Vapaus, June 17, 1930

              _1930 Tlietäina, käsäk. 17;p:nä — Tues.. June 17
kappale aioakin meidän naisten
mielenä. '
Milja Hanhikangas on ollat To­ronton
sairaalassa. Naisjaosto päät­ti
avustaa häntä, jos hän päSxee
sieltä pois, niinkuin on toivonut.*
•URJEHDUKSiA
LiVEttPOOUIN • ^
DUCHESS OF RICHMOND
. DUCHESS OF BEDFORD
DUCHESS OF YORK
MINNEDOSA
MELITA
DUCHESS OF A t H O U
CHERBOURGIIN—SOUTHAMPTONI IN
.. EMPft&SS OF JAPAN
EMPRESS OF FRANCF
.. M O N t C t A RE
.....r. EMPRESS OF AUSTRALIA
... MET^^GAMA
• . • • ^ ^ ^ . . . . . . . . . . . . . . . i . . . . M O N 'l'C A. tjv^
feinäk. 30 EMPRESS OF SCOTLAND
DUCHESS OF ATHOI
l;ea Cherbourgissa.
MINNEDOSA
....' DUCHESS OF RICHMOND
1 MfitlTA
. . . . . . . . Z . . . . . . DUCHESS O F YORK
M O N T C L A R ?
M Ö N T Ö A L M
METAGAM;»
Slok. 14 •• •••• MONTftOSE
HA VREEN—LONDONIIN
METAGAMA
MONTROSfe
DUCHESS OF A T H O L L
iea Londonissa.
Yhteys Hallista Suomeen joka keskiviikko
3 tietoja hinnoista sekä purjehduksista halutcssanne kääntykä'
i Canadian Pacifin Laivayhtiön asiamicheri puöleert tai C M
Passenger Agent, North Bay, Ont.
kanadian Pacific
ichiilmjn suurin^ tndtkustus M/yesf^./n?;)
W. AHLQVIST. Boa '6 <>»»• , .
, lähettää rahaa omaiBilleane Baropaan. tehkftft »öetr-;
lie Expressin väntykseHä. • : .
It, Oni jlijan, .muistuttaa lukijoita tässäkin,
että jolla vain on la{«ia, olipalian
|sltte vanhemmUla mitä erimielisyyt-kirjoittamaan
Va- tä tahansa, niin lähettäkää lapsenne
tänä kesänä ploneerikampalle ja sa­malla
kouluun. Koulu alkaa hehiäk.
2 t>:rtä ja kestää 2 viikkoa.
4~ NalsjapsfcOL toiniee»p?inl koulun vhy.-
väksl iltaman, joka tuotti $19. Seu­raavaksi
haastan kirjoittamaan Sig­ne
Luhdin. — ISlni Hakola.
haaste ikäänkuin
aonista eri ykSlköls-
Sto- ja • orjUiiStäi^Dl-
*• muodostamme -sen
^ttävän ja puutetta
Kuka tAhansa se-
Ipäivahä omaa ter-
Itlsta porvarien p i ­iatta,
toivoisi tule-les
yhdenkään-niis­tät
puutteista, jotka
joka päivä paina-lläisnalsla
niinkuin
kelvollisuus yksilönä-isa
mukaan Jotakin
isi, joka samalla tu-
|unhan hyväksL Yk-tosin
.ole mene^tys-mutta.
yksilöt teh-
, hyvää, synnyltä-siksi
en minäkään
Jota haastetta, valk-aälvältä
siirtynyt yhä
sl, että en ole tot-fehteen
kirjoittamaan,
itelin että huomenna
Iliaista asiaa että voi
aittaa. Mutta el s i -
idoin huomasin että
iin muussa. Sillä
työläisUle kyllä kart-aisiä
selvitettävissä
jiyöskih käsittämättä
laisia koskevia asi-pi
kirjoittamista! t^u-öka
päivä tulee var-
Ijerheltten äideille,
itselemaan sitä, ^ttä
svattaa suurella Väl­ijoista
kapitalistinen
taa yhden sotaan, toi-uhriksi,
kolmannen
1, neljännen ehkä ka-
[ tai muihin rlistojär-luden
kuiluun, jotka
Burritt—Mattawa
Osasto hommasi tanssit 4 p. iU.
\al\ä; mutta ne epäonnistui kun oB
samaksi illaksi Mattavaan laitettu
tanssit ja olemme ' tanssitilafsuuk-siin
saaneet Mättävän nuorisoa;.
Tulot mainituista tansseista öli
määrä luovuttaa puolustusliitollie.
Nyt päätti naisjaosto panna uudes­taan
rymyt pystyyn 14 p. kesäkuu­ta
ja ne tulot luovutetamme puo­lustusliitolle.
Sitte naisjaosto hommaa "Juhan-nustulilla"
nimisen kappaleen 29 p.
illalla näyttämölle, joten tervetuloa
nuoret j a vanhat! •
Ja 1 p. heinäkuuta on vapaat
kukka-iltamat. Naisten on tuotax^
kukka. Tanssia väliajoilla.
Myöskin se toivomus oli naisja­oston
jäsenillä, että meillekin koe­tettaisiin
saada pari viikkoa kestä­vä
lasten kesäkoulu. Olemme siiheii
koettaneet koota rahastoa.
HaHotuksen alle päätettiin ot­taa
"Työ j a rakkaus"-rtittiineh kap­pale,
joka tulee heinäkuun lopjuUä
esitettäväksi
Kesälomaa ei i i o t a ottaa, vaikka
jotkut sitä kaipaavatkin, Vkan täy­dellä
fcöyryilä toimintaamme' eteen­päin
on vietävä..
