Vapaus, May 14, 1925

              i i
af;
V
I j
i
1 •
m
- .£1
Törstaliia, fealiöi. 14 — Tliiir., l l s j Mth li^S
to Ssdl^-Eryaa, O c t , joka tilgtai, torstai ja Jaasatai-
T o i i a i t t a J B t :
A. B. MÄKEIX AEVO VAARA.
VAPAUS (Liberty)
Tlw3 only organ of Finni^b Workera in Canada. Pab-
IMied ffl Sadbury, Oat., every Taeeday, Tbortdsy ecd
^^^^^tered at the Post Office Department, Ottawa,
©3 second class matter. .
Central advertJiing ratis 75c'per; coKineh, Mi-
Dimum charge for sSngle insertion 7Sc. Tbe Vapaos
b tbe best advertising medium amoog the Finnu;»
People in Canada. • ' - ' • »
TILAUSHINNAT: -
Canadaan yksi vk. $4.00, puoli vk. ^2.25, kolme kk.
01.50 ja yksi kk- 75c
YhdyBvaltoibin ja Suomeen, yksi ^k. $5.5.0, pnoh vk,
$3.00 ja kolme kk. $1.76.
Tilauksia, joita ei seuraa raha, ei toaa lähettämään,
paitsi asiamiesten joilla on takaukset.
ILMOITUSHINNAT VAPAUDESSA:
Naimailmotukset $1.00 kerta, $2.00 kaksi kertaa-
Avioliittoonmenoilmotukeet 50c palstatuuma.
NimcnniuutosUmolukset 50c kerta, $1.00 3 kertaa.
Syntymäilmotnksct $1.00 kerta, $2.00 3 kertaa.
Avioeroilmotukset $2.00 kerta, $3.00 kaksi kertaa.
Kuolemanilmotukset $2.00 kerta, $50c Hsämaksu
aiitosIauBcelta tai muistovärssyltä.
Halutaantiedot ja osoteilmotukset 50c kerta, $1.00
kolmekertaa. . / .
Tibpäjsilmottajien ja ilmotusakertttunnen on, vaa­dittaessa,
lähetettävä ilmotushlnta etukäteen.
Tii.ntain Ichtcep aijotut ilmoitukset pitää olla kont­torissa
lauantaina, torstain lehteen tiistaina ja lauantain
'isbteen torstaina kello 3. ^
Vapauden konttori ja toimitus: Liberty Bldg Lome
St Puhelin 1038. Postiosote: Box 69, Sudbory. Ont.
Jos ette mii'«in tahansa eaa vastausta ensimäbeen
kirjeeseenne, kirjoittakaa Qudelleen liikkeenboitajao
eersoonalliselia nimellä.
J. V. KANrT^STO, Liikkeenhoitaja.
Ammattiyhdislysliikkeen menet­telytavoista
Tanskassa ollaan parast'aikaa suurtaistelussa. Työn
ostajat ovat heittäneet lähemmä 200,000 työläistä pois
työpaikoiltaan. Työnantajain taktiildca on samanlaista
kuin ruotsalaisten työnantajain käyttämä. Asettavat
ehdolcsi työnsulun lopettamiseksi, että sopimus on tdi-täyä
työnantajain sanelemilla ehdoilla kaikissa niissä
ammateissa, joissa ei yielä sovintoa ole saatu aikaan.
Tämä senvuoksi kun on päivänselvää, etteivät jotkut
halvimmin palkatut työlaisryhmät voi suostua ^Önan-:
tajain-ehtoihin, ilman suurhyökkäykseen ryhtymistä'
Tanskan ammattiyhdistysliikkeen johdon esiintymi­nen
ja menettelytavat ovat myös tarkalleen samanlai­set
kuin ruotsalaisten reformistien 'käyttämät. Sangen
valaiseva on eräs «Social Demokratenissa» äskettäin
ollut lausunto. Siinä sanotaan, että työnantajayhdis-lyksen
edesottamiset «sotivat kaikkia terveitä käsitteitä
vastaan» ja että ne miljoonatappiot^ joita elinkeinojen
irarjottamincn ja työläiset ovat kärsineet, «on tolkuton
idirdus ilman järjellistä tarkoitusta». Vastustaessaan
työnostajain kaikkien työehtosopiinusten yhteenkytke­mistä,
sanptaan siinä edelleen, olisi «raaajärjestön pi­tänyt
periaatteessa vaatia vapaata neuvotteluoikeutta
kullekin ammattialalle^. Ei voida ^sottaa ainoata-ikaan
tapausta, että työläisten keskusjärjestö olisi estä­nyt
jotakin ammattiliittoa solmiamasta sopimusta työn-ostajainsa
kanssa kun yksimielisyyteen on päästy. Maa-järjestö
ei ole koskaan antanut mitään tämänluontobia
määräyksiä. Sitten jälleen esitetään kuinka työnantaja-yhdistys
antaa jäsenilleen määräyksiä ja ohjeita, vah­vistaa
korkeimmat palkat, joita työnostajat eivät saa
ylittää, vaikkapa olisivat halukkaat maksamaan enem­män..
^
Niin pitkälle menee Tanskan «Socijfl Deraokraten».
