Vapaus, May 15, 1929

              Sivu 6 Keskiviikkona, toukok. 15 p:nä—Wed^ May 15 No. 114 — 1929
i i i i i ja ohjel
järjes
H i l l
Kim on joutunut tekemään havain­toja
juhlien ja ohjelmatilaisuiiksien
järjestelyihin nähden Amerikan suo­malaisten
keskuudessa, ei voi olla
panematta merkille niitä suuria puut.
teellisuuksia mitä siinä ilmenee. Ot­tamalla
nämä eiÄkohdat julkisen kes­kustelun
alaiseksi, voitanee siinä suh­teessa
saada aikaan korjauksia.
T>|cjtfcikiTi täytyy sanoa, että mei.
dän tilaisuutemme ovat yleemä san­gen
kehnosti ilmoitettuja Ja puutteel­lisesti
valmistettuja. Ottakaamme esi­merkiksi
puhetilaisuudet. Allekirjoit­tanut
on tehnjt havainnon, että jos
on hanuritanssit tai näjrtelmätilaisuus
taikka jokin markkina-Utama, innos­tuvat
kirjeenvaihtajamme puustaa-maan
niitä sanomalehdissämme pals.
tamäärin. Kuvataan kuinka köykäinen
ja räiskyvä tämä tilaisuus tulee ole­maan.
Mutta annappa olla, että pu­huja
on tulossa. Siitä ei' muisteta
kirjeenvaihtajamme mainita monilta­kaan
paikkakunnilta el ennen eikä
jälkeen. Monasti ei panna edes min.
käänlaista ilmotusta yhdistyksen ko­koushuoneen
seinille, ei siitä myös­kään
ilmoiteta ennakolta muissa ko-koustilaisuuksissa.
Puhetilaisuuden
onnistuminen jätetään kokonaan sat.
tuman varaan. Eipä edes yhdistyksen
jäsenistö pidä velvollisuutenaan saa­pua
ja olla ^linä suhteessa esimerkil­linen,
puhumattakaan siltä että agl.
leeraislvat tilaisuuteen muita. Mutta
vaikka paikalliset toverit eivät ole
tehneet mitään tai hyvin vähän, odo.
tetaan että puhujan pitäisi kyetä in­nostumaan
ja onnistumaan tällaisten
olosuhteiden'vallitessa. Ja kuitenkin
on kalkki ennakkovalmistelut, tilaisuu­den
järjestäminen Ja yleisön osanotto
Juuri suuri tekijä puhetilaisuuden on­nistumiseen.
Jos puhuja näkee valmis,
telulssa hyvää tahtoa, näkee Ijuullja-kunnan
kantajoukon olevan eloisan,
min hänkin voi imeä siitä Innostusta
ja pitää onnistuneen puheen.
Mitä tulee ohöelmatllalsuuksiimme.
niin niihin nähden on yhtä kehnosti
asian laita. Eijsinnäkin ohjelma on
muutamia poikkeuksia lukuunottamat­ta
huonosti valikoitua Ja valmistama-tonta
Ja esitetään heikosti Ja kehnos-tL
Esimerkiksi, ohjelman esittäjä
mestyy yleisön eteen ja ilman mitäär,
valmisteluja, mikä kokoalsia yleisön
paikoilleen esittää hän että "nyt on
seuraava niunero ohjelmassa puhe".
"Seuraava numero" ön tullut niin. ta­vanmukaiseksi,
että ohjelman esittäjä
esittää ensimälsenkln numeron "seu­raavana".
Ohjelman esittäjän tulisi
ensinnä suorittaa« Wissit valmistelut.
' mikä kokoaisi yleisön paikoilleen Ja ä.
settalsi sen rauhasia i-tumaan Ja val-mistmnaan
vastaanottavaksi esitettä­vää
ohjelmaa. Parhaana keinona täs­sä
suhte>**i oilsl saada, joko orkeste.
rin föittoa tai pianosoolo. Mutta vaik­ka
ympärillämme kasvaa nuoriso Jol­la
on musikaallisla talpiunuksia ja
saa siinä suhteessa opetusta kouluissa
seka ottaen yksityistunteja, liian vä­hän
käytetään - nuorten avuja monit
nalstuttamassa ohjelmaamme. .
