Vapaus, January 15, 1930

              Keskiviikkona, tammiksi 15^i>:nä—Wed., Jan, 15 Ho. 12 ^
VAPAUS OtoU ka!U»a«, joltri Massstai» Ja BJirSttyui JaU^iiriaL
fin^"fa(K mwm fiaalib^ VoAets ia Ckaada. faUaifi itSf at SadJmxy, OatMzio.
XlbritM. kaaiuri. kfajakaappa Ja pciao uloaa Ela StrectnO.
;*|MDe< J«okM^ ä«« ffisäfcopi ^JgSaa BaUiän. Etoa Street.
liiai) to M «aatcaierfs -Vspcaa,^/}. &w 69. Sadbuir. Oat'
TCUUSBTOiATt - .
>.tk. J Z ^ S Vt. n,Vt Ja 1 Uc fl4)0. — YUrxaltoiUB Ja SsoaMoa ««kZ ana
»t 1 «k. «(iOk C Xk. tSSO Ja t Uc 1140. '
10,000 tomua suarez^ien taistelulaivojen poistamisen yhddcsi toimin'
tansa pääpyrkimykseksi. ^
Tämä esitys täydellisesti vastaa Englannin amiraliteetin laivasto^
ohjehnan tarpeita, sillä Britannia, joka on rakentanut vnimftifVaffa
laivasto-asemia eri puolille maaitroaa, turvaamaan suuria siirtomaa-omaisuttksiaan,
on havainnut nopeiden pienempien risteilijäin vastaa­van
parhaiden imperialistisia etujaan. Sitävastoin on maailman her­ruudesta
Britanniaa vastaan kamppaileva U. S, A, aikaisemmin kiin­nittänyt
päähuomion raskaiden taistelulaivojen rakentamiseen. Eng-flUkan
apäl^aa 'lolmaooesta
99
lännin työväenpuolueen parlapienttimiesten vetoomus suurten taistelu
laivojen hävittämiseksi on siis ensikädessä kohdisteUu YKdysvaJtoja
vastaan. Turhaa on kuvitellaj että esityksen takana olisi mikään **rau-han"
tarkoitus,., sillä lÖjÖÖO tonnin laivan murhakon^istoilla voidaan
yhtä tehokkaasti surmata "vihollisia" kuin suuretmniHa sota-aluksilla.
MacDonald on muuten tehnyt k^kkeoga kootakseen maan "kaiUd
^ä:::^!:^'^^.^.^^ "^Jt^-^l^ voimat" brittiläiseen imperialistiseenrintamaan. MacDonald on pitänyt
• — - neuvotteluja maan johtavien porvarilehtien kanssa siitä tavasta, jolla
julkisuuspropagandaa olisi käytävä konferenssin johdosta. *Työväen"
hallitus ei ole laatinut minkäänlaista %maa ohjelmaa" konferenssia
varten, eikä se siihen pystyisikään, sillä se tässäkin tärkeässä asiassa
ottaa ohjeensa Englannin hallitsevalta juokalta, eikä työväestöltä.
^JK^ ^ iMtaa. — «MStoeroili^aluct tXXO k«ru. UM kaU kenaa. — iaito»lmotuki«t
)Jia«t|^ —• KaoloaaBaatotBkMt tiJ» kota. SO liUmilrw kuioalaBtceba tai taaitioyiinjlii. —
l'Mi4Ut Ja jMW»git»t<fc«ct SOe kettä. $1M koin» kotaa. — TOapälailmcUaJico ja Umoto*
jjafl aa. *tinyftrn Ma, Iifrftft*?*! Uxsotaakiata ^^itäkatceaL.
. CilMtal «dr«itl«IgK tate*. 75c per M). Ineb. MrnrmaBi tbitf» för tls<la laacttlos, 7Se. Tb«
f!|nt>i» ia tha bcft ädvettitiag ncdiaai amoof tka Fiooiib peopU im Casa4a.
TT-—— - — • • • . "• • ' ' " "
«n« jBiQIota takaa*» MA ruuntu «njimibnM kirjeeieeima, klijottakaa «adenecs DlkkaeS'
>eMo<mafläeIla -BfadlS: 1. W. /Oäqtiit, lUkkeeaboiuJa.
kanskan vämätelut
'Hanska, enemmän kuin muutkaan imperialistiset valtiot, ei suin-luun
laota eiihen, ^tä; Lontoon Jaivastokonferenssissa tultaisiin pääse-aäfab
mihinkälm konkreettisiin tuloksiin laivastojen supistamiseksi,
-eQ^lbln ii^oko kon/erenssi ote tarkbitetttikaan sellaiseksi. Samoili
Joiin Vfaciysvairät on päättänyt jatkaa 15 :$tä risteilijän rakentamista,
«ftt jnjTi^dn ilamka. hyväksynyt 'laivasto-ohjelman vuodeksi 1930, jo-
It^ >j l^cau määr&sä viittaa siihen, «ttä uskottaisiin Kel-lf<
i|;'2!opimnksen tahi joidkun koiiferenssin avulla voitavan ratkaista
Imötiainväliset ristiriitaisuudet. Neuvostoliittoa vastaan punotut sota-joUsaRamka
kuikw etutilalJa, vaativat lisäksi varustelu­jen
lisäämistä.
Randcan laivasto-ohjelma vuotta 1930 varten vaatii 1,267,000,000
frangin anenot. Tällä rakennettaisiin 40,000 tonnia uusia murha-aluk­sia
» jotka kashtftVAt fhden 10,000:n tonnin risteilijän, kuusi hävittäjää,
kuun ensiiuokan vedenalaista, yksi miimmlaskija^vedenalainen, yksi
jpltm^U kulkeva iniinalaiva, kaksi Jähettilaivata ja yksi verkkoja las-
Iceva laiva. Viimelcsimainitun laivjan tehtävänä tulee olemaan laiyo-jm
ja Satamien suojelemineo yed^nälaisilta laskemalla suojusverk-
Ib^Ja; Knn tämän vuoden ohjelmaan ku^^ lO^OOO tonnin risteilijä
^l&iSstuu^ tulee Hanskalla olemaan seitsemän tätä jcokoa olevaa ris-
Isi^jlia. Puolustaessaan sunnnalonta ohjelmaa, selitti *Temps"-lehti,
että Hanskei) imperialistisen lidllituksen on vajrusteluissaan otettava
^llttöMocm eitdensa jHiolustamisen sekä Atlannilla .että Välimerellä.
vjUidvastbjftkehnu»^ on hallitus lähtenyt jatka-
Muutn htukeata maav^ustelua, rajalinnoitu^etjulla, jota varten tul-
U»Xk k»34tamään 2<90O,O0O,O0O frangia. Lisäksi käytetään lentoVoi-
Wt<tev^vi8tami8e(äi400,000,<)00 frangia.
