1929-05-15-06 |
Previous | 6 of 8 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 6 Keskiviikkona, toukok. 15 p:nä—Wed^ May 15 No. 114 — 1929 i i i i i ja ohjel järjes H i l l Kim on joutunut tekemään havaintoja juhlien ja ohjelmatilaisuiiksien järjestelyihin nähden Amerikan suomalaisten keskuudessa, ei voi olla panematta merkille niitä suuria puut. teellisuuksia mitä siinä ilmenee. Ottamalla nämä eiÄkohdat julkisen keskustelun alaiseksi, voitanee siinä suhteessa saada aikaan korjauksia. T>|cjtfcikiTi täytyy sanoa, että mei. dän tilaisuutemme ovat yleemä sangen kehnosti ilmoitettuja Ja puutteellisesti valmistettuja. Ottakaamme esimerkiksi puhetilaisuudet. Allekirjoittanut on tehnjt havainnon, että jos on hanuritanssit tai näjrtelmätilaisuus taikka jokin markkina-Utama, innostuvat kirjeenvaihtajamme puustaa-maan niitä sanomalehdissämme pals. tamäärin. Kuvataan kuinka köykäinen ja räiskyvä tämä tilaisuus tulee olemaan. Mutta annappa olla, että puhuja on tulossa. Siitä ei' muisteta kirjeenvaihtajamme mainita moniltakaan paikkakunnilta el ennen eikä jälkeen. Monasti ei panna edes min. käänlaista ilmotusta yhdistyksen kokoushuoneen seinille, ei siitä myöskään ilmoiteta ennakolta muissa ko-koustilaisuuksissa. Puhetilaisuuden onnistuminen jätetään kokonaan sat. tuman varaan. Eipä edes yhdistyksen jäsenistö pidä velvollisuutenaan saapua ja olla ^linä suhteessa esimerkillinen, puhumattakaan siltä että agl. leeraislvat tilaisuuteen muita. Mutta vaikka paikalliset toverit eivät ole tehneet mitään tai hyvin vähän, odo. tetaan että puhujan pitäisi kyetä innostumaan ja onnistumaan tällaisten olosuhteiden'vallitessa. Ja kuitenkin on kalkki ennakkovalmistelut, tilaisuuden järjestäminen Ja yleisön osanotto Juuri suuri tekijä puhetilaisuuden onnistumiseen. Jos puhuja näkee valmis, telulssa hyvää tahtoa, näkee Ijuullja-kunnan kantajoukon olevan eloisan, min hänkin voi imeä siitä Innostusta ja pitää onnistuneen puheen. Mitä tulee ohöelmatllalsuuksiimme. niin niihin nähden on yhtä kehnosti asian laita. Eijsinnäkin ohjelma on muutamia poikkeuksia lukuunottamatta huonosti valikoitua Ja valmistama-tonta Ja esitetään heikosti Ja kehnos-tL Esimerkiksi, ohjelman esittäjä mestyy yleisön eteen ja ilman mitäär, valmisteluja, mikä kokoalsia yleisön paikoilleen esittää hän että "nyt on seuraava niunero ohjelmassa puhe". "Seuraava numero" ön tullut niin. tavanmukaiseksi, että ohjelman esittäjä esittää ensimälsenkln numeron "seuraavana". Ohjelman esittäjän tulisi ensinnä suorittaa« Wissit valmistelut. ' mikä kokoaisi yleisön paikoilleen Ja ä. settalsi sen rauhasia i-tumaan Ja val-mistmnaan vastaanottavaksi esitettävää ohjelmaa. Parhaana keinona tässä suhte>**i oilsl saada, joko orkeste. rin föittoa tai pianosoolo. Mutta vaikka ympärillämme kasvaa nuoriso Jolla on musikaallisla talpiunuksia ja saa siinä suhteessa opetusta kouluissa seka ottaen yksityistunteja, liian vähän käytetään - nuorten avuja monit nalstuttamassa ohjelmaamme. . Yhtfi . paljon on taitamattomuutta ohjelman esitylcsen, alkamisessa^ samaa järjestelykyvyn puutetta Ilmenee jyleensä ohjelmanumeroiden järjestyksen asettamisessa. Alvan Ulan usein ' saa nähdä esitettävän sangep remuavan kupletin vakavan puheen tai Jonkun muim vakavan ohjelmanumeron pääUe. KupleteUla jotka sisältävät hy. vää huumoria, on palkkansa ohjelmls-tcssamme, mutta jos ne esitetään s.o-pimattomassa kohdassa ohjelmistossa, särkee se timnelmaa, mink» ;oku muu vakavampi ohjelmanumero on antanut. Näiden edelläviitattujen seikkojen vuoksi on hyvin tärkeä, että ohjelman esittäjäksi nimitetään toveri, jolla on siihen kok>riusta ja taipumusta tai sitfcsn on 'toverien jotka tuohon toi. meen joutuvat, otettava tehtävänsä vastuulUsesti ja huolellisesti, koska ohjelman esittelyllä on tärkeä psykologinen vaikutus ohjelman kokonaisuuteen. Katsokaamme sitten erikoisia juhlatilaisuuksia, sellaisia kuten Lenin juhla, Venäjän ' vallankumousjuhla. Vappujuhla. Useinkin puuttuu ohjelmasta ja valmisteluista sitä, mikä antaisi näille suurille juhlapäiville niille ansaitun leiman Ja tehoisuuden. Puheissa kyllä jo miltei poikkeuksetta käsitellään päivän merkitystä ja sen velvoitusta meihin. Mutta puuttuu multa ulkokohtaisia valmistuksia. Harvoin näkee suomalaisissa Lenin-Juh. lissamme Lenin-kuvaa tai muita ko. ristelta, mikä antaisi yleisölle tarkoi- , tetun psykologisen vaikutuksen ja valmistaisi sitä hetken hartauteen ja vakavuuteen. Venäjän vallankumousjuhlista samoin puuttuu tunnuslauset. ta. Vap^utilaisuus on samanlainen kuin muutkin tilaisuudet, ei mitään tunnuslauseita, el mitään koristeita, Jotka antaisivat juhlatunnelman. Yleensäkin on haallemme dekoratsl-onl laiminlyöty. Aina sama harmaa, pesslmiistlnen vaikutus. Yhdistysten vuosijuhlat, kymmen-/ kaksikymmen- ja kakslkyrnmen-vlisl-vuotisjuhlat laiminlyödään valmistella. Usein unohdetaan esittää nuoremmalle väelle ja myöhemmin mukaantul-lellle yl/lstä historiikkia, katsausta ja kokonaistaustaa toiminnastamme, millä oUsl tärkeä vaikutus Ja mikä kasvattaisi heitä tehtäviimme ja auttaisi paremmin niitä ymmärtämään. Ulkoilmajuhlien valmistelut ovat myös monasti surkuteltavan kehnot. Päätetään vain panna toimeen 'pik-nekkl', pyydetään puhuja ja jätetään kaikki miiu menemään vanhaa latua ja ilman erikoisemmitta valmisteluitta Ja kuitenkin ulkoilmatilaisuutemme voisivat muodostua Juhlallisiksi ja vai. kutukseltaan tärkeiksi. Harvoin viitsitään lyödä kokoon ohjelmakoroketta, •Josta esitys joko tuntuisi paljon, juhlallisemmalta ja ulkoilmassa kuulu, vammalta, puhumattakaan siltä että ohjelmakoroketta millään tavoin koris. tettaisl tai somistettaisi. Sitten surkeaa kurin puutetta. Ei ole ensinkään harvinaista, että kuin toiset komitean Jäsenet puuhaavat parhaansa mukaan Ja ohjelman esittäjäkin oh pyydellyt kasaan' sievoise!)i ohjelmalistan, jäävät monet ohjelman suorittajat ilman minkäänlaista ilmoitusta pois tilaisuudesta tai sitten viime tingassa Umoltten el tulevansaw kaan esittämään lupaamaansa ohjelmanumeroa. Tällainen