Saamme täydelleen samansuuntaisen kuvan tilanteesta
kuin oli suursulun aikana Ruotsissa. Työnostajat esiin­tyvät
yksimielisenä luokkana. Työnantajain kaikki eri
ryhmät seisovat toinen toistensa puolesta. Työläiset
sensijaan ovat hajallaan. Työvoimain myyjäin ylin
johto on ottanut periaatteekseen olla panematta estei­tä,
vaikkapa jotkut työläbryhmät sopivat työnostajain
sa kanssa, toisten aminattialojen ollessa vielä ilmi-sodassa.
Mikä «n seurauksena tällaisesta menettely<
tavasta? Me näimme tuloksen Ruotsissa. Työnostajat
ja neuvottclulautakunnat suuntasivat toimensa päästäk
seen helpoimmin sovittavista riidoista- Työläiset niillä
aloilla menivät työhönsä ja jättivät toiset taistelevat
toverinsa pulaan, jotka luonnollisesti tulivat epäilevik­si
ja huolestuneiksi ynnä helpommaksi saada antautu­maan
työnantajain painostuksesta. Huonommin palka­tut
työlaisryhmät tulivat hyljätyiksi. Yksimielisen
Kiintymisen puute oli syynä ruotsalaisten työläbten
tappioon, ja jos sitä noudatetaan Tanskassa, tulee se
myös siellä johtamaan työväestön tappioon.
Me voimme, kuten tanskalainen Social Demokraten,
sanoa työnantajain menettelytavasta, että se on «dikta­tuuria
mikä on järjestymisajatuksen väärin käyttämis­tä
», me voimme haukkua työnantajia mielettömiksi,
mutta se ei auta asiaa. Työnantajain hyökkäys ja me­nettelytavat
ovat tosiasioita, ja he tekevät parhaansa
saadakseen työläisten palkat alas, elleivät työläiset
nouse sitä vastustamaan. Työläisten, tehdäkseen vas­tarinnan
mahdollisimman tehokkaaksi, ei tule menette-
Ivtapojaau suunniteH^saan ottaa ohjeekseen sitä työn­antajain
menettelytapaa, jota heidän toivotaan käyttä­vän,
vaan se taistelutapa, jota he todella käyttävät.
Työnantajain rintama Ruotsissa — ja samanlainen
on tilanne Tanskassa — tarkottaa pitää halvemntin
palkatut ja heikoimmat työlaisryhmät. alakynnessä,
jolloin on paljon helpompaa polkea muittenkin työläis-ryhmien
palkkoja. Se'on hyökkäys A-oA-o /uoA'^a vas­taan.,.
Yällaisten olosuhteitten vallitessa on välttämä­töntä,
että ammatillinen liike asettuu soldcannalle suo­jelemaan
kehnoimmin palkaj^tuja työläisryimiiä. Ku­ten
työnantajatkin ovat lehueet, tulee työläistenkin aset­taa
ehdot sovinnolle. Kaikid taistelut lopetetaan työ-l
a ^ e n asettamilla Idoilla., Koädden erf työtäisrj^-i
mien tvlce tuiea toinen toistaan. M i n ei tehty Euot-bliia,
ja niinpä on.iisluivct iyönoziajst «JsHetlöiuIssä
hyökkäyks-eiiiäns'. Tanskalaiset reformistit seuraavat
ruölsalaiitt-n latua, jopa siinä määrin, että asettavat
Läpjtalistisen y.hteiskunnan «elinkeinojen {xarjöttami-sen
ja «työrauhan» työläisten etujen edelle.
Ruotsalaisen suursulun tärkein opetus oli se, että
ammatillisten järjestöjen tulee taistelussa työnostajia
vastaan käyttää sellaista menettelytapaa, joka sallii
'yksimielisenä luokkana kiintymisen, joka tekee mah­dolliseksi
suojella, jopa kofipttaab'n.,' huonoimmin pal­kattujen?
;työläisr>'hmien asemaa- Siitä huolimatta, et­tä
suiiri enemmistö Järjestynsistär työläisistä on koot­tuna
maajärjestöön, eri ryhmät taisteluissaan eristäy­tyvät-
toinen toisistaan, • eikä yritystäkään tehdä niiden
saamiseksi esiintymään yksimielisinä, ei edes silloin
kun työnostajat taistelevat luokkana ja hyökkäävät le.
veällä rintamalla- Päinvastoin, kun repeämää ilmenee
niin reformistiset johtajat tekevät parhaansa perin tar­koin
.cristääkseen ryhmät toisistaan, jotta vaan pikai­semmin
saavutettaisiin pysyvä «työrauha», s. t s. työ­läiset
työnostajain ikeen alle.
