Vapaus, September 5, 1929

              5 — - -H' Torstaina, gyysk. 5 p;nä — Thin% Sepfc 5 No> 209 ^1^29
{(at/?ustaf?da
SUOMEEN
CHERBOURCIIM—SOUTH HAMPTONIIN
Syysk, 17 • —• • MONTEOYAL
Syysk. 181 Lolcak. 17j Marrask. 14 ^MONTCALM
Syydt. 261 Lokak. 24 . MONTCLARE
L o k a t 101 Marrask. 7 MONTEOSE
LIVERPOOLIIN
Syysk. 4l Syysk. 27 • DUCHESS OF Y O EK
Lokak. 4 DUCHESS OF A T H O LL
Marrask. 8 ...^ MELITA
Lokak. 11 DUCHESS OF BEDFOBD
Lokako 18 DUCHESS OP RICHMOND
Lokak. 26! Marrask. 26 MINNEDOSA
Marrask. 22 , DUCHESS OF YORK
GLASGOWIIN>-BELFASTIIN
Syysk. 13 METAGAMA
Syysk. 11
Syysk. 14
Syysk. 18
Syysk. 21
Syysk. 28
Lokak. 25
Lokak. 18 DUCHESS OF RICHMOND
Lokak. 26] Marrask. 26 MINNEDOSA
Lökak. 4i Marrask, 1 ................ DUCHESS OP ATHOL
I/okak:. 10| Marrask. 8 MELITA
Syysk, 21
Syysk. 28
EMPRESS PALVELUS — CHERBOURGIIN—SOUTHAMPTONIIN
Syysk. 31 syysk. 24 - EMPRESS OP AUSTRALIA
Syysk. 6 .•..•.....^•......".» » EMPRESS OF CANADA
Syysk. 10] Lokak. 1 EMPRESS OP SCOTLAND
Lokak. 31 EMPRESS OP SCOTLAND
: Yhteys Hullista Suomeen joka keskiviikko
Lähempiä tietoja hinnoista seki purjehduksista halutessanne kääntykää
kenen tahansa Canadian Padfin LalvayhtiCn asiamiehen puoleen tai C. H .
Whit^ District Passenger Agent, North Bay» Ont.
Canadian Pacific
^Pitäkati aina mukananne Canadian Padfic Express• ^mpansoi mat-kystatiin
maksuosoltuksia. Vaihdetaan missä tahanno. , ^-
(Omalta kirjeenvaihtajalta)
PoIiittUesia tilanteesta
' Nykyisen poliittisen tilanteen Suo»
messa volfil oikeastaan hahmotella sa­nalla:
sekava. Vaalien jälkeen. Joissa,
kuten tunnettua, maalaisliitto Ja kom^
munistit saivat vaalivoiton, ovat muuc
puolueet olleet näihin saakka ikään-kubi
hiukan puulla päfihän lyötyjä.
Itsekukin tappion känsineistär puolueis­ta
ovat tyytyneet vain vaatimattomast:
selittelemään tappionsa sy;ttt ja vji-lamaankanniija
maalaisliiton vfutai-sista
edesot^iunisista e/i' kysymyksiin
n&hden.
Vaikkaii^ eri puolueiden suhtautu^
cilsessa toisiinsa ntoden esiintyy viel&
n A tunnusteleva sävy, niin yhdeissä
kysymyksessä kuitenkin näytään por-rarien
Ja £osialidemokraattlen leirissä
oltavan yhtä mieltä: r kommui^isteja
on lyötävä. Siinä asiassa ovat veljelr
Ilsen yksimielisiä niin oikeistoparvärit
kuin myöskin Bosdemit. Eikä näille
herroille kuulosta riittävän tähän­astiset
toimenpiteet vasemmistolaisen
aatekannan \ omaavien Jahtaamiseksi,
mutta heidän mielestään olisi vaino-toimenpiteitä
vieläkin kiristettävä. Ny­kyisin
ovatkin eri porvarilehdet alka­neet
tjärjedtelmällisen «propagandan,
muokatakseen "yleistä, mielipidettä"
suotuisaksi suuremman lelUc(kaukseia
teolle vasemmistolaisten toiminnan tu­kahduttamiseksi.
Kuvaavana piirteenä
porvariston harjottamasta likaisesta
propagandasta valtiollisia vastustajiaan
jcohtaan j a osotuksena kuinka surku­teltavan
alhaiselle tasolle Suonien
ryhtyneet viimeaikoina aivan avoi­mesti
puhimoe^ parlamenttarismlh
epuonnbtumlseita, "kansanvaltaisen'*
järjestelmän arvovallan alenemlseirta
Jne. Tämä seikka tietää sltS, että
näiden ainesten taholta valmistellaan
vähitellen sihrtymistä vallankaappauk-sen
tielle Ja s i tä tietä luonnollisesti
avoimeen fasclsmiin. Minkään muun­laista
"parempaa" Ja "arvovaltaisem­paa"
Järjestehnää^ el näillS Mussolinin
ihailijoilla ole luonnollisesti tarjot­tavana.
