^
mästä,.rikoksestaan js-.jota se yhä
tekee. Se sama luokka houkutte­lee
.burnilla lupauksilla nuorukai­sia
lähtemään sotaan dsänmaan'
puolustuksen nimellä. Mutta -on
ensimäisenä rikkomaan lupauksen­sa
kun sodasta palannut siitä muis­tuttaa.
Se luokka ei. pidä lupauk­siaan
pyhänä. Vaan se tahtoo a-listaa
armojensa alle heidän käsky­jensä
täyttäneet,' \ palanneet soti­laat
Stfluokb nauttii; siitä alistu­vaisuudesta
johon raajarikon täy­tyy
alentua kun se anoo almua.
Almun,'anominen' on alentavaa kel­le
tahansa. Ja nyt tuon esille ai­noastaan
muutamia.esimerkkejä sii­tä
yläluokan arraelijaisuudesta,
• Tuoäsa seisoo koppa 'kädessä, raa­jarikko,
jota taluttaa paikasta toi­seen
' pikku tyttö. Se on hänen
pieni kiirkassilmäinen lapsensa jo
kai • kulettaa isää kerjuulla.. Mie­heltä'
on molemniat silmät pois am­muttu
-' sodassa'; ainoaätäan tyhjät
jä "punaiset silmäkuopat jälellä
Hän- pyytää almua. Mutta se ei
liikuta^riistäjäluokan sydäntä, vaik-;
ka^ näkee miten tyhjistä silmäkuo­pista
•virtaa - kyynelvesi, se hymäh­tää
korkeintaan' myötätunnosta eli
;W!rkasee'inhosta tuommoista raa­jarikkoa-^
katsellessaan ja mahdolli-isesti
pudottaa kolikon anojan" kop­paan
L i TuolU'seisoo mies,! nimi-ikään
sotaveteraani; urhoollinen
'<jsänmaan> puoltaja. Hän on me-nettänyt(
kuulonsa,;viainoastaan < kuu-lotorren.
avulla >:hän kUulee^ kun
lujaan - siihen huutaa. Hänellä on
toinen, käsi vterve^f jolla vor pidellä
torvea, mutta toinen käsi: on am-i
muttu ainoastaan tynkä jälellä jo-jhon
on kiinnitettyy -koukku, ajossa
riippuu avonainen korif johon saa
pudottaa antaja lahjansa. ; Mustar
kaapuinen .hengenmies ' kulkee ohi
sattumalta, l^^esipyytää almua, jol­loin
fhengenmies» ^osoittaa armeli­aisuuttaan.
Hänellä on muutamia
hengellisiä kirjoja paketissa,, jot^a
on juuri ..hakenut, postis^,'ja antaa
yhden . niistä, lahjaksi raajarikolle
ja huutaa kuulatorveen:, Muista
rukoilla jumalaasi, hän kyllä auttaa
ja samassa jatkaa matkaansa mie-t
lessään hyvä .työ,^ jonka - oli juuri
osoittanut ^raajarikolle. /
Tuolla. Iculkee: iso liuta kaikenlai­sia
raajarikkoja. Siinä onrkäsi- ja
jalkapuolia,; kuuroja j^ puolittain
soteita,' ynnä mielipuolia, jotka
tempuillaan saavat aikaan-^ nauruiii
rähäkkää joukossa^ r Mipne on mat-bya
tuo inValiittien suuri joukko?