Ammatillisen liikkeen parantajat, joita ilmestyy
eosialidemokratien leiristä, kaikella huolella karttavat
keskustelua asian tästä puolesta. Sillä he eivät har­rasta
työväenluokan parasta, vaan «elinkeinonharjotta-jain
». Senpä takia ne ulisevat samassa kuorossa työn-
'ostajain kera, osottaen muutamiin paremmin palkat­tuihin
työläisryhmiin, lopottaen opittua läksyä, joka on
li&emattomia kertoja ollut porvarillisessa lehdistössä,
«vallattomista» suluista ja lakoista ja siitä «mahdotto­muudesta
», että kaikki ryhmät kannattaisivat tai tukisi­v
u niitä. On turhaa olla siinä harhaluulossa — tar­kemmin
asiaa ajateltuaan ei kukaan siihen ufokaan
— että jos paremmin palkattujen työläisten palkkoja
saataisiin alennettua, niin työnostajat muka halventai­sivat
tuotteittensa hintaa tai korottaisivat huonoimmin
palkattujen työläisten palkkoja. Tulos olisi se, että
yhden työntekijäin ryhmän elintaso olisi laskeutunut
ja työnostajan voitto lisääntynyt — ihan juuri niin
kuin työnostajat haluavat ja mihin he nyt jo jokapä^vä
kaikin keinoin pyrkivät
Ammatillisen liildceen luopiojohtajain menettely­tavat,
niin hyvin Ruotsin suursulussa kuin aijemmin-kin,
samoin kuin ne «uudistukset», joita he yllyttävät
tekemään ammattiliikkeessä sen porvarillistuttamiseksi,
eivät ole muuta kuin selvä ja suoranainen renginpalve-lus
kapitalistiluokalle, jotta saataisiin muodostettua oi­kea
jmenettelytapa ammatillista liikettä varten, joka
luidikfiiaistelun. pohjalla tekisi tehokkaan ja tulokselli-jsen
taistelun työnantajaluokkaa vastaan mahdollisdcsi,
meidän tulee myöskin arkailematta taistella refornis-mia
vastaan, jonka turmiollisesta vaikutuksesta ammat­tiyhdistysliike
on vapautettava. — F. D. Politiken, %
KSiiatensa, eikö se ole "rez
vazkerofar-jsta 2£t£E£a j kaikista kuvz-akslstz --.£2»»-^
vastein? ! vfel-ufevsn keveissä ke Jtl5!*. ^'
, Eaapro puolestaan ei caaosat I Ecinka nyt paavin ja h£r*n~'^
JESurfesti välittävässä, kuinka naiset| pojensa silmä sietää ka-^Iia",-?^
pukeatavat, tai pukeutuvatko oi- \ Urheiluja siellä ehkä el \.,f,^^""
[muuta kuin lentäffiis-^, ^^-^^"'if"*
• pimatonta" senkin luu^-.J'^
j naisille väljissä, hataroissa'
on tarttunut asiaan lujalla kädellä, i liaattoinasti ruumiin j-.T.sär^
'Itse Rooman paavi on antanut an-!tastuissa viitoissa. • ' " ^
lenkaan. alutta
katoolisea Hrlkko
Porvariston liikekannallepaiio
Kansainliitolla -r- Lenin sanoi sitä Kansainvaivaksi
— ön yhdistys Canaidbssa, jonka päämaja on Ottavvas-sa.
Tämä päämaja on alkanut «kamppailun» saa^k-
.seen 100,000 jäsentä ja 100,000 dollarin rahaston. Yh­distys
on antanut julistuksen, jossa sanotaan homman
tarkotuksena olevan järjestää yleinen mielipide- sotaa
vastaan, suosiollis^i riitojen ratkaisemien' soviäto-tuomioilla
ja muokata pohjaa läailmanbikbudelle. '
Tuo on tyhjää näytteUlepanopuhetta.". Todellisena
tarkotuksena on järjestää porvaristo • liikäcannalle,
muokata vielä yksi käyttökelpoinei» osa brittiläisen
valtakunnan koneistoon. , r
Kapitalistiluokan ovelat politikoitsijat ovat huo­manneet,
että nykyinen koneisto on vanhentunui ja
riittämätön, jopa vaarallinenkin. Lontoon Times kir-jottaa:
«Jos valtakuntamme piarlamentit ovat yksi­mielisiä
menettelytavasta käsitellä vaarallisia kansain­välisiä
tilanteita, niin kaikki on mainiosti- Mutta el­leivät
ne ole, niin mitä tulee tapahtumaan? Jos Suur
britannia tai mikä' siirtomaa tahansa kietoutuu* toiste­luun
jonkin suurvallan kanssa, niin ainoa tapa mitä
noudattamalla toiset siirtomaat voivat pelastua sota­hommista,
on se, että ne eroavat valtakunnasta. Muuta
keinoa ei ole.» . • /
Luonnollisesti tämän Kansainliiton alayhdistyksen
julistuksessa on selvä luokkalinja. Siinä mji^. sano­taan:
«Taistelun käyttövoimana ovat niin miesten
kuin naistenkin 'Canadian Clubit', L O. D. E . (Valta­kunnan
tyttäret)', kansallinen naisten neuvosto, y. m.»'
Siinä pyydetään apua kaikenkarvaisilta papeilta. K i -
wanis. Rotary, Lion, Gyro ynnä muita samanlaisia
seuroja pyydetään yhteistoimintaan «heille ominaisella
raikkaalla tavallaan». «Pankit ja radio ovat olleet mah­dollisimman
avuliaita. Canadan sanoml^timiehet!
