Vapaus, January 13, 1923

              VAPA'US
Casi^daii soomalajsen työväestön äänenkannattaja, flmes-tyy
Sodburyssa, Ont, joka tiistai, torstai ja lauantai.
H. PUEO.
Vastaava toimittaja.: ______
V A P A U 3
(Uberty) . •^•"jr—e—"— "
ThB only ormn of Finnish Werk«CB Canada. Pob- tantokustannusten raskaan vaikutuksen. Monia sanoma- . S Ä Ä o Z « ^ l Ä i ^ «
fiatarday.
lehtiä on lämän johdosta" joutunut pois näyttämöltä,
«v„^« häviten kokonaan, toiset taasen ovat sulaantuneet yh-col.
Incb. Mmimum cnarge ,. -n i n i . •
Advertiaing rates 40c per col. Inch. teen toisten, samalla paikkakunnalla kustannettujen
S S e r H o n 76c. biBCOunt on etanding advert»»
Canadaan yksi vL $4.00, puoli vk. $2.25, kolme kk.
Y h i Ä h i n ^ a Suomeen, yksi »k. $5.50. puoli vk.
^"•Ä£%iuli'Ieuraa raha, el tulla lähettämään
tsl «Mflmiesten ioilJg on takaukset.
- Ilmotushinta kerran julaistuista ilmotulisigta 40e.
Balstataamalta. Suurista i motuksista sekä ilmotuksistn,
joiden teskstiä ei joka kerta muuteta annetaan tuntuva
alennus. Kuoloiimotukset $2.00 kerta ja 50c. lisää
jokaiselta muistovärsyltä; nimenmuutosilmotukset 50c.
kerta, $1.00 kolmekertaa; avioeroilmotukset $2.00 körta,
$3-00 (kaksikertaa; syntymäilmotukset $1.00 kerta; ha-lotaantieto^
j a osoteilmotukset 50c. Scerta, $1.00 kolme-kertaa.
— TilapSisilmotuksista pitää raha seurata mU'
kana.
Jos ette milloin tahansA saa vastausta ensimaiseen
fdrjeeseenne, kirjottakaa uudelleen liikkeehoitajan per-eoonallisella
nimellä.
J . V. KANNASTO, Liikkenhoitaja.
Vapauden konttori ja toimitus on Liberty Building,
Lome St., Puhelin 1038. ^-Postiosote:
Box «0. Sndbnry, Ont
Reidslered at the Post Office Department, Ottawa, as
esecmd class matter.
Tiistain lehteen aijotut jlmotukset uitää olla kont­torissa
lauantaina, torstain lehteen tiistaina ja lauantain
Iphteen torstaina kello 3.
Pakkoluovuttajjen pakkoluovut-taminen
Sanomalehtien asema nykyisin
Toronto Star lehti kirjoittaa toimitusartikkelissaan
mitenkä muutaman viime vuoden ajalla esimerkibi On­tarion
maakunnassa' on sanomalehtien lukumäärä suu­resti
vähentynyt. Sekä suuremmissa että pienemmissä
kaupungeissa tunteV'at sanomalehdet lisääntyvien tuor
JoT single iiisertion vt>c. uiBcouiimu B M i i i u i » ^ » » • > - . , — — ^
Eient The Vapaus Is the beatadvertiring medium among ^^^^^ kanssa. Yleinen tulos ollen, että monissa kau-tiie
Finnish People in Canada. '. . - • •- • - . , ,. . • i i . • i ••
I jpungeissa missa ennen ilmestyi kolme tai neljä sano
malditeä, ilmestyy nyt sen sijaan vain yksi.
Ja sama niikä pitää paikkansa Ontarion maakun­taan
nähden, pitää paikkansa kautta maan ja kaikissa
maissa. Työväenlehtiä, Jotka ovat aletut joko verrat­tain
mitättömillä pääomilla tai ilman mitään pääomaa,
koskee lisääntyneet, tuotantokustannukset" tietysti an­karammin.
Niinpä uusien työväeniehtien alkuunpääse-minen
käykin yhä vaikeammaksi ja monet niistä kuo­levat
synnytystuskiinsa. Sanomalefhtipaperin hinta ön
kohonnut, vuokrat ovat^ kohonneet, valo- ja voiraahin-nal
ovat kohonneet, työpalkat ovat kohonneet ja posti­maksut
ovat moninkertaistuneet.
Porvarilehtien kuoleminen merkitsee jälellejääneille
porvariiehdille vain suurempia laitumia: enempi tilaa­jia,
enempi ilmoittajia ja korkeampia ilmoitushintoja,
sekä yleensä vähempi kilpailua. Joten niiden on helppo
suurilla pääomilla tulla toimeen ja edistyä, ^
Työväenlehdet sitävastoin joutuvat taistelemaan
lisääntyneitä kustannubia vastaan olemassaolostaan
pienillä lilaa'jaraäärillä sekä on niille verrattain vaikeaa
saada ilmoittajia, koska niiden tilaajamäärä on pie
nempi porvarilehtien tilaajamäärää.
