Vapaus, March 11, 1930

              li
Tilstaliia, tnaaMikrll pmä — Tues./Maa^K 11
Od(H)ätt« LAURI LUODON Romaani
ON VALMIS
7$Bsä |(au|]oki>J8lIiec8ea i ^ ^ Luoto onnistuneesti
kä^aa Stiomen sisallissödai) tapahtumia. Alussa on lyhyt kat-
'- iiäus - niifiih aikaiseiqjpim itai8t<pluihin . mitä Suomen sorrettu
. I n p t i c a i p t i t u i : käymään u l k o n a ^ sortajiaan vastaan, siirtyen
t 9 i f i «n Tamp^reeh knnhiakkaisiin taisteluihin j a edelleen kul­jettaen
ndkätli^ tpiminnoihin, sekä heidän
joifii^jiiensa " o i k e u s k i i u l u s t e l t i i b i h " j a tuomioihin. Pääaiheeseen
•jQ^tyy losiänä nkk4u8Juo^n^^^ kaikkien kiirastulien läpi
l a o m s o d a ^
Jaonen käsittely o n lennokas, kIcH mehevän rikas. Tätä
teosta yp\ v<»rfäta i q i h i n Luodon aikaisempaan julkaisuun t a ­liansa,,
vj^itä oii iltiiestynyt Pakölateeha, Valkosen Leijonan
rtfetiästäjär j a E i i i n a r a n SäA^^
: : ' o h saatÄyana k a i k i l t a asiamiehiä tai suoraan
kii^jak^po^ $1.00 nidottuna.
Hassun Jaakon
nkulele
Hassu Jaakko oli ennen ollut
komea mies. Kylän naisten suo­s
i k k i j a k u u l u soittoniekka. K u n
hän, silloin ennenmuinoin, tarttui
viulun jouscen, n i i n jopa peränur-kan
naisten parvi alkoi levotto­masti
kuhisema n, katseiden pälyil-essä
poikajoukkoon, etsiep.sitä mie­luistaan.
Samoin pojat' siellä o^
vensuupuolella, housujaan kohen­telivat
j a (tyttöparveen etsien sil­mäilivät,
kun Jaakko viuluaan v i ­r
i t t e l i . J a k u n v i u l u sitten yht^s-kiä
vingahti iloiseen polskaan, vixva.
Jopa siUoin a l k o i eri hyörinä. Elä­män
valtasuoni silloin sykähteh
terveenä j a voimakkaana, nuori
veri kuohui j a kohisi kuin kevai-
: t o j a . Kehittymättömillä kansoilla
j|ä ee sateelta j a t u u l e l t a ; h aV ,
ihäjää suojelevaksi vigvamiksL
V a s t a kuljeskelevasta elämästä
l luopunut, paikoillaan - asustava i h ­minen
rakentaia talon* j o k a on. i h ­misasumus
nykyaikaisessa mielessä.
Sen kahtaalle viettävä katto muis-tuittaa
vielä entisajan teltoista
.»Vi-.
.. k lii.'
vHend.
iitnoituk-m.
• Jarl. ::-ri78iht^.:., • i;',
i^äii:' mmti käUtiis • JuimntiusUta.
m^iiitiälilokHo paloi UotsesU T ^ -
'^ärVeä l ^ i i k l l K r kijpeUet s i n.
l ^ ^ v a t ainhe täiiiie Ja.;halkean Uti**
liiiJI 'It^tot^ ! ^ Kyiätt himrlsQ on
'ifigäiittiiuilai i6>tka«ikäUlolte vietta-r
li^li^riah^mmi^, tabffi ila-j
m i i q l s n l k O t k f i ^ ^ Ön kaunis,
i^tl^ineis kÄlllö, Josta tm näköala
«u^ii^ ttjmpiai^ntälfielle Näsijär*
:^li&'6ieim k ^ c m t s s a i i h ^a
iö^abtiet soid^ hur-j
i p vUUsU Ja burjasU palavat solt-
Ja iitöMnat.
j|(f:dlta 0 1 ^ ^ va]:DptcU9<ol|iko^ s
^ täysiverinen suonialaineii.
0 U k u u l t i & ^ t epämääräisiä huhuja
iäjjoto, s y n t ) ^ iCoskaan ei
^^(iäiiitiBk ole ti^teniut ätdin hyyälle-
1(4^ kättä, e l isäh.turvaa, «bripiona on
1 ^ käVStotit n^le^cksi Ja kova on
. Qi^anööä, @Ut^ huoiimätta on bänes-tä^
tiillat | i i t ^ . J kOinea, nUorukaineh
slQ^bki^e M i i i t^n • Ja ssrsimustine
. Ifeipläeek S f i t e kylän .tytöt hä.
. ^ t i " ; g » ^ ö t Ä * y i ; '^^^ Viem
i|Ut'J(^;:ia^ tolitta nyt
Qfi( J i i t f i ' tinitl s i t t ^ . tuntunut 1 ^
K^j^^imulUselti^. Tullessaan ^öiUamaan
J ^ f i ^ i i s t a ^ kalUöUe,
sl$iuV hittien m a t k ä ^ Mikkolan A i -
katbsa yhlä xnatkiaa. Sulava oli
i ^ y ^ j ä kauniisti hellahteli-
VKt keltaiset ipdtkät palmikot hänen
kSvellessään. Ja kuinka sointiiva ää-
|t!*!Jlg^ älfnä^ siniset kuin suvinen
^ i l ^ '4 ' ^ ^ ^ ^ ^ ' ^ ^ ^ sinut. A in
.Maäl^täni SöiÄf Tiil^V^brrhB,
^ l ^ a nyt soita. ]a minä t s ^ i n .
