Vapaa Sana, December 15, 1945

              H
fn
tzZ
Kuva Emil Wllin valta Radiumitta
i ~ "ryarfniraMTr i-
-rn
i i
' Yf irYMHPr— "V-™- C" — n tf-- i iti-- gvi—n
Kaukana Pohjanperillä on nykyltenä ajankohtana langen kuululta palkka nimittäin Port Radium
Jotta kalvetaan radiumia teki vieläkin kuuluisampaa ainetta nimittäin uraniumla Kaivoksen joh-tajana
on tuomalalttyntyinen kalvotlntlnSäri Emil VValll kotoitin Sudburytta Yhtiön atunnot ovat
höyryllä lämmitettyjä ketxutlaitoktetta Port Radl umin atukatluku on noin 300 Kuvatta yllä nähdään
tämä maailmankuuluituuden taavuttanut kauppala
Jouluksi omaan kotiin
Kirjoittanut Naima Kalliokoski
Tämän kerttomuksn alku alkaa
Sudburyn laulujuhlilta 1942 eli vielä
vähän aikaisemmin nimittäin matkal-la
sinne Juuri vähää ennen kun juna
lähti T:n asemalta
Jukka oli matkustanut jo puolipäi-vää
päämääränä Sudburyn laulujuh-lat
Heitä oli lähtenyt Hamasta kyläs-tä
kolme poikaa katsomaan miltä ne
helmojuhlat näyttävät ja tuntuvat
Pojat toivoivat että saisivat matkato-vereiksi
tyttöjä mutta toiveet olivat
rllett turhia Jos tuli tyttö'ä oli aina
poikiakin mukana Vihdoin eräällä
asemalla käveli ykulnälnen tyttö Ja
Jukka huomasi tiänel ensimmäisek-si
Tuolla tnenee minun tyttöni sanoi
Jukka
—Mistä sinä tiedät että hän on
sinun tyttösi? nauroivat toiset pojat
—Olenhan minä sähköttänyt jo Ison '
aikaa silmilläni hänelle
—Ja mitä on sähkösanomiisi vastat
tu?
—Paljon ja hyvää mutta Itä el
ole lupa kertoa
—Kysy nyt miksei hän tule Sud-buryn
laulujuhlille
il
£d - 6mr
-
£_t&T7KY&W?&%f1o72U & i:_Jiiiiiiiiimj-A'~-i- w mEMiäM— i t4m7 f
Toivo
ML
Hauskaa
kuniuuU Port
rr
-- Minulle riittää tieto että hän tu-lee
Sudburyyn Kysyn sitten myöhem-min
tuleeko hän laulujuhlille
— Mutta minkäs teet Jos et osaa hä-nen
kanssaan puhua„?
—Otan teidät molemmat tulkiksi
Hetken kuluttua tuli neitonen to-delle
junaan mutta meni toiseen vau-nuun
Nyt toiset pojat alkoivat teke
mään pilaa koko asiasta ja neuvo-maan
mitenkä sähköttäminen nyt kä-visi
laatuun Mutta neitonen astui
vaunun oveta sisään a poikain suut
menivät tukkoon Kun vaunussa oli tl-Israht-am
luovutti lokka palkkansa
'tytölle mutta iät itse siihen lähelle
seisomaan Hän el kuitenkaan tar-vinnut
kovin kauan seisoa sillä hen-kilö
Joka Istui vastapifitl lähti seu-rasval- la
asemalla pois
Nvt kävttl Jukka tilaisuutta hyväk-se- n
ja kysyi suomeksi: Matkustaako
neiti laulujuhlille Surburyyn?