Näin ollen, jos otetaan huomioon vain puhtaasti
yksilölliset liikeperiaatteet, on työväeniehtien vaikea
tulla toimeen. Mutta tyoväenlethdet voivat tulla toi­meen,
vieläpä huomattavasti edistyä ja vallata tilaajia
pörvarilehdiltä, sikäli kuin valveutunut työväki aset­tuu
yhä tiukemihin niiden taakse, niitä tuHemaan ja
kaikin voimin edistämään, Valveutuneitteh työväen-joukkojen
toiminnasta riippuukin työväeniehtien suuri
menestys.
On siis meidänkin täällä Canadassa saatava jokai-isella
paikkakunnalla,' jokaisessa osastossa pailiaat ja
toimeliaimmat toverit lehtemme ^siamiehiksi, kerään
mään sille tilaajia ja ilmoittajia. Silloin on oman leh
tmme jninfncstys ja edistyminen yarmiius.
Kuuluisa tieteellisen ja vallankumouksellisen sosia­lismin
oppi-isä Karl Mdrx kirjoitti Kommunistisessa
Manifestissa, että' työväenluokan vallankumous tulee
«pakkoluovultamaan pakkoluovuttajal». Se on, työvä­enluokka
tulee julistamaan yksityisomaisuuden ^yhteis-,
kunnalliseksi omaisuudeksi ilman mitään korvausta
entisille omistajilleen. Tällaisen toimenpiteen oikeu­dellisuuden
Marx selitti siten, että koska kapitalistit
'Ovat itse pakkoluovuttaneet ne omaisuudet, mita heidän
liallussaan on. riistämällä työläisiä ja anastamalla
luonnpnrikkaudet, on työväenluokalla valjaan noustu­aan
täysi oikeus pakkoluovuttaa nämä pakkoluovut-
|ajat.
Qljkeiptososialistit, Jotka muka perustavat yhteiskun-fapolitiitikgnisa
marxilaisuudelle, eiv^ kuitenkaan hy-irä|(
sy t^t^ Mj^r^ij) vallankumouksellista ^e^^ista. Vaan
PoUttövlir, «18 h? iahvat kylläkin oUa#an yksityis-om{
ii§uudon valtion haltuun, mutta'korvaamaJlA pnkko-luovutukseii
«iitlallle otnistajllle,
Tässä muistuu mieleemme «Everybody» nimisessa^
fimerikalflis?s9£^ aikakauslehdessä julaistu haastattelu,
tnissä selotettiin Eugene V. Debsln ja Victor Bergeriri
Jcantaa tässä tärkeässä kysymyksessa. Mainittu haatat-ielu
julatstiin muistaaksemme 1912 presidentin vaalien
ovella, jolloin Debs oli Amerikan sosialistipuolueen
presidentin ehdokkaana. «Everybodyn» kirjeenvaihtaja
Jioaslalteli näitä molempia sosialistipuolueen johtajia
tämäii kysymyksen johdosta. Kirjeenvaihtajan tiedus­tettua
mitä sosialistit tulevat tekemään yksityisomaisuu­delle
valtaan päästyään, vastasi Debs: «Mc julistamme
sen yhteiskumialHieksi omaisuudeksi». Tähän asti oli­vat
Debs ja Berger yhtämieltä. Multa kun kirjeen­vaihtaja
edelleen tiedusti: «Ilman korvaustako vaiko
jkorvaamalla heille heidän, omaisuutensa luovutuk­sen?
»^- vastasi Debs: «Ilman korvausta», mutta Ber­ger:
«Eiv me tulemme suorittamaan h(Alle korvauksen».
«Te siis tulette ostamaan», huomautti kirjeenvaihtaja.
«Aivan niin». Näin kaksi sosialistipuolueen johtajaa
oliväl erimieliä tässä kysymyksessä. Debs edustaen
Valiankumoiiksellista "kantaa ja Berger revisionistisia.
* Sania eroavaisuus mikä oli Dcbsin ja Bergerin vä­lillä
tässä tärkeässä jcysymyksessä, on olemassa vielä­kin.
Kommunistit omaavat yksityisomaisuuteen pakko-luovuttamiseen
nähden puhtaasti marxilaisen kannan,
se on, he vaativat pakkbluovuttajain pakkoluovulta-
Imista. jota vastoin sosialidemokraatit ja oikeistososia­listit
yleensä, sanovat ostavansa yksityisomaisuuden
iapitalisleilta valtiolle.
