0085a |
Previous | 6 of 8 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
I ~' TL-- -- % ra : T 'J i # '' v A x- -- - 1 WJV ""rifi äfe vlt M1 ff lO l _ f sr f i -- F- J N 'j Tapiolan tuulivllrlkukko joka oli asunut talon pärclscllä katolla koh ta puoli vuosisataa pilkisteli ute-liaana Ikivanhan koivun latvan välistä Tapiola oli aikanaan ra-kennettu sellaisen mäen kylkeen joten sen pel-lot Ja niityt Joutuivat lepäämään Ihan kuin talon Jalkojen Juureen Ja Jos seisoi kirkkaana kesäpäi-vänä takakuistin portailla niin näki Tapiolan viljapellot Ja maat Ihan Kilsklnkylän kirkolle saakka Kilsklnjokl kiemurteli laaksossa Iloisesti läikähdellen mennessään Kesäisin se oli niin pieni Ja kuiva että sitä voi loukkaamatta sen arvoa kutsua Isonlalseksl puroksi mutta annahan olla kun kevät tuli niin tahtoi se peittää koko viljavan Kilsklnkylän laakson tul-vavedellään Kalaton se talsi olla vaikka sanoivat että Tapiolan Pöllö-Pekk- a sieltä aina kesäisin veteli lihavia ahvenia Tapiolan talon väkeen paitsi Pekkaa kuului talon emäntä tyyni Ja maltillinen Maria Jota koko kylän väki lap-sista aikaisiin koruttomasti ta kiintymyksellä kutsui vain Tapio-lan Mummuksi Mummun vanhin poika Eelis Joka oli oleva piintynyt vanhapoi-ka Ja tytär Kaarina Jonka ikä ai-nakin oman muistini mukaan ai-na pysytteli sinä korvilla Tapiolan Mummun puoliso oli Jo nuorena tapaturmassa kuollut tuk-klmetsä- ssä eikä Mummu löytänyt toista kuolleen miehensä vcrolstc Vaikka kyllä kuulin omalta Iso-äidilt- äni että el Tapiolan Mummul-ta kosijoita puuttunut niitä tuli toisilta paikkakunnilta asti Mut-ta eivätpä vaan olleet Mummulle mieleisiä En ole varma mutta us-kon että yhtenä suurena syynä hä-nen kosljolttensa hylkimiseen oli Mummun nuorin Pöllö-Pek- ki Luoja oli unhoittanut antaa Pekal le kuuloaistin Ja puhekyvyn Ja siltä sitten Johtui surkea nltrl Pöllö-Pekk- a Elki Pekka ollut niin kuin sanotain hullu tai mielipuoli hän vain tyynesti eleli siellä Ikui-sessa eikä hän kuullut eikä voinut vastata Ihmis-ten niin hyviin kuin pahoihin sa-noihin Mutta uskon että hänen älynsä oli paljon terävämpi kuin Jonkun meidän kylän täyslalstisen otaksuttu Järki Pekka oli perinyt äidiltään tuon synnynnäisen lah-jan rakkauden lähimmäisiinsä Ei Mummu eikä Pekkakaan koskaan nähneet mitään pahaa kenessä-kään Ihmisessä olipa kyläläiset vaikka mananneet heidät ihan pa- taluhiksi Eihän Pekka heidän ma-nauksla- an kuullut mutta hänen vaistonsa poikkeuksetta tajusi hy-vän Ja huonon Muistan vielä kuinka Mummu meille lapsille tt-s- cln sanoi: "Älä koskaan tuomitse ketään kalkkia puolla kuulemat-ta Joudut itse tuomittavaksi" Toi-nen hänen elämän filosofiansa oli: "El yksikään sielu kulje elämän polkua ihan yksin sillä sitä samaa polkua kulkee monia muita Ja mitä Itse teet noita kulkijoita koh taan tulee samalla mitalla takai-sin omaasi" Uskon että me muis-tamme nuo Tapiokin Mummun sa-nat elämämme loppuun astt Sanotaan että kalkki teet Johta-vat Roomaan Voi myöskin sanoa että kalkki meidän kylän polut ja tiet johtivat Tapiolaan Tapiolan Mummu oli sellainen koko kylän tukipylväs Hän oli meille Ja kätilö-nä Hän oli tukena ja apuna niin häissä kuin Hän auttoi rakastuneita mutta ujoja nuoria löytämään toisensa Ja voin totuudella sanoa myöskin että hän auttoi meidän kirkon uutta ja ar-kaa pastoria monen sunnuntai-saarnan valmistamisessa Hän val-misteli salvoja ja tippoja kylän sairaille Ja tiedän että niistä el hän koskaan perinyt maksua el rikkailta eikä köyhiltäkään Hän asetteli poikki menneitä käsiä Ja Jalkoja ja aina ne kasvoivat yhtä suorisi kuin ennenkin Sanottiin että hän oli täysi tar koulut käynyt Haaparannassa Mummu oli näes kotoisin Jostain Tornion puolelta mutta sitä ei ku-kaan varmuudella voinut sanoa Sieltä Tapiolan mummulta me lapset saimme hyvänmakusla ys-käntlp- poja Ja joitain toisenlaisia lääkkeitä kurkkutautia varten Niitä tiputettiin vanhalle puhtaal le villasukalle Ja kun käärittiin taulan ympäri niin kyllä se ar-motta ajoi pois sairauden ja ki-vun Sinne Tapiolaan me riiputim-me sairaat kissat ja koiratkin ei-kä mummu meitä koskaan ovelta pois käännyttänyt Apua saivat niin ihmiset kuin eläimetkin Tulee tässä mieleeni kaunis kesäinen pitkä sipeiltlkää koatiikkayläsmsäutta muoisntan tantcreeUe jälvät Ja sen yhtä hyvin kuin eilisen päi-vän Pieni tyttönen Juoksi kar-jakuj- aa myöten Tapiolaan päin tukka tuulessa hulmuten Yksi 11-kalsen-lalnen kämmen pyjhkölsl kyynelten Jättämiä Jälkiä melkein yhtä likaiselta poskipäältä Toi-sessa kädessä riippui hyvin väsy-neen näköinen Lyhvct ruskeat sääret kantoivat