menettely on edesvastuutonta ja anteeksiantamatonta. Ja siitä on päästävQ. Miten voitaisi nällä epäkohtia poistaa? Miten saisimme yleisön innostu, neina odottamaan ja tulemaan tilal-suukslimme? Enslksikip, kalkki ohjelma-, Juhla-ja näytöstilaisuutemme olisi ilmoitettava hyvin. Ei ainoastaan kirjoittamalla niistä kansankirjeissä, mutta 11- niolttamalla paikallisesti lentolehtisillä, kokoustilaisuuksissa, plakaateilla eikä olisi ensinkään pahitteeksi, vaikka yhdistyksemme ottaisivat tavaksi enempi käyttää maksullisia i l - motuksia lehdissämme. Tosin monilla yhdistyksillä on hyvä tapa ilmoittaa omissa lehdissämme tilaisuuksistaan mutta näitä on valitettavasti vielä suhteellisesti vähän. Puhetilaisuudet on ehdottomasti ilmoitettava ja valmistettava myöskin hjrvin. Entäs ohjelman hankinta. Se on hankittava ja valmistettava erikoistl-laisuuksiin päivän tarkoituksia vastaavaksi. Mutta mistä saada erikoista ohjelmaa?'" kysyttänee. Sitä ei tietysti, kään voi saada yhtäkkiä, ellei ennakolta ole ryhdytty sellaisiin tolinenpi-teisiin että sitä ön tilaisuus saada. Siksi tulemmekin tässä yhteen suureen epäkohtaan yhdistyksissämme. Vain perin harvoissa yhdist. pannaan huol-, ta alaseurojen kehittämiselle. On saatava enempi orkestereja, enempi laulukuoroja. Enempi käytettävä nuoria muslikkioppia saaneita nuorikkojam. me. E*/;mpi yleensä harrastusta ja kekseliäisyyttä valmistaa ja hankkia huvittavaa, kasvattavaa, opettavaa ja kehoittavaa ohjelmaa. Sillä mitä ovatkaan esimerkiksi ulkoilmajiihlamme, ellei niissä ole soittokuntia, orkestereja Ja kuoroja. Mitenkä paljon mielenkiintoa niihin lisäävätkään sirot voimlsteluesltykset ja urheilukilpailut. Ja kuka voi välttää, etteikö esimerkiksi kesklvaltlolssa voida lukemattomille palkolUe organisoida vähäisellä avunannolla Ja alkuunpanolla nuortemme keskuudesta voimistelu- ja ur-helluseuroja. Sama pitää palkkansa nuorten orkesterelhln nähden. Vähällä kekseliäisyydellä voidaan panna kokoon mainiolta ohjelmaesityksiä, varsinkin erikolstllalsuukslln. Tämän kirjoittaja mainitsee pari esimerkkiä- Viime kesäisissä Cloquetin nuorisokursslen lopettajaisjuhllssa e. sittlvät muutamat tytöt tavattoman miellyttävän mutta samalla aatteellisesti kasvattavan ja tilaisuuteen sopivan vuoropuhelukuvaelman, heitellen vitsejä, pistäen välillä lauluksi, tanssiksi ja taas muuttaen puhelun vakavaksi poliittiseksi agitatsioniksi. Äskettäin pidetyn Keskusosuuskiinnan vuosikokouksen iltamissa esitti kes. kusosuuskunnan henkilökunnan nuoret yarsih mainiosti sommitellun o-perettl- kuvoelman lauluineen, tansseilleen ja keskusteluineen. Esitys oli mainiota propagandaa osuustoiminnan puolesta, yhdistettynä työväen lakkotalsteluun ja työväenliikkeen y-leislln luokkaharrastuksiin. Miksi ei useammin pyydetä nuoriamme esiintymään? Miksi ei anneta heille tehtäviä? Miksi ei keholteta heitä nuorilla vilkkailla aivoillaan keksimään uutuuksia rikastuttamaan ohjelmistoamme ja siten vetämään lukuisempaa yleisöä tilaisuuksiimme? Kieltämättä monin palkoin on olemassa vaikeuksia kunnollisen ohjelman hankinnassa. Mutta valkeudet täytyvät muodostua kannustimeksi suurempaan - yritteliäisyyteen. Ja yritteliäisyyden seurapiksena tulee olemaan varmasti parempi ja monipuolisempi ohjelma tilaisuuksissamme. Emme saa kiteytyä pysymään vanhoissa kaavoissa. Me pyrimme luomaan uuden yhteiskunnan. Meidän täytyy niin muodoin kaikilla aloilla kasvaa uuden luojiksi. Ohjelmatilalsuuksiem-me ja juhliemme järjestely kaipaa huutavastl tällaista uutuuden luomista. —' H. P. TOINE-N' PAINO:",. Toimittanut ja kuvitt.mut K. A. SUVANTO. Kesäkoulut, lapset ja lasten vanhemmat ilolla tervehtivät uutta "Lasten kirjan" laajennettua painosta. Kirja sisältää 42 lyhyttä lukua. Ainehisto on enimmäkseen luonnosta: eläin-, lintu- ja kasvimaailmasta; luvut kirjotettu hauskaan ja opettavaan muotoon, ja vsJaistu sopivilla kuvilla. "Hauska kirja*', käytettäväksi "Lasten kirjan** ohella lukukirjana, valmistuu noin kahden viikon kuluessa. Tilaamaan molempia! Kesäkouluja perustamaan joka paikkakunnalle! Ohjelmisto ja suosituksia, mitä kirjoja voi kouluissa käyttää, lähetetään vapaeisti. Lasten kirja, sidottuna aistikkaisiin kansiin, maksaa vain $L00. Lähettäkää tilaus ajoissa! . isen ven KlrJ. P. ArskiJ — Suom. Petri Pavlovskln kasarmilla vallitsi Jännittynyt mieliala: odotettUn Jotakin tavatonta. Kaikki kävelivät kuin Jotakin kuunnellen. Puhuttiin, että työläiset — opetuskomexmuskuiman vääpelin So-hovin kertoman mukaan, — "tahtovat keittää puuroa". "Mutta en usko siltä tulevan mitään kunnollista, sUlä kaikki voima on näissä, sanoi hän osoittaen kivääreitä, jotka ,oll asetettu riviin likaisen, kosteudesta kellastuneen seinän viereen. Mutta tästä huolimatta alettiin kasarmilla puhua puoliääneen työläisten mahdollisesta esiintymisestä. ' ^ Mutta ketäs vastaan he sitten aikovat esiintyä? — kysyi punastuen valkoverinen, viiksetön, sinisilmäinen, hyväsydäminen ja yksikertainen Ivah Mahototskin , opetuskomennuskunnan nuorin sotilas. -^Tietty, ketä vastaan — hymähti salaperäisesti Sohov. — ja katsahtaen varovasti ympärilleen lisäsi: — Tsarismia vastaan, sinä pölkky-pää..'