Farinarit tummuineen kiroavat
kermakomppanidltä, kun ovat ker­man
hinnan laskeneet aivan hoi­laan,
että kohta ei lehmiä kannata
pitääkään. Mutta koe-tetäartpas
Kuvaus kiihkiD|-isän-maallisesta
työ­läisestä
Ehkäpä jokaisessa maassa on työ-äislä.
jotka ovat isänmaaUisiau Ja
tentles monikin "muistelee; sitä maä-a
hellemmin' J o ^ on ' lapsuutensa
'iettänyt- Siltä '-iiäo'4Tiattä, vaikka
le tuntislvatkin hjrvin" suurta vihaa
«n maan hallitsevaa luokksa koh­taan,
niin maistoissa säilyvät miel­lyttävät
kuvat lapsuudoi leikkiken­tillä.
• - •'
Mutta mitä syytä työläiselle oii
oikeastaan kunnioittaa ja jumaloida
sen maan hallitusta ja lippua, jossa
lainen kyllästynyt. H&n el vok «su»
t i i l i ä nSiden finnien Ja xyssieti jofi'
kassa, vasua muuttaa, Yhdysvaltoja»
paotene. Näin h&n Umottl valmöV
teL He oUvaötto Jo asuneet vuodeb
ajan täällä ja nirt oli jo heiUTtun-ncOUset
vaattet i ä l l ä ä n Ja lapUt^
UH voisivat käydä kouua. sinä i^äd
olivat saaneet lämpUniä vaaUÄlt».
Vanhin tyttö kuitenkin seiuiisfeH
VAITEUilS
Hän on syntynyt- Sellaista jumaloi­mista
el tämän kirjoittaja käsitä.
Vaikka täällä Canadassakhi näkeft
sellaisia ja vielä oikein ryysyköyhä-listössä.
Sellainen näky pakkaa hä­vettämään
tervejärkistä Ihmistä. —
Kerron pienen taivauksen eräästä
rutiköyhästä englantllals-syntyisestä
Terheestä. He muuttivat länneltä
oohjolseen joltakin . vuosia taakse­päin.
He tulivat syyskesällä. len­nellä
he olivat myyneet kaiken o-
•naisuutensa mitä heillä oli, saaden
>lltä niin paljon, että löäslvät tän-ae
pohjoisille kaivösperukollle. Per-'
he oli viisIhenkliÄh j a hiin köyhä,
•jttä tuskin oli vaatteita niin paljon
tuumiin suojana, että voi matkustaa
ihmisten joukossa. Perheeseen kuu­lui
mies ja yaltfto ja noiii kuusitois­tavuotias
tyttö, säkä kaksi alle kym-inenen
vuotista lasta. Syyspuolella,
kun kylmä alkoi ahdistaa, ei heillä
Dllut kenkiä. Nuorempien lasten oU
pakko olla pois koulusta, eikä äiti ja
vanhin tytärkään voineet yhtäaikaa
olla tilkona; sillä heillä oU yhteiset
ic^ngät, joita he pitivät vuoron pe­rään.
Tosin mels pääsi malnlmyllyyn
työhön, vaan hän sai vain neljä dol-paljon
näiden "epäpuhtaiden rt>tu-jen"
kanssa ja kävi haalllla, Öi«S
tuo ukkeli suuttui ja sancA ettei häli
mpeä asumaan polsevilkklen kanssa;
rajan toläelle puolen hän h^luai.
Vainio itki ja vaikeroitsi, siiiä bähe^
mielestään h-illä oU täällä ollut lltir-hain
tohneen.Ulo mitä heillä oU: oI,=-
olut eläissään. Eikä hän väUttänyton:
Uvatko ihmiset polseViikkeja eli mitä
vain. kun ne eität tehneet kenelle­kään
pahaa. Tärkein kysymys hättett
mielestään oli leipäkysymys, Valmö
vastusti poismuuttoa, joten helilSott
tä»tä usein riitaa. Kerran taas Oiia&ii
riidan alkaha vetosi vaimonsa suku'-
ylpeyteen, että he ovat "jaloa en{(-
lahtilaista syntyperää", eikä he sai»
idtä unohtaa, eikä myöskään sitä, et­tä
he kulkevat EnBlannin lipun suo­jassa,
joka turvaa heitä kalkkien
polsevilkklen rösvöusyrityksUtä. "sil­lä
finnit ja r y ^ t on kalkki polse-»
Viikkejä' eikä hieidän sovi olla sel­laisten
seurassa".
Kun mies meni työhön, niin vai­mo'tuli
meidän luoksemme ja jultetl.
että kyllä Teddy on sitte hullu Hjipui-nensa
ja jaloihe syntyinensä. Se ha­kee
nälkää ja vetää perheensäkin sa­maan
kurjuuteeh Isänmaallisutttensa
takia, äanoi vihaavansa jo koko lip­pujakin
nlhi, että kun niitä ensiker­ran
ripustellaan seinille, repii hän
nc alas. Sanoi että llppuhullutus on
esteenä kun meille vähänkin parem­pi
aika rupesi koittamaan. Nytkin
olisi jo niin paljon rahaa, että he
saisivat talveksi lämplmämmätt a-sunnon,
mutta tuo hullu isänmaalli­suus
lykkää meidät taas nälkään ja
kurjuuteen.
Hänen miehensä oli saanut työ­palkan
erääUe tärmllle Yhdysval­loissa
50 dollarin kuukausipalkalla.
Vaimo kauhistui miten sellaisella
laria päivässä palkkaa ja sillä täytyi palkalla perhe elää. V?.'mo tuumi
viisihenkisen perheen tulla toimeen., vielä kerran. että j^y^ä Teddy on
Talvella Vaimo sairastui ja oli pak- ' ' " '
ostaa Ihmiststä ep«- ^^^^ Sudburyyn voitaisi ruveta' lä-fon.
