Vapaus, January 24, 1925

              Lai la, tamaiiiL 21 p.~Safc, Jan, Ziftu 1925
VAPAUS
iljr SudbarTan, Ont.. jok» tiirtai, tonUi j» l«i»»UL
T o f m i t t s j a t :
A. R MÄKELÄ. AEVOVAAEA^
VAPAUS (Uberty)
The only organ of Finnish Worker» in Canada. Pob-fisbed
in Sodbury, Ont, every Tue»day, Tbonday «nd
^ " ' ^ M t e r e d at the Post Office DeiMirtment, Ottawa,
as second elass m&tter.
esim. Korjaa kaopangeitsa, joissa ne «tipaitn joka.
pähä yiia btunmitinrat Veoäjas tyolusUli palleat
ovat nousMet, ja niolcaa on kaikilla riittarärtL Niinpä
paiskitaankio toUa iloisella ja rc^dxalla mielellä,
lama ei ole inäian aj^tatsiooiiilorp^ysta, vaan ptdi-dasta
totmttta, jonka, jos haluat^t» saatte^ milloin ta'
hansa kuulla Venäjän työläisten omasta suusta.»
— Mutta on kai siellä eddleenkin vaikeidcsia voi*
tettavana, kysyi haastattelija.
<Onpa tieteddn. Teollisuustuotannon täytyy vielä
Advertising ratea 40e per coL Inch. Minimum ebarge
for single insertion 75c. Discount on standing advertise-ment
The Vapa'/s is the best advertising medium <
Mnong the Finnifh People in Canada.
T I L A U S H I N N A T :
Canadaan yksi vk. $4.00, puoli vk. 12.25, kolme kk.
f 1.60 j a yksi kk. 7 6 c ,
Yhdysvaltoihin j a Suomeen, yksi vk, $5.60, puoli vk.
13.00 j a kolme kk. $1.76.
Tilauksia, joita ei seuraa raha, ei t u l l a lähettämään,
|wt}tsi asiamiesten joilla on takaukset.
Jos ette milloin tahansa saa vastausta ensimaiseen
kirjeeseenne, kirjoittakaa uudelleen liikkeenhoitaja i
persoonallisella nmiellä.
J . V . K A N N A S T O , Liikkeenhoitaja.
Suoria sanoja lapsiorjuuden
puoltajille
Montanan valtion senaattori Walsh sanoi tammik. 8
p. Yhdysvaltain senaatissa pitämässään kahden tunnin
puheessa, että «inhottavan alhaiset vaikutteet» ovat
pohjana sille kiihotukselle, joka on pantu käyntiin
lapsityön rajoltamista tarkottavan perustuslakimuutos-ehdotuksen
vastustamiseksi.
Han otti puheensa aiheeksi etupäässä Qias. P.
Govnin, finanssikomitean puheenjohtajan, kierot^ lau­sunnot
vaaliagitatsioonin aikana Massassa, sekä yhtä
valheelliset Jas. Emeryn, kansallisen tehtailijayhdistyk-sen
Washingtonis8a olevan lakiasiain neuvonantajan,
lausunnot ja Bostonissa asuvan kardinaali 0'ConnelIin
väitteen, etiä tämä inhimillinen toimenpide muka on
chyokkäys vanhempien oikeuksia vastaan» ja että siinä
ilmenee «bolshevismin henkeä». <
Walsh selosti'mitoi kapitalistit välittivät vain siitä,
että saavat halpaa työvoimaa, ja että lainlaadinta kaik-kialla
mailmassa lähes vuosisadan jo on todennut sen
seikan, ettei^vanhempien oikeuksia sillä heikennetä, jos
laiu avulla pyritään turvaamaan lapsia.
«Keltään, joka ^^^^v^ on lukenut sanolnalehtiä
nykyään», hän sanoi, «ei ole voinut jäädä huomaa­matta,
että viime aikoina jokainen lakiehdotus, jokai­nen
menettelytapojen muutos, mistä suurlirkemiehet ei­vät
pidä, leimataan sosialistiseksi, kommunistiseksi;
moskovalaisen hengen läpitunkemaksi, jos ei aivan
suoranaisesti Moskovan määräysten mukaan tapahtu
neeksi.» Hän luetteli joukon hiljakkoin 'parlamentissa
keskustelun alaisena olleita lakiehdotuksia, jotka oli
tällaisiksi leimattu, ja huomautti'että useimmat niistä,
samaten kuin tuotannossa olevien: lasten suojeluskin,
ovftt olleet ameräcalaisina riitakysymyksillä J o monta
vuotta, kun taas bolshevisnii on ollut vallalla vasta
aeitseiiian vuoden ajan. ^
Wal8h kysyi, mitä väliä sillä on, jos sosialistit oli­vat
olleet Amerikan ensimäinen poliittmen puolue,
joka oli vaatinut tätä lakia. He'tekivät tämän vaati­muksen
kansallisessa puolueohjelmassaan v. 1904, kun
taas republikaanit ja demokraatit tekivät sen vasta v.
1916. Mutta asianlaita oli ollut melkein soma silloin,
kun vaadittiin tuloveroldceja, senaattorien välitöntä
valitsemistapaa ja useita muita reformeja.
