Vapaa Sana, October 31, 1942

              1
I
Sunnuntai
rauha
Vapaa Sanalle kirj Naima Kalliokoski
011 sunnuntal-llt- a Tuuli oli tyynty-nyt
hiljaiseksi sunnuntal-llla- n rau-haksi
lähettäen leppoisan henkällyn-f- ä
kaisloille jotka lalneltten hiljai-sessa
llpatuksessa huojuttellvat hil-jaa
varstaan
Kaikki oli hiljaista Kalalokkien
huudot vaan häiritsivät sunnuntai-illa- n
rauhaa Tuolla nlemenkärjessä
polskutteli sorsaemo poikasineen Mi-kään
el tunnu häiritsevän sunnuntai-illa- n
rauhaa
LMekin istuimme hiljaa kukin omiin
ajatuksiinsa vaipuneina siksipä niin-ku- n
olisimme heränneet kun sorsa-par-vi
lähti äänekkäästi lentoon
Mikähän niille nyt tuli? kysyin to-veriltani
joka oli myöskin Ihmeissään
tuosta sunnuntalrauhan häiriöstä
Kuulen hiljaista airon loisketta
tuolta niemen takaa sanoi muka-namme
oleva vanha vaari Kuulen
että se on Heikki-vaar- i joka soutaa
hän se soutaa niin hiljaa Ja tasaisesti
Oikein arvasin hän on kokemassa
pyyd)ksiään koska Malja-l-en- a on
mukana lisäsi hän hetken kuluttua
Me näimme kumaraselkäisen mie-hen
soutavan Ja takatuhdolla näimme
Istuvan yhtä kumaraselkälsen naisen
huivi kaulalle pudonneena Ilta-auringo- n
räteltten tanssiessa hänen ho-peaisilla
hiuksillaan
Tulimme tuomaan sinulle tuoretta
kalaa koska kuulimme että sinulla
on kaukaisia vieraita sanoi mummu
kantaessaan korissa sätkytteleviä Ah-din
antimia
Sinä iltana tutustuin mummoon Ja
vaariin — joksi heitä kylälläkin kut-suttiin
— Ja niin monta kertaa olen
sen Jälkeen heidän tuvallaan käynyt
Krään kerran mummon ollessa yk-sin
kotona sanoin hänelle: Kerto-kaapa
minulle nt teidän oma histo-rianne
Hän sanoi: Se on lyhyesti
kerrottu ei siinä ole mitään erikoista
Meitä oli vanhemmillani taan kaksi
tyttöä Inkeri oli vanhin mutta hän
kuoli nuorena tyttönä Minä niin
kauan kun muistan leikin sepän Hel-kin
kanssa mutta sitten kuoli seppä
Ja pail vuotta myöhemmin hänen vai-mon- sa
Helkki lähti sukulaistensa luo
pois koko pitäjästä Olimme silloin
kolmetoistavuotiaita Minun oli tie-tysti
aluksi ikävä Ja Joskus myöhem-minkin
muistin kaipauksella
Niin kului yksitoista vuotta Istuin
sunnuntai Iltaa tuvan rappusilla ja
kuuntelin kuinka keväinen tuuli hu-misi
puitten latvoissa Mieleni tuli
niin apeaksi miksikä en tietänyt
itsekään Olin yksin vaikka minun ei
olisi tarvinnut olla sillä olinhan suu-ren
talon ainoa perillinen Talo aina-kin
veti kosijoita puoleensa mutta
min en kallistanut korvaani puhe-mieste- n
leperryksllle
Joku tuntui tulevan veräjästä koska
haka raksahtl Jo kuulin reippaita
askelelta mutta en taan noussut kat-somaan
kuka tulee Kn edes päätäni
kääntänyt askeleitten äänen lähes-tyessä
Hyvää iltaa! kuului viereltäni Kn
tuntenut tuota matalaa ääntä mutta
nostettuani silmäni hypähdin ylös ja
sanoin: Helkki! Min ja en vielä nyt-kään
viidenkymmenen tuoden peräs-tä
tiedl mitenkä minä olin Helkin
syleilyssä mutta siinä vaan olin ja
Heikki puristi minua niin lujasti kun
jos aikoisin lähteä karkuun
Ensi näkemisen tuottaman häm-mästyksen
jälkeen minua niin hävet
ti että juoksin suin päin kamariini Ja
aloin Itkeä tyhmyyttäni En saanut
montakaan mlnuttla olla yksin kun
Heikki tuli perässäni
Mitä sinä Malja-t-een- a Itket? Oletko
sinä lupautunut toiselle vai miksi it-ket?