Ja tätä yhtenäi-selee,
että kaikki sör-ajatustapa
ole oikea
lun asemani on vain
Eminä parikymmentä
löyränä yritän, tuh-parnaan
elämäni
lakin välistä olisiii.
enkin pääsen tuohon
^iin, joka todellisuu-elä
edellistä hullmn-
^llessa on kyllä pää
5ynnä kertomista et-ajota.
Muta kun vain
itten kii^joittamista,
[kaikki katoaa, koska
Ituksia koskaan tullut
1 pakolla aittaa pape-
^non vain siksi, että
nutä asioita odot-faaaste
tulee, niin
istuu tuolilla niin
hettämään. Sieltä saisimme täy­den
"testin", jos kohta kcnnah
hinta on halpaa sielläkin, -kun tJusi
Seelanti täyttää leikki Canadan
markkinat voillaan." Mutta olilini-me
samalla tukemassa omaa liiket­t
ä m m e .— Tummu.
jotakin sanoja ru-an,
että pääsisi a l -
aunkin täytyi tehdä
»inkin monta p>äi-alkmm
sain niin
ätten paha lopettaa,
p^pauteenkaan ei sstM
kuin enempi lyh-kirjotuköa.
Mot-tätä
jo niin pit-
^^ertäa t ^ y y ; vielä
^*^*^^mmistä ja le-
"'5ta asioista.
^otUoikxn josta ha-
White Fish, Ont
Niin, en tiedä miltä tämä näyt­tää
sanomalehden palstoilla, mbtta
niin se vaan on, että me on otettu
kesäloma.
Sitte kun on heinät ladossa, pe­runat-
kuopassa ja vähän vielä 'ryÄ-kätty*
j a , "tryskätty", nun sitfceh
me taas aletaan pitämään koko­uksia.
~
On me vähän muutakin ajatel­tu
talven varalle ei vaan peruniä
j a heiniä. On ajateltu saada sun­nuntaikoulu
lapsille. Organiseeraa-jan
pitäisi pyytää Signe,Hottiä
opettajaksi, jos hänestä tulee paik­kakuntalainen,
niinkuitf toivomme,
kai hän silloin opettajaksi tulee.'
Varat, jotka oli kerätty Nen-vosto-
Vehäjäri lähetysiolle, päätet­tiin
lähettää sihteeristölle. ,
Toveri Säilälle Torontosta kiitos
kirjoista, jotka hän lahjoitti mei-ko
lähettää Torontoon sairaalaan.
Sivustakatsojankin silmään pisti per-hen
kurja asema. Vanhin tyttö jäi
nyt hoitamaan nuorempia sisaruksia
ia taloUtta', vaikka bll niin kurjissa
repaleisia, että' eräänäkin aamUna
tyttöraukka Itki, kun oU pienimässä
puita ja jalkoja paleli rikkinäisissä
kengissä. Panin yhdet kenkäni hei­dän
ttipulleen'ja tyttö pisti ne llo-miellii
jalkavansa, sillä ne olivat ai­van
ehjät. Hänen täytyi hääriä u l ­kona,
hakea Vettä ja pieniä puita
sekä., .ripustaa .vaatteita .kuivamaan.
Sitten eräänä päivänä satuin me­nemään
sen tal<M*hjän sivuitse mis­sä
he asuivat. Ovi- sekä akkunaple-ilssä
oli Englannin lippuja. Ihmette­lin
mitä tuo tarkottl, mUtta ajattelin
että se oli lasten' työtä! Perheeh pää
seisoi rappusilla ylväänä kiiln ku­ningas
ja slttemmlh näin, että kalk­kina
juhlapäivinä asetettiin liput
talon isänmaaUisuutta näyttämääii.
Olisin mielelläni kysynyt miksi he
noita lippuja kotinsa oviin j a akku-nolhln
laittavat, vaan en osannut
sen vertaa englanninkieltä, että oli­sin
volniit kysyä. AsUIn erään suo-meii-
ruotsalaisen talossa ja tämän
talon mlsis osasi jonkun verran
englantia. Pyysin hänen kysymään
tuolta tytöltä mikä tarkoitus riölUa
lipuilla on ja miksi he niitä näkyvlhi
ripustelevat. Tyttö UmoittI, että kun
on kuninkaallisia ja maan suurem­pia
juhlapäiviä, nilö silloin Isä tah­too,
että he näyttävät että he kun­nioittavat
ja rakastavat isänmaata
ja kuningasta. Sitten tyttö vielä i l ­moitti,
että isä on opettanut heldätt
kunnlolttamaab tätä lippua kulh Ju­malaa.
Noin kaksi kuukautta sairaalassa
oltuaan palasi vaimokin kotun^ Kun
hän jaksoi kävellä, niin hän kävi u -
sehi tuon ruotsalaisen asunnolla,
jossa minäkin olhi usein, ja siellä
sahi tietää tuosta perheestä yhtä Ja
toista. Vaimo kertoi, että hän sekä
miehensä on englantilaista «yntype-rää.
riän on syntynyt Etelä-Ameri­kassa
Ja' hänen miehensä taasfen
Pohjois-Amerikassa. Nahnisiin he
olivat menneet New Yorkissa. Sieltä
he olivat muuttaneet Canadaan ja
täällä he ovat karsineet äärlmälstä
kurjuutta, josta ei näytä koskaan tu­levan
loruakaan, huokaili vaimo.
Vielä hän kertoi, että hänen mie­hensä
on niin kiihkoisänmaallinen,
eitä häntä, valiir^^kia se rupeaa kyl­lästyttämään.
