Vapaa Sana, March 11, 1944

              I
~' TL-- -- % ra :
T 'J i # '' v A x- -- - 1 WJV ""rifi
äfe vlt M1 ff
lO l _ f sr f i
-- F- J N
'j
Tapiolan tuulivllrlkukko joka oli
asunut talon pärclscllä katolla koh
ta puoli vuosisataa pilkisteli ute-liaana
Ikivanhan koivun latvan
välistä Tapiola oli aikanaan ra-kennettu
sellaisen
mäen kylkeen joten sen pel-lot
Ja niityt Joutuivat lepäämään
Ihan kuin talon Jalkojen Juureen
Ja Jos seisoi kirkkaana kesäpäi-vänä
takakuistin portailla niin
näki Tapiolan viljapellot Ja maat
Ihan Kilsklnkylän kirkolle saakka
Kilsklnjokl kiemurteli laaksossa
Iloisesti läikähdellen mennessään
Kesäisin se oli niin pieni Ja kuiva
että sitä voi loukkaamatta sen
arvoa kutsua Isonlalseksl puroksi
mutta annahan olla kun kevät
tuli niin tahtoi se peittää koko
viljavan Kilsklnkylän laakson tul-vavedellään
Kalaton se talsi olla
vaikka sanoivat että Tapiolan
Pöllö-Pekk- a sieltä aina kesäisin
veteli lihavia ahvenia Tapiolan
talon väkeen paitsi Pekkaa kuului
talon emäntä tyyni Ja maltillinen
Maria Jota koko kylän väki lap-sista
aikaisiin koruttomasti ta
kiintymyksellä kutsui vain Tapio-lan
Mummuksi Mummun vanhin
poika Eelis Joka oli
oleva piintynyt vanhapoi-ka
Ja tytär Kaarina Jonka ikä ai-nakin
oman muistini mukaan ai-na
pysytteli sinä
korvilla
Tapiolan Mummun puoliso oli Jo
nuorena tapaturmassa kuollut tuk-klmetsä- ssä
eikä Mummu löytänyt
toista kuolleen miehensä vcrolstc
Vaikka kyllä kuulin omalta Iso-äidilt- äni että el Tapiolan Mummul-ta
kosijoita puuttunut niitä tuli
toisilta paikkakunnilta asti Mut-ta
eivätpä vaan olleet Mummulle
mieleisiä En ole varma mutta us-kon
että yhtenä suurena syynä hä-nen
kosljolttensa hylkimiseen oli
Mummun nuorin Pöllö-Pek- ki
Luoja oli unhoittanut antaa Pekal
le kuuloaistin Ja puhekyvyn Ja
siltä sitten Johtui surkea nltrl
Pöllö-Pekk- a Elki Pekka ollut niin
kuin sanotain hullu tai mielipuoli
hän vain tyynesti eleli siellä Ikui-sessa
eikä hän
kuullut eikä voinut vastata Ihmis-ten
niin hyviin kuin pahoihin sa-noihin
Mutta uskon että hänen
älynsä oli paljon terävämpi kuin
Jonkun meidän kylän täyslalstisen
otaksuttu Järki Pekka oli perinyt
äidiltään tuon synnynnäisen lah-jan
rakkauden lähimmäisiinsä Ei
Mummu eikä Pekkakaan koskaan
nähneet mitään pahaa kenessä-kään
Ihmisessä olipa kyläläiset
vaikka mananneet heidät ihan pa- taluhiksi Eihän Pekka heidän ma-nauksla- an kuullut mutta hänen
vaistonsa poikkeuksetta tajusi hy-vän
Ja huonon Muistan vielä
kuinka Mummu meille lapsille tt-s- cln sanoi: "Älä koskaan tuomitse
ketään kalkkia puolla kuulemat-ta
Joudut itse tuomittavaksi" Toi-nen
hänen elämän filosofiansa oli:
"El yksikään sielu kulje elämän
polkua ihan yksin sillä sitä samaa
polkua kulkee monia muita Ja
mitä Itse teet noita kulkijoita koh
taan tulee samalla mitalla takai-sin
omaasi" Uskon että me muis-tamme
nuo Tapiokin Mummun sa-nat
elämämme loppuun astt
Sanotaan että kalkki teet Johta-vat
Roomaan Voi myöskin sanoa
että kalkki meidän kylän polut ja
tiet johtivat Tapiolaan
Tapiolan Mummu oli sellainen
koko kylän tukipylväs Hän oli
meille Ja kätilö-nä