Mielenkiintoista tä^ä kysymyksessä on> että Ame-i-
tkassa ja Canadassa nykyään puhujamatkalla oleva
Marxm vävy, Jean Longuet, tunnettu ranskalainen so­sialistijohtaja,
hyljää Marxin kannan, asettuen berge-riläiselle
kannalle, kuten kaikki muutkin oikeistososia­listit.
Toronto Star lehdelle antamassaan haastattelus­sa
on hän lausunut^ että ensimäinen tehtävä yhteis
kunnan uudestkanrakentamisessa (hän siis välttää jo
sanaa: vallankumous, koska se kuulostaisi häiritsevästi
porvarin korvaani on pakkoluovutus. «Tämä ei merkit­se
kuitenkaan suoranaista pakkoluovutusta», kiirehtii
Longuet lisäämään, «se tulee olemaan pakkoluovutus
korvauksella». Siis Longuetkin tahtoo «ostaa» kapita­listeilta
heidän yksityisomaisuutensa.
Mitä on itien eroa «pakkoluovuttajain pakkoluo-vuttamisella
», mikä on kommunistten ohjelma, ja oi­keistososialistien
«ostopolitiikalla»? Sen jälkeen kun
pakkoluovuttajat on pakkoluovutettu, on heidän ryh­dyttävä
tekeniään hyödyllistä työtä tai kuoltava näl­kään,
kun sitävastoin oikeistososialistien ostettua heiltä
heidän omaisuutensa, jäävät he edelleen riisläjibi,
valtion bondien omistajina, rahapääomallaan edelleen
: riistäen kansan suuria enemmistöä. Ja tässäpä onkin
suuri ero. Ja ero tässä kysymyksessä on niitä pää-eroavaisuuksia
mitä on kommunismin ja oikeistososiaiis
min välillä. Eikä tätä eroa lievennä Longuetin vakuu-
' lubel, että «kommunisteilla ja sosialisteilla on sama
; päämäärä, joskin he eroavat taktiikass^a».
Kapitalistinen irijios Kandissa
M, fifearles Pearce, Etelä-Afrikan Union parlamen-tinjäsi^,
on antanut selitybiä, jotka ovat omiaan luo­maan
yalkeutta Randiri «kapinaan».
Smutsip hallitus harjoittaa (loppumatonta ajojahtia
kommunistejs vastaan muka sillä perusteella, että nämä
olivat tohneet ealaliiton. Jos kuitenkin on salaliitto
kysymyksessa',' niin oi) se tapahtunut kapitalistien/ja
hallituksen omalta laitolta. Olemme vakliutettuja siitä,
eanoo Pearc«, elia nämä ovat 'käyttäneet palkattuja
prövokaattoreila. Randin «kapina» puhkesi sen johdos­ta,
että työläiset, aijolliin pakottaa aivan uskomaUomiin
palkanalennuksiin ja että valkoisen tyiivoiman sijaan
aijolliin käyttää halpaa värillistä työvoimaa. Hallitus
on kuitenkin syyttänyt työläisiä siitä, että nämä olbival
höusseet aseelliseen kapinaan Valtiovaltiaa vastaan, ja
Iällä perusteella' lähetettiin aseellisia joukkoja murs­kaamaan
},^ldfo.
Kaivostyöläisien aseellisilla joukoilla ei kuitenkaan
ollut mitään muuta tarkoitusta kuin puolustaa työläi­siä.
Mielikuvitusta sen sijaan on, että olisi ollut kysy­mys
vallankumouksesta. Pääasiat tisempana syynä
aseelliseen vastarintaan oli valkoisten korvaaminen vä­rillisillä
jopa siinä laajuudessa, että 25,000 valkoisesta
lyöläislslä 5,000 olisi menettänyt toimeentulonsa. Ete­lä-
Afrikan valkoisilla työläisillä ei ole mitään väril­lisen
työvoiman käyttämistä vastaan, mutta he vaati­vat,
eitä nämä saaval yhtä suuren hinnan työvoi­mastaan
kuin valkoiselkin.
Valkoisten keskimääräinen päiväpalkka tekee 9
ihillingiä, kun sen sijaan etelä-afrikalaisten värillisten
palkka nousee vain 4 shillingiin 9 penseen, mutta
muualta tuotettujen värillisten työläisten vain 1 shil­lingiin
9 penseen, minkä lisäksi tulee ruoka ja «asun­to
»." .
Tästä johtuu, että valkoisten palkkoja alennetaan
alenemistaan.