Yhtfi . paljon on taitamattomuutta
ohjelman esitylcsen, alkamisessa^ sa­maa
järjestelykyvyn puutetta Ilmenee
jyleensä ohjelmanumeroiden järjestyk­sen
asettamisessa. Alvan Ulan usein
' saa nähdä esitettävän sangep remua­van
kupletin vakavan puheen tai Jon­kun
muim vakavan ohjelmanumeron
pääUe. KupleteUla jotka sisältävät hy.
vää huumoria, on palkkansa ohjelmls-tcssamme,
mutta jos ne esitetään s.o-pimattomassa
kohdassa ohjelmistossa,
särkee se timnelmaa, mink» ;oku muu
vakavampi ohjelmanumero on anta­nut.
Näiden edelläviitattujen seikkojen
vuoksi on hyvin tärkeä, että ohjelman
esittäjäksi nimitetään toveri, jolla on
siihen kok>riusta ja taipumusta tai
sitfcsn on 'toverien jotka tuohon toi.
meen joutuvat, otettava tehtävänsä
vastuulUsesti ja huolellisesti, koska oh­jelman
esittelyllä on tärkeä psykolo­ginen
vaikutus ohjelman kokonaisuu­teen.
Katsokaamme sitten erikoisia juhla­tilaisuuksia,
sellaisia kuten Lenin
juhla, Venäjän ' vallankumousjuhla.
Vappujuhla. Useinkin puuttuu ohjel­masta
ja valmisteluista sitä, mikä an­taisi
näille suurille juhlapäiville niille
ansaitun leiman Ja tehoisuuden. Pu­heissa
kyllä jo miltei poikkeuksetta
käsitellään päivän merkitystä ja sen
velvoitusta meihin. Mutta puuttuu
multa ulkokohtaisia valmistuksia. Har­voin
näkee suomalaisissa Lenin-Juh.
lissamme Lenin-kuvaa tai muita ko.
ristelta, mikä antaisi yleisölle tarkoi-
, tetun psykologisen vaikutuksen ja
valmistaisi sitä hetken hartauteen ja
vakavuuteen. Venäjän vallankumous­juhlista
samoin puuttuu tunnuslauset.
ta. Vap^utilaisuus on samanlainen
kuin muutkin tilaisuudet, ei mitään
tunnuslauseita, el mitään koristeita,
Jotka antaisivat juhlatunnelman.
Yleensäkin on haallemme dekoratsl-onl
laiminlyöty. Aina sama harmaa,
pesslmiistlnen vaikutus.
Yhdistysten vuosijuhlat, kymmen-/
kaksikymmen- ja kakslkyrnmen-vlisl-vuotisjuhlat
laiminlyödään valmistella.
Usein unohdetaan esittää nuoremmal­le
väelle ja myöhemmin mukaantul-lellle
yl/lstä historiikkia, katsausta ja
kokonaistaustaa toiminnastamme, mil­lä
oUsl tärkeä vaikutus Ja mikä kas­vattaisi
heitä tehtäviimme ja auttai­si
paremmin niitä ymmärtämään.
Ulkoilmajuhlien valmistelut ovat
myös monasti surkuteltavan kehnot.
Päätetään vain panna toimeen 'pik-nekkl',
pyydetään puhuja ja jätetään
kaikki miiu menemään vanhaa latua
ja ilman erikoisemmitta valmisteluitta
Ja kuitenkin ulkoilmatilaisuutemme
voisivat muodostua Juhlallisiksi ja vai.
kutukseltaan tärkeiksi. Harvoin viitsi­tään
lyödä kokoon ohjelmakoroketta,
•Josta esitys joko tuntuisi paljon, juh­lallisemmalta
ja ulkoilmassa kuulu,
vammalta, puhumattakaan siltä että
ohjelmakoroketta millään tavoin koris.
tettaisl tai somistettaisi.
Sitten surkeaa kurin puutetta. Ei
ole ensinkään harvinaista, että kuin
toiset komitean Jäsenet puuhaavat
parhaansa mukaan Ja ohjelman esit­täjäkin
oh pyydellyt kasaan' sievoise!)i
ohjelmalistan, jäävät monet ohjelman
suorittajat ilman minkäänlaista ilmoi­tusta
pois tilaisuudesta tai sitten vii­me
tingassa Umoltten el tulevansaw
kaan esittämään lupaamaansa ohjel­manumeroa.
Tällainen menettely on
edesvastuutonta ja anteeksiantama­tonta.