Ti-tt- 5 hymyili Ja vastasi myöntä-västi
Koska matkaa oli pitkästi jälellä
alkoi keskustelu hetkisen kuluttua ol-la
vilkasta ja siihen ottivat osaa toi- -
Jiauilzaa
MM M UflUJjJA
h
Onnellista
Uutta Vuotta
tohotta
Mäkinen
Diy Goods
71 IJrucc A vt
Soul Ii Porcuplne Ont
toivottaa
Joulua
Raybold Seivice Station
Kaiken merkin autoja korjataan
1'uli 18 Bruce & Moore St
SOUTH PORCUPINE ONT
setkln pojat Me kun satuimme istu-maan
heidän selkänsä takana saim-me
kuulla samat asiat kun korvat hö-röllä
varsin kuuntelimme
Matka sujui hyvin ja aika kului no-peasti
lukuunottamatta muutamia
Illan viimeisiä tunteja kun väsymys
alkoi vaivata vanhoja jäseniämme
Saavuttiin kuitenkin Sudburyyn Ja mi-nullakin
oli kunnia kuulua juhlille
rletävlln Joukkoihin En nähnyt heitä
siellä väen vilinässä kuin pari ker-taa
plkimmältään Missä lie kulke
neet ja tuskinpa he muuta laulujuh-laa
kalpastvatkaan sillä heidän sydä-mensä
lauloivat — siinä olikin heille
Juhlaa tarpeeksi
Tänä vuotena lähdimme matkalle
viikkoa aikaisemmin Ja suuri oli
hämm?styksemme kun1 näimme sa-man
neidon tulevan junaan paljon
pohjoisempana olevalta K:n pysäkil-tä
Me tunsimme heti toisemme Siltä
alkoi kyselyt molemmin puolin Salm-- m
knuMa että Jukka ei ollut kirjoit-tanut
yhtään kirjettä vaikka oli lu-lann- ut
Ja hän Anra oli pian senjäl-kee- n
muuttanut vanhempalnsa kans-sa
poh toiseen
— Oletteko ollut jälkeenpäin Juh-lilla?
— En ole mutta nyt tuli yhfakklä
voittamaton halu lähteä Piti vaan
räästä {ulemaan vaikka äitikin oli
tähän lastaan
— Miksikä?
— Äiti sanoi juuri näin: "en toivoi-si
sinun palaavan taas puolinaisella
s)(tämolIäkuten edellisellä kerralla"
''lii saa olla huoleti sanoin Olen pai-'o- n
viisastunut näinä vuosina
Hän oli niin surullinen että todel-la
huomasin htnen kärsineen I
il n asema siinä on ravintola kut-- 1
'Uin Annaa kahville Mutta kun lian
ci lähtenyt niin en lähtenyt minä-kään
- Kis tuo on varmasti Jukka! Äl-kää
näyttäkö Itseänne ettei hän tu-le
tähän vaunuun Mutta Jukka oli-U- n
jo huomannut minut ja Anna
hti hädintuskin piilottaa päänsä
raulassa riippuvan takkinsa poimui
Päivätyön päättyessä
(Jatkoa toiselta sivulta)
nytkin kykenivät vaikuttamaan hä-neen
virkistävästi ja lohduttavasti
alvankuln ne olisi Juuri Ikään todel-lisuudessa
hänelle lausuttu Vaikka
pahoinvointi olikin yltymässä tunsi
hän kuitenkin mielialansa keveäm-näks- l
"Kansan Jolla on suuri tulevaisuus
edessään valmistaa siihen ankaran
kasvatuksen ja kurin kautta" toisti
hän itsekseen suuren opettajansa sa-noja
)
"se on sanottu Juuri minun kan-salleni"
Mitä lausut veljenir kyksl ark-Mptls- pa
Joka puheen hyminää kuul-assaan
I
havahtui omista ajatuksis I
taan ja kääntyi matkatoverinsa puo-leen
'
Asrlcola toisti hänelle Lutherin
sanat Ilman mitään selityksiä
"Niin niin epäilemättä se niin
on" hymähtell arkkipiispa Ihmetel-len
Itsekseen mitä varten Aprlcola
luuri tällä hetkellä noita sanoja muis-teli
Pimeässä saapuivat he majapaik-kaan
Acrlcolaa täytyi kahden hen-gen
taluttaa sisälle sillä hän tunsi it-sensä
jo siksi heikoksi lUIsuttuaan
'a makuutilalle päästyään pyysi hän
arkklrllspaa antamaan herranehtool-list- a
sanoen tuntevansa lopun alevan
lähellä
Suurimman osan yötä pysyi hän
täydellä tajullaan mutta unta hän ei
saanut Toisten matkatoverien nuk-kuessa
lepäsi hän hlmnwasä kynttl- -
t - mmmmmmmmw
MMMMMMMMMMMMMMMMMMMtr TH
Yllä nähdään yktl kauppalan koi-r-es- ta
naimattomatta naisetta nimit-täin
Ceeile Hodgon Ijältään 23-vuo-ti- at
hin
— Vo hyvää päivää! Se on hyvä
merkki että ensimmäiseksi tapaa tut-tavia
Ihme että tuntln tetdät vaikka
olette niin paljon muuttunut
— Lihonut Ja vanhentunut ajattelitte
sanoa
— Vähän niinkin sanoi han vallatto-masti
hymyillen
— Mutta samaa en voi sanoa teistä
e kuljette vain yhtä nuorena Ja hur-maavana
Ja panette kalkkien naisten
päät pyörälle ja sydämet suremaan
Kiitän Karmalta hiuksiani ettei minun
käy nyt rlinvastasin plsteliäästi
— En ole mikään naisten viettelijä
minut on kerran eräs sininen silmä-ra- ii
vietellyt tai lumonnut
Enempäi en Joutanut kuunnella
tuuppasin häntä kylkeen Ja sanoin:
ei pidä puhua salaisuuksia jos vaikka
olisi multakin suomalaisia lähellä
samalla viittasin sormellani Anniin
pain joka liikahti varomattamastl
niin että vaalea tukka tuli esille
Samalla hetkellä oli Jukka Annin
vieressä Ja veti takinreuna plos An-nin
kasvoilta
— AnnasenI! tyttöni missä olet pii-lotellut
nämä kolme pitkää vuotta ja
miksikä et vastannut kirjeisiini valk- - fi lupasit? Vai etkö niin ajatellut
kaan silloin kun lupasit?