Hän oli tukena ja apuna niin
häissä kuin Hän
auttoi rakastuneita mutta ujoja
nuoria löytämään toisensa Ja voin
totuudella sanoa myöskin että hän
auttoi meidän kirkon uutta ja ar-kaa
pastoria monen sunnuntai-saarnan
valmistamisessa Hän val-misteli
salvoja ja tippoja kylän
sairaille Ja tiedän että niistä el
hän koskaan perinyt maksua el
rikkailta eikä köyhiltäkään Hän
asetteli poikki menneitä käsiä Ja
Jalkoja ja aina ne kasvoivat yhtä
suorisi kuin ennenkin Sanottiin
että hän oli täysi
tar koulut käynyt Haaparannassa
Mummu oli näes kotoisin Jostain
Tornion puolelta mutta sitä ei ku-kaan
varmuudella voinut sanoa
Sieltä Tapiolan mummulta me
lapset saimme hyvänmakusla ys-käntlp- poja
Ja joitain toisenlaisia
lääkkeitä kurkkutautia varten
Niitä tiputettiin vanhalle puhtaal
le villasukalle Ja kun käärittiin
taulan ympäri niin kyllä se ar-motta
ajoi pois sairauden ja ki-vun
Sinne Tapiolaan me riiputim-me
sairaat kissat ja koiratkin ei-kä
mummu meitä koskaan ovelta
pois käännyttänyt Apua saivat
niin ihmiset kuin eläimetkin Tulee
tässä mieleeni kaunis kesäinen
pitkä sipeiltlkää koatiikkayläsmsäutta muoisntan tantcreeUe jälvät Ja
sen yhtä hyvin kuin eilisen päi-vän
Pieni tyttönen Juoksi kar-jakuj- aa
myöten Tapiolaan päin
tukka tuulessa hulmuten Yksi 11-kalsen-lalnen
kämmen pyjhkölsl
kyynelten Jättämiä Jälkiä melkein
yhtä likaiselta poskipäältä Toi-sessa
kädessä riippui hyvin väsy-neen
näköinen
Lyhvct ruskeat sääret kantoivat
tyttösen talon kuistille Ja siltä pir-tin
turvalliseen hämärään Lapsi
pysähtyi kynnykselle ja veti täysin
siemauksin pirtin ilmaa keuhkoi-hinsa
Mikähän Tapiolan mummun
pirtissä aina tuoksui niin salape-räisen
hyvältä Olivatkohan ne
nuo monelalset ruohot yrtit
mummu kuivaili pirtin orsilla
kaikenlaisten kipujen
Mummu istui Ikkunan pielessä
rukin ääressä Jalas kulki ylös ja
alas Ja rukki Pirtin Ikkuna
oli avoin Ja verhot hulmahtelivat
leppoisasti aivan kuin tahtia pi-täen
rukin surinalle Tyttösen pal-jaat
Jalat astelivat pehmoisestl
pirtin rantulsllla matoilla eikä
vanhus kuullut häntä ennenkuin
lapsi laski kätensä mummun käsi-varrelle
Rukki pysäytti surinansa
Ja ahkerat kädet vaipuivat hel-maan
"No Saarahan se on" Mummu
taputteli lapsosen takkuista tukkaa
Sitten hän näki pienet itkun tuh-ruiset
kasvot Jotka niin kovin sur-keina
katselivat mummua
"Oletko sinä taas loukannut it-seäsi?"
kysyi hän huolestuneena
Saara pudisti päätään: "Ei mut-ta
kun äiti antoi minulle tukkapöl-lö- ä
Ja kun Sirkan käsi tuli taas
pois Ja kun "
"No no asla kerrallaan"
Mummu katseli tyttöstä hymyil-len
mutta kysyvästi Saaran Iso-varvas
raaputteli maton reunaa
"Niin kun ensinnäkin Eino vetäisi
Sirkan käden pois ja sitten mc
kllvettlln navetan katelle a
mummu kuulkaa sieltä näkyy ihan
Isolle veräjälle saakka — sitten
Eino sanoi että minulla on sllmH
kuin vasikalla ja minä sanoin slllv
että sillä on silmät kuin kissalla
Ja sitten Eino pukkasi minua Ja
minä pukkasin Einoa ja se putosi
alas navetan katolta'"
Mummu oli suurella kllnnolla
seurannut Saaran sanatulvaa ja sa
Inol ihmeissään: "Navetan katolta
mutta eikö Einon Jalka men-nyt
poikki?"