. — Vai-sitä se on. — tuumi Mahototskin miettivästi päätään nyökyttäen. — Mutta., tai miten se niin?.. Sanokaamme esim. e t t ä . . . Onko se sallittua, kysyi hän heittäen avomielisen katseen sotilaihln mutta heidän synkät kasvonsa Ilmaisivat selvästi, että hän^n kysymykseensä ei vastata. Kaikki ajattelivat itsekseen jännit-t j T i e i c ä ja haluttomasti vaihtoivat sar nan parhaimman ystävänsäkin kans-sa. Lopulta annettiin opetuskomennus-kunnalle määräys olla valmiina täysls. sä aseissa hälyjrtykssn var-alta. Kolme päivää ja j'ötä perätysten feyötiln Ja nukiittlln riisuutumatta; neljäntenä päivänä tuli määräys astua ulos kasarmista. Edeltäpäin jo annettiin sotilaille muutamia kymmeniä jllsäpatruunia yli tavallisen määrän. Ennen kasarmista poistamista lersi kuin pommi opetuskomennuskunnan huoneisiin rykmentin päälUkkö ja tervehtimättä "poikia" alkoi luetella "vanhaa ja uutta kahdeksi vuodeksi eteenpäin" — niinkuin pavlovskilal-set sanoivat. — Miten sinä seisot? Entäs sinä? Niinkö tulee kivääriä pidellä. Rykmentin päällikkö huusi ja metelöi. Halusi mahdollisimman paljon peloittaa "lampaita" kuten hän aina sotilaita nimitti. "Lampaat" söivät lasisella rävähtämättömällä katseellaan päällikköä. — Sinulta on remmi löysällä. Miksi et kiristä? Pirun nukke — ja päällikkö tuuppasi nyrkillä Mahototskinia mahaan. Hän villiintyi yhä'enemmän. Otsalle kohosivat punaiset ^ täplät. Kasvot hehkuivat. — Ja lenkitkin likaiset. Huomenna viideksi vuorokaudeksi arestiin. — kääntyi hän adjutantin puoleen. Kun oli -haukkunut koko komennus-kunnan, alkoi päällikkö puhua, joka sanaa painostaen: — Muistakaa velvollisuutenne. Kuultava ja täytettävä kaikki mitä pääUf. köt määräävät. Käskevät ampumaan — ampukaa: Patruuneja-älkää säästäkö. Ne. jotka eivät tottele, ammutaan heti. Kuuletteko tyhmsrit. Ja nyt, — käyden — mars. n . Kun pavlovskilaiset saapuivat Nevskille, niin heille heti selvisi, että puuro, josta heille puhui vääpeli Sohov, — jo kiehuu. Rinnassa tuntui sekava levottomuus. Tuntui, että kadulla valmistuu jotain suurta, tavatonta. Paksu ja täyteläinen Sohov rypisti synkästi kulmakarvojaan ja kuunteli vaiteliaana päällikön määräyksiä, tämän polttaessa paperossia niinkuin el mitään olisi tapahtumassa. Mahototskin yksin oli rauhallinen, huoleton. Hänestä näytti siltä, että kalkki toisetkin kuten. hän, eivät ajattele mitään erikoista ja katsovat tätä komennusta kuin tavallista velvollisuuttaan, joka on , täytettävä, cilW niin on määrätty! Mutta silti, kun sotilaita käskettiin hajaantumaan ketjuun • ja heittäytymään maahan, Mahotptskinin mieliala laski. — Pyhät isät! Mitäs tämä tällainen on? / Ja sitten äkkiä, kuin piikki, pisti kipeästi ajatus joka tuntui uskomattomalta. — Mutta jos käskevät ampumaan. Päällikkö sanoi, että patruuneja ei saa säästää. Ken ei tottele, se ammutaan... Mitenkä se niin?... Ketä rupean ampumaan?... Mahototskin lojui lumessa ja päätti olla kysymättä naapuriltaan, joka oli kahden askeleen päässä. — Mutta mitäs minä hupsu, en arvannut, — muisti hän äkkiä. — Kasar mlssa'pulhuivat.... Ne ovat — työläisiä. Kai se niin onkin. — Miksi me r>'hdymme ampumaan työläisiä? Voi vihreä kuusi, — huokasi hän. , Hän rypisti pinnistyneesti otsaansa. Lopulta hänen päässään tuntui valkenevan. — Kapina, — tuskin kuuluvasti kuiskasivat hänen' huulensa. — No niin... Se se juuri onkin: kapinoivat ja lähtivät tsarismia vastaan, niin muistaakseni, puhui vääpeli... Mutta miksi he kapinoivat? — jatkoi hän ajatusta edelleen. Mutta silloin näkyi illan hämäräs. Kustantajat ja levittäjät: ETEENPÄIN, Sta. A, >'orcesler, Mas VAPAUS, Box 69, Sudbury, Qnt. TYÖMIES, Box 553, Saperior, Wis. TOVERI, Box 99, Astoris, sä, lyhtyjen valossa, tyhjällä kadulla pisteitä, käyden yhä suuremmiksi ja suuremmiksi. Vähitellen ne yhtyivät yhdeksi mustaksi ^pist^eksi.. — Työläiset' tulevat. — toisti hän koneellisesti, — nyt jumi... nyt.., alkaa, — höpisivät hänen vaalenneet huulensa., Hän kuuli kun joku huusi jäätävällä äänellä. — Tulta! I / Edelleen pitelivät hänen kätensä lujasti kylmää kivääriä. Luja isicu päähän, jollakin raskaalla ja tylsällä. Mahototskin kääntyi ja näki edessään komentajan lihaiset silmät. — Mitäs sinä hylkiö? — kihisi tämä hmpaiden väUstä. — Etkö kuule komentoa.' Ilmoitan rykmentin päällikölle, — ampuvat heittiön. — Ja hän potkaisi Mahototskinia kipeästi kylkeen. "Ampulvatkohan?— tappoivatko-han sieUä ketä, vai el?... ajatteli Mahototskin jännlttyneestl, haparoiden päätään, johon iskusta kohosi kuhmu. Sivukadulta näyttäytyi muutamia varjoja hyvin lähellä, niin lähellä, «että Mahototskin voi nähdä heidän kiihtyneet kasvonsa ja erikoisella lois. teellä palavat silmänsä. — Toverit, veljet — huusi lujasti yksi työläisistä. — Älkää ampuko. Te sotilaat olette veljiämme. Olemme kanssanne... — Tulta! kuuli Mahototskin lyhyen komennuksen, kova kipu päässä pa-koitti hänet kuumeisesti painamaan liipasinta. Kuului kuiva kiväärien rätinä.. Yksi työläisistä levitti kätensä, heilui Ja kaatui hitiaasti raitiotielle mutta toiset juoksivat nopeasti kaatuneen toverin luo ja kantoivat hänet sivukadulle. Mahototskin tunsi koko ruumiinsa kylmenevän. Hän värisi, antamatta itselleen selvää käsitystä' siitä mitä pii tapahtunut. Hän ei kuullut uUtta kpmentoa ]a vain siitä, että sotilaat nousivat ja juoksivat eteenpäin hän arvasi, että hänen on tehtävä samoin. Nousi, piti kivääriä edessään ja koetti pysyä toisten tasoUa. "Kun heittäydyttiin maahan, tökJ hän samoin. Asetettuaan kiväärin lumeen, näki hän edessään tumman täplän, joka •ähkölyhdyn valossa alkoi käydä yhä enemmän punertävaksL Hänestä näytti, että tästä punaisesta täplästä nousee luja huiunaava haju. "Mitä tämä on?,.. Onko se tosiaankin — verta... Sen tapetun... haavoitetun toverin verta". — Andrei Matveivitsh.. Mitenkä me kanssasi... Synnin teimme... Miten? — Vie joukko Sadovoin kautta Marskentän yli kasarmin lÄäkäytä-västä. — sanoi päällikkö lujasti. Sotilaat lähtivät lujasti stiljetuissä riveissä. Heidän kasvoillaan näkyi levottomuutta ja selittämätöntä pelkoa. . ' Erikoisesti kadotti [varmuutensa ja rauhallisuutensa vääpeU Sohov. — Siitä vasta puuro tuli, pojat, No, no — sanoi hän suutaan vääntäen käänt3miättä erikoisesti kenenkään puoleen. — Mitä hän sillä? — kysyi Mahototskin Malyginllta, joka asteli hänen rinnallaan. — Etkö kuullut mitä puhuivat? — Mitä — kysjri Mahototskin. — Sitä, että neljäs komppania ka pinol. Mahototskin kääntyi ja tarttui kuumeisesti sinellin hihaan. Päättävästi nykäsi Malygin kätensä — No — huokasi Mahototskin. . . . Pirut. Hän katsahti vasta sitten, kun sai kipeän tyrkkäyksen. Hän nousi hitaasti loi tylsän katseen raitiotien kiskoon ja lähti liikkeelle vetäen^ perässään kylmää kivääriä. — Perkeleet... kirotut, — kiiuli hän takariaan Malyginin äänen. — Vuodattivat veijesverta... turhaan, tyhjään mitä sitten tapahtui. Silmät hämärtyivät alvankuin niiden eteen