" - ' * 1 mm. <!ltfen»ennen toie' koskaan
ittt ,.
soitti, soitti hurjÄnrfiih kuiri
ian.enrien. J a katee väkisinkin
geuraaAaan Airan notkeata
>t)uas5ia. V i i m e i n tanssi laukasi j a a i .
:1B>1" ^ U u t leikit, s i l l o in A l f a j a J o r -
t j n a Otavat oman vapautensa, kä-liE^|
I^t,alas,tahtasm istuivat ihaile­maan
. sti^iyön Ihanuutta. O l i peiU.
Ikärkas |fäsi^äkä, Juhan^iuskokon h a l -
i l ^ ^ hiillos heUsstui veteoi.
^i.->-Öb. ihmeen ihana yö, kuiskasi
TÄlra. . . .
;: ^ On. Aira^ • niin_ihana etten muls-
Ttö tois^ tiiman vertaista. Nojaa, A l -
' i ^ V i » 4 ^ ^ I r i u n plkäpäähäni. minä
isöitati sihtdte. N i i n hiljaa^ että vain
^sixiä $en.läQu}et,
Jorbia^^^ Itki j a v a l i t -
:tJ.'hiuios häUi^nai^n-ibellas^^
^e^ii soittajan mustalle t ^ U e .
. — Jorma, tämä o n meidän yömme,
k u i f i k l A l r a .—
Näib alkoi näidenkin nuorten kau­nis
keisä ja se kuluf liian pian. S i t ­ten
tiiU ftyksy- ja sykfiyn mukana
katkem ero. Eihän Ison-Mikkolan
taldri tytär fiOpinut Miei^olaieen v a i ­moksi^
siitähän olisi koko kylä r y .
myn nöstfthut. Nyt on A i r a rikkaan
rihiiittmieh^n rbuvft. mutta onneton.
Jönn* tfauuttl-Tampereeh kaupun-kUri.
rui?«si ajomiäheksi, Joi ja eli
miten SAttiiii, sillä häneltä oU särky­nyt
jQtftin kauniista Ja nyt o l i kalkki
SBitibtitekevää.
' . k e i r r ^ r i . o l i Jorma Juovuksissa t a -
vaUisti^•'eheittröö^.^ häneiiä 'öli' k y y^
l^ampereen hotelliin. Seisoessaan h
laskeui
J a J
le*«lJ»B!t3ms«?».lim«P heti:
»ff. tänne!, NaiApn tuiflL J
ken keskusieiMn i i j a i^
Jorma hotellin portaita ylös, naisexj)
' ) ^ t i ^ alicoi ' J o r m a n efämässä^ sur-
Icelri Ja n i m i n aJahJakso. Koskaan c i
K,J03 Jos)sus..ytitt|
t o i .
ehää; vivJu .^Qinut. ,Jos Jos
l Ä ? ^ i u o ntÄ^sen m
K e r r a n oli liUyrl Joukko nuoria
r^t^|im' sj^yHr^^ f^n^ffjf' f r ^ M ^ I ^'
ri^les' h^itettilri .ove^a iilosi äivaii tä.
tnän riuoi^n päin/eh eteen. Mies v a ­litti
surkeasti, pää Oli aivan tohjona
Jä vaatt^t riekaleina, t t a i k k i olivat
ensin aivan mykkinä, sitten kotvasen
kuluttua 'rorsti, yksi poika nuoriso-panrest^.
sanoi: — Mitä meidän on
t^httiVä^ PäätettUn mennä enshi h o -
t^imh.tipdustamaan. Siellä oli kaikki
niinkuin' ei mitään olisi tapahtunut,
k i i k a a n e i tiennyt muka mitään t a -
pahttiluasta Torsti oli rohkea ja
päättäväinen nuorukainen. Hän soit.
tt sairasvaunut Ja toimitti miehen
sältiiaiaän.< Mennen itse mukana, se-litU
ItläkäriUe tapauksen j a pyysi
saada tietoa tästä miehestä.
J Suuri, o l i Jorman hämmästys, icun
h^n sunnuntaiaamuna heräsi sairaa­lassa.
Päätä pakotti j a silmäluomet
tahtoivat piainua väkisinkin kiinni.
lioitaJä''tuli hänen luokseen j a k u i s -
Idföl, että vihdoinkin olette tajuil­lanne.
Häneltä sai Jorma vasta tie^
t4ä tilastaan. OU oltu alyan tolvotto-nila,
pää oli pahoin ruhjottu Ja verta
vjibtanut paljon. • K u k a mahtoi olla
s^ ystävällinen nuori mies. Joka t o i ­mitti
hänet tänne, sitä Jorma usein
njletti. Muuten hän el puhunut k e ­nellekään
mitään, tuijotti vaan suu­rtila
tUmmiUa silmillään.
T u l i seuraava-sunnuntai; Kello a
o^ vlerastunti. ovesta astui sisään
kOmiea.' ryhdikäs nuori mies j a k y ­syi,
missä. on nyt se miespqloinen.
joka. yllkkö sitten tuotiin tänne I K LH
rulijottuna. Hoitajatar käski seuraa­maan
itseään j a toi vieraan Jormaii
%'Uoteen viereen. Koskaan el Jonna
muistanut nähneensä miestä.
— Olen Torsti Koski j a olen h y ­villäni,
että olette toipunut, esitti
vieras. Jorma k i i n n i t t i suuret, rehel­liset
silmänsä mieheen ja ojensi kä­tensä
Ja sanoi väräjävin äänin:
— Teitäkö saan klttää siltä, että
olen nyt täällä? Torsti tarttui nien-niittuun
käteen', puristi;
— E l puhuta _siltä. kaikki on nyt
hyviru^<*; •• .