I Saara katseli loukkaantuneen
näköisenä mummua Ja sanoi: "El
siltä mitään mennyt polkkL se pu-tosi
sinne isoon lantakasaan mikä
on navetan takana"
Tapiolan mummu sai ankaran
yskän kohtauksen Ja Saara ihmet-teli
Itseksensä että kylläpä mum-mulla
on paha yskä Ihan keskike-sällä
Mummu pyyhki silmänsä ne-näliinalla
Ja nenänsä Ja tuu-maili
että ehki olisi parasta men-nä
Miinan luokse keittiöön Pestä
kasvot Ja kädet Ja ehkä sieltä Mii-nan
kaapista löytyisi Jotain hy-vää
Ja el ollut sitä kertaa että
sieltä Jotain löytynyt Tuoret- -
ta vehnäleipää jossa oli kaaidc-mumm- aa
Ja ruskeita piparkakkuja
maidon kanssa Ja loppujen lopuk-si
mummu sitten ompeli Sirkan
poikki menneen Jäsenen takaisin
kiinni sen runkoon Ja Saara vaka-vana
lupasi oila enää koskaan kil-peäm- ättä
navetan katolle Jonka
lupauksen hän on pitänyt tähän
simainen eikä viimeinen kerta et
tä me lapset menimme mummulle
huolinemme Ja lähtiessämme
vanhasta kotimaasta tänn? Cana-daa- n
antoi hän minulle viimeisen
neuvonsa: "Käyttäydy sillä tavalla
että tuot kunniaa eikä häpeää
niin vanhalle kuin uudellekin koti-maallesi"
Ja se on yksi parhaita
neuvoja voi antaa kenelle
tahansa Sain Tapiolan mummulta
terveisiä Suomesta sukulaisien!
kirjeissä Mutta sitten tuli se sota
Ja se vei mummun pojat mennes- -
Pfivä Siltä jo Isään Sinne nohloElsdellsle taisPÖte11lÖu- -
Ja Jol-ta
surisi
yksi
niisti
eikö
mitä
Pekkakln Pöllö-Pekk- a oli yksi seu-tumme
parhaita tarkka-ampuj- ia
Ja tiedän varmasti että Pekka vei
mennessään monta vihollista en-nenkuin
hän itse antoi oman hen-kensä
Ja sitten vain joku kuukau-si
myöhemmin sain kirjeessä kuul-la
että Tapiolan mummu oli astu-nut
sen kapean rajan yli Joka e-roi- ttaa
kuoleman elämästä Ja ko
ko kylä oli häntä saattamassa
Kiiskin klrkkotarhaan viimeiseen
lepopaikkaan Mutta hänen hy-vyytensä
Ja vilpitön rehelllsyyteiv
sä Ja koruton elämän katsantonsa
elää aina niiden mielissä ja sydä
missä jotka hänet tunsivat tai ta
paslvat
Ajan aallot vierivät Ja peittävät
kaiken mennessään mutta sieltä
muistojen syvyydestä löytyy sei
laista Jolta el vie aika eikä vuodet
ne pysyvät siellä ohjeena Ja tien
viittana niin kauan kuin Ihminen
elää
Utellalsuu pikku lapsissa kehittyy
roin kymmenen elikon perästä syn-fylnls- en
Jälkeen
f it $'
Kolmou-A- m Tyttö
Kuvassa on kolmolA:n tyttÄ Lynn
UafgetU Tällaisen tittelin antoivat
hänelle Yhdysvaltain armeijan 144
tykkinataljoonan
rin miehistö Pojat sanovat etti Lynn
on "adorable amlabte and amorona"
joka kaiketi tuomeksi kolmelle a:lle
käännettyni merkitselsl lihlnni "Ai-nut
armahin aarteenL"
Kuvasta nähdUn katsomatta kun eräs oppilat
laskeutuu maahan lennoltaan lentokoneella Nämä
ilmakadetit joiden ohjelmaan kuuUu myöskin Hitolento ovat tule-vaisuuden
lentäjiä
(Jatkoa)
II
Muuttopähä oli aurinkoinen ja tyy-ni
mitä kaunein
Kenelläpä perunaa enaa lokakuun lop-pupuolella
olisi ollut maassa el aina-kaan
Lampelassa jossa lantut ja
turnipsitkin olirat Jo
kasoissaan Ukko arveli ettei täi-l:ine- n
muuttopäivä ollut kalkkein pa-las