tyttösen talon kuistille Ja siltä pir-tin turvalliseen hämärään Lapsi pysähtyi kynnykselle ja veti täysin siemauksin pirtin ilmaa keuhkoi-hinsa Mikähän Tapiolan mummun pirtissä aina tuoksui niin salape-räisen hyvältä Olivatkohan ne nuo monelalset ruohot yrtit mummu kuivaili pirtin orsilla kaikenlaisten kipujen Mummu istui Ikkunan pielessä rukin ääressä Jalas kulki ylös ja alas Ja rukki Pirtin Ikkuna oli avoin Ja verhot hulmahtelivat leppoisasti aivan kuin tahtia pi-täen rukin surinalle Tyttösen pal-jaat Jalat astelivat pehmoisestl pirtin rantulsllla matoilla eikä vanhus kuullut häntä ennenkuin lapsi laski kätensä mummun käsi-varrelle Rukki pysäytti surinansa Ja ahkerat kädet vaipuivat hel-maan "No Saarahan se on" Mummu taputteli lapsosen takkuista tukkaa Sitten hän näki pienet itkun tuh-ruiset kasvot Jotka niin kovin sur-keina katselivat mummua "Oletko sinä taas loukannut it-seäsi?" kysyi hän huolestuneena Saara pudisti päätään: "Ei mut-ta kun äiti antoi minulle tukkapöl-lö- ä Ja kun Sirkan käsi tuli taas pois Ja kun " "No no asla kerrallaan" Mummu katseli tyttöstä hymyil-len mutta kysyvästi Saaran Iso-varvas raaputteli maton reunaa "Niin kun ensinnäkin Eino vetäisi Sirkan käden pois ja sitten mc kllvettlln navetan katelle a mummu kuulkaa sieltä näkyy ihan Isolle veräjälle saakka — sitten Eino sanoi että minulla on sllmH kuin vasikalla ja minä sanoin slllv että sillä on silmät kuin kissalla Ja sitten Eino pukkasi minua Ja minä pukkasin Einoa ja se putosi alas navetan katolta'" Mummu oli suurella kllnnolla seurannut Saaran sanatulvaa ja sa Inol ihmeissään: "Navetan katolta mutta eikö Einon Jalka men-nyt poikki?" I Saara katseli loukkaantuneen näköisenä mummua Ja sanoi: "El siltä mitään mennyt polkkL se pu-tosi sinne isoon lantakasaan mikä on navetan takana" Tapiolan mummu sai ankaran yskän kohtauksen Ja Saara ihmet-teli Itseksensä että kylläpä mum-mulla on paha yskä Ihan keskike-sällä Mummu pyyhki silmänsä ne-näliinalla Ja nenänsä Ja tuu-maili että ehki olisi parasta men-nä Miinan luokse keittiöön Pestä kasvot Ja kädet Ja ehkä sieltä Mii-nan kaapista löytyisi Jotain hy-vää Ja el ollut sitä kertaa että sieltä Jotain löytynyt Tuoret- - ta vehnäleipää jossa oli kaaidc-mumm- aa Ja ruskeita piparkakkuja maidon kanssa Ja loppujen lopuk-si mummu sitten ompeli Sirkan poikki menneen Jäsenen takaisin kiinni sen runkoon Ja Saara vaka-vana lupasi oila enää koskaan kil-peäm- ättä navetan katolle Jonka lupauksen hän on pitänyt tähän simainen eikä viimeinen kerta et tä me lapset menimme mummulle huolinemme Ja lähtiessämme vanhasta kotimaasta tänn? Cana-daa- n antoi hän minulle viimeisen neuvonsa: "Käyttäydy sillä tavalla että tuot kunniaa eikä häpeää niin vanhalle kuin uudellekin koti-maallesi" Ja se on yksi parhaita neuvoja voi antaa kenelle tahansa Sain Tapiolan mummulta terveisiä Suomesta sukulaisien! kirjeissä Mutta sitten tuli se sota Ja se vei mummun pojat mennes- - Pfivä Siltä jo Isään Sinne nohloElsdellsle taisPÖte11lÖu- - Ja Jol-ta surisi yksi niisti eikö mitä Pekkakln Pöllö-Pekk- a oli yksi seu-tumme parhaita tarkka-ampuj- ia Ja tiedän varmasti että Pekka vei mennessään monta vihollista en-nenkuin hän itse antoi oman hen-kensä Ja sitten vain joku kuukau-si myöhemmin sain kirjeessä kuul-la että Tapiolan mummu oli astu-nut sen kapean rajan yli Joka e-roi- ttaa kuoleman elämästä Ja ko ko kylä oli häntä saattamassa Kiiskin klrkkotarhaan viimeiseen lepopaikkaan Mutta hänen hy-vyytensä Ja vilpitön rehelllsyyteiv sä Ja koruton elämän katsantonsa elää aina niiden mielissä ja sydä missä jotka hänet tunsivat tai ta paslvat Ajan aallot vierivät Ja peittävät kaiken mennessään mutta sieltä muistojen syvyydestä löytyy sei laista Jolta el vie aika eikä vuodet ne pysyvät siellä ohjeena Ja tien viittana niin kauan kuin Ihminen elää Utellalsuu pikku lapsissa kehittyy roin kymmenen elikon perästä syn-fylnls- en Jälkeen f it $' Kolmou-A- m Tyttö Kuvassa on kolmolA:n tyttÄ Lynn UafgetU Tällaisen tittelin antoivat hänelle Yhdysvaltain armeijan 144 tykkinataljoonan rin miehistö Pojat sanovat etti Lynn on "adorable amlabte and amorona" joka kaiketi tuomeksi kolmelle a:lle käännettyni merkitselsl lihlnni "Ai-nut armahin aarteenL" Kuvasta nähdUn katsomatta kun eräs oppilat laskeutuu maahan lennoltaan lentokoneella Nämä ilmakadetit joiden ohjelmaan kuuUu myöskin Hitolento ovat tule-vaisuuden lentäjiä (Jatkoa) II Muuttopähä oli aurinkoinen ja tyy-ni mitä kaunein Kenelläpä perunaa enaa lokakuun lop-pupuolella olisi ollut maassa el aina-kaan Lampelassa jossa lantut ja turnipsitkin olirat