Sen jälkeen kävi Torsti joka viik­ko
Jormaa katsomassa, sai kuulla
hänen surullisen elämäntarinansa.
J a tiesi, että Jorma oli kadoltamic
uskonsa clämiän j a se on pahinta
mitä ihminen ' kadottaa. Torsti loh­dutti
häntä, lupasi toimittaa hänelle
työpaikan nahkatehtaalle missä i t ­sekin
oli — " j a sitten shiun on m -
tyttävä työväen näytehnäseuraan",
puheu TorsU.
Oli kulunut pitkä, pitkä aika. Ja
vihdoinkin Jorma pääsi pois salraa.
lasta. Torsti oli häntä hakemassa-
Näistä mlclusta oli Uillut hyvät t o -
veritv Torsti vei Jorman asuntoonsa
j a siellä he tekivät' tulevaisuuden
suunnitelmia.
Nyt on ^Jorma., tsöäsä Salmise.n
nahkatehtaalla, asuu Torstin kanssa.
sevuotävaa onnen huumaa saanut
kukaan muiit aikaan soitollaan k un
Jaakko, kyän naisten suosikki ja
kuulu soittoniekka.
M u t t a siitä ajasta o n j o kulunut
vuosi poikineen. Ja Jaakosta on
näiden vuosien varrella t u l l u t Has­su
Jaakko, joka elelee yksinäisenä
j a hyljättynä isältään perimässään
mökkipahasessa kylän laidassa.
Mikä Jaakko-paran iloisen jär­j
en sammutti, sitä ei ole koskaan
saatu tietää. Parhaassa miehuu­tensa
ijässä ollessaan lähti v i u l u i -
neen iloisena maailjnalle, — ja
palasi sieltä muutamien vuosien
kuuttua sammuneen j a kumarai­sena,
viulun kielet katkenneina j a
jousi kuluneena kötitorppaansa.
Ihmisiä siitä lähtien ikäänkuin
pelkäsi, ei heidän kanssaan puhei­s
i i n antautunut j u u r i koskaan. Jos
joskus utelias alkoi kyselemään hä­nen
menneisyydestään maailnlalla,.
suupielet silloin hänellä kUmmasti
värähteli, katse painui alas j a ää­nettömänä
kääntyi pois kyselijästä.
Toisinaan voi ^ o h i k u l k i j a k u u l l a hä­nen
mökistään viulun valittavan
äänen, muita jos lähestyt mökkiä
j a Jaakko sen huomaa, katkeaa s i l ­l
o in sävel, eikä hän suostu millään
muille soittamaan.
Vuosien vieriessä tuli Jaakko
yhä urapiraielisemmäksi j a itseensä
s u l k e u i ^ j i ^ l c s i <^ ^ i d T i h f i ^ e i ^ k s i u-konrahjukseköl^
eiitienaikojaan van-
!feiii\eek«f." "VählteMen allättlih^ liän-t!
g''iiteittuä''HCssutei * ^r^äköksii;:^
ka nimi mukanaan hän k a i men4%
hautaaÄ;' ••"••«'•'^i
"••»a^käui Säveliin' ötf " kuitfelfein
Jaakossa aina! pysynyt, 'Kuölimiätta
häheh 'thöpefyydeslään: itsekin hän
vielä viuluaan : sormeilee» mutta
kuuntelee mielellään muidenkin
soittoa.
—Tästäpä johtuikin, että iJaakko
oI^.^^iQaihen vieras iltaisin lä-hi^^^
t»^*^ naapurissaan, S^uselas-s
a ; 7 f l i ^ i , b n rad^'^^ilJlii»M>9 liän
is
l i
s
sillaa .rT||^^|^/ihm^{ehkuuli^^
katilcäisetiiiiaarikin salosöpukkaan.
Radio itsestään on Jaakolle käsit­tämätön
kapine, mutta sävelet hän
ymmärtää, elää niiden mukana o-missa
mietteissään, hautoen höpe­rössä
päässään muille käsittämättö­miä
ajatuksiaan.
Eräänä iltana istui' Jaakko t a ­pansa
mukaan Kuuselassa radiota
kuuntelemassa. Yhtenä ohjelmanu­merona
sattui olemaan muun mu­assa
haväiilais-musiikkia, ukulelen
soittoa. Koskaan aikaisemmin ei
Jaakko ollUt kuullut tällaista mu­s
i i k k i a j a niinpä, Jhän ihmeissään
ensimmäisen kappaleen loputtua
k y s y y k i n :
— Millä ne soittavat?
Kuuselan Vilho, maailmalla kier­tänyt
Velikulta, ehättäytyy atita-maan
Jaakolle vastauksen, omalaa­tuisen
selityksen, jonka kuullessaan
toiset hymyilevät:
-— K u i n k a , etkö sinä sitä tieää?
Sehän/ on ukulele, havaiilainen
soitin, jossa e i o le kieliä eikä jou­sia,
sen muodostaa kissat. Ne on
pantu pitkulaiseen laatikkoon, hän-
C a r l Ben Eielsonin tnhoataneen lentokpneen jätteet, jotka Heu-
L e t i t i j i t ovmi nShtiTastikin
Ybdy»-
veri fcuonui ja K O H U . » 7:':* »o.toHiton lentäjät ISy.ivät Siberia..»- LetatiJit oSlitiTiUti
nan m^etsäpuro -talven kahleista ^g^^^tyneet erimaa.««, sUlä faeUtä ei ole löy4ettF neriddäkiäte. Y M
vapauduttuaan... E i sellaista ylit- ^ l u i n M H t a f tletoi»e«ti f»boteera»i et#?«k#lyj5, ailla se e i kääntynyt
Neovpstohallitaksen poolecn ennenkain v i i k k p / a lentäjien katoamisen
palkeen.