Työläiset ovat pysyneet täysin yksimielisinä. Ne
olivat hallituksen provokaattorit, jotka saivat aikaan,
että hallitus sai riittävän verukkeen lähettää sotajouk­koja;
Kun sen sijaan vallankumouksesta puhuminen on
lotuuden täydellistä kielläriiistä,
Milä taas lulee vangittujen työläisten tuomitsemi­seen,
ei; se ole mitään muuta kuin oikeuden pilkkaa,
liuohiaullaa Pearce.
räikeänä vastakohtana Talkotuoma-laiciUe
raaUmukdlle. ^
On kieitämättä totta, että mitä
vähemmän kunniaa on kellä, sitä
äkäisemmin siitä pidetään kiinni.
Niinkuin nyt valkosuomalaiset kir.
jäilijat ja sanomalehtimieskaarti
kansallisesta kunniasta. Naurettavan
surullista vain, että se tapahtuu ta­valla,
mikä osoittaa, «ttei heillä
ole kunniasta mitään käsitystä.
Kaikki, jotka, eivät heidän taval­laan
pöyhistele ulospäin, kaikki, jot­ka
ovat sitä käsitystä, että ihmisiä
on toisellakin puolen rajaa, ovat
heistä kunniattomia. Mutta suoras­taan
mäanjcayaltajia on heistä kaik­ki
ne, jotka pyrkivät lieventämään
rajan toisella puolella asuvia ihmi­siä/
kohdannutta hätää' Nämä heis­tä
joutaisivat kuritushuoneeseen,
niin, ja sorakuoppaan, joskohta vlir
meksimainittu toivomus lausutaan
vain kautta " rantain.
Mikä bnnl näille tosikansallisnie
löysäleuvoille, että takamailla kas­vaneina
kehnon luonteensa lisäksi
ovat saaneet niukan järjenlahjan,
etteivät', ymmärrä mitä pölkkypäi-syyden
tyyppiä, mitä alkeellista
nousukasrahvaan moukkamaisuutta
edustavat. Sillä jos he olisivat saa.
neet; sameaan sieluunsa hengähdyk­senkään
siitä länsimaisesta kulttuu­rista,
«josta he niin paljon puhuval
aavistamattakaan initä se on, niin
tukkisivat he suunsa, pukeutuisivat
säkkiin ja tuhkaan ja parin mies­polven
ajan opettelisivat länsimaisen
kulttuurin aakkosia. Vaikkei heistä
sittenkään mitään tulisi, heissä kun
ei ole mitään pohjaa mille rakentaa.
Sillä raakuus on hedelmättömyyttä
— rummilaisuutta, niin, ja miksei
myös tiituslaisuutta, mikä voi kel­lua
vain tylsyyden virrassa. Sanka,
rikirjailijat ja valkaisija-sanomaleh-timiehet,
joiden koko tuotanto poh­jaa
työtätekevän luokan ja työtäte­keväin
valtion häpäisertiiseen ja vai­noamiseen,
nälän kourissa kamp-pailevain
ilkkumiseen ja kuolleiden
loukkaamiseen, ovat vain kansakun­nan
henkisen köyhyyden tavaralei-moja,
kansakunnan kasvukyvyttö-myyäen
suorastaan kohtuuttomia
kuuluttajia.'-Sillä jos kansakuntaa
— Pariisista ilmoitetaan, että kuuluisa Mustanme­ren
sankari Marty on jälleen tullut Lyonin viidennen
kantonin piirineuvoston vaaleissa valitubi 2,726 äänel­lä
kansallisen blokin ehdokkaan saamaa 1,(M5 ääntä
vastaan. Marlyn loistavan voiton jälkeen panivat lyö-läisvalitsijat
toimeen suurcmmoisen mielenosoituksen.
Tämä kuritushuoneessa viruva «maankavaltaja» käy
täten yhä keskeisemmäksi persoonallisuudeksi Rans-kaimmssa
eikä suinkaan ansioitta!
— Henry Morgenthau, entinen Amerikan lähetti­läs
Turkissa, säästääkseen liillolaisel nöyryytykseltä,
minkä alistuminen Turkin vaatimubiin Läheisessä
Idässä aiheuttaisi, kehottaa liittolaisia luovuttamaan
Konstantinopolin Neuvosto-Venäjälle, koska viira«nai-nitlu
on suurvalta, eikä näin ollen sille antautuminen
olisi niin häpeällistä kuin alistua «sairaan hiiehen*
Turkin vaatimuksiin.
pitäisi mitata liäiden nilviäisten mu­kaan
», niin olUsi Suomen tulevaisuus
todellakin lohduton. Onneksi on
maan työväenluokka todellisen in­himillisen
kaittuurin elähyttämä,
niin että se edes osaltaan kykenee
pelastamaan kansakunnan lähtemät­tömältä
häpeältä —..