olisi vedetty punainen kangas. — Siinä sulle no, — hymähti vihaisesti Malyigin. — Se veliseni e: ole samaa kuin me... Kun sotilaat olivat astuneet' muutamia askeleita, pysähdytettiin heidät. — Mutta mitäs Andrei Matveivitsh me... veti Mahototskin. — Tyhmyri — keskeytti hänet Malyigin. äkisti, mutta häneUe tuli halu ilmoittaa uutiset Mahototskinille ja hän jatkoi: — No niin, neljäs komppania sai kuulla, että me ammumme työläisiä — kivääreihin, ja pihalle... Mutta portista heitä ei laskettu. Ke — takaisin kasarmeihin ja hyppivä! ulos akkunoista... Siellä heitä vas taan tuli rj-kmentin päällikkö revolve-reineen, mutta he hänet pats, — ja valmis. Mutta oletko tullut kuuroksi kun et kuullut, kun komppanian pääl-likköilemme puhuttiin. Ajattelitko jotain? — Niin. Andrei Matveivitsh. ajat. telin ja siksi... en kuullut sitä. — No niin, veli... Siten se kävi Nyt he antavat niskaan mitä kuuluu... — Kuka — säikähti Matotskin... — No meidän pavlöskilaisemme. neljäs komppania, sinä käsittämätön Tfyi sinua... Malyigin sylkäsi ki. roten. — Se on varma... tosi... Heitähän on kahdeksan tuhatta — kuUli Mahototskin takanaan. ^ Itse olemme syyssä — puhui Malyigin synkästL — Niin meille piruille pitääkin... Älä vuodata veijesverta... Sodassa — myöskään... SoSilaat vietiin asimtoihinsa ja käs-kettUn olla riisumatta. Nälkäisinä ja viluissaan he hajaantuivat kasarmllu Kaikki kuohutti heidän asemansa epävarmuus ja painava tunne suoritetusta rikoksesta. Kun aamu valaisi akkunat, kuului ovien, takana lujaa ääntä'ja melua. Kaikki tulivat he tarkkaavaiseksi. He* kiiroittivat kaulaansa kuin villit pedot ja. kuuntelivat mitä tapahtui ulkona. Melu kävi yhä kovemmaksi. Lopulta aukenivat ovet leveästi ja kyimyksellä näkyi ryhmä neljäirn-jn komppanian sotilaita. — Hei, te pojat. Astukaa ulos... Älkää pelätkö... Eiliset synnit annamme anteeksi, tai tuomitsemme — rit-ten nähdään... '— Ulos. Nopeasti. Kiväärit mukaan. —-Miten? Miksi Mihin? — kuuluivat hämmästyneet ja pelokkaat kysymykset. — Perästä selvitämme: — -Mkaa ei ole. r—Mutta miksi heitä kiusata —huudahti iso ruskeapartainen sotilas, jota sanottiin "Virstaksi". — Katsokaa kalkki pehmenivät. Täytyy valistaa. Pojat, vallankumous on puhjennut. Kuuletteko! Kalkista tehtaista ovat polsttmeet. Nyt lähdemme linnoitukseen vapauttamaan tovsreitamme neljännestä komppaniasta, heidät vangittiin viime yönä, — yhdeksäntoista miestä. Ehkä he eivät ols enää elossakaan. Teloitettu... Mutta siellä nähdään. — Ymmärsittekö pojat? — Ymmärsimme — vastasivat kaikki kuorossa. — Ja nyt linnoitukseen kutri yksi mies, toverillisesti — huusi koko voimallaan vahvasta rinnastaan ruskea-partainen. Troitskin sillalla tuli jo eturiveissä tieto, että . Petropavloskissa nostettiin valkoinen lippu ja he ovat valmiit antautumaan. Hiljenevä Marseljeesi kohosi uudeJIa voimalla. Kuolemattoman valLinkumo-ushymnin sanat kaikuivat Nevan yläpuolella kauaksi — kauaksi. Mahototskin, vaikka ei osannutkaan sanoja, lauloi myöskin Ja tuntemattomat sanat tuntuivat niin ihmeellisiltä läheisUtä ja miellyttäviltä. Hänen sisällään joku kasvoi, kohosi ja lauloi, ja vain syvällä — siellä kaikkein sa-laislmmassa — liikkui jotain kiduttavan kauheaa jota el enään koskaan voi imhoittaa: tummanpunainen läiskä lumessa, jonka muistaminen poltti kuin tuli, suru ja pelko raskaasta Ja pahasta teosta. ÄYioliittolait YMysYaltaiD eri valtioissa Russell ^age Foundation järjesti joku aika sitten eritjiTsen komitean tutkimaan avioliittokysymystä Yh. dysvaltain . eri valtioissa. Komiteaan kuuluivat Mary A. Richmond, Ford S. Hall ja Geoffrey May. Komitea on julkaissut lyhennetyn selostuksen tut-kimuksiensa tuloksista kysymyksessä olevasta suhteesta. Ensinnäkin pistää silmään, että ainoastaan 24 vaJtiossa on voimassa määräys, että avioliittoon yhdistämisen täytyy toimittaa seremonmuodos-sa, s.o. vihkimisen kautta. Muissa valtioissa on avioliitto laillinen liitto i l - , man virallista vihkimistä, todistajia jä rekordeerattua sopimusta, kunhan asianomaiset itse sopivat yhdes-säelämlsestä avioliiton tarkoituksella. Tällaiset "Common Law" avioliitot ovat vielä laillisia sellaisissakin suurissa ja kehittyneissä valtioissa kuin New Yorkin, Ohion, ja Pennsylvanian valtioissa. Huotoautetaan kumminkin, että tätä "Common Law" tapaa käytetään sangen vähän, se kun tuo mukanaan hankaluuksia. LaPsiavioIiitot Vaaditun avioliittoiän suhteen on olemassa suuria eroavaisuuksia. Jos vanhemmat antavat luvan, voi 12 vuoden ikäinen tyttö mennä avioliittoon seuraavissa valtioissa: Coloradossa, Floridassa, Idahossa, Louisiännassa, Mainessa. Tennessessa ja Virginiassa. Muissa valtioissa on korkeampi ikävaatimus tyttöjen suhteen avioliittoon pääsylle, tavallisesti 14—16 vuot. ta, vaikka kahdessatoista valtiossa, joissa alin Ikäraja avioliitolle ori 16 vuotta, eräät tuomarit voivat toimittaa vihkimisen nuoremmankin kanssa, jos eräät asiat niin' vaativat ja sellainen katsotaan suotavaksi. New Hampshiren valtiossa on alin.ikäraja tytön avioliittoon pääsylle 18 vuotta, kaksi vuotta korkeampi kuin mi-sään muussa valtiossa koko maassa. Vanhempien taikka kasvattajan suostumus vaaditaan jokaisessa valtiossa, jos jompikumpi avioliittoon pyrkijöistä on nuorempi kuin laki säätää avioliittoon pääsylle. "Lapsimorsiamet" näyttävät olevan yleisempiä ulkomailla sj'ntyneiden kuin maassa syntyneiden kesken, ja kaikkein yleisimpiä Italiassa syntyneiden tyttöjen joukossa. Toimeenpannut tutkimukset osoittavat, että lap-simorsian- ayioliitot useimmissa tapauksissa päättyvät onnettomasti, sillä nuori vaimo useassa tapauksessa sortuu taikka, syntjry perheseikkauk-sia, kun perheen nuori emäntä on Ulan lapsekas käsittämään perheteh-täviä taikka Ulan heikko liiitä toimittamaan. Siten suuri osa sellaisista avioliitoista päättyy avioeroon taikka perheasioita selvittelevissä oikeuksissa. Russel Sage Säätiön tutkijakomi-tea on sitä mieltä, että tjijön avoliittoon menemisen ikäraja riippuu suuressa määrin ilmarsalasta] sillä kehitys täysi-ikäisyyteen riippuu siitä.