Toimituskirjotus silloin tällöin auttaa myös paljon!»—
Niin, toimittajatoverit, ottakaa onkeenne!
Näin por\aristo asettuu liikekannalle Valtakuntan­sa
puolustamiseksi ja kapitalistisen järjestelmän säi­lyttämiseksi.
, '
Julistus sisältää edelleen seuraavan voittamattoman
väitteen sotaa vastaan: «Rauhallinen mailma on lii­kemiehen
paratiisi». Ja «liikemiehen paratiisi» on
työmiehen helvetti. Mutta Kaifcainliittohan d olekaan
työläisiä varten.
Julistuksessa edelleen sanotaan, että Venäjä yhdes­sä
Yhdysvaltojen ja Ssdisan kanssa ei vielä kuulu Kan­sainliittoon.
«Mutta Yhdys\'allat ovat myötämielisiä
ja Saksa liittyy pian.»
Kaikista niistä 55 kansasta, jotka kuuluvat Kan
sainliittoon, ei yksikään todella vastusta sotaa- Neu­vosto-
Venäjä on ainoa todellinen sodan vastustaja.
Ainoa maa mailmassa, joka työ^entelee tehdiScseen so­dat
mahdottomiksi. Neuvostotasavaltojen liiton halli­tus
on ainoa joka ei tänään viljele sodan itua, suur­pääoman
siirtomaapy>-teitä.
^ «Onko sota välttämätöir?» kj-syy Scott Nearing,
«Kyllä, ..sodanvaara on olemassa niin kauan kuin ih­miset
ovat halukkaat ryöstämään, elineiitonsa toisilta,
sensifoan <!ttä' tuottaisivat ne itse». — The. WbrkeT.
Autoissaan
ovat näin kevään tullen Juttutuvan
miehet, tahi ainakin miesten mie­let,
"kuin Visti-vainaa koirissaan".
Muusta ei juuri puhuta eikä kuulla
puhuttavan kuin autoista, auton
korjauksista - ja autokaupoista, eikä
mitään muuta harrasteta sillä sy­dämen
lämmöllä kuin ensin auton
saamista, dtte sen krassaamista ja
korjaamista. Ja vihdoin sen myy­mistä,
.
Perusteellisten, tutkimusten nojal­la'on
selitetty, että Amerikassa ny­kyään
vallitseva työväenliikkeen
yleinen ^taantumus ja- rappiotila
pääasiallisesti on autokuumeen ai­heuttama.
Ei riitä harrastusta, ei
aikaa eikä varoja mihinkään muu­hun
kuin autoon, sen kunnossapi­toon
ja sillä ajeluun.
Ja tämä yhteiskuntalaitoskin al­kaa
näyttämään ison joukon siedet-tävämmältä,
kun sitä saa katsella
auton tuulilasin takaa, törohytel-len
hätääntsmeille jalankulkijoille,
että piru teidät vie, jos ette kor­jaa
luitanne pois tieltä. Istuessaan
siinä auton ohjauspyörässä tpntee
muuten halveksittu työläinenkin
«des jonkun osan päivästä kuulu­vansa
pehmeällä-istujain säätyyn,
jota tiepuolissa puikkelehtivat jal-kapatikkalaiset
sieltä alhaalta kat­selevat
pelokkain, ehkä joskus vi­haisin,
mutta'aina kadehtivin sil­mäyksin.
. Vihatkoot, kunhan pel­käävät!
. Hsn< on tosiaan noiden
tuollaisten suhteen "elämän ja kuo­leman
• herra'" :^ Voi ajaa kuoliaaksi
kenen tahtoo;'ikqiran tai ihmisen —
taikka itsensä.
Kaapro;' -metsittynyt maalainen,
on tässä Butokysymyksessä ollut so­tajalalla
koko:. muuta JuttutujTaa
vastaan. Ei myönnä automobiilia
erittäin onnistuneeksi kulkuneuvo-keksinnöksi,
sillä hänen mielestään
se Vie turhan paljo tilaa muutaman
henkilön, siirtämiseksi paikasta toi­seen.
Tiet ja kadut tulevat niis­tä
liian täyteen. Jalkasin,'' polku­pyörällä
tai, .raitiovaunuissa sama
ihmismäärä, pääsisi kulkemaan pal­joa
vähemmässä tilassa. Sitäpaitsi
auto houkuttelee liikkeelle enim-
'mäkseen sellaisia, joilla ei ole mi­tään
asiaa olla kulussa.
Jalkamiehen kannalta on hänen
mielestään kuitenkin kaikkein va­litettavin
puoli asiassa se, että au-
'tojen tultua yleiseen .käytäntöön on
jarkj kadonnut
kulkuteiltä. Ajajilla sitä harvoin oli
ennenkään, miitta hevosella oli, se
ei vähässä pakoSsa' astunut ihmisen
päälle, semminkään lasten. Nyt
Jos ei ole; ajajalla järkeä, ei ole
ajettavallakaan/' Xuto menee mi­hin
ikänä' sitä ajetaan, ihmisten
pääUe — lastejjldn — jos suinkin
pääsee; menee kopiksi vaikka te-lefoonipylvääseen,
johon hevonen ei
suostuisi menemään.