Jo kasoissaan Ukko arveli ettei täi-l:ine- n muuttopäivä ollut kalkkein pa-las sataa tlhrustella olisi pitänyt et-i- a jäljet olisivat peittyneet Se olisi tktänjt ilkkautta — Ja höpslstä kanssa! Aina Ja joka palkkaan sinun pitää solttaa niitä verhoja taikojasi! Olisi kai se mieles-täsi hyvinkin sopivaa että polsterlt tyynyt Ja kalkki parempi tavara kas-tuisi llkomäärakst Mitäpä sophaa se ukon mielestä semmoinenkaan parempi tällainen rähä paljonkin parempi Mutta sai kai hän omalla pihamaallaan sanoa mitä ajatteli ja mitä vanhat olivat sancneet ja ajatelleet Ei tämä mah-tanut olla mikään sapattlrlko Tähän muori el iltMnt sanoa enää mitään kantoi vain tolmekkaastl au-toon patjoja tyynyjä ja Tuommoinen hän oli Ja oli ol-lut aina sllllnkarvat pystyssä tulipa taloon hyvää tai pahaa poudalla tahi sateella nytkin kohta kuukauden päi-vät Mitä tlusklmisen Ja murrlttelun aihetta tässäkin nyt oli? Vavypoika päätee Isännäksi Ja tytär emännäksi oikean alkuperäisen Ja suuren perintötalon emännäksi tällalen tönön tytär! Kaskas pellavasäkki putosi ylhäältä kuormasta äijän lasittavaan naamatauluun Hänen aja-tustensa johdannaiset katkesivat ei-kä hän saanut niistä enää kiinni No siltä el tullut mitään vahinkoa hänelle elki muillekaan Asioiden kulku ja jokin Mlkko sit-ten sattunut äkkikäännös ei ollut hä nenkään mieliinsä el sinne päinkään Niinkuin tässä el koko joukolla jo olisi eletty Ja hyvin vietä sittenkin Pelto kasvoi Ja laajeni 'lospäln Ja alaspäin jopa sisäänpäin sinne se tasta kasvoikin sen vietävän tavalla? garlfa joka viime suvena antoi tuskin tnn)rln täyttä puhalsi seuraajana keänä kaksi kolme hehtoa! No oli kai siltä jonkin verran eroa ruistynnyrillä Ja vehnähehdolla mutta el niin-kään paljoa kuin helposti olisi voinut luulla Jos ruis oli ruokaisaa niin vehnä oli sitä valkoisempaa läpi ajettuna illankin hu-paisaa Vanhan peltomaan rinta oli ehtymä-tön kun vain sopivaan aikaan oikealla tavalla osasi sitä heratta Poika osa-si keväisin pinnalta syksyisin sy-remmi- ltä juurilta Monilla välineillä hin rletkamalta suven mittaan vanut ti Ja vuosasl ja apu suoloja annettiin niin paljon kuin suli No el kai leh-mi sarvestaan lypsi maan rinta si 'IA il'-i"- ' ""VV" V'JTWJ'Wl"SrtSRH5 ir"rVK JJ T l)fwfra % iAr y M V JloMOtcU-iUc- at Jlidz&nuAta Ajan Aaltoja korkeanpuolei-sen viisissäkym-menissä kahdenkymme-nenviiden hiljaisuudessa sairaanhoitajana hautajaisissakin sairaanhoitaja- - Vapaa Sanalle Kirj SAARA nukenpahalnen huojentaml-seksl- ? Ilmatorjuntapatte Liitolentoa Harjoitellaan Ahkerasti k % lentokouTutaisten moottorittomalla TESTAMENTTI Kirjoittanut URHO KARHUMÄKI perunankalvupälrä inultapelttolsb-s- a anteekslsaamaton muuttopaUänä? pellavasäkke-Jää- h täysivaltai-seksi köyttämättömästä vanhan-aikaisella nykyaikai-sella räättl-myllyiss- ä __ r !M"V y L vyJ n r A täkin vähemmin Mutta minäkö näitä nyt kuopimaan ja suolalientään van ha' valvoja nähnyt mies? Tänne Jää-täst- ä pojastakaan et lelä vuosikau-siin ole apua hänellä kun on koulut jos mitki kansalaiskasvatukset Mikä pannahlnen pani senkään herastuo-marin keskenaikojaan kuolemaan! — Heittäkää köydenpäätä tänne! Siinä hävisi ukolta taas hyvä aja- - tuksentynkä kuin tina tuhkaan Kuor-man harjalla uuhalleva vavypoika sat kbydenpään automies köyttell Ja kl-ilst- ell alhaalla Riittipä hänen kär-ryssään köyttä Säästeliääni käyt-tae- n silli olisi vannehtlnut kolme tukklkuoimaa Vanha mies siirtyi pl-haUve- lle pani tupakaksi ja katseli Muori ilnmtyl rapulle — Sielläkö sinä kuin nalli kalliolla! Eliö työtä ole enää? — El! Se on nyt topissa kerta kaikkiaan Nuoret miehet nauroivat Ja köytte-itu- t ptkkunuorllla kopisevaa peitettä Sen HlnaölJyllä kovetettu pinta kes-täisi vettä ja lunta mitä ikinä tai-vaasta satalslktn taikka Juuri tah-kottuja veitsen teriä! Ja sitten paine-taan varpaalla lusikan päälle ja aje-taan s ottamatta juottamatta kaksi-kymmentä penikulmaa tuuli tahi sa-toi! Tuihaan kuluu mokoman hevo-sen kärryissä kaunis syksyinen päivä! Ukko ajatteli näitä puoliääneen Ja painui Jälleen omiin mietteisiinsä 'kunnes tytär tuli kädestä ottaen ny-käisemään lähtökahvllle Tuvan pöy-dässä oli valkoinen liina ja leipäko-rissa oman pellon vehnäpullaa Aurin ko paistoi kahdesta Ikkunasta Ja le-vitteli lattialle lämpöislmplä liinojan-sa Mutta muorin kasvot olivat k)l-m- ät kuin jää On sillä luonto vähän multa erinomalsempt on tuon meidän muorin luonto! ajatteli ukko itsek-seen Muori ei olisi joutanutkaan sure maan tilli hänellä oli lähtijöiden tuoksi vielä monta huolta ja murhet-ta Hiljakkoin ensimmäisen vuotensa