"Kansanvallan" aseenkan^Jien. so­sialidemokraattien
Ja maalaisliiton, tar
holta eltähäntaenncss ä ole tehty ml-tiiän
nWden lasclsti^i.tteii^ 1^
valtlbpetokseaisten puuhien ehkäisemi­seksi.
Asiassa el suinkaan mitään i h -
niettelemistä olekaan, silla sanotaan­han
"ettei koira kot "vn hännälle as-tu"."
Kommunistien Jah?aamiseen sen­sijaan
luTSE-^sftmmilla veljillä on
riittänyt huomiota aivan hyvin. Si­täkään
el sovi Ihmetellä, sillä kora-muDlstlt
todelilsuudesMk ovatkin ai­noita
kapitalistisen Järjestelmän lep-pymättömlä
vihollisia. SUtä Johtuu,
että "hyvin järjestetyn yhteiskunnan"
kalkki porvarlpuoluieet sosdemlt mu­kaan
luettuna — käyvät yhteisesti
taistelua kommunisteja vastaan myös­kin'
Suomessa.;, . /,
Punaisen päivän vietto onnistui suu-
SSrCitfafsten lalist faOetettvakd
SaomeenT ^:
Suomen porvarilUsissa ja sosialide­mokraattisissa
' sanomalehdissä on
ä ^ e t t ä i n kirjotettu yllämainitusta ky-s^
yfcKstä, vaatien asiaankuuluvia
hallintoelimiä yin. tekemään vtdma-kasta
agitationla, että Canadassa ja
Yhdysvalloissa olevat su<mialaiset siir­tolaiset
tallettaisivat säästörahansa
Suomen pankkeihin. Onpa näiden leh­tien
taholta jo tehty laskelmia kuinka
paljon sUtä olisi hyö^ä Suomelle, jos
edes osaksikaan siirtolaisten säästöra­hoista
saataisiin kotimaahan. Mutta
ennenkaikkea on mainituissa kurjo-tuksissa
tehostettu siirtolaisille sitä
seikkaa, kuinka paljon he muka voit­tavat
korkoina. Jos lähettävät rahan­sa
"kotimaahan".
Allekirjoittaneen mielipide kuitenkm
on mafaiitusta "säästämiskysymykses-tä",
että niin Canadassa kuin myös­kin
yhdysvalloissa olevien suomalais­ten
siirtolaisten on paras pitää rahat
omassa taskusaan. jos jollakin sattuu
muutamia dollareita & ^ t ö j ä olemaan,
tai sijoitta ne siellä JoUcnkto varmaan
paikkaan- Suomen porvariston johta­maa
taloutta ei siirtolaisten ole syy­tä
rahoillaan pönkitää. sinä sitähän
tällainen porvariston mielenkiinto siir­tolaisten
dollareihin tarkottaa. Suomi
on huonossa taloudellisesa asexnassa Ja
varsinkin tilkomaalaisesta valuutasta
on huutava puute. Tätä valutan puu­tetta
pitäisi siirtolaisten auttaa. Por­varit
l«rvin timtevat raha-asiat Ja tie­tävät,
että Jos _ siirtolaisten säästöt
saat^siln Suomeen edu osiksikaan,
nite niistä^ dollareista karttuisi huö-aio
(Saksalaisen "Die am Abend"
lehden kirjeenvaihtajalta Cannes'is-sa.)
Jos haluaa tutustua oihen pra­meuteen
j a höpeltyneisyytcen joka
on seurauksena riistosta joka ei
tuota rasitusta, on sitä tutkittava
vasten muutamien kevätkuukausien
vaikuttavaa taustaa Rivieralla.
Kaikki nuo pienet j a suuret kau­pungit
Ranskan Rivieralla, kuten
Nizza, Villefranche, Antibes, San
Uemo, Cannes,' eivät näkemältä voi
s£Jata katkerinta inhimillistä kur.
juntta niiden jättimäishotdlien ja
puistojen loistossa. Ei missään maa.
ilmassa vaikuta vastakohdat niin
mattava summa "HärmEn markkoja'
Suomalaiset siirtolaiset, varsinkin
sellaiset. Jotka ovat viime vuosina
muuttaneet, tietävät varsin hyvin mi­hin
Suomessa kansan varat käytetään
Ne käytetään asekaartien ylläpitämi­seen
ja yleensä sotavalmisteluihin.
Juuri äskettäin annettu hallituksen e-sltys
menoarvioksi vuodelle 1930 osot-
(aa mjn. sotilasmenoissa kokonaista
11.250,000 ibkrn lisäystä. Kun kan-
Fa huokaa raskaan verotaakan alia
jo ennestäänkin suunnattomien soti­lasmenojen
vuoksi, niin nyt olisivat
porvaristolle tarpeen sihi»lalstyöläisten
varat. Näitä kofetetäan pyydystellä, lu­paamalla
runsaat korot rahoille. Ke-neidcään.
kunnon työläisen ei kuiten­kaan
pitäisi lähettää. lUkoja rahojaan
Suomeen talletettavaksi SlUä tecdlaan
auttaa vain kapitalisteja, ~ mutta ei
hätääkärsivää kansaa. Lähettäkää siis
mitä haluatte omälslUenne lähettää
Ja heitä auttaa, mutta älkää tehko
säästöjä Suomen pankkeihin. Meidän
työläisten kurjuus el teidän tänne
säästönne lähiettämisellä yhtään pie^
nerie.-;;.