He haluavat mennä maan isän pu­heille,
muistuttamaan niistä anhe-tuista
lupauksista, jotka ovat u-nohtuneet
täyttämättä. Mutta <iisä>
ei halua kuulla heitä,, vaan lyö oven
kiinni äfvan' nenäii edessä - ja -Ba.^
noo: Menkää tiehenne! En tunne
teitä! . Ja uudestaan: - alkaa käydä
kynän rapina paperilla >. kun raskas
ovi on kiinni, lepätetty.HuoneeSt
sa, jossa istuu vmaan korkea virka-
'kunta, keskustelee sd^asta, joka
Oli taas syttynyt, että miten monta
murhanvälinettä on laitettava uutt
ta sodan'käyntiä tarten. Ja että
ne olisi saatava varmasti tepsivät
Näitten murhavälineitten: kustanta-^
minen. ryöstetään bnsalta; Suos-tuipa
niitä, korvauksia, maksamaaiv
vapaasta tahdosta ellei, nii^ ne kui­tenkin
ryöstetään ja telje^n van-kiloiliin
ne, jotka .uskaltavat vas-*
tustaä tuota- suunnatonta varain
tuhlausta ja<.ihmishenkien hukkaa,
Ja vallassa. oleva luokka,- rauhottaa
omaatuntoaan i sillä että on kustan<)
tanut (riistetyillä varoilla) äairaa-lar
.ga" lääkärikulut parantaiösaan
haa^ottuneet;sodasta palanneet Ur­hot
Se on osottaput armeliaisout:
taan raajarikkoja kohtaan., Se on
pelastanut henkiin semmoiset, joille
oliaiv «armonlpukaus» oljut tuhatta
kertaa,,>,.pariEimpi:. kuin jäädä «linr
ijäbi invaliid^i. 'Ja niin Jcauan
jatkuu tämmöistä menettelyä maU
ilmassa kunnes koyhälistouokka
vtflttaa ja pääsee valtaa». Silloin
Oii-^^Västa liiahdollisiiiiff saavuÄaa
rauha; jota jo 'tiiiljoonat työläiset
kilhkelästi ^o^vat'ja tekevit iyo^
tä'*'^iöi;!en ehkäiaemisgksi. Järjesty-^
rieen tjföväenlUobn fiiihkeä pyrki­mys
onbaMsteabpilali^ JÄ rib-täjäluokkd,
'jolloin' kaamea veljes-mttfha'
iakbB."Aseek' "taotaan au­roiksi'y.
m,* tyioVB^^e&Ä "SaiOTft on
saätutett;u olosuhteet ja maäilntan
ratäia,' jota tiiin sidottaa ^yhälis-tfe.''
'ptixm lakkaa' Itseltään' siUoin
ja'j«>kaÄ oMketft jamaMcflli-slHjs-
elää.
•M
sen
Meidän aikamme työläisten on sangen vaikea oikein -
ajan'olosuhteita! jolloin Karl Marx eli ja vaikutti a i b ' ^ ™ -^
ryhtyi kohta kohdalta'tieteellisesti erittelemään bpHaJisti^ ^"'^'''^
nan rakennetta ja työtätekevien asemaa tässä yhteiskunnass
esikapitalismin aikaa. Proletariaattr oli vasta syntynji 'a
oli piintynyt ammattikuntamainen katsantokanta, joka oli
kaisemman tuotantotavan kanddlta, jolloin' el ollut kapitar ^
myöskään ollut työmiehiä siinä merkityksessä nykyään ' ^I^-'*
vat pienviljelijöitä,.käsityöläisiä ja kauppiaita, jotka asuiva^t'^
talossaan ja tekivät työtä omilla työväliridllään itseään ja
varten ja vain harvoissa tapauksissa käyttivät vierasta työvor
naan. Silloin sai siis poika perimaökseen sen mitä hän \S'
koonnut ja kisälli sai mestaribr tultuaan käyttää hyväkseen
sa. Jokaisella ybilöllä oli siis'aivan helposti havaittava tarkoT
Hän ahkeroitsi ja ponnisteli ennen bikkea itseään varten
' Mutfa sitten syntyi Tcapltalismi, syntyi'kapitalistinen tuoiantotai
sen •'VÖobiftuli tuhansia"'ja'taas tuhansia ihiÄisiä heiietyksi njU* •
pajastaan ja pikkukonnultaan bdulle,'- maantielle; 'Enti^stat piik
jfetijöistä' ja "käsityöläisistä tuli proletaareja. Heille julistivat L v tV
keliumiäan ybityiskapitalistit sjm tee työtä minulle! jäslloin^-
tyi.pakosta^injokaisen^proletaarin tehdä itselleen kysymys:'mi kj
si' olen? Sillä onko elämä todellakaan enään minkään arvo ta, ^
se enään elämisen arvoista silloin, kun minä ja minun kanssani i
net,' niin, kansan enemmistö,' on pakotettu työskentelemään koiiei
kaikki voimansa ponnistaen, äärimmäiseen väsymylcseen asti ensin
liaisesta aamusta iltaan ja i4opulta yönkin päivän jatkoksi ottaen, t
pysyäkseen hpngissä; saadakseen vain aivan välttämättömimmät ta
Sd-ravintoon jävaatteisiin nähden' tyydytetybi. Entäpä tehtaan
ptiolella?' SieHäkin''ftfenetti ihminen nyt todellisen ihmisarvonsa.'