Autoilijat eivät koskaan myönnä,
että autoilussa olisi mitään vaaraa
•itselleen tahi muille. Yhdysvallois­sa
tosin viime vnonna sai surman­sa
keskimäärin 52 henkilöä päiväs-
'sä auto-onnettomuuksissa ja tointa
tuhatta päivässä loukkaantui. "Se
ei ole mitään, siihen nähden kun
siellä on niin paljon autoja", he
sanovat.
Mutta kun Kaaprolle antoa kau­pataan,
alkaa tämä heti selittä­mään,
mitä halvempia Itsemurhavä
llneitä hän ensin aikoo koettaa, jos
tulee sille päälle, ennenkuin rupeaa
sitä varten autoa ostamaan.
"Muuhun minä en sitä tarvitse".
Useimmiten siinä selviää, ettei­vät
kaikki tarvitse autoa senkään
vuoksi, eikä oikeastaan
mutta
"knn munUkln on",
niin täytyyhän se hankkia. Muijan
:ja-lasten syyksi se tavallisesti pan­naan:
ne sitä muka niin väen vä­keen
tahtovat, ettei muuten saa
rauhaa,
Siitä johtuu Kaapro mieliainee-seensa,
luennoimaan kehitysopista.
•'JMauraa vornottaa sille ainaiselle
' "puuttuvan renkaan" etsimiselle,
vaikka ympärillä vilisee "renkaita",
joita henkiseltä olemukseltaan on
' mahdoton apinasta erottaa.
Kun siitä asiasta kerran ruve­taan
puhumaan, otetun tietysti he­ti
käsille
Naiftten muodit. ^
• •
Niitä eivät läheskään kaikki -.nai­set
pidä kauniina eikä muutenkaan
sopivina, mutta melkein kaikki nii­tä
kuitenkin käyttävät, "koska muut­kin
niin tekevät".
Nykyisestä . naisten puvusta an­taa
eräs porvarilehtijn kirjotteleva
— siis "arvokas" — nainen seu­raavan
kuvauksen, joka suinkaan ei
ole liioteltu:
"On myönnettävä, että on. val­keata
pukeutua hyvin ja samalla
säilyttää asianmukainen naisellinen
arvokkuutensa, kun täytyy kävellä
— milteipä ilman , alusvaatteita —
säkissä, johon on tehty reikä päätä
ja käsivarsia varten, säkin side sol­mittuna
lantioille ja helma ulottuen
•paraiksi polviin; siihen lisäksi pal­jaat
sääret tai ihonväriset sukat,
joka on jokseenkin sama asia, ja
tukka kuin joka sviunnalle har-rottava
nuken peruukki, liisteröity­nä
paljaaseen posliinikalloon — ja
kadulle mennessä kousikka sen
päällä". x
^ "Täytyy kävellä", vaikka
niin selvästi näkee oman hullunku-karan
varotuksen uskovaiselle vai-j
moväelle, ja nyt ovat Venetsian
arkkihiippakunnan piispat pitäneet
erikoisen kokouksen, neuvotellak-seen,
mihin toimenpiteisiin olisi
ryhdyttävä- naisten nykyisiä "pa-
'kanallisia ja epäsiveellisiä" muote­ja
vastaan.
Ensiksi päätettiin velvottaa ark-
Idhiippaknnnan papit kieltämään
herranehtoolliselle pääsyn kaikilta
tytöiltä ja naisilta, jotka käyttävät
avokaulaisia ja hihattomia, vieläpä
lyhythihaisiakin pukuja. Samalla he
päättivät lausua pitävänsä pienem­pänä
syntinä, jos muotien perässä
juoksevat naiset pysyvät poissa kir­kosta
kuin että "tulevat herran
buoneesleen sellai^ssa vaatteissa".
Päätöksestä on lähetetty laaja
kiertokirje jokaiselle hiippakunnan
papille. Paitsi naispukujen "paka­nallista
rivoutta" vastaan, noustaan
myös taisteluun sitä vastaan, että
"naiset ja tytöt kevytmielisesti an­tautuvat
urheilulhin, jotka joka
päivä turmelevat heidää sukupuo­lelleen
kuuluvaa arvokkuuden ja
hävyn tunnetta. Tämä lilkanainen
kiihko kaikkiin urheilulajeihin saat­taa
naiset alttiiksi siveellisille vaa­roille
sekä johtaa heidät sellaisilc
elämäntapoihin, jotka ovat suora-:
naisessa ristiriidassa naisten' kutsu­mukselle"
perheessä ja " yhteiskun-'
•nassa. Mutta enimmän meitä su­rettaa
se tosiasia, että alinomaisis­ta
varotuksista huolimatta jok'ikl-nen
rivo muoti leviää suuremmalla
vauhdilla kuin koskaan ennen. Tä­mä
ei ole ainoastaan kokonaan
vastoin raamatun opetuksia, vaan
myös luonnollista siveyden tunnet­ta."