Lauvrence Reynolds.
katkeroittavasti j a niin suututtavas-t
i kuin juuri täällä. Tehdäkseen jo­kaisen
elämän nautinnon mahdolli­seksi
vaaditaan rahaa, rahaa j a taas
rahaa..
Täällä näkee englantilaisia j a tie­tää
että savupiiput JIanchesterissa
j a Sheffieldissä saastuttavat maise­mat
ja e t t ä miljoonien täjrtyy tu­kehtua
niiden savuun jotta Riviera
on tilaisuudessa nauramaan!
Täällä näkee amerikalaisia j a tie-tää
että samaan aikaan on miljoo­nia
tehtaiden porteilla kaupiten kä-sivarsiaan.
Täällä näkee saksalaisia, suora-vartaloisia
mieliiä ja naisia, jotka
pysyvät kauniina karkeloiden j a lur-heillen,
kukoistavaa, huoletonta nuo­risoa
ja tietää että heidän takia
ahertaa Martin, j a Thomas-sulimoil-la
We3tfalin j a Reinin teollisuus­alueilla
kymmenestä kahtfeentoista
tuntiin päivässä kymmeniä tuhansia
nuoria työläisiä, joiden täytyy tur­meltua
kovassa työssä.
Saksalainen pelaa! Se pelaa kak­sikymmentäneljä,
tuntia. Saksalai­nen
järjestää vipläpä
pelipöydinkin työpajaksi I
Tämä on puheenparsi, jonka kuu­lee
Rivieralla kaikilla maailman Ide.
Iillä, kunnioittavasti jos se sanotaan
jollain balkanilaisella kieleUä, hai-veksuvasti,
joa sen sanoo englantilai­nen
tai ainerikalainen, pahoitellen
jos sen sammaltaa-joku espanjalai­nen
' tai etelä-amerikalainen.
Nuo pelihelvetit suorittivat Rans­kan
valtiolle vesoja viime vuotisista
voitoistaan, jotka olivat 388 miljoo-naa
frangia. 'Vuosikertomuksissaan
osakkeenomistajilleen seka valtiolle
sanotaan, että saksalaiset edelleen­kin
muodostavat runsaimman tulo.
lähteen ja e t t ä on hienotunteisella
menettelyllä yhdistettävä saksalaiset
Rivieraan jotta he eivät vetäisi pois
kaikkia rahojaan Monte Carlosta.
Saksalaiset yksistään ovat päästä­neet
käsistään enemmän kuin puolet
t ä s t ä suunnattomasta lähes 400 mUj.
käsittävästä pelihäviöstä yhdessä
vuodessa — tuo tappio ollen peli­helvettien
puhdas voitto!
Ja kun huvikseen kävelee Rivie-r
a l l f j a käy Nizzan j a Cannesin k i l ­pa-
ajoradalla, käsittää ensi näke­mällä
miten jättiläismäisiä tappioita
saksalaiset voivat kestää.
Ne ovat poikia ja tyttäriä suur­teollisuuden
ja kauppa-alan porhoil­le.
Berliinistä, Hampurista j a ennen
kaikkea Kölnistä, Dusseldorfista,
Dortmundista, Essenistä j a Duisbur-gista
saapuvat ne niin j a niin mo­nen
hevosvoiman parhaimmilla kan­sainvälisesti
tunnetuilla automobii­leilla
tänne ihanaan taivaansini-rannikoUe
j a heillä on raskaissa nah­ka-
arkuissaan ei vain juhlapukuja
mutta myöskin shekkikirjat- .
Kilparadoilla he rohkaisevat miel­tänsä
kasinossa kärsimistään hävi­öistä,
jossa hävisivät lyöntinsä bac-
'caratissa, trente-etquarante j a ho-peapallon
pyöriessä. Ja kasinossa
he jälleen yrittävät korvata häviönsä
kUpa-ajoradalla.
Se tahtoo sanoa, he tekevät; kou-ristuksentapaisia
yrityksiä siihen
suunt^n. Ja tulos on 388 miljoo­naa
pelivoittoja kasinolle, puhdaäta
voittoa, sitten kun kymmenen mil-^
Joonaa on poistettu pelisalien yllä­pitoa
viarten. llman.24-tuntista "työ­päivää"
pelihelveteissä olisi tällainen
tulos niahdottomuus.
Se joka näkee teoOisuusporhojen
poikia Rivieralla, näkee nuo pikem­minkin
näivettyneet kuin muhkeat
olennot Reinin ja Ruhrin alueilta,
nuo entisten reserviupseerien esiku-vat,
näkeQ heidät kilpa-ajoradalla ja
pelipöytien ääressä kasinossa, tietää
e t t ä he eivät välitä kahdeksan- eli
kymmsnentuntisesta työpäivästä •—
e t t ä heitä ei huolestuta tappiot kil­pa-
ajoradoilla eikä pelisaleissa.