Kuitenkin, sanoo Wal8h, laati Amerikan Federation
of LabojTi lapsityötä koskevan lakiehdotuksen jo v.
1884, ja komitea, jossa olivat edustettuina monet kan­salliset
järjestöt ja jonka puheenjohtajana oli Samuel
Gompers, suunnitteli nyt kyseessä olevan muutosehdo­tuksen.
Tuossa komiteassa oli myöskin edustettuna ka­tolilaisten
naisten kansallinen yhdistys. Ja kardinaoli
0'Connellin arvoinen mies, John A. Ryan, Catholie
National yliopistosta, kannatti tätä toimenpidettä.
«Kardinaali», huomautti Walsh, «jonka papillinen
virka yhtä hyvin kuin hänen tunnettu maineensa pois­tavat
sen oletuksen, että hän tietoisesti avustaisi rahan­himoisten
työnantajien alhoista peliä, elsnäkojään .kä­sitä
vastustavansa ei ainoastaan liittovaltain kontrollia,
vaan myös eri valtioitten sekä kaildcea muutakin lapsi­työn
kontrollia. Voi olla olemassa syitä, minkävuoksi
tuo kontrolli pitäisi olla eri valtioiden käsissä eikä
liittovaltain auktoriteetin alaisena, mutta niistä syistä ei
kardinaali 0'ConnelI tässä kauniissa papillisessa tehtä
vässään välitä.»
Ruoskiessaan Emerya ja hänen «tehtailijoitaan, sa
noi montanalainen senaattori, että he eivät ole millään
muuHa tavalla lapsiin kiintyneet paitsi tehdäkseen ra
haa näiden työstä. ' (F. P.)
suuresti kohota. Mutta siihen ei päästä muuten kuin
kdiittämälla teknillisiä jobtaji^ Siksipä onkin tu­hansia
venäläisiä opiskelemassa teknillisesti edistys-neimmissä
maissa valmistuakseen tdmillisäs} eksper­teiksi.
Ainoastaan parhaat ainekset kelpaavat^tähän.
Ne, jodca nykyään Europassa ja Amerikassa teknillisiä
opiskeluja harjottavat, ovat nuoria työmiehiä, sodassa
ja vällai^umouksessa miehiksi osottautuneita, uuden
mailman luomiseen ja tulevaisuuden perustamiseen in
nostuneita. Tähänkin mennessä suoritettu työ jo on
niin perustavasta merkityksestä koko mailman työ­väenluokalle,
että kapitalististen maiden hallitukset
katsovat velvollisuudekseen yrittää sitä tuhota, estääk­seen
enemmän edistymisen. — - r Vielä voin sivu
mennen mainita, että Moskovassa oltiin koVassa touhus­sa
uuden laajan maanalaisen ratasuunnitelman ja mui
den yhteiskuntahyödyllisten töiden toimeenpanemiseksi
Semmoisissa asioissa siellä useimpien ajatukset aska
roivat» '
Sotammista Sabs^
Moskovasta tultua
oli eräs norjalainen l ^ t i haastatellut Norjan kommu
nistipuolueen puheenjohtajaa tov» Stöstadia, joka muun
ohessa oli nykyisestä tilanteesta Venäjällä jutellut seu
• raavaa: •
«Kävin Venäjällä tätä ennen v, 1921 ja voin sen-tahden
arvostella kehitystä siellä omien havaintojeni
perusteella. Venäjä elää sellaista nousukautta, jota
me muissa maissa asuvat emme ottaisi uskoaksemme,
ellemme sitä omin silmin näkisi. K u i i ^ suunuaton
onkaan ero työväenluokan asemalla VeQäjällä muuhun
Europaan verraten, oma niaammekin lukuunotettunal
Venäjän työläiset tuntevat ja oivaltavat kulkevansa va­loisaa
' tulevabuutta kohden; he ovat - selväsä tietoisia
siitä; että heidän., asemansa on päivä päivältä parantu-
'massa, ja he taistelevat vaikeu^ia vastaan sellaisella
mielen hilpeydellä, jota ei ole tavattavissa työläisillä
nussään muualla Europassa. Kenenkään ei tarvitse
olla asunnon puutteessa — ahdasta ja ttdcalaa kyllä
on monellakin suuikaupungeissa, mutta asunto-olot
paranevat hiljalleen,, ja kaikki ti^vät sen. Kenen­kään
asuntosuhteet ei\'ät ole huonommat kum mitä on
Intia tulee edelleeiikin taistelemaan
Torontossa vierailee eräs Mr. Ariam Williams
joka on paluumatkallaan Vancouverin kautta kotiinsa
Ceyloniin oltuaan Edinburgin sekä Cambridgen yliopis­toissa
viisi vuotta. Hän on pitäjyt esitelmän Naisten
rauhan liiton kokouksessa, esitelmän aiheena ollen
Gandhin eläm^ ja työ. Hän vakuuttaa, että kukaan
Intiassa elänyt ei voi olla huomaamatta Gandhin töitä
ja joutumatta hänen vaikutuksensa alaiseksi. Hänen
nimensä ja maineensa täyttävät' koko maan.