ICiio nänaa jättiläismäiset m^ho-erät olivat edustajakamarissa ,kä-
;osQiU.ivat sosialistit sangen laimeata vastustusta. TodelH
Kuka lopullisesti ratkaisee "kiperät
kysyntyksef^?
api9^»f oliy/it mio työväl^petturiC ^täydelli^<^ti yhteisrinJt^m^ä^
pittlistilucg^ k ^ a , «rirostdlen ^TalUtub^V Vaa^miä SQtJläsmäarär
imt^A jiratil. hy^y- ja jyäplastustehddcausnä^kohtia' silmälläpit^^^
« a t ^ 9i|uuf^n yhtyen täydellisesti pofVäristoh' Ktiutoon "iäähmjiäin^ p^qj
lliäMinisen** tarp^Ilisundesta. , ;
Eiulaniam valHatalmdiin ii^^
Silloin kun Englannin, n.k. "työväen** hallitus astui valtaan jö sa
ti0tti|b>:«ttiel tämln hallituksen politiikka tuliäi millään tavalla eroa-jQaan
ö i s t e n porvarihtalHtusten po^iitiikaäta. Valtion aäioita tiiltäi-
|[^r|öMjfgptl9an «lamoja latuja kuin ennenlkin. Mitään käänteentekeviä
iito<d^tdai&.:ei olekaan tapahtunut. - -
SensiJjBati lei **työv;aen** halliti» olo fcyi^nnyt p^la?,t^aan hrit^
lll^iisfii :']uipitali8(}8en valtion raha>asipita siitä ahdingosta^ joUon ne
«nrjkt |6Qluneet Valtion tulot ovat vähentyneet jal inehot iisäähtyneet.
'I^i^l^itovuoiden ybdekäSn kuukauden aj#Ha* päätyen kuluneen ka
j ^ ^ v t i ö d e n ioppuuii, olii tuloja ollut 4ld,474',i75 puntaa eli n.
^^2370,187.$. Vastaavana aikana olivat menot 588,271,761 pun-i^^
kU n, $2,^U58,8d5. Vajaus teki n. 1048,987,^30. Valtiotulot
'<0fnA taita ajalta väfafentyneet n. $90,^1,435:113 ja vakinaiset menot
JimMyneiln. $88,587,245:11a.
hallitus ei kuitenli^an' muodosta mitään
»eäiatä «peltiseen hallituksi sillä vastaavilta kuukau-ft.
T 19^ oli valtiovfljaus $688,895,ir^Ö ja edellisenä Vuonna se
tadi». $651,256^945.
"'^ * ^ hallituksen yrityksfeit saattaa porvarillinen talous ja-
Itailc^ .tavidUsen-pmrvairillisen Jiällituksen käytettävissä olevin kei-
IllEKbiiiP^ «uik^^ iTyöttjömiy^rs jdulukuun aikana pii
slifif^pl Ml9 edelUanS vuodna. Jouluk. 16 p:nä oli l,303,60(j työ-t^
llfiltiV^^llifllsäa it^^^ mikä on suureni Juku kuin minään
i^niiöä iVjäq^i^^ ä92^ 16:stä vuonna
1^f6»4*^|<9*a ^iifisjaaiaus aiheuta snUreh työttömjryäen lisäyksen ja jol­loin
niei9dttiin 1,309,700 työtöntä. S^Udemokratia oh halUtusko^
ktdiuJssaan &iglannissa parhaiden paljastanut vararikkoisuutensa.
^ Iif fteitla ajetäm oluen voimalla
7^^^iiäa.ö^\hpn ammattijärjestön pötorip^ johto kääntyi eilen Fergu-
Bi^l^ lJisi)|filW^ esittftiUään erinäisiä "järjestyneen työväen"
9u. v^lVl^eQ Vjaatimusten jouk^^ jotka Simpsonin ja Varleyn
esittää, inattkunnaliisille lainsäätäjille,^ kiintyy huomio ennen
.^vaatimukseen oluen ja viinikaupan vapauttamisesta nykyisistä
Ik^ta. Vaaditaan pluen ja viinin lasittain myymistä, toisin sa-lal^
id^ jperust^omst^ malliin,
^.{yövjäen pettnreiden. muuhun ohjelmaan, jossa tärkein kohta'
6iki^<b)(im fyöttSmyysvakuutuksen aUcaansaamlnen, emme katso olevan
-^-^ - jl^jbta, vaan edellämainittu vaatimus vähittäiskaupan käytäntöön
i(^t4t iansajtsee hiuutainan sanan.
tfi^a. väatii^u([sel)aan paljastaa vanhoillinen uniojohto rappeutu-jtuÄi^
asa, sillä ;$en tarfcoitMksenahan ei olekaan mikään muu, kuin
l^^feisösupsioiU alkoholin orjina olevain työläisten
ei tietenkään Voida puo-
1lf^^3^iit|li^ fant^uden näkökannain ja y.leisesti tiedetäänr että sen K j l p y ^ ^ifoo multa sama ilmiö
l ^ ^ ^ ^ e ^ ^ l r j r o n olemassa olutannisikelut ja iaillis-
^If^ptik^jpäka
l^cVari&M Uniöjöhdön "märät" periaatteet kuvastuvat erittäin l l p ^ j ^ ^ i^tjr^n^y^ kehoittavat käyttä-
^^|i^^]»;^{^o]u^|^^ olutta, joiden tavara on varustettu "union
l^ljtpiUfa^^ jolloin olultehtailijat suorastaan kil- IpSäfetäi saavat panna tämän leiman tuotteisiinsa.
S Void^y^^ *'unionismiltä" odottaa todellista taistelu-
- työnantajia,VJ
Työväenliikkeen kohtalokkailla^ teillä siiloin tällöin nousee eteen
"kiperiäkin kysymyksiä", sellaisia kuin viime aikoina on taas noussut
esille erinäisissä työväenliikkeissä. Tuollaisten kysymysten esilletulo
on väistämätön, eikä niiden johdosta saa jäädä' ruikuttarajaan. Köin-munistisesaa
liikkeessä tulee aina olemaan vissejä mielipide-eroavai-
Buuksia, uusia "iinjottumisia" jne. Monipuolinen yhteiskunnallinen
elämä ja ennenkaikkea kiihtyvä luokkataistelu tulee nostattamaan yhä
uusia kysymyksiä, joihin nähden luonnollisesti eivät kaikki yhtä aikaa
samalla tavalla suhtaudu. Kehitys vaatii aikansa.