Kiertokirjeessä vedotaan vanhem­piin
ja holhojiin, että he pidättäisi­vät
tyttäriänsä ja naisväkeänsä
"nykyisistä muodista ja nykyisistä
.urheiluista", 9
Kun paavi oli > tämän kiertokir­jeen
lukenut, kerrotaan hänen huu­dahtaneen:
"Mainiota! Soisin jo­kaisen
seurakunnan noudattavan
heidän esimerkkiään". ~"
Miksi juuri katoolinen kirkko on
ankarimmin noussut tätä naisten
kevytpukuisuutta vastaan?
mies-
Mitä ^ muuten naisten nykrl^
msoteihin tulee, , selittäTät 'Z^
tuntijat, että muotien pesäpa£^'
PariisiEsa, parasfaikaa on
nauilla sota
siitä asiasta. Kysymvksessä c
ratkaisu "miesmäisen" ja "asis™.?
sen" naisten muodin välillä, xöi^
naiset uhalla pukeutuvat niin
ten tapaan, että ulkonäöstä on BTL
kein mahdoton heitä, miehistä
taa. Toiset taas edelleen p a W
vat naisiksi. Lopullisesti ^Vhm.
pikaan muotisuunta ole ^-j^iä ^
syt voitolle. SivuUisista eaemmbtö
kuuluu olevan sitä mieltä, että naj.
sellinen pukeutumistapa take jää­mään
voiton puolelle.
Jos ihmiskunnalla «i oliä
voittamattoman väkeviä apinoiiiis.
taipumuksia kuin sillä nykyisellä
kehitysasteellaan vielä on, niin jo.
kaisella olid
oma maotiato,
Itsekunkin yksilöllisen maun ja olo-suhteiden
vaatimusten mukaan. So­ta-
aikana naiset joutuivat suorit-tamaan
kaikenlaisia miesten töitä,
joissa melkein pakosta tuli käytti*
mään miesten pukua, sillä mpnessa
työssä naisten tavallinen pukn «a
hankala/ja vaarallinenkin. Siitä
kai naiset yleisemmin tulivat hao-maamaan
miesten puvun paljoa m-kavammaksi
ja käytännölliEemmäk.
si kuin omansa ja rupesivat sitä
suosimaan kävelypukunaankin.
Mutta nyt on Exreuxin vaniiks-sa
keksitty uusi yhteismuoti michjj.
le ja nalkille. Tämä vankila on
muotien kotimaassa, Ransiassa,
mutta' jonkun verran syrjäisenä
seudussa, josta syystä tuo mnöti fi
ehkä aivan heti pääse yleisekä.
Tähän ^vankilaan» tuotiin eatisttn
siivojen ranskalaisten vankien lisäk-si
neljä puolalaista rosvoa, jotka
olivat vuosikausia pitäneet tätä pii-
.rikuntaa kauhun vallassa. Kahta
pahinta ei saatu kiinni; tahi oikea»-
taari he olivat kiinni, mutta pääsi­vät
ikarkuun Metzissä, jossa heidät
oli vangittu, ja kiireimmän kantta
livistivät yli rajan Saksan puolelle.
Kirkon tehtävä-on taistella epä- Neljän vankilassa istuvan joukossa
uskoa vastaan, selittää Kaapro, ja
tämä naisten paljailu-tarve on se­litettävä
suoranaiseksi. seurauksek­s
i
nykyajan epäoskocta.
sillä kuinka voisivat naiset luottaa
siihen, että nykyinen kaikkea epäi­levä
sukupolvi uskoisi heillä olevan
mitään suloja, jos eivät ihmiset
niitä näe?
Kuinka nuo kirkon pyhimykset
mahtanevat tulla toimeen taivaas­sa,
jonne he tietenkin aikovat va­kinaisesti
asettua. Jos kirkon ope­tukset
paikkansa pitävät, on siellä
kaiketi enemmän naisia kuin mie-on
yksi nainen, joka on toisen kar­kuun
päässeen miehen hempnl^
Nyt tiesi huhu kertoa, että nuo pa­kolaiset
olivat palanneet Ranskaan
takaisin vapauttamaan toverinsa,
ennenkaikkea tuon nuoren naisen,
vankilasta.
Vankilassa on kaikenkaikkiaao
vain neljä virkailijaa, jotka orat
vastuunalaisia siitäj etteivät nuo
aikeet onnistu, eikä tuo vaarallinc^
rosvosakki - pääse uudelleen häirit­semään
maakunnan turvallisuutta.
Aseina heillä oli ainoastaan van­hanaikaiset
suustaladattavat kivää­rit
1860-luvulta. Mutta mitä ase-voimassa
puuttui, sen he korvaa-
(SKP:n KK:n hyväksymä lausunto)
1. . Vaalien muodolliset tulokset.
a) Äänestämässä ei käynyt edes
puoletkaan äänioikeutetuista. Valit­sijoita
oli nyt kaikkiaan yksi neljäs­osa
miljoonaa vähemmän kuin vii-
^e keväällislssä eduskuntavaaleissa
sekä huomattavasti vähemmän kuin
yksissäkään eduskuntavaaleissa vii­meisten
18 vuoden f aikana. Ylei­nen
osanotto valitsijamiesvaalelhin
oli siis erinomaisen heikko ja lai-
^mea.
