Vapaus, December 17, 1926

              FINNISH CLUB
E JÄSENET ja l!^ÖLÄISET lausumme täten tervehdyksemme^^^to^ maailman.
Olemme osuustoiminnaUisella; työllä onnistuneet iiiin pitkälle, että nyt ruokailemme OMAN KATON ALLA- ^' Pienen
kaivoskylän oloihin katsoen oh saavutuksemme tyydyttävä. Talon rakentamiseen ryhdyttäissä, joka talo tuli maksa­maan
noin kahdeksan tuhatta dollaria, oli joukkomme vielä pienempi, joten alkuvaikeudet olivat melko suuret.
iiniialla niistä päästiin läpi.
Nyt ön ruokalastamme hyötyä niillekin työläisille, jotka ruokailevat yksityistenkin luona ,sillä meidän kurssia ruuan hmnassa
on muittenkin seurattava. .. .. , . , . 11
.. Talomme johdattaa monta uutta jäsentä työväenjärjestöihin, sillä JÄKJESTYNEILLA TY0LAIS,ILLA vaan on tilaisuus olla
jäsenrruokailijana. ; ^ ; \ , . . , ' .„ . , x, i
SIIS TYÖLÄISET» Me täällä te siellä harjoitellaan näissä pienissä muodoissa ettemme joudu ymmälle silloin, kun tulee
tilaisuus ryhtyä luomaan suurta KOMMUNISTISTA POIKATALOA, jonka jäsenyydessä työläinen voi tuntea valo-juhlan tun­tua!!
— Itä näyttää meille soihtua. Tulee vielä lännenkin vuoro. * ,
Alma Ranta
Lempi Lekander
Hilja Ilvonen
Bruuno Kanerva
Matti Tiitto _ j
Väinö Järvi _ j
Kaarlo Puhjö
August Siirilä j^, j
Isak Metsälä it
John Mäki ]
Viljo Mäki- ; j
Oskar Kaski !
Matti Suorti
Lauri Mäntylä /
Saimi Kangas
Signe Antila
Matti Mäkinen \
Nikolai Saari
Toivo Wierikko
Joosu Järventausta
John Aro
PO. Box 297
Axel Väliniemi
Mätti Wuorenmäki
Valder Vuori
Armas Lahtinen :
Maik Scmith .
Oskar Klenietti
Toivo Pesola .
Teodor Piippo
Arvo Heikkilä
Henry Mäki
Ilmari. Kangas
John Mäntylä
John Rasku
John, Nurmi^.
J. Örhanen ^
Jaakko Myllylä
Oskar Oikarinen
Hugo Jotola
Frans Niemi
Tyyko Ahttein
Peter Tarassoff
Arvi Pykälä
A . Lahti
John Katvala
Sulo Nevala*
Väinö Wuorenmäki
Jaakko Luoma
Mätti Heikkilä
N^gtor Antila
Jalmar Oksanen
Väinö^ E ^
John Kiukkola
Herman Wuolle
Matti Rintamäki
John Elo
-Matti Olkkola
Paafvo Järvi
Niilo Puro
Arvid Asikkala
Matti Antila
Säm Syrjälä
Säm Wuorenmäki
L. Lomoth
YrjöjOjanen
Jalmar Suominen
John Laboda ;
David Katainen
Eino Ilomäki
Herman Kerttula
Matti Wierikko
Fabi Nousiainen
Nikolai Pesola
Isak Syrjälä
Aabel Juntunen
A. Anderson
Toivo Sjllanpää
John Pesola
Aksel Laulaja
Jaakko Välitorppa
Anselm Kääriäinen
G. Gheijuk
J. E. Ojala
/
Kirkland Lake, Ontario.
j|pp^w«^^^^ ^ I B ^ ^ p ^ ^ B B B S B a n ^ B J ^ ^ ^ B ^ ^ ^ ^ M i ^ J ^ ^ i ^ ^ ^ ^ ^^^"^^mr— ^ ^ - ^ ^ ^ " ^ ^
Hc eeisoi\ait pikku ryhmi/sä k a ­dulla
ja keskustelivat viime päi­vien
tapahtumista. V i r a l l i s i l l a lak-kovahdejlla
oli punainen nauha na-pinreiässii,
j a he seisoivat portin ää­ressä
muiden pitäessä heille seuraa
j a rupatellessa. Oikeastaan ei k u ­kaan
odottanut-, että rikkureita tar­joutuisi
autoverstaaseen, mutta ei-
Kiin voinut koskaan tietää -f. J a
n i in sitä siis seistiin kaikkien mah-doliisuuksien
varalta.