Object Description
Rating | |
Title | Vapaus, May 15, 1929 |
Language | fi |
Subject | Finnish--Canadians--Newspapers |
Publisher | Vapaus Publishing Co |
Date | 1929-05-15 |
Type | text |
Format | application/pdf |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
Identifier | Vapaus290515 |
Description
Title | 1929-05-15-06 |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
OCR text | Sivu 6 Keskiviikkona, toukok. 15 p:nä—Wed^ May 15 No. 114 — 1929 i i i i i ja ohjel järjes H i l l Kim on joutunut tekemään havaintoja juhlien ja ohjelmatilaisuiiksien järjestelyihin nähden Amerikan suomalaisten keskuudessa, ei voi olla panematta merkille niitä suuria puut. teellisuuksia mitä siinä ilmenee. Ottamalla nämä eiÄkohdat julkisen keskustelun alaiseksi, voitanee siinä suhteessa saada aikaan korjauksia. T>|cjtfcikiTi täytyy sanoa, että mei. dän tilaisuutemme ovat yleemä sangen kehnosti ilmoitettuja Ja puutteellisesti valmistettuja. Ottakaamme esimerkiksi puhetilaisuudet. Allekirjoittanut on tehnjt havainnon, että jos on hanuritanssit tai näjrtelmätilaisuus taikka jokin markkina-Utama, innostuvat kirjeenvaihtajamme puustaa-maan niitä sanomalehdissämme pals. tamäärin. Kuvataan kuinka köykäinen ja räiskyvä tämä tilaisuus tulee olemaan. Mutta annappa olla, että puhuja on tulossa. Siitä ei' muisteta kirjeenvaihtajamme mainita moniltakaan paikkakunnilta el ennen eikä jälkeen. Monasti ei panna edes min. käänlaista ilmotusta yhdistyksen kokoushuoneen seinille, ei siitä myöskään ilmoiteta ennakolta muissa ko-koustilaisuuksissa. Puhetilaisuuden onnistuminen jätetään kokonaan sat. tuman varaan. Eipä edes yhdistyksen jäsenistö pidä velvollisuutenaan saapua ja olla ^linä suhteessa esimerkillinen, puhumattakaan siltä että agl. leeraislvat tilaisuuteen muita. Mutta vaikka paikalliset toverit eivät ole tehneet mitään tai hyvin vähän, odo. tetaan että puhujan pitäisi kyetä innostumaan ja onnistumaan tällaisten olosuhteiden'vallitessa. Ja kuitenkin on kalkki ennakkovalmistelut, tilaisuuden järjestäminen Ja yleisön osanotto Juuri suuri tekijä puhetilaisuuden onnistumiseen. Jos puhuja näkee valmis, telulssa hyvää tahtoa, näkee Ijuullja-kunnan kantajoukon olevan eloisan, min hänkin voi imeä siitä Innostusta ja pitää onnistuneen puheen. Mitä tulee ohöelmatllalsuuksiimme. niin niihin nähden on yhtä kehnosti asian laita. Eijsinnäkin ohjelma on muutamia poikkeuksia lukuunottamatta huonosti valikoitua Ja valmistama-tonta Ja esitetään heikosti Ja kehnos-tL Esimerkiksi, ohjelman esittäjä mestyy yleisön eteen ja ilman mitäär, valmisteluja, mikä kokoalsia yleisön paikoilleen esittää hän että "nyt on seuraava niunero ohjelmassa puhe". "Seuraava numero" ön tullut niin. tavanmukaiseksi, että ohjelman esittäjä esittää ensimälsenkln numeron "seuraavana". Ohjelman esittäjän tulisi ensinnä suorittaa« Wissit valmistelut. ' mikä kokoaisi yleisön paikoilleen Ja ä. settalsi sen rauhasia i-tumaan Ja val-mistmnaan vastaanottavaksi esitettävää ohjelmaa. Parhaana keinona tässä suhte>**i oilsl saada, joko orkeste. rin föittoa tai pianosoolo. Mutta vaikka ympärillämme kasvaa nuoriso Jolla on musikaallisla talpiunuksia ja saa siinä suhteessa opetusta kouluissa seka ottaen yksityistunteja, liian vähän käytetään - nuorten avuja monit nalstuttamassa ohjelmaamme. . Yhtfi . paljon on taitamattomuutta ohjelman esitylcsen, alkamisessa^ samaa järjestelykyvyn puutetta Ilmenee jyleensä ohjelmanumeroiden järjestyksen asettamisessa. Alvan Ulan usein ' saa nähdä esitettävän sangep remuavan kupletin vakavan puheen tai Jonkun muim vakavan ohjelmanumeron pääUe. KupleteUla jotka sisältävät hy. vää huumoria, on palkkansa ohjelmls-tcssamme, mutta jos ne esitetään s.o-pimattomassa kohdassa ohjelmistossa, särkee se timnelmaa, mink» ;oku muu vakavampi ohjelmanumero on antanut. Näiden edelläviitattujen seikkojen vuoksi on hyvin tärkeä, että ohjelman esittäjäksi nimitetään toveri, jolla on siihen kok>riusta ja taipumusta tai sitfcsn on 'toverien jotka tuohon toi. meen joutuvat, otettava tehtävänsä vastuulUsesti ja huolellisesti, koska ohjelman esittelyllä on tärkeä psykologinen vaikutus ohjelman kokonaisuuteen. Katsokaamme sitten erikoisia juhlatilaisuuksia, sellaisia kuten Lenin juhla, Venäjän ' vallankumousjuhla. Vappujuhla. Useinkin puuttuu ohjelmasta ja valmisteluista sitä, mikä antaisi näille suurille juhlapäiville niille ansaitun leiman Ja tehoisuuden. Puheissa kyllä jo miltei poikkeuksetta käsitellään päivän merkitystä ja sen velvoitusta meihin. Mutta puuttuu multa ulkokohtaisia valmistuksia. Harvoin näkee suomalaisissa Lenin-Juh. lissamme Lenin-kuvaa tai muita ko. ristelta, mikä antaisi yleisölle tarkoi- , tetun psykologisen vaikutuksen ja valmistaisi sitä hetken hartauteen ja vakavuuteen. Venäjän vallankumousjuhlista samoin puuttuu tunnuslauset. ta. Vap^utilaisuus on samanlainen kuin muutkin tilaisuudet, ei mitään tunnuslauseita, el mitään koristeita, Jotka antaisivat juhlatunnelman. Yleensäkin on haallemme dekoratsl-onl laiminlyöty. Aina sama harmaa, pesslmiistlnen vaikutus. Yhdistysten vuosijuhlat, kymmen-/ kaksikymmen- ja kakslkyrnmen-vlisl-vuotisjuhlat laiminlyödään valmistella. Usein unohdetaan esittää nuoremmalle väelle ja myöhemmin mukaantul-lellle yl/lstä historiikkia, katsausta ja kokonaistaustaa toiminnastamme, millä oUsl tärkeä vaikutus Ja mikä kasvattaisi heitä tehtäviimme ja auttaisi paremmin niitä ymmärtämään. Ulkoilmajuhlien valmistelut ovat myös monasti surkuteltavan kehnot. Päätetään vain panna toimeen 'pik-nekkl', pyydetään puhuja ja jätetään kaikki miiu menemään vanhaa latua ja ilman erikoisemmitta valmisteluitta Ja kuitenkin ulkoilmatilaisuutemme voisivat muodostua Juhlallisiksi ja vai. kutukseltaan tärkeiksi. Harvoin viitsitään lyödä kokoon ohjelmakoroketta, •Josta esitys joko tuntuisi paljon, juhlallisemmalta ja ulkoilmassa kuulu, vammalta, puhumattakaan siltä että ohjelmakoroketta millään tavoin koris. tettaisl tai somistettaisi. Sitten surkeaa kurin puutetta. Ei ole ensinkään harvinaista, että kuin toiset komitean Jäsenet puuhaavat parhaansa mukaan Ja ohjelman esittäjäkin oh pyydellyt