Niin kauan kuin uunit hehkuvat
Ruhrin alueella kannattaa heidän
fähmästellä.
Kätten laulu
Kotimaasi käymäs^
K i r j . Mustavell
Rajan $11 kulkevaa etappltietä hy­väkseen
käyttäen tuli Antti Heimonen
eräänä pilvisenä syysyönä kotimaas­saan
käymään. Kuinka hänen rinnas­saan
riemu allahtellkaan. astuessaan
tuntemattomia tlenoltsL Ttiskln M n
riemultaan muisti sitä suurta vaaraa
mlk^ häntä oli uhkaamassa. OnnelU-sestl
hän kuitenkin pääsi rajavyöhyk­keen
poikki. Astui lähimmällä rauta­tieasemalla
junaan ja matka kotikau­punkia,
kohti alkoi >
Mttsl Hän jota odotti elinkautinen
kuritiishuonerangaistus. ja' Jota oli a-jettu
takaa kuin metsänpetoa, miksi
hän nyt uskaltautui kotimahansa?
Sentähden, että kaipuu nähdä niitä
ihmisiä, jotka olivat hsnen sydäntän-,
Eä lähinnä, pH niin s-iJart, että se oU
pakottanut hänet tälle vaaralliselle
rm ^ p l l i ^ kateot retkelle. Siellä kotikaupungissa olivat
valtiovallan taholta oli tehty kalkki
^ ^ , mahdollinen työläUdoukkoJen pelot-
. porvariston moraaUnen taso on ^s-»{«°™°^
kernit ~ joka el erittäin korkealla t^Jf^^g^^^»^^^
ole koskaan ollutkaan — voi matolta, ti­e
t t ä porvarilUnen lehmstS on alktmut
tekemään agitationla poIUtUsesti tie­tämättömän
maalalsväestön keskuu­dessa,
yhdistämällä kysymyksen kom­munismin
vastustamisesta—- huliga­nismin
vastustamiseen! Sanotut hen­kiset
lokatorvet nlm. kirjottavat, että
seurauksena kommunismin levlämlsesr
t ä ja vaikutusvallan suurenemisesta
on lisääntyvä huUganimaisuus. t&^
muin perusteella yllytetään sitten val­tiovaltaa
käymään kommunistien
kimppuun entistä navakammllla ot­teilla.
Jokatoen siellä Canadassa Ja Y h ­dysvalloissa
oleva järjestynyt suoma­lainen
työläinen käsittää kuinka ä ä -
rimmälsen" ruokoton yllämainittu pqr-varllehtlen
tekemä rinnastus konunti-nlsmlsta
Jä huliganismista on. Teillä
siellä on omakohtai^ kokemuksia sii­t
ä , ketkä esim. Canadassa.- i^omalals-ten
keskuudessa ovat huligaaneja ~
ovatko ne kommunisteja; vaiko ;.val-kolsla.
Täällä Suomessa, samoto kuto
slelläkhx'' ettdtetaan ktdkki huligaani-ainekset
työväenjärjestöjen Jäsenyy­destä,
jos> sellaisia on JoUakto tavalla
päässyt niihto pujahtamaan. Sen tie­tävät
hjnrtn porvaritkin, mutta hellle-hän
el olekaan totuus nxlstään ar­vosta,
el ainakaan silloin kun on.
kysymys kommunismin kukistamisesta
Jokatoen lukijahan muistaa mjn. vU-metalvlsen
"Vapauden" jutun, jossa
el Canadan porvarien, taholta suto-kaan
toslasiolhtoperustuvfin tietoihin
nojattu. Ja suomalatoen porvari el
näytä jäävän jälkeen canadalaista vel­jeään,
pätovastoto. se on monessa suh­teessa
htrimastl edelläkin, varsinkin
mitä tulee työväenliikkeen vjdnoaml-
-seen.'.
Niinkuin jo edellä matoitsto, näyt­p
ä Suomen polUtttoen tilanne josj
sakto mlärto sekavalta. Bi^varmuTa
Johtuu sUtäi että fasclstlatoekset ovat
tysmlellsen" halUtuksen sisäministeri
määräyksen, ettei Punaisena päivänä
sallita mitään mlelenosotuksla ; eUcä
ItokoUksIa, Ja jos siltä huolimatta n i i ­tä
yritetään »telmeenpanna, on po­liisiviranomaisten
ne hajotettava.
Määräys oU lyhyt j a selvä: eUel muu­ten
toteUa, ori käytettävä väkivaltaa
polilslvhanömalset täyttlvätkto tämän
^niiäräyksen lolstayasti^ 1^^ pal-
Icoto maata kleliettlto sanottuna lÄl-vänä
järjestämästä ykslmpä tavaili.*
siä Iltamia, tansseja • yjn. Kaiken
kukkiuaksl oU suojeluskunnat mobili­soitu
osittato päivän varalle j a nähr
tilnkto näitä useissa palkoissa polii­sien
apuna väkijoukkoja hajottamassa,
jopa suorastaani TiMrovpseeraamassa
käyttämällä mon. ampuma-aseita vä­kijoukkoja
hajottaessaan. Poliisien ja
suojeluskuntalaisten ärsyttävä eslto-tymlnen
el kuitenkaan saanut työläi­siä
hsirj^aanjohdetuksi, vaan suhtau­tuivat
he v kylmän rauhallisesti V l ^ T
nyrkkien mellastuksceit Ja provpkati-oon.