Ja siitä on päästävQ.
Miten voitaisi nällä epäkohtia pois­taa?
Miten saisimme yleisön innostu,
neina odottamaan ja tulemaan tilal-suukslimme?
Enslksikip, kalkki ohjelma-, Juhla-ja
näytöstilaisuutemme olisi ilmoitet­tava
hyvin. Ei ainoastaan kirjoitta­malla
niistä kansankirjeissä, mutta 11-
niolttamalla paikallisesti lentolehti­sillä,
kokoustilaisuuksissa, plakaateil­la
eikä olisi ensinkään pahitteeksi,
vaikka yhdistyksemme ottaisivat ta­vaksi
enempi käyttää maksullisia i l -
motuksia lehdissämme. Tosin monilla
yhdistyksillä on hyvä tapa ilmoittaa
omissa lehdissämme tilaisuuksistaan
mutta näitä on valitettavasti vielä
suhteellisesti vähän. Puhetilaisuudet
on ehdottomasti ilmoitettava ja val­mistettava
myöskin hjrvin.
Entäs ohjelman hankinta. Se on
hankittava ja valmistettava erikoistl-laisuuksiin
päivän tarkoituksia vastaa­vaksi.
Mutta mistä saada erikoista oh­jelmaa?'"
kysyttänee. Sitä ei tietysti,
kään voi saada yhtäkkiä, ellei enna­kolta
ole ryhdytty sellaisiin tolinenpi-teisiin
että sitä ön tilaisuus saada.
Siksi tulemmekin tässä yhteen suureen
epäkohtaan yhdistyksissämme. Vain
perin harvoissa yhdist. pannaan huol-,
ta alaseurojen kehittämiselle. On saa­tava
enempi orkestereja, enempi lau­lukuoroja.
Enempi käytettävä nuoria
muslikkioppia saaneita nuorikkojam.
me. E*/;mpi yleensä harrastusta ja
kekseliäisyyttä valmistaa ja hankkia
huvittavaa, kasvattavaa, opettavaa ja
kehoittavaa ohjelmaa. Sillä mitä ovat­kaan
esimerkiksi ulkoilmajiihlamme,
ellei niissä ole soittokuntia, orkeste­reja
Ja kuoroja. Mitenkä paljon mie­lenkiintoa
niihin lisäävätkään sirot
voimlsteluesltykset ja urheilukilpailut.
Ja kuka voi välttää, etteikö esimer­kiksi
kesklvaltlolssa voida lukematto­mille
palkolUe organisoida vähäisellä
avunannolla Ja alkuunpanolla nuor­temme
keskuudesta voimistelu- ja ur-helluseuroja.
Sama pitää palkkansa
nuorten orkesterelhln nähden.
Vähällä kekseliäisyydellä voidaan
panna kokoon mainiolta ohjelmaesi­tyksiä,
varsinkin erikolstllalsuukslln.
Tämän kirjoittaja mainitsee pari esi­merkkiä-
Viime kesäisissä Cloquetin
nuorisokursslen lopettajaisjuhllssa e.
sittlvät muutamat tytöt tavattoman
miellyttävän mutta samalla aatteelli­sesti
kasvattavan ja tilaisuuteen so­pivan
vuoropuhelukuvaelman, heitel­len
vitsejä, pistäen välillä lauluksi,
tanssiksi ja taas muuttaen puhelun
vakavaksi poliittiseksi agitatsioniksi.
Äskettäin pidetyn Keskusosuuskiinnan
vuosikokouksen iltamissa esitti kes.
kusosuuskunnan henkilökunnan nuo­ret
yarsih mainiosti sommitellun o-perettl-
kuvoelman lauluineen, tanssei­lleen
ja keskusteluineen. Esitys oli
mainiota propagandaa osuustoimin­nan
puolesta, yhdistettynä työväen
lakkotalsteluun ja työväenliikkeen y-leislln
luokkaharrastuksiin.
Miksi ei useammin pyydetä nuori­amme
esiintymään? Miksi ei anneta
heille tehtäviä? Miksi ei keholteta
heitä nuorilla vilkkailla aivoillaan
keksimään uutuuksia rikastuttamaan
ohjelmistoamme ja siten vetämään
lukuisempaa yleisöä tilaisuuksiimme?