kasaan' sievoise!)i ohjelmalistan, jäävät monet ohjelman suorittajat ilman minkäänlaista ilmoitusta pois tilaisuudesta tai sitten viime tingassa Umoltten el tulevansaw kaan esittämään lupaamaansa ohjelmanumeroa. Tällainen menettely on edesvastuutonta ja anteeksiantamatonta. Ja siitä on päästävQ. Miten voitaisi nällä epäkohtia poistaa? Miten saisimme yleisön innostu, neina odottamaan ja tulemaan tilal-suukslimme? Enslksikip, kalkki ohjelma-, Juhla-ja näytöstilaisuutemme olisi ilmoitettava hyvin. Ei ainoastaan kirjoittamalla niistä kansankirjeissä, mutta 11- niolttamalla paikallisesti lentolehtisillä, kokoustilaisuuksissa, plakaateilla eikä olisi ensinkään pahitteeksi, vaikka yhdistyksemme ottaisivat tavaksi enempi käyttää maksullisia i l - motuksia lehdissämme. Tosin monilla yhdistyksillä on hyvä tapa ilmoittaa omissa lehdissämme tilaisuuksistaan mutta näitä on valitettavasti vielä suhteellisesti vähän. Puhetilaisuudet on ehdottomasti ilmoitettava ja valmistettava myöskin hjrvin. Entäs ohjelman hankinta. Se on hankittava ja valmistettava erikoistl-laisuuksiin päivän tarkoituksia vastaavaksi. Mutta mistä saada erikoista ohjelmaa?'" kysyttänee. Sitä ei tietysti, kään voi saada yhtäkkiä, ellei ennakolta ole ryhdytty sellaisiin tolinenpi-teisiin että sitä ön tilaisuus saada. Siksi tulemmekin tässä yhteen suureen epäkohtaan yhdistyksissämme. Vain perin harvoissa yhdist. pannaan huol-, ta alaseurojen kehittämiselle. On saatava enempi orkestereja, enempi laulukuoroja. Enempi käytettävä nuoria muslikkioppia saaneita nuorikkojam. me. E*/;mpi yleensä harrastusta ja kekseliäisyyttä valmistaa ja hankkia huvittavaa, kasvattavaa, opettavaa ja kehoittavaa ohjelmaa. Sillä mitä ovatkaan esimerkiksi ulkoilmajiihlamme, ellei niissä ole soittokuntia, orkestereja Ja kuoroja. Mitenkä paljon mielenkiintoa niihin lisäävätkään sirot voimlsteluesltykset ja urheilukilpailut. Ja kuka voi välttää, etteikö esimerkiksi kesklvaltlolssa voida lukemattomille palkolUe organisoida vähäisellä avunannolla Ja alkuunpanolla nuortemme keskuudesta voimistelu- ja ur-helluseuroja. Sama pitää palkkansa nuorten orkesterelhln nähden. Vähällä kekseliäisyydellä voidaan panna kokoon mainiolta ohjelmaesityksiä, varsinkin erikolstllalsuukslln. Tämän kirjoittaja mainitsee pari esimerkkiä- Viime kesäisissä Cloquetin nuorisokursslen lopettajaisjuhllssa e. sittlvät muutamat tytöt tavattoman miellyttävän mutta samalla aatteellisesti kasvattavan ja tilaisuuteen sopivan vuoropuhelukuvaelman, heitellen vitsejä, pistäen välillä lauluksi, tanssiksi ja taas muuttaen puhelun vakavaksi poliittiseksi agitatsioniksi. Äskettäin pidetyn Keskusosuuskiinnan vuosikokouksen iltamissa esitti kes. kusosuuskunnan henkilökunnan nuoret yarsih mainiosti sommitellun o-perettl- kuvoelman lauluineen, tansseilleen ja keskusteluineen. Esitys oli mainiota propagandaa osuustoiminnan puolesta, yhdistettynä työväen lakkotalsteluun ja työväenliikkeen y-leislln luokkaharrastuksiin. Miksi ei useammin pyydetä nuoriamme esiintymään? Miksi ei anneta heille tehtäviä? Miksi ei keholteta heitä nuorilla vilkkailla aivoillaan keksimään uutuuksia rikastuttamaan ohjelmistoamme ja siten vetämään lukuisempaa yleisöä tilaisuuksiimme? Kieltämättä monin palkoin on olemassa vaikeuksia kunnollisen ohjelman hankinnassa. Mutta valkeudet täytyvät muodostua kannustimeksi suurempaan - yritteliäisyyteen. Ja yritteliäisyyden seurapiksena tulee olemaan varmasti parempi ja monipuolisempi ohjelma tilaisuuksissamme. Emme saa kiteytyä pysymään vanhoissa kaavoissa. Me pyrimme luomaan uuden yhteiskunnan. Meidän täytyy niin muodoin kaikilla aloilla kasvaa uuden luojiksi. Ohjelmatilalsuuksiem-me ja juhliemme järjestely kaipaa huutavastl tällaista uutuuden luomista. —' H. P. TOINE-N' PAINO:",. Toimittanut ja kuvitt.mut K. A. SUVANTO. Kesäkoulut, lapset ja lasten vanhemmat ilolla tervehtivät uutta "Lasten kirjan" laajennettua painosta. Kirja sisältää 42 lyhyttä lukua. Ainehisto on enimmäkseen luonnosta: eläin-, lintu- ja kasvimaailmasta; luvut kirjotettu hauskaan ja opettavaan muotoon, ja vsJaistu sopivilla kuvilla. "Hauska kirja*', käytettäväksi "Lasten kirjan** ohella lukukirjana, valmistuu noin kahden viikon kuluessa. Tilaamaan molempia! Kesäkouluja perustamaan joka paikkakunnalle! Ohjelmisto ja suosituksia, mitä kirjoja voi kouluissa käyttää, lähetetään vapaeisti. Lasten kirja, sidottuna aistikkaisiin kansiin, maksaa vain $L00. Lähettäkää tilaus ajoissa! . isen ven KlrJ. P. ArskiJ — Suom. Petri Pavlovskln kasarmilla vallitsi Jännittynyt mieliala: odotettUn Jotakin tavatonta. Kaikki kävelivät kuin Jotakin kuunnellen. Puhuttiin, että työläiset — opetuskomexmuskuiman vääpelin So-hovin kertoman mukaan, — "tahtovat keittää puuroa". "Mutta en usko siltä tulevan mitään kunnollista, sUlä kaikki voima on näissä, sanoi hän osoittaen kivääreitä, jotka ,oll asetettu riviin likaisen, kosteudesta kellastuneen seinän viereen. Mutta tästä huolimatta alettiin kasarmilla puhua puoliääneen työläisten mahdollisesta esiintymisestä. ' ^ Mutta ketäs vastaan he sitten aikovat esiintyä? — kysyi punastuen valkoverinen, viiksetön, sinisilmäinen, hyväsydäminen ja yksikertainen Ivah Mahototskin , opetuskomennuskunnan nuorin sotilas. -^Tietty, ketä vastaan — hymähti salaperäisesti Sohov. — ja katsahtaen varovasti ympärilleen lisäsi: — Tsarismia vastaan, sinä pölkky-pää..'