tättänyt pikku Elsa oli huolellisesti käärittävä villaisiin nuttuihin Ja saa-lllilnolh- ln Matka oli pitkä eikä syk-syiseen säähän ollut liikoja luotta-mista Vielä punainen pelttohuopa ja korvatyyny Riittävätkö ne? Entä eväät maitopullo ja voileipä paketti! Joko ne nyt tarmastl olivat käsilau-kussa? Ja miten oli housujen laita? Kahdetktn olisi pitänyt varata — Joo se on tuo pikkuinen tyttö-lapsi outo kapine poudallakin se on märkä Ja ellei — Xli hölpötä! Tämi oli merkillinen pälvi Ettei mies kertaakaan saanut viedi perille omassa talossaan omassa paissaan kypsynyttä ajatusta el tätikään silli se oli menoa jo Kuljettaja hyristell konettansa ja ajeli hiljalleen portille jossa ihmiset vasta asettuivat Muori käveli edelli lasta kantaen Ittinen kannoillaan seurasivat kislk-- 3I&rvr~ Afe jZZ - käin pojat Veikko ja Mu v - saanut koulustansa tän vuoksi Hän oli j3ouP--ma uoBrinMm nen neljäätoista vuntf mietteliäs poika Ke eiraamä T manumeroista oli matluaa lhs Vyekikskion-väelä-in huJooltaparinSauuvrueosttaonaikäpeUroyn Ja luonteen eroavaisuudesta huolia otamvaeisliepsutoi letmlonlkiävvaut oakisnia spoiapnineteatpjeri va eroamisen murhe oli nolemsj puolin syvä ja vilpitön Ainoana tn Pilkkuna oli pimeä jo un-i- ka j0 ujäuldleeesnsa tkavoadtitsaaisiinsiltavartl aoslalukto vletS varmaa tietoa Maltohuon n nurkiU ujauttl Matti plkkuvc cnsa port salavihkaa pienen puuU vjsen SiL oli oikeat nahkaiset korvat Jmhljti narja ja valkoinen häntä Salalsesn Matti oli valmistellut sitä kahden ra-kon aikana Joka ainoa il'a Veikkj ctti veljensä käteen kiinni Ja kd kutteli korvaan — Kun minä tulen isoksi mieheksi niin rakennan sinulle lentokone semmoisen Joka porisee Ja leräi lammen ylitse Ukko asteli käsilaukkua kan'ii polkien perässä Elsa Ja Yrjö Jaljtsv-päti- ä vllvästellen Askel askelelta jät koti kaunis ja kallis Elsalle tlä murheellisen rakas Hän pysähteU katseli taakseen Ja vavahteli Yrji siirtyi lähemmäksi häntä tuki ja hoi' valli eteenpäin molemmin Läia Port lila he kääntyivät vielä katso maan Aurinko paistoi heleästi pd loille Ja lampllaaksoon ehkäpä jstd samalta kohdalta kuin e aänä tfit päivänä seitsemän vuotta aikaise-mmin Pienen vlljelysaukeaman nlitn ja vlhurilalnelssa värähtelevän las-inen muodot Ja pohjavärit olivat myöi suunnilleen samat mustaa kynnösti tuskeaa sänkeä syjsvlljan sanCli ensi kesän toukojen väkevä vlhreyi Lampi Ja lammen hyllyvä uokun'i cli tällablua päivinä arvoitus Num läikähtell sateenkaaren kaikkia ti-rej- ä eri vivahduksiakin aln värles mestari olisi pystynyt nr todistaa erottamaan eikä hankaan ililatt niajtt Muuttokuorma seisoi ticlli edeEi-käynee- t saattajat Ja saatettavat Jo kuoiman vieressä — Tulkaa pian! kiiruhti Veikko huomaamatta että hän sillä taroli vain Joudutti eroa Jota el olisi lu-ekaan halunnut Vlivästelljit katsoivat vielä kerran silmäsivät toislaankta Ji kääntyivät nopeasti Yrjö oli viime kesänä uudUtanat vanhentuneen ajokorttln-- a tapit-matt- a sitä ennen kuin n Auto-nkuljettaja sai kalvauf ia keskeU kuormaa vaatepussien vj "H ja M-JettaJa- n koppiin jäi rt avästi tö varakuljettajalle Ja hänen matkaa: lähtevälle perheelleen Pikku Da Istutettiin pelttojensa keskflle 114 syliin Veikko pääsi aulin v kuljetu-jalsä- n keskelle Siitä pl mainiosti mnlpmmln käsin hVDei 10 slen valvonnassa olevaa Jopa varovasti kurkotta' rää keskellä houkutteleva nappiakin Viimeiset hyvästit oli sa jUpvörai K -- iltorre j Yrj käytti Jo konetta Ja Veikk innoissaan pyörää huomaama totlli j(~n—iin Vntseli hanti i' murheellisena Muori niuu ceu~" Ja huiskutteli pontevasti toisella l dellään Ukko seisoi hajasaana sunnaplt auki Hän hulkutteU oo-Jemml-lla käsillään karvaiset n£ sa juonteet Itkun ja nau:ua mailla „ Jo oli koneessa sekä vimaa lämmintä Kuljettajakin "Ikate"' kealla kädellään plenemp ™TZ vasta äidin tempalsemana Hr" Hyvästi! Menestykää' Voka kT™ Kuorman kuljetus hyvä - liikennöidyllä tiellä oli hdpp leikkii se oli tmiM suorastaan rattuna esimerkiksi syyskyntöön laisella auralla Jonka vannasta s el ollut käsitellyt kymmeneen teen Niemelin vanha kclij toValu oli sentään pii: J"£ Sepällä oli kiire auralU et tori oli saanut uuden auran J tinyt silti jo monta sarka -- Mies oli piissrt vanhoihin tt tvaoinsesta!" kKuuteunletteko usenit"o~n-i-a— & huu! Joko huomaatte miki ro uudella ja vanhalla! yoi Kuuaauaen w™ — Jjlcf4 tain taoaötunux '"- - knolema isinninvaihio -- alla utti enU nyt nan ja ew--
Object Description
Rating | |
Title | Vapaa Sana, March 11, 1944 |
Language | fi |
Subject | Finland -- Newspapers; Newspapers -- Finland; Finnish Canadians Newspapers |