Useat käyvät yliopistossa.
. Kaildci oppineet henkilöt Intiassa osaavat • englan
ninkieltä. Ainoastaan kolmetoista prosenttia väkilu­vusta
ön lukutaitoisia, mutta kprkeimpain oppilaitos
ten oppilasmäärä on hyvin suuri. Intiassa on 26 yli­opistoa^
ja yksistään Calcuttassa on niitä enemmän
kuin koko Englannissa. Englantilaisissa yliopistoissa
on 3,000 intialaista oppilasta; kaikkiaan on niitä 5,000
Europan yliopistoissa ja^ lukumäärä lisääntyy jatku
vastii''
/«Olemme tottuneet ajattelemaan», sanoo Williams,
cettä olemme takapajuisia ja että meillä ei ole riittä­västi
henkistä kykyä käsittääcserame länsimaisen sivis­tyksen
taloudellisia ja aineellisia puolia. Meiltä ka
toaa sellainen tunnelma ollessamme Europassa. Mei­käläiset
opiskelijat ulkomailla pian huomaavat, että
me olemme kyllin kykeneviä kaikkeen, mihin europa
Iäisetkin pystyvät.» /
'Todellisuudessa oli enemmän hutiloimista ja tehot
tomuutta käytännöllisten asioitten hoidossa Europassa
kuin Intiassa. Tuo kehuttu Europan yhteiskunnallinen
järjestelmä synnytti enemmän rikoksia, kurjuutta ja
köyhyyttä kuin mitä Intiassa •nähtiin.
Nämä 5,000 europalaisissa yliopistoissa opiskelijaa
olivat järjestään Intian its^allinnon harrastajia. He
palaavat kotimaahansa vakuutettuina siitä, että heidän
veljensä, jotka bpiskeliyat Ii^an oppilaitoksissa, olivat
täysin kykeneviä hallitsemaan maata itsenäisesti.
Kun häntä pyydettiin antamaan kuvauksia koti
maansa poliittisista oloista, vastasi Willi<*ms: «Mei­dän
asemamme on sama kuin Canadan V/ 1830.
Useissa Intian maakunnissa on äänestyksen kautta
valittu lainlaatijdcunta, ja kuvernööri, ja kaikkien ylä­puolella,
korkein neuvoskunta ynnä valtionhoitaja eli
kenraalikuvernööri. Äänestäjien lukumäärä nousee 8
miljoonaan, Joista useat ovat naisia, ja äänestyskel
pobuus määritellään oppineisuuden ja omaisuuden pe­rusteella.
Epäkohtia.
Kuten aikaisemmin Canadassakin, on lainlaatija-kuntien
ja kuvernöörien sekä valtionhoitajan välillä
katkera kamppailu. Pääasiallism"^ erimielisyys johtuu
raha-asioista. Lainlaatijakuntien täytyy hyväksyä me­noarvio,
joka niille esitetään. Jos ne kieltäytyvät ää­nestämästä
varojen luovuttamisen puolesta, voivat ku­vernöörit
jättää huomioonottamatta tämän kieltäyty
misen ja käytellä varoja siitä huolimatta. Täten lain-laatijakunniUa
ei ole käytett'ävänään sitä rahallista
jarrua, kuin oli Canadalla otellessaan vastuunalaisen
hallitusmuodon toteuttamisesta.
Toinen epäkohta on se, että niistä $600,000,000,
joka vuosittain kerätään veroina, joutuu vain pieni osa
itsensä Intian hyväksi. Enempi kuin puolet tuosta
summasta kulutetaan 500,000 miehisen seisovan sola-väen
ylläpitämiseksi, jonka komentajat ovat suuriäi-maksi
osaksi englantilaisia. Noin 1110,000,000 kulu­tetaan
entisten virkailijoiden el^dceisiin, ja nämä
enimmäkseen ole^elevat Englannissa. Tämä summa
on sangen suuri otettavaksi vuosittain pois Intiasta.
Edelleen on siviiliviroissa 80 prosenttia englantilaisia,
ja vain vähäpätöisemmissä ja pienipalldcaisissa taita­vissa
intialaisia. Huolimatta yleisen kouluofletuksen
suuresta tarpeellisuudesta, luovutetaan vain mitätönjtyöskentelyllään -ammatillisella alal-osa
mraoarvion kokonaissummasta opetuksen^ hyväksi.
Menoarviota ei laadi lainlaatijakunta, vaan valtionhoi­taja
ja hänen kuusihenkinen neuvoskuntansa, joista
vain kaksi on intialaisia.
Intialaiset eivät tuki ulkomailie.
«British Columbialla ei ole mitään pelättävää intia­laisen
siirtolaisuuden tdiolta, vaakapa kaikki estert
poistettaisimkin. Yleensä on Intian väestö sitä laatua,
etta se el lähde kotimaastaan,» sanoi hän. «Useimmil­la
intialaisilla on s%si paljon kasti- eli sukuylpeytta,
etta se estää h«d& siitä. Eikä B r i U ^ ColunJ>iassa
ole sniäan mikä heitä erikoisemmin vetäisi puoleensa.»
kizjottaa tov. M. Hesse TuIdiofaDas
Politikenille:
FääasiaQisinpana tehtävänä mikä
Saksan puolueella nyt on suoritet­tavana,
on j)uolueen uudestajärjes-tänunen
tySmaasolujen pohjalle.