b) Kaikki puolu^^t kärsivät me­netyksiä
kannattajain vähenemisen
muodossa. Enimmän menettivät
kuitenkin ne puolueet, jotka nojau­tuivat
pääasiassa varsinaiseen työ­väkeen
teollisuudessa ja maatalou­dessa
(Sosialistisen Työväen ja
Pienviljelijäin vaaliliitto sekä Sosia­lidemokratia)
tai sitten kaupungin
ja maaseudun. pikkuporvarillisiin
välikerroksiin (Sosialidemokratia ja
Maalaisliitto). Näitten osalle lan­kesi
yleisestä menetyksestä neljä
viidettäosaa, kun johtavain porvari­puolueiden
osa yleisestä menetyk­sestä
teki yhteensä ainoastaan yh­den
viidennen osan. ^
c) .Sosialidemokifatiaa mehetys oli
määrältään suurin; mutta suhteel­lisesti
kuitenkin ison joukon pie­nempi
kuin Sos. työ^en ja pienvil­jelijäin
vaaliliiton tappio. Sosia­lidemokratia
menetti äänestäjiä mel­kein
•yksiriomaMi xöaaseuduDa.
d) MaaMslHton' menetys oli mää­rältään'
»töis^kd"lstarin, mutta sub-teellisesti
vähän pienempi kuin so^
Sialidemokratian ja samoin suhteel­lisesti
vain vajaa puolet Sos, työ­väen
ja pienviljelijäin v^alUiiton
menetyksestä.
e) Sos. työväen ja pienviljelijäin
vaaliliiton kärsimä tappio oli kyllä
numerollisesti ainoastan hiukan e-nemmän
kuin puolat sosialide­mokratian
suuresta tappiosta,
mutta aikaisemmasta omasta äänes­täjämäärästään
nieneti Sos. työ­väen
ja pienviljelijäin vaaliliitto
nyt enemmän kuin puolet. Tämä
vaaliliitto menetti kaupungeissa ja
kauppaloissa.noin kaksiv.kertaa sen
määrän kuin sosialidemokraatit,
mutta maaseudulla oli myös Sos.
työväen ja pienviljelijäin vaaliliiton­kin
menetys sentään huomattavasti
suurempi kuin kaupungeissa.
2. Vaaleista poisjäämisen ylei-syitä.'
Yleisempinä ulkokohtaisina syinä
vaaleista poisjäämiseen voidaan
merkitä:
a) Epämääräinen ja huojuva val-tiolllneti
ja taloudellinen tila maas­sa
sekä porvaripuolueiden keski­näiset,
jopa osaksi niiden sisäiset­kin
riidat, varsinkin presidenttiky­symyksessä,
oli heikentänsrt porva­ripuolueiden
pikkuporvarillisten kan­nattajain
luottamusta noihm puo­lueisiin.
b) ^^önpoQLain, varsiiikin pikku-talonpoikain'
oykyinen tälotzdellinep
I ahdinkotila ja hätä sekä heidän ai­kaisemmin
saamansa kokemus ka<-
pitalistipuolueiden ja Maalaisliiton
johtavain ainesten välinpitämättö­myydestä
köyhäin talonpoikain asi­oita
kohtaan oli saattanut talonpoi­kaisjoukot
epäileviksi näitä puoluei­ta
kohtaan. Maalaisliiton johtajain
tekemät vaaliliitot herraspuoluei-den
kanssa lisäsivät epäluuloa maa­laisliiton
johtajia kohtaan. Epäluu­lo
jensa ajamina tulivat talonpojat
välinpitämättömiksi vaalien suhteen.
Sen vaikutuksen alaisena ne jäivät
joukolla vaaleista pois, kun el niil­lä
ollut konkreettisen, riittävän o-man
kokemuksen perusteella näky­vissä
Sellaista muuta puoluetta, jon­ka
puoleen olisivat luulleet voivan­sa
kääntyä luottamuksella tai jon­ka
olisivat' katsoneet varmaksi liit­tolaiseksi.
c) Lahtariterrori, joka viimeise­nä
vuotena on esiintynyt jonknn-verran
verhottuna, mujta. pohjal'^
taan entisiä järjestelrnällisempänä
kuristuksena, sekä sen oheUa vai­kuttanut
pääoman taloudellinen pu­ristus
(myös joukkotyöttömyyden ja
verotuksen muodossa), ovat osaksi
synnyttäneet työväen joukoissa ar­kuutta,
pelkoa, valtiollista välinpi­tämättömyyttä
ja toivottomuutta­kin,
osaksi taas saattaneet toistai­seksi
passiivisuuden (toimettomuu­den)
tilaair semmoisiakin joukkoja,
jotka aikaisemmin osöttivat valtiol­lista
aktiivisuutta (toiminnallista
tarmoa), inutta jotka nyttemmin
vaikka eivät olekaan kadottaneet
luokkatietoisuuttaan eikä vallanku­mouksellista
vaistoaan (jopa joissa­kin
tapauksissa tuntevat entistä M-reämpääkin
luokkavihaa) eivät ny­kyoloissa
näe osanotolla esim. val-tioflidin
tai kunnallisiin vaaleihin
olevan mitään merkitystä ja mie­luummin
boikoteeraavat niitä, Köy-hemmlltä
työväenkerroksilta verojen
maksamattomuuden vuoksi mielival­taisesti
äänioikeuden riistäminen oli
lisätekijänä.