-..save-avaruuden
nät on vain jätetty nlkopuölelle
soittamista varten. Kun vetää pik­ku
kissaa hännästä, niin kuuluu
kimeä ääni, iso jcissa mÖOTuaa
luonnollisesti römäkämmästiljavoi-makkaammasti.
Vai ei Jaakko; ok
sellaista, ennen nähnyt? . /
Vilho on pitänyt omalaatuisen
"ukuleleresitelmän" totisin V naa­moin,
mutta-toisten suupielet :riyt-kähtelevät
arveluttavastt Kukaan
ei kuitenkaan naura. Jaakko istuv
niirkassaan allapäin j a mutisee jo­tain
itsekseen. Samassa aikaan ra­dio
taasen soida j a Vilho peruste­lee
vielä juttuaan:
—-Kuuntelehan, .Jaakko; :- Tuo
ääni on suqren kallikis8an/''kuu.
leehan sen äänestäkin;, ,;^T^
pienen pentukissari, jonka : häntää
nttaja nipistää.«^ Tuollainen;soit-tovehe
se pitäisi saada Jaakonkin.
Se ön eri kapine kum viulu.
Tavallista . mietteliäämp^nä:- läh­tee.
Jaakko sinä iltana Kuuselästf
tönöönsä kylän - laitaan. Mitähän
höperössä' päässään miettirieekään?
On. kulunut muutama viikko; e-deUäkerrptiusta.
Kylän muijat ovat
alkaneet ihmettelemään, että; nriikä
i^iqfiiv liej4^ri :mirr^»licen i, ppjitul-j^
ttfv^fc?todin,;;,!^iH^.!n^stäj:täiv^^
y0l{0^9^ %x^js^, (päiygpälrlHlec
IWa»V%iVifi#llli% I Ki«u^elft9?i.i j a
mfli^n ^p)^^^n\i loma?s^t,aime|*9tea,
pt^. .-fc^dänldrt,.; kisaai^iftji;Ofl
kadonnut; eiHä,;^itäi löydyt nii^liän.
Kertoo muidenkin talojen . emän­tien
• yalitellee^i Paroaa- . Yy^^OvJ^u-lee'jiiturt
ja hänen päähänsä
kä^tää, että eikohjän sp , Jaajkon
_jj yaiji -lieu^jkin .ottäput^ vaka-
J^Syl^jy?
h a m a r a ) ' ' k u n ' aaajpuu Jaa­kon
torpalle. ; Häri kiertää torpan
Icaukaa j a lähestyy sitä^ sitten siltä
puolen miäsä ei ole" ikkunOiia.
Tultuaan seinäviereen, kuulee hän
Jaakon siääpqolell^ jotain puUhai-leyari
j ä itsekseen mutisevan.; Ö-dobtaa
siinä hetken, j ^ ^ eikös vain
äkkiä kuulukin sisältä Jjissan.äif-tyny^
maukaisu, kohta p?rään t o i -
nen j a kolmas. Vilhoa hymyillyt^
tää, mutta samalla myöskin säälit­tää
kissojen kohtalo, joutuessaan
höperön kasiin. Hän kiertää t u ­van
j a astuu äkkiarvaamatta t u ­paan.
Jaakko häkeltyy hänet, näh­dessään
j a koettaa työntää kissa-laatikon
penkin alle, ' m u t t a Vilho
sanoo:
— Älähän nyt hämmästy, Jjiak-ko.
A n n a laatikon: o l l a siinä, näin­hän
minä Jkuitenkin. Katsos, sinä
otit l i i a n vakavalta kannalta sen
minun j u t t u n i , l a s k i n v a i n leikkiä,
sillä ei kissoilla v o i mitään soittaa.
Jaakko seisoo allapäin kissalaa
t i k o n vieressä j a v i r k k a a sitten
jonkun ajan kuluttua s u r u l l i s e s t i:
—- Minkätähden sinä minua nar­rasit?
: — Enhän minä arvannut, että
sinä ottaisit sen täydestä. Mutta
iasketaahban nyt k i s s a t pois laa­tikosta.
Jaakko aukaisee laatikon kan­nen
j ä kissat loikkaavat siitä ulos
j a samaa tietä ovesta' pihalle, j q n -
k a V i i h o on avannut, ään on läh­dössä
itsekin pois, mutta huomata
t i i a an Jaakon surullisen katseen,
hänen mieleensä juolahtaa jotakin.
r— Kuulehan 1 v i r k k a a hän, men­nen
Ja^^^n luo j a taputtaen tätä
ystävällisestivolalle. ^ ä ole. pa?'
boUlasiiriupn asian.fvvuokfil»- Minä
osifan! ,.'si&t|.lle i t .«nsikenian. ^kaupun­gissa
käydessänioSce^nukulelen,
sellaisen, ! j o k a s o i yhtä kauniisti
k u i n se radiossa kuuleinasikiri; Mi-t
a"8anot? i i ^ : ' ; ' ^ - ^ " - ; { ; ' ^ r - ; ! - . - : ) : . - : '^y-
Jäakon silmät kirkastuu j a mo­neen
vuoteen karehtii liänen -huur-l
i i l a a n hymyn tapainen, kun häri
virldcäa:
..'•^L- Saanko minä sen aivan omak­seni?