Vaikka täUä alalla vasta &)minter-nin
viidennen kongressin jälkeen
ryhdyttiin tosityöhSn, v o i d a ^ kui­tenkin
jo puhua jonkunlaisista t u ­loksista.
Selityksenä siihen, että
Saksan puolueessa jo 'näin lyhyen
ajan kuluttua voidaan huomata
suurta edistystä, on se seikka, että
jonkunlaista ryhmätoimintaa harjo-tettiin
ammatillisen liikkeen kes­kuudessa
aina siitä asti kun puolue
perustettiin. Mutta nykyiseen so­lutoimintaan
verraten oli entinen
ryhmätoiminta vähämerkityksellistä.
Silloin erikoisesti painostettiin po­liittisen
kiihotustySn hatjottamista
asnma-alueittain.
Tämä, riittämätön työskentely te­ollisuus-
alalla suureksi osaksi johtui
siitä, ettei oikein oivallettu polse-vistisen
puolueen tehtavätä. Frank­furtin
puoluekongressin ja viiden­nen
mailmankongressin jälestä on
uusi puoluejohto nimenomaan pitä-njrt
tärkeimpänä 'keskustelukysy­myksenä
kommunistisen päolueen
tehtavätä. Luonnollisesti on näissä
keskusteluissa täytynyt myös ottaa
arvosteltavaksi puolueen järjestö-muoto,
sillä järjestömuotoban se
kuvastaa puolueen luonnetta. Jo
silloin kun^ polsevikkien j a mense-vikkien
välit särkyivät, oli kysy-jnys
järjestömuodosta «tualalla.
Mensevikit pitivät täysin riittävä­nä
asun^-^alueiSin perusljuvari jär­jestön
rakentamisen. Sosialipettu-rien
puoluetta ei mieftyttänyt joka­päiväisen
luokkataistelun j a aseel­lisen
nousun urakka. Heille sopi
semmoinen järjestö, joka kykeni
suorittamaan^ vaalitaistelun varsi­naisen
tehtävän, nimittäin: lamaan­nuttamaan
työväen kaiken voimak­kaamman
taistelun j a yksissä neu­voin
ainmattiyhdistyspomojen kans­sa
sen tukahuttamaan.; Kommunis­tiselle
puolueelle on asianlaita aivan
toisin. Vaalitaistelun onnistuminen
taikka epäonnistuminen on kaikkein
vähäarvoishnpia kys3rm;y-ksiä. Pol-sevikkipuolueelle
on vallankumouk­sen
järjestäminen kaikkia muita k y ­symyksiä
tärkeämpi. Tälle puolu­eelle
on hengenasia saada aikaan
kiinteä yhteys teollisuuden kanssa.
Puolueen kiellettsmäkin ollessa on
viranomaisten, vaikea ehkäistä sen
työskentelyä' ammatillisilla aloilla.
Missä "työläiset joka; päivä -ovat
työnostajien hyökkäyksien alaisina;
missä he joka päivä saavat kokea
verenimijäluokan mahtivaltaa, juu­r
i siellä täytyy kommunistien. seis­ta
työläisten rinnalla neuvoin ja
toimin. Se on vallankumouksen
järjestämisen perus.
Työmäasolujen jär^'e8tämisen toi­meenpanossa
ilnieni iSaksassakin
useita, enimmäkseen henkilökohtais­ta
laatua olevia vaikeuksia.- Eikä
se olekaan ihme, kun -otamme huo­mioon,
että nuori polsevilddpuolue
oli saanut järjeistömuotonsa vanhal­t
a sosialidemokraattiselta puolueel­ta.
Kuitenkin on uuden puolue
ohdon onnistunut voittaa :ehimmät
näistä vaikeuksista, joten niistä ei
sen enempää, . v a a n sensijaan ryh­dymme
selostamaan, millä tavoin
saksalainen työmaasoln toimii.
Tosiasia ön, että puolue on saa­nut
luo^duksi solunsa kaikkiin tär-ceimpiin
suurteollisuuksiin. Yleen­sä
on joka solulla oma sanomaleh­tensä;
solu myös perii puolueelle;
menevät maksut. Kaikki jollakin
ammattialalla .työskentelevät kom­munistit
kuuluvat soluun, heidät
otetaan sen jäsenluetteloon, j a so-un
välityksellä on heidän suoritet­tava
puoluetyönsä. Solu valitsee
sölujohdon, jonka muodostavat kol­me
tai viisi toveria. Solujohto on
poliittisesti j a järjestöllisesti vas­tuunalainen
puolueen johdolle. Jo
nyt työskentelee toista sataa sel-aista
solua varsin tyydyttävästi.
Niistä mainitsemme esimerkin vuok­si
seuraavan.
Berliinissä - on Siemens-Iiike tär-ceimpiä
metalliteollisuuden alalla.