Olenime jo tnoneen kertaan osoit­taneet,
etteivät kirjailijat ja yleen­sä
henkisen työn tekijät muualla
maailmassa suinkaan ole sellaisella
metsäläisasteellaköin meidän suom.
valkoiset henkiset <k y k y m me.>
Olemme n^ininniefet .esimerkkejä
monistakin [maista. Olemme'viimeksi
puhuneet eräistä ranskalaisista jul­kisuuden
miehistä, jotka miehek­käällä
tavaiia ovat astuneet puo­lustamaan-
Martyä, maankavaltajaa,
ckokonaisen kansan ihnnetta». Ku­ten
rosvösotain vastustajat ja venä.
Iäisten nälkäisten avustajat Suomes­sa,
ei hänkään tahtonut olla mu­kana
maansa riistoluokan laitta­massa
sodassa muutenkin jo riittä­viä
koettelemuksia kärsinyttä Ve.
näjän kansaa vastaan, vaan teki ka­pinan.
Ja Sai siitä ankaran, eläi­mellisen
raa*an rangaistuksen. Mut­ta
hänen jalo «rikoksensa» on herät­tänyt
miljoonia uinuvia omiatunto,
ja. Varsinainen kansa on monella
tavoin osoittanut hänelle kunnioi­tustaan.
Mutta näkyyi että myös si­vistyksen
korkeimmalla huipulla ole­vat
persoonallisuudet osaavat oikei:i
arvostaa tällaista rikollista. Pariisi­laisen
toyetilehden jö emiemmin
mainittuun kiertokyselyyn Martyn
johdosta,, on tullut myönteisiä vas.
tattbia tukuttain, satoja. Paitsi
Anatole Francea^ on myös Romain
RoUand jo kohottanut äänensä Mar­tyn
vapauttamisen puolesta, ja
yleensä sellainen joukko kirjailijoi­ta,
ettei Suomea koskaan tulla ori-nellistuttarhaan
niin monella, Kym>
menet kirjailijat jä runoilijat, mo-net
tunnetut sanomalehtimiehet, ai
kakausjulkaisujen toimittajat, tiede^
miehet, professorit, kaikki kannat
tavat maankavaltajan vapauttamis­ta.
Stoalainen^ ja tolstoilainen fflo-soofi
Han Hyner, filosofian pro­fessori
Felician Challaye,, professo­ri
P. Laugevin, ^kuuluisan Curie.n
oppilas, kaikki -kuuluisia, tieteelli­sestä
työskentelystään ja teobis-taan,
vaatimalla vaativat Martyn
vapauttamista. Toiset ihmettelevät,
että tällaista miestä pidetään telki­en
takana, toiset käyttävät ankaraa
kieltä hallituksesta, toiset puhkeavat
räikeimpään sarkasmiin.
Tunnettii kirjailija Rene Arcos
kirjoittaa: cViisisataatuhatta ihmis­tä
aseissa, sotilasmenosääntö 6
mijaardia, sotilaallisia valtauksia
Reinillä, Marokossa ja Syyriassa, jv
jalo Marty vankilassa — ajattelen,
että tässä on riittävä "kuva rauhaa­rakastavasta
Ranskasta!»
Filosoofi Hyner taas sanoo:
tMartyn vankeuden- jatkaminen huu­taa
ääneen niiden, julmuutta, jotka
sitä vaativat, ja niiden nauretta-vuutta,
jotka sen hyväksyvät».
Nuori romaanikirjailija, Roland
Dorgeles, joka kuitenkin on ehtinyt
kirjoittaa kaksi verratonta 'teosta,
fausuu: «Martyä ei ojisi pitänyt
"tuomita, vaan ne'^raltiomiehet, jot­ka
jouduttivat Ranskan laittomaan
sotaan Venäjää vastaan».
Varsin tunnetta kirjailija Puha-niel
taas sanoo sarkastisesti: «Oleni
Mtä mieltä, että Martyn Vankeuden
jatkaminen on vakava erehdys,
hairahdus ja rikos. Mutta hallitus
ei ole olemassa pitääkseen lukua
erehdyksistään, hairahduksistaan ja
rikoksistaan», .
Ja useat näistä kirjailijoista ovat
tuotteistaan saaneet loistavia arvos­teluja,
kunniapalkintoja aina Nobel-palkintoon
asti. Monet ovat saaneet
kirjailijaherätyksensä sodassa, mut­ta
se ei<^le tehnyt heistä metsä-'
Iäisiä, kuten heidän suomalaisista
arhmattitovereistaan. He ovat saa­neet
silmänsä auki .sodan kauheu­delle
ja sen kautta ihmiskunnan
kärsimykselle ylipäänsä. He eivät
teoksissaan tee itsestään sankaria
ja vastustajista roistoja, kuten suo­malaiset
lattiirinläskijat. He sääli­vät
ihmisten hätää,-jonka aiheutta­jana
on riistoluokan rahanhimo ja
sen verho — kansallinen kunnin!