samalla kuin kapitalismioli tehtaissa tehnyt'koneen ihmisen ka?ki
pääoman hänen herrabeen, jonka valtaan täytyi alistua, samalla
myöskin hävitti entiset.vsuhteet kodissa, perheessä. Se ajoi ensin po
heen isän kotoaan, tekemään työtää vieraalle, usein pitkien matk
päähän.' myöhemmin se' ön ajanut äiditkin lastensa luöta, kiinnht
heidät lehdasltioliin aamusta iltaan ja yövuoroillakin näännybiin
raatamaan'. Ja sittenkin — nplkää, alastomuutta, kurjuutta. *-
kunta-aikoina riitti kohtuullinenkin työskentely paremmin turv—
elämän.^'Nyt ei'enää rajatonkaan, yhtämittainen ruumiin kaikkien"'
mien kuluttaminen yksin työhön. Mutta minkä vuobi?
Selvän ja kämoamattomästi oikean vastauksen antoi silloin'pröl
naatille vain Karl Marx. Ei yksikään'porvarillinen taloustieteilijä
St "Paul, IMiiin. '—Yhdeksän
'henkilöä ilmotetaan hukkuneen vii­me
viikolla Ijiin' gisoliinivene ajoi
ajelehtivaan tukkiin ja, kaatui Mis-;
sissippi joella, upoten kahdeksan'
veneessä olleen henkilön kanssa en­nenkuin
rannalta ehdittiin apuun.
kirjailija ole niin perinpohjaisesta tutkinut eikä niin bukonäköääti
esittänyt tätä' j okaisen yksityisen proletaarin elämänsisällön hävi
prosessia kuin tu% suuri joukkopsykoloogi Karl Marx. Eri aikojen
soofit ja valtiomiehet ovat sepitelleet kunmkaille ja ylimyksille kauni'
u^opioita| köyhän kansan tulevasta 'oftnellisutide^tä pikeudenmukai;
valtiossa? 'Niin, sillehän ei:yltänyt taloustiede sen paremmin kuin m"
kaan tiede. 'Tieteen harjoittaminen oli ja on vieläkin etupäässä ' "
tavien luokkien jäsenten etuoikeutena ja ybinoikeiitenakin. Mutta
oli ensimäinen, joki toi tieteeU'Valoa välittömästi ybityisille lyoläLi
Hän oli ifc^e yksitysköhtaisestiy^tieteellisesti'tutkinut työprosessin jäi
neliä öli oikeus ja hänellä pH kaikki edellytybet sanoakseen proletai-rille,
että hänen ybilöllini^n • työnsä', pnvam ruumi'-
liiÖceitä. • Hän' 8aä^i[ sanoa f proletaareille, että he ovat verstaisss VI:
sattumalta rinnatti^teff, asetettuja; toisiHeen vieraita ihmisia
muodosta oikeudellisesti. mitään yhdyskuntaa. Mutta hän selvitti
myöskin, että he ovat -sittenkin laikkl joukobi käsitettynä yhteiskuBii
linen työväestö "ja poliittisesti työväenluokka Ja että heidän olemaH»
olollaan sellaisena sittenkin'on arvokas -sisältö. Sillä tuotanto
muuttunut yksilöllisestä yhtdskunnallisöbi. Kapitalistisessa tyopro»
sissä itsessään' oh myöskin sosialismin edellytykset tahtoivatpa sitä lap
linit.tai eiväti Sjllä, niin opetti Marx, piroletaarit luovat tuolteenylä