Näenhän minä etti rakastat
minua et muuten olisi ollut elin
iloinen tulostani Mutta Joi sini ra-kastat
minua nila paljon kun minä
sinua niin me voitamme kalkki
Eihän minulla ketään ole mutta
kun en minä tietänyt että sinä tulet
niin käyttäydyin niin tyhmästi
Jos olisit tietänyt panssaroida itse-si
olisi meillä mennyt paljon pidem-pi
aika selvyyteen päästäksemme ei-kö
olisikin? — Nyt tunnemme toi-semme
kumpainenkin ja pääasia että
tunnemme itsemme eikö niin? Tule
tänne älä itke enää sanoi hän Ja
levitti käsivartensa ja minä olin tois-tamiseen
hänen syleilyssään ja sil-loin
astui isäni ovesta sisälle
Mitäs komediaa täällä pelataan!
sanoi hän Minä hyppäsin erilleen
mutta Heikki sai kätensä minun vyö-täisilleni
ja siltä pttäen hän astui
isäni Ja on pikku matkasta
iltaa! Minä olen sepän Heikki jonka sittenkään tulee mitään Siinä on
Isäntä lapsena tunsi minä kuolema välillä
päättänyt ottaa Malja-Ieenast- a itsel-leni
vaimon jos te isäntä ette pane
siihen estettä
Minkä Jumala on yhdistänyt älköön
sitä ihminen eroittako sanoi Isäni ja
pudisti meitä kumpaakin kädestä
Seurasi melkein sama kohtaus äi-tini
kanssa vähän myöhemmin Siu-natut
vanhukset! He tekivät
alun ntln suoraksi ja sileäksi
Heikki aikoi alkaa Isänsä ammatin
koska oll siihen opin käynyt mutta
vanhempani sanoivat että tulevalla
isännällä on talossakin työtä tarpeek-si
Juhannuksena meidät vihittiin van-hassa
Tammelan kirkossa Kalkki Ih-mettelivät
minun naimisiinmenoani
kun ei tiedetty sulhastakaan
ja me emme tehneet selkoa kuinka
pian välimme selvisi
Avioliitosta meillä oli tytär joka
on naimisissa Portaan kylässä Ja
kaksi poikaa joista toinen on kuol-lut
toinen asuu taloa
Kun olimme kuudenkymmenen ikäi-rl- ä
teimme kirjat että nuorin poika
saa talon sillä vanhin oll jo lähes
kaksikymmentä uotta ollut Ameri-kassa
Teimme kirjat Jossa määrättiin
eläkkeen suuruus hyvin tarkkaan
taikka emme luonnollisesti
lapseltamme ottaneet kun mitä tar-vitsimme
Luultavasti elimme liian kauan mi-niän
mielestä koska hän alkoi tulla
meille niin häijyksi Hän syytti että
me käytämme enempi viljaa Ja heiniä
ja puitakin kun mitä sopimuksessa
sanotaan Ja hän tahtoi että vastai-suudessa
on kalkki mitattava Ja pun-nittava
Turhaan me Ja Vihtori pu-huimme
järkeä hänen päähänsä Hä-nestä
kun paisunut niin mahtava
emäntä vaikka hän oll meidän pal-velustyttömme
Kyllä miniä myöhemmin huomasi
että oli väärässä vaikka el kehdan-nut
tunnustaa mutta huomasi kun
hän tuli paljon paremmaksi vallan-kin
silloin hän oli nolon näköinen
me sanoimme rae emme tarvitse
niin paljon Jyviä kun mitä kirjoihin
on merkattu saavat pitää loput itse
Ettekö sanonut että teiltä on toi-nen
poikanne ollut Amerikassa
kauan?