Date | 1944-03-11 |
Type | application/pdf |
Format | text |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
Identifier | VapaD7001271 |
Description
Title | 0085a |
OCR text | I ~' TL-- -- % ra : T 'J i # '' v A x- -- - 1 WJV ""rifi äfe vlt M1 ff lO l _ f sr f i -- F- J N 'j Tapiolan tuulivllrlkukko joka oli asunut talon pärclscllä katolla koh ta puoli vuosisataa pilkisteli ute-liaana Ikivanhan koivun latvan välistä Tapiola oli aikanaan ra-kennettu sellaisen mäen kylkeen joten sen pel-lot Ja niityt Joutuivat lepäämään Ihan kuin talon Jalkojen Juureen Ja Jos seisoi kirkkaana kesäpäi-vänä takakuistin portailla niin näki Tapiolan viljapellot Ja maat Ihan Kilsklnkylän kirkolle saakka Kilsklnjokl kiemurteli laaksossa Iloisesti läikähdellen mennessään Kesäisin se oli niin pieni Ja kuiva että sitä voi loukkaamatta sen arvoa kutsua Isonlalseksl puroksi mutta annahan olla kun kevät tuli niin tahtoi se peittää koko viljavan Kilsklnkylän laakson tul-vavedellään Kalaton se talsi olla vaikka sanoivat että Tapiolan Pöllö-Pekk- a sieltä aina kesäisin veteli lihavia ahvenia Tapiolan talon väkeen paitsi Pekkaa kuului talon emäntä tyyni Ja maltillinen Maria Jota koko kylän väki lap-sista aikaisiin koruttomasti ta kiintymyksellä kutsui vain Tapio-lan Mummuksi Mummun vanhin poika Eelis Joka oli oleva piintynyt vanhapoi-ka Ja tytär Kaarina Jonka ikä ai-nakin oman muistini mukaan ai-na pysytteli sinä korvilla Tapiolan Mummun puoliso oli Jo nuorena tapaturmassa kuollut tuk-klmetsä- ssä eikä Mummu löytänyt toista kuolleen miehensä vcrolstc Vaikka kyllä kuulin omalta Iso-äidilt- äni että el Tapiolan Mummul-ta kosijoita puuttunut niitä tuli toisilta paikkakunnilta asti Mut-ta eivätpä vaan olleet Mummulle mieleisiä En ole varma mutta us-kon että yhtenä suurena syynä hä-nen kosljolttensa hylkimiseen oli Mummun nuorin Pöllö-Pek- ki Luoja oli unhoittanut antaa Pekal le kuuloaistin Ja puhekyvyn Ja siltä sitten Johtui surkea nltrl Pöllö-Pekk- a Elki Pekka ollut niin kuin sanotain hullu tai mielipuoli hän vain tyynesti eleli siellä Ikui-sessa eikä hän kuullut eikä voinut vastata Ihmis-ten niin hyviin kuin pahoihin sa-noihin Mutta uskon että hänen älynsä oli paljon terävämpi kuin Jonkun meidän kylän täyslalstisen otaksuttu Järki Pekka oli perinyt äidiltään tuon synnynnäisen lah-jan rakkauden lähimmäisiinsä Ei Mummu eikä Pekkakaan koskaan nähneet mitään pahaa kenessä-kään Ihmisessä olipa kyläläiset vaikka mananneet heidät ihan pa- taluhiksi Eihän Pekka heidän ma-nauksla- an kuullut mutta hänen vaistonsa poikkeuksetta tajusi hy-vän Ja huonon Muistan vielä kuinka Mummu meille lapsille tt-s- cln sanoi: "Älä koskaan tuomitse ketään kalkkia puolla kuulemat-ta Joudut itse tuomittavaksi" Toi-nen hänen elämän filosofiansa oli: "El yksikään sielu kulje elämän polkua ihan yksin sillä sitä samaa polkua kulkee monia muita Ja mitä Itse teet noita kulkijoita koh taan tulee samalla mitalla takai-sin omaasi" Uskon että me muis-tamme nuo Tapiokin Mummun sa-nat elämämme loppuun astt Sanotaan että kalkki teet Johta-vat Roomaan Voi myöskin sanoa että kalkki meidän kylän polut ja tiet johtivat Tapiolaan Tapiolan Mummu oli sellainen koko kylän tukipylväs Hän oli meille Ja kätilö-nä Hän oli tukena ja apuna niin häissä kuin Hän auttoi rakastuneita mutta ujoja nuoria löytämään toisensa Ja voin totuudella sanoa myöskin että hän auttoi meidän kirkon uutta ja ar-kaa pastoria monen sunnuntai-saarnan valmistamisessa Hän val-misteli salvoja ja tippoja kylän sairaille Ja tiedän että niistä el hän koskaan perinyt maksua el rikkailta eikä köyhiltäkään Hän asetteli poikki menneitä käsiä Ja Jalkoja ja aina ne kasvoivat yhtä suorisi kuin ennenkin Sanottiin että hän oli täysi tar koulut käynyt Haaparannassa Mummu oli näes kotoisin Jostain Tornion puolelta mutta sitä ei ku-kaan varmuudella voinut sanoa Sieltä Tapiolan mummulta me lapset saimme hyvänmakusla ys-käntlp- poja Ja joitain toisenlaisia lääkkeitä kurkkutautia varten Niitä tiputettiin vanhalle puhtaal le villasukalle Ja kun käärittiin taulan ympäri niin kyllä se ar-motta ajoi pois sairauden ja ki-vun Sinne Tapiolaan me riiputim-me sairaat kissat ja koiratkin ei-kä mummu meitä koskaan ovelta pois käännyttänyt Apua saivat niin ihmiset kuin eläimetkin Tulee tässä mieleeni kaunis kesäinen pitkä sipeiltlkää koatiikkayläsmsäutta muoisntan tantcreeUe jälvät Ja sen yhtä hyvin kuin eilisen päi-vän Pieni tyttönen Juoksi kar-jakuj- aa myöten Tapiolaan päin tukka tuulessa hulmuten Yksi 11-kalsen-lalnen kämmen pyjhkölsl kyynelten Jättämiä Jälkiä melkein