• Samassa' ajoi matruuseilla kuor­mitettu
auto pitkin katua, ohi vers­taan
portin j a kadoten kulmä^n taak­se.
Muuan työläisistä kirota nava-
^•^liutiti.
] , - T - Kirotut kurjat! He ovat aina
paljimpia!
; rr- N i i n , kyllä on kurjaa, ettii he
);'yhty vät moiseen, ' vaikka ^vat. itse
proletaareja, ',' '•' =. •
Kehkeytyi vilkas keskustelu, jo­ka,
kuteK tavallista, ei koskaan
päättynyt, sillä samassa juoksi pit­kä
miehen vintiö joukon - luokse.
Hän näytti siltä kuin olisi hänellä
ollut uutisia. Hän oli muuten i e l -
po toveri, tuo Jack Barnes. Hän
tosin ryyppäsi välistä, mutta hän
o l i silti luotettava ammattiyhdistys-työläinen.
• •
: ' — Oletteko kuulleet viimeistä n u ­otista?
huusi hän. Poliisit ovat pis­täneet,
putkaan pikku Geoi-genime.
Mitä helkkaria! Minkä vuok­si?
kysäsivät kaikki kuorossa.
.Kaikki olivat hämmennyksissään.
George vangittu! Sehän oli käsit­tämätöntä.
Mitä hän olisi voinut
'tehdä? Tuonlainen naskalihan ei
voisi tehdä pahaa edes kärpäselle.
George oli verstaan juoksupoika.
Hän 'kutsui itseään aina "oppijio-j
a k s i " eikä kellään ollut sydäntä
väittää häntä vastaan, vaikka tie­dettiin,
ettei hänen äidillätin ollut
sen vertaa varoja, että olisi voinut
tehdä oppilaskontrahdin. Georgen
tehtävänä oli lakaista ja huuhtoa
permanto, puhdistaa' ikkunat ' j a teh­dä
, .s^nsellaista, . j a jos hän?l]ä • oli
minuuttikaan vapaata, keksi" mes­tari
hänelle aina jotakin tehtäviiä.
Hänen . tärkefmpänS tehtävänään oli
•»amiaison : rioutiimineriJ. .työläisille.
Tarkalleen neljänneksen yli kym­menen
otti hän vastaan tilauksia ja
määräyksiä, näiltä. Yksi halusi saa­da
teetä ja suolasilliä, jotkut halu­sivat
jakaa teekannun keskenään,
toiset halusivat saada' olutta, tupak­kaa,
savukkeita. Toiset joivat teen,
kerman j a sokerin kera, toiset halu­sivat
sokeria, mutta eivät Jkermaa
j.n.e. Ja Georgen oli muistettava
tämä kaikki. Kukaan ei käsittä­nyt,
mitön hän selviytyi tästä kair
kesta, j a välistä hän sotkeutuikin.
Niinpä väitti muuan työläisiltä ker­ran,
e t t i hänen teensä maistui jok­seenkin
karvaalta, j a !: in hän pääsi
kannun pohjalle, oli lellä savuke­rasia,
joka oli pudonnut teehen?
Tämä oli Georgen pahin epähuomio.
Välistä sai hän korvatillikan, mut­ta
tiima tapahtui ylen harvoin, sillä
•^länestä pidettiin. Kun George oli
ottanut vastaan aamiaistilauksct,
laski hän kantotangon olkapäilleen
j a lähti kuin mikäkin kulipoika tee-kannujaan
ramisyttäen ja seura­naan
joukko muita -juoksupoikia,
jotka paketeilla täysin lastattuina
polkivat tähän aikaan' päivästä ka-
^ua.