Punaisen' päivän vietto osottl
kutaka äärettömäöv korkeamalla ta­solla
henkisesti Suomen t y ö v ä e t d u o^
välveutuneto'^osa on vattolsla vallan­pitäjiä.
Työläiset tiesivät ennen Ulk»-
keelle lähtöään Punai»na i^väiA
että virkavalta tidee sisäministerin
määräyksen mukaari hajottamaan
plenemmätkto ryhmät kaduilla, mutta
siitä huotonatta lähtivät he sankoto
joukota kaduUle j a maaseudulla työ­väentaloille,
osottamaan m i e l t ä ä n so­taa
. vastean. _ Tämän pälyän vietto
osottl, että Suomen työ>.1enluokan tie­toisuus
proletaärisist|L tehtävistään on
viime vuosien aikoina suuresti syven-tyriyt.
Se näytti, että valkeinunlöa-hvL
hetkiUä osaa työlätsjoukot pää
ItylmäiÄ harkita tU^mteen. osottaen,
että porvaristolla on todellakto Jotato
peljättävää sitoa kylmän raiuhalUses-sa
joukossa, joka Punaisena i ^ v ä hä
iiskaltautui mielenosotuksUIe.
vielä elossa vanha Isä ja äiti Ja nuori
veli, joka öllmaaimut vielä kätkyessä
hänen lähtiessään vatooa pakoon. Ja
ennenkaikkea, siellä oli — Helka.
Vaunu tärl&I kUvaasta kulusta. Lam­put
vaunussa sytytettiin. sUlä oUhan
syksy ja lyhsrt päivä väistyi nopeasti
yhä synkemmäksl \kä3nrän hämärän
tieltä. Antti Helmbhen otti ;nukayan
nojaasennon. veti hattua silmilleen
Ja ummisti .silmänsä. Mitä pitemmälle
matka joutui, sen volmakkamnptoa
heräsivät muistot. Kuinka selväksi
muodostulkaan nuoren, solakan tytön
kuva hänen tajunnassaan!
Hän muisteli hetkiä, jotoa hän en-slmäisen
kerran oli Helkaa tavannut.
Kaksi Vuorokautta oli ankarasti tais­teltu
suvurta ylivoimaa vastaan. , Ja
hyökkäys» johon senjälkeen ryhdyttlto
näytti epätoivoiselta. Mutta hurjasti
rynnistäen karkoitettlto vlhoUtoen.
Peräytyvien luodelste kiiltenkto yksi
osui hänen. Antti Heimosen, rtotaan,
Ja hän jäi virumaan kylmälle hangelle
toverien ahdisteessa pakenevia^
Hcmgella maatessaan, mustan ver­hon
langetessa silmlto. tunsi hän hel­län
käden otsallaan. IGtoen viereensä
polvlstimeena oli Helkä. Ja veren-vuodosto
heikkona hän epsl kerran
puristi Helkain pehmoista kättä.
Toisen kerran hän topasi Helkan
.katusuluilla. Helkalla el ollut enää
punalsto ristiä hlassa. Harmaaseen
sarkaan puetttma. valkoisissa käsis­sään
kivääri hän seisoi toisten taisteU-joiden
rinnalla. Silloto patoul Helkan
kuva lähtemättömästi hänen sydä­meensä.
Vlerekklin he seisoivat kuu­lien
vinkuessa heidän ympärillään. Ja
keskellä taistelun tuokstoaa antoi Hei
ka hänelle kultaisen medaljongto. Jos-oli
hänen kuvansa ja suortuva välk
kyvää vaaleata tukkaa
Medaljongin ketjuun oli kitonitetty
pieni kirjekäärö. Siihen Helga oli kir­joittanut
osoitteensa. Ja kun hän van­kilasta
karattuaan oli päSssyt nake-nemaan
maasta, oli hän kirjoittanut
Helkalle.
J a nyt h ä n monen vaiherikkaan
vtioden Jälkeen matkusti kotikaupun­kiinsa,
missä arveli Ueikan olevan.
Pian olikin matka kulunut hänen
uusiessa Ihania ja karvalto muisto­jaan.
Viimeistä ' edelliseUä asemalla
hän poistuirjunasta välttääkseen klto-cijoutumisen
vaaraa. Syksyinen päi­vä
hämärsi; kun hän . astui tuttua'
maantietä.
Lähellä kaupunkia hän , tuskaisin
tuntein selsahtid^ v^jeshaudalle. Palr
jastetuto pato, harmaan usvan nous­tessa
maasto, hän tuijotti kauan pui­sia
ristejä, jotka osottlvat monen h ä ­nen
entisen toverinsa viimeistä lepo-palkkaa.
Tästä ei ollutkaan enää pitkälti
kotlto. Ensto hän tahtoi tevata Hel­kan;
Sydän värähdellen hän astui ohi
talon, missä hänen kotinsa oli.