Kyllä sanoin Ja hänen poikansa on
tämä pikku Jussi Kun hän lähti Ame-rlka-an
oll pikku Jussi kahden viikon
vanha He eivät sopineet vaimonsa
kanssa ja niin Jussi lähti ja pikku
Jussi oli kahdeksan kuukauden vanha
kun hän tuotiin meille Hänen äitinsä
on talon tytär ja hän asuu Itsekin
taloa kun mtes
Kun pikku Jussi oli nuorempi sanoi
hän aina että hänestä tulee mies
lähtee hän Amerikaan ja hakee Isän-sä
ylös kysyäkseen että mitä pahaa
hän on Isälle tehnyt kun et Isä edes
kertakaan ole häntä kirjeellä muista
nut Aina me koetimme puhua ettei
hän lähtisi meidän eläessämme Ja
elin se asia lykkääntyi kunnes eräi-nä
sunnuntaina hän sanoi ennen
lähtöään: Mini en toivo
teidän kuolemaanne mini Taan toi- -
on että eläisitte terveenä vielä ensi
kesänä kun minä tulen Amerikasta
sillä minä olen päättänyt että tänä
syksynä lähden
Minä en usko Weil että sinä lah-d- et
sanoi Heikki 'Muuta hän el sano
nut ja minä en voinut puhua mitään
011 fcnnut nalmis"
vat kilpaa toistensa kanssa mutta
me Heikin kanssa emme puhuneet
mitään kumpikin kulki omissa aja-tuksissaan
Iltapäivällä sanoi Helkki:
Menemmekö kokemaaa pyydjkslä?
Ja me menimme Siellä vähän
salvat t)ötä Kottapäln sou-taessa
sanoi Helkki: En meinannut
puhua mutta sanon kumminkin
verkkaan eteen sanoi: Hyvää jt usko että Jussin
jo- -
Ja olenku en
elämäm-me
olevan
omalta
oll
kun
että
kun
kirkkoon
ajatuk-set
enää aamulla tarkkaan minkälainen
se uni oll joten en tiedä vuoro
on lähteä mutta niin paljon muistin
että kuoleman uni se oll
Olin vaiti olin tottunut siihen että
Heikin "peräsivät"
Kun päästiin kotllahdelle näin mi- -
Aukaise sinä ja lue se meille sa-noi- n
minä ja niin pikku Jussi luki:
Hyvät sukulaiset Ilmoitamme-- tä-ten
että Isamme Jussi Anttila kuoli
niljn työtoverinsa k—ssa kalvan-Mbf- i
21433 oireet heti kir-Jcltta- a
kun emme tietäneet teidän
isoitettanne löysimme vanhan Jou-lukortin
josta päisimme selville mis-täpäin
asitte Vaikka ei tarkempaa
osoitetta loytvnyt kirjoltamme tälli
Dsoltteella Jos Ke tulee pelille Meitä
_i kaksi tyttoj ja poika Kun saara
kirj
j me alat kuntoon voimme ensi ke- - takkavalkean ääressä Ihan
I vääni ehkä tulla teitä katsomaan ehta oikean avoimen takan edessä
isillä clemme aivan orpoja äitimme ' missä kolme taitavasti aseteltua koi
ruoll kaksi uotta sitten Sydämelli-set
tervei-e- t tuntemattomille Isovan-atmmillemxe- —
Dora Ella Ja Norma ja On
Semmoinen se oli luin sen syysilta Päivällä vielä
riln moneen keitaan
ulkca
iloisesti palaen
Ulkona kolkkoa
että opin sen lämmintä tukahdut- -
wimme puna paanun muuttua kklä aivankuin
Emme csanteet ja kuln maailman- -
sunnuntai 3l1" menokin Tämähän
muistanut
unet
Jo vucslkjmmentä pitäneet
kuolleena ja nyt vasta hän on
kuollut Nyt siis sinun matkastasi
mitään Ei tulekaan vastasi Jus-si
mutta etten mennjt jo vii
me sjksynä
Ebba
vuhalkoa heijastavat
valoa ja lämpöä huoneeseen
sataa on
kirje ensiinäinen
oll melkelmpä
l lavan lamnuma unia nayuaa voi--
hun ijoijja ihmis- -
kun ihmetellä Jussi eämakin aivan
m ku °enne lauloi-- 1 -- a on tultu koke- -
toista
et--
kenen
Emme
Istun
Ihana kaksi
häntä
el
tula
kadun
i
maan näinä mullistusten vuosina
Koko elämäni olen haaveillut ko-tia
missä kylminä syys- - ja talvi-iltoin- a
saisi istua mukavassa lepo-tuolissa
takavalkea n ääressä joku
I !~114MU 11 irt-- u ~tl -- 111 n
i Cllpa hyvä ettet mennyt olisit "'-)- - -- - a- i-kuten
Isäsi- - ukankudelma Olen kuvitellut loieut jrädl sille tielle Pa
j saavani istua siinä tyydyttävän vä- -
' Knhäi teki enhän minä Tlllaa voi- - jsyneenä ja antaa liekkien loihtia
' sl läksi Jättää Olemme nimittäin '"'eleeni unelmia haaveita
Kclkulan Tlldan kanssa päättäneet I Hm! Olimpa todellakin vähällä j- -
trjl keslrä mennä papin puheille j
haaveilla!