George raukka —hänen vaat­teensa
eivät- ^ "istuneet" kosJiaan,
mutta nytä ei l i i o in oltu koskaan
ommeltu hänelle. J a nyt olivat po­liisit
^vanginneet hänet. Jack Bar'-
ncsilla oli tarkkaavia kuuntelijoitai
— Kuinka se oikeastaan tapah--
tui? Puhukaa toki! Sano mitä *'fei+
nulla on sydämelläsi! huudahtelii-^t
hänen toverinsa. '*
Rauhottukaahan, enhän 4roi
vastata puoleen tusinaan kysymyk­siä
yhtäaikaa. Olin juuri menossa
Eustonin varaston ohi nähdäkseni
miten siellä on laita. Tässä kes^-
keytyi hänen puheensa omaan nau-runhohotuksee^
sa. Toden totta, en
ole saanut niin nauraakseni sen
jälkeen, kun anoppimuorini varasti
"bussista". — Siellä seisoi suuri
kansanjoukko ja pälyilij saac
käsiinsä- jonkun rikkurin. ,
dakscen
rikicunn. Ja sit­ten
avautui yhtäkkiä ^ portti, j a r i k -
kuriohjp.Eian ajama auto vyöri ka­dulle
poliisien suojelemana. Työi
Iäiset alkoivat li^sti huutaa " H y i !"
j a tunkeutua päälle, ja tilanne
näytti vaaralliselta. ^Yhtäkkiä syn-:
tyi käsikähmä ja joitakin tiilikiviä
viuhahti ilmassa. Tällöin syölcsyi
Jieti parikymmentä poliisia patukat
sojossa porttikäytävästä j a hyökkä­si
kansanjoukon kimppuun oikealle
Ja vasemmalle. Me hajaannuimme.
Mutta kun pääsin kadunkulmaan,
niin arvatkaapa, kenen näin? Geor­gen!
Hän seL^oi"-yksinään kivika­salla
j a viskeli sydämensä pohjasta.
Nauroin tukahtuakseni, mutta sa­massa
tulivat poliisit, ottivat kiinni
pojannaskaiin ja veivät hänet mu­kanaan.
:
K a i k i l l a kuulijoilla oli "tarve sa-jRoa
jotakin. !. i ,
— Herra jumala, kuka olisi us­konut
sellaista Georgesta, joka
näytti: niii». kiltiltä! — Niin hän
näytti todellakin sellaiselta, joka
ki koskisi kenenlcään haiveneenkaan.
Ja tämä se sitten pommittaa polii­seja
tiilikivillä! Mutta oli sentään
sikamaista, että hänet vangittiin.
'— Joutuuko hän oikeuden eteen?
• — He joutuvat kaikki Bow-kadun
poliisituomioistuimeen. Otan siitä
tarkemman selvän, sanoi Jack -^ar-hes,
j a sitten lähdemme me kaikki
sinne!
Georgen rikosta käsiteltiin ^seu-raavana
aamuna poliisioikeudessjj.
Pikku sali oli automoottoritehtaan
työläisten täyttämä. George istui
syii;ettyjon penkillä ja värisi tuka-hutetusta
raivosta. Työläinen toi­sensa
jälkeen johdettiin ka^^cen luo,
syyttäjä luki kanteen, ja tuomio
lankesi: 14 päivää tai 3 viikljoa
taikka kur.kausi vankeutta.
Nyt tuetiin esiin muuan leveä-harteineen
jätti synkin kasvonpiir­tein
ja sido päässä. Jack Barnes
ilmotti toverilleen, että miehelle
kdvisl hullusti; tämä oli pahanpäi­väisesti
peitonnut paria poliisia.
Yleinen syyttäjä luki kanteen.
— Ofeko teillä' sanottavana mi­tään
puolustukseksenne?
— ön kyllä, minä . . .
— Kolme kuukautta kuritushuo­netta.
Seuraava asia!
Roteva työläinen vietiin vasta­rinnastaan,
huolimatta salista. Yhä
uusia .syj-tettyjä. Ain£^. sama tulos:
työläisiä! lähetettiin ^'iikoiksi taikka
kuukausiksi vankilaan. E i ainoata­kaan
vapauttavaa tuomiota. Oi­keudellahan
oli määrätty velvolli­suutensa.