'
Heillä on sievä huone. Molemmat o-vat
työväen näytelmäseurassa. Jorma
on yleisön suosima, j a on todella Ho
katsoa hänen esityksiään. Hänellä
on kaunis laulun ääni j a liyvä tyyp­pi
tummine silmineen Ja solakotae
vartaloineen.
T u l i Jorman päivä, Torsti o l i hom^
msmnut sakin. iaulam{ian hänelle.
Yöllä hiivittiin poikien asunnolle,
Torsti avasi oven, asetuttiin Jorman
Vuoteen y m i ^ r i l l e Ja laulettiin. Jor­ma
oli ihmeissään; sitten liän nou­si,
otti viulun naulasta j a y h t y i l a u -
, lajiin. J a tuon suuren miehen sil­mistä
tipahtelivat suuret kyynelpL
sarat. Laulujen loputtua k i i t t i liän
kaikkia j a sanoi:
— Knslksikin kUtän teitä tästä yU
lätyksestä,. mutta ennenkaikkea siitä,
että ejmoltte minulle takaisin usko­n
i elämään, jonka olin aikoja sitten
menettänyt. J a tämä niinkuin kaikki
muukm, on suiu-elta osaltaan sinun
ansiotasi, Torsti.
Jorma pyysi laulajia iltaa viettä­mään
luokseen seuraavana sunnun­taina,
joka- ilolla luvattiin. T o r s t i k u ­hisi
tytöUle jotain j a tytöt piirittivät
Jorman ja vaativat häneltä lupauk­sen
että hän soittaisi silloin ))aIjon.
J a Jorma piti iupauksensa, pojat
olivat tehneet takkavalkean jonka
ääressä istuttiin kun Jorma s(dtti,
soitti pitkästä alkaa. E l valittanut e.
nää viulu, siitä soi elämän sävel j o ­ka
lämmitti niin kummasti kuulijan
sydäntä. Takkavalkea l o i m u a heit­täen
punertavan kajastuksen tum­man
Tlulunsoittaian tummalle t u -
kaUe.
36'''i)äKtia'&kori/i/aHri
uridhtaneet, sillä n i i n piari kiyn
hän ilmestyi niiden näkyviin, I n i
kahtivat ne marahtaen ipakooU ^n-aimm.
äiseen^ tapaamaansa kploion.
Ihmiss^sunto
Sen kebityksen vaiheista
"Roihuavan . r i s t i n ritari" tay
dessa sota-asnsitaan, jollaisia U a r
nit - käyttävät r o i v i o t S i t i snoritta-cssapnsa.
Yksi klaneista, toliton^W.
A . Phillips, j n a r i sai mitattööiMP
raxifaistöksen naamioituna esiintSTr
misesta, oltnaan osallisena «rsSii
vallroisen tytön riistimisessS M J -
iias^itfa. I p o f c B , .JQZ^. «äitetttiD..«iff»
van neekerin.
Suojaksi huonoa; säätä vastaa,n,
j o k a vaikutti hyVitt tutmiollisesti
varsinkin kasvava» polven tervey­teen-
j a kehitykseen, tarvitsi ihnii-nen
asunnon*; Eläimetkin kaivavat
itselleen kolon, laativat maahalai
sen. t a i maanpäällisen pesän t a i
kuten entisajan, ihminenkm, elävät
luolissa. Pääerotukäen metsänpe*
don j a ihmisen aBumuksien välille
muodosti «nsin katto j a sitten mVÖ*
hemmin sisäinen rakenne j a k a ­lustus.
K u n ihminen Veirrattain a i ­k
a i s in alkoi käyttää hyväkseen
t u l t a , e i hänen mikään gyqrvä a-suiitönsa
koskaan ole ollut ilman
t u l i s i j a a . Toisaalta saattaa tuli
taas vaikuttaa kunnöllisesiti vasta
s i l l o i n , k u n se j a sen ^äressä läm^
mittelevät ovat katolla suojatut
ilmakehän paineilta.
Ön jrmmätrettäVää, että EUrO-Ipan
jääkauden ihminen suosi luo­lia
silloisena asuntonaan. Luola-asunto
ei vaatinut mitään moni-tiiutkalsiä
keinotekoisia l a i t t e i t a j a ,
jos o l i k u i v a , suojasi mainiosti k y l ­mältä.
-
vSitävastoin c i ole v o i t u vielä r a t ­kaista,
asuiko kaikkein alkuperäi­sin
ihminen luolissa. Maapallon läm­pimämmässä
vyöhykkeessä j a maa­pallon
kehityksen lämpimämpänä
.(mioseenisena) aikakautena saat­toi
hän hyvinkin sensijaan kyhätä
iholleen ' k a t o k s i a petoeläinten -asih.-
köista, puunkuorista, oksista, leh­distä
y.m., j o l l a i s i a majoja vielä
n y t k i n tehdään l e i r i - j a kenttäelä-mäsisa..
Asuntojen rakennus otti
askeleen eteenpäin s i l l o i n k u n i h ­minen
alkoi joko kaivaa, kovertaa
keinotekoisia luolia (kuten P o h -
Jois-Exiropassa) tai rakentaa a l ­keellisia
maanalaisia mitä e r i l a i s i m ­pia
majoja. JVIutta me havaitsem­me,
että Buurin huomio aina k i i n ­nitetään
kattoihin. Niiden tukina
käytetään karkeita puanruidEOJa.