Kieltämättä monin palkoin on ole­massa
vaikeuksia kunnollisen ohjel­man
hankinnassa. Mutta valkeudet
täytyvät muodostua kannustimeksi
suurempaan - yritteliäisyyteen. Ja yrit­teliäisyyden
seurapiksena tulee ole­maan
varmasti parempi ja monipuo­lisempi
ohjelma tilaisuuksissamme.
Emme saa kiteytyä pysymään vanhois­sa
kaavoissa. Me pyrimme luomaan
uuden yhteiskunnan. Meidän täytyy
niin muodoin kaikilla aloilla kasvaa
uuden luojiksi. Ohjelmatilalsuuksiem-me
ja juhliemme järjestely kaipaa
huutavastl tällaista uutuuden luomis­ta.
—' H. P.
TOINE-N' PAINO:",.
Toimittanut ja kuvitt.mut
K. A. SUVANTO.
Kesäkoulut, lapset ja lasten vanhemmat ilolla ter­vehtivät
uutta "Lasten kirjan" laajennettua pai­nosta.
Kirja sisältää 42 lyhyttä lukua. Ainehisto
on enimmäkseen luonnosta: eläin-, lintu- ja kasvi­maailmasta;
luvut kirjotettu hauskaan ja opetta­vaan
muotoon, ja vsJaistu sopivilla kuvilla.
"Hauska kirja*', käytettäväksi "Lasten kirjan**
ohella lukukirjana, valmistuu noin kahden viikon
kuluessa. Tilaamaan molempia!
Kesäkouluja perustamaan joka paikkakunnalle!
Ohjelmisto ja suosituksia, mitä kirjoja voi kouluis­sa
käyttää, lähetetään vapaeisti.
Lasten kirja, sidottuna aistikkaisiin kansiin, mak­saa
vain $L00. Lähettäkää tilaus ajoissa! .
isen ven
KlrJ. P. ArskiJ — Suom. Petri
Pavlovskln kasarmilla vallitsi Jännit­tynyt
mieliala: odotettUn Jotakin ta­vatonta.
Kaikki kävelivät kuin Jotakin kuun­nellen.
Puhuttiin, että työläiset —
opetuskomexmuskuiman vääpelin So-hovin
kertoman mukaan, — "tahtovat
keittää puuroa". "Mutta en usko siltä
tulevan mitään kunnollista, sUlä kaik­ki
voima on näissä, sanoi hän osoitta­en
kivääreitä, jotka ,oll asetettu riviin
likaisen, kosteudesta kellastuneen sei­nän
viereen.
Mutta tästä huolimatta alettiin ka­sarmilla
puhua puoliääneen työläisten
mahdollisesta esiintymisestä. '
^ Mutta ketäs vastaan he sitten ai­kovat
esiintyä? — kysyi punastuen
valkoverinen, viiksetön, sinisilmäinen,
hyväsydäminen ja yksikertainen Ivah
Mahototskin , opetuskomennuskunnan
nuorin sotilas.
-^Tietty, ketä vastaan — hymähti
salaperäisesti Sohov. — ja katsahtaen
varovasti ympärilleen lisäsi:
— Tsarismia vastaan, sinä pölkky-pää..'.
— Vai-sitä se on. — tuumi Maho­totskin
miettivästi päätään nyökyttäen.
— Mutta., tai miten se niin?.. Sa­nokaamme
esim. e t t ä . . . Onko se sal­littua,
kysyi hän heittäen avomielisen
katseen sotilaihln mutta heidän syn­kät
kasvonsa Ilmaisivat selvästi, että
hän^n kysymykseensä ei vastata.
Kaikki ajattelivat itsekseen jännit-t
j T i e i c ä ja haluttomasti vaihtoivat sar
nan parhaimman ystävänsäkin kans-sa.
Lopulta annettiin opetuskomennus-kunnalle
määräys olla valmiina täysls.
sä aseissa hälyjrtykssn var-alta.
Kolme päivää ja j'ötä perätysten
feyötiln Ja nukiittlln riisuutumatta;
neljäntenä päivänä tuli määräys astua
ulos kasarmista.
Edeltäpäin jo annettiin sotilaille
muutamia kymmeniä jllsäpatruunia yli
tavallisen määrän.
Ennen kasarmista poistamista lersi
kuin pommi opetuskomennuskunnan
huoneisiin rykmentin päälUkkö ja ter­vehtimättä
"poikia" alkoi luetella
"vanhaa ja uutta kahdeksi vuodeksi
eteenpäin" — niinkuin pavlovskilal-set
sanoivat.