Sillä, on työssä j a - palveluksessaan
3€,000 henkeä. Meidän^.^solussam-me
on ^noin 400 jäsentä. Solun
muodostavat-, eri tsröpäikoissa olevat
ryhmät. Yleissolun puheenjohtaja
on puolueen työvali(^unnan jäsen.
Joka työpaikalla o n soluryhmän k o ­kous
kerran . -viikossa, j a u n a - k a h ­den
viikon kuluttua kokoontuu
yleissolu. Suunnitelman mukaisella
hm -tekemiä jRätSsKÄ. Yksityiset
toverit esittävät kokemuksiaan ja
havaintojaan fiikkeen «ri osastoista
j a työpajoista. Kirjallisuuden myyn­nin
j d i t a j a jakaa uusimmat puo­lueen
lentokirjaset tehtaissa myytä­viksi.
Solun sanomalehden toinri-tuskdmitea
tuo käsikirjotuksessa.
Joku toveri selostaa puolueen toi­mintaa.
Siemensin tehtaissa työskenteli-jöistä
on lähes 40 prosenttia naisia,
jonka tähden solu harjottaa erityi-sen
• voimakasta kiihotustyötä nais­ten
keskuudessa. Milloin solu nä­kee
yleisen työmaakokouksen pitä­misen
tarpeelliseksi, annetaan työ-maaneuvostossa
olevain toverien
tehtäväksi kokouksen valmistelu ja
kokoonkutsuminen. Solu määrää,
mitä asioita työmaakokouksessa t u ­lee
käsiteltäväksi, vieläpä senkin,
ketkä tulevat asioista keskusteltaes­sa
esiintymään puhujina, jotta kom­munistien
keskuudessa mahdollisesti
ilmenevät erimielisyydet eivät pääse
näkymään ulospäin. Nämä eri­mielisyydet
käsitellään solun kes­kuudessa.
' Solun äänenkannattaja,
"Siemens-Iehti", ilmestyy yksino­maan
solun toimittamana j a rahas­tamana.
Se on j o saanut painok­sensa
nousemaan 4,000 kappalee­seen.
Siemens-solu lähettää omat
edustajansa puoluekokouksiin (pii-rikonferensseihin,
puoluekokoulöiin
ym). Niinpä lähetti Siemens-solu
kokonaista neljä edustajaa viime
lokakuulla pidettyyn Berliinin
Brandenburgin piirikonferenssiin.
Vielä lähettää solU edustajansa sen
piirin hallintoon, missä työpaikka
on.
Tämä selostus Siemens-solusta on
vain läpileikkaus . solutoiminnasta
koko maassa. Voimme lähteä, siitä,
että kaikkialla Saksassa työskennel­lään
yhtä hyvin tai vielä paremmin
kaikissa tärkeimmissä soluissa.
Solun edellämainittu toiminta
luonnollisestikaan ei ole ainoa.
Palkka- j a työtaistelut, jotka Sie-mens-
liikkeessäkin ovat päiväjärjes­tyksessä,
vaativat huolellista , toi­mintaa,
solujen puolelta. Kaikki
työläisiä koskevat taloudelliset ky­symykset
pohditaan perinpohjin so-a
on. solu osannut.laajentaa kom­munistista
vaikutusta siinä mää­r
i n , että enemnusto koko liikkeen
työväestöstä ^öxnaCfteuvostovaa-:
eissa antoi ääneni ktmiiriiinistdl^
e. Soluryhmäin viikkokokouksssa
käsitellään propaganda- j a ai^tat^
sioonikysjrmykaä sekä keskustel-aan
solun työskentelystä työmaal-a.
Itsekunkin työmaalla olevan
communistän on sohm kokou'kseIle
annettava selostus tcmmmiastaHn.
Heillä -ei -ole mitään vaScutnsvaltaa
yleissolun johdossa, vaan «n lim-dän
velvoOisantensa noudattaa so-.
luissa, j a kommunistinen ; menette­lytapa
määritellään. On todistet-i
tavissa, että tämän suunnitelmalli­sen
työsikeritelyn avulla jonkun eri­koisen
ammattialan (sorvarien, työ-kaluntekijäin)
lakko solun vaiku­tuksesta
, nopeasti laajenee. Viime
e l o k u i l l a ; esittivät kaapelitehtaan
sorvarit palkkavaatimuksen. Teh­taan
koko - työläismäärä . o l i 4,000.
Sorvarieh pieni ryhmä — kaUckiaan
Vain 150 miestä — meni lakkoon,
mutta tehdas kävi kuin. ennenkin.
Solu silloin järjesti suunnitehnal-lisen
kiihotustyön, j a j o kahden päi­vän
kuluttua tehtaan koko muu työ­väki
otti sorvarien vaatimukset
omikseen" j a lähti- myötätuntoisuus-la^
koon. Tämä työläisten joukko­esiintyminen
. pakotti: tehtaanjohdon
taipumaan, j a sorvarit saiVat enim­män
osan vaatimuksistaan hyväk-sjrtyksi.
Dynamotehtaassa,r jonka
työväki^ nousee 3,500:aan on pa-rast'aikaa
samanlainen tilanne.