S i t t e n sileitä pylväitä j a lopulta
t i v i p i l a r e i t a . Teltan käyttö asu­muksena
saattaa todistaa sekä a -
lempaa että myös^ korkeampaakin
k n l t t n t i r i a , riippuen äsiaidiaarobta.
Viihtyisä paimientolaisteltta voidaan
K a r t i o n t a i mehiläisenpesän muo­toiset,
assyyrialais-kaldealaisiiri
muistomerkkeihin veistetyt pyöreät
rakennukset kuvaavat valaisevasti
paimentolaisten inuinaf^a majoja,
^ a i n a i n k i i n ^ l a i n e n talo edustaa
vielä tlnäpäjyä^kin hamburuoko-majaai
EQri^ulai^talon pohjapiirus­tus
on vieläkin vallilsevari» monis­sa
europpaljilsissa ' räkeniiuksissa.
Etelä-reuropppalaisisf $1, maissa,
jo^sa ilmanala s a l l i i ihmisen suu­rimman
osan vuorok^Uitta oleskella
taivasalla, ; o v a t ' asiinnot pohjpis-maalaiaen
kannialta katsoen vähem­män
mieluisia plej^k^oBaikkoja.
Vanhan ajan kreikk^lai^tälo muo­dostui
pylväiköstä, miesten huor
heesta i » rikkailla kansal^aisilla u -
äeista yleiseltä si^pnpääsyitä std?
j e t u i s t a nttlsten huoneilta» Boomä-laistfklp,
myöskin yksilc^okisinen,
oli vain h ^ o i l l ^ iienkiiöiUä, o-mi^
tavan luokan jäsenillä uhkea mp-m
i n e ' asuntohuoneinen. Af^i^P'!^?'
kaiipungin Icöyhälistöläiset asuivat
vupkralaisasunnoissa,- ahtaissa, kor-
^eissia Ja Hnpnpsti rakennetuissa:
kasarmeissa. ^
. Keskiajan pprvariatalo• k e h i t t y i;
yksinkertaisesta saksalaisesta iasun-1
riosita (Halle), kuten useimmat
muinaiset (ritari-) linnat muodos­tuivat
rakennusryhmissä,.jotka t o i r'
aen toiaensji perään rakennettiin i
aikojen kuluessa alkuperäisen r a ­kennuksen
"Berprfrifin" -rrr y m ­pärille.
. Tärkeän ,osan. ihmisasumukses­ta
muodostaa talpuskalusto. Kuten
iiimi^käöi P U varhaisimpana työvä-'
ifneanäkin, samoin se myös o l i van-iiin
ru<>kaUuväline. Ruoan leikkaa-riiiseen
j a paloittaraiseen käytiettiin
metallien keksimiseen - saakka t e ­räviä
kiviveitsiä. Met^lUön valmis­tuksesta
lähtien • ilmenee; mitä eri­laisimpia
ruuHknJa, kulhoja, v a ­teja*
tuoppeja jne. E n t i s a i k o j en
karisatj kuten kiinalaiset ja hin­dut
vieläkin, eivät tnnteneet huo-nekalujfih
käyttöä. Itfuinais-Egyp-tjasä
o l i . käytänriö.ssä sama tälous-kaliistp,
,jpta pääsiassa, tänälrin
y k s i n k e l ^ i n e n , ; Isi^n',sitävfts|p]in tfly :
mi8täva,,|tppi|jf^^ jeam '
eU;. y;l[ellisell^;.;^isvst^kselle»
Bunsas osa tätä kalu«t»a;;-kaikkioe
priiinaisuuksineen j a taipun^riksi-neen
tuhoutui suuren kansainvael-
Ijäksen; myrskyissä. JRoömalMstien
taideteokset ilmenevät uudelleen
renesanssiajalla. Kuten silloin, sa-mpin
vielä n y t k i n TjDrnsasylj^ope^^
lUteollisuus muodpstaa m?irkittäli[än
FioneeiltMiii jpelottavat
Kun, New Yorkissa työläiset lähti­vät
kymmeniä tuhansia käsittävissä
jpukolssa tiikolimakokouksiirisa ja
mlelenpsoituskulkueisllnsa vihne tors-
Jpllpin k a i b ^ maaihnari v a l ­lankumoukselliset
.työläiset olivat k a ­duilla
protcst^räamaSsa nykyistä
järjestelriiää, ja" sen aiheuttamaa
työttömyyttö vastaan, olivat plbrie^'
ritkin miikaria. Pioneerit ovat aina
eturintamassa ktin heitä tarvitaan^
Siksipä kapitalisteja j a niiden p?ök-'
kaamia ia>lUesjä pppllttl pioneerit­kin
Ja. n ä ^ pcOlislhurtat päättivät
ajaa l^iqiBerit, työläisten lapset pois
ajaa., pioneerit, työläisten mieleno­soituksista.
Niinpä sitä varten oU liikkeellä y l i
35i!0 erikoista koulupolUsiji, Jotka koet.
tivat ajaa kouluun jokaisen lapsen.
Jonka he näkivät kaduilla muitten
l^öläisten mukana. O n itsestään sel­vää,
että ei pioneereja n i i n vaari n a ­pattu
kiiimi.
Työläisten lapsetkin ovat peloKta-via
kapitalisteille 1 kuri rie tödeUa tOi_
n^vat niinkuin Nuorten Pioneerien
tulisi toimia. K u n ne jakavat lento-lebtlslä
j a puhuvat toisille lapsille
työyäerililkkeestä. tekevät voimakasta
työtä Iso-vatsaisia kapitalisteja vas-
;4an, jotka, tuntevat olevansa vaaras.
s4 n i i n pian kuin työläiset, näkevät
mitenkä heitä petetään Ja mitenkä
heidän työnsä tulokset riistetään
heUtä pcfe
Seuraavia
Cohimbia
on meiltä saatavana
No; 15 Oärrypia ...w..;.|17.S0
M o d e l B Realtone ....