Kauan tu- - niittiin mitä tehdään vas-- Mutta sittenkin Sanovathan tak- -
tataanko Jussin lastei kirje mutta katulen liekkien voivan loihtia kai- -
sltei trumattlln että ovathan lie kenlaisia kuvia mitä sitten lolhtlne- -
' Trscln lapsia hekin kirjoitetaan Ja vatkaan niiden onnellisten mieliin
kerrotaan heille kaikki Ja kutsutaan kenellä on tilaisuus hetkeksi istah- -
i pikku Jussin häihin Ja niin tehtiin taa takkavalkean ääreen
Seuraavana Juhannuksena vihittiin ' Heitän uuden tuohisen halon tu- -
nä Jussin rannassa Ja kun laastiin JusM a kak mcikan ggk0a oll leen Tahdon nähdä millaisia kuvia
lähemmäksi heilutti hän Jotakin vai- - nala ell ei suostunut lähtemään liekit luovat minun sieluni silmiin
kosta kädessään (Tytöt vllpyliät koko kes!n Ja meistä eteen
Jo kantoi ääni: "Amerikan kirje samoin kun pikku Jussin äidistäkin Ulkona tuuli humisee vielä lehdes-sai- n
sen kirkolta" tuntui Ikävälle kun he lähtivät pois sä olevissa puissa ja vinkuu nurkts- -
Slinä nyt on se kuoleman tieto sa-- Muuta el minulla itseltäni ole lisät- - sa Ja sade lyö akkunoita vastaan
noi Heikki! tävää kun että suuren osan tästä hls-- Takassa tuohi sinne heittämässäni
Mikä kuoleman tieto? kysyi pikku toriasta oll kyläläiset ehtineet minul- - halossa kärähtäen leimahtaa pesän
Jussi le kertomaan aivan toisessa valossa täyttäviin liekkeihin Nämä heti tr- -
Se joka estää sinun matkasi sanoi mutta olen sen jo suureksi osaksi mottomasti ympäröivät koko halon
Heikki (unohtanut sillä niillä puheilla el le- - Ikäänkuin vimmatussa kamppailussa
Vaari laskee leikkiä ei minun mat- - pää sunnuntain pyhä tuntu eikä sun- - repiäkseen aivan sen sydämen
kaani tällaiset pienet kirjeet estä nuntaln rauha Katsoa tuijotan noihin liekkeihin
sanoi pikku Jussi Timmlnsissä sunnuntaina 1942 lukeaksenl niiden villistä leikistä Jo--
RUUAN PAISTAMINEN SÄHKÖÄ SÄÄSTÄEN
aJzhaaalk
xuiieA&a
Vapaa Sanalle
fKr '(miiaaaaaBflSEBBBaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaK
BTarararara' Vi 'BTjBTjBTjrcäBTjBTjBV'" VSjBTjBTjBTjBTjBTjBTjBTjBTjBTjBTaYaYjBl
BrarararaT " Ti ääiiiiiiiiy i taaV ihiiWMaBWawaBWaWMlSIf"JlliBBWaM -- iXm1 L bIbbV mkmsSBSIBKBim- -
¥?£ ' ' Is' 'J vftlJKk? JHHMttMSS-k&hiMttlilA- j
ph - v - dHHIHr -
" - "' tlKtSkSm
t v :-- m il :tÄfc"- - - "" m isiiiiiiiiiiiiBPisiiiiiiiiiiiiiiiHninHHJ
VlKll "'"isiiiiiHisisiiiiiiiiiiiiiiiiiiH
a ' #SX Vä SSSSSSSSSSSSSSSSSSBSSCBSISSSSSSSSSSSSSSSSSSKB 1BSSS
§siiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiihDIiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiM H IBSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSrSlSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSK xuhSSSSSSSSS
iHHHiKRHHiiiHHHiHiHHiHlH
VlUaltvaata kuvas niMUn mlUn ntakaa UrMtaan aiUn ttU UhkSI OtsutUn Kuva n otettu