Siksi tällaiset todelliset henkiset
tekijät vaatimalla vaativat Martyn
laisen omantunnon miehen vapaut­tamista.
'Siksi ovat he mukana Va­najan,
nälkäisten avustamistyössä,
kuten Hauptmann Saksassa, ,kuten
Shaw Englannissa, kuten Sinclair
Amerikassa, ja kuten vihdoin Nan-sen
Norjassa, hänkin Nobel-palkin-noft
miehiä. Kaikki kuuluisuuksia,
miehiä, jotka todella ovat kansa,
kunnalleen kunniaksi, mutta jotka
ovat tätä kunniaa- vaalineet aivan
toisella tapaa kuin Valkosupmalaise:
kääpiöt, ei vaahtosuisella pöyhkey-dellä,
ei kansallisella orangutangi-rivoudella,
vaan inhimillisyyden te­oilla.
•Jos yälkosuomälaisilla musteen-tuhri
joilla olisi jotakin, initä ybin-kertaisen
kansan kielellä kutsutaan
hävyksi, niin luulisi heidän parkkiin-tuneen
omantuntonsa, sentään saa­neen
jonkinlaisen pistoben sen tosi­asian
-johdosta, että Nansen sai No­bel-
palkintonsa muiden ansioidensa
ohella siksi, että oU niin verratto­malla
itteuhrautuvaicnudella pyrkt-nj^
t lieventamäSa Venäjän \ kadon
kohtaamiin onnettomuutta.
Mutta tätä häpyä ei Suomen por­varillisilla
«kirjailijoilla» ja paine­tun
sanan huonoon huutoon .saatta­villa
sanomalehtimiehillä ole. Sillä
muutenhan ei voi lainkaan ymmär­tää,
että he päivästä toiseen yllyt­tävät
muutenkin altista virkavaltaa
vainoamaan, vangitsemaan ja tuo­mitsemaan
ihmisiä teosta, mikä län­simaisissa
kulttuurivaltioissa palki­taan
suurimmalla kunnianosoituksel­la
mitä aikakausi tuntee.
Todejn totta olisi jo aib, että
nämä Apollon äpärät lakkaisivat ve­toamasta
kansalliseen kunniaan ja
länsimaiseen kulttuuriin harjoittaes­saan
siivottomu^t^, millä takapa
juiselta porvaristolta petkuttavat
toimeentulonsa. -— K. K.
Canadan
dollarista
LXHETYSKUSTANNUKSETt
LÄHETYSKULUT: 40c lähetybistä alle |30; SOclähetyks. $30-
40; 60c lähetyb. .?40—$60; 75c lähet ?60—$100. Yli sa-dan
dollarin 25c sadalta dollarilta lisää.-— Sähkösanoma-
]ähetybtifl$3..50 lisämaksu.
Torontossa ottaa rahavälitybiä vastaan A. T. Hill, 957 Btoad-view
Ave.
Plletteiä Suomeen ja Suomesta tänne.
Tiedustelkaa hintoja y. m.
SuurimDien valtamerilinjojen valtuutettu asiamies.
BOX 69, VAPAUS, SUDBURY. ONT.
Pilettilnke tehtävä J, V. Kannaston nimeflsä.
Kun porvari .kehuu tätä järjestel­määnsä,
niin kerskuu hän usein sil­lä
mitenkä hän on laittanut kaikki
asiat parempaan kuntoon kuin mitä
ne ovat olleet ennen. Hän kuvailee
kuinka'«sivistysyhteiskunnassa» köy­häkin
on '^onin verroin rikkaampi
ja saa mohia niitä hyvyyTcsiä ja
nautinnn^ta, joista vielä vuosisata
sitten eivät rikksimmatkaan voineet
unekaakaan- Mutta, vaikkapa nyt
ei olisi ollenkaan radikaalisten agi
taattöTien kiihotuksen turmÄem
niin joutuu näinä aikoina usei
miettimään, että tokkohan noissa
porvarin kerskufluissa oikeastaan
on perää.
Ei niin monta vuotta sitten, oli
tavallinen tyoläisperheHn. -vielä ti­laisuudessa,
ainakin täällä Ameri­koissa,
saamaan seOaista hiiltä kuin
halusi, niin. sanoaksemme «kohtu-hinnoilla,
» Hiilenvälittäoät silloin
kilpailivat . «kustomereista.»
Sitten seurasi aika, jolloin sai
edelleen sellaisen tyyppistä ja ko­koista
kolia kuin halusi, mutta ei
enään «kohtuhinnöillä.»