— Miten sinä seisot? Entäs sinä?
Niinkö tulee kivääriä pidellä.
Rykmentin päällikkö huusi ja me­telöi.
Halusi mahdollisimman paljon
peloittaa "lampaita" kuten hän aina
sotilaita nimitti. "Lampaat" söivät la­sisella
rävähtämättömällä katseellaan
päällikköä.
— Sinulta on remmi löysällä. Mik­si
et kiristä? Pirun nukke — ja pääl­likkö
tuuppasi nyrkillä Mahototskinia
mahaan.
Hän villiintyi yhä'enemmän. Otsalle
kohosivat punaiset ^ täplät. Kasvot
hehkuivat.
— Ja lenkitkin likaiset. Huomen­na
viideksi vuorokaudeksi arestiin. —
kääntyi hän adjutantin puoleen.
Kun oli -haukkunut koko komennus-kunnan,
alkoi päällikkö puhua, joka
sanaa painostaen:
— Muistakaa velvollisuutenne. Kuul­tava
ja täytettävä kaikki mitä pääUf.
köt määräävät. Käskevät ampumaan
— ampukaa: Patruuneja-älkää sääs­täkö.
Ne. jotka eivät tottele, ammu­taan
heti. Kuuletteko tyhmsrit. Ja
nyt, — käyden — mars.
n .
Kun pavlovskilaiset saapuivat Nevs­kille,
niin heille heti selvisi, että puu­ro,
josta heille puhui vääpeli Sohov,
— jo kiehuu.
Rinnassa tuntui sekava levottomuus.
Tuntui, että kadulla valmistuu jotain
suurta, tavatonta.
Paksu ja täyteläinen Sohov rypisti
synkästi kulmakarvojaan ja kuunteli
vaiteliaana päällikön määräyksiä, tä­män
polttaessa paperossia niinkuin el
mitään olisi tapahtumassa.
Mahototskin yksin oli rauhallinen,
huoleton. Hänestä näytti siltä, että
kalkki toisetkin kuten. hän, eivät
ajattele mitään erikoista ja katsovat
tätä komennusta kuin tavallista velvol­lisuuttaan,
joka on , täytettävä, cilW
niin on määrätty!
Mutta silti, kun sotilaita käskettiin
hajaantumaan ketjuun • ja heittäyty­mään
maahan, Mahotptskinin mieli­ala
laski.
— Pyhät isät! Mitäs tämä tällai­nen
on? / Ja sitten äkkiä, kuin piikki,
pisti kipeästi ajatus joka tuntui us­komattomalta.
— Mutta jos käske­vät
ampumaan. Päällikkö sanoi, että
patruuneja ei saa säästää. Ken ei tot­tele,
se ammutaan... Mitenkä se
niin?... Ketä rupean ampumaan?...
Mahototskin lojui lumessa ja päätti
olla kysymättä naapuriltaan, joka
oli kahden askeleen päässä.
— Mutta mitäs minä hupsu, en ar­vannut,
— muisti hän äkkiä. — Kasar
mlssa'pulhuivat.... Ne ovat — työ­läisiä.
Kai se niin onkin.
— Miksi me r>'hdymme ampumaan
työläisiä? Voi vihreä kuusi, — huo­kasi
hän. ,
Hän rypisti pinnistyneesti otsaansa.
Lopulta hänen päässään tuntui valke­nevan.
— Kapina, — tuskin kuuluvasti
kuiskasivat hänen' huulensa. — No
niin... Se se juuri onkin: kapinoivat
ja lähtivät tsarismia vastaan, niin
muistaakseni, puhui vääpeli... Mut­ta
miksi he kapinoivat? — jatkoi hän
ajatusta edelleen.
Mutta silloin näkyi illan hämäräs.
Kustantajat ja levittäjät:
ETEENPÄIN,
Sta. A, >'orcesler, Mas
VAPAUS,
Box 69, Sudbury, Qnt.
TYÖMIES,
Box 553, Saperior, Wis.
TOVERI,
Box 99, Astoris,
sä, lyhtyjen valossa, tyhjällä kadulla
pisteitä, käyden yhä suuremmiksi ja
suuremmiksi. Vähitellen ne yhtyivät
yhdeksi mustaksi ^pist^eksi..