•
Toisinaan, kun lähdimme suomalai­selle
haalille, tahdoimme tuon per-hen
tyttöä mukaamme. Hän tulikin
mielellään, vaan kun isä sai sen
kuulla, niin armotta sai tyttö sei-,
käänsä ja ankaran ukaasin ettei e-nempi
saa mennä "firlnieft'' haälille,
eikä saa niiden kanssa olla missään
tekemlsiBS. Hän • tuumii i eti&l MOSL
kUnliil puhtaaseen, englantilaiseen
rotuun jä'äto(^^ta6h ÄlMen kaöss*
saat seurustella"- Tytön äi« ferioill
tästä meille ja sanoi vielä, että Mar­gareta
olisi mielellään käynyt suoma
laisella haalllla tanssimassa, sillä stel
la ei miehet olleet juovukslsa eivät
ka kohdelleet tyttöjä epäiiihönUU-sesti,
niin kuin n tekevät korkeakou­lulla
ja kielisellä haalllla.- Kun mies
oli yövuoria työssä kävi tyttö mei­dän
kanssa, sillä hän sai siihen) äitin
sä suostumt&sen. Näin seurusteli
tyttö suomalaisten kanssa isän saa­matta
asiasta vihiä.
Kun paikkakurmaila oli enin osa
siirtolai^sta suoinalaisia, ruotsalai-hullu
isänmaallinen kun el sillä i i ^ n -
maata olekaan.' Hän arveli, että t ä ­mä
kurjuus tekee minustakin pblse-vllkin,
mutta se on Teddyn syy, sil­lä
hän se vetää perhettään kurjuu­teen'
hulluudellaan.
Olen tullut aiVan samaan tulok­seen
tuon vaimon kanssa, etsiessäni
Vastausta miksi työläiset ovat kiih­koisänmaallisia,
sillä niiden täytyy
olla paljon t^ästä vialla, joka ei
kurjuudessaankaan opi ymmärtä­mään
ettei liput eikä "jalot synty­perät"
työläistä pelasta kurjuudes­ta.;
— ..H. K. .
yiljan hankinnan jär­jestäminen
V .
1930—31
Neuvostoliiton Kansankomisaricn
neuvosto on päättänyt v. 1930—31
järjestää viljanhankinnan seuraa­vaan
tapaan: ainoana viljanhänk-kijana
tulevat olemaan viljaosuus-kunnat.
Viljakeskus (ÖTebotsentr)
tulee muutetuksi Neuvostoliiton
vilja-osuuÄkuhtaliitoksi. Tämän kes­kusliiton
yhteys tasavaltojen vilja-osuuskuntien
liittoihin tulee'ole­maan
samanlainen kuin Keskuslii­ton
yhteys eri alueitten j a täsaval-töj^
t^ kulutusosuuskuntien liittoi­hin.
Tälle keskuselimelle on kiilu-tusosuuskuntien
ja viljakeskutcsen
luovutettava oma teknillinen'ko­neistonsa,
varastonsa j a muu ka­lustonsa,
joka oli niillä viijansäf-lytysta
varten «eri paikkakunnilla,
sekä myöskin hankintakonejstoh
ammattivoima.
Saaren luotsivanhln oli sinä ilta­na
hyvällä tuulella, tavallista pa­remmalla
puhetuulelta nimittäin.
.A.amulla, sakeassa syyssumussa,
oli maan taakse, siis maan eli sää­ren
länsirannikolle,^ käynyt eräs
i.so tanskalainen laiva kiinni, j a sen
vuki oli jäänyt toistaiseksi laivaan,
ko>ika myrskyä ei silloin vielä ol­lut,
joka olisi ruvennut laivaa ha­joittamaan.
Luotsivanhin itse oli käynyt
tanskalaisessa.
Hän oli tavannut siellä vanhan
kapteenin, joka oli ollut aikoinaan
paämiehenä myös kuuluisassa tans.
kalai.sessa nclimastoparkissa. jonka
nimi oli "Martha Nilsen", ja joka
oli ennätysajassa tehnyt matkan
Hampurista Mclbout-rtceh siihen ai­kaan
kun hfirt, löotälvahhift, pal­veli
siinä.
Hän oli, kuten sanottu, jo aa­mulla
varhain, heti laivan käytyä
kiinni, tai oikeammin heti seii jäl­keen,
kun laivan kitnnlkfiymisestä
oli .saatu luotslpaikäHe tieto, ollut
laivalla, joka oli kylläkin tanska­lainen
parkki tämäkin mutta ' ei
".Martha Nilsen", vaan eräs vfihä-pätijincn
ja tuntematon, mutta sii-nii
oli päämlehehä mies, joka oli
olhit päällikkönä myös ."Martha
Nil?onil!ä" ja se olikin ihan eri
Ki niin vain joka päivä tämän
pienen maapallon päällä'tapaa toi­siaan
kaksi nliestä, jotka vaikkapa
eri aikoinakin, ovat olleet maail­man
silloin nopeimmassa ja kau-hcimmassa
purjelaivassa miehj^ä!
.Senvuoksi kannatti hyvinkin
jonkun tuntemattoman parkkilai-van
syyssumussa ajaa kiinni ja va­kuutusyhtiöhän
jokatapauksessa
maksaa tapaamisjuhlaa varten me­netetyn
ja uhratun vanhan lai­van!
Ulkona alkei hämärtää.
Syyspäivä loppuu nopeaan !n
syysyön sanotaan ajavart yhdeksäl­lä
hevosella.
Se tarkoittaa sitä, että pitkän
syysyön kuluessa voi tapahtua Jh->
deksun säänvaihdosta.
Juhla tanskalaisen laivarikkoi-scn
kajuutassa aamulla öli ollut
hyvinkin iloinen ja luotsivahhin oli
tuonut mukanaan maihin, kotiinsa,
"paitsi osan siitä ilosta, myös muita
tuomisia, joita nyt nauleimmc ja
Fuotsivanhin oli, kuten jo täisi tul­la
mainittua, puheliaalla tuulella,
kertoi muistojaan matkoilta "Mart­ha
Nilscnin" mukana ja erikoisesti
eräästä matkasta, jolloinka häi»
Jcolitasi Melbournessa, eräässä ka-piakassa,
"kielitaidottoman meri-
^||iehen", jota myö^^ kutBUttiin "yai-,
telTaaksi merinäieheksi?'