Elettyä ajassa hiukan . eteenpäin
tuli aika jolloin liiilikauppias alkoi
vaatia, että rahan on seurattava ti­lauksen
mukana.
Sen jälkeen seurasi aika, jolloin
ostajan ' täytyi maksaa lisämabua
vissinlajisesta hiilestä.
Vähän ajan kuluttua ostaijalle
ilmoitettiin, että hä^ voi saada' ai­noastaan
yhtä lajia hiiltä.
Sitten sanottiin härtelle, että voi
kyllä saada kolia, jos tyytyy otta­maan
sekalajia.
Vähän päästä taks ilmoitettiin
kolin tilaajalle, että hänen ei ole
puhuttava initään hiilen hyvyydes-''
tä eikä lajista, vaan jätettävä ne
seikat kolikauppiaan määriteltäväk­si,
koska hän ymmärtää nämä asiat
paremmin.
Taas vähän jälkeenpäin ilmoitet­tiin
«konsumerille», että hän voi
kyllä edelleenkin saada kolia, jos
on taipuvainen jättämään kolien
hinnan määrittelyn, samoin kuin
laadun ja ko'on kauppiaalle.
Ja vasta kun yksinkertainen os­taja
oli vielä ihmettelemässä ala­ti
lisääntyviä uusia, «regulatsione-ja
», ilmoitti kolikauppias hänellti
ijälieen, että hän kyllä, voi saada
edelleenkin kolia, edellytyksellä et­tä
jättää ajan, jolloin kölit tuodaan
hänen «haussilleen», samoin kuin
laadun, läjin ja maksun suuruuden
kauppiaan määrättäväksi.
Ja sitten vihdoiq saa ostajarieBU
taas uuden 'järkyttävän uutisön.
Hän saa vieläkin kolia — joskus —
mahdollisesti — jos häh suostuu
ottamaan mitä lajia hyvänsä ia
puoleksi pehmeää kolia.
Tällainen aika on käsillä nykyi­sin.
'
Hiilikauppiasta ei käy oikeinkaan
suuresti syyttäminen, joskin hänkin
yrittää keinotella hiin paljon kuin
ennättää, mutta hänen yläpuolel­laan
on kuitenkin koliparoonit. Ja
koliparoonin' ja kerskuvan porvarin
kurja huushollin:pito on syynä täl­laiseen
kolipulaan,' vaikka porvari
ei vieläkään ota syytä päälleen,
syyttää vain edelleenkin työläisiä,
lakkoilevia kolimainareitä, kdten
porvari on aina kaikesta syyttänjH;
työläisiä.
Me kuitenkin tiedämme, että ko­ko
vika on siinä, että porvari o a
niin rahanahne, että tappaisi näU
kään kolia bivavan mainarin ja
hänen perheensä, aivan samoin kun
hän antaa meidän muiden työmies­ten
kärsiä hiilipulaa, nylkeäkseeji
kolistaan sitten kiskurihintoja.
Siksipä me työmiehet haluamme­kin
ottaa kolikaivannö^, kuten muut
kin tuotantolaitobet ja luonnon­rikkaudet
työkansan omaisuudeksi,
jolloin porvarilla ei ole tilaisuutta
keinotella^ rahaa tehdäkseen.
Sir - Bertman ' Windle, viime Vii­kolla
Toronton yliopistossa pitämäs­sään
luennossa kuvasi kuinb pit­källe
ihminen voi mukautua vis­siin
olosuhteisiin, mainiten esimerk­kinä,
että siperialainen lapsi voi
temmeltää miltei alastomana lumi­kinoksissa
noin 70 asteen pakkases­sa,
aivan kuin etelämaalainen lap­si
leikkii palmupttitten ja viinirypä-leitten
ympärillä. Muutamat kuu­lijat
epäröivät tämän lausunnon
todenperäisyyttä. Mutta Sir lVindle
sanoi hänen auktoriteettinsa tässä
asiassa olevan Keane*n teoksen «Ih-jflen,
nykyinen ja entinen» <Men,
and Present), joka on viiraei-sana
etnologiassa (kansojen tie-
Toronton kaupungin lääkäri, tri
Hasting, joka ^tunnetaan eteväksi
tiedemieheksi niinikään, on- todis­tanut,
että Sir Windlen väitelmä
on paikkansa pitävä.