Metallityöläisten suuren lakon a i ­kana
viime heinäkuussa olivat Sier
mens-liikkeen työläiset ehsimäiset,
jotka viimeistä miestä myöten läk­sivät
taisteluun. • Tuo-oli suuri yllä­tys
Saksan metallityöläisten liiton
reformistisille johtajille, jotka l uu
livat Siemensin työläisten väsyneen
taisteluihin. Nuo j a l o t herrat ei­vät
olleet ottaneet laskoihinsa mei.^
dän kommtinlstisen solumme työs­kentelyä.
Kaikkien näiden' tehtäviensä ohel­la
on sohin taisteltava sosialidemo­kraattien
jokapäiväisiä hyökkäyksiä
vastaan. Noskelaiset tarkoin käyt^
tävät jokaista tilaisuutta iskeäkseen
Neuvosto-Venäjää. • Nykyään ne
lyövät rumpua teolKsuustyöväen
keskuudessa Neuvostovallan "kur­j
i s t a " työväen palkkasuhteista, siel­lä
muka vallitsevasta "hirveästä"
nälänhädästä j a valtiollisten van­kien
"huonosta" kohtelusta. Tie­tenkin
taistelee solu kaikin kieinoin
tätä valhe- j a paijaustulvaa vas­taan.
, Sanomattakin on selvää^ että teh­taiden
johto j a sos.demokraatit ovat
ryhtyneet vastatoimenpiteisiin tätä
solun suunnitehnallista toimintaa
vastaan. On yritetty erottaa työstä
vastunnalaisimpia tovereita, erito­ten
solun sanomalehden toimittajia.
Siksipä täytyykin solun e n i m m ^i
osaksi työskennellä salaisesti. Työn-ostajien
hyökkäyksistä huolimatta
voidaan todeta, että kommunistien
vaikutusta ei o l e . kyetty murta-m
a a n , j s u l ^ ykdtyisiä häiriöitä on-
Idn tapahtj^nut.. Kalkissa : tapauk­sissa
ovat Siemens-liikkeen "työläi­set
osottautuneet olevansa köyhälis­tön
taistelun e n d rivisra.
Mikäli' työmäasolujen vaikutus
teollisuudessa on kasvanut, sikäli
liääntyy myös työnantajien j a po-
Iirsin vaino. . Siinä hommassa osot*
tautuvat sos.d6mokraatit heidän us-
^Ifiälaa apuxeikseen. HäSräilemät-t
a erottelevat työnostajat työläisiä.
minta heitä pelottaa, näkyy sd-västi
eräistä Saksan ksivosteolU-suudeshaxjottajain
(tySnostajka)
lehden äskeisestä Idzjotnksesta, jos­sa
muun ohessa lausutaan seuraa-vjat
sanat:
"Tästä kanasta käy selville, kuin­ka
mitä vakavin vaara uhkaa teol­lisuuttamme
^tuon uuden moskova-laisMihotuksen
taholta. Mihin vas­takeinoihin
voimme sen johdosta
ryhtyä? Ensinnäkin voimme ar­motta
erottaa työstä kaikki ne a i ­nekset,
joiden tiedämme ' ajavan
kommunistista työmaasolu-propa-gandaa.
Vounassaolevat lait an­tavat
meille riittävästi tukea niin
menetelläksemme."
Mutta työnostajat käyttävät myös
poliisia apunaan. Poliisiviranomai­set
panevat toimeen kotitarkastuk-aia,
päätäkseen käsiksi työmäasolu­j
en sanomalehtien * toimittajiin ja
julkaisijoihin. Viimeisten kuukau­sien
ajalla on valtaollinen poliisi
toimittanut useita kotietsintöjä yk-idtyisten
työläisten asunnoissa^ E t ­sintöjen
tulokset ilmotetaan työn-ostajille,
jotka heti erottavat epäil­tävät
työläiset. Mielihyvällä ne
kaikissa näissä puuhissaan käyttää
vät hyväkseen sos.dem. puoluepomo­jen
tekemiä ilmiantoja. Näin vai­keissa
olosuhteissa voidaan työmaa-solua
pitää eleillä ainoastaan lait-t
o m ^ i , s, o. solun johto e i saa o l ­l
a muitten tiedossa kuin kommu
nistien. Yleensä ei kokoulcaia pide­tä
työpaikoilla eikä niistä sivullisille
hiiskuta. Lehden johto on ainoas­taan
solujöhdon tiedossa. Vain tä­tä
menettelyä saamme kiittää siitä,
että työnostajien ponnistukset tä­hän
saakka ovat rauenneet turhaan.
Vainot ne j u u r i pakottavat toverei-tamme
yhä tarmokkaampaan työs­kentelyyn
j a takaavat meille teol-lisnustyöväen
suurten joukkojen
myötätunnon. Hillitön vaino teräs­tää
toveriemme taisfceluhalua, j a a i ­noastaan
siten, voimme selittää, et­tä
solutoiminta Saksassa lyhyessä
ajassa on s a a n u t ' n i i n suuren kan­natuksen.
Kaikkien vainojen uhal­l
a tulee Saksan kommunistipuolue
työmaasolujensa turvin olemaan
köyhälistön aseena yhteiskunnalli­sen
vallan vallottataisessa.