Noita kiperiä kysymyksiä siis pakosta nousee. Niihin lähden myös
täytyy päästä visseihin ratkaisuihin. Mutta miten. Sitenkö, kuten on
eräältä laholta uskotettu, että jotkin orgaanit ne pystyisivät ratkaise­maan.
Tämä on kysymys mikä vaatii perinpohjaista haikintaa.
Työväenliikkeellä ei alkujaan ole ollut mitään "blueprinttejä";
piirustuksia, mitä myöten sen täytyy kulkea, feaikki on täytynyt koker
musperäistä tietä hankkia. Nyt kylläkin on tarkkojakin piirustuksia,
linjoja ja reittejä. Kaikki kommunistit ovat yksimielisiä siitä, että
marxilais-Ieniniläiset opit ovat luokkataisteluopin, viimeinen sana ja
että kommunistinen liike qn työväenliikkeen kehittynein osa. Edelleen
kommunistit ovat yksimielisiä siitä, että maailmaniaajuisen kommu-nisdsen
liikkeeSn ylin orgaani kykenee asiat ratkaisemaan paremmin
kuin mikään muu järjestö.
Muita sittenkin, onko mahdollista että jokin järjestö, orgaani, voisi
aina parhaimmalla tavalla ratkaista asiat. Meistä tuntuu, että vaikkapa
jokin orgaani voisikin asian ratkaista niin hyvin kuin se onkaan inhi­millisesti
mahdollista orgaanin ratkaista, niin sittenkin asian Ibpulli-ses^
i joutun ratkaisemaan se jäsenistö, mitä päätös koskee, ellei TOuuten
niin juuri tuota paatosta häytänlöön ponien. Ja sehän se on lopullinen
ratkaisu n^iglU^. Tähän^nähden muunlaiset ratkaisut-ovat neuvoja, ke-i
hötulraia tai p^ripäftöki^^^ ei ole lainkaan kommUiiisniiä
vastaista ;käsityks6ssä, etta .jäsenistö pyrkii itse ratkaisemaan asians»
ini,fn hyvin kuin se tih mahdollista; - Ja ^llei jäsenistö jotain päätöstä
;%sin oikeudenmukaiseksi oivalla, niin silloin se ei voi sitä menestyk­sellisesti
kaytäntööi^ään panna. . . ' ' •
Siis sen sijaan että y^ipuoUsesti orientauduttaisiin siihen käsitj^-
seen, että työväenliikkeen kaikki kiperät kysymykset ratkaistaisiin lav
fötteatietä.ja kfekykirjeillä, täytyy pyrkiä' niitä myöskin ratkaisemaan
itse jäsenistön ja juuri ennejntkaikkea jäsenistön. " *
KommimMtsen IntenÄttonalen
analyseeratto maailmap sodan jäl>
keistä aikakautta Ja sen perusteeBa
taSSxitelifr eri ajanjaksoja, komin­ternin
viimeisessä kongressissa, ke­sällä
1929. todettiin e t t ä ollaan alka­massa
kolmatta aikakautta, j&Ue on
ominais^ M r j i s ^ y t luc^^taiste-lu
ja mikä tulee. Johtamaan vallan­kumoukselliseen
tilanteeseen.
Tuo Kominternin analjrysi on a i ­van
oikea, eikä meiUä ole ,3en Joh­dosta
mitään muistuttamista. Mut­ta
kun erikoisesti Ylidysvallolssa on
mun^mien puoluetölmitsijain taiiol-ta
lähdetty "yksityiskohtaisemmin"
Ja 'lähemmin" tuota analyysiä selos­tamaan,
niin siinä on mataloitettu
ole enää rauhalUsta lev&nemismah-doUisuutta.
Maailman sota ei ole a i ­noastaan,
mahdollinen, vaan väis­tämätön,
verraten läheisessä tulevai­suudessa.
Tämän lisäksi uudeii ta­lousjärjestelmän
voimistuminen
Neuvostoliitossa vaarantaa j a ulikaa
pelkällä olemassaolollaan vanhaa
j a väärin tulkittu Komiritemin oi-tea
analyysi
Niiniä on esim, suomalaisfen' jär­jestön
Vih6iss& ja sen puhujien pu­heissa
selostettu, että Jo nyt oltaisiin
Ylidysvallolssa syvSJle käyvässä ku-moustilästeessa,
kumouskrilsissä
Vieläi^ jotkut ovat lähteneet x&kot-^
t^l^tgan. että pian alkaisi kumous.
ifoiden harhaanjohtavien tulkin-tain
takia kaJottaOcoon lähemmin
maailman sodan jälkeisiin eri ajan­jaksoihin.
Venäjän vallankumouksen ja maa­ilman
sodan Jälkeen kesti yallan-
KAKSI MURTOVARKAUTTA
JOUXiUNPYHINA
V.k. 27 p.^aamiiHa> i u n vaatetus-
!;, pblijblai^ .i$enldlökunta saapui
lori&adun 8:ssa olevaan lilkkeer
seen Helsingissä, huomasi se häm-oUvat
Joulupyhinä, luultavasti T a ­paninpäivän
•TOstalseha yönä vierail­leet
myjmiälässä. Tavaroita öU sikto
sokin pöydillä, "Tijilyillä Ja lattialla,
Jä lähemmin taricastettaessa todet­tiin,
että varkaat olivat vienet saa-lilhäaii
noin IS.ÖOÖ niärkan arvosta
hansikkaita, ikatilalUnoJa, kalvosln-iiäppejä
y.m. tavaraa. — Asiasta
tehtiin vilpyniättä Ilmoitus rikospo-lllsHle.
.
Varkaat luultavasti samana, yönS
murtautuivat VUorik. 14:ssä sijaitse­van
Öy. Taväravärsto Pohjoiaii miyy-mälään,
anastaen sieltä kelloja yh-nä
muuta %yäraa_ i f e p ^ kym-
K. A.
"JOULULAHJA". hES^». POIS
kuinduskausl »oin v. 1921. Vielä syk-
: syliä 1923 Saksassa oli kiunbukselli-sempi
tilaiuie kuin ennen. Paitsi
Venäjän voittoisaa vallankumousta
tänä kumouskautena tapahtua val-lankumoukseliisia
liikehtimisiä Suo­messa,
Saksassa, Unkarissa, Italias­sa
ja muissakin maissa.