mBaraalnavdlljeOljaratahlalaimuBkaiekftd MMrjeUltualBceaklHttfiatPatppOerttawqau uuh Jaja nAihpdplleln Upatliidnsi MdomwanllaCakkttrtaaSampaailsluattaavlaknu Mlttettlln Hmim uunlaoa UlaM tuttartfla Ja menolta Tilli Uvallt ahkeUynltn'omltjJat voivat
aasiaa Hnng
ean
Ukin Niissä näkyy vaa nlj
vaa ja xyisyttlvää
Tuolta sivupöydällä ÖWW dleivoastaa kouhujleulumama atalaSlelkainan vwi J
vain sumentavaUi lämpö Jj tj
uus nuKuiiavasti
Halko tikassa romahtaa J
alas leimahtaen taaj UmihekkJ
naaiosta äkkiä alkaa kuului
men vuoden aikana tutuksi
uuus-iimoittaja- n ääni Saan ij
sanoja sieltä täältä sillä olen aie]
unenpöpperössä Idän
teräskaupunkl katu kadulta
vihollisen laumat pakotttut
laamjniM amurassa ti'A
sa riehuvat tulipalot
Jen savupilvien etelässä & vät
Ja edelleen: Htlsinjnstä t taan suomalaisia Joukkoja
taan Äänisjärven tienoilla
mngrauin eteläpuolella upott
saK!5iiaifn veaenaiaisen vrj
Uin
IiaaiiiKKO Kieltäytyi td
Puristan tiukasti silmäni mpj
ja peitän korvani kisillinL - kolme vuotta tuo ääni on tola'
kauheita tapahtumia maaPmanl
ääriltä Niin kauheita ja nim jatl vasti että ne meihin täällä '
mällä pois silmlnnikemältl Ja
vlkuulemalta jo alkavat tjjIcu
melkein kuin Joku Jatkuvi Jinml vä radio-ohjel- ma Ja kuiterka
kalkki on niin hirvittävin todell
uutis-llmoittaj- an ääni taukd
mutta radio-ohjelm- a jatkuu -- 1
luu vienoa orkesterin soittoa r1
jotakin mainostusta sen peristi
leä tenori laulelee helliä lemoe
luja Takassa liekit iloisesti k
televat
Mutta eihän' Tuskastahan re 1
murtelevat! Kivun ja tuskan td
hän nuo kiemurtelevat kielet
Tuijotan niihin
Nyt näen kuvia takkatulessa
näkin
Näen vihan liekkien nuoleksel
pivän tätä meidän hulluksi kir
tä maailmaamme Aivan kuin
takassa raatavat tuota palani
ta
Näen mahtavat kaupusft
van Jälelle jääden vain kd
haamut
Näen Ikivanhat histomasj
kuuluisiksi tulleet kirkot Ja md
rakennukset melkein silmirJi?
sessä murskattavan mitättäTiks!
ralHLksl
Näen rauhalliset kodt missi '
tomat lapset huolettomina f
nukkuvat muutamassa !"
muuttuvan savuaviksi rume
tll#t#l tSmH vrrizen vällailhiS
kla säälimättömän vihan Jt n
vimmasta
~ __ L_ s niin nririiiiix 11111 Vjv—li-rJvri
i„ irn&iitB Tsulukko edessi 1
Ua määrättyjä pisteitä mertt
numeroita Noa el oie w- -j
hlmlllislä tunteita heritui- -
kettelee vain muutamia pr--
1 X —- - nrltfttll J fcV VH ÖMV— J
Kädessäni ollut ku- o- -
laattlalle _ _ 1 1 Kadiosia nuuiuu vr—saDi!"
loppusäveleet ja sitten — HT
lä! Ä
Tnvnna on lakannut saw--
tuuli on tauonnut Halot t"
vat palaneet neleiksi kauW"
liksl _
Kuuluu askeleiU OM "J--
renl tulee kouin ru— -
rynmansa kohuun—
kotlmienena M
Olen istunut takkarai
Tshekkoslovakialaiset
_ 0V1 ""ri1_Bia4T tU tykKituoiamoa -- aumui 5uia::-- - tiSsl
kli Joka tekee V™~'
maksi muutamien !—
keen