Model 118 CPlumi>ia:
Model 120 Columbia
Model 135 Columbia
Model 163-Columbia
21.00
25.00
35.00
4S;00
65.00 iessanne lä
ian Pacific
Ulkopuoliset, j o t k a eivät ole tilaisuudessa ostainajiill
raan kaUpaistamme, voivat luottamuksella lähettää tilatik
tulemme täyttämääri rie-huolella ja-iiiopeafeti.
Böx69, Sudbury,
. i i i ! IM'!
1
Suoma
lOO John
Suomalai
an autokou
urssillc. — 1
Käytetty
Bolcemnie, :
äuonia
SUOMALAINEN APTEEiOi
T?äällä voitte saada kaikkia lääkkeitä ja rohdokBiil
k u i n •vanhassa maassai:';Käylää meillä t a i kirjoittakaa
Lähetämme lääkkeit j ä rohdoksia kaikkialle Canadäan. )uhbl^f
(Jatko a o.
TyoiittStoveri! Oletko jo äannot Vai
OSQl
Neuvostoliitto edistyy
telmiljisesti npp0asti
Ucisia saayutnktia. rakennus-t
e k a i i k a n a l a l la
katsoa knuluyäk^ verntiairi korke­a
a n knlttunriasteeseen — ajatel-ttlujae,
eärn^ b e d u ^ e n ^ niimior
säisiai kamelin- j a vuohennabkateit-
M O S K O V A , maalisk, 10. Neu­vostoliiton
v i r k a i l i j a t eivät usko
Eäptalistiyaltioiden l u y i r i i i n r a u -
lanneuvp^teluihin, aseiden riisuniis-
J4 laivastojen pienentämiskonfe-rensseihin,
että niissä todellakaan
mitään todellista pohjaa luotaisiin
rauhalle. Tämän vuoksi Neuvosto-i^
llitus koettaa turvata asukkaita
tuikkia njrkyaöcaMa^sodanlä
a j o j a vastaan. Täällä raJkennet-
' laViin uusiin mallitaloihin raken­netaan
maarialaset suojapaikat
käaauHyöldcäyksiä vastaan.
Ensimäinen yliteinen mallitalo
4alee maksamaan $1,000,000 ja
siihen tulee mahtumaan 1,200 asu­kasta.
Bakennukseen -tulee seu-irusteluhaorie,
kirjasto; .annosiruo-k
a l a , p i k k n l a s t s n kotiin, seimi, riäyt-
•täinö, k o n e i l l a varustettu pasulai-tos,:
kaikenläima kritippoja
Moskovan köoiulaiffla .vrirteri r a ­k
e n n e t a ^ ineläkin -Upeampi, $1,-
500,000 m a k ^ v a rakeririns.
CANADAN KOMWUmstn>tlOLilEEN smtEC
•••• RIN. OSOTE ;
KommflnuUjiiiolueello IJhetettSvi kiijertato
on 9«öteiuf< 'äUabUvalla OMtteelLu . r M r i - . T im
Buelt, Room 15. 163% Chnreli St., Toronto 8.
Oni. • • • • - •
N E U i ^ N E N Pn^tlN ÄLUETOItnKUNNAN a i b '
teerin päote: fiox 69', SnSbvij, 'OriU . "
S. h NOLALUN osastpn kob
raihto.o.ote: Frank Nannl. .lfcUS^^»raikk£
ipätoivoon
'ä, jonka jc
viety orpo
enny, on n
Ja niin
ään entiset
tulla tänt
kun täällä
SuomenJ;^
unhoittai
it on kauni
[västä lähtii
nnyt niin.
a sitä
vähä^
S. i. MONTREALIN OSASTO» W
pMeUa» oiaitoa hu(«eflitolMri»J
St. Teit. jokaisen knim »
keUo- 3 iltapäivällä, mf
umana päiväöi kello 2 Uti
v^ihto-OMle: S. J . « « » « « '^ „
L . W. 1. V. of CANADAN, Pohioti-Ontarion Rotro Danie St. We«t, Monot*!,
aluekomitealla Inlera IdrjeenTaHito, tona tnnnt '
läBetytiet öioteltavä: ' K . Salo, Box'519, So. S. J . PORT ARTHURIN
Porciipine, Onl. JnVä kaukanden
. . . , fcnnnah kokoukfet io^: ^ J * ! ^
BEAVER t A k E N g. oM«ra fcokonkiet ioka iranh
ensi aunnnntai kello IpäiyiiilS ottatdn talolla.
0»a«lon oapte: P o i 87, "Worthington," Oni. —
Voinuilelaiear* Jebnn -Mote on tenä.
CANADAN SUOMALAISEN JÄRJESTÖN^ UIIU*.
tetan. iibteeriii otbte oni. Jolm Vltta. %7
6r6adview ATJ., ToTÖhtb, Oht..