sataa tlhrustella olisi pitänyt et-i- a
jäljet olisivat peittyneet Se olisi
tktänjt ilkkautta
— Ja höpslstä kanssa! Aina Ja joka
palkkaan sinun pitää solttaa niitä
verhoja taikojasi! Olisi kai se mieles-täsi
hyvinkin sopivaa että polsterlt
tyynyt Ja kalkki parempi tavara kas-tuisi
llkomäärakst
Mitäpä sophaa se ukon mielestä
semmoinenkaan parempi tällainen
rähä paljonkin parempi Mutta sai
kai hän omalla pihamaallaan sanoa
mitä ajatteli ja mitä vanhat olivat
sancneet ja ajatelleet Ei tämä mah-tanut
olla mikään
sapattlrlko
Tähän muori el iltMnt sanoa enää
mitään kantoi vain tolmekkaastl au-toon
patjoja tyynyjä ja
Tuommoinen hän oli Ja oli ol-lut
aina sllllnkarvat pystyssä tulipa
taloon hyvää tai pahaa poudalla tahi
sateella nytkin kohta kuukauden päi-vät
Mitä tlusklmisen Ja murrlttelun
aihetta tässäkin nyt oli? Vavypoika
päätee Isännäksi Ja tytär
emännäksi oikean alkuperäisen
Ja suuren perintötalon emännäksi
tällalen tönön tytär!
Kaskas pellavasäkki putosi ylhäältä
kuormasta äijän
lasittavaan naamatauluun Hänen aja-tustensa
johdannaiset katkesivat ei-kä
hän saanut niistä enää kiinni No
siltä el tullut mitään vahinkoa hänelle
elki muillekaan
Asioiden kulku ja jokin Mlkko sit-ten
sattunut äkkikäännös ei ollut hä
nenkään mieliinsä el sinne päinkään
Niinkuin tässä el koko joukolla jo
olisi eletty Ja hyvin vietä sittenkin
Pelto kasvoi Ja laajeni 'lospäln Ja
alaspäin jopa sisäänpäin sinne se
tasta kasvoikin sen vietävän tavalla?
garlfa joka viime suvena antoi tuskin
tnn)rln täyttä puhalsi seuraajana
keänä kaksi kolme hehtoa! No oli
kai siltä jonkin verran eroa
ruistynnyrillä Ja
vehnähehdolla mutta el niin-kään
paljoa kuin helposti olisi voinut
luulla Jos ruis oli ruokaisaa niin
vehnä oli sitä valkoisempaa
läpi ajettuna illankin hu-paisaa
Vanhan peltomaan rinta oli ehtymä-tön
kun vain sopivaan aikaan oikealla
tavalla osasi sitä heratta Poika osa-si
keväisin pinnalta syksyisin sy-remmi- ltä
juurilta Monilla välineillä
hin rletkamalta suven mittaan vanut
ti Ja vuosasl ja apu suoloja annettiin
niin paljon kuin suli No el kai leh-mi
sarvestaan lypsi maan rinta si
'IA il'-i"- ' ""VV" V'JTWJ'Wl"SrtSRH5
ir"rVK JJ
T l)fwfra % iAr y
M V
JloMOtcU-iUc- at Jlidz&nuAta
Ajan Aaltoja
korkeanpuolei-sen
viisissäkym-menissä
kahdenkymme-nenviiden
hiljaisuudessa
sairaanhoitajana
hautajaisissakin
sairaanhoitaja- -
Vapaa Sanalle
Kirj SAARA
nukenpahalnen
huojentaml-seksl- ?
Ilmatorjuntapatte
Liitolentoa Harjoitellaan Ahkerasti
k %
lentokouTutaisten
moottorittomalla
TESTAMENTTI
Kirjoittanut URHO KARHUMÄKI
perunankalvupälrä
inultapelttolsb-s- a
anteekslsaamaton
muuttopaUänä?
pellavasäkke-Jää- h
täysivaltai-seksi
köyttämättömästä
vanhan-aikaisella
nykyaikai-sella
räättl-myllyiss- ä
__ r !M"V y L vyJ n r A
täkin vähemmin Mutta minäkö näitä
nyt kuopimaan ja suolalientään van
ha' valvoja nähnyt mies? Tänne Jää-täst- ä
pojastakaan et lelä vuosikau-siin
ole apua hänellä kun on koulut
jos mitki kansalaiskasvatukset Mikä
pannahlnen pani senkään herastuo-marin
keskenaikojaan kuolemaan!