Tuttuja katuja käydessään heräsi­vät
muistot taistelujen ajoUte^ Tuos­sakin
hän oli, tuon ränstyneen puuta­lon
nurkkauksessa muutamato toveri­ensa
kassa torjunut hyökkäävää v i ­hollista.
J a a h ; . . . Hän pysähtyi palk­kaan,
jossa hän Helkan vieressä oli
taistellut. Tuosta yU kadun oli ollut
rakennettu sulku santasäkelstä ja
kärryistä.... •
Hän pysähtyi eräälle portille. Het^
ken etsittyään löysi hän. oven, joka
johdatti hänet Helkan luo.
Helka sattui olemaan yksto kotona.
Oudoksuen hän katsoi tulijaa. Ban
joutui nlto ymmälle, ettei huomannut
vastato hänen tervehoyKseensäkään.
Vasto 'Sitten, kun tunsi nuoren mie­hen
voimakkaasti puristavan kättään
sai hän sanotuksi: ' >
"Kuinka Antti, olet tohtinut palate
kotlto?"
Antti Heimonen ei vastonnut ml-t
ä ä a Ifön pettyi Helkan kysymyksen
johdosta, "kätensä irrolttox hitaasti
Helkan kädestä, ja h ä n patool kat­seensa
maahan. Miksi Helka oU juuri
noin kys3myt? OlUsiö,hänellä ehkä tol-dän.vällllämmehlto on niin korin, vä-nen?
Antti Heimonen nosti äkkiä kat­seensa
Ja vilkaisi tutklvastl Helkan
käsiä. E i sileätä sormuste niissä ei
oUut.
Mutta Helka i t s e— Antti Heimo­nen
Icatsoi tutklvastl solakkaa var-toloa.
Kuusitoistavuotias hento tyttö
oli ääriviivoiltaan muodostunut täyte-lälsemmäksl
Ja poyl teki ujon kaaren.
Mutta silmistä oli kadonnut nuoruu­den
iihma^ota hän oU nUn IhalUuc.
Ollkp. tuo sittjsnkään se sama'Helka,
joka vaaleat kutrlhsa valtolmtoa lie­huen
j a hennoissa käsissään tuima k i ­vääri
oli taistellut kuto rohkeuden
hengetär punalipun alla? Nato hän
kysyi kiihkeästi itseltään.
He seisoivat hetken ääneti katsellen
toisiaan; Sitten Antti Heimonen tart­tui
jälleen Helkan käteen Ja pm-lstl
sitä voimakkaasti. Katsoi Helkan sy-vähohteisito
silmlto ja sanoi hiljaisel­la
äänellä:
"Staut nähdäkseni Hellca, olen toh-ttout
uhmata vankilaa ja kuolemaa".
"Mtoun tekianiko?" kysäsi Helka ja
hänen kasvonsa ilmaisivat jälleen
samaa ihmetystä, joka Anttia Hei­mosen
sydäntä nlto kipeästi oli Viiltä-hyt.
...
"Muistotko, mitä barrikaadeilla
taistelun tuoksmassa minulle annoit?
Ovatko Icahdeksari vuoden lumet hau­danneet
vähäiset muistomme? Katso­han,
Helka, tätä!"
Nuori mies veti povestaan medal
jongto ja avasi sen kjtonellään. Otti
sieltä punaisella . sllkkilaheralla kie
dotun hiussuortuvan, joka säihkyi
lampim valossa kuin kulta.
Helkan ' poskille nousivat hehkuvat
ruusut Ja nuori mies oli huomaavi
naan, että hänen stoisissä silmissään
paloi rakkaus.
"Antti, kyllähän tuon muistan", sa­noi
tyttö väräjävällä äänellä, "mutto'
sittenkin oU tulosi mtoule yllätys; M c i -
Aina hm juhlimme työlle, kädet näen ma edessäin.
Samaten kuin monet kerrat työn ankaran ääressä nmn.
Ne kädet, mi perkasi pellot ja elävöittivät maan.
Joit' Umon. maailma kaikki ois rannaton autius vaan.
Ne nostatti upeat linnat ja palatsit karjoineen, •
Kaiken min maailma kantaa, ne muovasi paikoilleen.
Ne rakensi kaiken, kaiken—niitä Umon mitään ei pis.
Ja ihminen kuin avunhuuto, se yöhön kuolisi pois.
Ne aloitti aantldla varhain, lopetd saapuissa yön.
Ne raatoivat päivästä päivään, ne suoritti suuren työn.
Ja tullessa väsymyksen, rahan pakon ne tuntea sai.
Oli niillä ainainen arki—ja toisilla sunnuntaL
Kaikki se suuri ja kaunis, jota kiittäen kutsutaan
Ylistykseksi valtakunnan tahi ylpeydeksi maan.
On tekemä kätten näiden, mutta kätten osana ain
Oli kiitoksen asemesta työ raaka ja julma vain.
Kuka laulaisi kätten laulun ja niiden tekemän työn.
Pisaroissa hien ja veren ken näkisi kyynelvyön?
Ois laulu tuo liian raaka ja kärsimystäyteinen.
Sen kurjuutta kuunnellessaan voisi itkeä ihminen.