. — Vai-sitä se on. — tuumi Mahototskin miettivästi päätään nyökyttäen. — Mutta., tai miten se niin?.. Sanokaamme esim. e t t ä . . . Onko se sallittua, kysyi hän heittäen avomielisen katseen sotilaihln mutta heidän synkät kasvonsa Ilmaisivat selvästi, että hän^n kysymykseensä ei vastata. Kaikki ajattelivat itsekseen jännit-t j T i e i c ä ja haluttomasti vaihtoivat sar nan parhaimman ystävänsäkin kans-sa. Lopulta annettiin opetuskomennus-kunnalle määräys olla valmiina täysls. sä aseissa hälyjrtykssn var-alta. Kolme päivää ja j'ötä perätysten feyötiln Ja nukiittlln riisuutumatta; neljäntenä päivänä tuli määräys astua ulos kasarmista. Edeltäpäin jo annettiin sotilaille muutamia kymmeniä jllsäpatruunia yli tavallisen määrän. Ennen kasarmista poistamista lersi kuin pommi opetuskomennuskunnan huoneisiin rykmentin päälUkkö ja tervehtimättä "poikia" alkoi luetella "vanhaa ja uutta kahdeksi vuodeksi eteenpäin" — niinkuin pavlovskilal-set sanoivat. — Miten sinä seisot? Entäs sinä? Niinkö tulee kivääriä pidellä. Rykmentin päällikkö huusi ja metelöi. Halusi mahdollisimman paljon peloittaa "lampaita" kuten hän aina sotilaita nimitti. "Lampaat" söivät lasisella rävähtämättömällä katseellaan päällikköä. — Sinulta on remmi löysällä. Miksi et kiristä? Pirun nukke — ja päällikkö tuuppasi nyrkillä Mahototskinia mahaan. Hän villiintyi yhä'enemmän. Otsalle kohosivat punaiset ^ täplät. Kasvot hehkuivat. — Ja lenkitkin likaiset. Huomenna viideksi vuorokaudeksi arestiin. — kääntyi hän adjutantin puoleen. Kun oli -haukkunut koko komennus-kunnan, alkoi päällikkö puhua, joka sanaa painostaen: — Muistakaa velvollisuutenne. Kuultava ja täytettävä kaikki mitä pääUf. köt määräävät. Käskevät ampumaan — ampukaa: Patruuneja-älkää säästäkö. Ne. jotka eivät tottele, ammutaan heti. Kuuletteko tyhmsrit. Ja nyt, — käyden — mars. n . Kun pavlovskilaiset saapuivat Nevskille, niin heille heti selvisi, että puuro, josta heille puhui vääpeli Sohov, — jo kiehuu. Rinnassa tuntui sekava levottomuus. Tuntui, että kadulla valmistuu jotain suurta, tavatonta. Paksu ja täyteläinen Sohov rypisti synkästi kulmakarvojaan ja kuunteli vaiteliaana päällikön määräyksiä, tämän polttaessa paperossia niinkuin el mitään olisi tapahtumassa. Mahototskin yksin oli rauhallinen, huoleton. Hänestä näytti siltä, että kalkki toisetkin kuten. hän, eivät ajattele mitään erikoista ja katsovat tätä komennusta kuin tavallista velvollisuuttaan, joka on , täytettävä, cilW niin on määrätty! Mutta silti, kun sotilaita käskettiin hajaantumaan ketjuun • ja heittäytymään maahan, Mahotptskinin mieliala laski. — Pyhät isät! Mitäs tämä tällainen on? / Ja sitten äkkiä, kuin piikki, pisti kipeästi ajatus joka tuntui uskomattomalta. — Mutta jos käskevät ampumaan. Päällikkö sanoi, että patruuneja ei saa säästää. Ken ei tottele, se ammutaan... Mitenkä se niin?... Ketä rupean ampumaan?... Mahototskin lojui lumessa ja päätti olla kysymättä naapuriltaan, joka oli kahden askeleen päässä. — Mutta mitäs minä hupsu, en arvannut, — muisti hän äkkiä. — Kasar mlssa'pulhuivat.... Ne ovat — työläisiä. Kai se niin onkin. — Miksi me r>'hdymme ampumaan työläisiä? Voi vihreä kuusi, — huokasi hän. , Hän rypisti pinnistyneesti otsaansa. Lopulta hänen päässään tuntui valkenevan. — Kapina, — tuskin kuuluvasti kuiskasivat hänen' huulensa. — No niin... Se se juuri onkin: kapinoivat ja lähtivät tsarismia vastaan, niin muistaakseni, puhui vääpeli... Mutta miksi he kapinoivat? — jatkoi hän ajatusta edelleen. Mutta silloin näkyi illan hämäräs. Kustantajat ja levittäjät: ETEENPÄIN, Sta. A, >'orcesler, Mas VAPAUS, Box 69, Sudbury, Qnt. TYÖMIES, Box 553, Saperior, Wis. TOVERI, Box 99, Astoris, sä, lyhtyjen valossa, tyhjällä kadulla pisteitä, käyden yhä suuremmiksi ja suuremmiksi. Vähitellen ne yhtyivät yhdeksi mustaksi ^pist^eksi.. — Työläiset' tulevat. — toisti hän koneellisesti, — nyt jumi... nyt.., alkaa, — höpisivät hänen vaalenneet huulensa., Hän kuuli kun joku huusi jäätävällä äänellä. — Tulta! I / Edelleen pitelivät hänen kätensä lujasti kylmää kivääriä. Luja isicu päähän, jollakin raskaalla ja tylsällä. Mahototskin kääntyi ja näki edessään komentajan lihaiset silmät. — Mitäs sinä hylkiö? — kihisi tämä hmpaiden väUstä. — Etkö kuule komentoa.' Ilmoitan rykmentin päällikölle, — ampuvat heittiön. — Ja hän potkaisi Mahototskinia kipeästi kylkeen. "Ampulvatkohan?— tappoivatko-han sieUä ketä, vai el?... ajatteli Mahototskin jännlttyneestl, haparoiden päätään, johon iskusta kohosi kuhmu. Sivukadulta näyttäytyi muutamia varjoja hyvin lähellä, niin lähellä, «että Mahototskin voi nähdä heidän kiihtyneet kasvonsa ja erikoisella lois. teellä palavat silmänsä. — Toverit, veljet — huusi lujasti yksi työläisistä. — Älkää ampuko. Te sotilaat olette veljiämme. Olemme kanssanne... — Tulta! kuuli Mahototskin lyhyen komennuksen, kova kipu päässä pa-koitti hänet kuumeisesti painamaan liipasinta. Kuului kuiva kiväärien rätinä.. Yksi työläisistä levitti kätensä, heilui Ja kaatui hitiaasti raitiotielle mutta toiset juoksivat nopeasti kaatuneen toverin luo ja kantoivat hänet sivukadulle. Mahototskin tunsi koko ruumiinsa kylmenevän. Hän värisi, antamatta itselleen selvää käsitystä' siitä mitä pii tapahtunut. Hän ei kuullut uUtta kpmentoa ]a vain siitä, että sotilaat nousivat ja juoksivat eteenpäin hän arvasi, että hänen on tehtävä samoin. Nousi, piti kivääriä edessään ja koetti pysyä toisten tasoUa. "Kun heittäydyttiin maahan, tökJ hän samoin. Asetettuaan kiväärin lumeen, näki hän edessään tumman täplän, joka •ähkölyhdyn valossa alkoi käydä yhä enemmän punertävaksL Hänestä näytti, että tästä punaisesta täplästä nousee luja huiunaava haju. "Mitä tämä on?,.. Onko se tosiaankin — verta... Sen tapetun... haavoitetun toverin verta". — Andrei Matveivitsh.. Mitenkä me kanssasi... Synnin teimme... Miten? — Vie joukko Sadovoin kautta Marskentän yli kasarmin lÄäkäytä-västä. — sanoi päällikkö lujasti. Sotilaat lähtivät lujasti stiljetuissä riveissä. Heidän kasvoillaan näkyi levottomuutta ja selittämätöntä pelkoa. . ' Erikoisesti kadotti [varmuutensa ja rauhallisuutensa vääpeU Sohov. — Siitä vasta puuro tuli, pojat, No, no — sanoi hän suutaan vääntäen käänt3miättä erikoisesti kenenkään puoleen. — Mitä hän sillä? — kysyi Mahototskin Malyginllta, joka asteli hänen rinnallaan. — Etkö kuullut mitä puhuivat? — Mitä — kysjri Mahototskin. — Sitä, että neljäs komppania ka pinol. Mahototskin kääntyi ja tarttui kuumeisesti sinellin hihaan. Päättävästi nykäsi Malygin kätensä — No — huokasi Mahototskin. . . . Pirut. Hän katsahti vasta sitten, kun sai kipeän tyrkkäyksen. Hän nousi hitaasti loi tylsän katseen raitiotien kiskoon ja lähti liikkeelle vetäen^ perässään kylmää kivääriä. — Perkeleet... kirotut, — kiiuli hän takariaan Malyginin äänen. — Vuodattivat veijesverta... turhaan, tyhjään mitä sitten tapahtui. Silmät hämärtyivät