— Heittäkää köydenpäätä tänne!
Siinä hävisi ukolta taas hyvä aja- -
tuksentynkä kuin tina tuhkaan Kuor-man
harjalla uuhalleva vavypoika sat
kbydenpään automies köyttell Ja kl-ilst- ell
alhaalla Riittipä hänen kär-ryssään
köyttä Säästeliääni käyt-tae- n
silli olisi vannehtlnut kolme
tukklkuoimaa Vanha mies siirtyi pl-haUve- lle
pani tupakaksi ja katseli
Muori ilnmtyl rapulle
— Sielläkö sinä kuin nalli kalliolla!
Eliö työtä ole enää?
— El! Se on nyt topissa kerta
kaikkiaan
Nuoret miehet nauroivat Ja köytte-itu- t
ptkkunuorllla kopisevaa peitettä
Sen HlnaölJyllä kovetettu pinta kes-täisi
vettä ja lunta mitä ikinä tai-vaasta
satalslktn taikka Juuri tah-kottuja
veitsen teriä! Ja sitten paine-taan
varpaalla lusikan päälle ja aje-taan
s ottamatta juottamatta kaksi-kymmentä
penikulmaa tuuli tahi sa-toi!
Tuihaan kuluu mokoman hevo-sen
kärryissä kaunis syksyinen päivä!
Ukko ajatteli näitä puoliääneen Ja
painui Jälleen omiin mietteisiinsä
'kunnes tytär tuli kädestä ottaen ny-käisemään
lähtökahvllle Tuvan pöy-dässä
oli valkoinen liina ja leipäko-rissa
oman pellon vehnäpullaa Aurin
ko paistoi kahdesta Ikkunasta Ja le-vitteli
lattialle lämpöislmplä liinojan-sa
Mutta muorin kasvot olivat k)l-m- ät
kuin jää On sillä luonto vähän
multa erinomalsempt on tuon meidän
muorin luonto! ajatteli ukko itsek-seen
Muori ei olisi joutanutkaan sure
maan tilli hänellä oli lähtijöiden
tuoksi vielä monta huolta ja murhet-ta
Hiljakkoin ensimmäisen vuotensa
tättänyt pikku Elsa oli huolellisesti
käärittävä villaisiin nuttuihin Ja saa-lllilnolh- ln
Matka oli pitkä eikä syk-syiseen
säähän ollut liikoja luotta-mista
Vielä punainen pelttohuopa ja
korvatyyny Riittävätkö ne? Entä
eväät maitopullo ja voileipä paketti!
Joko ne nyt tarmastl olivat käsilau-kussa?
Ja miten oli housujen laita?
Kahdetktn olisi pitänyt varata
— Joo se on tuo pikkuinen tyttö-lapsi
outo kapine poudallakin se on
märkä Ja ellei
— Xli hölpötä!
Tämi oli merkillinen pälvi Ettei
mies kertaakaan saanut viedi perille
omassa talossaan omassa paissaan
kypsynyttä ajatusta el tätikään silli
se oli menoa jo Kuljettaja hyristell
konettansa ja ajeli hiljalleen portille
jossa ihmiset vasta asettuivat
Muori käveli edelli lasta kantaen
Ittinen kannoillaan seurasivat kislk--
3I&rvr~
Afe jZZ -
käin pojat Veikko ja Mu v - saanut koulustansa tän vuoksi Hän oli j3ouP--ma uoBrinMm nen neljäätoista vuntf
mietteliäs poika Ke eiraamä T
manumeroista oli matluaa lhs Vyekikskion-väelä-in huJooltaparinSauuvrueosttaonaikäpeUroyn
Ja luonteen eroavaisuudesta huolia otamvaeisliepsutoi letmlonlkiävvaut oakisnia spoiapnineteatpjeri va eroamisen murhe oli nolemsj
puolin syvä ja vilpitön Ainoana tn
Pilkkuna oli pimeä jo un-i- ka j0 ujäuldleeesnsa tkavoadtitsaaisiinsiltavartl aoslalukto vletS varmaa tietoa Maltohuon n nurkiU
ujauttl Matti plkkuvc cnsa port salavihkaa pienen puuU vjsen SiL oli oikeat nahkaiset korvat Jmhljti
narja ja valkoinen häntä Salalsesn