yhtä likaiselta poskipäältä Toi-sessa kädessä riippui hyvin väsy-neen näköinen Lyhvct ruskeat sääret kantoivat tyttösen talon kuistille Ja siltä pir-tin turvalliseen hämärään Lapsi pysähtyi kynnykselle ja veti täysin siemauksin pirtin ilmaa keuhkoi-hinsa Mikähän Tapiolan mummun pirtissä aina tuoksui niin salape-räisen hyvältä Olivatkohan ne nuo monelalset ruohot yrtit mummu kuivaili pirtin orsilla kaikenlaisten kipujen Mummu istui Ikkunan pielessä rukin ääressä Jalas kulki ylös ja alas Ja rukki Pirtin Ikkuna oli avoin Ja verhot hulmahtelivat leppoisasti aivan kuin tahtia pi-täen rukin surinalle Tyttösen pal-jaat Jalat astelivat pehmoisestl pirtin rantulsllla matoilla eikä vanhus kuullut häntä ennenkuin lapsi laski kätensä mummun käsi-varrelle Rukki pysäytti surinansa Ja ahkerat kädet vaipuivat hel-maan "No Saarahan se on" Mummu taputteli lapsosen takkuista tukkaa Sitten hän näki pienet itkun tuh-ruiset kasvot Jotka niin kovin sur-keina katselivat mummua "Oletko sinä taas loukannut it-seäsi?" kysyi hän huolestuneena Saara pudisti päätään: "Ei mut-ta kun äiti antoi minulle tukkapöl-lö- ä Ja kun Sirkan käsi tuli taas pois Ja kun " "No no asla kerrallaan" Mummu katseli tyttöstä hymyil-len mutta kysyvästi Saaran Iso-varvas raaputteli maton reunaa "Niin kun ensinnäkin Eino vetäisi Sirkan käden pois ja sitten mc kllvettlln navetan katelle a mummu kuulkaa sieltä näkyy ihan Isolle veräjälle saakka — sitten Eino sanoi että minulla on sllmH kuin vasikalla ja minä sanoin slllv että sillä on silmät kuin kissalla Ja sitten Eino pukkasi minua Ja minä pukkasin Einoa ja se putosi alas navetan katolta'" Mummu oli suurella kllnnolla seurannut Saaran sanatulvaa ja sa Inol ihmeissään: "Navetan katolta mutta eikö Einon Jalka men-nyt poikki?" I Saara katseli loukkaantuneen näköisenä mummua Ja sanoi: "El siltä mitään mennyt polkkL se pu-tosi sinne isoon lantakasaan mikä on navetan takana" Tapiolan mummu sai ankaran yskän kohtauksen Ja Saara ihmet-teli Itseksensä että kylläpä mum-mulla on paha yskä Ihan keskike-sällä Mummu pyyhki silmänsä ne-näliinalla Ja nenänsä Ja tuu-maili että ehki olisi parasta men-nä Miinan luokse keittiöön Pestä kasvot Ja kädet Ja ehkä sieltä Mii-nan kaapista löytyisi Jotain hy-vää Ja el ollut sitä kertaa että sieltä Jotain löytynyt Tuoret- - ta vehnäleipää jossa oli kaaidc-mumm- aa Ja ruskeita piparkakkuja maidon kanssa Ja loppujen lopuk-si mummu sitten ompeli Sirkan poikki menneen Jäsenen takaisin kiinni sen runkoon Ja Saara vaka-vana lupasi oila enää koskaan kil-peäm- ättä navetan katolle Jonka lupauksen hän on pitänyt tähän simainen eikä viimeinen kerta et tä me lapset menimme mummulle huolinemme Ja lähtiessämme vanhasta kotimaasta tänn? Cana-daa- n antoi hän minulle viimeisen neuvonsa: "Käyttäydy sillä tavalla että tuot kunniaa eikä häpeää niin vanhalle kuin uudellekin koti-maallesi" Ja se on yksi parhaita neuvoja voi antaa kenelle tahansa Sain Tapiolan mummulta terveisiä Suomesta sukulaisien! kirjeissä Mutta sitten tuli se sota Ja se vei mummun pojat mennes- - Pfivä Siltä jo Isään Sinne nohloElsdellsle taisPÖte11lÖu- - Ja Jol-ta surisi yksi niisti eikö mitä Pekkakln Pöllö-Pekk- a oli yksi seu-tumme parhaita tarkka-ampuj- ia Ja tiedän varmasti että Pekka vei mennessään monta vihollista en-nenkuin hän itse antoi oman hen-kensä Ja sitten vain joku kuukau-si myöhemmin sain kirjeessä kuul-la että Tapiolan mummu oli astu-nut sen kapean rajan yli Joka e-roi- ttaa kuoleman elämästä Ja ko ko kylä oli häntä saattamassa Kiiskin klrkkotarhaan viimeiseen lepopaikkaan Mutta hänen hy-vyytensä Ja vilpitön rehelllsyyteiv sä Ja koruton elämän katsantonsa elää aina niiden mielissä ja sydä missä jotka hänet tunsivat tai ta paslvat Ajan aallot vierivät Ja peittävät kaiken mennessään mutta sieltä muistojen syvyydestä löytyy sei laista Jolta el vie aika eikä vuodet ne pysyvät siellä ohjeena Ja tien viittana niin kauan kuin Ihminen elää Utellalsuu pikku lapsissa kehittyy roin kymmenen elikon perästä syn-fylnls- en Jälkeen f it $' Kolmou-A- m Tyttö Kuvassa on kolmolA:n tyttÄ Lynn UafgetU Tällaisen tittelin antoivat hänelle Yhdysvaltain armeijan 144 tykkinataljoonan rin miehistö Pojat sanovat etti Lynn on "adorable amlabte and amorona" joka kaiketi tuomeksi kolmelle a:lle käännettyni merkitselsl lihlnni "Ai-nut armahin aarteenL" Kuvasta nähdUn katsomatta kun eräs oppilat laskeutuu maahan lennoltaan lentokoneella Nämä ilmakadetit joiden ohjelmaan kuuUu myöskin Hitolento ovat tule-vaisuuden lentäjiä (Jatkoa) II Muuttopähä oli aurinkoinen ja tyy-ni mitä kaunein Kenelläpä