— Työläiset' tulevat. — toisti hän
koneellisesti, — nyt jumi... nyt..,
alkaa, — höpisivät hänen vaalenneet
huulensa., Hän kuuli kun joku huusi
jäätävällä äänellä.
— Tulta! I /
Edelleen pitelivät hänen kätensä
lujasti kylmää kivääriä.
Luja isicu päähän, jollakin ras­kaalla
ja tylsällä. Mahototskin kääntyi
ja näki edessään komentajan lihaiset
silmät.
— Mitäs sinä hylkiö? — kihisi tä­mä
hmpaiden väUstä. — Etkö kuule
komentoa.' Ilmoitan rykmentin pääl­likölle,
— ampuvat heittiön.
— Ja hän potkaisi Mahototskinia ki­peästi
kylkeen.
"Ampulvatkohan?— tappoivatko-han
sieUä ketä, vai el?... ajatteli Ma­hototskin
jännlttyneestl, haparoiden
päätään, johon iskusta kohosi kuh­mu.
Sivukadulta näyttäytyi muutamia
varjoja hyvin lähellä, niin lähellä, «et­tä
Mahototskin voi nähdä heidän kiih­tyneet
kasvonsa ja erikoisella lois.
teellä palavat silmänsä.
— Toverit, veljet — huusi lujasti
yksi työläisistä. — Älkää ampuko. Te
sotilaat olette veljiämme. Olemme
kanssanne...
— Tulta! kuuli Mahototskin lyhyen
komennuksen, kova kipu päässä pa-koitti
hänet kuumeisesti painamaan
liipasinta.
Kuului kuiva kiväärien rätinä.. Yksi
työläisistä levitti kätensä, heilui Ja
kaatui hitiaasti raitiotielle mutta toi­set
juoksivat nopeasti kaatuneen tove­rin
luo ja kantoivat hänet sivuka­dulle.
Mahototskin tunsi koko ruumiinsa
kylmenevän. Hän värisi, antamatta
itselleen selvää käsitystä' siitä mitä pii
tapahtunut.
Hän ei kuullut uUtta kpmentoa ]a
vain siitä, että sotilaat nousivat ja
juoksivat eteenpäin hän arvasi, että
hänen on tehtävä samoin. Nousi, piti
kivääriä edessään ja koetti pysyä
toisten tasoUa.
"Kun heittäydyttiin maahan, tökJ
hän samoin.
Asetettuaan kiväärin lumeen, näki
hän edessään tumman täplän, joka
•ähkölyhdyn valossa alkoi käydä yhä
enemmän punertävaksL Hänestä
näytti, että tästä punaisesta täplästä
nousee luja huiunaava haju.
"Mitä tämä on?,.. Onko se tosiaan­kin
— verta... Sen tapetun... haa­voitetun
toverin verta".
— Andrei Matveivitsh.. Mitenkä me
kanssasi... Synnin teimme... Miten?
— Vie joukko Sadovoin kautta
Marskentän yli kasarmin lÄäkäytä-västä.
— sanoi päällikkö lujasti.
Sotilaat lähtivät lujasti stiljetuissä
riveissä. Heidän kasvoillaan näkyi
levottomuutta ja selittämätöntä pel­koa.
. '
Erikoisesti kadotti [varmuutensa ja
rauhallisuutensa vääpeU Sohov.
— Siitä vasta puuro tuli, pojat, No,
no — sanoi hän suutaan vääntäen
käänt3miättä erikoisesti kenenkään
puoleen.
— Mitä hän sillä? — kysyi Maho­totskin
Malyginllta, joka asteli hänen
rinnallaan.
— Etkö kuullut mitä puhuivat?
— Mitä — kysjri Mahototskin.
— Sitä, että neljäs komppania ka
pinol.
Mahototskin kääntyi ja tarttui kuu­meisesti
sinellin hihaan.
Päättävästi nykäsi Malygin kätensä
— No — huokasi Mahototskin.
. . . Pirut.
Hän katsahti vasta sitten, kun sai
kipeän tyrkkäyksen. Hän nousi hi­taasti
loi tylsän katseen raitiotien
kiskoon ja lähti liikkeelle vetäen^ peräs­sään
kylmää kivääriä.
— Perkeleet... kirotut, — kiiuli hän
takariaan Malyginin äänen. — Vuodat­tivat
veijesverta... turhaan, tyhjään
mitä sitten tapahtui. Silmät hämär­tyivät
alvankuin niiden eteen olisi ve­detty
punainen kangas.