d) Joukkojen oli vaikeampi kä­sittää",
että presidentin valitsijamies­vaaleissa
olisi ollut kysymyksessä
mitään muuta k u i n se, kuka henld-.
lö."" nykyisen, porvarivaltion
dentlksi on tuleva. Eduskuntavaa­leissa
vetää joukkoja mukaansa o-saksi
heidän demokraattiset ja K-fdrmlstlset
toiveensa ja harhakuvi­telmansa,
joita presidentin valitsi­jamiesvaaleissa
ei ollut heitä liik­keelle
kiihottamassa. Lisäksi por­varillisten
ja sos. dem. koplien kes­kinäinen
kiistely ja kaupanteko
vahvisti joukoissa sitä itsessäiän oi­keaa
käsitystä, että herrat ne kes­kenään
ratkaisevat presidenttikj^'
myksen ja keinottelevat jokatapauk­sessa
jonkun oman miehensä pref;
dentlksi, -ilman että työväellä ol^
voimaa tätä asiaa ratkaista, i ^
seikka ymmärrettävästi lisäsi työ­väen
valtiollista haluttomuutta.
3.. Ulkonaiset mahdoUisnodet .tJ-lanknmonkseUiselle
vaali­taistelulle.
Eräät ulkonaiset mahdolliso^
luokkatietoisen työväen tarmokkail­le
ja voimakkaalle vaalita^-td°!j
sekä joukkojen baluttoninuden J
toimettomuuden voittamiseka ^
täväUe työUe oli^t nyt knitö^
suuremmat ja helpommat J ^ . . .
väälllsissä-vaaleissa v. 1824.. >
oli iuoliatietolsen työväen kaj»^
tävänä useampia sanomalehtUj-J^
oli suurempi agj^tionivapa^g^
sevien- luokkaryhmien ^ ^ ^ ^ ^
riitaisuuksien vuoksL Maalasf^
laisten johtajain » a e n n a ^
kapitalistipuolneiden kanssa
1) Tä=:än_
Operstire Trsdu
.-s liäkeen keski
k i ^ TiiBsder
3) Tämän
cenilleen ja HikeO"
ta tsrrikeita, tai
•ed-jllL=€£ti, yhteisi
osistaa maa-alu
ceitä, joita näh
jottaessaan luk
jauiaisestL
4) Tämä o
tiossa $40.000 dol
doHarin suuruiseei
5) Osakepää*
voidaan päättää o
6) Osuuksia
ujED osuuskunnan
I) Jäsenhake
Jcunnan johtokunn
jätä se; johtokun
nikä paitsi:
a) jotka ov
lottajia, joita osi
b) ovat sen
kaita, jossa osuus
c) sitoutuvat
sääntöjä ja sivu!
töksiä ja määräyk
d) lunastava
den kuluessa siitä
e") eivät ole
laana sellaisissa.
8) Osuuskun
hyväksyä henkilö
sessa samalla lii
myöskin sellaisiin
jotuksia osuuskun
9) Jäseneksi
johtokunta hyljän
kunnan yleiselle
päätös on asian
10) Jokaisen
kunnan perussaan
voi johtokunta ei
senellä on kuiten
töksestä osuuskun
sikokousen päätös
II) Jäsenen
le, on ilmotettav
päivän kuluessa
tanut.
12) Ylimääri
vuoakokousten vi
kauden enslmäiser
silloin syystä tai
puheenjohtajalla
pitämään.
13) Ilmotus
tehtävä osuuskuni
•vää ennen kokpu
malehdessä, jota
vat uudella om£
nöllä, jonka he
tekevän tyhjäksi
set. Kaikki vang;
tu nainenkin -—
joiden kaulusta o
ympärimitaten, e
tään pitimiä,^- ei
mia eikä vyötä,
kien joka askelec
sin niitä pidellä,
toamaan kinttuih
heidän jalkoihins
saaleissa paljasti
vainnollisesti hei
Sosialidemokratiaa
juuri viime aikoii
tapolitiikalleen,
itsensä kapitalisti
lä tavalla kerään
työväen aktiivisel
kaista ainesta jo
seksi ja herättäc
minnalle tarjosi ^
, se, että talonpojis
rin vahvistunut
mispyrintö ja o
kratian kannatta,
mispyrintö sos
johtajista. Nyt
ram^ kevännä sa
mus siitä, miten
ten vaalitaistelu
teknillisesti voida
julkista puoluetta
4. Vallakysymy]
vaalitaistelun
oli bike
Luokkatietoisei
"en osa on oli
että työtätekeviss
lat vallalla mää
toimintaan, ja an
^ myöskin py
Taistellakseen tä]
tätä haluttomuu
minkä takana on
myyttä (toivotton
saksi myöskin se
Päluottamusta ka
järjestystä kohti
«en joukkoja
luokkatietoisen i
v^itaistelun
»nykseksi valtak;
mällä tunnukseks
loBpoikäin haHiti
laisesti, va4n gi
päätöksenä työvl
talonpoikain tärk