Kuinka farmaria far-mataan
K i r j . John, Glanbeck, "
Ensin kun otin itselleni maata
länsi-Canadassa, tapasin ihmetellä,
miksi . suuret maanomistajayhtiöt,
kuten, € . P. , K . j a Hudson^ Bay,
joilla oli niihin aikoihin hallussaan
suurin osa maista, eivät itse ryhty­neet
maata viljelemään suuremmas­sa
määrässä. Jotkut ensiaikojen
sosialistit olivat' sitä mieltä, että
suuri liikeyritysten keskittäminen,
samanlainen kuin tapahtui teolli­suudessa,
tultaisi myöhemmin ulot­tamaan
maaäviljelykseenkin — et­tä
Bonanza farmi, jossa olivat käy­tännössä
uudenaikaiset koneet ja
jossa työskenteli suuret joukot työ­läisiä,
olisi tulevaisuuden farmi.^
Mutta oltuani maanviljelyksen
kiirastulessa viimeiset seitsemäntois­t
a "vuotta, srmmärrän hyvin, minkä-yuoksi
suuret maanomistajat eivät
ryhdy itse maata viljelemään. He
tietävät, että maanvilj-elys lännen
aavikoilla /ön jonkunverran uhka­rohkeaa,
se. on liian paljon luonnon­voimien
oikkujen alainen, jotka te­kevät
sadon epävarmaksi. Nuo
suurmiehet olivat k y l l i n viisaita ym­märtääkseen,
että olisi turvallisem­paa
houkutella maata haluavat työ­läiset
menemään maalle, kärsimään
kaikista vaaroista, / tekemään kaiken
työn, j a sitten antamaan kaikki voi­tot
heiUe.
lÄnsi-Canadassa on vain yksi sa­to
varma, j a se on kiinnityslaiiiat,
verot, pankkivelat .ja korot siitä k a i ­kesta,
mitä maanviljelijä oh velkaa.
Useat huonot vuodet voivat seu­rata
toisiaan, maanviljelijä voi
nääntyä kuivuuteen, tulla keitetyk­si
tai jäätyä, hänen satonsa syövät
hyönteiset tai sen voi puhaltaa ole­mattomiin
vinhat tuulet, tai täytyy
pakotetta ottamaan susia lidsoA
Maata osurtavien ka^tzHgäm^
kaimalta oU se mannitehna mth.
jonka mukaan annetaan 160
riä «aie, Imka vaan suostun täytä.»
mään määzätyt vaatimukset ja * ^
velemaan. maata" aolmen vaodai
ajan. Se edellytti, että he täni
aBmasstuk5£& viereisen maan an.
dä hyvästä hinnasta. Siten joj^
toinen neljännes, jonka omisti c
P. B. ja ne kaksi neljännestä, jotka
olivat Hndson'8 Bay yhtiön haHa».
sa jokaisessa townshipi£sä, j a jotka
oliVat olleet arvottomia heille eo.*
neukuin "homestead"artt tuBvat,^
nousivat nyt arvossa. He tietäTät
että kaukana rautatiestä nykyisten
tilanteiden vallitessa ei kukaan ?<ä
elää 160 eekkerillä. Maanviljelijää
täytyi ostaa yhden tahi nseanuaaa
neljänneksen, j a muutaman TUO-den
kuluttua osti hän korkeasta
hinnasta viereisen maan, jonka ar­von
hän itsd oli kohottanut viljele­mällä
hallussaan olevaa maapalaa.
Tarvitaan paljon rahaa maan^il.
jelykseen aavikoilla. Nämä BUUS-asukkaat
kuuluivat siihen jonikoon,
jolla oli hyvin vähän rahaa millä
alkaa. On totta, että jotkut Yb-sen
my^dä. vähemmästä kuin tuo­tantokustannukset
ovat olleet. Mut­t
a tämäpä ei hituistakaan koske
niihin, joille hän on velkaa kiinni­tyksistä,
verbistä, koroista y.m. Täs­mälleen
sillä minuutilla kun tulee
niiden maksuaika, vaati-vat hänen
velkojansa omansa pois. Kun hän
ei voi maksaa heille, lisätään kor­koja,
j a hänen maansa j a omaisuu­tensa
otetaan takaukseksi. Jos j o ­ku
nfaanviljelijä sortuu maalleen
ylityön, huolten ja nälän vaiku­tuksesta,
ei se itee suurtakaan vai­kutusta
velkojiin, ällä velka^ j a k a ­sautunut
korko kuulnu__ ^eläkin
maahan j a seuraavan uhrin tai iiän-tä
seuraavan täytyy sen maksaa.
Mutta, tässä on toinenkin puolensa.