Työn romantiikka on kuollut—sitä koskaan ei ollutkaan.
Vain orjapiiskurit oli eläimelliset paikoillaan.
Ja moraali—niinkuin nytkin—oli petos ja valhe vain.
Kuin voipala leivättömälle, ja ankara pakko lain.
Aina. kun juhlimme työlle, minä tunnen kaiken tään,y
Jalkasien valtavan voiman taas edessäni ma nään.
Ah, niitä on paljon, paljon—kuka arvata voisikaan.
Mihin kaikkeen pystyvät kädet, mi rovoilla ostetaan!
Ne voivat vuoretkin siirtää ja maailman rakentaa
Nuo halvatf karheat kädet, kun kerran hetkemme saä.
Ne, solmivat punaisen vaalan, sun kunniaksesi, työ—
On silloin alkanut aamu ja poissa on yrmeä yö.
VENNI KUUSIO.
hän. Ja, kultenkto sanoit, peittäähän
niitä kahdeksan vuoden lumi".
El Helka, erehdyit. Mtoulte jäi s i ­nulle
paljon. Kuulehan kun kerron".
Ja hän veti Helkan vierelleen soh­vaan
ja kertoi kuinka hän vuosi vuo-delto,
tfdstellessaan vieraalla maalla,
yhä kllhkeämmto dli kaivannut Hel­kaa.
J a kuinka hän vUmeto oU päättä­nyt
tulla häntä katsomaan.
k u n Antti Heimonen cli lopettanut
kertomisensa, huomasi hän Helkan sil­missä
kyyneleltten - kiiltävän. Hän
tynsl, kidnka kuumana veri nousi pos­kiin,
m n puristi rajusti tyttöä rin-.
K i r j . NEVEROV. — Suom. PETRI
" Darja meni naimisiin. Hänen mie­hensä
Ivan Semenltsb oli ankara. Nlto
ankara, että vaikka; kotoa pakene.
Et yölläkään voi lähteä ulkona käy­mään
jollet sano niinne ja miksi me­net.
Jollet kysy — nostaa sellaisen
melun j a kiroilemisen, että kuolleetkin
herää.
Ja jos Därja haluaa.mennä naisten
kokoukseen täytyy aina valehd^a. Pe­rästä,
jos saa tietää, pito nyrkillä hak­kaa.
Koyto ankara qU mies j a tahtoi
että Darja olisi kulkenut kuto na­ruun
köytetty vaikka.
Darjaa alkoi kyllästyttää tälltdnen
elämä. Kerran hän toi kotlto lehden
Työläistalonpoikaisnatoen" - j a alkoi
lukea. Luki ja alkoiajatella. ^ n näki
koko elämänsä, jonka oli elänyt Ivan
Semenitshin kanssa ja ajatteU:
"Kaikki naiset alkavat uudella ta­valla
elää, vain minä katkera käkönen
en löydä itseUeni tietä".
Ivan näki että Darja lukee ja sarioi:
— Taaskto sinä otit seh käsiisi. Mon­ta
kertaa minä olen sanonut, e t t ä hei­tä
pois turhat meiningit. Vai tahdotko
herraksi lukea?
Darja alkoi pUhua:
— Kuules Ivan, turhaan sinä nUnua
haukut. Kuuntelisit ennenunto mitä
tässä lehdessä sanotaan, j a mitä teke­vät
haiset eri kylissä.
Mutta Ivan Semenltsh el tahtonut
kuunnellakaan, repäsl Darjan kädesti
lehden j a heitti sängyn slle:
— Heitä kaikki turhanpäiväiset. Käy
ennemmto hakemassa olkia mtouUa
on maha kipeä.
Darja kävi hakemassa olkia ja alkoi
lukea toiste kirjaa. B:aikkia ei heti
smunärrä, mutta luke» kununinkto,
silmillään madeUenpltkto rivejä, v
Ivan Semej^tsh heräsi ja heitti t ä -
mänkto kirjan sängyn alle ja nykäsl
D a r j a a ^ d e s t ä .
— Käy nukkumaan. -
Darja kävi nukkmnaan. ettei riitaa
rakentaisi," matta ajatteli yhä naisia,
jotka eri kylissä järjestävät monenlai­sia
asioita. Siellä lastenseimen avasi­vat,
täällä lastenkodin. Toisessa pai­kassa
puita hommasivat, taistelevat
väärinkäytöksiä vastaan, seuraavat
miten veroa kootaan...
Ivan Semenltsh puhisee:
teansa vasten. Kahdeksan vuotta kes
tänyt rakkaus puhkesi kukkaansa
kuumana ensi isuudelmana.
Kauan he istuivat toisiinsa kietou­tuneina.
Muistot, liitelivät heidän ym­pärillään
kuto näkymättömät onnen-tiengettäret.
Ja nuori mies kuuli tytön
korvaansa kuiskaavan sen sanan, joka
hänen huuliltaan' oli hukkunut tais­telun
paiihtoaan katusuluilla. Ja se
sana oli "rakkaus",
Ja tämän sanan hän oli odottanut-'
kin saavansa vaarallisen retkensä
palkkioksi Eenempää hän el uskal­tanut
toivoa.