I{^pitalismin osittainen vakautu-miskausi
alkoi ensimäisen kauden
päättymisestä, kestäen v. 1927. lop­pupuolelle.
Tänä aikana monessa
maa&sa saavutettiin sodan edellisen
kauden tuotantotaso. Väärhi kum­minkin
olisi sanoa, että tämä kausi
öli ehdotonta kapitalismin vakautu-miskautta,
vailla kumoukselUslakin
ilmiöitä. Kapitalistinen sen parem­min
kuin mikään kehitys e l ole ta­saista.
Samaan aikaan kuin toisissa
maissa voi olla Jä on vakautumis­ta,
toisissa maissa voi olla, ja^ on
päinvastaista.
Niinpä esim. y. 1926 oli 7nglannis-sft
yleislakko Ja ijiiUlakko. Englanti
tällöin oli kumoukseliisemmassa t i ­lanteessa
kuin .maailman sodan Jäl­keisenä
välittömänä kumouskautena
Kiinan kansallinen Vällahkiunous-liike
myöskin puhkesi j a nousi var-taisaksi
v.v. ^1926 Ja 1927. Vallanku­mous
voimistui v- 1926 Ja saavutti
huippukohtansa iiesäUä 1927, Shäng-hain
vaitEuuinis^ v^Uiän eimen s i ­t
ä kun ^^ruomlBtaiig puolue ^nosti B -
seensa työväestöä vastaan Ja hukutt:
vereen nousevan työväenliikkeen Ja
thurakasi sen Järjestöt. Vaikkapa
Kiinassa on sen jälkeenkin, aivan
Liki intta^t ty^
KaMsalntessft
Hochtlef-yhtiö lähetti joulun «-
della nälkätaipaleelle lähes kalkki
työläisensä, joita on kuudettasataa
faenlkilöä.
Waldhorf-yhtiö on v ä h e n t ^t
myöskin työväkeään niin, että työ­hön
pn.Jätetty vain n. 50 henlfeä.
Työttömien aiineljäa, jbkä föiläkl^
jiaikkakuhnalla oh tavattoman suuri
lisättiin iiäin lähes tuh^uiella työ-iäisellä.
Synteä joululahja:
'''saoämmmiammm
menien tuhansien marjojen ar.
vosta. ~ RikoäpoUlsi tutkii asiaa.
on
3idbntoon laivastc^^itaenssin lähestyessä ollaan tilaisuudessa pa-iie^
ilimi* fUei^^ kootaan Englannissa briniläisen
B^lu^mmj^^ tarkoittaa m.m. se lausunto.
^|MliquXyoy 77 jäsentä ovat allekirjoit-
11 Ifläaeet; ja jossa kehoitetau brittiläisiä edustajia telemaan
Farmarin Umolesta..
Kumman ddnehdot (elinehtoihin
luettuna ei ainoastaan vatsaa ja
yaatetttsta ja asuntoa, vaan myös­kin
puhtaasti esteettisten nautin­tojen
puolta koskevat) ovat {orem-inat.
pij^Tarmarin, sanokaamme ca-homesteadarln,
valko
tyypillisen, sähokaanuhe kesktoker-talslssa
oloissa elävän palkkatyöläi­sen.
Tämä on kysymys, johon olen jo
kauan Joutunut kiinnittämään huo­miotani,
huomatessani, että yleinen
käsitys kaupunkilaistyöiäistön,' aina­kin
suomafalseii ja varsinkin luok-katietoisen
osan piireissä arvostelee
t^en'farmarM keskinkertaisen elin.
tason Ja hänen t4ilevaisuusmahdolli-suutensa
paljon ilhalsenimiksi kuin
keskinkertaisen palkkatyöläisen eUn
taso- ja mahdollisuudet ovat. Tai
minkä muun johtopäätöksen voisi
kaupunkilaistyöläisten tai metsäkö-
Iäistenkään käsityskannasta saada
kun kuulee heidän melkein poikke­uksetta
huudahtavan, mluöln esit­telee'heille
farmariksi pyrkimistä:
"Farmille nälkää näkemään? E n ole
nliJQ huUu!", Ja kun kuulee, varsln-louS-"
teeselÄä" oikbln ntiineroilla,
miten pienTarmarl saa päiväpalkak-seen
farmäuksestaan paljon vähem­män
kuin aUhpalkkaihe^i^ jpaildca-kln
naispuolisten, vielä lisäävän: "Ja
sinne ikävään kuolemaan!"?
Olen myöskin kiiimittänyt huo­miotani
siihen, niistä tuollainen
sltys heillä Johtuu.
sy&si siihen olen huomannut var­sinkin
kolme seikkaa. Ensinnäkin
työläisten poliittisen luokkapuolueen
agitatsionitarkoituksissa ja oikein
"tilastojen" avulla harjoittama i&m'
farmareitten elinehtojen kurjaakin
kurjemmiksi osottaminen — jota o-sotttunista
harjoitetaan jatkuvasti ja
keske3^tämättä — on omiansa h e r ä t -
tömään palkkatyöväestössä tuollaista
käsitystä. Osotetaanhan noissa ta-työlSlnen.
J ä vielä dsötetaan. miten
noista pieiilstä tuloksista sfeuraUkse-na
ovat pienYarmarit pai^bltetUt
rautaisen Uiin k ä s i t ä toiiien toi­sensa
perässä muuttamaan lermeli-taan
takaisin palkkatj^miurkk^
Toisena syynä edeÖämainlttUU}
käsitykseen on pien'^äztaärien elä­män
huoiio Ulospäin näyttäväisyjrs
Kun esiin. kaupTmkilalrien hätosr
farmarin kasvoiltaan ruökkbainatto-mana
j ä risoihin ::^iettuna kaupUs-telemassa
kaUpuiigissa j ^ n i ä tu6-
te-eriääh, iiiin on initä luoimolllsln-ta,
että hän tuota näJQrä k^selle^-
saan saa hyVin aUiaisen kUväii pien'
farmarin eläneistä. ,
Kolmäntefna syynä on se, e t t ä to­dellakin
suuri määrä farmausta y-rlttäneitä
muuttaa takaisin kaupun­kiin
joko vapaaehtoisesti tai velko-viime
aikoinakin tapahtunut taiste-
::luita> TUIn kukaan ei voi väittää et­teikö,
tCMjella kumbukselUsemid tilan­ne
..vaiiinnut Kiinassa tuona toisena
'kautena kuin nyt on.