Eivätköhän työläisiä nylkevät ka-pitjdistit
rupea pian toteuttamaan
tätä mahdollisuutta, laskemalla työ­läisten
palkkaa niin alhaalle, ettei­vät
he enään-voi ostaa itselleen
vaatetta, Itseasiassa he pyrkrvät
sen jo tekemäänkin.
tuttamalle vuosisataiselle uskonno*-
liselle petokselle. Kun nimittäia
Venäjällä" äskettäin juhlittiin us­konnollista
joulua vanhan ajanlas-'
kun mukaan (Vaikkakin Venäjällä
jo on käytännössä uusi ajanlasku),
pani' kommunistinen nuoriso kaik­kialla
toimeen ristiretkiä uskonnon
piraitystä vastaan. Yhtäällä pol-tettiin
Jeesuksen, Mooseksen 3a
«Kaikkivaltiaan Jumalan» kuvia
polttorovioilla. Toisaalla kannet­tiin
kulkueessa tauluja, niihin oli
kirjoitettu: «Me olemme hävittäneet
tsaarin maanpäältä; nyt on aika
hävittää tsaari taivasta.» Toises?a
taulussa oli punavaatteinen työmies
kantamassa neuvostovallan sym-poolia,
vasaraa ja sirppiä, nousten
tikapuita myöten taivasta kohti,
repiäkseen. sieltä alaa Jeeskikien,
Mooseksen, Muhamedin ja pakanain
jumalat, '
Tämän johdosta,kauhtuu nyt por­vari,
joka kerran itse taisteli rita-riston
ja aateliston ja kirkon «ju­malallisia
oikeuksia» vastaan tieteen
soti-aseilla. Näin me näemme, kuin­ka
porvarista, joka kerran oli val­lankumouksellinen
, edistysmielin en,
jopa jyrkkä ateisti, on tullut val­taan
päästyään taantumuksellinen.
Mutta Venäjän kommunistinen
nuoriso jatkaa työtön, vapauttaak­seen
Venäjän kansan .taivaallisen
tsaarin orjuudesta, samoin" kun ?e
on vapautettu maallisen tsaarinkin
orjuudesta.
' Porvarimailma: on suuresti b u -'
histunut sen johdosta, että Venäjän
kommunistinen nuoriso on ryhtynyt
laajakantoiseen ^ propagandaan, an-
INiytäldrja
tehty Pohjois-Ontarion laaijen-netun
piiritoimikunnan kokouk­sessa
jouluk. 31, päivä 1922,
Timmins'issa Ont. 'Saapuvil­la
olivat kaikki laajennetun pii­ritoimikunnan
ijäsenet ja sih­teeri:
N. Sivula, D. Louhi, S.
Kallio j ä alVekirjoittanutTim-mins'in
osastosta, V- Isaackson
So, Porcupinen ja Pottsvillen
osastoista, V. SaFmihen Kirk-
-land Laken osastosta, D, Hela
Rosegroyen osastolta 'ja K. •
Lahti Cobaltin osastosta.
1. Valittiin puheenjohtajaksi D,
Louhi ja pöytäkirjurina toimi alle-kiitj
uittanut,
2. Luettiin varsinaisen •piiritoi­mikunnan
kaikkien kokousten pöy­täkirjat;
eivät antaneet aihetta kes­kustelulle,
joten ne hyväksyttiin.
3. Luettiin Workers Puolueen ja
S, S. Järijestön edustajakokouksille
aijotut evästykset,' joita oli Tim-
|^mins'in, So. Porcupinen, Kirkland
Laken, Rosegroven jä Öobaltin .osas­toilta.
Useampien 'osastoijen evä;-
tykset olivat useissa kysymyksissä
samansuuntaiset, joten ei niistä syn­tynyt
erimieligyyttä. '
, 4, Evästyksren perusteella tär­keimpänä
otettiin esille äänenkan­nattajamme
VAPAUDEN kysymys,
jakaantuen:
a — S, S. ^Järjestön . PöhtJois-
Ontarion osastot jyrlästi vaativa:,
että VAPAUS on ainakin yhden
vuoden ajan pidettävä Su&uryssa
ja muuttokysymys niin ollen jää
seuraavan edustajakokouksen pää-^
tettäväksi,
b - T - Lehden laajentamista tai
supistamista ei katsottu soveliaaksi,
olletikaan siipistaminen ei voi tulla
kysymybeenkään, sillä se_ oli _ta-kaasfeeleen
ottamista ja sitä ei voi­da
telidä, vaan on pyrittävä eteen­päin,
toistaiselcsi kuitenkin pidettä­köön
lehtemme entisellään, ;
c — Palkkakysyniys. Järjestöm­me
lehtiliikkeen palveluksessa ole­vien
toimitsijoiden palkbubessa oli
si koetettava päästä mahdollisim-man
lähelle teollisuudessa mabet-tavaa
palkkatabaa. .Tässä, olem­me
näköbhtana pitäneet sitä, että
Thteisen lehtiliikkeemme palvelok-taabeen
vastamyrkkyä kirkon is-^sessa olevia tovereita emme rn