Istuimme kahden luotsivanhim-man
pienessä kamarissa, jonka sei-iiäilä
riippui iso clohöpea-ilmapuh-tari
ja muita sääöpitliäia kojeita,
merikortteja, laivah kuvia, ynnä
muuta, ynnä muuta.
Pöydällä paloi valkeakupuinen
öljylamppu, jonka tuli näkyi punai­sena
kuvun vatkean maitolasin lä­pi
j a joka palaessaan hiljaa ritisi.
Ikkunan pielessä seinällä lähellä
pöytää, luotsivanhimman työpöytää,
virkal)öytää, jonka ääressä hän kir­joitti
''SUrtiaalinsa" ja muut viral­liset
paperinsa, raksutteli vanha lai-vakello.
trikoa kuului väliin kuin kau­kaista
ukkosen jumittaa — meren
pauhua ~ ja tuulen'huminaa —
tuntui myrsky olevan tulossa, tai
jo alkanut, mutta mehän istuim­me
lämpöisessä kamarissa, poltim­me
hyviä sikareita, tanskalaisen
tuomifiiä ja joimme teetä ja an­noimme
itsemme vajota siihen mu­kavaan
uskoon, että ulkonakin
kaikilla oh hyvä olla.
Pitkän aikaa oli luotsivanhin ää­neti
j a veti sitten vanhan naaman­sa
hyvin miettiväisen näköiseksi ja
sanoi:
•— Minkälainen on maapallo ja
kuinka iso? Siihen ei vastausta saa
ViljaOsuuskuntien liitto tulee, ensimatkan merimies, vaikka hän
säilyttämään itsellään kaiken han- Purjehtisikin yhtä mittaa Suomesta
kitun viljan ja
lähettämisestä.
määräämään sen
Vii jaosuuskunnat
Austraaliaan, Mclbournen sata­maan^
niihkuin esimerkiksi Vaiteli-luovuttavat
tälle liitolle kaiken 1 as, eli Kielitaidoton, Merimies, jon-hankkimansa
viljan. Sopimuksen
J^eruskohdat tulee määräämään
kauppa-asiain känsankomisariaätti.
Neuvostotaloudet tulevat tavara-viljahsa
välittömästi luovuttamaan
ViljäosuuskUntien liitolle, joka
myös kei-ää myllyveron koko Neii-
Vbstoliiton altieella. Liiton haltuun
tulevat keskitetyksi kaikki satami­en
ja rautatieasemien lähistöllä
ka tapasin "Martha Nilsertin" pe­rämiehenä
olleBsani. Kysyin hänel­tä,
siltä nuorelta mieheltä, kun
pääsin hänen kanssaan pi^ieen a l ­kuun,
että: "Minkälaiselta tämä
maapallo nyt sitten tuntuu?", mut­ta
hän vastasi, ettei hän sitä tie­dä.
Mi.stä hän sen tietäisi?
Hän nukkuu kolmannen osan
olevat viljavarastot, elevaattorit matkastaan ja joka aamu, päivästä
j a myllyt. Niitten viljavarastojen Päivään, kuukaudesta kuukauteen,
dän lainakirjastoon. . r .
Kesäjiililat on 6. "p. helnäknpta, Ja ukrafaialaisia Ja myöskin Ita-päivänä.
Paljon ohjelmaa j a ill4l-j«alaisia. näihin "harbaarisUn" kan­ia
näytöskappale "Naisorja". Hyvä. »alUsuuksin oli tämä ylväs en^anti-jotka
samalla kertaa tulevat toimi­maan
viljanvastaanottblaitoksina,
on talonpojille ja kollektiivisille
talouksille suoritettava myös mak­su
vastaanotetusta viljasta. Tämän
maksun ttilevat suol-ittamaan maa-talousosuuskunnat.
E t t ä Hitto ja viljaoäuuskunnat
olisivat keskenään tietoisia 'paikka­kunnilla
tapahtuvan hankinnan ku­lusta,
pidetään välttämättömänä,
e t t ä eri osuuskuntien edustajat tu­lisivat
toimimaan liiton elinten hal­linnoissa
aina paikallisiin kontto­reihin
saakka j ä päinvastoin kes­kusliiton
edu.stajat — paikallisten
liittojen hallinnoissa.
Paitsi Uvaraviljan hankintaa
siirtyy viljaosUuskuntien tehtäväk­si
myöskin siemenviljan ja vara-fondicn
kerääminen. Viljaosuuskun-tien
on tarka.«5ti varustauduttava koviljojen
siihen, että heti fsadon realisoinnin
jälkeen yhteisiin aittoihin tulisivat
meri on yhtä lakea hänen ympä­rillään
ja alamäkeä ei missään
tunnU^ vaikka pitäisi, jos maa olisi
pallo, eikä itsekään huomaa, mil­loin
jo jalkapohjat ovat kohti en­tistä
kotimaata, joka on siellä Poh­jantähden
alla.
No!
Mitäs siitä!
Niistähän väitellään skan.ssissa
aina!
.Miehestä itsestäänhän minun
piti kertoa!
Tapasin hänet eräässä kapakas­sa
Melbourne.';sa.
Siinä on kaksi 'isoa huonetta —
toifteh kapteeneita ja perämiehiä
varten j a toinen matruuseja.
Siellä nimittäin käy miltei yk­sinomaan
fneriväkcä ja fte on lä-laajennettavan
kylvö­alan
kontrollin umeroiden mukaan^
. ^ Väestön leivällä muonittaminen
tosrätyksi sieraenviljat j a varafon- siirtyy kokonaan kulutusosuuskuh-dit.