Kommimistis^ Intemationalen
maailmankongressin analyysin mu-
.kaan v. 192? alkaen alkaa ri^. kol­mas
kajisi, mille, kuten Jo sanottu
on ominaista kärjistyvä luokkatais­telu
Ja vaUfU^mouksellinen tilanne.
Vääriii kumminkin on yrittää us-kbttaa,
että nyt oltaisiin oikein
pohjamutia myöten myllertävässä
valiantetimoustilanteessa, loiten Jot­kut
ylittävät Uskottaa. Tämän kau­den
ensimäinen erikolspuoli on se,
e t t ä kapitaUstihen tuotanto im saa­vuttanut
asteen, missä lisä laajentu-miinen
on rajöteittu. M a M l m ^ mark-
JEinat on täytetty, tuotannon ratsio-mdlsolmihen
j a t^ön riisto on kehi­tetty
huippuunsa. Kapitalismilla ei
{iuimnolllsästikäan en lähde väit­tämään,
etteivät pien'farmärin eiln-
Jien ajamana.
Vielä muitaUn, i>fenemplä . ^ t ä
on öieniasas. Mutta katidd nämä
syyt antavat vain häetmäisestl to­dellisen
kuvan pienYariiaaxeitten e-linehdoista
vertaussuhteessa pälkka-tjröiäist
»! elinehtoihin j a eläroän
«ifidöt öHsl kaukana .tyydyttävistä
j a että pienfarmaxhi kannattaa
kääntää o m a l ^ ä i s e n ä s e l k ä n i työ­läisten
iuökicäpyr^lmyksille parem­min
kuin palkkatyöläisenkään uhra­ta
niitä ihanteelle tuUa "itsenäi­seksi"
färmart&sd. Tosin ihmisluon-teentimtemukseni
scmoo minulle, et­teivät
mfntaänläfeet elinehdot lo-piitti^
e^ tyydytä ihmistä, eivätkä
koskaan tuiä tyydyttämään, mutta
toe hyt kuihihthkin voimme pi­tää
silmissämme Jonkinlaista stan­dardia
ihmisen hyvlnvdlniiin eh-iölsta
ja siihen verraten -huomata
-ä^h'farmärin elinehdot tyydyttä­mättömiksi.
Mutta tässähän onkin
kysj^nykseäsä vain 'Vertailu näiden
ellnehtdjen Ja palkkatyöläisten elin­ehtojen
välillä. Ja tässä vertailussa
minä juUstan arvelematta, että pa-järjestelmää.
mistä syystä imperia­listisen
maailman tayt]ry hyökätä y-rittämään
tuhota tuo uusi voimistu­va
järjestehnä.
Tämä tulldnta Ja analyysi on ko­kolailla
toista, kuin yrittää uskot­taa,
että jo nyt oltaisiin syvällä val-lankTimou'^!^!!''''^^
kriisissä.
Kapitalistinen talous yleisesti,
mutta muutamissa maissa erikoisesti,
ou nyt romahtamisen aatossa. Y k -
slnpä Yhdysvalloissakin on tuotan­non
halvaantuminen ilmeinen. Val­lankumouksellinen
tilanne on väistä­mätön.
Miten nopeaa tämä on sitä
on vaikea ennakolta määritellä
sillä usein osottautuu, että oleva
järjestelmä pn elinvoimaisempi kuin
osataan arvioida.
Jo nyt teoreettisesti valistuneet
jotlcä osaavat laskea ja analyseerata
Itapitalistisen talouselämän kulun ja
normit, tulevat vakuutetuksi tule­vasta
kumouskaudesta. Teoreettisesti
valistumattomat suuret joukot, nim
intelligenttejä ikuin he ovatkin, tu­levat
radikaalisiksi ja kumoukselli­siksi
vasta äärinmiäisen hädän ja
kurjuuden, vuosilcaa-jia kestäneen
työttömyyden ja pulan 5^urauksena.
Tosiasia on, että vielä ei ole ollut
tuollaista vuosiljausia kestänyttä pa-niiklcia..
romahtanutta tuotantoa.
Tässä syy, e t t ä vielä ei ole nähtä­vänä
valtavia ja ehdottoman erehty­mättömiä
Iruinoulöellisen aj«n ilmi­öitä,
varsinaisia vallankumoukselli­sia
suurlilkejitimisiä.
Tarvitsematta esittää loyestone-malsia
poikkeusteorioita Amerikan
kapitalismin erikoisuudesta, tosiasia
on, että varsinkin tällä mantereella
vielä ei olla kumoustilanteessa. A -
merikan imperia»Äni kykeni maail­man
sodassa siinä määrin voimistu­maan,
että se on ollut hiukan poik­keusasemassa.
Amerilsasta on satu­maisesti
lainattu rahoja eri mai-tynyt,
sillä huolimatta siitä, että
maa.s.sa lienee 4—6 miljoonaa näl-kintynyttä
työtöntä, ei valtavampaa
vallanktunouksellista liikehtlniistä o^
le esiintynyt. Yhtä vakavia liikepu-
Ija on ollut ennenkin, mutta on my&i-cettävä,
että kriisi on nykyään poh­jaltaan
muuttunut entisiin verraten-yaikkapa
vielä ei ollakaan syväs­sä
kumouskrilsissä,, niin silti olisi
väärin olettaa että emme olisi ku-mouskauden
aatossa. Nyt tapahtu­vaa
tuotannon romahtamista ei saa
veirate ennen maailman sotaa ollei­h
i n yäihteleyiin teoUfeuuskausiin.
Me elänime aivan toisenlaisessa maa-ilipantilanteessa
kuin eimen maail­mansotaa-
Varsinkin maailman sota
j a sen aiheuttama kumouskausi voi
puhjeta milloin tahansa.
Niin vastenmielistä kuin onkin
mainita, että maailmantilanteen yk­sipuolista
arviointia käytetään halr
pahintalseen politikoimiseen, niin
täytyy todeta, että''niiden taholta
jotka mjn. erikoisen rivosti ja asiat­tomasti
ovat hyökänneet Keskuso-suuskuntaa
kohtaan, on häikäile-mättömimmin
koetettu tuota tak­tiikkaa
oikeuttaa selittämällä että
"kolmas aikakausi" sitä vaatii. Täl­lä
tavalla yritetään antaa periaattel-linen,
teoreettinen oikeustus tuolle
epäkommunistiselle taktiikalle. Tä­mä
luonnollisesti tulee ennenpitkää
kostamaan itsensä. — K . A .