— Siinä sulle no, — hymähti vi­haisesti
Malyigin. — Se veliseni e:
ole samaa kuin me...
Kun sotilaat olivat astuneet' muuta­mia
askeleita, pysähdytettiin heidät.
— Mutta mitäs Andrei Matveivitsh
me... veti Mahototskin.
— Tyhmyri — keskeytti hänet Mal­yigin.
äkisti, mutta häneUe tuli halu
ilmoittaa uutiset Mahototskinille ja
hän jatkoi: — No niin, neljäs komp­pania
sai kuulla, että me ammumme
työläisiä — kivääreihin, ja pihalle...
Mutta portista heitä ei laskettu. Ke
— takaisin kasarmeihin ja hyppivä!
ulos akkunoista... Siellä heitä vas
taan tuli rj-kmentin päällikkö revolve-reineen,
mutta he hänet pats, — ja
valmis. Mutta oletko tullut kuuroksi
kun et kuullut, kun komppanian pääl-likköilemme
puhuttiin. Ajattelitko jo­tain?
— Niin. Andrei Matveivitsh. ajat.
telin ja siksi... en kuullut sitä.
— No niin, veli... Siten se kävi
Nyt he antavat niskaan mitä kuu­luu...
— Kuka — säikähti Matotskin...
— No meidän pavlöskilaisemme.
neljäs komppania, sinä käsittämätön
Tfyi sinua... Malyigin sylkäsi ki.
roten.
— Se on varma... tosi...
Heitähän on kahdeksan tuhatta —
kuUli Mahototskin takanaan.
^ Itse olemme syyssä — puhui
Malyigin synkästL
— Niin meille piruille pitääkin...
Älä vuodata veijesverta... Sodassa —
myöskään...
SoSilaat vietiin asimtoihinsa ja käs-kettUn
olla riisumatta. Nälkäisinä ja
viluissaan he hajaantuivat kasarmllu
Kaikki kuohutti heidän asemansa epä­varmuus
ja painava tunne suoritetusta
rikoksesta.
Kun aamu valaisi akkunat, kuului
ovien, takana lujaa ääntä'ja melua.
Kaikki tulivat he tarkkaavaiseksi. He*
kiiroittivat kaulaansa kuin villit pe­dot
ja. kuuntelivat mitä tapahtui ul­kona.
Melu kävi yhä kovemmaksi.
Lopulta aukenivat ovet leveästi ja
kyimyksellä näkyi ryhmä neljäirn-jn
komppanian sotilaita.
— Hei, te pojat. Astukaa ulos...
Älkää pelätkö... Eiliset synnit annam­me
anteeksi, tai tuomitsemme — rit-ten
nähdään...
'— Ulos. Nopeasti. Kiväärit mukaan.
—-Miten? Miksi Mihin? — kuuluivat
hämmästyneet ja pelokkaat kysymyk­set.
— Perästä selvitämme: — -Mkaa ei
ole.
r—Mutta miksi heitä kiusata —huu­dahti
iso ruskeapartainen sotilas, jota
sanottiin "Virstaksi". — Katsokaa
kalkki pehmenivät. Täytyy valistaa.
Pojat, vallankumous on puhjennut.
Kuuletteko! Kalkista tehtaista ovat
polsttmeet. Nyt lähdemme linnoituk­seen
vapauttamaan tovsreitamme nel­jännestä
komppaniasta, heidät vangit­tiin
viime yönä, — yhdeksäntoista
miestä. Ehkä he eivät ols enää elos­sakaan.
Teloitettu... Mutta siellä
nähdään.
— Ymmärsittekö pojat?
— Ymmärsimme — vastasivat kaikki
kuorossa.
— Ja nyt linnoitukseen kutri yksi
mies, toverillisesti — huusi koko voi­mallaan
vahvasta rinnastaan ruskea-partainen.
Troitskin sillalla tuli jo eturiveissä
tieto, että . Petropavloskissa nostettiin
valkoinen lippu ja he ovat valmiit
antautumaan.
Hiljenevä Marseljeesi kohosi uudeJIa
voimalla. Kuolemattoman valLinkumo-ushymnin
sanat kaikuivat Nevan ylä­puolella
kauaksi — kauaksi.