Siemenviljaa on kerättävä sel­laiset
määrät, että ne riittävät tyy­dyttämään
vuoden 1930—31 tar­peen,
ottaen huomioon syys- ja tou-nilieJ
Tämän johdosta viljaosuus-kontien
liitolta vähittäiskauppa
lakkautetaan ja siirretään kulutus-osatukunnillc.
hellä satamaa, miltei laiturilla.
Sinä iltana oU kipteenien puoli
täynni miehiä.
Joka pöydässä istui niitä lasien
ä ä f e ^ JäliUheen sorina täytti
huoneen.
Siinä oli kaikenkielisiu ja kaiken
värisiä.
Arvaathan sen!
Illan kulessa tuli sitten kapakan
isäntä sisään, pyysi hiljaisuutta ja
sanoi: '
"Matruusien puolelle, tuonne oh
tullut eräs mies,, jonka kieltä cl
kukaan ymmärrä, ja jolla näyttää
olevian, muutakin asiaa, kuin viski­lasin,
tilaus. Kun herroissa kaptee­neissa
ja perämiehissä useiflkin
on kielitaitoisia, pyytäisin jonkun
tulemaan tulkiksi.
Moni mies läksi silloin vuoron
perään, mutta palasi tyhjin toimin
takaisin.
Kävi siellä mies jos toinenkin ja
jokainen väitti, että matruusi ^ i c l '
14 • toisessa hubncessa, ei näytä
osaavan mitään kieltä. '
Silloin läksin minäkin yrittä­mään!
Osaanhan minä kaikilla ranta­kansojen
kielillä kysyä ainakin
osaako hän sitä kieltä.
Menin siis hänen puheilleen.
Edessäni seisoi tavallinen meri­mies.
Hänellä oli ylluun sininen, haa­listunut,
vain ompeleiden ja sttu-mojeh
kohdalta vielä tummansi­ninen
pumpuliknnkaincn lyhyttäk-kincn
puku ja jalassa plattintiken-gät
— köyhä mies '•— siis puvusta
päättäen joko juotu tai sitten eäiis-tetty.
Katselin häntä, mutta kuh en hä­nen
ulkonäöstään voinut päätöllä
hänen kanshlllBUuttuan, rupesin
umpimähkään pommittamaan hän­tä
kysymyksilläni.
Kävin läpi ensin kaikki curopa-laiäten
mcrikahsojcn kielet.
Kysyin mitä kieltä hyVäneä, aina
hän pyöritti päätilan. ,
Sattumalta (osasin muutaman sa­nan
neljää viittä aasialaista ja po-lyhecBialalsta
kieltä.
Saina tulos: päänravIstUBta BUt-kcalla
haamalla.
"Lopulta kysyin venujäkslkin —
ei mitään.
Silloin minä suutuin, sillä minä
olin hiukan humalassa — ja hu­malassa
minä' voih suuttua vaikka
itseeni! ja minä ärjäsln sillblh
suomeksi että: "No mitäs saata­nan
kieltä sinulle on haaBtcttd-vai?",
jolloinka htincn naamansa
meni leveään hymyyn, hänen kie­lensä
siteet laukesivat ja han sa­noi:
"No tuota kieltä! Sitä ymmär­tää
jokainen oikea ihminen!"
Niin alkoi tuttavuutemme.
Istuin koko loppuillan hänen
pöydässään.
. ! l l ä n . e i . , ollut.. ..Lähtonyt morille
antautuakseen merimiehen ammat­tiin,
vaan tehdäkseen matkan ko­toaan
Suomesta Austrualiaan hhl-valla,
sillä hän oli matkalla enortsä
fai-mille, joka on New Sotitb Ma­lesia
ja Victorian rajulla olevan |
Atburyn rautatieaseman luona.
Hänellä oli mukanaan enortsa
kirje, jossa öli tarkka osoite ja n6u-vo,
että Atburyn asemalla on jää­tävä
jftnasta pois, mutta tulobtä
oli jo Melbournesta puhelimella il­moitettava,
että voidaan asemalle
lähettää hevonen vastaan, sillä
asemalta farmille on vielä kolmen
tunnin hevosmatka.
Mies ci ensimäiHcllä merimatkal-.
laan ollut oppinut sanaakoan eng­lantia
tai muutakaan vieras, kieltä.
Hänellä oli huono kielipää ja
muutenkin hidas puhe ja kankea
kieli niinkuin sanotaan.
Hän tunnusti minulle, että hänen
nimensä laivassa oli, mikäli hän
ymmärsi, Vaitelias, tai Kielitaido'
lon Suomalaihen —• luultavasti
Vaitelias.
Sillä nimellä minäkin häntä aja­tuksissani
kutsun, Vaitelias Suo­malainen,
kun milloin häntä muis­tan
— niinkuin nyt tänä iltan'&,
Olin hänen tulkkinaan sinä ilta­na
Mclhoumcssa.
Otin selville junien kulut ja il-mointin
puhelimessa , enolle, ^Itä
silla ja sillä junalla kello silloin ja
silloin saapuu hänen sisatensa poi­kansa
Atburyn asemalle.
Join viskiä sinä iltana hänen
kanssaan ja se, niin kaukana omas­ta
maasta oman maan miehen ta­paaminen
liikutti häntä ja hän tu- j
Ii avomielisek.'^!.
Hän oli tottumaton sekä viskin
että oman maan miesten tapaaiiiir
seen maailman toiselJa reunalla!
Hän sanoi minulle muun muas­sa:
"Nyt olen koh!a matkan pääs­sä,
Huomena saavun enoni farmille.
Minun on määrä jäädä sinne ko­ko
loppuelämäkseni ;— niinkiiin
kirjeestä näkyy — lapsettoman
enoni ottopojak.-ii — ja hänen jäl­keensä
perin minä kaikki ja mi­nusta
tulee äveriäs mies ja käyn
sitten silloin tällöin täällä Mel­bournessa
juhlimassa, tässä sa­massa
kapakassa..Ehkä usein tääl­lä
tavataan.