perunaa enaa lokakuun lop-pupuolella olisi ollut maassa el aina-kaan Lampelassa jossa lantut ja turnipsitkin olirat Jo kasoissaan Ukko arveli ettei täi-l:ine- n muuttopäivä ollut kalkkein pa-las sataa tlhrustella olisi pitänyt et-i- a jäljet olisivat peittyneet Se olisi tktänjt ilkkautta — Ja höpslstä kanssa! Aina Ja joka palkkaan sinun pitää solttaa niitä verhoja taikojasi! Olisi kai se mieles-täsi hyvinkin sopivaa että polsterlt tyynyt Ja kalkki parempi tavara kas-tuisi llkomäärakst Mitäpä sophaa se ukon mielestä semmoinenkaan parempi tällainen rähä paljonkin parempi Mutta sai kai hän omalla pihamaallaan sanoa mitä ajatteli ja mitä vanhat olivat sancneet ja ajatelleet Ei tämä mah-tanut olla mikään sapattlrlko Tähän muori el iltMnt sanoa enää mitään kantoi vain tolmekkaastl au-toon patjoja tyynyjä ja Tuommoinen hän oli Ja oli ol-lut aina sllllnkarvat pystyssä tulipa taloon hyvää tai pahaa poudalla tahi sateella nytkin kohta kuukauden päi-vät Mitä tlusklmisen Ja murrlttelun aihetta tässäkin nyt oli? Vavypoika päätee Isännäksi Ja tytär emännäksi oikean alkuperäisen Ja suuren perintötalon emännäksi tällalen tönön tytär! Kaskas pellavasäkki putosi ylhäältä kuormasta äijän lasittavaan naamatauluun Hänen aja-tustensa johdannaiset katkesivat ei-kä hän saanut niistä enää kiinni No siltä el tullut mitään vahinkoa hänelle elki muillekaan Asioiden kulku ja jokin Mlkko sit-ten sattunut äkkikäännös ei ollut hä nenkään mieliinsä el sinne päinkään Niinkuin tässä el koko joukolla jo olisi eletty Ja hyvin vietä sittenkin Pelto kasvoi Ja laajeni 'lospäln Ja alaspäin jopa sisäänpäin sinne se tasta kasvoikin sen vietävän tavalla? garlfa joka viime suvena antoi tuskin tnn)rln täyttä puhalsi seuraajana keänä kaksi kolme hehtoa! No oli kai siltä jonkin verran eroa ruistynnyrillä Ja vehnähehdolla mutta el niin-kään paljoa kuin helposti olisi voinut luulla Jos ruis oli ruokaisaa niin vehnä oli sitä valkoisempaa läpi ajettuna illankin hu-paisaa Vanhan peltomaan rinta oli ehtymä-tön kun vain sopivaan aikaan oikealla tavalla osasi sitä heratta Poika osa-si keväisin pinnalta syksyisin sy-remmi- ltä juurilta Monilla välineillä hin rletkamalta suven mittaan vanut ti Ja vuosasl ja apu suoloja annettiin niin paljon kuin suli No el kai leh-mi sarvestaan lypsi maan rinta si 'IA il'-i"- ' ""VV" V'JTWJ'Wl"SrtSRH5 ir"rVK JJ T l)fwfra % iAr y M V JloMOtcU-iUc- at Jlidz&nuAta Ajan Aaltoja korkeanpuolei-sen viisissäkym-menissä kahdenkymme-nenviiden hiljaisuudessa sairaanhoitajana hautajaisissakin sairaanhoitaja- - Vapaa Sanalle Kirj SAARA nukenpahalnen huojentaml-seksl- ? Ilmatorjuntapatte Liitolentoa Harjoitellaan Ahkerasti k % lentokouTutaisten moottorittomalla TESTAMENTTI Kirjoittanut URHO KARHUMÄKI perunankalvupälrä inultapelttolsb-s- a anteekslsaamaton muuttopaUänä? pellavasäkke-Jää- h täysivaltai-seksi köyttämättömästä vanhan-aikaisella nykyaikai-sella räättl-myllyiss- ä __ r !M"V y L vyJ n r A täkin vähemmin Mutta minäkö näitä nyt kuopimaan ja suolalientään van ha' valvoja nähnyt mies? Tänne Jää-täst- ä pojastakaan et lelä vuosikau-siin ole apua hänellä kun on koulut jos mitki kansalaiskasvatukset Mikä pannahlnen pani senkään herastuo-marin keskenaikojaan kuolemaan! — Heittäkää köydenpäätä tänne! Siinä hävisi ukolta taas hyvä aja- - tuksentynkä kuin tina tuhkaan Kuor-man harjalla uuhalleva vavypoika sat kbydenpään automies köyttell Ja kl-ilst- ell alhaalla Riittipä hänen kär-ryssään köyttä Säästeliääni käyt-tae- n silli olisi vannehtlnut kolme tukklkuoimaa Vanha mies siirtyi pl-haUve- lle pani tupakaksi ja katseli Muori ilnmtyl rapulle — Sielläkö sinä kuin nalli kalliolla! Eliö työtä ole enää? — El! Se on nyt topissa kerta kaikkiaan Nuoret miehet nauroivat Ja köytte-itu- t ptkkunuorllla kopisevaa peitettä Sen HlnaölJyllä kovetettu pinta kes-täisi vettä ja lunta mitä ikinä tai-vaasta satalslktn taikka Juuri tah-kottuja veitsen teriä! Ja sitten paine-taan varpaalla lusikan päälle ja aje-taan s ottamatta juottamatta kaksi-kymmentä penikulmaa tuuli tahi sa-toi! Tuihaan kuluu mokoman hevo-sen kärryissä kaunis syksyinen päivä! Ukko ajatteli näitä puoliääneen Ja painui Jälleen omiin mietteisiinsä 'kunnes tytär tuli kädestä ottaen ny-käisemään lähtökahvllle Tuvan pöy-dässä oli valkoinen liina ja leipäko-rissa oman pellon vehnäpullaa Aurin ko paistoi kahdesta Ikkunasta Ja le-vitteli lattialle lämpöislmplä liinojan-sa Mutta muorin kasvot olivat k)l-m- ät kuin jää On sillä luonto vähän multa erinomalsempt on tuon meidän muorin luonto! ajatteli ukko itsek-seen Muori ei olisi joutanutkaan