Matti oli valmistellut sitä kahden ra-kon
aikana Joka ainoa il'a Veikkj ctti veljensä käteen kiinni Ja kd
kutteli korvaan
— Kun minä tulen isoksi mieheksi
niin rakennan sinulle lentokone
semmoisen Joka porisee Ja leräi
lammen ylitse
Ukko asteli käsilaukkua kan'ii
polkien perässä Elsa Ja Yrjö Jaljtsv-päti- ä
vllvästellen Askel askelelta jät
koti kaunis ja kallis Elsalle tlä
murheellisen rakas Hän pysähteU
katseli taakseen Ja vavahteli Yrji
siirtyi lähemmäksi häntä tuki ja hoi'
valli eteenpäin molemmin Läia
Port lila he kääntyivät vielä katso
maan Aurinko paistoi heleästi pd
loille Ja lampllaaksoon ehkäpä jstd
samalta kohdalta kuin e aänä tfit
päivänä seitsemän vuotta aikaise-mmin
Pienen vlljelysaukeaman nlitn
ja vlhurilalnelssa värähtelevän las-inen
muodot Ja pohjavärit olivat myöi
suunnilleen samat mustaa kynnösti
tuskeaa sänkeä syjsvlljan sanCli
ensi kesän toukojen väkevä vlhreyi
Lampi Ja lammen hyllyvä uokun'i
cli tällablua päivinä arvoitus Num
läikähtell sateenkaaren kaikkia ti-rej- ä
eri vivahduksiakin aln värles
mestari olisi pystynyt nr todistaa
erottamaan eikä hankaan ililatt
niajtt
Muuttokuorma seisoi ticlli edeEi-käynee- t
saattajat Ja saatettavat Jo
kuoiman vieressä
— Tulkaa pian! kiiruhti Veikko
huomaamatta että hän sillä taroli
vain Joudutti eroa Jota el olisi lu-ekaan
halunnut Vlivästelljit katsoivat
vielä kerran silmäsivät toislaankta Ji
kääntyivät nopeasti
Yrjö oli viime kesänä uudUtanat
vanhentuneen ajokorttln-- a tapit-matt- a
sitä ennen kuin n Auto-nkuljettaja
sai kalvauf ia keskeU
kuormaa vaatepussien vj "H ja M-JettaJa- n
koppiin jäi rt avästi tö
varakuljettajalle Ja hänen matkaa:
lähtevälle perheelleen Pikku Da
Istutettiin pelttojensa keskflle 114
syliin Veikko pääsi aulin v
kuljetu-jalsä- n
keskelle Siitä pl mainiosti
mnlpmmln käsin hVDei 10
slen valvonnassa olevaa
Jopa varovasti kurkotta'
rää keskellä houkutteleva
nappiakin
Viimeiset hyvästit oli sa
jUpvörai
K
-- iltorre
j Yrj
käytti Jo konetta Ja Veikk
innoissaan pyörää huomaama
totlli j(~n—iin Vntseli hanti i'
murheellisena Muori niuu ceu~"
Ja huiskutteli pontevasti toisella l
dellään Ukko seisoi hajasaana
sunnaplt auki Hän hulkutteU oo-Jemml-lla
käsillään karvaiset n£
sa juonteet Itkun ja nau:ua
mailla „
Jo oli koneessa sekä vimaa
lämmintä Kuljettajakin "Ikate"'
kealla kädellään plenemp ™TZ
vasta äidin tempalsemana Hr"
Hyvästi! Menestykää' Voka kT™
Kuorman kuljetus hyvä -
liikennöidyllä tiellä oli hdpp
leikkii se oli tmiM suorastaan
rattuna esimerkiksi syyskyntöön
laisella auralla Jonka vannasta s
el ollut käsitellyt kymmeneen
teen Niemelin vanha kclij
toValu oli sentään pii: J"£
Sepällä oli kiire auralU et
tori oli saanut uuden auran J
tinyt silti jo monta sarka --
Mies oli piissrt vanhoihin tt
tvaoinsesta!" kKuuteunletteko usenit"o~n-i-a— &
huu! Joko huomaatte miki ro
uudella ja vanhalla! yoi Kuuaauaen w™ — Jjlcf4
tain taoaötunux '"- -
knolema isinninvaihio
-- alla
utti
enU
nyt
nan
ja ew--