— SInävaln narraat sopersi Anna ' Onko se narraamista kun olen käy-nyt
laulujuhliltakin sinua hakemassa
Ja nyt kävin T:n asemallakin sillä
viimeisen toivoni olin pannut siihen
että saisin siellä Jotakin tietoa sinus-ta
Jätin heidät hetkeksi kahden sei-liitelemä- än
kohtalon sekoittamaa
lankavyjhtlä Sitten kun tulin takai-sin
oli se Jo selvä
— OH se hyvä että minä vielä lähdin
laulujuhlille sanoi Jukka
— Niin Ja mlnäklnlläsl Anna
Kllnnlttlköhän kenenkään muiden
huomiota se nuoripari Joka Long La-kella
soutelL-vällttämä-ttä
paljoakaan
muusta kuin sydänten laulujuhlasta
Sain heiltä äskettäin kirjeen että
Jouluksi he menevät omaan kotiin
länvalossa avoimin silmin Ja ajatteli
haikein mielin että hänen nyt jo täy-tyi
poistua työmaaltaan Ja Jättää
kalkki niin keskeneräiseksi Mutta o-ma- ksl
Ja kansani parhaaksi se on
vaikka minä en sitä tällä haavaa ky-kenekään
käsittämään myönsi hän
itselleen nöyrästi
Sitten alkoi hän muistella kuinka
hän kerran YVittenberRlssä toverei-neen
oli elatuksen puutteesta ollut
syvän epätoivon vallassa mutta
kuinka hän oli siltä vapautunut niin
Irian kuin hänen sisäiselle katseelleen
selviytynyt oma kutsumuksensa
sekä Jumalallinen Johto hänen sliho
nastlsessa elämässään Niin saattoi
tän taas tällä hetkellä nähdä Juma
lallisen Johdon viisautta ja tarkoituk-senmukaisuutta
myökln kansan val-heissa
Alvankuln Hän muinoin Joh-datti
kansoja on Kaikkivaltias Joh-dattanut
suomalaiset kaukaa Aasian
pimennoista ja osoittanut heille oman
erikoisen maan jossa he olivat pääs-seet
lännestä tulevan valistuksen Ja
kristinopin yhteyteen Ja kuinka vii-saas- ti
asiat siinäkin suhteessa olivat
Järjestyneet että noista kahdesta
veljeshelmosta karjalaiset olivat aset-tuneet
Juuri Idän puolelle ja hämäläi-set
taas lännen puolelle Jos järjes-tys
olisi ollut päinvastainen niin hei-tä
erikoisena kansana tuskin olisi e-s-ää
olemassakaan Herkät ja mukau-tuvat
karjalaiset olisivat lännessä
helposti ruotsalalstuneet ja Jäykkien
hämäläisten ollessa raj-akkal- n venS- -
litatea Un ollil kltk aiMen ri--
1I1U käynyt niin suureksi exw veti-nen
sota el olisi lakannut ennenkuin
fcämälälset paljon vähempllukulsina
lfslvat hävinneet maan pinnalta
I Mutta nyt olikin ruotsalaista lujuut-- I
ta nastaan asettunut hämäläinen jä-ykkyys
samalle kuin karjalainen
luonne Idän puolella esti rotukitkaa
kovin tulenaraksi käymästä
Omituista ettei hän tuota seikkaa
c4U? erxen tullut juuri tässä valossa
huomanneeksi ja ajatelleeksi Siinä-kin
näkyi niin selvästi Jumalan vil-a- s
suomalaisten parasta tähtäävä
'hdatus Kaikessa näki han taas niin
-- eivä tarkoituksen että suomalai-set
asetettuina asumaan kahden it-fcc- aa
lukuisamman ja tuiki erilai-sen
kansan väliin sekä maahan Joka
oli Juuri kuin heitä erikoista tarkoi-tusperäänsä
varten muodostettu Sitä
edistämään oli työhön kutsuttu Ja tyy-tyväisenä
saatol hän nyt poistua työ-maaltaan