arvon, ottamktta tietysti lukuun kapitalistin järjestelyioiraintaa, jöih
hän^ypi suurimmaksi osabi teettää palkkaa nauttivalla edustajallaaniii
Työntekijät työskentelevät itseään vartert, saadakseen palkan i\mm
tar.peitten.tyydytt'ämiseksi. Mutta tämä palkka tulee ansajtubi t)ÖIIl^
kijän työajan yhdessä' osassa. Mutta he tekevät työtä enemmän
kuin tämän palkan ansaitakseen, he luovat lisäarvoa, jonka k
pistää oinaan taskuunsa' hankkiakseen sillä yhä lisää riistomayoUi;
suubia, r voidakseen saada yhä 'enemmän lisäarvoa, tätä oppia «inl
tieytstik^n voi ymmärtää ne, joiden ei koskaan ole tarvinnut teitid
tomua keuhkoihinsa imeä, mutta työläiselle ovat nämä heti kun \t'
Silmänsä: aukenevat-totuutta näkemääni tötuubia, jotka hän itse näl»
jaluntee ja jotbMarx-oh vain pukenut'sanoiksi määritellen ne erift
sitte'ibi;v Ja tällainien lrfdellisuW on olemassa vain sen tähden, ^
bpitalisti ömislaa koneet "Se on yhteiskunnan oikeudellinen, onii!t&
oikeudellinen järjestys, eikä suinkaan asiain luonnon laki. Mutta*
teke^; sittenkin kapitalistista-«inistä proletaarin herran ]i'f^
letaari^"palkkaorjan. - ^
20pVuotiag Norjait nuo-
.-FT '
Koijan -Kommunistinen Nuoriso­liitto
^etti "iesätaran piÄ 20-
vttotistar syntjTUäpälvaänsä. -Yaikb
20 vuotta 'fei ioieban mikään "van­huusikä,
niin oikeuÄaa se köitenkin
nuorisoliik^e^ä ' pufaomasn iästä
ja historiasta. .
MSrörjan '^kommunistinen Nuoriso­liitto'
häki^ sosialiäemoTcraaittiBena
lapsena päivänvalon' kesäkuun 20
pni^igrog." Satu ei "kerro, inikä täh­ti
.huföä sen'' gyn^^mäbet^kenä pienen
Brainmenin 'kaupunghi yllä; mutta
kiaiÖfi -merkit -viittaBvat siihen, '^että
oV\ iultasuitsuava 'kapinatähti. -
VaDarikumoukseninen nuoriso on
kävhät huomattaviksi nuorisoB
lankumouteelliset aatteet
puolueessa.:' Tuona viionna 0\
tyssäpuouekokouksessa syttyi
aikamoinen ottelu antimilitaristiseJ
ta propagandasta. Ja D"»"-*
voittL
Seuraavina vuosina, aina J
teen 1910 saakka, poti liitto/^
sisia selkkauksia, mutta vaiKr^
valtaansa puoUieessa se ei
kaan kadottanut SiUoin ns.ei^
mielipiteet..
aina, näytellyt suurta osaa Notjaii^ kcesaä: antoi: « " " " ^ o f f - g j ^ c5
työväenliikkeen Jo vuonna-19061 lua julistnmallä yleisiä"
nuorison ajatusmaaflmassa
tiset, sj-ndikalfetiset JA anar^ .
mieUpiteet Useimmat tietou^i
verit taistelivat puolueessa i j ' .
Tää bemsteimläistä revisioniiB»
marxil8fsuuden:läimenteenu>^^;
taan. 'Myöskin ammattillbeJ
• - äänensä '""l^