Mutta »jinä on yksi paha juttu,
siinä asiassa, enoni luo jäämisessä.
Huomaan «en itsekin nyt vasta,
kun^olcn nähnyt minkä matikan
tSa^minun piti joutua.
Katsohan!
Minulle jäi sinne kotimaahan
morsian, jola minä rakastat! ja
minun on vaikea tätä sanoa.
Minä olen joutunut pois isieni
maalta kuin ennen Abraham, mut­ta
enhän voi lähettää Eleassaria
hakemaan Rebekkaa tänne, eikä
hänen nimensä Repekka olekaan,
vaan Elina ja jos minun on tänne
jäätävä, ön minun itse käytävä hä­net
hakemassa, sillä tämän maan
tyttäristä, en Kaanaan maan tyt­täristä,
vairnoa itselleni ota, silla
enhän voisi heidän kanssaan puhu­akaan
ja niin edespäin. Ymmär­r
ä t h ä n ! ?"
Nttta p i i t t y i se ilta j a seuraa­vana
aamuna saatoin minä hänet
junaan j a pyysin junailijan heittä­mään
ulos junasta Atburyn ase*
maila Vaiteliaan Suomalaisen.
Iita oli-jo myöhä.
Ikkunanpielessä raksutteleva
vanha laivakello näytti jo yhdek-s
ä tU hetkeä.
Silloin koputettiin ovelle.
iSisäan!
Oven suuhun ilmaantui eräs
vanha lUotsi:
Se tanskalainen näyttää ha­latulta
ja myrsky on kiihtynyt.
Laiva rupeaa varmaan hajoamaan.
tlivStkö' pelastuslaivat ole saa­puneet?
— Eivät ole.
—, Meidän olisi . ennätettävä
apuun sinne...
—Sitähän minäkin meinaan ja
sitä varten tänne tulinkin.
— Hälyytä kaikki miehet ko­koon!
Kbetetaan saada rakettilai-tc
rantaan laivan kohdalle, ja pe­lastaa
miehistö. Mikseivät nekään
sitten jättäneet laivaa jo iltapäi­vänä/
ennen 'pimeää, venheillään?
—^ Odottivat vatinnan viimeiseen
saakka pelastuslaivoja irroitta-maah
laivarikkolscn rannasta...
— Niin varmaan...
New -Yorkistal}
Kööpenhamituc
United! SUt«l
Ojöur. tl • •T-J^^
F ^ e r i k VIII
0. i « r II —
Jos tahdotte auk«Ä^(
ne tai tuttavillenne ->j««lHf
san, mukavan ja hahM^'
kan Kanadaan, ostaklir
silloin prepaid (täSU»,
settu) piletti meidSrt .1
50 v. kokeinus takeeiia.
miehiä kaikkialla. ^
Kolmen tunnin kuluttua oli pe­lastustyö
täydessä käynnisä.
Venheillä ei voinut laivan ja
maan väliä kulkea.
Laiva!itse jo hajoiti.
Raketin avulla oli maalta laivaan
ammuttu liina, jonka mukana lai­vaan
vedettiin vahva köysi ja sillä
pelastUslaite: taliköydct ja niissä
liikkuva pelastuskori."* taitteen toi­nen
pää kiinnitettiin ylös laivan^
mastoon, märssyeaalinkiin, ja toi­nen
ankkuroitiin maalle, erääseen
rantakallion pykälään.
Mies kerrallaan vedettiin laivan
väestö maihin — kapteeni viimei­senä.
Matruuseista viimeiselle tapah­tui
onnettomuus:
Juuri kun hän oli asettunut pe-lastuskoriin,
luli mereltä tavallista
suafcmmat hyökyaallot, ja matkal­lapa
rfiaihin päin, puolivälissä lai­vaa
ja rantaa, joutui jpclastuskori
ja siinä ollut mies hyökyaaltojen
sisään ja heitti hyöky korin ker­ran
ympäri ja kun kori jätlcc)^ tu-,
li näkyviin, ei miestä nälfynyt
missään.
Vasta pari tuntia pclastustyöh
päättymisen jälkeen heittivät aal­lot
tiäncn ruumiinsa kalliolle ja
nlelasivttt sen jälleen useita kerto­ja
— neljä viisi kertaa — ennen­kuin
onnistuttiin saada hänet kui­valle
kalliolle.
Matkustamalla NeW^
kautta Suomeen on Teillä
si etua. Nftette New "
matkalla vain: ykai i
vasta toiaeanTCööpenr]
SCANDINA'
AMERICAN
069 St Antoine St.
Montreal, Qtie.
461 Main St.,
WinnipeK. MÄ*.
8th Ave. & Ist 5^;, E .
Calgary. AU*;
1321 Fourlh Avfe., *
Seattle. Wa6h.
J. W. AHLQyjBT,
Box 69, '
Sudbury, Ont. ^
Lyhtyjen valossa liantiilki^
tiin ja havaittiin kuolleiekBi. ^ lÄsI,
LuotslvanhimmäfiU'; hlivf-^iiSÄ^
peräti tutulta. -''^:^;:'-"-"^:^0M
Hän vaivasi päStäätt ja Ip^tt)|i^
asla valkeni: " ''-pZ-P
Hänen edessään / kailloiia
VttltiillaB. Suomalaihett, : jöiftlji,
oli vuosia «ittcn tavanniiitfJMJ^^^I
kassa MclbourhesÄa.^ ''^':''^^''H'^^''f'fiMi^§IM
Ei ollut halua luötUV&n1i}Jlioi)itt*#
Ia iloisiin juttuihin j ä ' ' ä ^ I r f l ^ I l i i i^
Suomalainen, Kiclitoldot^nfC
mies, lepäsi slinS lyht^eri'
vassa valossa, meren Ja ;'my*'?''^!'*|f|i
pauhatessa j ä laivan IflhkKu }laÄ>i,'
kulta 'hajotessa ehtiJätpli^-ytffti^^^
aampana —ikuisesti käht»'' ""^ >
VALITTAA
VAPAUDEN KONTTO»!