kun hänellä kerran oli va-kaumus
ettei hän ollut hukkaan työ- -
tä tehnyt
I Aamun lähetesä yltyi sairaus Ja
hetkittäisin vaipui Agricola jälleen
hourioon Hän el itse tietänyt mitään
siltä kun hänet puetettiin Ja autet-tiin
rekeen Vasta matkan alussa
heräsi hän hetkeksi täyteen tajun-taan
sekä tiedusteli joko pian ehdit-täisiin
Suomen rajojen sisälle Kun
arkkipiispa Ilmoitti heidän kerkiävän
jo puolenpäivän tienoissa rajalle lau-sui
hän tyytyväisyytensä siitä ettei
hänen tarvinnut vieraalla maalla elä-mästä
erota Kohta sen jälkeen vaipui
hän horrosmaiseen uneen Josta hän
vasta illansuussa havahtui
Menomatkalla oli hän kerran Suo-men
ja Venäjän naapuruutta ajatel-lessaan
verrannut itseään puutarhu-riin
Jonka tuli hoitaa kasvlpenkke-jää- n
äärettömän hallaisen metsän
reunassa Nyt palautui se unikuvana
jälleen hänen mieleensä HIkkaruoho-j-a
kitkien harvennellen kastellen ja
vakoja puhdistellen hääri hän pienes-sä
kasvitarhassa joka oli ihan suu-ren
ja pimeän erämaan reunassa Siel-tä
kuului lakkaamatta hiipimistä ja
assuttelemista sekä väliin murlnata
ja kiljuntaa Pensasten välistä kiilui
verenhimoisia silmiä Ja välähteli te-räviä
hammasrlvejä Yhä pahemmin
ahdisti pelko Ja epätoivo hänen
mieltään Ja lopuksi Istuutui hän ki-velle
kasvitarhan laitaan Ja alkoi
ääneensä napista taivaan herraa vas-taan
Joka ei ollut edes pientä virtaa
asettanut hänen kasvitarhansa ja e-räm- aan
välille Silloin rlsahtellvat
oksat Ja joukko petoja karkasi hänen
saralleen Tuskan vallassa painoi hän
kasvonsa käsiin Ja kuuli kuinka hau-raat
kaalinpäät rusentuivat petojen
Jaloissa Mutta silloin kuului pelotta-va
jyräys taivaalta Ja kun hän sälkäh-tyneen- ä
nosti silmänsä oli keskelle
taivasta auennut kuin akkuna Jossa
näkyi suuret Ja kirkkaudesta palsta-iä- t
kasvot vihasta salamoivin silmin
samalla kuin metallinkirkas luita Ja
ytimiä vavisuttava ääni huusi: "Äl-kää
tallatko minun kasvimaatani'"
Nurinniskoin loikkasivat pedot silloin
takaisin metsään Joka kävi äänet-tömäksi
kuin hauta Mutta uudestaan
Jirähtäen sulkeutui akkuna taivaalla
'a vavisten ajatellessaan että se oli
totisesti Isä Jota eivät ole nähneet
muut kuin po lka havahtui Arikola
unestaan
Ilta oli alkanut Jälleen hämärtää ja
sää oli kuivan sees Silmiään räpytel-Ie- n
veti Agricola keuhkonsa Ilmaa
täyteen Ja unen vaikutelmista täy-sin
toinnuttuaan virkkoi arkkipiispal-le:
"Tunnen Ilmasta että olemme Jo
Suomessa"
"Niin olemme" vastasi arkkipiispa
iloitaNU traaHMMan uini _ kata?rtaM Unen "Mutta onpa
Duua Tcijeut uuui vainu tmx taa cet isänmaat! ilmankin"
"Kuinka minä en tuntisi sm j clen syntymästäni saakka hecfl
nyt Jumalan kiitos että olema
tota! Ja tuolla on merikin r Suomeclahteni
Vasemmalla laajeni luminen ulapSl
silmän kantamattomiin yhtyen tti
syydessä teräksen värisen ilutahaaa
kanssa Rajajoen suulta alk -- D he cli vat ajaneet pitkin mer annlfto
kulkevaa talvitietä Jonka ulpariä!