"Nyt Helka, lähden kevein mielin
jälleen odottavan lippuni alle, kun o-len,
saanut stoua puristaa rintaani vasr
taan ja kuulla, huuliltasi tuon ihanan
sanan. Jos kuula tapaa, niin kUolen
liskossa rakkauteesi ja äatteenmie voit­toon.
Jos saan elää, riennän luoksesi
nlto pian kuto aika tasoittaa tieni.'?-
Mutta Antti Heimonen oli saava
rakkauttakto smuremman palkinnon —
Helkan.
"Minä lähden mukaasi", sanoi Helka,
E ä i h k y v t o silmin
"Mutta kuinkavyolt jättää kotisi ja
isänmaasi?" kysyi Antti Heimonen,
sanomattoman onnen ailahdellessa
rinnassa.
"Siksi voin, koska aate ja rakkaus
kutsuu", vastasi Helka.
Parturiliikkeeni
joka sijaitsee.
82 Elm Street E.
vastapäätä Regent teatteria
Suosittelee puhdasta j a hyvää pal­velusta.
A. Salminen
Sudbury Ontario
J^NNISH BÄKERT
iBox 39 Sdramaclier, Ont.
{Korppu- ja leipä-tilaukset no­peaan
j a huolellisesli täytetään.
(TTL
— Nukui Syyhytä selkääni....
Dqxja syyhyttää Ivan Semenltshto
selkää, mutta Itse yhä ajattelee.
Voi mtokälalset ovat meidän mie­het!
Itse eivät tee mitään, eivätlui an­na
naisten tehdä. Kun alkavat koota
maatalousyeroa el meistä kitkaan tie­dä
paljonko kehenkto tulee maksaa.
Kehän Ivan Semenltsh näki kmi
Darja Ivikl volostista toomaansa ieht^.
Juuri sUnä lehdessä oU khrjoitettu pal­jonko
keneltäkhl ihenee veroa. Darja
ajatteli Jä lasM heidän viljelyksensä
ja paljonko heiltä menee Veroa:
Mutta Ivan Semenltsh vaan kiroilee
j a haukkuu toimitsijoita ja on vahnls
Huugo Seppälä
Antaa hierontaa Lehtelän sauhalla
joka arkipäivä
»7-11 ap. 2—9 ip.
Tulee kotia myoakin pyydettaetsS.
Puhelin 1444w. Box 1862
Sudbury, Ont
(TL)
Ja miiutaman päivän kuluttua jät­ti
kaksi nuorta Ihmistä synnyinmaan­sa.
Hbpeaki^kkaan kuun valaistessa
yötä samoilivat he käsi kädessä poikki
kotimaansa rajan.
Ivan Semenltsh katsoo eikä usko
silmiään.
— Äfllä pirua? Onko i se todellakin
totta? V
Darja otti lehden j ä l ä h t i Hän meni
suoraan volostito, Tunnto kuluttoa
hän palasi iloisena j a tyytyväisenä. Jo
hakkaamaan Darjaa nyrkeillä, mn oli
myÖSkta volostlssa ja siellä sanoivat
häneille, että häneltä naenee veroa
kaksikymmentä puutaa. Tämän oli
leikillään puheenjohtaja sanonut.
Darja katsoi Ivanito ja sanoi:
— Älä staä kirolle, löydän lato jossa
on sanottu paljonko meidän tulee
maksaa.
— Mistä stoa sen löydät? — huutaa
Ivan Semenitsli.
— "rasta lehdestä! — näyttää Darja
sormellaan. _
Vielä mitä, siihen ne nyt lato pa­nevat.
Vaikene," vaikene Ivan, se on t ä s ­sä.
— hymyilee Darja. — Käyn itse
puheenjohtajan luona.
kaukaa katsoi Ivan Semenltsh hänieen.
Jos hän pettää mtoua ja saa naimina-laiseksi
miesten silmissä, nUn minä hä­nelle
n ä y t ä n . , . ^ ; •
—; Mitä? ;Poltlfe itsesi lehtinesl? —
kysyi ' - '
— Maksamme; valli '12 puutaa, —
hynayilee Daija.
— Miksi nlto yähän?
— Siksi että sellaliiea cm laki' mei­dän
yiljelyksiemme Ja taloutemme mu
kaan ei-kuulu enempää.;
Perästäpäto Ivan Semenltsh kehui
toisille talonpojille:
— Minun Darj£ml tietää' kaikki lait
J a a l n a kun Daija luki jot£un leh­teä
tai kirjaa hän katsoi kaukaa eikä
enään kiroillut, vaan'käveU lattialla
kuto hiljatoen kissa j a ajatteli:
"Häjy hänestä, eihän vahinkoa tee,
hän on viisas nainen; ja -viisas namen
on kultaa k a U i i m ^ Jbs häneUe öroilcs
j a lyömään rupeaa^ kuten, emien; nito
lähtee eikä tahdo elää kanssani n3rt
hän tietää kaikki l a i t . . . . Täytyy pi­tää
lujemmto hänestä kiinni, hänen
kanssaan iei huKkaan joudu... -"