CANADAN SUOMALAISTEN TYÖLÄISTEN UB-QEILULHTTO.
talttotoimikannan 1 kotipaikka
on iSadbnry; Ont." Liiton' »ittieri on P . Eno-bonen,
o i . Box ^ SnSbtur, Ont. " i
• ' • " - ' ' ' ' - • •' V
COBALTIN 1, a. osaatoii oibte on: Box 610,
Cobalt, Ont
S. J . CREJGHTONMINEN OSASTON fcokonkaet
OTat joka knokanden toinen tiinnahta!. .kello. 2
ip. la^eT»Öito.o«ote "on: Si SI Oatttö.' Box
92. Creiöifon U>ne.-Ont. -r- . .
viimeinen maanantai, DJytetei»^.
joka toinen leskiviitib, ^i^Ä
. joka «fn.imäinen ja kolmi» « ^ J^
Kaikkien kokoasten aika «a » « »f
Jeenvaibto-oiote 316 B.T St,T«,*
S. J . POTTSVILLEN ooito No-Ä
Ont.
S. J . ROSE GRO^'E^' osut»
tään joka kuukaaden toinea »
jjp.p. — Kirjeenvaihto-O50«:
.Ros« Grovf, P.O. Ontario
S. J . SAtJLT STE. JIARlrä «
artVokonkset pidctUän j o » *
alkaen keUo. 8 j.p.p- o " » ^ ,
12S T1iömp.0D St., Saalt S«.
S. 7 . FORT \ r a X I A M l N oianoa työkiibnibet
nvat jnkaisen knno ettalciitnep. ]»' kolmai ran-nnntai.
kello 8.illalla. lobtokdanao kbkoikapt
edeflltenS Hiataiaa; omtUa Inionitutiall» 2 U StiDJBURtN OSASTON NO-S;
J . SOUTH PORCOPINE' .
. B t t pidetään joka ka"»»**.-^:
nnntalna, keUo-2 ip Os4tt^
SOINTULAN OSASTO ^ i^Jfr'
laan joka kunkaoden
kello I päirällä. OfOte: W»
Robertaöb St.i F<>it WUlia4n. O^U
CANADAN KOMMnNtSnPCOLIIjEEn mjlOiO'
L A N osaston trökokbnkaet 'pidetäis' ketno
kmissa, riimeinea taailimt*!. kält» 1 i.p.p.
Osötei 'Box 29, -SJubnkroa; -'^»tV, C u . '
S. J . NIFICON osaston rtrökökogkaet pufetääa
joka knnn 2 » ja 4 » tnnmmtaJ. täifeväikto-oaote
on: S . I . Osstto. J ; Nc*db. Boi^ SI.
Nipison,. OnL. . . ^ j
S. J . L A K E COTEÄU oOttoo Hb. 41 kokooEKl
pidetään oaaston kaalilla .joks . k m s '
tannnnta! kello 1 pSirälli. P<Mt!o«ot«t Box
29, Dunblan», Saik.
* % ' i L ^ ^ " ' ^ ^ * ° ™ ° ' k«*onki*t »MetSiJi
foia fcaiT' neljaa Bmmintai, aBciea keila 1
Ciflla. Kii]eTai&t(>.<>(ote: .Box 153, Uayviäth.
B. C
V ' ¥ ™ » oaiaton fc«fert«ibt».ofc»e:
« e t o r ^ n n m o i . BbianU, n a Sufflnrjr.-Ont.
tLokonkset oa jokainea l o i e a satmsatai
keSo-1 l p . -
«-'V**?*^ Kinenibto-taota sn Atf- 316 S « ^ ^ p 1 r t ^ Ä t t e
. Ob». Babalähetrkset • oa . ieä&H: ylliäe*älla
oacftteeua.
S. J . KlRKLATiD L A K E N Märtaa aiota «k i
Box 240. KÄMaad Lake.-Oatf .
teeriä oaota: Box ti. L e n c k ; Qnr,
S.. j._tfViäCDr o t a t a t Äo,' i c ä o i b i t 'pt
detaaa jokakimkatidea toiaea «aan^iai^ S i b.
ototä bn: S. Oiasto. Box &'l
S. J . TIMMmSiN ojjftoB
j o l « ioiiaen snnnontti.
%ote: S. Osasto. B o i l * ^
. faOtkakonnaBa. on
kää«»ato- J» oetsätySUBt»
S. l. TORONTON ««»«'•?_^
Törpntoa Söoroalaisen
Broadviii» Aie.. Jo^^f? I
^ b j i T n ^ j a - k Ä Ä ^ ^
kaiae» knakaaiea «»'"«-S,,
ilta, alkaen kello 8.00. 0*««
9S7 Broadrieir Aie-
S. WEBSTEH'S COR-NEil»
pidetiän ensunäinea
ieia«ibto.o.o<e: O. S*I«».
B. a
s. *. VAmrtTN oairtOB .
t i i n loka konkaadra 3-
J.p^.,.Po.U-o»otei O O H»
S. J . VANXODVEBIN OSA^»»,'
on. iokaisen ^oaSc^i^
keQo 73ä fflaHa Omloa
Stiett Ewt
V.. j . ih-sEDBA vnsa
o i Eh«t*t»t»
Jhjissa; aivz
kesken
siitä viel
leikki or
kävi vä
i arvanneet
ptenpäivän
kyllä put
iiirveä
jtt äei ha
^ikä tule y:
•tä on turi
•ta juhlaa
saada
tarkoitus
[sellaiseen
olin ihan
Jiancn
n
Se on
f tuumattin
paljon
ärkeämmil
r 31303
ski'u'.lven
takia aiv;
voineet p
tamm
ei olf
[jaksanut
oie .
jivalkaiss
Penkaan. :
täällä
lauseet •
|p3iucicsta
nimimei
jossa liä
tavaUaai
esti hyök
äea niska;
rjeensä j
kysyn
st viera
., ..tuon
että ei
Jniuhhti
laikka vc
Salata ku
i a a i i
[öiuat ov
p i i n liäi]
Itääjäok