"Crösxiclddif samaysa nun
myöntää, että ^ ä l l ä valiltsa
myyttä tuiomattavasti ja
sen Johdosta kun kaupunkiin
ain hoitajat eSföt ole ottant
niihin toimenpiteisiin työttö
Port Ärdmrin uotisia
hin, osittain ehtona ollen, että on
ostettava Amerikasta tavaroita. Täs­tä
syystä sodan jälkeen Amerikassa
ei ole ollut tuotaimossa koko yhteis­kuntaa
järkyttävää romahtamista
Tämä ei ikumminkaan merkitse sitä,
että Amerikan kapf-talismi pelastuisi
kriisUtä. Pälnvastohi. Mikä sitten
ellei huippu kärsisi kriisistä?
Yhdysvaltain eteläosissa, varsinai­sesti
Etelä Carolinan kutomötehtail-la,
on viime aikoina ollut lakkoja.
Nämä on yritetty seUttää erikoisiksi
vaTlähkumpuksellisiksi ilmiöiksi
Näin ei ole asia. Se on totta että
Yhdysvaltain etelävaltioissa el ole
ennen., ollut huomattavia laikkoja
mutta myös on sekin ^tbtta, e t t ä vas­ta
viime aikoina on alkanut teolli­suus
siir^ntnään etelävaltioihin. Poh­joisvaltioissa
on taas ollut valtaisia
lakkoja monen vuosik3munenen ajan
paljon valtaisampia kuin vielä ete­lässä
onkaan ollut. Tarvitsee mainita
paitsi monasti toistuneita, hiililak-koja,
terästyöläisten lakon v. 191?!,
Minnesotan jaudankaiväjain lakot
Coloradon, Kuparlalueen, Lawrencen^
Lowellin Ja lukemattomat muut l a ­kot.
TaJoudelliaen tilanne Yhdysval­loissa
on tosin jo jonkun aikaa kär­jistynyt,
puhjeten suurliikemiesten
kontroliln ulkopuolelle arvopaperi-pörssiromahduksessa
marraskuussa,
jota on seurannut vakava liikepula.
lamaannus ja teollisuuden seisaus^
Tällaisen jltkuminen saattaa kyllä
kypsyttää vallankumouksellista tilan­netta
maahan, mutta tällä hetkellä
ei tilanne ole vifelä sellaiseksi kärjis-tillisemmin
mutta Järkiperäisesti e-eeripäln,
mahdollisuuksiensa mu­kaan,
hijljaisemmasti mutta var-memmasti,
kieltäytyen esimerkiksi
sellaisista ylellisyyksistä kuin lois-
»autolsta, Ja niin saavuttaa lopulta,
kyllin ajoissa vanhuudelleen, sellai­sen
voiton, että karhut eivät enää
Lenin mnistojnhlaa tullaan Port
Arthimssa ja Fort wmiamlssa viet­tämään
tiistai-iltana tammikuun zi:»
nen päivä. Täksi iUaksi on k. puolu­een
paikallisten elimien toin^esta jär-^
jestetty juhlatilaisuudet Arthurin
suomalaiseUe haaliUe\ j a wmiamin
ukrainalaiselle haalille kansainväli­sellä
ohjelmalla sekä West Porttiin
tilaisuus jossa ohjelma tulee suori­tettavaksi
pääasiassa ukrainan Ide-lellä.
Näissä tilaisuuksissa tulee k
puolueen taholta esiintymään pu­hujia
englannin-. suc~.ri; ja ukrai-nankielellä,
jotka tulevat, selosta­maan
edesmenneen toverimme ja
kansainvälisen vallankumouksellisen
työväenliikkeen ikimuistoisen johta­jan,
kommunistisen : Kansainvälisen
perustajan, elämäntyötä sekä n y k i ­tä
yhteiskunnallista tilannetta ja
niitä tehtäviä joita se asettaa työ­tätekevien
. Joukkojen suoritetta­vaksi
tänäpäivänä. K. nuorisoliiton
ja Pioneeri järjestön puolesta tulee
myöskin olemaan puhujia. Jä. sen
lisäksi tullaan tilaisuuksissa esittä-:
mään musikaalista ohjelmaa. Niissä
tulee esiintymään joukkojärjestöjen
soittokunnat, kuorot ja orkesterit,
sekä Joukko yltsityisiä ohjelmanu­meroita.
Joten ohjelma tulee ole­maan
todella arvokasta .^a moni­puolista.
Kenenkään työläisep ei tu­lisi
öHa käyttäöiättä hjrv&kseen näi­tä
virkistys- ja innostustilaisuuksia.
Sisäänpääsy tilaisuuksiin tulee o-lemaan
vapaa, joten senkään takia
ei kenenkään tarvitse jäädä pois.
Juhlamerkkejä myydään.
B^anpnnkinuTie Otalehti valittaa,
että äänestäjät tekivä vähemmän
harkitusti vasta toimitetuissa kau­pungin
vaaleissa, vaiitsemalla val-tuuskmman
Jonka Jäsenistä ei hake­mallakaan
löydä miestä Jolca kun­nolleen
pyst3isi finansslkomitean
puheenjohtajaksi, Me emme tiedä
minkäverran asiassa on j^förää, mutta
kai "Chronlcie" tietää mitä puhuu.
lieventämiseksi joihin naapm
Zin pormestarin toimesta on
ty. ToisJn sanom ilmaistua
'ajatus mielestämme. tarkoitti
koko valtuusto on^löimee^isa
maton. Siksi etulottaisimtael!
tä koko valtuusto "hairattaisi
männin välityksellä. Silloin <
varmempia heidän iQ^keneväi
tään tehtävänsä suorituksessj
loimannit tavallisesti aina
tarian selvän työnhaluisen k
väisyydestä ennenkim sif
häntä työpalkalle. Tehtävä joi
seimmat äänestäjät, ikävä kyii
lä jättävät tekemättä palkkojE
täessään.
Toveri Ville Airolaa saatta
viimeiseen lepoonsa. Kuten \
dessa on aikaisemmin kerrottu
U toveri Airola Joitakin päivi
ten- Ja haudattiin hänet tamn
8 päivä Intolassa Ont. . Lun
kelistä ja. poikkeuksellisen kyl
säästä huolimatta oli hautau
suuteen kerääntynyt yleisöä
saastL Harvoin lienbe Intolan t
tuvalla ollut niin paljon yleisö:
oli saapimut lausumaan viii
iäähyväisensä toveri Airolalle
soittaen, että tämä edesmenny
verimme QU hilpeällä ja toveri
la esiintsntnisellään, joka "oli hi
ominaista, saavuttanut laajan
5ion kaikkien niiden työläisten
kuudessa joiden kanssa joutui
ketuksiin toiminnassaan ja jofc
väisessä elämässään.