Aiiaml(Mtemm6 el tarvitse öliä osiamlehlB kalkille
tySvfitfn lehdille, vaah Voivat meidän asiamiesväKdiif
taa tilauksia kaikille Blläoleville työvgäh lehdille Jä
toriimme maksan seuratessa mukan*. • •y-^- -^'^r.-^r-^.-v&irn^
VlliUnini tllaak«la ••uraavill» Vg^nmiAfAiX^
THE W0[HKE:R. viikkolehti, Toronto, Ont, vk. fioöi ii
3[?S J^^J^SM^AP*^' Toronto, Ont, vk.
DAILY WOitK]!:R, Työväenpaolaeen päivälehti. TUätishilita^ ^
vuosikerta .„...,.........,.......$e.Op, vuoslk.
Y O U N G W0RK|3R, Nuorten Työl. Liiton 2 kertaa IraiiiiialchK
«oBsä ilmestyvä julkaisu, vuosikerta ...i..,V..;...i.i..i^
THE YOUNO COMRADB, TydvfiehiJUölueen I«8tenlehti»;c^l4 "
cagoss*. TllatiShinta vuosikerralta -'^
THE CANADIAN LABOB MONTHLY. kuukausijolkäfsttf
• > rento. Ont, . . . . . . . . . . . . . . i . . . . i JS s^ 1^, iv,»fc?
LABOR DEFENDER, kuukausijulkaisu ;iii........;.'ii;t...i;i;Ä:.^ •
INTBRN. PRSäS CORBE$POND£NCE, 1 vk. :M^vTk>-
mm
TIEDONANTAJA, 'HeislhkI, päivälehti, vuoslk. $|itt.ÖÖJ V.
UESEL H^IsfnU. vHkkölehti, ..vuosik. $3.<HH U
mVAEN L 8 H T I Tamj^ere, 8 k. viikossa, 1 vk. $«.ddf Ut)fi ILtf, virolahien tydvfienpuöluöeh lehti, ilttes^ NMT
Yorkissa. Tilaushinta vuosikerralta
KT ^I)> TySvilenpuolaeen ruotsdainen lehti. Ilmestyy (Sd'
sagossa. TitäUshititä vuosikerralta
TYÖVÄEN URHKILULfiHTI, Helsinki. TitoushAinät vuoirik;
$2.00, puoli vuotta
NORR'SKENSFLAMMAN, ruotsalainen lehti, Lnlea» BoetM^
vk. 112.00. puoli vuotta
ITA JA LÄNSI, 2 kertaa kuukaadessä ilmeStyVft käVälÄti
Helsinki. Tilaushinta t^AtOt^^^^M^^Uaj^
TUISKU, Suonien vasemmistolaisten piialehti; ilmetftyy kerta. f v£^.i
kuoSsa IS^^ivuisena. Tilaushinta yuoSik. $2J^'W-'r.-::iJi^^
KOMMUNISTI, Leningrad vuosik. $4.fK>,
TYÖLÄISNAISTEN UBHEILULfiHTI, HelsiökL Kerta ktlitt^}^^^
]sa. Vuosikerran hinta $1.75, puolivudsikertaä
HOVS^VA VOIMA, Tyov. urheifupölkain lehti, HeMnkI* i-^vfc-l:
TYÖVÄEN NÄYTTÄMÖTAIDE, Tampere, t vk. ^
PUNANEN KARJALA, Petrozovödsh, Bussia; 6 ketltaar^ l i i p ^?
kossa; vuosikerran hinta $9.00, puolivtiösik.
VAPAUS, LcninRrad, 6 kertaa viikoissa IvJti $6.00^
REVONTULET, Oulu vuosik. ,
PUNALIPPU, Helsinki, vuosik.,
TYöMtES, päivälehti, Superior, Wis., 1 yk.. $M0i:''y^-^yrk&gä9Mg'
TOVERI, päivälehti, Astorta, Ore., ..... ....t :iik,^1^^:':mikM$m^
ETEENPÄIN, päivälehti, «Vorcester, Mass./ 1 Vk, |f.$0 "
puoli vuosikertaa
PUNIKKI, pilalehti, Superior, Wi8., t vk. $l/r^ 1^
VIESTI, teorecttistietceUinen ktiukäusilehti, 1 >fc vf2J^
M£TSATY:OLAIKEN. • « — • — - - « i - " - - — ^ * - " - - -
yksltylstiiiBieiot
''COMBijm$t fljTL-Aen
vimUinen Khä, ibni^ \aiäämuiLin^ '^I'Wiii'^'BM
CYÖtiUS' I A T A L O M P O I K A I S N A I S T E N LEaTI,^t*riai»
knokandeess, I vuosik. „ * r - . ....-iÄ...*
m
TUloIevfstä lehdistä myöntietsan äfeiaml^Duiie fiiilkklotft i takan, mnfcaän. •;. ,^• ""-vr';-^
V A P A U S , 6 Q X 6S^ äadbii^
-ti ^"M lal
Vapauden kirjapainoon otetaan tekeväksi Icäikintl^l^
fyStS, kätcK kirjekaoriin niinra ibätjitM, iuS^je^
j a •tatementtien telröa j a uuta. takäiua ykjii
Jobityeti. Osastoja, yhtiöitä, MauUlkkeStaJä.^
keUimian tarrltcemiensa töitten vaitii||stiiki4|i^1f4
tfo tehdSaB CBsUiiokluitta J ä ^ i ^
tilabktenae osottcella: V-^^i^^^lM^^ä^Si^:^^^