Mahototskin, vaikka ei osannutkaan
sanoja, lauloi myöskin Ja tuntematto­mat
sanat tuntuivat niin ihmeellisiltä
läheisUtä ja miellyttäviltä. Hänen
sisällään joku kasvoi, kohosi ja lauloi,
ja vain syvällä — siellä kaikkein sa-laislmmassa
— liikkui jotain kidutta­van
kauheaa jota el enään koskaan
voi imhoittaa: tummanpunainen läis­kä
lumessa, jonka muistaminen poltti
kuin tuli, suru ja pelko raskaasta Ja
pahasta teosta.
ÄYioliittolait YMysYaltaiD eri valtioissa
Russell ^age Foundation järjesti
joku aika sitten eritjiTsen komitean
tutkimaan avioliittokysymystä Yh.
dysvaltain . eri valtioissa. Komiteaan
kuuluivat Mary A. Richmond, Ford S.
Hall ja Geoffrey May. Komitea on
julkaissut lyhennetyn selostuksen tut-kimuksiensa
tuloksista kysymyksessä
olevasta suhteesta.
Ensinnäkin pistää silmään, että ai­noastaan
24 vaJtiossa on voimassa
määräys, että avioliittoon yhdistämi­sen
täytyy toimittaa seremonmuodos-sa,
s.o. vihkimisen kautta. Muissa val­tioissa
on avioliitto laillinen liitto i l - ,
man virallista vihkimistä, todistajia
jä rekordeerattua sopimusta, kun­han
asianomaiset itse sopivat yhdes-säelämlsestä
avioliiton tarkoituksella.
Tällaiset "Common Law" avioliitot
ovat vielä laillisia sellaisissakin suu­rissa
ja kehittyneissä valtioissa kuin
New Yorkin, Ohion, ja Pennsylvanian
valtioissa. Huotoautetaan kumminkin,
että tätä "Common Law" tapaa käy­tetään
sangen vähän, se kun tuo
mukanaan hankaluuksia.
LaPsiavioIiitot
Vaaditun avioliittoiän suhteen on
olemassa suuria eroavaisuuksia. Jos
vanhemmat antavat luvan, voi 12 vuo­den
ikäinen tyttö mennä avioliittoon
seuraavissa valtioissa: Coloradossa,
Floridassa, Idahossa, Louisiännassa,
Mainessa. Tennessessa ja Virginiassa.
Muissa valtioissa on korkeampi ikä­vaatimus
tyttöjen suhteen avioliit­toon
pääsylle, tavallisesti 14—16 vuot.
ta, vaikka kahdessatoista valtiossa,
joissa alin Ikäraja avioliitolle ori 16
vuotta, eräät tuomarit voivat toimit­taa
vihkimisen nuoremmankin kanssa,
jos eräät asiat niin' vaativat ja sel­lainen
katsotaan suotavaksi. New
Hampshiren valtiossa on alin.ikäraja
tytön avioliittoon pääsylle 18 vuotta,
kaksi vuotta korkeampi kuin mi-sään
muussa valtiossa koko maassa.
Vanhempien taikka kasvattajan
suostumus vaaditaan jokaisessa val­tiossa,
jos jompikumpi avioliittoon
pyrkijöistä on nuorempi kuin laki
säätää avioliittoon pääsylle.
"Lapsimorsiamet" näyttävät olevan
yleisempiä ulkomailla sj'ntyneiden
kuin maassa syntyneiden kesken, ja
kaikkein yleisimpiä Italiassa synty­neiden
tyttöjen joukossa. Toimeenpan­nut
tutkimukset osoittavat, että lap-simorsian-
ayioliitot useimmissa ta­pauksissa
päättyvät onnettomasti, sil­lä
nuori vaimo useassa tapauksessa
sortuu taikka, syntjry perheseikkauk-sia,
kun perheen nuori emäntä on
Ulan lapsekas käsittämään perheteh-täviä
taikka Ulan heikko liiitä toi­mittamaan.
Siten suuri osa sellai­sista
avioliitoista päättyy avioeroon
taikka perheasioita selvittelevissä oi­keuksissa.
Russel Sage Säätiön tutkijakomi-tea
on sitä mieltä, että tjijön avo­liittoon
menemisen ikäraja riippuu
suuressa määrin ilmarsalasta] sillä
kehitys täysi-ikäisyyteen riippuu siitä.