Kaupunkimme asukkaiden suuren e-uemmistön,
sen työtätekevien ainek­sien,
parasta harrastavana kansalai­sena
veisimme kuitenkin antaa neu­von,
joka kylläkin on yksinkertai­nen
mutta mielestämme silti tepsivä
tämän pulmallisen tilanteen ratkai­semiseksi.
Voitaisiinhan panna "sip.
pi" loimanniin. Eiköhän sitä tietä
saataisi mies joka pystysi tätiänicih
tärkeään tehtävään. Koska kerran
Tilaisuudesta muodostui JUIL
sen vakava hetki, joka tulee s
mään läsnäolleiden mielissä pi
män aikaa. Tuhtien vainajan
tannolliset taipumukset kunnio
vat hänen entiset känssatoim
jansa ja entiset oppilaansa tilaisi
ta musikaallisella ohjelmalla,
Arthurin torvisoittokunta ja ni
kuoro. Tov. A, Hautamäki mie!
painuvalla tavalla selosti vainj
elämäntyötä ja sen merkitystä, ai
si vapaampien uskonnon kalile
vapautimeiden aatteiden ja ni
hemmln vallankumouksellisen t
väenliikkeän kehitykselle, Cana(
ja Yhdysvaltain suomalaisten t
läisainesten keskuudessa. Osoitt;
*-ttä poistunut toveri- jätti joukkoo
me aukon jota ei ole niinkään he
pö tä3^tää.- Mutta jonka poistui
nen toiselta puolen on luonnollin
ikäänkuin lepo, raskaan, kimnollia
ti suoritetun päivätyön jälkeen.
Eeammat toverit lausuivat vainaj
muistolle omistettuja runoja. Ja ti
A. T. H i l l lausui valituin sanoin vi
najalle viimeiset jäähyväiset k.pu
lueen nimessä. Osoittaen kuinka tc
Airola taiteellisten harrastustensa (
hella aina löysi aikaa syventyäkset
työväeiiliikkeen - edessä oleviin va
fceamipiinkin pulmiin muodostaali
seen niistä itselleen horjumattoma
johtopäätöksen. Ollen yksi niitä tc
vereltä Josta voidaan sanoa, että liä
ei ollut ainoastaan taiteilija, vaa
myöskin luokkataistellja. Vienoja;
säveUen kaikuessa kannettiin vai
naja rekeen, jojia hänet kuletettiii
vähän matkan päässä olevalle hau
tausmaafie. Purevasta pakkasest;
huolimatta lauloivat naistoverit vie­lä
haudalla. Jonka jälkeen vainajan
läheisemmät toverit loivat hänen
viimeisen lepokanimionsa umpeen.
Vainajan, omaisten ja eri työväenjär­jestöjen
toimesta laskettiin haudalle
lukiilsla seppeleitä.
MiSca on Kukkaisvaras? Ei ole mi­tään
harvinaista, että nuori vasta
kypsyyteen, puhennut» miehenalku
varastaa .kukkia ankarankin ran­gaistuksen
uhalla, koska ei hän niitä
muullakaan keinoin saa, Uahduttaak-seen
niillä olentoa jota koko olemuk­sellaan
jumaloi ja jonka valloitta­miseksi
jännittää kailtki voimansa
remmuTis lankeaa, j a tulee aisakin
-vlelä toistaiseksi iftpk^^ämfmrt en-siksiinainittujen
puolelle, huolimatta
kaikista niuneroteorioista ja ulos-jälnnäjrttäväisj^
ksistä. Ja edelleen
inukavUUteen. Täniän ^nikavan paki­nan
kirjoittaja on itse pienfarmari
ollut sellainen Jo pitkällii td&takyin-mentä
Vuotta jä tuzitee kaikki l i o -
mesteadarin - alitu- sekä lot^nvai-ketidet.
ja niyöskliii faririielSmän
nautUltoi^et, Ja On elämäiösS. var­rella
ehtinyt olla koko Joukon paik-kätyölälsenäkln.
Ja Vieläpä oän va­lehtelijan
idkumäSrSn vuosia her­ran
p—kaan astuneenakin. En tde
siis mikään dksatta, katsättja n<ä
asioita arvostellessani, vataa omiin
^fo^^pfnl^lfg^^n^ nojaaja.
^ myäs vältän, ettei farmariksi, ei-i
f i edes korjieeii homeste*adariksi pyr-
Idvä työläinen ole pehmeäpämen
^iDttteh kaupunkilaistyöläiset oletta-va^
yiuui viisaampi mies tuleval-sutittain
Ja vanhuudenturvaansa
l^fateTtessaan kuin palkkatj^läinen,
iOkä tulevaisuute^ rakentaa pelk-lESän
^ästSmiseen palkoistaan —
jpnihuittattakasii niistä. Jotka eivät
baitaäta edes ^ ä s t ä i n i s t ä , vaan
luölbtteluä. -
; 1 ^ (mnistumisen kans­i
a tin samoin kuin kalkissa muissa-
|idä ^ t a i K l s s ä , — siinä onnlstumi-itxen
riippuu lärvin paljon yrittäjäs-tft^
it£iest£Sh. VOI menetellä tyh-inBstt
taikka viisaasti, riii^uen sii­tä,
IcatTtliaan on enemmän edeilytyk-s
i i . Voi yrittää eiuLtieteeUIsesti ja
jjäUtdsta, Jota siivet eivät kannata
^ pUäötft -j^Ikataakkäisena siipiri-koksi,
tai Voi sen sijaan pyrtää mal-ole
ympärillä. Ja ettei kotoa pois
tienestiin enää tarvitse lähteä. Ja
että mahdollisesti voi Jo komeilla
kahdeksasilinterisellä autollakin, jos
ttttbamaisuutta herää mieleen. Mut­ta
menkäämme nyt eteeniÄin muu­tamia
kysymyksiä tehden Ja niihin
vastaten.
Esinnäkin: Kärsivätkö piefaTarma-rit
nälkää, kuten kaupunkilaiset o-taksuvat?