liikkuvat novporodllalstt Kuppij
olivat muodostaneet
"Jumalan kiitos" lausut Asrlcc
le!ä kerran Ja vaipui jal-e- n m
' källeen reen perään sillä mkas Ua ja tuo lyhyt keskustelu nmi
häntä kovin Hän ummisti silmin!
Ja muisteli omituista untaan
Niin se oli ainoastaan ura nmtu sittenkin terveellinen muistutus h-änelle
Joka oli hetkisen uskaltanut
epäillä Jumalan johdatusta X hii
el sitä enää tehnyt vaan oli vakuuta
tu kansansa tulevaisuudesta
Meren ulapalla näkyi vie pakene-va- n päivän kajastus kun matkue saa- pui Kyrönniemelle ja pysähtyi ensla-maise- n talon pihalle Kun toiset oli-- at nousset reestä lausui ATieolaO
lavi Laurinpojalle Joka oli tullut hi-ne- n vointiaan tiedustamaan
skau"auAnllauttnasäkuhaodamähaennvkiiemelläitnäu"akanssiasläalilseiani jtai
Hän teki liikkeen kohotakseen ree-t- ä mutta silloin hänen sisällään Jo-tak- in ikäänkuin ratkesi Ja herr tonna vaipui hän entiseen asentoon-s-o Nähdessään hänen liikuttavan huuliaan kumartui Olavi Laurinpoika aivan lähelle Ja kuuli nänen kuiskaa van:
"Jumala siunatkoon ja varjelkaaa kansaani!"
"Herra piispa minä autan teidät
ylös reestä" virkkoi Olavi Lauri-npoika
hätääntyneenä Ja työntäen toisen kätensä hartlaln taakse koetti
nostaa hänet ylös Mutta piispa Jäi hervotonna hänen käsivarrelleen Ja
)2ä painui varattomasti taaksepäin
Olavi Uurlnpojan piirteet häipyivät
hänen silmistään mutta sijalle ilme-styi
samalla toinen henkilö Se oli puo-lek- si niinkuin Kristus Ja puoleksi ie anha lempeäkatseinen munkki Joka
auva kädessä Ja virsut Jalassa eriäni
kesäpäivänä kauan sitten oli Ilmest-ynyt
hänen syntymäkotinsa pihalle Ja
saanut hänen isänsä taivutetuksi l-ähettämään
hänet kouluun Se tarttui
äntä hellästi kädestä ja lausui "kat
fo!" viittasi sauvallaan etäisyyteen
Ja leimauksena aukenivat silloin vu-osisadat
Ja hän sai silmätä kauaa ti-lhen
aikaan Jolloin hänen kansansa
suuresti lisääntyneenä yksimieliseni
vapaana Ja valistuneena asui isiensä
maata sillä henkisellä perustalla mi-nkä
hän oli sille luonut Xäky hävH
samassa mutta hän tunsi Kristus-munki- n
ohjaavan Itseään kädestä ]a
sydämessään suloinen tyytymys sekä
omituisten sävelten soidessa korvi-ssaan
keinui hän pois fiärettomyyk-ie- n
ulapalle
Toiset matkueen Jäsenet olivat täl-lä
välin kerääntyneet reen ympärille
a tallin luota läheni lyhty kädessä ta-lon
isäntä
"Hän on varmaankin Jo Jättänyt
tämän elämän" lausui Olail Lauri-npoika
Kun isäntä valaisi lyhdyllään re-keä
kumartuivat kalkki piispan pu-oleen
Joka silmät ummistettuina lep-äsi
sijallaan pää kallistuneena toisen
olkapään varaan Hänen kasvoilleen
oli Jäänyt se onnellinen hymy Jonka
hänen viimeinen näkynsä elämisti
erotessa oli niille loihtinut
JO
Vuodenajan
Tervehdys!
EMPRESS HOTEL
SOUTH PORCUPINE ONT
ILOISTA JOULUA
Onnellista Uutta Vuotta 1946!
Dr W S PAUL
Box 315 South Porcupine Ont
rrseytir-- f