sure maan tilli hänellä oli lähtijöiden tuoksi vielä monta huolta ja murhet-ta Hiljakkoin ensimmäisen vuotensa tättänyt pikku Elsa oli huolellisesti käärittävä villaisiin nuttuihin Ja saa-lllilnolh- ln Matka oli pitkä eikä syk-syiseen säähän ollut liikoja luotta-mista Vielä punainen pelttohuopa ja korvatyyny Riittävätkö ne? Entä eväät maitopullo ja voileipä paketti! Joko ne nyt tarmastl olivat käsilau-kussa? Ja miten oli housujen laita? Kahdetktn olisi pitänyt varata — Joo se on tuo pikkuinen tyttö-lapsi outo kapine poudallakin se on märkä Ja ellei — Xli hölpötä! Tämi oli merkillinen pälvi Ettei mies kertaakaan saanut viedi perille omassa talossaan omassa paissaan kypsynyttä ajatusta el tätikään silli se oli menoa jo Kuljettaja hyristell konettansa ja ajeli hiljalleen portille jossa ihmiset vasta asettuivat Muori käveli edelli lasta kantaen Ittinen kannoillaan seurasivat kislk-- 3I&rvr~ Afe jZZ - käin pojat Veikko ja Mu v - saanut koulustansa tän vuoksi Hän oli j3ouP--ma uoBrinMm nen neljäätoista vuntf mietteliäs poika Ke eiraamä T manumeroista oli matluaa lhs Vyekikskion-väelä-in huJooltaparinSauuvrueosttaonaikäpeUroyn Ja luonteen eroavaisuudesta huolia otamvaeisliepsutoi letmlonlkiävvaut oakisnia spoiapnineteatpjeri va eroamisen murhe oli nolemsj puolin syvä ja vilpitön Ainoana tn Pilkkuna oli pimeä jo un-i- ka j0 ujäuldleeesnsa tkavoadtitsaaisiinsiltavartl aoslalukto vletS varmaa tietoa Maltohuon n nurkiU ujauttl Matti plkkuvc cnsa port salavihkaa pienen puuU vjsen SiL oli oikeat nahkaiset korvat Jmhljti narja ja valkoinen häntä Salalsesn Matti oli valmistellut sitä kahden ra-kon aikana Joka ainoa il'a Veikkj ctti veljensä käteen kiinni Ja kd kutteli korvaan — Kun minä tulen isoksi mieheksi niin rakennan sinulle lentokone semmoisen Joka porisee Ja leräi lammen ylitse Ukko asteli käsilaukkua kan'ii polkien perässä Elsa Ja Yrjö Jaljtsv-päti- ä vllvästellen Askel askelelta jät koti kaunis ja kallis Elsalle tlä murheellisen rakas Hän pysähteU katseli taakseen Ja vavahteli Yrji siirtyi lähemmäksi häntä tuki ja hoi' valli eteenpäin molemmin Läia Port lila he kääntyivät vielä katso maan Aurinko paistoi heleästi pd loille Ja lampllaaksoon ehkäpä jstd samalta kohdalta kuin e aänä tfit päivänä seitsemän vuotta aikaise-mmin Pienen vlljelysaukeaman nlitn ja vlhurilalnelssa värähtelevän las-inen muodot Ja pohjavärit olivat myöi suunnilleen samat mustaa kynnösti tuskeaa sänkeä syjsvlljan sanCli ensi kesän toukojen väkevä vlhreyi Lampi Ja lammen hyllyvä uokun'i cli tällablua päivinä arvoitus Num läikähtell sateenkaaren kaikkia ti-rej- ä eri vivahduksiakin aln värles mestari olisi pystynyt nr todistaa erottamaan eikä hankaan ililatt niajtt Muuttokuorma seisoi ticlli edeEi-käynee- t saattajat Ja saatettavat Jo kuoiman vieressä — Tulkaa pian! kiiruhti Veikko huomaamatta että hän sillä taroli vain Joudutti eroa Jota el olisi lu-ekaan halunnut Vlivästelljit katsoivat vielä kerran silmäsivät toislaankta Ji kääntyivät nopeasti Yrjö oli viime kesänä uudUtanat vanhentuneen ajokorttln-- a tapit-matt- a sitä ennen kuin n Auto-nkuljettaja sai kalvauf ia keskeU kuormaa vaatepussien vj "H ja M-JettaJa- n koppiin jäi rt avästi tö varakuljettajalle Ja hänen matkaa: lähtevälle perheelleen Pikku Da Istutettiin pelttojensa keskflle 114 syliin Veikko pääsi aulin v kuljetu-jalsä- n keskelle Siitä pl mainiosti mnlpmmln käsin hVDei 10 slen valvonnassa olevaa Jopa varovasti kurkotta' rää keskellä houkutteleva nappiakin Viimeiset hyvästit oli sa jUpvörai K -- iltorre j Yrj käytti Jo konetta Ja Veikk innoissaan pyörää huomaama totlli j(~n—iin Vntseli hanti i' murheellisena Muori niuu ceu~" Ja huiskutteli pontevasti toisella l dellään Ukko seisoi hajasaana sunnaplt auki Hän hulkutteU oo-Jemml-lla käsillään karvaiset n£ sa juonteet Itkun ja nau:ua mailla „ Jo oli koneessa sekä vimaa lämmintä Kuljettajakin "Ikate"' kealla kädellään plenemp ™TZ vasta äidin tempalsemana Hr" Hyvästi! Menestykää' Voka kT™ Kuorman kuljetus hyvä - liikennöidyllä tiellä oli hdpp leikkii se oli tmiM suorastaan rattuna esimerkiksi syyskyntöön laisella auralla Jonka vannasta s el ollut käsitellyt kymmeneen teen Niemelin vanha kclij toValu oli sentään pii: J"£ Sepällä oli kiire auralU et tori oli saanut uuden auran J tinyt silti jo monta sarka -- Mies oli piissrt vanhoihin tt tvaoinsesta!" kKuuteunletteko usenit"o~n-i-a— & huu! Joko huomaatte miki ro uudella ja vanhalla! yoi Kuuaauaen w™ — Jjlcf4 tain taoaötunux '"- - knolema isinninvaihio -- alla utti enU nyt nan ja ew-- |
Tags
Comments
Post a Comment for 0085a