-r- Jotkut kärsivät, mutta
moninverroin . pienempi prosentti
kuin paikkatyölälsiä. Sutuin osa far­mareita
ei kärsi nälkää. Asetanpa
esimerldksi omat kokemukseni. Tul­lessani
New Yorkista suoraan Port
Arthmiin homesteadariksi rupeami­nen
mielessä, oli miniiHa 60 sent­tiä
rahaa' pyrkiessäni Can. maa-peräUe.
ja oU siitä siihen jos päästi­vät
maihin. Jo seuraavana päivänä '
painallettiin korpeen "lottia" katse­lemaan.
Ja~ muutaman päivän ku­luttua
"failattiin" lotti Ja sitten
sinne alkamaan. Eivät siis olleet
rahalliset edellytykset, sutttet. Luot­toa
kaupungissa täytyi käyttää.
Mutta aloin samalla myös käjrttää
Tapiolan "luottoa", jota yhäkin ho-mesteadari
saa. Jos vain hakee. L i ­ima
oli. toisinaan liikaakin. Ja l i ­halla
on merkillinen ominaisuus
poistaa nälkää. No. oli vähin raha-metsääkin,
mutta vain ensimäisellä
vuodella. Metsäpalo poltti lopun
silloin kelvollisen- YliiÄiten: val­keuksia
Oli. k a l l i i l l a a n täytyi olla,
Ja m täytynyt yhä olla. Mutta sen
vöial punastelematta sanoa, ettei
päivääkään ole täällä farmilla tar-vinut
kärsiä n ä l ^ ä . Mutta toista
olen parheeni kanssa aikaajottain
kokenut täydellisenä palkkatyöläise­nä
ja keljuherrana oUessani, jos­kaan
en koskaan ihan kurjalistiolai-sen
tavoin. J a kidtenkin minä olen
oUut vain hs^vin kesidnkertainen
"kantofarmarina" onnisturälsessani.
Itse asiassa naapiuiit tässä ympä­ristössä
ovat aikaa olleet hiukan
edellä minusta. Ja mitä täMn Alp­pilaan
ylipälten tulee, maanlaadun
j a muiden farmausedelljrtysten kan­nalta,
niin tämä ei suinkaan ole
helpoimpia. Joskaan ei pahimpia-kaan.
.Entä syökö pien'farmari huonom­man
ruuan kuin palkkatyöläinen
kaupungeissa? Kaupimkilaiset luule­vat
.niin, mutta minä voin tässäkin
omien kokemusteni j a naapiu"eis-ta
"näkemäni perusteella sanoa ai­van
toista, enkä uskalla olettaa, että
täällä AlppOassa oltaisiin tässäkään
suhteessa muita farmiseutuja kor­keammalla.
- Edellisestä parakraa-fista
jo huomasitte, ettei ainesten-puutetta
ole, verrattuna palkkatyö­läisten
ruoka-aine varastoihin. Ja
farmien emännät ovat yhtä hyviä
ruuanlaittajia kuin kaupunkienkin
emännät, ja paljon, enemmän pas­sattaviensa
EoakUa silmällä pitäviä
kuin boardmgpleissien Ja kämppien
ruuanlaittajat. Antaakseni kauptm-kilaisille
tilaisuuden hämmästyä
tuon kaupungin kadulla pellonpelät-timäisen
farmarin ruokalistaa, mai­nitsen
tässä pääasiallisimmat ruuat,
joita meillä syödään, ja joita olen
naapiffeittenikin huomannut syövän:
Ensinnäkin on kotitekoinen leipä,
jota täytyy aina olla, ja eukon te-
-temä voi, jonka käytössä ei kos­kaan
kitsastella; sitten ovat yhtä
tavallisina omasta maasta saadut
perunat ja muut jumikkaat ja o-niasta
karjast^ tai metsästä saatu
liha jota ^^'ödään paistetttma tai
keitettynä, ja omien lehmien maito,
jota juodaan vedenkin asemesta, ma­loin
vain haluttaa, kermottuna tai
kermomattomana. miten kulloinkin
tykkää (makeinta on juuri lehmän
tissistä otettuna. Jota asiaa eivät
kaupuiikllaiset ^ledä). Ja entä
sitteiTkerma? Se on meillä paksum­paa
kuin se lutka, jota kaupunkilai­set
spavat — puhiunattakaan kan-nu-"
kermasta". Jota palkkatyöläinen
kämpillä saa. Mainita täytyy myös­kin
omilta kanoilta saadut tuoreet
munat, joita ei vUtsi syödä nun pal­jon
kuin niitä on tarjolla. Entä sit­ten
viljaruuat? Minä pien kova "oot-miilin"
syöjä. Velli- Ja puuroaineet
täytyy ylipälten ostaa, kuten leipä-jauhot
j a sokerinkin, mutta niitäkin
kyetään ostamaan niin paljon kuin
tarvitaan. Mitä hedelmäruokiin tulee
niin ylipälten on emännillä poimit­tuja
marjoja purkeissa keUarien lau­taset
täynnä (olen huomannut nii­den
lautasten joskus olevan "notkol­laan
alasimin suuresta painosta) ja
niitä purkkfeja pyöräyttelevät emän­nät
pöydälle hyyin mielellään. Mut­ta
minim persoonallinen makuni ei
ole erikoisesti» villimarjain perään,
mutta ostettavista hedelmistä en pe­rusta
sanoa muuta, niin miellyttä­vän
makuisia kUin monet lajit niLstä
ovatkin, kuin e t t ä niitä, ostetaan si­käli
kuin halutaan syödä. Mutta pää­asia
on vielä sanomatta! Boarding
plel^ien ja kämppien sakliakahvi
huonon kerman kanssa, jota palk­katyöläiset
enimmäksi osaksi joutu­vat
särpimään, saa olla Icaukana
suomalaisen farmin emännän pak-stm
kerman kanssa tarjoaman kah­vin
rinnalta. J a mitä keekkiin tulee
sellaista keekiä kerma- ja muna-rastingin
kanssa ei saa missään
muualla työläisten piireissä kuin
meidän suomalaisten p^kufarmarien
eukot tarjoavat. —• Mitä arvelette
Syövätkö , farmarit huonomman
ruuan kuin palkkatyöläiset?
Joutuvatko plen'farmarit raata­maan
enemmän kuin palkkatyöläi*
set? Farmarien emännät kyllä jou­tuvat,
yliiMuten, raatamaan enem­män
kuin kaupunkilaistyöläisten e-männät.
He joutuvat raatamaan yb-t
ä paljon, kuin farmien isännätkin
— Joka lienee aiva kcmununistieD