alvankuin niiden eteen olisi vedetty punainen kangas. — Siinä sulle no, — hymähti vihaisesti Malyigin. — Se veliseni e: ole samaa kuin me... Kun sotilaat olivat astuneet' muutamia askeleita, pysähdytettiin heidät. — Mutta mitäs Andrei Matveivitsh me... veti Mahototskin. — Tyhmyri — keskeytti hänet Malyigin. äkisti, mutta häneUe tuli halu ilmoittaa uutiset Mahototskinille ja hän jatkoi: — No niin, neljäs komppania sai kuulla, että me ammumme työläisiä — kivääreihin, ja pihalle... Mutta portista heitä ei laskettu. Ke — takaisin kasarmeihin ja hyppivä! ulos akkunoista... Siellä heitä vas taan tuli rj-kmentin päällikkö revolve-reineen, mutta he hänet pats, — ja valmis. Mutta oletko tullut kuuroksi kun et kuullut, kun komppanian pääl-likköilemme puhuttiin. Ajattelitko jotain? — Niin. Andrei Matveivitsh. ajat. telin ja siksi... en kuullut sitä. — No niin, veli... Siten se kävi Nyt he antavat niskaan mitä kuuluu... — Kuka — säikähti Matotskin... — No meidän pavlöskilaisemme. neljäs komppania, sinä käsittämätön Tfyi sinua... Malyigin sylkäsi ki. roten. — Se on varma... tosi... Heitähän on kahdeksan tuhatta — kuUli Mahototskin takanaan. ^ Itse olemme syyssä — puhui Malyigin synkästL — Niin meille piruille pitääkin... Älä vuodata veijesverta... Sodassa — myöskään... SoSilaat vietiin asimtoihinsa ja käs-kettUn olla riisumatta. Nälkäisinä ja viluissaan he hajaantuivat kasarmllu Kaikki kuohutti heidän asemansa epävarmuus ja painava tunne suoritetusta rikoksesta. Kun aamu valaisi akkunat, kuului ovien, takana lujaa ääntä'ja melua. Kaikki tulivat he tarkkaavaiseksi. He* kiiroittivat kaulaansa kuin villit pedot ja. kuuntelivat mitä tapahtui ulkona. Melu kävi yhä kovemmaksi. Lopulta aukenivat ovet leveästi ja kyimyksellä näkyi ryhmä neljäirn-jn komppanian sotilaita. — Hei, te pojat. Astukaa ulos... Älkää pelätkö... Eiliset synnit annamme anteeksi, tai tuomitsemme — rit-ten nähdään... '— Ulos. Nopeasti. Kiväärit mukaan. —-Miten? Miksi Mihin? — kuuluivat hämmästyneet ja pelokkaat kysymykset. — Perästä selvitämme: — -Mkaa ei ole. r—Mutta miksi heitä kiusata —huudahti iso ruskeapartainen sotilas, jota sanottiin "Virstaksi". — Katsokaa kalkki pehmenivät. Täytyy valistaa. Pojat, vallankumous on puhjennut. Kuuletteko! Kalkista tehtaista ovat polsttmeet. Nyt lähdemme linnoitukseen vapauttamaan tovsreitamme neljännestä komppaniasta, heidät vangittiin viime yönä, — yhdeksäntoista miestä. Ehkä he eivät ols enää elossakaan. Teloitettu... Mutta siellä nähdään. — Ymmärsittekö pojat? — Ymmärsimme — vastasivat kaikki kuorossa. — Ja nyt linnoitukseen kutri yksi mies, toverillisesti — huusi koko voimallaan vahvasta rinnastaan ruskea-partainen. Troitskin sillalla tuli jo eturiveissä tieto, että . Petropavloskissa nostettiin valkoinen lippu ja he ovat valmiit antautumaan. Hiljenevä Marseljeesi kohosi uudeJIa voimalla. Kuolemattoman valLinkumo-ushymnin sanat kaikuivat Nevan yläpuolella kauaksi — kauaksi. Mahototskin, vaikka ei osannutkaan sanoja, lauloi myöskin Ja tuntemattomat sanat tuntuivat niin ihmeellisiltä läheisUtä ja miellyttäviltä. Hänen sisällään joku kasvoi, kohosi ja lauloi, ja vain syvällä — siellä kaikkein sa-laislmmassa — liikkui jotain kiduttavan kauheaa jota el enään koskaan voi imhoittaa: tummanpunainen läiskä lumessa, jonka muistaminen poltti kuin tuli, suru ja pelko raskaasta Ja pahasta teosta. ÄYioliittolait YMysYaltaiD eri valtioissa Russell ^age Foundation järjesti joku aika sitten eritjiTsen komitean tutkimaan avioliittokysymystä Yh. dysvaltain . eri valtioissa. Komiteaan kuuluivat Mary A. Richmond, Ford S. Hall ja Geoffrey May. Komitea on julkaissut lyhennetyn selostuksen tut-kimuksiensa tuloksista kysymyksessä olevasta suhteesta. Ensinnäkin pistää silmään, että ainoastaan 24 vaJtiossa on voimassa määräys, että avioliittoon yhdistämisen täytyy toimittaa seremonmuodos-sa, s.o. vihkimisen kautta. Muissa valtioissa on avioliitto laillinen liitto i l - , man virallista vihkimistä, todistajia jä rekordeerattua sopimusta, kunhan asianomaiset itse sopivat yhdes-säelämlsestä avioliiton tarkoituksella. Tällaiset "Common Law" avioliitot ovat vielä laillisia sellaisissakin suurissa ja kehittyneissä valtioissa kuin New Yorkin, Ohion, ja Pennsylvanian valtioissa. Huotoautetaan kumminkin, että tätä "Common Law" tapaa käytetään sangen vähän, se kun tuo mukanaan hankaluuksia. LaPsiavioIiitot Vaaditun avioliittoiän suhteen on olemassa suuria eroavaisuuksia. Jos vanhemmat antavat luvan, voi 12 vuoden ikäinen tyttö mennä avioliittoon seuraavissa valtioissa: Coloradossa, Floridassa, Idahossa, Louisiännassa, Mainessa. Tennessessa ja Virginiassa. Muissa valtioissa on korkeampi ikävaatimus tyttöjen suhteen avioliittoon pääsylle, tavallisesti 14—16 vuot. ta, vaikka kahdessatoista valtiossa, joissa alin Ikäraja avioliitolle ori 16 vuotta, eräät tuomarit voivat toimittaa vihkimisen nuoremmankin kanssa, jos eräät asiat niin' vaativat ja sellainen katsotaan suotavaksi. New Hampshiren valtiossa on alin.ikäraja tytön avioliittoon pääsylle 18 vuotta, kaksi vuotta korkeampi kuin mi-sään muussa valtiossa koko maassa. Vanhempien taikka kasvattajan suostumus vaaditaan jokaisessa valtiossa, jos jompikumpi avioliittoon pyrkijöistä on nuorempi kuin laki säätää avioliittoon pääsylle. "Lapsimorsiamet" näyttävät olevan yleisempiä ulkomailla sj'ntyneiden kuin maassa syntyneiden kesken, ja kaikkein yleisimpiä Italiassa syntyneiden tyttöjen joukossa. Toimeenpannut tutkimukset osoittavat, että lap-simorsian- ayioliitot useimmissa tapauksissa päättyvät onnettomasti, sillä nuori vaimo useassa tapauksessa sortuu taikka, syntjry perheseikkauk-sia, kun perheen nuori emäntä on Ulan lapsekas käsittämään perheteh-täviä taikka Ulan heikko liiitä toimittamaan. Siten suuri osa sellaisista avioliitoista päättyy avioeroon taikka perheasioita selvittelevissä oikeuksissa. Russel Sage Säätiön tutkijakomi-tea on sitä mieltä, että tjijön avoliittoon menemisen ikäraja riippuu suuressa määrin ilmarsalasta] sillä kehitys täysi-ikäisyyteen riippuu siitä. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1929-05-15-06