Vaikka ei tule satoa, täytyy maan­viljelijän
kmtenldn .elää toiseenfuö-teen,
hän e i voi pysähtyä. Hän t a r ­vitsee
rehua hevoalle,' -koneet tar­vitsevat
korjauksia, hänen palveluk-sesisaan
olevat ^ölSset, jos niitä
on, tarntsevat palkkansa, han t a r ­vitsee
rautatavaraa, vaatetusta ja
Xmnka suuresti kommanistien toi* * ruokatavaraa, j o i ^ ^faden i u n ön
dysvaltojen;puole]ta„.tullekta, jotka
olivat msrjrneet della -farminsa, toi­vat
mukanaan rahaa, koneita, sekä
karjaa, mutta suurin osa, tullen
kaikilta mailman kulmilta, useat
heistä entisiä teollisunstyöläisiä,
olivat rahattomia. Mutta heidän
onnfstui' jotenkuten elää tuon koi-men
vuoden lävitse j a saada mää­rätty
ala viljelykselle. Maanvilje­lys
aavikoilla, nykyoloissa, on koko­naan
-toisenlaista kuin silloin kun
kedd- länsi tahi Ontarion maakun­ta
asutettiin. ^
Noina alkuaikoina tuskin tarvitsi
ollenkaan rahaa maanvi\}elemisen al­kamiseen.
Mies voi, päättäessään
lähteä idän ahtaista oloista, asettaa
kaiken om^suutensa, lukuunotettu-na
vaimonsa j a lapsensa, kärryille
j a - kulkea johonkin keski-lännen
erämaahan. Pyssy, saha, kirves,
härkäpari, yksinkertainen aura ja
joitakin kotitekoisia työvälineitä
vain tarvittiin. Ja vaikka hän eli
karkeaa, kovaa elämää, oli hän riip­pumaton
verrattuna nykypäiväin
maanviljelijään, hänen ei tarvinnut
huolehtia siitä, miten voi maksaa^
velkansa, sillä hänellä ei srtä olht
Mutta nykyajan maanviljelijä, jo­ka
ottaa maatja viljeltäväkseen tahi
ostaa sitä länsi-Canadästa, huomaa
pian tarvitsevansa paljon rahaa,
ennenkuin pääsee edes alkuun. Aa-vikkomullan
rikkomiseen tarvitaan
neljä' tai kahdeksan vankkaa hevos­ta
sekä suuri joukko eri koneita ja
muita -väUneitä. Keskinkertainen
maanvitjdijä, joka halusi jatkaa
maanviljelystä, meni jonkun kiinni-tyslainayhtiön
virkaUian puhejlle
niin pian kun sai omistuskirjat maa-bahsa
j a otti velan. Siitä päiväsä
lähtien hän alkoi työskentelemään
toisten hjrväksi, se oli ensimäinen
rengas ketjussa, joka nyt kahlehtii
hänet kokonsa^. Mutta ensimäinen
laina harvoin riitti. Sen jälkeen
hän meni pikkukaupungissa olevan
työvälinetrustin edustajan puheille,
j a osti välineitä julman korkeasta
hinnasta, antoi nootan jonka nojalla
lupasi maksaa velan syksyllä 8 pro­sentin
koron kanssa, j a senjälkeen ;.
12 prosentin, jos hän ei kyennyt
äksyllä makaamaan.
Viljellessään maata j a valmistaes­saan
satoa täytyi hänen elää, täy­t
y i ostaa kauroja hevosille seka
ruokatavaraa, vaatetusta, rautatava­raa
yjn. itselleen ja perheelleen.
Yhden noiden pankkien johtaja, joi­t
a oli jokaisessa kaupungissa, hina.-
si M n e l l e rahaa, että hän pääsi vai­kean
ajan ohitse siijien saakka, et­tä
sai sadon. Tahi joutui hän vei­kan
paikallisille kauppiaille, jotka
määräsivät korkeita hintoja kai­kesta
mitä hän o s t i Jos sato olisi
tidlut kuten toivottiin, olisi kaikki
käynyt hyv;\,,mutta jokainen, joka
on viljellyt maata aavikoilla useam-^
maii vuoden ajan, tietää että vno-V
dentulosta ei koskaan voi olla rar-ma.
' Kymmenien muiden tuhoisien
seikkojen ohella on aina se mahdol­lisuus/
että viljan hinta laskee ala-^,.
puolelle kustannuksien. Kun sel­laista
tapahtiiu, j a sitä on tapahtjh
nut liiankin nsein, ei maanviljelijä
voi maksaa velkojaan. Korot hä­nen
lainoistaan lisääntyvät, ja sen-raävana
vuotena, jos hänen onnis­tuu
saada sato, menee se kaftfa
korkojen maksamiseen, joten ite^
velka e i vähene laisinkaan, eikä hä-;
nelle itselleen eikä hänen perheel­leen
jää mitään.
Sodan alkuun iaakka ei tilanne
oUut niin- kovin toivoton, vuoden-tulot
olivat kohtalaisen runsaat ei­kä
maanviljelijän fervinnut maksa»
niin korkeita hintoja kaikesta «»•
tä hän tarvitsi kuin nykyään. So­dan
aikana, jolloin sotaväkeä täytyt
ruokkia kun "maata tehtiin turyai-liseksi
kansanvallalle", kehotettiffl
maanviljelijää ostamaan l i ^ ^
ta, viljelemään sitä savxema^,
määrässä. liBaämäfin tuotantoa. H»
oH kylliksi nairimainen ottaakse^
nämä kehotukset vricavalta kannal­ta.
Hän osti maata ja koneit»»'
tamaidOa JunnoSIa — eikä Inkn»»'