Vihdoin; tuli Georgeinkin
vubro.^ . • • V •' ' '*' '
—•• Pää pystyyn, George, kuului
parvekkeelta. Hei, hei, hei!
Pojannaskali hymyili '• ylpeänä.
Hänelle tuotti mieluisan yllätyksen
verstastoveriensa tapaaminen tääl­lä.
Tuomari raivokkaana: Ulos r a u -
hanhäiritsijät! Huutajat vietiin ulos.
George .'seisoi kaiteen luona hermos­tuneena
oudosta tilanteesta. Syyt­täjä-
puuttui puheeseen:
. —»'Vaikeita ruumiinvammoja . ' . .
Vastarintaa järjestysvaltaa , vas­taan'
. . . '
Parvekkeelta kuuluiic naurunrä-mähdys
ja tuomari loi ärtyneen
katseen.
^ — Mitä, tuonlainen pieni mies.
— George oli tuskin kaiteen kor­kuinen.
— Tässä täytyy olla joku
erehdys, l'jomr.utti tuomari. Ketä
vastaan kän on rikkonut?
Syyttäjä . kutsui surkeana ja
avuttomana esiin todistajat, kaksi
poliisia, kaksi jättiläiskokoista "jär­jestyksen"-
valvo jaa. Koko istunto-huoneusto
puhkesi nauruun, j a tuo­mari
unohti" koko tilanteen vaka­vuuden
eikä muistanut enempää
kuria kuin lakiakaan.
—- Tällaisen takia ei käy tuhlaa­minen
aikaa! sanoi hän lyhyesti.
l Syyttäjä'.^ j a todistajat Iseisoivat
häpeissään ',eikä kenenkään mieleen
tullut huomauttaa, että vammat oli­vat
aiheutuneet <Teorgen viskaamis-i
ta tiiliki\'i5tä. Tuomari antoi va-paitttavan
päätöksen — kumma, kyl­lä.
'
Parvekkeella olevat lakkolaiset
oEOttivat äänekkäästi suosiotaan js
kiiruhtivat ilon j a riemun vallassa
ulko-ovelle. Täällä pysähtyivät he
odottamaan ja ilvehtivät poliisien
kanssa, . j o t k a hikoilivat raskaissa
virkavaatteissa j a koettivat" näyt­tää
huolettomilta. Lopuksi aniceni
ovi. . •
• George! '
Toverit juoksivat , häntä vastaan
j a kohottivat hänet "riemuiten Jack
Bai'neksen vankoille olkapäille. Ja
sitt-en marssi tämä pieni mielenoso-tuskulkue
ohi poliisien j a sotilasten,
pitkin autioita raitiotielinjoja ja
ohi äänetönrefl t e h t a i d e n . . .
/
— Usean järjestymättömän työ­läisen
suunnitelmat rajottuvat va:n
tämän j a huomisen päivän asioitten
järjestelyyn. Kapitalistien suunni­telmat
sensijaan ulottuvat paljon
pftemmälle. Ne kohdistuvat tule­vaisuuteenkin
nähden heidän riisto-oikeuten.?
a säilyttämiseen ja tur­vaamiseen,
sekä yhä lisääntyvän
voittoMJSuuden hankkimiseen, joka
heidän on puserrettava työväen na­hasta.
Tässä tarkotuksessa he ovat
muodostaneet osakeyhtiöt, renkaat
j a trustit. Näitten käsissä sitten
on to'siasiallinen määräysvalta ka­pitalistisessa
valtiossa. Tätä luiÄ-tekoista
ketjutusta porvaristo lujit­taa
monenkaltaisilla apulaitoksillä.
Yksi niistä, työnantajain järjestö,
on perustettu työväen;,ahfmatilKsten
järjestöjen töiniiiinan vastapainoksi.
Se on- asetettu vartioimaan, että
kapitalistit saisivat rauhassa niittää
työläisten työntulokset. Tuskin ta­vannee
mainita, että kapitalismin
" s y l e i l y " työväenluokkaa kohtaan on
raudan kylmää, sille on tunnus­omaista,
että kun työläinen ei tuota
syleilyä, kestä, hän sortukoon.
/il